sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Minusta kuulostaa siltä, että mies jo tietäisi tai olisi päättänyt, ettei teidän suhteestanne kehity enempää. Elämässä voi joskus käydä niin, että tapaa mukavan ihmisen ja seksikin on nautinnollista, mutta se jokin puuttuu. Järki sanoisi kyllä, mutta tunnetasolla jokin ei toimi.

Kannattaisikohan sinun uskoa mistä ja olla avoimempi myös muille mahdollisuuksille?

En halua, enkä tietysti osaisikaan neuvoa sinua, mutta toivon, että keskustelu täällä auttaisi sinut pohtimaan tilannettanne mahdollisimman monesta näkökulmasta.

Aurinkoisia päiviä. ;)
huomannut jonkun joskus erehtyneen?
Kaiken muun uskon olleen suoraan tosielämästä, mutta sanakirjan rakentaja on mielestäni tulkinnut yhdessä kohtaa väärin tai sitten tutkimusotos on ollut liian pieni. Eli objektiivisuuden hetkeksi unohtaen hän tulkinnut mielensä mukaan seuraavan:

"Meidän pitäisi puhua = Mä aion nyt avautua ja sä kuuntelet."

Uskon väitteeni pätevän ainakin jos kyseessä on hetki, jolloin nainen ihan oikeasti haluaisi keskustella suhteesta ja sen parantamisesta.
Nuo Pohjanmaan perinneherkut ovat vielä maistamatta samoinkuin hapansilakat. Tunnustan epäluuloni kaikkia mainitsemianne kohtaan, mutta aion maistaa rohkeasti (ja toivottavasti myös ennakkoluulottomasti) tilaisuuden tullen.

Olen huomannut, että joistain lapsuuden yökötyksistä on vähitellen kehittynyt suorastaan herkkuja, kun olen joutunut niitä muutamia kertoja kohteliaisuuden vuoksi pieninä annoksina maistelemaan.

Joskus olen todennut, että olen pelkän yhden vastenmielisen kokemuksen aiheuttaman epäluulon vuoksi menettänyt hyviä herkuttelutilaisuuksia.

Ystävieni ansiosta olen myös saanut huomata, että villalle maistuvaa lampaanlihaa on tosi vaikeata löytää. Lammasherkkuihin olen törmännyt huomattavasti useammin.

Makuaisiathan ovat hyvin henkilökohtaisia, eikä tarkoitukseni ole ryhtyä niistä kiistelemään.
leskeksi jäätyään ja paikkakuntaa vaihdettuaan ystäväni noudatti jostain kuultua tai luettua ajatusta: Pidä huoli, että suljet kotiovesi takanasi vähintään kolme kertaa vuorokaudessa. Se estää mökkiytymästä.

Kun lähtee useammin liikkeelle, todennäköisyys kasvaa, että joku tulee ja vetää sinut mukaan keskusteluun/harrastukseen/uusiin tapaamisiin/ystävyyteen/ihmissuhdeverkostoon tms.

Olen itsekin aikoinani ollut ujo. Olen pakosta joutunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja olemaan aktiivinen osapuoli työasioissa maailmalla liikkuessani ja muutenkin. Kun pääsin alkuun ja koin saaneeni positiivisia kokemuksia, oli helppo jatkaa pienin askelin.

Aurinkoista kesää; kuka tietää vaikka tänä kesänä... ;)
Ehdotan, että selvität itsellesi mitä oikeastaan itse haluat ja toimit sen mukaisesti.

Kirjoitit, en ole valmis vakavaan suhteeseen, mutta haluaisin enemmän.... Mieti, mitä siis haluat? Keskustelkaa myös keskenänne suhteestanne. Arvelut ja toisilta kuullut asiat eivät ainakaan paranna tilannetta.

Jos olette hyviä kavereita, kumpikaan seurustele ja (turva-)seksi on nautinnollista, mitä vikaa siinä sitten on?
Haluaisit saada enemmän, muttet ole itsekään valmis antamaan enemmän, niinkö?

Mielestäni juttunne kuulostaa YYA-sopimukselta. Tulkintani sanattomasta sopimuksestanne kuuluu: harrastamme näitä yhteisiä kuvioita, kunnes jompi kumpi löytää sen ainoan oikean, jonka kanssa on valmis sitoutumaan. Ei ehkä ollenkaan huono vaihtoehto yhden yön suhteille, jos muuten sellaisia harrastaisitte.

Toivon, että rehellisten, avoimien keskustelujen avulla suhteenne kehittyisi sellaiseksi, että se vastaa teidän molempien odotuksia. Kuka tietää, vaikka ... ;)
Miksi niin vain ystävä, minusta ystävä on arvokas.

Seksiähän saa aina jos haluaa, mutta hyvää ystävää on vaikeampi löytää.

Ise en halua (enää) eksyä ystävän kanssa saman peiton alle. (Olen tehnyt sen kerran ja petyin. Koska en halunnut uusintaa, menetin ihan hyvän ystävän. Olin vaistonnut, ettei idea ollut hyvä, mutta koska en juuri silloin seurustellut eikä oikeastaan ollut mitään täsmällistä syytä miksei - niin annoin sen periksi toisen houkuttelulle. Kaduin, enkä ole tehnyt samaa virhettä uudelleen.)

Ystävät eivät mielestäni ole mitään tilapäisiä tuttuja, vaan tärkeitä läheisiä ihmisiä. Ajattelepa, miten voisin esitellä miehet toisilleen, jos harrastaisin/olisin harrastanut seksiä molempien kanssa.
Tai mitä mies ajattelisi, kun tietäisi minun olevan ystävieni kanssa jossain.
Tai miten suhtautuisi ystäväni vaimo/tyttöystävä, kun tapaisimme kaikki yhdessä.

Jo kouluaikoina minulla oli muutamia hyviä poikakavereita, joiden kanssa voimme keskustella kaikesta mahdollisesta. Tyttö- ja poikaystävät vaihtuivat, mutta ystävyytemme säilyi vielä koulun loputtuakin. Sen aikaiset ystävyyssuhteet ovat valitettavasti kaikki sitten aikanaan päättyneet vakavammissa seurustelusuhteissa esiintyneeseen mustasukkaisuuteen.

Viimeisimmän elämänkumppanini kanssa meillä molemmilla oli myös expuolisot ja vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joista suurimman osan olemme myös yhdessä tavanneet. Pidän arvossa sitä, ettei kummankaan tarvinnut luopua omista tärkeistä ihmisistään ja lisäksi yhteinen ystäväpiiri laajeni. (Vaikka suhteemme sitten 15 vuoden jälkeen päättyikin, olemme edelleen ystäviä.)
Kun huomasin olevani riippuvainen kellosta, jätin sen ranteesta pois. Sen jälkeen on ajan merkitys muuttunut monissa tilanteissa. Kun en koko ajan näe kelloa, yllätyn monesti siitä kuinka nopeasti aika on rientänyt. Joskus huomaan tulleeni avokätisemmäksi antaessani omaa aikaani.;) Toisenkerran hätkähdän huomatessani kuluttaneeni jonkun toisen aikaa suunniteltua enemmän.

Työpöytäni ääressä näen ajan tietokoneesta, pöytäkellosta ja puhelimesta. Kotona on joka huoneessa useampia ajannäyttäjiä, autossa aika näkyy sekä autonkellosta että kännykästä. Laukussa kulkee sekä (ranne)kello että kännykkä, joista voin tarvittaessa tarkistaa ajan. En kuitenkaan enää aktiivisesti seuraa kellosta sen kulumista. Kun tiukka aikataulu yllättää, voin tarvittaessa kaivaa kellon vähäksi aikaa takaisin ranteeseen.
pitäisi varmaan miettiä ja hieman työstää tätä ajatusta.

Olisiko tämä oikea ympäristö ihmisten mukaan houkuttelemiseen?
Millaista tapaamista suunnittelisimme?
Millaisia ihmisiä haluaisimme houkutella mukaan?
Mikä olisi tapaamisen perimmäinen tarkoitus?

Ajatus on mielestäni ihan hyvä ja ainakin minä voisin mielelläni lähteä sitä kehittelemään ja olla vaikka käynnistämässäkin.

Mielestäni kaikki optimistiset ajatukset ovat hyviä.;)) En usko, että kenelläkään on liian suurta mukavien ihmisten verkostoa. Näinhän voisimme sitä kasvattaa.
pohdiskele ja hio ajatuksiani, ennenkuin heittelen niitä ilmaan täällä poiketessani.

Niinpä olisin valmis heittämään ko. sanan romukoppaan, (ellei joku pystyisi hyvin perustellen muuttamaan käsitystäni).
Korvaisin nuorekas sanan jollain muulla sopivalla adjektiivilla.
Where is Herman?
Samanlaisessa tilanteessa kuin sinä kuvasit, Suomessa on ilmiselvästi paljonkin ikäisiämme ihmisiä - erityisesti toinen toistaan upeampia naisia. Monetkin haluaisivat saada hyvää harrastus-, matkustus- yms. seuraa.

Saattaisi olla hyvä idea vaikkapa yrittää järjestää yhteinen tapaaminen. Voitaisiin, miettiä löytyisikö sellaisia teemoja tai aktiviteetteja, joiden ympärille voisi suunnitella jatkoa.

Itse en viitsi lähteä puuhastelemaan mitään deittijuttua, mutta fiksujen aikuisten ihmisten yhteinen tapaaminen jonkin älyllisen tai liikunnallisen teeman merkeissä on ollut jo pitkään mielessä.

Ideoitaisiinko lisää pohjalta: "Olisi kiva löytää uusia, aktiivisia, oman ikäisiä tuttuja/ystäviä"?
yms. nuori-sanan johdannaiset vanhemmista ihmisistä puhuttaessa kertovat, että olemme todellakin omaksuneet meille markkinoidun nuoruuden ihannoimisen.

Miksi Suomessa ei arvosteta vanhoja ihmisiä?

Miksi ihmisiä arvioidaan ulkonäön perusteella?

Ulkonäköönkin liittyvät kohteliaisuudet liitetään yleensä aina ikään: "Voi, sinua luulisi vähintään 20 vuotta nuoremmaksi."

Miksei saisi näyttää ikäiseltään?

Äidille lausutaan kohteliaisuutena: "Luulisi, että olette sisaruksia. Äiti näyttää melkein nuoremmalta kuin tyttärensä."

Miksi kaikki positiiviset arvot liitetään nuoruuteen?
Miksi elämän merkit eivät saisi näkyä?

Deitti-palstatkin ovat täynnä 50-70-vuotiaiden nuorekkaiden, hyvin säilyneiden, ikäistään paljon nuoremmilta näyttävien aikuisten ilmoituksia.

Miksemme voisi olla "kauniisti ikääntyneitä", reippaita, urheilullisia, sarmikkaita, hyväkuntoisia, aktiivisia, liikunnallisia, edelleenkin nopeaälyisiä, aikaamme seuraavia, tyylikkäitä, kehityksestä kiinnostuneita, muodikkaasti pukeutuneita, uusinta tekniikkaa hyödyntäviä, moderneja yms?

Ehdotan, että aletaan (aina muistaessamme) käyttää erilaisia sanoja, jotka kuvaavat myönteisesti ikätovereitamme ja reippaita vanhuksiakin, ja protestoitaan kun meitä kiitellään "nuori"-alkuisilla adjektiiveilla.

Lupaan osaltani tehdä parhaani.
Taidanpa kysyä seuraavalta nuorekkuudesta puhuvalta, mitä hän oikeastaan tarkoittaa.
kaikesta kauniista ja hyvästä huolimatta tässäkin tuli esille sana: nuorekas.
Miksi ihmeessä 6-kymppisen pitää olla/näyttää nuorekkaalta?
Kyllä meidät on aivopesty ihan selvästi.
(Käytän sanaa itsekin esim. 8-kymppisestä ystäväni ihanasta reippaasta äidistä.)
ei ole tullut vastaan.

Sain monia vuosia jouluksi liikelahjana Norjasta savustetun ankeriaan. Siitä riitti monellekin perheelle pätkiä, kun ainakaan kukaan meistä ei oikein osannut tuota tosirasvaista herrojen herkkua oikein arvostaa. Kyllä kunnon affena on jotain.;)

Siitä tuli mieleeni, että monet keskieurooppalaiset ovat sitä mieltä, ettei meille suomalaisille pidä tarjota paikallista kalaruokaa, koska Suomesta saa niin hyvää kalaa, ettei sille tahdo löytyä vertaista.

PS: tämä ketju taitaa hieman rönsyillä aiheissaan.;)
Sama, minkä niin kauniisti kirjoitit.

Jos hän oikeasti haluaa olla ystäväsi, hän ottaa myös sinun toiveesi huomioon.
Minusta jokapäiväinen yhteydenpito hyvänkään ystävän kanssa kuulostaisi melkein kummalliselta, kun on kysymys perheellisistä ihmisistä, joilla molemmilla on oma elämä ja myös muita velvollisuuksia. Missä kulkee ystävällisen yhteydenpidon ja häiriköinnin raja?

Itse tiedän kokemuksesta, että hyvästäkin ystävästä voi tulla entinen, jos on liian kiltti eikä ajoissa huomaa pitää puoliaan. Toivon, ettei teille kävisi niin.

Hyvää jatkoa sinulle!
jonkin kiinnostavan teeman ympärille tai laita deitti-ilmoitus.

Menestystä hankkeellesi.;)
Kaikki savustettu kala on mielestäni tuoreena suurta herkkua, paitsi ankerias, makrilli ja sardiinit hieman vähemmän.

Tästä tuli mieleeni, että nuorina aikuisina, kun pihaelo taisi olla aktiivisimmillaan ja rahatkin usein vähissä, laitettiin sellaisia 20-senttisiä perattuja ahvenia suomuineen foliopakettiin. Mahaan nokare voita, vähän suolaa, sipulia, ruohosipulia, purjoa, tilliä tms. ja paketti grilliin kypsymään.
Pöydälle käsienpesumaljat ja paljon lautasliinoja, samoin kuin rapujuhlissa. Jokainen sai oman pakettinsa ja sormin syöminen oli enemmän kuin sallittua. Moni totesi, että ahvenet maistuivat paremmalle kuin ravut konsanaan.

Nam, suosittelen ja toivon itsekin pääseväni tänä kesänä ko. herkkuun käsiksi.
Onhan se hyvä, että jotkut kuitenkin ymmärtävät varoa, kun havaitsevat taitojensa rapistuvan. Pahempia ovat he, joiden kaasujalka on yhtä painava kuin nuoruudessa vaikka huomiokyky edellyttäisi ihan muuta.

Ihailen naisia, jotka osaavat hellästi hymyillen, huomaamatta ja hienotunteisesti ohjata läheisiään huomatessaan heidän kykyjensä rapistuvan. Joskus on niin vaikeata löytää sellaista tapaa, jolla ei loukkaisi toista vaan auttaisi häntä säilyttämään kasvonsa ja kuitenkin pääsisi toivottuun lopputulokseen. Toiset saavat sellaisetkin taidot syntymälahjaksi ja me muut joudumme harjoittelemaan.
tekniikka saattaa vaatia oman harjoittelunsa. Sauvoja käytetään hieman eri tavalla kuin hiihtäessä ja ne ovat hieman lyhyemmät. Netistäkin löytyy ohjeita.

Itse liikun mielelläni sauvojen kanssa, vauhtia tulee ihan huomaamatta lisää ja selkälihaksetkin saavat vähän liikuntaa samalla, käsistä puhumattakaan. Suosittelen.

Jos paikkakunnallasi järjestetään ohjattuja sauvakävelyretkiä suosittelen sellaiselle osallistumista, jotta pääsisit alkuun ja oikea rytmi löytyisi.

Luin tänään Helsingin Sanomista, että Suomen Latu järjestää Helsingissä tiistaisin ja muistaakseni sunnuntaisin Paloheinän majalta klo 18.30 10-15 km sauvakävelyretkiä. Harmitti, kun en itse pääse nyt lähtemään, mutta toivottavasti vaikka ensi viikolla.
Helsingissä ohjattuille sauvakävelylle lähdetään myös Ladun majalta Töölönlahdella.

Toivotan mukavia kävelyretkiä sauvojen kanssa tai ilman.
272 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt