Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Nykyajan ihminen joutuu tekemään jatkuvasti valintoja. Kaiken aikaa keksitään ja tarjotaan uusia konkreettisia ja virtuaalisia tuotteita ja palveluita sekä yrityksille että yksityiskäyttöön. Käytätkö tietokonetta, iPadia tai älypuhelinta? Millaisia ohjelmia ja palveluita otat käyttöön joko omien tarpeiden ja toiveiden mukaan tai jonkun työ- tai muun yhteisön pakottamana.

    Facebook on yksi palvelu, johon alun perin itse liityin työnantajani ehdotuksesta. Pian fb-kaverit lisääntyivät ja monet tutut erilaisista ympyröistä vuosien varrelta kutsuivat kaverikseen. Viimeaikoina on jo entisiä koulu- ja jopa leikkikavereita ilmestynyt mukaan omaan kaverijoukkoon.

    Muutamat yhteisöt ovat perustaneet suljettuja ryhmiä, joissa voimme keskustella keskenämme ja jakaa silmänräpäyksessä sekä virallisia että epävirallisia tiedotteita. Omalla asunto-osakeyhtiöllämme on oma fb-ryhmänsä, jonka sisällä voidaan keskustella isolla tai pienemmällä joukolla. Avunpyyntöönkin voi saada heti vastauksen ja vapaaehtoisen avuntarjoajan melkein mihin tehtävään tahansa.

    Monia avoimia ryhmiä on ilmestynyt ja luultavasti pian kaikilla järjestöillä on omat fb-sivut tai vastaavat.

    Ennen google ja muut hakukoneet olivat ahkerassa käytössä tietoja etsittäessä, nykyisin tulee usein kirjoitettua kysymys omalle tai jollekin käytössä olevalle yhteisösivulle - ja usein joku asiaan perehtynyt voi vastata kysymykseen ihan samantien. Joskus asia käynnistää laajemman keskustelun ja saa sellaista tietoa, jota ei olisi keksinyt edes kysyä.

    Kun tuttavat matkustelevat maailmalla voi joskus saada tietoa ja kuvia ajankohtaisista asioista jo ennen kuin niitä julkaistaan uutisissa.

    Vapaa-aikana voi itse päättää, haluaako seurata omia "uutisia" vai antaako niiden odottaa huomiseen tai pitempäänkin.
  2. Tiedän, tottahan toki. Olen jo toisen polven verenluovuttaja omassa perheessä. Totuin käymään jo pikku-tyttönä vanhempieni mukana veripalvelussa, ja olen jatkanut luovuttajana aina, kun ei ole ollut esteitä luovuttamiselle.

    Juuri äskettäin jatkettiin luovuttajien ikärajaa, ja luovuttajana voi jatkaa 70-vuotiaaksi. Miehet voivat käydä viisi, naiset neljä kertaa vuodessa.

    Yli 60-vuotiaana ei varmaan voi enää aloittaa uutena luovuttajana. Asian voi helposti tarkistaa veripalvelun kotisivuilta. Luulen, että likimain terve ihminen hyötyy luovuttamisesta itsekin. Suosittelen nuoremmille!

    Helsingissä olen luovuttanut Kivihaassa, mutta ensi viikolla aion käydä Sanomatalon veripalvelussa. Tehdäänkö treffit ja lähdetään joukolla luovuttamaan?
  3. Minulla on erilaisia kokemuksia kielikurssimatkoilta vuosien varrelta. Olen aina välillä joutunut kaivelemaan pikaisesti esiin jotain pitkään käyttämättömänä ollutta kieltä, ja mielestäni tehokkain tapa on matkustaa ko. kieltä puhuvaan ympäristöön kielikursseille.

    Luultavasti kurssin ja matkan järjestäjällä ei ole kovin suurta merkitystä, jos itse tietää mitä haluaa ja toimii aktiivisesti sen mukaan. Perusedellytys on tietysti kurssien opetus ja ryhmittely erilaisten kielitaidon lähtötasojen mukaan. Siitä kannattaa mielestäni ottaa etukäteen selvää.

    Hauska juttu, että nyt kerrotaan jo 60-vuotiaidenkin matkustavan kielikursseille. Mielestäni ikäihmisiä on aina ollut kielikurssilaisten joukossa, mutta tietysti vähemmistönä. Itse voisin valita aikuisten kielikurssit, mutta, koska en itse ole havainnut suuria muutoksia järjenjuoksunopeudessa tms, en pidä erityisiä seniorikursseja tarpeellisena omalla kohdalla.

    Perheessä asuminen palvelee erinomaisesti kielen oppimista. Saattaisin harkita sellaista vaihtoehtoa, jos lähtisin kielikursseille. Muistelen vieläkin mm. hämmästelleeni monia asioita keskiluokkaisten brittiperheiden elämässä. Oli todella mielenkiintoista päästä tutustumaan asioihin "sisäpiirissä".

    Jos lähtisin saksaa opiskelemaan, osallistuisin luultavasti Wienin yliopiston kesäkursseille. Siellä oli viime kerralla (x vuosikymmentä sitten) eri ikäisiä opiskelijoita 56 maasta.

    Olennaista kielikurssimatkoilla on mielestäni se, jättäytyykö seurustelemaan suomalaisten kurssikavereiden kanssa ja puhuuko vapaa-aikana suomea. Jos oikeasti haluaa oppia ja käyttää aikansa hyödyllisesti, kannattaa hakeutua ulkoimaisten kurssikavereiden ja paikallisten ihmisten seuraan.

    Mieluummin kielikursseille kuin rannoilla makoilemaan. ;)