sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Koen olevani todella rikas, ja kuuluvani oman ikäluokkani rikkaimpien suomalaisten naisten joukkoon. Elämässä on ollut monenlaista sisältöä, vastoinkäymisiä, koettelemuksia, pettymyksiä, onnea, iloa, rakkautta, menestymisen ja onnistumisen kokemuksia, ja välillä nopeita, yllättäviä putoamisia. - Kun selvisin yhden viisvuotisjakson koettelemuksista, totesin reilut viisi vuotta sen jälkeen, että uskon selviäväni mistä tahansa. Se, että työpaikka toisensa jälkeen on vuosien varrella kadonnut altani - yhtään entistä työnantajayritystäni ei enää ole olemassa - on avannut tilaisuuksia kurkistella erilaisiin maailmoihin.

    Uskon, että elämä kantaa ja odotan suurella mielenkiinnolla, mihin se seuraavaksi kuljettaa - en kuitenkaan täysin luovu myös järjenkäytöstä. Jos haluan jotain, tiedän, että aktiivisesti toimimalla pääsen aina jollain tapaa lähelle tavoitetta tai unelmaa.

    Juuri nyt tuntuu siltä, etten pelkää mitään, ja iloitsen siitä, että saan jatkaa onnenpipanoiden poimimista ja suureksi kasvaneen kokoelmani kartuttamista. Niitä ei kukaan voi ottaa minulta pois.

    Tänään oli hyvä päivä ja odotan huomisesta tulevan kiinnostavamman, ehkä vielä paremman.

    Kuolemakaan ei pelota, vaan ajatus kiehtoo jollain tapaa. Mietin toteutuuko viimeinen tutkimusmatka maisemiin, joita olen saanut jo vähän kurkistaa. Todella kiehtovia, mielenkiintoisia ja kauniita näkymiä. - Jospa saisin säilyttää ainakin jonkinlaisen toimintakyvyn mahdollisimman kauan ja lähteä sitten pian.
  2. ViloSohvilla on viisaita ajatuksia, ja joku ehti jo välittää aloitteen eteenpäinkin.
    Oli varmaan ilo huomata, että loistoideasi on jo ehditty jossain toteuttaakin.
    Hyvä 60+!

    Jos joku keksii hyvän idean ja haluaisi toteuttaa sen omassa ympäristössään, kannattaa panna toimeksi. Yleensä yksi innostunut ihminen voi saada "ihmeitä" aikaan, eikä aina suurta joukkoa tarvitakaan.

    Tässä on yksi, mielestäni tutustumisen arvoinen esimerkkii: http://www.talkoorengas.fi/index.php Linkki esittelee yhden entisen naisyrittäjän vuosia sitten (jotain 20-30 vuotta sitten) käynnistämän projektin. Rouva alkoi pohtia eläkkeelle jäätyään, mitä voisi tehdä. Kaupunki tarjosi tilat ja kaikki toiminta perustui vapaaehtoisuuteen. Vasta aktiivisen Kirstin (jonka sukunimeä en valitettavasti muista) väsyttyä, toimintaa johtamaan palkattiin toiminnanjohtaja. Nyt toiminta on laajentunut monille alueille ja eri ikäisten vapaaehtoisten joukko lasketaan sadoissa. Saman katon on monenlaista toimintaa mm. Vapaaehtoisen hyvinvointityön keskus ja -akatemiakin

    Ystäväpalveluita taitaa olla joka kunnassa ja monenlaisia avustajia kaivataan sekä yksityiskodeissa että laitoksissa. Jos on valmis antamaan hetken omaa aikaansa, voi valita itselle sopivat kuviot, tai luoda ne itse ja avata

    Järjestöt tarjoavat myös monenlaisia mahdollisuuksia sekä osallistujille että uusien toimintamuotojen kehittäjille.

    Tämä ikäluokka on tottunut toimimaan eikä odottamaan valmista. Jään mielenkiinnolla odottelemaan millaisia uusia ideoita tämä ketju poikii?
  3. Ehdotan, että ajattelet meneväsi kohtaamaan kaveria, ja heität kokonaan mielestäsi ajatuksen firman edustajana ja viimeisen tervehdyksen esittäjänä esiintymisestä.

    Mene kaverin luo ja kohtaa hänet ihmisenä. Iloitse siitä, että joudut menemään. Te molemmat saatte tavata, ja olen varma, että kaverisi ilahtuu tapaamisestanne - ja sinulle jää vielä hyvä muisto ja ilo siitä, että tapasitte. - Monet pelkäävät kuolemaa ja jättävät kuolevan tekemään sitä yksin.

    Älä ajattele itseäsi! Ajattele ystävää ja työkaveria.
    Kysy mitä hänelle kuuluu? - Hän itse päättää, mitä haluaa kertoa ja mistä keskustella. (Ehkä ei kannata oma-aloitteisesti kysyä, kuinka voit, koska aihe saattaa kyllästyttää kuolevaa.) Kerro terveisiä muilta työkavereilta, kerro mitä töissä on tapahtunut tai tapahtumassa. - Onko viime aikoina tapahtunut jotain hauskaa, jolle voisitte ehkä nauraakin yhdessä?

    Ellei saattohoidossa oleva itse pysty tai jaksa keskustella, kerro silti hänelle asioita, ei kannata epäröidä kertoa, jos kaveria on kaivattu työpaikalla, tai häntä olisi tarvittu siellä.
    Voit myös kertoa jotain omista viimeaikaisista kuvioista, työpaikalla tai yksistyisistäkin, erityisesti jos olitte hyviä kavereita.

    Sinä voi tarjota kuolevalle hyvän hetken, jolloin HÄN voi itse keskustella ihan mistä haluaa.
    Moni käy istumassa hetken hiljaa ja hämmentyneenä velvollisuuden tunnosta, osa hyvistäkään kavereista ei käy ollenkaan "koska se ei olisi yhtään kivaa, eikä tiedä mitä sanoisi".

    Jos kaverisi jaksaa, anna hänen johdatella keskusteluja ja niiden aiheita.
    Ole aito Ihminen ja kuuntele! Ei hymyileminen, eikä nauraminenkaan ole kiellettyä, jos siltä tuntuu.

    Jos kuoleva haluaa keskustella kuolemasta, ole aito, rehellinen itsesi ja kuuntele. Ei sinun tarvitse sanoa mitään, mutta voit halutessasi esittää myös kysymyksiä. Ihmiset suhtautuvat omaan kuolemaansa eri tavoin,. Joillekin se on tabu, josta ei keskustella, osa haluaisi keskustella, mutta omaiset torjuvat ja kieltävät viime henkäykseen asti lähestyvän kuoleman. "Et sinä tähän kuole", on saattanut jäädä monen vainajan viimeiseksi rakkaansa suusta kuulemaksi lauseeksi.

    Itse opin paljon, kun sain kauan sitten kulkea yhden mieskollegan rinnalla, kun hän valmistautui kohtaamaan muutaman kuukauden päästä tapahtuvan kuolemansa, ja halusi olla töissä niin kauan kuin pystyi. Lääkäri antoi sporttiselle, terveelle, harmittoman vaivan vuoksi vastaanotolle poikenneelle miehelle jo kolmannella käynnillä kuolemantuomion (pitkälle edennyt, leviävä suolistosyöpä) ja vain muutaman kuukauden elinaikaa.

    Lounasporukkamme työpaikalla hajosi, koska muille tuli kummallisia kiireitä aina lähtöaikaan. Kävimme muutaman kuukauden lounaalla kaksistaan. Kuoleva halusi kävellä, eikä mennä pikaisesti autolla. Juttelimme kävellessä ja syödessä ihan rauhassa monenlaisista aiheista, ei läheskään aina kuolemasta. Lounastaukomme venyivät vähän pitemmiksi. Keskustelimme tai oikeastaan hän jutteli. Hän kertoi, ettei voi kotona keskustella, eikä oikein edes huokaista, ettei vaimo saisi kohtausta tai aikuiset lapset hämmentyisi. - Mies kirosi, että on se hitto, ettei hän saa edes valmistautua kuolemaan rauhassa kotonaan, vaan hänen täytyy esittää reipasta ja hoitaa perhettään! - Kaikki perheenjäsenet ajattelivat oikeastaan itsekkäästi vain itseään.

    Olimme kavereita, ja vaikka olimme tavanneet myös kumppaniemme kanssa yksityisestikin, emme olleet varsinaisesti ystäviä. Se varmaan helpotti tilannetta. Minun oli helpompi kuunnella. Pian oma pelkoni ja hämmennykseni katosivat, ja keskusteleminen alkoi tuntua luontevammalta. - Normaalilta kahden aikuisen ihmisen keskustelulta.

    Hautajaisissa kyyneleeni valuivat vuolaasti. Olin iloinen siitä, etteivät kyyneleet valuneet keskustelujemme aikana, vaikka välillä silmäni kostuivatkin. Muistelen jälkikäteen kiitollisena ja lämmöllä erikoista jaksoa työelämässäni ja hyvää kollegaa. Yritin olla rinnalla kulkeva ihminen hänelle.

    m m m m

    Lukisin mielelläni, jos oppipoika kertoisi täällä käyntinsä jälkeen oman tarinansa kuolevan kohtaamisesta.
  4. Jos miehesi pelkäsi, että viruttaminen voisi vanuttaa astiatkin.;)

    Kun asuin brittiperheessä, minäkin tiskasin aina vapaaehtoisesti.
    Samassa altaassa, samaan aikaan ja samassa fairy-vedessä, astioiden kanssa pestiin sifonet-liinalla huljutellen myös kissan ja tuhkakupit, nostettiin kaikki telineeseen valumaan tiskipöydälle ja kuivattiin pyyhkeellä.

    Kun rouvalle tuli jalkahoitaja, sama pesuallas vedellä täytettynä ja sama sifonet-liina kannettiin pihalle lepotuolin ääreen.

    Perheen tuttavapiiriin kuului suomalaissyntyinen rouva, joten isäntäperheeni tiesi, että suomalaiset kuluttavat ihan hirrrrrrveästi vettä. Eivät kuitenkaan valittaneet, kun tiskasin.
  5. Ellei suomalainen tunne oikeaa kutsumusta alalle, hän hakeutuu helpompiin ja parempipalkkaisiin töihin. Lähes kuka tahansa alasta kiinnostunut pääsee ainakin työharjoittelun ja itselleenkin hyvää tekevän kokeilujakson kautta hankkimaan hoitoalan koulutuksen. Opiskelua voi jatkaa eteenpäin, jos intoa ja kiinnostusta riittää. - Harvalla suomalaisella tänä päivänä riittää. - Linja-autot ja rekkaliikenne pysähtyisivät myös nopeasti ellei ulkomaalaistaustaisia kuljettajia olisi. On varmaan paljon muitakin aloja, jotka eivät suomalaisia kiinnosta.

    Luin äskettäin lehdestä nuoren suomalaisen miehen näkemyksen, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuuksia elättää itseään, vaan se on yhteiskunnan tehtävä. !!! (Lehti taisi olla sunnuntain HS)

    Hoitoalalle on Suomessa viime vuosina hakeutunut muutamia aikuisia alaa vaihtavia aikuisia naisia, joista olemme saaneet kuulla julkisuudessakin. En tiedä kuinka moni heistä jaksaa pitempään työskennellä alalla valmistumisensa jälkeen. Esim. aikaisemmin yritysjohtajana toimineesta naisesta ei ole kuulunut mitään, mutta entinen elokuvaohjaaja siirtyi kansanedustajan tehtäviin melko pian valmistumisensa jälkeen.

    Thaimaasta on tuotu hoitajia Suomeen jo pitemman aikaa vuosia sitten. En tiedä, tuodaanko edelleen. Tiedän, että heidän suomen kielen koulutuksensa aloitettiin jo Thaimaassa. Suomalainen vuokrafirma valitsi työntekijät ja tarjosi kielikoulutuksen. Thaimaassa jotkut olivat niin innostuneet työmahdollisuudesta, maiseman ja alanvaihdosta, että hakivat työpaikkaa sikäläisen sairaanhoitoalan koulutuksen kautta. Mieleeni on jäänyt, että joukossa oli ainakin muutamia teknisen alan miehiäkin. Ainakin osa thaimaalaisista kuuluu jatkaneen työsopimustaan Suomessa sovitun (2 v. ?) työjakson jälkeen

    Tutustuin asiaan aikoinaan perusteellisemmin, koska mietin hetken aikaa itsekin Thaimaahan lähtemistä. Vain muutaman tentin suorittaminen, yliopistossa kesken jättämieni opintojen lisäksi, olisi tarjonnut pätevyyden toisen tai vieraan kielen opettajan tehtäviin. Varsin pian selvisi, että Suomessa oli hakijoita niin paljon, ettei minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia. - Se alanvaihto jäi kokeilematta.
  6. Elokuvaohjaaja voi työskennellessään tehdä käsikirjoituksen, tilanteen ja tarpeen mukaan vaikka naisesta hullun, miehestä Jumalan ja mustasta miehestä Mannerheimin.
  7. @unisia - Jokaisesta saa kauniita kuvia, ainakin jos ehtii käyttää kuvaustilanteeseen aikaa, ja kuvaaja osaa edes jollain tapaa käyttää kameraa. Tutun kanssa voisi olla kiva leikitellä ja kokeilla.

    Ihmiset etsivät varmaan treffikuvioissakin erilaisia asioita. Joku etsii tasa-arvoista kumppania rinnalleen, toinen koristetta ja kolmas....

    Kauneus ei ole takuu onnellisuudesta, eikä varsinkaan silloin, jos se on jommalle kummalle se kaikkein tärkein asia.

    Uskon, että sinulla on paljon tarjottavaa. Kauneus on aina katsojan silmissä, ja mieltymykset vaihtelevat. Toisen ihastus voi toisen mielestä olla lähes vastenmielinen ja päinvastoin.

    Alä anna turhien asioiden estää sinua elämästä. Laitapa pian se ilmoitus, ja katso löytyykö sinulle mieleistä kumppania. - Jos sellaista suunnittelet.;) Älä lannistu, ellei ensimmäinen tai toinenkaan viesti johda
    tapaamiseen tai tapaaminen johda seuraaviin. Joku haluaa tavata naisia/miehiä, ja etsii vuosikausia "sitä parasta", eikä löydä "sitä oikeaa" enää koskaan.

    Nuoruusvuosien hiukeita ihastuksia ei välttämättä enää tapahdu, koska aktiivisimmat hedelmälliset vuodet ovat ohi. Mummon kainalo tuoksuu erilaiselle kuin nuoren äidin, senhän tietävät lapsenlapsetkin. - Feremonit eivät enää leijaile 6-kymppisten ympärillä samalla tavoin kuin nuoruusvuosina. - Toisaalta on ilo todeta, ettemme enää ole luonnonviettien armoilla, vaan voimme kohdata ajattelevina aikuisina. - Ainakin osa meistä.;)

    Jos jotain haluaa, kannattaa itse ryhtyä toimeen tavoitteen saavuttamiseksi. Ei koskaan ole turha yrittää!
  8. Toivon teidän kaikkien osallisten puolesta, että sinä jaksaisit, etkä katkaisisi yhteyksiä mihinkään suuntaan. Silloin ei kukaan voittaisi, vaan kaikki menettäisivät vielä enemmän.

    Toivoisin, etten osallistuisi mihinkään syyttelykeskusteluun, vaan osaisin olla hiljaa sellaisten aikana ja tyytyä "tyynenä" kuuntelemaan, jos olisin sinun asemassasi. - On aina helpompi tarjota toiselle ohjeita, kuin itse toimia oikeaksi uskomallaan tavalla kriisitilanteessa. - Jatkan silti kuvitelmaani tilanteeseen ehkä sopivasta toimintamallista:

    Kertoisin kaikille osallisille, että rakastan ja arvostan heitä, enkä haluaisi menettää heistä ketään lopullisesti. Ehdottaisin, että kaikki keskittyisivät yhdessä miettimään, mitä he itse haluavat, ja miten mahdollisimman hyvään tulokseen voitaisiin päästä pitkällä aikavälillä. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voi vaikuttaa! Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta elämästään ja omista teoistaan, vanhemmat myös alaikäisten lastensa elämästä.

    Kun en jaksaisi enempää, voisin sanoa sen ääneen ja kieltäytyä varsinkin menneiden kaivelemisesta. Voisin vaikka käskeä toiset ulos kotoani tai päättää puhelun oman hermostumiseni vuoksi, mutta kertoisin sitä ennen, että haluan jatkaa rakentavampaa keskustelua myöhemmin, kun kaikki ovat rauhoittuneet.

    Jossain tilanteessa ajattelutauon ja vaikkapa yhteisen teehetken pitäminen voisi rauhoittaa kiihtyneitä tunteita. Vanhempia voisi varmaan myös välillä muistuttaa, että kaikki päätökset ja teot vaikuttavat heidän omien lastensa elämään. Kysymykset, rakastatko lapsiasi, haluatko heidän parastaan, ja miten se näkyy käytöksessäsi tässä ja nyt, voisivat joskus pysähdyttää vanhemman ajattelemaan asiaa.

    Muista, että sinä et ole enää vastuussa aikuisen poikasi elämästä ja teoista. Toivon kuitenkin, että jaksaisit tukea häntä kantaamaan oman vastuunsa ja selvittämään omat ongelmansa. Se hänen on tehtävä ihan itse, sitä ei voi tehdä kukaan muu, ei äitikään. - Sinun tehtäväsi on toimia rehellisesti itseäsi ja muita kohtaan. Uskoisin myös poikasi arvostavan sinua ja rehellisyyttäsi entistä enemmän, jos/kun hän saa oman elämänsä järjestykseen.

    Jaksamista ja parempaa huomista sinulle!
  9. Ei ole enkä tule saamaan lisäeläkkeitä.
    Olen kuullut tuttavien kokemuksista, että sekä itse maksetuista että työnantajan maksamista, yksityisistä eläkevakuutuksista maksettavien eläkkeiden summia leikattiin rajusti joskus 1990-luvulla. Suurimpia vielä rajummin kuin pienempiä - prosenteissakin, ja korkeimmista taisi jäädä vain murto-osa eläkkeenä maksettavaksi.

    Mieleeni on erityisesti jäänyt yhden tutun kertoma. Hänet saneerattiin melko korkeapalkkaisesta tehtävästä, ja hänen olisi pitänyt saada kaksin- tai kolminkertaisesti palkansaajien keskimääräisiä palkkatuloja suurempi eläke. Asia oli nostettu esille myös saneerauksia suunniteltaessa, mutta tilanne muuttui hyvin pian sen jälkeen.

    Mies totesi, että jotain pitää tehdä, ja ryhtyi torikauppiaaksi. Hän totesi myöhemmin, että olisi pitänyt jättää raskaat johtotehtävät jo paljon aikaisemmin, koska tienasi torikauppiaana enemmän ja helpommalla.

    Minullekin moni ehdotteli niihin aikoihin lisäeläkevakuutuksen ottamista ja lisäeläkkeen säästämistä. Totesin oman ratkaisuni oikeaksi, kun en ottanut. Päätin yrittää säästellä eri tavoin jotain pientä myös eläkepäivien varalle. Saapa nähdä miten omien ratkaisujeni osalta tulee käymään, ja toivottavasti osaan vaihtaa sopivaan aikaan pienet säästökohteeni "pikkurahaksi".
  10. @ Hauras totuudensyrjä -
    Koska tunnet Maslowin tarvehierarkian ja olet perehtynyt alan terminologiaan, olet ehkä ymmärtänyt hieman väärin, ja rakennellut mielessäsi kauhukuvia naistenlehtihenkisestä, suurelle yleisölle helposti avautuvan, todella harmittoman jutun pohjalta. - Maslowista tai vaikkapa Joharin ikkunasta keskustelemista ei varmaan kannata nostaa tässä ketjussa esille. (Edellinen on kuulemma jätetty pois uusimmista alan oppikirjoista.)

    Ei kenellekään muille keskustelijoista ole tullut mieleen, että listaa tarjoiltaisiin kaikille maapallolla eläville ihmisille onnellisuuden tarjoavana oppina. Ehkä sinun kannattaisi lukea juttu uudelleen, ja miettiä, miten kommentissasi esiin nostamat asiat liittyvät aiheeseen.

    Luulen muuten, että tämän ikäluokan suomalaiset palstakeskustelijat seisovat kaikki samalla mainitsemallasi viidennellä Maslowin portaalla, sillä korkeimmalla. - Vaikka perustarpeista monikin joutuu välillä tinkimäänkin;)

    Tuskin mistään kauan käytössä olleesta tavasta pääse eroon sormia näpsäyttämällä. Pelosta luopumisen yhteydessä ei puhuta mitään traumaperäisistä fobioista. Monista turhista peloista, ja jopa traumaperäisistä fobioista, saataa halutessaan päästä eroon pitemmällä aikavälillä harjoittelemalla ja pienin askelin. Asiantuntijan avulla se voi onnistua joskus hämmästyttävän lyhyessäkin ajassa. Aiheesta keskusteltiin jossain aikaisemmissa viesteistä.

    (Terveistä peloista ja itsesäilytysvieteistä piittaamattomuus taitaa myös olla ajan henki, jota mainostetaan ja esitetään joissain, mieleistäni sairaissa televisio-ohjelmissa nykyisin, mutta sitä ei listassa eikä artikkelissa ehdotettu. - Eikä sekää liity aiheeseen.) ;)

    Aloituksen tekstiä ei missään esitellä oppisuunnaksi tai elämäntapaohjeeksi, jota ihmiset voisivat tai heidän pitäisi ryhtyä noudattamaan. Siihen ei liity uhkia, eikä tosin kovin ihmeellisiä mahdollisuuksiakaan. Se ei ole mikään oma-apu-taulukko tai -häkkyrä. Se on lista asioista, joita kuka tahansa voi halutessaan pysähtyä
    hetkeksi pohtimaan ja ehkä keskustella asioista muidenkin kuin itsensä kanssa. Se ei (valitettavasti;)) tarjoa suurta henkistä kasvua kenellekään, ehkä vähän mukavampaa oloa.

    Et voi tosissasi väittää, että koulunsa käyneet suomalaiset, jotka kamppailevat toimeentulo-ongelmiensa kanssa, kasvaisivat kieroon, jos he pysähtyvät välillä hetkeksi lukemaan ja pohtimaan joitain heitä henkisesti turhaan kuormittavia asioita, tai tarkastelemaan välillä omia arvoja, ajattelu- ja toimintamallejaan.

    Sitten pitäisi varmaan kieltää monet naistenlehdet todella vaarallisina, samoin osa television asiaohjelmista.
  11. @ Toinen näkökulma, kiitos! Kiitos! Luin tekstiäsi kiinnostuneena, ja huomasinn olevani jokseenkin samaa mieltä kanssasi.

    Onnellisuutta ja sen tavoittelemista, en ole miettinyt mainitsemissasi yhteyksissä. Olen todennut omistani tekemisistä tai suunnitelmista, että tietyt asiat tuottavat iloa tai tyydytystä, saavat olon tuntumaan hyvältä, kiinnostavat erityisesti, ovat hyödyllisiä, palkitsevat, aktivoivat, tunnen niillä olevan jotain merkitystä, tai tiedän tekeväni palveluksen jollekin tai auttaneeni ihmistä, tai yritän muuttaa maailmaa tai ympäristöä paremmaksi - omalla pienen pienellä panoksellani. - Vaikka keräämällä roskia.;D - Ehkä onnistuneet toimet ja onnistumisen tunne pitää lukea myös "onnenpipanoiksi", joita olen aina mielelläni keräillyt ja toivon saavani kerätä edelleen.

    Mtv3:n naistenlehtityyppisen Helmi-palstan asiantuntijat antavat ymmärtää, että saattaisimme tulla onnellisiksi."Oletko valmis luopumaan, jotta tulisit onnelliseksi?"

    En usko, että noilla avaimilla onnen ovet aukeavat. Lainaus edellisestä kirjoituksesta: "Lista on kuitenkin mielestäni kohtuudella ja maalaisjärjellä noudatettuna hyvä apuväline tasapainoisempaan mieleen ja kanssakäymiseen :)" - Kun näin listan pikaisesti kaverini fb-sivulla, ajattelin, että sitä olisi hyvä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan. Oli ilo huomata, että keskustelupalstalla sitä jo käsiteltiin, kun tulin sitä tänne myöhemmin katsomaan.

    Vuosien varrella on tullut nähdyksi monenlaisia listoja ja asiantuntijoiden kehittelemiä menetelmiä, joilla voi halutessaan muuttaa omia ajattelu- ja toimintamallejaan sekä itsekehitys- että vuorovaikutuksen kehittämismielessä. Ei niistä varmaan koskaan mitään haittaa ole, mutta mielestäni ne kannattaa jättää taakseen kurssin tai keskustelun jälkeen. Tarvittaessa ne voivat tarjota myöhemminkin työvälineitä, jos huomaa käyttäytyvänsä tai ajattelevansa tavalla, jonka muuttaminen parantaisi omaa elämän laatua.

    Omalta osaltani kiitän kaikkia keskusteluun osallistuneita, ja mielestäni tähän on hyvä lopettaa. - En toki kiellä jatkamasta ketjua.
    - Onnellisia päiviä ja hyviä hetkiä kaikille!
  12. Jokainen tulkitsee lukemaansa omalla tavallaan, omista näkökulmistaan.

    Vastaan kysymyksiisi omastani:

    Mitä on turhasta kriittisyydestä luopuminen?
    Kysymyksessä on tarkoitus painottaa sanaa, turha. Se ei kehota luopumaan kriittisyydestä.

    On paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat elämässään kaikkeen kriittisesti ja kiinnittävät aina huomiota vain negatiivisiin yksityiskohtiin.
    Moni upea suomalainen tarkastelee itseäänkin armottoman kriittisesti, erityisesti omaa ulkonäköään. Ihminen keskittyy havaitsemiinsa pieniin epäkohtiin, eikä näe upeaa kokonaisuutta, jota monet ihmiset ihailevat ja saattavat nähdä erityisen viehättävinä juuri ne samat pienet "epäkohdat".
    Ellei näe kokonaiskuvaa, pieniin turhiin yksityiskohtiin keskittynyt kriittisyys voi estää useinkin toteuttamasta jotain suurta, jolla saattaisi olla laaja-alainen positiivinen vaikutus vaikkapa "maailman parantamisessa" tai omaan ja lähiympäristön ihmisten elämään.

    Yksi esimerkki turhasta kriittisyydesta: Joukko ihmisiä palaa yhteiseltä matkalta ja purkaa yhdessä kokemuksiaan. - Kun joku kertoo nauttineensa joka solullaan ja kuvailee kohokohtia innostuneesti, Turhan Kriittinen keskeyttelee jatkuvasti ja nostaa joka kohdassa esille jonkin pienen, pienen yksityiskohdan, joka on tehnyt hänen omasta kokemuksestaan "kertakaikkiaan sietämättömän".

    Mitä on muutosvastarinta?
    Monen ihmisen perusluonteeseen kuuluu kaikkien eteen tulevien uusien asioiden ja muutosten vastustaminen. Se on tyypillistä täydellisyyden tavoittelijoille. Kun suhtautuu kaikkiin muutoksiin ja uusiin asioihin epäluuloisesti, ne usein pelottavat - alkuun. Usein mielipide saattaa muuttua, kun tutustuu tai on pakko tutustua asiaan, saa lisää tietoa ja ehkä omakohtaista kokemusta.

    Jos muutosvastarinta on hallitseva tekijä, se saattaa estää hyviä muutoksia, uusia toimintamalleja ja monia hyviä asioita toteutumasta ihmisen elämässä. Se voi muodostaa esteitä ja hidasteita uusien asioiden oppimisessa esim. työpaikalla.

    Jos katselee asioita avoimin silmin ja perehtyy ilman vastarintaa muutoksiin, pystyy arvioimaan niitä kriittisesti ja tarkastelemaan ennakkoluulottomasti. Moni aluksi vastarintaa herättänyt uudistus saattaa tarjota sitä vastustaneellikin monenlaisia etuja.

    Objektiiviset arviot, aiheellinen kritiikki ja huonojen muutosten perusteltu vastustamien ovat kokonaan eri asia. Niiden avulla kehitetään asioita - ja joskus maailmaakin - paremmaksi.

    Mielestäni jokaisen aktiivisen toimijan kannattaisi pysähtyä hetkeksi pohtimaan, perustuuko oma näkemys ehkä turhaan kriittisyyteen tai muutosvastarintaan.

    Olen huomannut, että joskus on parempi avata suunsa vasta pohtimisen jälkeen tai pyytää miettimisaikaa, jotta pystyy vaikuttamaan asioihin positiivisesti harkituilla kriittisillä ja muutosehdotuksen yksityiskohtia vastustavilla näkökohdilla. - Iloitsen siitä, että voin myös nauttia kauniista maisemasta keskittymättä siinä näkemääni pieneen, oikeastaan merkityksettömään epäkohtaan.

    Olen jo kauan yrittänyt oppia olemaan positiivinen, kiltiksi ja nöyräksi en haluaisi koskaan muuttua. - Ystävällisyys on toinen juttu.;)
  13. Muuttofirmat vuokraavat käteviä muuttolaatikoita halutuksi ajaksi ja tarjoavat nopeita muuttopalveluita. Jos on yhtään enemmän tavaroita, suosittelen. Jos merkitsee tavaroille ja laatikoille toivotut sijoituspaikat tavarat ovat paikoillaan ennenkuin ehtii itse perille.

    - -

    En osaa kuvitella muuttopakkoa omalle kohdalleni.
    Muutan ensi vuonna uuteen omaan, hieman nykyistä pienempään, kotiini, enkä aio siitä koskaan kokonaan luopua. Se on sopivan pieni, että voin huoleti pitää sitä vaikka tyhjillään, jos muuttaisin välillä muihin maisemiin, vaikka pitemmäksikin aikaa.

    Ellen vanhemmiten enää pärjäisi kohtuullisen naapuriavun turvin, muutto palvelutaloon ei tuntuisi yhtään hassummalta ajatukselta. Tosin nykyisin useimmissa vanhusten palvelutaloissa suurin osa ihmisistä taitaa olla melko huonokuntoisia, ikään kuin vain odottamassa kuolemaa.

    Naapuriapua tiedän saavani, koska tunnen jo suurimman osan tulevistakin naapureista, ja olen myös itse aina ollut tarvittaessa valmis auttamaan naapureita.

    Yksi hyvä vaihtoehto voisi myös olla muutto vanhusten yhteisölliseen kerrostaloon, joita on ainakin Helsingissä useampiakin. Se vaihtoehto ei houkuta minua. Kun mietin omia mahdollisten vanhuusvuosien asumisvaihtoehtojani, kävin huvikseni tutustumassa Loppukiriin. Jos saan valita, haluan ympärilleni mieluiten kaikenikäisiä ihmisiä ja elämää. Voin sitten edes katsella, kun en enää muuta jaksa.

    Tuttavapiirissä on kaksi 95-vuotiasta naista, jotka asuvat edelleen kotonaan. Yhtä reippaaksi en itseäni uskoisi, jos niin vanhaksi eläisin. Mielessä muhii kutkuttava ajatus, että pääsen kodin kulmalta matalalattiaraitiovaunulla vielä rollaattorinkin kanssa liikkeelle - jos tahdon..

    Luotan, että elämä kantaa, ja kuljen minne se kuljettaa. - Odotan mielenkiinnolla, millaisia mutkia ehdin vielä tehdä.
  14. Kaikkia asioita voi tarkastella musta-valkoisina. Joku on ihan oikeasti valmis antaa oma panoksensa tukeakseen hyvänä pitämiään asioita, toinen ääripää tavoittelee kaikessa vain omaa etuaan. Kaikki yrittäjät eivät ole perehtyneet yrityksensä tuotto- ja kulurakenteeseen.

    Olen tuntenut 17-vuotiaasta yhden kampaamoalan yrittäjän, jolla oli alkuun suurehko liike ihan Helsingin keskustassa. Hän on ollut alansa huippuja ja on menestynyt kansainvälisissäkin kilpailuissa, mutta hän ei ymmärrä busineksen tekemisestä mitään.

    Kampaajalla oli yli 20 vuoden ajan melkein aina yksi oppisopimuskoulutettava kerrallaan. Kerran kirjanpitäjää vaihdettuaan kampaajalle selvisi, että hän joutui itse maksamaan osan omien kampaajiensakin palkkakustannuksista omalla työllään. Hänellä itsellään oli tilauskirjassa varauksia pitkälle ajalle eteenpäin ja töitä olisi ollut tarjolla enemmän kuin ehti tehdä.

    Oppilaan henkilökohtaiseen kouluttamiseen käytetty aika oli pois kampaajan omasta tuottavasta työajasta. Osa koulutuksesta tapahtui kouluttajan työtä tarkkailemalla. Kouluttaja sopi koulutustyöstä tuttujen asiakkaiden kanssa, jolloin asiakas saattoi saada alennusta tavallista kauemmin kestävästä kampaamokäynnistään.

    Vei aikansa ennenkuin oppilaalle voi antaa tuottavia tehtäviä, ja silloinkin kampaaja joutui itse koko ajan valvomaan suorituksia.

    Päätettyään vaihtaa kampaamonsa "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" pienempään, yrittäjälle oli kova paikka luopua suurimmasta osasta työntekijöitään. Oppisopimuskoulutusta kampaaja halusi ja päätti jatkaa, vaikkei se mitään tuottaisikaan.

    Alun asiakassuhteeseen liittyi myöhemmin myös ystävyys, (joka jatkuu edelleen yrittäjän eläkkeelle siirtymisen jälkeen.)

    Kerran kun kampaaja joutui tekemään verottajalle jotain selvitystä yrityksensä kirjanpitoon liittyvistä yksityiskohdista kirjanpitäjänsä loman aikana, lupauduin auttamaan. Mieleeni jäi verottajan ja oma hämmästykseni siitä, miten paljon kustannuksia lisää esim. todella korkealaatuisten aineiden käyttäminen kampaamossa.

    Tiedän, että jotkut ko. alan tai minkä tahansa alan yrittäjät saavat todella hyvää tuottoa yrityksestään, mutta harvemmat pääsevät puuveitsellä kultaa vuolemaan - eikä taatusti kukaan pysty tekemään sitä oppisopimuskoulutettavien tai yhteiskunnan kustannuksella!
  15. Arvostan villavaatteita, pidän niitä mielelläni, ja pesen myös mielelläni niitä käsin. Käytän suurta huuhteluvesiastiaa ja vaihdan veden muutamia kertoja. Nenä kertoo, milloin riittää huuhtelut.

    Joskus saatan laittaa jonkin suuren, raskaan villavaatteen pesun jälkeen pesukoneeseen ja pyöräyttää linkoa pikaisesti vain kerran, pari. Saatan säästyä villavaatteen makuuttamisesta ja siihen liittyvästä puuhailusta joissain tapauksissa kokonaan. Jos linko pääsisi pyörimään pitempään, vaatteeseen saattaisi jäädä melkein ikuiset rypyt, ellei sitä voi silittää kosteanakaan.

    Tuuletan myös villavaatteita, jolloin pesuväli kasvaa.
    Heti riisuttuani kotona villapuseron tai -jakun, käännän sen nurinpäin ja vien parvekkeelle tuulettumaan. Useimmiten otan ne vasta seuraavana aamuna sisään, ja ne tuoksuvat raikkaalle.

    Laadukkaat villavaatteet voivat olla hyvin hoidettuina todella pitkäikäisiä.

    Pesen myös paremmat alusvaatteeni käsin, vain sloggyt tms. heitän huolettomasti koneeseen.
  16. Ei mulle pimeyden kellot raikaa
    en pelkää tulevaa ajatonta aikaa
    Elämä kantaa mua loppuun asti
    ja lapsille jää oma viimeinen lasti

    Odotan matkaa kohti uuttaa
    mielen ja hengen avaruutta
    Kevyttä, kiinnostavaa, ihmeellistä
    ei aavistustakaan mitä ja mistä

    En minä lähde kotiin
    kotoani minä lähden
    Lähdenkö uuteen kotiin
    näenkö matkallani tähden

    Kaikki on mahdollista kukaties
    vaan enää ei syty oma lemmenlies
    Sitä ehditty jo kylliksi lämmittää
    kylmänä sekin on helpompi hävittää

    En itse tiedä mitä koen
    tietämättömyyttäni minä hoen
    Joku kohtaa silloin ikuisuuden
    joku elämänsä ainoan tilaisuuden

    Elän elämääni tässä
    istun usein ihmettelemässä
    Ei ole kiirettä taivaaseen
    ei myöskään hoppua helvettiin.

    Jonain päivänä minä ratkaisen
    sen elämän arvoituksen viimeisen
    En tule koskaan kertomaan siitä teille, en
    vaikka joku tarjoaisi minulle mahdollisuuden

    Jokainen saa itse miettiä
    hoivaako ikuisen elämän viettiä
    vai antaako kovaakin palaa
    tai huutaako jumalaa joskus ihan salaa

    "Nainen tässä ja nyt"
    (suoraan runosuolen paineesta töräyttäen.)
  17. Televisiosta ja radiostakin saa välillä sellaisen kuvan, että suomen kielen intonaatio olisi muuttunut. Loppua kohden nousevat ja painokkaaseen loppukiekaisuun päättyvät lauseet näyttävät olevan monen mielestä "trendikkäitä" ja erityisen puhuttelevia.

    Ilmeikäs puhe ei ainakaan minun mielestäni synny temppuilemalla, vaan puheen asiasisältöön paneutumisen kautta. Yksittäisten eri sanojen (tai lauseidenkin) painottaminen voi muuttaa viestin sisältöä merkittävästi. Parhaimmillaan suomen kieli voi kuulostaa tosi kauniilta, kun puhujana on rauhallinen ja ilmeikäs esiintyjä, joka paneutuu asiaan ja keskittyy tehtäväänsä.

    Esimerkki: Joku voi sanoa kymmenen kertaa päivässä, minä rakastan sinua, eikä tieto mene perille, eikä kuulosta uskottavalta. Toinen saattaa sanoa saman lauseen kerran elämässään niin, että puolisonsa sielu väräjää lopun ikää.;D

    Usein unohdetaan, että sanojen merkitys vuorovaikutustilanteessa on todella vähäinen verrattuna kaikkeen muuhun informaatioon, jota ihminen "lähettää", useimmiten täysin tiedostamatta. Tätä puolta kannattaisi vähemmän kielitaitoisten suomalaisten hyödyntää enemmän, varsinkin erityisen hillityn ja rauhallisesti esiintyvän matkustaessa Välimeren seuduille.
  18. Ehdotan, että hautaat mielestäsi varsinaisen parinhakuajatuksen vähäksi aikaa. Elät ja liikut normaalisti, avoimin silmin ympärillesi katsellen. Teet asioita, jotka sinua kiinnostavat. Olet aito oma itsesi, et mieti asioita pitkälle eteenpäin, vaan keskityt siihen hetkeen, jota kulloinkin elät.

    Ehdotan myös, että heität romukoppaan omat ennakkoluulosi tietyllä tavalla toimivia, parhaansa mukaan kaunistautuneita ja naistenlehtiä lukevia naisia kohtaan. Tutustumisen jälkeen saattaa huomata, että monessa tapauksessa kyseessä on oman epävarmuutensa vuoksi naistenlehtien tarjoilemia malleja kokeileva, ihastuttava ja aito naisihminen.

    Mieti, haluatko antaa muutamien huonojen kokemusten estää sinua antamasta mahdollisuuksia uusille hyville.

    Ellei uskalla tutustua ja aloittaa uutta suhdetta, ei koskaan voi tietää kuinka hyvä ja kestävä siitä olisi saattanut kehittyä. Joku voi elää katkerana ja pettyneenä yksin lopun elämäänsä, ja ehkä harmitella välillä käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia. Toisessa ääripäässä joku jaksaa nousta uuteen ja uuteen alkuun useampienkin pettymysten jälkeen. Kannattaa kysyä itseltään, kumpaa pitäisi onnellisempana.

    Kukaan ei voi muovata elämäänsä ihan niin kuin haluaisi, ei ole mitään 100 prosenttisesti varmaa, mutta elämälle voi antaa mahdollisuuksia - ehkä naisillekin välillä.;) Joskus tarjoutuvaan mahdollisuuteen kannattaa tarttua heti innostuneesti molemmin käsin, ettei se menisi ohi. Järkeä kannattaa tietysti käyttää, ja muuttaa suuntaa, jos huomaa erehtyneensä.

    Jokainen meistä on loppujen lopuksi ainutkertainen yksilö. Toivon, että sinua vastaan kävelee jonkin ajan kuluttua toinen ainutkertainen, sinun arvoisesi ja sinua arvostava ainutkertainen yksilö...
  19. Kiitos huolenpidosta, Hunksz, mutta ole huoleti.
    Eläkevuosinakin (suht. terve) ihminen ehtii halutessaan aktivoitua tekemään useampia kuin yhtä asiaa päivässä. Ihminen voi myös jatkaa opiskelua lopun elämää, ellei koe saavuttaneensa täydellisyyttä sitä ennnen.

    Hautaa ei ole eikä tule, eikä viimeisisssä juhlissani kukaan puhu mitään saavutuksistani. Siellä muistellaan toivottavasti kaikenlaisia hassuja tapahtumia, ,ja kerrotaan jutuja hassuista hölmöilyistäni tai hullunkurisista sattumuksista vuosien varrelta.
    Turhilla dokumenteilla ei ole tilaa uudessa kodissani, joten hävitän ne kaikki ennen muuttoa. Kehykset vien (kaapista) kierrätykseen. ;D
  20. Juuri tuo ajattelutapa on usein suomalaisten menestyksen esteenä niin työtä hakiessa kuin ihmissuhteissakin.

    Jokainen saattaa joutua joskus arvioimaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, ja se olisi hyväksi meille kaikille. Realistinen arvio auttaa tavoitteiden asettamisessa, ja jokainen voi halutessaan ryhtyä kehittämään itseään omien tavoitteidensa mukaan.

    Ellei ihmisellä ole valmiuksia rehellisesti kertoa omista vahvuuksistaan, saattaa esim. työpaikkahaastattelussa menettää mahdollisuutensa, ja joku huomattavasti heikommin valmiuksin, mutta hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi ohittaa hänet. Vanhanaikainen suomalainen sananlasku, vaatimattomuus kaunistaa, ei todellakaan pidä paikkansa. - Eikä turhasta vaatimattomuudesta muutenkaan ole mitään hyötyä. Joskus se voi olla suurin este menestymisen tiellä. Itsekorostus ja mahtailu ovat tietysti kokonaan eri asia, narsismista puhumattakaan.

    Täällä voi jokainen kirjoittaa vapaasti omista luuloistaan, vaikka joskus olisi hyväksi yrittää itse perehtyä asioihin, joista kirjoittaa toisiin kohdistuvia trendikkäitä väitteitä. Moni kirjoittaa arvosteluja ja mollauksia tänne sellaisella varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi antaa. Katsopa huviksesi vaikka netistä narsistin määritelmiä!

    PS: Jokainen saa ainakin minun puolestani ihan vapaasti itse valita osansa. Mauton, hajuton, huomaamaton seinäpaperi jää useimmiten huomaamatta. Onhan siitä se etu, ettei kukaan kadehdi.
    21. 71 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt