Kun nyt on tultu keski-ikään

mies menneisyydestä

mahdotonta ei oo mikään
edessä on loppureitti
hatara kuin lukinseitti.

Kauniit muistot mieleen palaa
lisää elinvoimaa valaa
vielä aikaa nähdä mennyt:
Hyvin menee, kadu en nyt!

Nuoruus oli kulta-aikaa
onnea ja lemmentaikaa
vanhempana arvon antaa
ylpeänä muistot kantaa.

Vaan kohta koittaa suuri hetki
pimeyteen käy outo retki
siellä kohtaa menneen aaveet
menetetyt omat haaveet.

Ei kohta ole enää aikaa
pimeyden kellot kaikaa
viimeinenkin kuihtuu hapsi:
Kotiin pääsee ihmislapsi!

43

171

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Keski-ikäkö 60?

      • Tuota ihmettelin miekin, montako yli 120-vuotiasta maailmasta löytyy? Ei aikoihin ensimmäistäkään kun ne vanhan Neuvostoliiton 150-vuotiaat feikitkin hävisivät vähin äänin...


      • yohuuhkaja kirjoitti:

        Tuota ihmettelin miekin, montako yli 120-vuotiasta maailmasta löytyy? Ei aikoihin ensimmäistäkään kun ne vanhan Neuvostoliiton 150-vuotiaat feikitkin hävisivät vähin äänin...

        Runoja värkätessä, runon nimi usein tökätään kuin hatusta ja kuten tässä tulee selväksi runon nimi ei vastaa tekstiä.


      • korppis kirjoitti:

        Runoja värkätessä, runon nimi usein tökätään kuin hatusta ja kuten tässä tulee selväksi runon nimi ei vastaa tekstiä.

        Kyllä se kuvaa ihan sitä mitä siitä näkee, kuolemanpelkoa. Sitä se keski-iästä puhuminen tässä iässä on.


      • bessie*
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Tuota ihmettelin miekin, montako yli 120-vuotiasta maailmasta löytyy? Ei aikoihin ensimmäistäkään kun ne vanhan Neuvostoliiton 150-vuotiaat feikitkin hävisivät vähin äänin...

        Onko sinulla kirjoittajan ikä tiedossa, yohuuhkaja?

        Ja oli tai ei, eikö runosta käy ilmi että kirjoittaja on VIELÄ voimissaan?

        "Mahdotonta ei oo mikään"

        "Kaunit muistot mieleen palaa
        lisää elivoimaa valaa
        Vielä aikaa nähdä mennyt:
        Hyvin menee, kadu en nyt!"

        Runosta tulee mieleeni mies, joka aavistelee tai ehkä tietääkin jotain tulevaisuudestaan, mutta on onnellinen hyvistä muistoista jotka hänellä (vielä) on ja niiden antamasta elämänhalusta, jonka ansiosta hän voi elää tätä hetkeä täysillä ja toiveikkaana, mikään ei ole mahdotonta.


      • O - O

        Jos ajattelee lähes 100-vuotiaaksi elävän ihmisen elämänkaarta, terveen 60-vuotiaan voi hyvinkin ajatella elävän omaa keski-ikäänsä.

        Sen jälkeen kun lapset ovat muuttaneet kotoa, elämä tarjoaa vanhemmille jotakuinkin samanlaiset mahdollisuudet siihen asti, kunnes he rapistuvat erilaisista syistä oikeiksi vanhuksiksi.

        Siinä mielessä vanha ihminenkin voi mielestäni elää keski-ikäänsä 60-vuotiaana, ehkä vanhempanakin.;) - Ja runoilijoilla on tietysti aina ihan oma vapautensa. :D


      • Kaupunkilainen
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Tuota ihmettelin miekin, montako yli 120-vuotiasta maailmasta löytyy? Ei aikoihin ensimmäistäkään kun ne vanhan Neuvostoliiton 150-vuotiaat feikitkin hävisivät vähin äänin...

        Keski-ikä ei tarkoita sitä, että on elänyt puolet elämästään. Yksilön kohdlalla keski-ikä on nuoruuden ja vanhuuden välillä oleva aika, jonka voi määritellä monella tavalla. Se voisi olla esimerkiksi 40 ja 65 vuoden välillä, tai 35 ja 70 vuoden välillä, joka tapauksessa se kattaa sen iän, jolloin ei ole enää nuori eikä vielä vanha.

        Keski-ikä tilastollisessa mielessä - jos puhutaan nyt vaikkapa suomalaisista - on kaikkien elossa olevien suomalaisten ikien keskiarvo. En tiedä, kuinka paljon se nyt on, mutta sen tiedän, että se on nousemassa, koska ihmiset elävät yhä pitempään ja lapsia syntyy melko vähän (tai miten sen nyt ottaa, ei 60.000 vuodessa niin kauhean vähän ole, mutta tietysti paljon vähemmän kuin suuret ikäluokat, joita syntyi 100.000 vuodessa ja ylikin).

        Mediaani-ikä on se, jota tuossa 120v-ihmettelyssä ajettiin takaa. Se on siis se piste, jonka molemmin puolin on yhtä monta tapausta, ja tätä keski-ikä ei ainakaan tarkoita.


      • bessie* kirjoitti:

        Onko sinulla kirjoittajan ikä tiedossa, yohuuhkaja?

        Ja oli tai ei, eikö runosta käy ilmi että kirjoittaja on VIELÄ voimissaan?

        "Mahdotonta ei oo mikään"

        "Kaunit muistot mieleen palaa
        lisää elivoimaa valaa
        Vielä aikaa nähdä mennyt:
        Hyvin menee, kadu en nyt!"

        Runosta tulee mieleeni mies, joka aavistelee tai ehkä tietääkin jotain tulevaisuudestaan, mutta on onnellinen hyvistä muistoista jotka hänellä (vielä) on ja niiden antamasta elämänhalusta, jonka ansiosta hän voi elää tätä hetkeä täysillä ja toiveikkaana, mikään ei ole mahdotonta.

        Yleisön ikä on ja kun tällä palstalla ollaan, on mielekästä olettaa että aivan jokainen avaaja täällä ei ole niitä jotka tulevat tänne vain etsimään 'säpinää'...

        Aika outoa etsiä sitä eläkeläisporukasta...


      • bessie*
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Yleisön ikä on ja kun tällä palstalla ollaan, on mielekästä olettaa että aivan jokainen avaaja täällä ei ole niitä jotka tulevat tänne vain etsimään 'säpinää'...

        Aika outoa etsiä sitä eläkeläisporukasta...

        Anteeksi kuinka?

        Sinäkö tulkitsit aloittajan etsivän "säpinää"?! Just joo.

        Oman tulkintani jo tuossa lyhyehkösti ja vähän puolitiehen jättäen esitinkin. Luin runon uudelleen, enkä edelleenkään mitään säpinän etsimistä löytänyt.

        Vielä miehuutensa voimissa, nuoruuden (inspiroivatkin?) muistikuvat kirkkaina, mies on sovussa senkin ajatuksen kanssa, että edessä odottaa toisenlainen aika, jossa muistikuvien luoma verkko on hatarampi ja kohta sieltä ei pääse enää tähän hetkeen jne..
        Se nyt on minun saamani vaikutelma, eivätkä runot varsinaisesti ole minun juttuni.

        Jos nyt joku hakisi jotain "säpinää", niin mikäs siinä sitten on outoa, että sitä hakee eläkeläisporukasta. Kovastihan te minun mielestäni tunnutte säpisevän.


      • bessie*
        Kaupunkilainen kirjoitti:

        Keski-ikä ei tarkoita sitä, että on elänyt puolet elämästään. Yksilön kohdlalla keski-ikä on nuoruuden ja vanhuuden välillä oleva aika, jonka voi määritellä monella tavalla. Se voisi olla esimerkiksi 40 ja 65 vuoden välillä, tai 35 ja 70 vuoden välillä, joka tapauksessa se kattaa sen iän, jolloin ei ole enää nuori eikä vielä vanha.

        Keski-ikä tilastollisessa mielessä - jos puhutaan nyt vaikkapa suomalaisista - on kaikkien elossa olevien suomalaisten ikien keskiarvo. En tiedä, kuinka paljon se nyt on, mutta sen tiedän, että se on nousemassa, koska ihmiset elävät yhä pitempään ja lapsia syntyy melko vähän (tai miten sen nyt ottaa, ei 60.000 vuodessa niin kauhean vähän ole, mutta tietysti paljon vähemmän kuin suuret ikäluokat, joita syntyi 100.000 vuodessa ja ylikin).

        Mediaani-ikä on se, jota tuossa 120v-ihmettelyssä ajettiin takaa. Se on siis se piste, jonka molemmin puolin on yhtä monta tapausta, ja tätä keski-ikä ei ainakaan tarkoita.

        Fiksu mielipide, "Kaupunkilainen"

        Tuota samaa - mutta en yhtä viisaast kuin sinä - olen yrittänyt täällä kai useampaankin otteeseen tolkuttaa.

        Täällä kun on kohtalaisen usein ollut keskusteluja, joissa suuri osa osallistujia melkeinpä "vaatii" muita kirjoittajia myöntämään että he ovat joko vanhuksia tai vähintäänkin VANHOJA. Tai elleivät "vaadi" niin käyttävät e.m. sanoja selvästikin nimittelymielessä, mikä mielestäni on vielä ikävämpää.

        Noinhan se todellakin on, keski-ikä on nuoruuden ja vanhuuden välillä oleva aika.
        Maassa, jossa hyvän sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmän takia ei vanhojen ihmisten, saati vanhusten tarvitse käydä töissä, voi hyvin sanoa työikäisiä keski-ikäisiksi, mielestäni. Riippumatta siitä, ovatko he töissä vai eläkkeellä.


      • bessie* kirjoitti:

        Anteeksi kuinka?

        Sinäkö tulkitsit aloittajan etsivän "säpinää"?! Just joo.

        Oman tulkintani jo tuossa lyhyehkösti ja vähän puolitiehen jättäen esitinkin. Luin runon uudelleen, enkä edelleenkään mitään säpinän etsimistä löytänyt.

        Vielä miehuutensa voimissa, nuoruuden (inspiroivatkin?) muistikuvat kirkkaina, mies on sovussa senkin ajatuksen kanssa, että edessä odottaa toisenlainen aika, jossa muistikuvien luoma verkko on hatarampi ja kohta sieltä ei pääse enää tähän hetkeen jne..
        Se nyt on minun saamani vaikutelma, eivätkä runot varsinaisesti ole minun juttuni.

        Jos nyt joku hakisi jotain "säpinää", niin mikäs siinä sitten on outoa, että sitä hakee eläkeläisporukasta. Kovastihan te minun mielestäni tunnutte säpisevän.

        Sinä niin tulkitsit kun epäilit ettei aloittaja kuulu tähän ikäryhmään.

        Tänne kirjoittavat tämän ikäiset koska ryhmä on nimetty juuri tämän ikäisille, ja sitten nuoremmista ja muualta tulee väkeä joka kaipaa vain jotakin keskustelua koska heidän omat palstansa ovat kovin hiljaisia ja täällä elämää tuntuu yhä olevan.

        Älähän vääristele tai on pakko tulkita sinun etsivän sitä 'säpinää' väärin keinoin.


      • Kaupunkilainen kirjoitti:

        Keski-ikä ei tarkoita sitä, että on elänyt puolet elämästään. Yksilön kohdlalla keski-ikä on nuoruuden ja vanhuuden välillä oleva aika, jonka voi määritellä monella tavalla. Se voisi olla esimerkiksi 40 ja 65 vuoden välillä, tai 35 ja 70 vuoden välillä, joka tapauksessa se kattaa sen iän, jolloin ei ole enää nuori eikä vielä vanha.

        Keski-ikä tilastollisessa mielessä - jos puhutaan nyt vaikkapa suomalaisista - on kaikkien elossa olevien suomalaisten ikien keskiarvo. En tiedä, kuinka paljon se nyt on, mutta sen tiedän, että se on nousemassa, koska ihmiset elävät yhä pitempään ja lapsia syntyy melko vähän (tai miten sen nyt ottaa, ei 60.000 vuodessa niin kauhean vähän ole, mutta tietysti paljon vähemmän kuin suuret ikäluokat, joita syntyi 100.000 vuodessa ja ylikin).

        Mediaani-ikä on se, jota tuossa 120v-ihmettelyssä ajettiin takaa. Se on siis se piste, jonka molemmin puolin on yhtä monta tapausta, ja tätä keski-ikä ei ainakaan tarkoita.

        Siinä tapauksessa että keski-ikä jatkuu 70 vuoteen asti on jo kyse puhtaasta kuolemanpelosta ja sen tabun kiertämisestä sanoja vaihtamalla, tiedämmehän miten ennen ei karhua saanut mainita nimeltä tai se tuli ja tappoi karjan... Miunkin vanhempani ja suuri osa heidän suvustaan kuoli 'keski-ikäisinä'.

        Vanha on vanha vaikka sattuisikin olemaan hyväkuntoinen.


      • O - O kirjoitti:

        Jos ajattelee lähes 100-vuotiaaksi elävän ihmisen elämänkaarta, terveen 60-vuotiaan voi hyvinkin ajatella elävän omaa keski-ikäänsä.

        Sen jälkeen kun lapset ovat muuttaneet kotoa, elämä tarjoaa vanhemmille jotakuinkin samanlaiset mahdollisuudet siihen asti, kunnes he rapistuvat erilaisista syistä oikeiksi vanhuksiksi.

        Siinä mielessä vanha ihminenkin voi mielestäni elää keski-ikäänsä 60-vuotiaana, ehkä vanhempanakin.;) - Ja runoilijoilla on tietysti aina ihan oma vapautensa. :D

        Mie elän hyvällä onnella 75 vuotta, paljon pidempään kuin vanhempani (olen nyt jo vanhempi kuin äiti kuollessaan). Jos sen jakaa kolmeen osaan, nuoruus päättyy 25 vuoteen ja keski-ikä 50 vuoteen. Kyllä tässä on tuntenut jo jonkin aikaa vanhuutta elävänsä vaikka luulen olevani paremmassa kunnossa kuin useimmat täällä, niin paljon huonommassa kunnossa kuin nuoruudessani tai keski-iässäni kuitenkin olen.


      • yohuuhkaja kirjoitti:

        Sinä niin tulkitsit kun epäilit ettei aloittaja kuulu tähän ikäryhmään.

        Tänne kirjoittavat tämän ikäiset koska ryhmä on nimetty juuri tämän ikäisille, ja sitten nuoremmista ja muualta tulee väkeä joka kaipaa vain jotakin keskustelua koska heidän omat palstansa ovat kovin hiljaisia ja täällä elämää tuntuu yhä olevan.

        Älähän vääristele tai on pakko tulkita sinun etsivän sitä 'säpinää' väärin keinoin.

        "yo-huuhkaja"

        Viisas olet, tästä tapeltiin jo 50 palstalla.
        Minä en vielä silloin ollut niin viisas, että olisin kaikkien palstalaisten sielunelämää ymmärtänyt.
        Nyt olen viisaampi.

        Laajemmin katsoen, ottaen huomioon, ja muut tuon kaltaiset vanhat fraasit kiinnostavat useita.
        Saavat heidät jopa elämään niiden mukaisesti, vuosikausiakin.
        Oman itsensä ihailu saa usein tyydytyksensä myös fraasien viljelystä.
        Varsinkin asioihin mitä tulee ikääntymiseen.
        Vanhuus ei tule joillekin pelkästään yksin, joillekin se tulee jatkuvasti ymmärryksestä köyhtyen.

        H.


      • bessie*
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Sinä niin tulkitsit kun epäilit ettei aloittaja kuulu tähän ikäryhmään.

        Tänne kirjoittavat tämän ikäiset koska ryhmä on nimetty juuri tämän ikäisille, ja sitten nuoremmista ja muualta tulee väkeä joka kaipaa vain jotakin keskustelua koska heidän omat palstansa ovat kovin hiljaisia ja täällä elämää tuntuu yhä olevan.

        Älähän vääristele tai on pakko tulkita sinun etsivän sitä 'säpinää' väärin keinoin.

        No enpäs epäillyt. Yritin vain tähdentää, että tällä palstalla voi ihan hyvin olla keski-ikäisiä ja tänne voivat keski-ikäiset kirjoitella, vaikka eivät varmuudella tietäisikään elävänsä 120 vuotiaiksi.

        Olen aina ollut sitä mieltä, että ikäryhmille rajatut palstat ovat hyvä lisä palstatarjontaan. Koskaan en ole ajatellut, saati esittänyt, että rajojen pitäisi olla ehdottomia.

        Minä mitään vääristellyt.
        Jos jotenkin väärin sinua ymmärsin ja tulkitsin, niin miten se voi "pakottaa" sinut tulkitsemaan juuri niin, että minä etsin säpinää "väärin keinoin?!"?
        Ja mitähän ne sellaiset mahtaisivat olla?

        Noin yleensä olen sitä mieltä, että väärin ymmärtämiset selviävät parhaiten kysymällä ja vastaamalla.


      • bessie*
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Siinä tapauksessa että keski-ikä jatkuu 70 vuoteen asti on jo kyse puhtaasta kuolemanpelosta ja sen tabun kiertämisestä sanoja vaihtamalla, tiedämmehän miten ennen ei karhua saanut mainita nimeltä tai se tuli ja tappoi karjan... Miunkin vanhempani ja suuri osa heidän suvustaan kuoli 'keski-ikäisinä'.

        Vanha on vanha vaikka sattuisikin olemaan hyväkuntoinen.

        Ole ihan niin vanha kuin itse haluat.

        Kysymys on minulle paljolti siitä, mikä yleisessä kielen käytössä ja normaaleissa arjen puhetilanteissa on toimivaa ja helpoimmin kerralla oikein ymmärrettävää.
        Tosiasiassa emme kai kovin usein tarvitse tuon kaltaisia iän tai ulkonäön perusteella tehtyjä määritelmiä yksilöiden välisessä kanssakäymisessä.

        En tunne pienintäkään kuolemanpelkoa, en edes ajattele omaa kuolemaani kovinkaan usein. Silloin harvoin kun ajattelen, ajattelen asiaa arkisten käytännön asioiden kannalta. Ikäkään ei ole ongelma.

        Jos kuvailen jotakuta keski-ikäiseksi, niin hän minun silmissäni näyttää keski-ikäiseltä, ei se sen kummempaa ole. Voi olla, että minua joku kuvailisi vanhaksi naiseksi, se ei ole minulle mikään ongelma.
        Ja sekään ei ole minulle mikään ongelma, jos joku - hyvä- tai huonokuntoinen - kuuskytplus ei tunne itseään vielä vanhaksi, eikä halua itseään vanhaksi sanottavan.


      • bessie* kirjoitti:

        No enpäs epäillyt. Yritin vain tähdentää, että tällä palstalla voi ihan hyvin olla keski-ikäisiä ja tänne voivat keski-ikäiset kirjoitella, vaikka eivät varmuudella tietäisikään elävänsä 120 vuotiaiksi.

        Olen aina ollut sitä mieltä, että ikäryhmille rajatut palstat ovat hyvä lisä palstatarjontaan. Koskaan en ole ajatellut, saati esittänyt, että rajojen pitäisi olla ehdottomia.

        Minä mitään vääristellyt.
        Jos jotenkin väärin sinua ymmärsin ja tulkitsin, niin miten se voi "pakottaa" sinut tulkitsemaan juuri niin, että minä etsin säpinää "väärin keinoin?!"?
        Ja mitähän ne sellaiset mahtaisivat olla?

        Noin yleensä olen sitä mieltä, että väärin ymmärtämiset selviävät parhaiten kysymällä ja vastaamalla.

        Keski-ikä on yleensäkin huono nimi kuvaamaan sitä elämänvaihetta joka useimmilla mielessä tästä puhuttaessa on.

        Aiemmin puhuttiin työikäisistä, sanotaan suunnilleen 20-65-vuotiaista, siitäkin riippumatta etteivät kaikki tuota aikaa työtä tee vaan aloittavat tai lopettavat yksilöllisesti aiemmin tai myöhemmin...


      • Kaupunkilainen kirjoitti:

        Keski-ikä ei tarkoita sitä, että on elänyt puolet elämästään. Yksilön kohdlalla keski-ikä on nuoruuden ja vanhuuden välillä oleva aika, jonka voi määritellä monella tavalla. Se voisi olla esimerkiksi 40 ja 65 vuoden välillä, tai 35 ja 70 vuoden välillä, joka tapauksessa se kattaa sen iän, jolloin ei ole enää nuori eikä vielä vanha.

        Keski-ikä tilastollisessa mielessä - jos puhutaan nyt vaikkapa suomalaisista - on kaikkien elossa olevien suomalaisten ikien keskiarvo. En tiedä, kuinka paljon se nyt on, mutta sen tiedän, että se on nousemassa, koska ihmiset elävät yhä pitempään ja lapsia syntyy melko vähän (tai miten sen nyt ottaa, ei 60.000 vuodessa niin kauhean vähän ole, mutta tietysti paljon vähemmän kuin suuret ikäluokat, joita syntyi 100.000 vuodessa ja ylikin).

        Mediaani-ikä on se, jota tuossa 120v-ihmettelyssä ajettiin takaa. Se on siis se piste, jonka molemmin puolin on yhtä monta tapausta, ja tätä keski-ikä ei ainakaan tarkoita.

        "Kaupunkilainen"

        Näinhän me vanhukset haluamme uskoa, jo nuoret toivovat.
        Mutta elämä on.

        H.


      • Go on
        korppis kirjoitti:

        Runoja värkätessä, runon nimi usein tökätään kuin hatusta ja kuten tässä tulee selväksi runon nimi ei vastaa tekstiä.

        Minun mielestäni Mies menneisyydestä kuvaa omaa elämäänsä haikeana. Keski-ikäisenä kuusikymppisenä? hän miettii elettyä elämäänsä, mitä onn saavuttanut, mitä on odotettavissa tulevaisuudelta. Pientä haikeutta siitä, että mitään uuttä ei ehkä ole näköpiirissä, kutakuinkin kaikki mahdollisesti on jo koettu. Kauniit muistot kuitenkin antavat voimaa ja vähän haikean kirjoittaja nuoruuttaan muistoineen kuvaakin. Minusta mies menneisyydestä on kirjoittanut hyvin, tavoitan runon fiiliksen. Minusta myös bessie* on tavoittanut kirjoittajan ajatusmaailman hyvin.


    • Jos kuolisin nyt
      minusta jäisi sinulle kaunis muisto.
      kun olisit vanhus, kaipaisit minua,
      koska olin niin kaunis.

      Emme jatkaneet, pelkäsimmekö?
      Emmekö uskoneet rakkauteemme?
      Olivatko mielikuvamme tulevasta mahdottomia?

      Ikäerot parisuhteessa, ovat kompastuskiviä, joita
      vain harva pystyy ylittämään haparoimatta.
      Pystymme siihen tänään, mutta miten onnistumme huomenna.

      En ajattele enää ikääni, minun ei tarvitse,
      löysin ikäiseni. Elämme samojen vuosikymmenten muistoja
      vanhenemme yhdessä, arvokkaasti.

    • Haluan olla 40v

      Minua sapettaa , tämä ikä , vaikka sappeni on poistettu.

      • taavitsoni

        Minua vihtuttaa, vaikka minulla ei ole sitä koskaan ollutkaan.


      • taavitsoni kirjoitti:

        Minua vihtuttaa, vaikka minulla ei ole sitä koskaan ollutkaan.

        Minua ei ota päähän vaikka minulla on sellainen ; ) ja kun vielä lisään, että olin eilen illalla ulkona hupajahtamassa eikä siltikään.


      • Hollantia rakastava
        korppis kirjoitti:

        Minua ei ota päähän vaikka minulla on sellainen ; ) ja kun vielä lisään, että olin eilen illalla ulkona hupajahtamassa eikä siltikään.

        " hupajahtamassa " ,sinä seurusteleva ihminen ?


      • Hollantia rakastava kirjoitti:

        " hupajahtamassa " ,sinä seurusteleva ihminen ?

        Petzekin oli mukana, tarvinneeko tuota erityisesti mainita kun se on itsestään selvyys.


    • saima...*

      Netistä saksittua
      - muistuipa mieleeni tätä ketjua lukiessa, sekä sanat että sävel. Todella kaunis surullinen laulu, tätini lauloi tätä usein:

      "Yrjö Jylhä, s. 21.7.1903 Tampere — k. 30.12.1956 Turku

      Häätanhu

      On ilo sulla, mut suru mulla,
      on mulla hautajaiset, sulla häät.
      Siis kätes anna nyt morsianna,
      kun viime kerran minut vielä näät.

      Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan
      vie manan immet mua karkeloon.
      Sun onnes tähden pois täältä lähden,
      sun silmäs siunaten mua seuratkoon.

      Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
      mut ikinuorna minut aina näät.
      Luo tuonetarten käyn häitä varten,
      on sulla hautajaiset, mulla häät.

      Tämän runon kokoelmasta Risti lumessa on Vilho Luolajan-Mikkola säveltänyt hienonhienoksi lauluksi."

      • Tuo lauluhan kuvaa hylätyn katkeruutta ennen itsemurhaa jonka hän toivoo olevan kosto hänet hylänneelle.

        Mitä kaunista siinä on?


      • saima...*
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Tuo lauluhan kuvaa hylätyn katkeruutta ennen itsemurhaa jonka hän toivoo olevan kosto hänet hylänneelle.

        Mitä kaunista siinä on?

        Höpö höpö. Yrjö Jylhän riimien taustat ovat ihan muualla, sota-ajassa, ja siinä että voipi olla että hän ei rintamalta enää palaa... herkkä taiteilija kun oli.

        Laulua usein laulanut tätini oli eronnut joskus 40-50-lukujen taitteessa, silloinhan avioeroja ei vielä paljoa ollut. Mies petti, täti otti eron. Ja aina ajattelin hänen tätä laulaessaan että katkeruuttaan ja toisaalta kaihoaan hän siinä laulaessaan "hoitaa". Varmaan niin olikin.

        Jokainen ymmärtää runot niinkuin muutkin tekstit omien lähtökohtiensa ja elämänkokemustensa pohjalta. Minulle ei sanoista tullut itsemurha mieleen, mutta tosiaan, näinkin runon voi ymmärtää.

        Laulun kauneutta mitkään tulkinnat eivät mielestäni nujerra.


      • saima...* kirjoitti:

        Höpö höpö. Yrjö Jylhän riimien taustat ovat ihan muualla, sota-ajassa, ja siinä että voipi olla että hän ei rintamalta enää palaa... herkkä taiteilija kun oli.

        Laulua usein laulanut tätini oli eronnut joskus 40-50-lukujen taitteessa, silloinhan avioeroja ei vielä paljoa ollut. Mies petti, täti otti eron. Ja aina ajattelin hänen tätä laulaessaan että katkeruuttaan ja toisaalta kaihoaan hän siinä laulaessaan "hoitaa". Varmaan niin olikin.

        Jokainen ymmärtää runot niinkuin muutkin tekstit omien lähtökohtiensa ja elämänkokemustensa pohjalta. Minulle ei sanoista tullut itsemurha mieleen, mutta tosiaan, näinkin runon voi ymmärtää.

        Laulun kauneutta mitkään tulkinnat eivät mielestäni nujerra.

        "saimariini"

        Monelta sotilaalta vei ulkomaalainen.
        Siinä mielessä hapuilit oikeaan suuntaan.


        H.


    • Ei mulle pimeyden kellot raikaa
      en pelkää tulevaa ajatonta aikaa
      Elämä kantaa mua loppuun asti
      ja lapsille jää oma viimeinen lasti

      Odotan matkaa kohti uuttaa
      mielen ja hengen avaruutta
      Kevyttä, kiinnostavaa, ihmeellistä
      ei aavistustakaan mitä ja mistä

      En minä lähde kotiin
      kotoani minä lähden
      Lähdenkö uuteen kotiin
      näenkö matkallani tähden

      Kaikki on mahdollista kukaties
      vaan enää ei syty oma lemmenlies
      Sitä ehditty jo kylliksi lämmittää
      kylmänä sekin on helpompi hävittää

      En itse tiedä mitä koen
      tietämättömyyttäni minä hoen
      Joku kohtaa silloin ikuisuuden
      joku elämänsä ainoan tilaisuuden

      Elän elämääni tässä
      istun usein ihmettelemässä
      Ei ole kiirettä taivaaseen
      ei myöskään hoppua helvettiin.

      Jonain päivänä minä ratkaisen
      sen elämän arvoituksen viimeisen
      En tule koskaan kertomaan siitä teille, en
      vaikka joku tarjoaisi minulle mahdollisuuden

      Jokainen saa itse miettiä
      hoivaako ikuisen elämän viettiä
      vai antaako kovaakin palaa
      tai huutaako jumalaa joskus ihan salaa

      "Nainen tässä ja nyt"
      (suoraan runosuolen paineesta töräyttäen.)

      • k/k

        Mullakin oli jonkinlainen riimin pätkä mieles mut orvokin runon jälkeen en kehtaa esille laittaa.
        hienosti käytät sanoja


      • Pirre*

        Olipa hieno runo, ja ihan lonkalta vaan, - tätä ei passaa hävittää, kiitos.

        P.s. koskas se ensimmäinen/kö runokirja ilmestyikään? :)


      • O - O
        k/k kirjoitti:

        Mullakin oli jonkinlainen riimin pätkä mieles mut orvokin runon jälkeen en kehtaa esille laittaa.
        hienosti käytät sanoja

        Voi k/k, olisin niin mielelläni halunnut lukea riimisi. - Jakaisitko kuitenkin sen meidän kanssa?

        Joskus on hauskaa leikitellä sanoilla, niin kuin yhdessä ketjussa kävi äskettäin.

        Nyt aloitus pysähdytti hetkeksi ajattelemaan ja rehellisesti sanoen ilahduin itsekin tuloksesta. Otin sen talteen.;)


      • O - O
        Pirre* kirjoitti:

        Olipa hieno runo, ja ihan lonkalta vaan, - tätä ei passaa hävittää, kiitos.

        P.s. koskas se ensimmäinen/kö runokirja ilmestyikään? :)

        Kiitos, Pirre. - Yhdessä raskaimmista elämänvaiheistani runot tulivat purkautumiskanavaksi. Ellen olisi polttanut niitä myöhemmin, kukaties... ;) - Yhden riemukkaamman vaiheen rakkausrunot tuhoutuivat tietokoneen kovalevyn mukana. ;D - Eli minun rustailuni eivät ilmiselvästi elä edes hiomisvaiheeseen, julkaisemisesta puhumattakaan.


      • O - O
        Pirre* kirjoitti:

        Olipa hieno runo, ja ihan lonkalta vaan, - tätä ei passaa hävittää, kiitos.

        P.s. koskas se ensimmäinen/kö runokirja ilmestyikään? :)

        On ihan pakko kertoa: Osin tuon sutaisuni, ja muutamien muiden, innoittamana tarjouduin toimittamaan materiaalia vessapaperirunojen kustantajalle, jos yksi tuttu löytää minulle sellaisen. - Hän oli uskomattoman tuohtunut, kun oli lukenut joitain Lambin vessapaperirulliin painettuja, kuulemma todella mitään sanomattomia riimejä. Hän manasi, että monilta kustantajalta olisi taatusti löytynyt parempaa materiaalia nuorten runoilijoiden hylkyrunojenkin joukosta. - Eli omat tavoitteeni ovat juuri nyt tosi korkealla.;)


      • *
        O - O kirjoitti:

        Voi k/k, olisin niin mielelläni halunnut lukea riimisi. - Jakaisitko kuitenkin sen meidän kanssa?

        Joskus on hauskaa leikitellä sanoilla, niin kuin yhdessä ketjussa kävi äskettäin.

        Nyt aloitus pysähdytti hetkeksi ajattelemaan ja rehellisesti sanoen ilahduin itsekin tuloksesta. Otin sen talteen.;)

        Minäkin haluaisin lukea k/k:n riimit. Eihän niitä tarvi keneenkään toiseen vertailla.
        Oma on omaa, ei kenenkään toisen.
        Kurkistus sielun syvyyksiin.


    • En olis ihan noin maahankaatuvassa mielentilassa vielä tässä iässä (58v) ja nuoruus ei ollut pelkkää onnea ja lemmentaikaa, ei ensinkään.
      Täysillä elän, enkä kuolemaa, kuihtumista ja mihinkään pääsyä edes mieti.
      Mun koti on täällä.

      • Pirre*

        En miekä ole paniikissa, vieläkään, - joskus vaan tulee mieleen.., mutta sitä ennen eletään :)


    • Orvokkiko tuon aloituksenkin teki kun noin taitavasti riimittelee ?
      Se lähes ainoa runouden laji jota edes jaksaa lukea tai kuunnella, etenkin musiikin sanoituksissa.

      Jos et ole aikaisemmin biisejä sanoittanut niin miten olis uusi ura näin "keskiiän" kynnyksellä :)

      • ihan vaan arvaten

        Sehän oli Nooa, joka tuolla nimimerkillä joskus on riimityksiään tänne laitellut.
        Eikä ikinä kommentoi omiin aloituksiinsa.Ihan niin kuin nyt.


      • O - O

        "Mies menneisyydestä" pysähdytti ja tarjosi näköjään monelle meistä hyviä eväitä ajattelemiseen. Toivottavasti saamme lukea niitä toistekin. Kiitokset hänelle!

        Jos tuotos olisi omani, en häpeäsi sitä tunnustaa. Kiitos kohteliaisuudesta kuitenkin, Naapurin Eki.;)


    • Pirre*

      Vai keski-ikä..he..no, voihan se ikä olla mielentilakin :)

      Äidin kuolema on tuonut ajatukset elämän sietämättömästä keveydestä lähemmä totuutta, enää 20 vuotta..jälellä jos saman ikäiseksi eläisin..mitä näillä vuosilla tekisin, kymmenet menee niin äkkiä..
      äsken syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, ja nyt jo kuuttatoista käy, minne ne vuodet välistä katosi...

    • av

      60 ei ole keski- ikä, vaan siellä monella jo loppu ja kaikilla siinä "jumalan" käsissä.

      Isäni oli omassa talossa 86 vuoteen asti, tosin oli välillä apua lääkkeiden jaossa.

      Vain noin pari tai yksi kuukautta ennen oli häät ja hän siellä hyvässä kunnossa (kepin kanssa)-- nuoret tytöt pyysivät tanssiin.

      Näin elämä kulkee kohti jokaisen kuolemaa. Olen usein hautausmaalla ja näen oman matkan pään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastan sinua

      Anteeksi että epäilin sinua.. ❤️
      Ikävä
      60
      814
    2. Naisten top-5 red flagit

      1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel
      Ikävä
      111
      783
    3. Mitähän meinaat

      Vai meinaatko mitään kohtaamisen suhteen?
      Ikävä
      46
      660
    4. Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä

      Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla
      Maailman menoa
      216
      614
    5. Oletko hyljännyt minut mies?

      Toivottavasti et. 🥺🥺🥺🥺🥺
      Ikävä
      42
      553
    6. Tiedätkö kaivattusi musiikkimaun?

      Minkälaisesta musiikista hän pitää?
      Ikävä
      52
      536
    7. Nykytiedon valossa

      Tekisitkö nykyisellä tietämyksellä jotain toisin ja mitä se olisi?
      Ikävä
      76
      523
    8. Jippii ! Zoon konkurssia tutkitaan .

      Vihdoinkin jotakin tietoa.
      Ähtäri
      22
      516
    9. Onko se loukkaavaa

      Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k
      Ikävä
      82
      483
    10. Onko kaivattusi seinäruusu?

      Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai
      Ikävä
      37
      480
    Aihe