sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Onpa sinulla mielenkiintoisia ystäviä, melkein kadehdin.

    Mielestäni on aina kiehtovaa törmätä "toisenlaisia" arvoja edustaviin ihmisiin.

    Useimmiten tilaisuuden tullen ryhdyn pelaamaan roolipeliä ja yllytän heitä kertomaan lisää.
    Nykyisin vanhemmiten tosin yllätän itsenikin joskus suorilla rehellisillä kysymyksilläni.
    Esim.: "Pidätkö kaikkea tuota tavaraa niin arvokkaana, että olet valmis tinkimään kaikesta muusta?"
    "Eikö sinulla ole varaa nauttia edes herkullisista konditoriatuotteita?"
    "Oletko ihan tosissasi, ettet voisi nauttia rahoistasi myös tuhlaamalla itseesi ja maksaa yrittäjälle kunnon palkan? Etkö sinä ole arvokas? Mikset voisi mennä tuohon ensimmäisen luokan kampaamoon ja nauttia miettimättä mitä se maksaa?"

    Olen huomannut, että ystävieni joukossa on myös masokisteja, jotka suorastaan yllyttävät kyseenalaistamaan arvojaan. - Ja joskus alkavat itsekin pohdiskella niitä. Voimme tietysti nauraa yhdessä myös omille omituisille arvoilleni ja kummallisille säästökohteilleni.

    Tekee mieleni yllyttää sinuakin kokeilemaan. ;)
    Kerrothan taas seuraavasta vierailustasi.
  2. Mörkö ja Möhköfantti tai vaikka Hirmu ja Harmi, sillä eihän nimellä ole väliä, kun ne rakkaudella sanotaan.
  3. sinä olet väärinkäsityksen vuoksi "hylännyt" heidät.

    Esimerkiksi kun tiedän ystäväni todella tarvitsevan minua, olen aina valmis häntä auttamaan. Yritän myös pitää huolen, ettei hän kokisi jäävänsä yksin. Soittelen, viestittelen ja vierailen mahdollisimman usein hänen luonaan.
    Kun sitten aikaa kuluu, ja "kriisi" on ohi, en enää itse ole yhtä aktiivinen. Odotan, että ystävä alkaa myös itse pitää yhteyttä. - Joskus saattaa kulua pitkiäkin aikoja, ettei kuuluu mitään koska on niin paljon muutakin tekemistä, mutta olemme molemmat edelleen ystäviä ja tiedämme että voimme luottaa toisiimme.

    Jos ihminen itse ei pidä ollenkaan yhteyttä, mistä tietää vaikkei hän haluaisikaan.

    Jos ihmistä tai apua kaipaa, se pitää kertoa hänelle.

    Voisitkohan sinä itse vaikuttaa asiaan?
  4. Ei pitäisi kysellä tyhmiä ja puuttua asioihin, joihin ymmärrys ei riitä.:)))
  5. miten kiihkeitä tunteita eläimen tappaminen meissä herättää. Joskus se on mielestäni inhimillisin vaihtoehto, jos ajattelee vain eläimen parasta.

    Harvoin ihmiset kiihtyvät, kun monetkin "rakastavat" eläimensä sairaaksi: esim. makupaloja pitää antaa vaikka eläin jo ennestään kärsisi lihavuudesta ja siitä johtuvista vaivoista. Moni sanoo, ettei voi olla antamatta pieniä makupaloja, kun Se haluaa ja katsoo niin vetoavasti. Useinkin koiraparat ovat ihan sekaisin, kun ne yrittää johtaa perhelaumaa, josta kukaan ei "henno" ryhtyä lauman johtajaksi.

    Joku pitää eläintä sen kuolemaan asti, vaikka lääkäri yrittää vakuuttaa eutanasian inhimillisyydestä ja kuvailla eläimen kärsimyksiä.

    Kuka se onkaan eläinystävä ja kuka hirviö?
  6. selitystäsi.
    Pitää vääntää rautalangasta, tiedäthän. ;))
    Yritä edes, äläkä nimittele
    # @ % & # !

    :))
  7. Taaskaan en ymmärrä mitään.

    Vääntäisitkö ystävällisesti minulle rautalangasta, missä kohtaa se riidan haastaminen tapahtui?

    - Vai kertoiko Jermu sinusta ja kännykästäsi?
    Jos sen kehtasi tehdä, tukistetaan yhdessä.;))
  8. Toivottavasti hän kuitenkin tarjoaa sinulle jotain iloa vastineeksi ystävällisestä siivoamisestasi.;))
  9. Vastauksestasi päättelin, että sinulla riittää huumoria vielä paljon pitempäänkin. :))

    Välillä pikku-piru suorastaan kieriskelee naurusta olkapäälläni, vaikka järjen tasolla tuntuu että vitsit alkavat olla vähissä.
    Omituisesta huumorintajusta on onneksi joskus jotain hyötyäkin.;)
  10. asiat niin kohdalleen, ettei siihen ole mitään lisättävää. (Mietiskelin minäkin jotain samantapaista keksintöä, mutten keksinyt.;)

    Toivotan aurinkoista kevättä ja hauskaa vappua sinulle ja muillekin, ellen palaa ajoissa toivottelemaan.
  11. Jos miehesi olisi osannut puhua ja pussata sinua(kin), tältäkin surulta olisi luultavasti voitu säästyä.

    Surullista, jos joku ei näe kauneutta omassa ikääntyvässä kumppanissaan. Meissä kaikissa on jotain kaunista ja viehättävää.

    Surullista, että on niin helppo latistaa toinen ihminen ja viedä häneltä itsetunto.

    Jos haluaisimme nähdä vähän vaivaa, voisimme yhtä helposti tehdä toisen ja itsemme onnellisiksi.

    Miksi ihmeessä me ihmiset olemme pahoja toisillemme?
  12. Minusta aloittaja kyseli, miksi useimmat naiset hakevat jotain, mitä hän itse ei edusta, joten heitin vastakysymyksen: miksi miehet hakevat jotain, mitä tämän palstan naiset eivät varsinaisesti edusta.

    Minua ei suuri ikäero ja ihmisten mieltymys pariutua lapsiansa nuorempien kanssa yhtään häiritse, paitsi jos tilanne näyttää lapsen hyväksikäytöltä.

    Eihän katselemisessa voi mitään pahaa olla. Ihmettelen, miksi sekin herättää monissa mustasukkaisuutta. Minusta katselemisen ilo pitäisi mieluummin jakaa yhdessä. Kaunis ihminenhän on iästä riippumatta aina ilo silmälle. ;)
  13. ja saahan sitä aina toivoa. ;)

    Sitäpaitsi vaikka pienet pulleat sedät mielelläänkin pitkiä tyttöjä tilaisuuden tullen tanssittavat, harvat miehet haluavat omaa naistaan ylöspäin katsella.

    PS:
    Miksi 50+ miehet etsivät nuoria kauniita naisia?
  14. joku pelle peloton voi vielä pelastaa maailman ;)

    ja keksiminen on sitä paitsi ihan mukavaa...
  15. Kaikkea sitä ihmismieli teettää.
    Voisit varmaan toivoa mukavampia naapureita.
    Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän uskon ystävällisyyden ja huumorin uskomattomaan voimaan.

    Itse luulen "kesyttäneeni" vuosien varrella muutaman tosi "ryppypeppu"-naapurin kuuntelemalla heitä kohteliaasti, olemalla provosoitumatta, puhumalla itse rauhallisella äänellä ja tervehtimällä iloisesti hymyillen aina kohdattaessa. Kyse ei ole kiltteydestä vaan harkitusta valinnasta tavoitteena ystävällinen ilmapiiri pitkällä aikavälillä.


    Minä toivon, etteivät kaikki koskaa oppisi katsomaan muualle. En enää itsekään (ehkä) uskaltaisi kosketusetäisyydelta puuttua asioihin, mutta ainahan voi ainakin huutaa apua ja soittaa poliisille.
  16. löytyy varmaan juuri noiden kuvailemiesi esiäitien joukosta. Sinne suuntaan ajatukseni lähtivät, kun joku alusti keskustelun aiheesta: ketä naista ihailet tms.

    Saahan sitä kaikkea keksiä, mutta kaikkea ei jokaisen tarvitse ottaa käyttöön. Onhan monia välttämättöminä aikanaan markkinoituja kodinkoneita kai jo poistunutkin markkinoilta.
    Tuletko toimeen esim. ilman leipäkonetta, lämpörullia, munankeitintä ym?

    Minä luulen, että joissain kohdin aletaan miettiä, mikä on oikeasti tarpeellista ja aletaan arvostaa yksinkertaisia asioita.

    Tai kuka tietää, jos alan vaikka odotella "Keihäsmatkojen" avaruuslentoja ?
  17. Ei hyvää miestä mikään korvaa.
    Ja ajattelepa, miten mukavaa se kaikki harjoittelu, uudet ihmeelliset kokemukset ja tunteet olivat aikoinaan nuoruudessa. Opeteltiin elämään yhdessä ja koettiin todellista löytämisen riemua monilla alueilla. Siitä en haluaisi luovuttavan.;) Kyllä luomu on parasta.

    Tällä netissä voivat mielikuvat välillä vääristyä, kun ihmiset näyttävät usein etsivän ihan jotain muuta kuin oikeata ihmistä.
  18. Nyt en ymmärrä mitään.

    Minusta asian olisi pitänyt edetä niin, että sinä otat rekisterinumeron yms. tuntomerkit ylös ja menet kertomaan asiasta lapsen vanhemmille. Vanhemmat tekevät asiasta ilmoituksen poliisille jne.
  19. On se vaan jännää, miten vieläkin muistamme joitain kouluiässä kokemiamme epäoikeudenmukaisuuksia. Niistä on joskus paljon täsmällisempiä muistikuvia kuin hauskoista asioista.

    Kansakouluajoilta jäi yhden opettajan ansiosta jotain hampaankolooni pitkäksi aikaa.

    Molemmat joskus 3-4 luokalta.
    Hiihdossa olimme melko tasaväkisiä yhden opettajan lemminkin, koulun vahtimestarin tyttären kanssa. Olimme kasvaneet muita nopeammin ja pitkäsäärisiä tyttöjä molemmat ja siksi muihin nähden lähes ylivoimaisia. Kerran sitten luokan hiihtokilpailuissa tämä tyttö lähti hieman jälkeeni ja saapui maaliin ennen minua vaikkei ollut ohittanut ladulla. Joku kavereiden äideistä oli nähnyt tytön oikaisevan ja kävi kertomassa asiasta opettajalle. Kannoin pitkään pientä kaunaa, vaikken enää muistakaan, minkä "hienon" palkinnon menetin. (Tämä pikkuasia harmitti minua lapsena huomattavasti enemmän kuin joissain isommissa kilpailuissa häviöni huomattavasti pienemmälle kilpakumppanilleni. Asia, mitä isäni ei kai koskaan antanut minulle anteeksi.)

    Todella epäoikeudenmukaiseksi koin saman opettajan antaman todistuksen neljännen luokan keväällä, kun pyrimme oppikouluun. Kaikki arvosanat ja lähtöpisteet tuntuivat tärkeiltä, koska tiesin, että haluamaani kouluun oli kova karsinta. Kilpailimme toisen opettajan lemmikin kanssa parhaista tuloksista ja vertailimme todistuksiamme. Totesimme, että (luultavasti) matematiikassa olin saanut kokeista häntä paremmat arvosanat, mutta todistuksessa asia oli kääntynyt toisin päin. Hänen todistuksensa keskiarvo oli siksi hieman omaani parempi ja hän sai myös paremmat sijoituspisteet. Kävin kysymässä opettajalta, miksi hän oli mielestäni perusteettomasti laskenut ko. arvosanan todistuksessani. Opettaja perusteli sanomalla, että on parempi tottua huonompiin arvosanoihin, koska oppikoulussa ne kuitenkin laskevat. Kyllä olin vihainen. Muistan jälkeenpäin tavatessamme muistuttaneeni häntä asiasta, vaikka yleensä olin kohtelias aikuisille. Ei yhtään auttanut, että minun kohdallani opettaja tosiaan oli oikeassa.

    Oppikoulussa ehdin saada monenlaisia rangaistuksia, joskus hieman epäoikeudenmukaisiakin. Ne eivät kuitenkaan harmittaneet tai jääneet erityisesti mieleen, koska koin ne ansainneeni.

    On se mukavaa, etteivät enää nykyiset koululaiset joudu tosissaan kilpailemaan opiskelupaikoista vielä niin varhain kuin me aikoinamme.

    * * *

    Tämä palsta on mielestäni todella mukava "harrastus". Innoitatte muistelemaan ja muistamaan monenmoisia kokemuksia elämän varrelta.
  20. Omat riskini liittyvät erilaisiin muutoksiin elämässä. Olen ihan liian laiska etsiäkseni aktiivisesti riskejä tai muutosta, mutta kun tilanne todella sitä vaatii, käärin hihat ja uskon pääseväni ainakin pitkällä aikavälillä vähintään tyydyttävään lopputulokseen. Tähtään tietysti parhaaseen mahdolliseen.

    Usein olen jälkikäteen hämmästellyt, miksen ole aikaisemmin ryhtynyt tekemään jotain. Mutta, jos on pitempään vain "kohtuullisen" paha olo, siihen tottuu huomaamattaan vähitellen. Vasta tilanteen muutoksen jälkeen koettu helpotus herättää ihmettelemään, miksi kummassa on antanut tilanteen jatkua niin pitkään. - En usko olevani ainoa jolle on käynyt näin.

    Tarjotut/tarjoutuvat mahdollisuudet ja uudet haasteet ovat mielestäni aina iloinen ja harkinnan arvoinen asia.

    Kaksi euroa on omasta kukkarosta otettuna mielestäni juuri sopiva summa "uhkapeliin" ;) Jos laitan sen automaattiin, pelaan entisen kollegani antaman ohjeen mukaisesti: Otan vastaan niin kauan kun kone antaa jotain ja ensimmäisen "tyhjän" kierroksen jälkeen lopetan. Joskus saan pelipanokseni takaisin, joskus voin voittaa vähän uusi pelimearkkejä, useimmiten toteutuu lupaukseni: käynpä lahjoittamassa pari euroa kansanterveydelle. - Että sellaisiakin riskejä ;))
    21. 276 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt