Nainen+mies: Vain ystäviäkö ?

Taidan olla sun kanssa samoilla linjoilla. Mulla teinivuosina oli kauheasti miespuolisia kavereita, mutta joka ikisen pojan kohdalla oli tama nainen vs.mies vuorovaikutus. Eli jokainen oli jollain tavalla minuun vahan "ihastunut" vaikka itse en aina tuntenut samoin, vain pelkkaa toveruutta. Minua se ei kuitenkaan haitannut. Oli heilla sitten tyttoystavat tai ei, olivat he sitten poikaystavani kavereita tai ei, aina sama homma, kun oltiin hyvia "ystavia". Tama laittaa toivomaan ettei omalle poikakaverille ilmaannu naispuoleisia "ystavia" :)

Olen nainen ja minulla on monia miespuolisia YSTÄVIÄ. Flirttaillaan, mutta sen pidemmälle ei mennä. Yhteisiä juhlia, tapaamisia kuitenkin vain ystävänä. Ei kaikki miehet ole seksin perässä juoksijoita. Jos seksin sekoittaa ystävyyteen sehän on jo suhde, vai?

niin miehissä kuin naisissakin. Ja on käynyt pari kertaa niinkin, että miesten tulevista/ nykyisistä puolisoista olen saanut uusia ystäviä. Se on itsestä kiinni, miten asia menee. Ystävien kanssa ei flirttailla tai anneta ns. turhia toiveita. Ystävää kunnioitetaan ystävänä, eikä leikitä hänen tunteillaan.

En tiedä onko sitten outoa, mutta mun paras ystävä sattuu olemaan naispuolinen, eikä siinä asiassa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Ollaan entisiä työkavereita ja kummallakaan ei ole ollut koskaan ihastumisen tunteita, vaikka ollaankin samanhenkisiä ja samalla aaltopituudella. Monesti oon ihmetellyt että kaiken järjen mukaan mun pitäis olla ihastunut häneen, mutta kun ei niin ei ja kaikki on paremmin kuin hyvin näinkin.

Itseasissa naiselta ystävänä saa mun mielestä paljon enemmän ymmärrystä ja järkevää palautetta, jos sattuu tilittämään jotain omaa vaikeaa henk. koht. juttua. Ehkä ainoa ongelma on se, että meitä monesti luullaan pariskunnaksi kun liikutaan yhdessä jossain. Jotenkin vaan ihmiset kummasti heti ajattelevat että nuo ovat pari, vaikkei siitä mitään viitteitä olisikaan...

Minä nimittäin olen Hyvä Ystävä entisen poikakaverini kanssa.. Ollaan juteltu siitä, että miten voidaan olla "vain Ystäviä".

Ja hyvin menee, katos kun vielä kaikenlisäksi ollaan samanalan ammattilaisia, niin siltäkin pohjalta voimme jakaa ajatuksia. =)

Miksi niin vain ystävä, minusta ystävä on arvokas.

Seksiähän saa aina jos haluaa, mutta hyvää ystävää on vaikeampi löytää.

Ise en halua (enää) eksyä ystävän kanssa saman peiton alle. (Olen tehnyt sen kerran ja petyin. Koska en halunnut uusintaa, menetin ihan hyvän ystävän. Olin vaistonnut, ettei idea ollut hyvä, mutta koska en juuri silloin seurustellut eikä oikeastaan ollut mitään täsmällistä syytä miksei - niin annoin sen periksi toisen houkuttelulle. Kaduin, enkä ole tehnyt samaa virhettä uudelleen.)

Ystävät eivät mielestäni ole mitään tilapäisiä tuttuja, vaan tärkeitä läheisiä ihmisiä. Ajattelepa, miten voisin esitellä miehet toisilleen, jos harrastaisin/olisin harrastanut seksiä molempien kanssa.
Tai mitä mies ajattelisi, kun tietäisi minun olevan ystävieni kanssa jossain.
Tai miten suhtautuisi ystäväni vaimo/tyttöystävä, kun tapaisimme kaikki yhdessä.

Jo kouluaikoina minulla oli muutamia hyviä poikakavereita, joiden kanssa voimme keskustella kaikesta mahdollisesta. Tyttö- ja poikaystävät vaihtuivat, mutta ystävyytemme säilyi vielä koulun loputtuakin. Sen aikaiset ystävyyssuhteet ovat valitettavasti kaikki sitten aikanaan päättyneet vakavammissa seurustelusuhteissa esiintyneeseen mustasukkaisuuteen.

Viimeisimmän elämänkumppanini kanssa meillä molemmilla oli myös expuolisot ja vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joista suurimman osan olemme myös yhdessä tavanneet. Pidän arvossa sitä, ettei kummankaan tarvinnut luopua omista tärkeistä ihmisistään ja lisäksi yhteinen ystäväpiiri laajeni. (Vaikka suhteemme sitten 15 vuoden jälkeen päättyikin, olemme edelleen ystäviä.)

Olen 30 mies ja minulla on kokemuksia sekä onnistuneista että epäonnistuneista ystävyyksistä naisten kanssa. Kaikkein läheisimmät ystäväni ovat naisia ja heistä osan olen tuntenut yli kymmenen vuotta ja ollut heidän kanssaan hyvin läheinen jo vuosia. Miesten kanssa en yhtä varauksettomaan ystävyyyteen ole koskaan päässyt vaan niissä on aina mukana keskinäistä kilpailua ja näyttämisen tarvetta.

Onnistuneille ystävyyssuhteilleni on ollut yhteistä, että nämä naiset ovat alusta alkaen olleet varattuja tai muulla tavoin on ollut selvää, että kyseessä voi olla vain ystävyys. Sanon "vain", mutta en suinkaan vähätelläkseni ystävyyden merkitystä. Tarkoitan sillä, että suhteeseen ei liity seksuaalisuutta edes huumorimielessä harrastetun flirttailun tai muun sellaisen muodossa. Emme tee mitään mitä emme voisi hyvillä mielin tehdä kenen hyvänsä nähden ja kuullen. Mitä kumpainenkin sitten ajattelee hiljaa mielessään on eri asia ja siitähän ei kukaan ole tilivelvollinen.

Epäonnistuneet ystävyydet, joista tuorein on niin kirvelevänä mielessä että haluan nyt vähän purkautua, ovat kaikki seurausta seurustelusuhteista tai sellaisten yrityksistä minun puoleltani. Kyseessä ovat siis oleet tilanteet jossa minä haluan enemmän kuin ystävyttä, mutta suhteen naispuolinen osakas ei halua seurustelu vaan pitää suhteen mielummin "vain ystävyytenä".

Silloin kun olen näennäisesti tyytynyt ystävyyteen, olen todellisuudessa jäänyt odottelemaan, josko ovi sittenkin olisi vähän jäänyt raolleen. Yleensä odotuksille ei ole löytynyt tukea ja ystävyys on ajan myötä laimennut tavanomaiseksi tuttavuudeksi, jossa yhteyttä ei pidetä mutta kuulumiset vaihdetaan silloin kun sattumalta tavataan. Mustasukkaisuudesta ja kateudesta toisen onnistumisille en kuitenkaan ole koskaan päässyt täysin eroon - niin heikko minä olen.

Tämä viimeisin epäonnistuminen on sen sijaan ollut toisenlainen kuin aikaisemmat. Välillämme oli alkava seurustelusuhde (ainakin näin minä sen silloin ymmärsin), mutta nainenpa palasi yhteen aikaisemman miesystävänsä kanssa. Nielin katkeruuteni ja jatkoimme ystävinä.

Jonkin ajan kuluttua nainen kertoi tämän miessuhteen päättyneen. Tämän jälkeen aloin saada kutsuja hänen järjestämiin illanviettoihin ja pyyntöjä tulla hänen mukaan muiden tapahtumiin. Ruumiinkielikin muuttui kiinnostusta viestittäväksi. Tämä nainen päästi minut taas lähelleen, mutta ei perille asti, ja epävarmuuteni suhteemme laadusta kasvoi.

Tätä epävarmuutta kesti noin vuoden, aika kauan siis, mutta lopulta kerroin tunteistani ja pyysin häntä kertomaan omistaan. Sain yllätyksekseni kuulla hänen seurustelevan jälleen ja ilmeisen pysyvässä tarkoituksessa, mutta haluavan edelleen olla ystäväni. Hän ei voinut ymmärtää miten olen voinut ymmärtää häntä väärin. Minun näkökulmastani ystävyytemme oli kuitenkin sellaista, että en sallisi sitä itselleni jos seurustelisin jonkun toisen kanssa, enkä myöskään katselisi hyvällä jos tyttöystävällä olisi tämän kaltainen suhde toisen kanssa.

Tällä hetkellä olen vielä niin loukkaantunut hänen ristiriitaisista viesteistä ja avoimuuden puutteesta, sekä tunnen tulleeni petetyksi, että ystävyydelle ei näytä olevan edellytyksiä. Rakastuminen on yksisuuntainen tie ja paluuta ystävyyteen ei sen jälkeen enää ole, tai ainakin se on hyvin vaikeaa.

Tästä eteenpäin pidän kyllä tarkasti huolen, että ystävyys- ja muut suhteet ymmärretään alusta alkaen molemminpuolisesti samalla tavalla. Pitkäkestoiseen epävarmuuteen ja pelaamiseen en enää aio alistua. Tai mitäpä minä itseäni pettämään. Tiedänhän hyvin, että kuitenkin taas ihastuttuani olen valmis mihin tahansa, kunhan vain sormea vähän koukistetaan.

Seurustelin ennen nykyistä miestäni erään miehen kanssa jonka lähes kaikki ystävät/kaverit olivat naispuolisia. Minusta tuntui oudolta ettei hänellä ollut miespuolisia ystäviä kuin yksi. Erään naispuolisen ystävänsä kanssa hän oli kerran eksynyt samaan sänkyyn. Minä en hyväksynyt sitä, että hän piti niin paljon yhteyttä muihin naisiin. Itselläni on ollut miespuolisia ystäviä, mutta kaikki ovat lopulta ihastuneet minuun ja ystävyys loppunut, koska en ole ollut valmis seurustelusuhteeseen ystävän kanssa.

Voi miehen ja naisen ystävyys toimiakin, mutta...

-ei ole hyvä ajatus lähteä ystävystymään sellaisen kanssa, johon on ihastunut - SE EI OLE KOVIN REHELLISTÄ ketään kohtaan, itseään siinä pettää
-ei kannata hakea ehdoin tahdoin vastakkaista sukupuolta ystäväksi, jos sen etukäteen tietää häiritsevän kumppania
-silloin pitää kummankin olla "EI MINUN TYYPPIÄNI", ettei ihastuminen pilaa hyvää ihmissuhdetta
-se toimii hyvin, jos kumpikin pitää "sillä tavalla" vain oman sukupuolensa edustajista
-se ei onnistu kovinkaan hyvin, jos on aikanaan ihastuttu ja oltu pitkässä suhteessa, koska ihastuminen uudestaan on niin helppoa
-ei tuu ikinä onnistumaan, jos siihen liittyy minkääntasoisia romanttisia fiiliksiä

Jos on ystävä vastakkaista sukupuolta, pitää tajuta riskit. Esim. omat erot ja parisuhdekiemurat, kriisit, hormonit jne. saattaa pistää pään niin sekaisin, ettei tajuu mitä tekee.