Uskomatonta uhrautumista

Kampaajalla oppisopimusharjoittelija veloittaa vain 50 % taksasta, joten eipä se paljoa kannata omistajalle. Toki osa aikaa kuluu hyllyjen ajantasalla pitämiseen ja siivoukseenkin.

Kaikkia asioita voi tarkastella musta-valkoisina. Joku on ihan oikeasti valmis antaa oma panoksensa tukeakseen hyvänä pitämiään asioita, toinen ääripää tavoittelee kaikessa vain omaa etuaan. Kaikki yrittäjät eivät ole perehtyneet yrityksensä tuotto- ja kulurakenteeseen.

Olen tuntenut 17-vuotiaasta yhden kampaamoalan yrittäjän, jolla oli alkuun suurehko liike ihan Helsingin keskustassa. Hän on ollut alansa huippuja ja on menestynyt kansainvälisissäkin kilpailuissa, mutta hän ei ymmärrä busineksen tekemisestä mitään.

Kampaajalla oli yli 20 vuoden ajan melkein aina yksi oppisopimuskoulutettava kerrallaan. Kerran kirjanpitäjää vaihdettuaan kampaajalle selvisi, että hän joutui itse maksamaan osan omien kampaajiensakin palkkakustannuksista omalla työllään. Hänellä itsellään oli tilauskirjassa varauksia pitkälle ajalle eteenpäin ja töitä olisi ollut tarjolla enemmän kuin ehti tehdä.

Oppilaan henkilökohtaiseen kouluttamiseen käytetty aika oli pois kampaajan omasta tuottavasta työajasta. Osa koulutuksesta tapahtui kouluttajan työtä tarkkailemalla. Kouluttaja sopi koulutustyöstä tuttujen asiakkaiden kanssa, jolloin asiakas saattoi saada alennusta tavallista kauemmin kestävästä kampaamokäynnistään.

Vei aikansa ennenkuin oppilaalle voi antaa tuottavia tehtäviä, ja silloinkin kampaaja joutui itse koko ajan valvomaan suorituksia.

Päätettyään vaihtaa kampaamonsa "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" pienempään, yrittäjälle oli kova paikka luopua suurimmasta osasta työntekijöitään. Oppisopimuskoulutusta kampaaja halusi ja päätti jatkaa, vaikkei se mitään tuottaisikaan.

Alun asiakassuhteeseen liittyi myöhemmin myös ystävyys, (joka jatkuu edelleen yrittäjän eläkkeelle siirtymisen jälkeen.)

Kerran kun kampaaja joutui tekemään verottajalle jotain selvitystä yrityksensä kirjanpitoon liittyvistä yksityiskohdista kirjanpitäjänsä loman aikana, lupauduin auttamaan. Mieleeni jäi verottajan ja oma hämmästykseni siitä, miten paljon kustannuksia lisää esim. todella korkealaatuisten aineiden käyttäminen kampaamossa.

Tiedän, että jotkut ko. alan tai minkä tahansa alan yrittäjät saavat todella hyvää tuottoa yrityksestään, mutta harvemmat pääsevät puuveitsellä kultaa vuolemaan - eikä taatusti kukaan pysty tekemään sitä oppisopimuskoulutettavien tai yhteiskunnan kustannuksella!

Olet oikeassa, oppisopimus on palkkaa alakanttiin.

Mutta on yrittäjiä jotka maksavat ihan kunnon palkkaa ja samalla kouluttavat brändin nimissä työntekijöitään.
Alalla saatava koulutus vie masteriksi ja on toki ymmärrettävää, että sellainen yrittäjä sitten haluaa myös sitouttaa oppilaansa useammaksi vuodeksi, itselleen töihin.