mitä tehdä?

Annoit itse itsellesi vastauksen.

"Toisaalta tuntuu ettei tämä voi näinkään jatkua, sillä ei tämäkään ole reilua seurustelukumppania kohtaan."

Jos et tunne seurustelukumppaniasi kohtaan niin kuin seurustelukumppania kohtaan "pitäisi" tuntea, ja kaipaat vapauttasi, niin ratkaisun pitäisi olla selvä. Tätä kaveriasikin vihlaisee vähemmän se, että homma on kerralla selvä, kuin että jos kituuttaisin pitkään tuossa tyytymättömänä ja sitten antaisit kenkää.

että kertoisit hänelle tunteistas, ja antaa hänen päättää haluaako olla enää yhdessä. Ole rehellinen. Mieti kuinka tärkeä poikakaverisi on sinulle, esim sillä että voisitko elää ilman häntä yms, joskus sitä tajuaa kuinka paljon rakasti vasta kun sen menettää..

Enemmin tai myöhemmin kuitenkin päädyt sihen lopputulokseen ettet voi hänen kanssaan koko elämääsi viettää, joten lähde nyt. Myöhemmin lähtemällä loukkaat häntä vain enemmän. Tiedän tämän, sillä itselläni on kokemusta samasta asiasta.

Olet ihan oikeassa, tilanne ei ole reilu kaveriasi kohtaan eikä myöskään sinua kohtaan. Parisuhdetta ei yleensä ole syytä ylläpitää (semminkään näin nuorta suhdetta jossa ei vielä lapsiakaan ole) säälistä, lojaliteetista, tottumuksen tai tavan vuoksi, kiltteyttään tai myöskään siitä pelosta mitä sitten minulle tapahtuu jos tämän yhden päästän menemään.

Sitä en sano etteikö pitkässä parisuhteessa tule aikoja ja aikoja. Hyviä aikoja ja sitten sellaisia jolloin täytyy vaan tahtoa rakastaa... mutta se on sitten jo toinen juttu. Mutta, sinun suhde ei ole vielä pitkä. Jos tämän pitäisi olla huumaavaa alkuaikaa johon yritetään palata tunnelmissa kun tulee huono aika niin mieti... ei todella.

poikakaverillesi rehellisesti mitä tunnet ja ajattelet.

Ettet tunne olevasi valmis sitoutumaan tai tiiviiseen parisuhteeseen.
Voisitte ehkä yhdessä keskustella siitä, kohtaavatko odotuksenne ja toiveenne.
Olisiko ehkä parempi siirtyä kaverisuhteeseen?

Joskus hyvästä kaverista voi vähitellen tulla se kaikkein rakkain, jos tunteille ei aseteta paineita, vaan annetaan niiden rauhassa herätä - jos ovat herätäkseen.

Jos olen itse ihastunut ensisilmäyksellä, kohde on aina osoittautunut ensi riemun jälkeen ihan vääränlaiseksi ja täysin sopimattomaksi. Harvalukuiset kumppanini ovat kaikki olleet aluksi ystäviäni, joihin sitten jossain vaiheessa yllättäen olenkin huomannut rakastuneeni. Mallia en tietysti voi kenellekään suositella, mutta omalla kohdallani se on toiminut kiitettävästi.

Elämä on joskus vaikeaa, mutta aina ihmeellistä.

Elä rehellisesti itseäsi ja toisia kohtaan, niin kyllä asiat järjestyvät.

Aurinkoista kesää!

"Poikakaverini selittää aina kuinka paljon minua rakastaa ja ettei enää osaisi elää ilman minua ja että olen tärkeintä hänelle tässä maailmassa."

"Itse kuitenkaan en ajattele siihen suuntaankaan. Välitän kyllä hänestä, mutta en voi kuvitellakkaan rakastavani ja minulla on sellainen olo nyt että tuskin koskaan pystynkään."

Tässä kaksi lainausta tekstistäsi, joiden johdosta sinulla on vain yksi oikea vaihtoehto: erotkaa asiallisesti, koska sinä et ansaitse kyseistä poikaa. Hän ansaitsee sellaisen suhteen, missä kummatkin ovat yhtä kiinnostuneita.

Kuule, tosi hyvä että puhuit kaverillesi. Mutta teitte väliaikaratkaisun. Älä pitkitä tilannetta liian pitkään, jos tunteesi eivät lämpimämmiksi muutu. Ei ole reilua antaa toisen elää "toivossa" jos sitä ei kerran ole. Kertomalla olet saanut rauhan omalletunnollesi, mutta teet pahaa toiselle ihmiselle, jos jatkat tuota linjaa. Tietysti, jos nyt huomaat rakastavasi, hyvä. jos et, lopettakaa suhteenne yhteisymmärryksessä.