sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Ja mistä ne rahat sitten otetaan? Ellei oma ikäluokkamme aktivoidu, vanhaksi elävien kohtalo saattaa aikanaan olla nykyistä huonompikin. - Nuoremmat vaativat itselleen tärkeiden toimintojen, palvelujen ja tukien lisäämistä. Eläköityvät suuret ikäluokat ovat monen mielestä suuri taakka, ja ongelma, joka pitäisi ratkaista vanhusten ja perheiden omin voimin tai itse maksetuilla ostopalveluilla. - On se niin väärin, että eläkeläiset saisivat jotain "ilmaiseksi", eiväthän useimmat heistä ole ennenkään mitään saaneet.

    Ikäihmiset äänestävät itsekin nuoria ja kauniita, ja uskovat vaalimainosten kauniita korulauseita. - Jos useammat aktivoituisivat seuraamaan politiikkaa vaalien välilläkin, ja kyselisivät äänestämiltään - ja muiltakin - edustajilta, miten vanhusten asioita hoidetaan ja miten niitä aiotaan parantaa, saatettaisiin ainakin osaan ongelmista löytää parempia ratkaisuja, ja osa meistä pääsisi nauttimaan niistä.

    Vanhusten arvostuksen pitäisi lisääntyä Suomessa, jotta yleinen ilmapiiri ja asenteet muuttuisivat. Mitä me itse voisimme tehdä asian hyväksi?
  2. Upean naisen, joka pystyy päihittämään oman ikäluokkansa ihmiset monella alueella, ei todellakaan tarvitse hävetä mitään.
    - En muuten usko, että oikeasti häpeääkään.;D
    Aurinkoa ja iloa päiviisi!
  3. Ihailuni. Olet suorittanut tavoitteellisen opiskelusi loppuun asti. Onnittelut. - Tiedän ainakin pari aikuista, jotka ovat jättäneet homman kesken ihan viime metreillä rimakauhun vuoksi. Naiset kuuluvat usein pähkäilevän, että aikovat vielä joskus...

    Itse taistelin uhmaisena murrosikäisenä tiukkaa autoritääristä kuria vastaan sekä koulussa että kotona. Töissä olen aina viihtynyt ja opiskelukin on muuten maistunut. Keskikoulun jälkeen sain vanhemmilta luvan jatkaa kesätyöpaikassani, jos pääsen iltalukioon. Numerotkin nousivat, kun opettajat suhtautuivat meihin kuin ihmisiin. Kirjoitusten lähestyessä vanhemmat alkoivat valvoa ajankäyttöäni ja yrittivät määrätä minulle liian tiukkoja rajoja. Oli ihan pakko haistattaa ja lopettaa koko koulu.;)

    No, kävin sitten muutamia vuosia myöhemmin "aikuisena" suorittamassa kirjoitukset, kun olin ehtinyt jo opiskella kieliä ja vähän muutakin. Rehtori ja opettajat kertoivat taas kuorossa, kuin hirrrveän vaativia kirjoitukset ovat. Manasin, että miksi ihmeessä he eivät mieluummin kerro, ettei läheskään kaikkiin kysymyksiin tarvitse edes osata vastata suoriutuakseen kirjoituksista, ja arvosanoja voi halutessaan korottaa vielä kirjoitusten jälkeen. Kannustaisivat, eivätkä pelottelisi turhaan.

    Opiskelu on hyvää aivojumppaa ja muutenkin mukavaa. Ehkä mekin alamme käydä lenkillä trendikkäästi kuulokkeet korvilla ja opiskellaan kieliä lopun ikää. On ylellistä saada itse käyttää omasta ajankäytöstään. Hyviä hetkiä sinulle!
  4. Tutun näköinen lista, ja opitun unohtaminenkin on tuttua.;)


    Puhuttua tanskaa eivät ymmärrä edes malmölaiset, se tuli aikoinaan työmatkoilla nähdyksi. Itseäni nauratti, kun ensimmäisellä matkalla meni pari päivää ennen kuin opin ääntämään työnantajani osoitteen taksikuskille niin, että hän ymmärsi. Sitten taksikuski puhui koko matkan, enkä minä ymmärtänyt puoliakaan.;)

    Ei oppi kai koskaan ihan hukkaan mene. Kunnolla opitun kielen puhuminen alkaa näköjään sujua jo viikon keskustelujen jälkeen melkein yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

    Vähän ketuttaa, ettei muisti toimi enää yhtä hyvin kuin nuorempana. Kurjaa, että joitain yksinkertaisiakin vieraan kielen turistilauseita joutuu nykyisin tarkistamaan monta kertaa sanakirjasta. Nuorena jo parin viikon aktiivinen harjoittelu antoi melko hyvät valmiudet ainakin omien tarpeiden ilmaisemiseen ja jonkinlaiseen vuorovaikutukseen paikallisten ihmisten kanssa.

    Kirjoittamasi datiivia vaativien prepositioiden lista toi mieleen pikkutuhman vanhan vitsin, jota en tietenkään malta olla kertomatta. Kysymys: Tiedätkö, mikä on kuherruskuukausi saksaksi? Vastaus: (akkusatiivia vaativien lista), an, auf, hinter, in, neben... jne. ;/
  5. On paljon erilaisia mahdollisuuksia valmistua ammattiin tai suorittaa tutkintoja istumatta koulun penkillä kuin lyhyitä, muutaman päivän jaksoja kerrallaan.

    Ehdotan, että käyt työvoimatoimistossa keskustelemassa ja ottamassa selvää erilaisista koulutusvaihtoehdoista. Niitä kehitellään jatkuvasti, ja jokaiselle kiinnostuneelle, yritteliäälle löytyy varmasti useampiakin vaihtoehtoja ammattiin kouluttautumiseen. Jos on valmis itse tekemään töitä asian eteen, avautuu monenlaisia mahdollisuuksia päästä eteenpäin.

    Moni aikuinen on joutunut hankkimaan tai on itse halunnut vaihtaa alaa ja kouluttautua uuteen ammattiin useampia kertoja elämässään. Nykyisin yhteiskunta tukee opiskelua tarjoamalla ilmaista tai edullista koulutusta sekä maksamalla myös useimmissa vaihtoehdoissa opiskeluajalta palkkaa.

    Enää ei tarvitse maksaa suuria summia työn ohella opiskellessaan, kuten moni varttuneempi on joutunut aikaisemmin tekemään tutkintoja suorittaessaan. - Myös työnantajilla voi olla tarjolla koulutusta tai se voi ainakin tukea sitä.

    Oppisopimuskoulutus ja näyttötutkinnot tarjoavat luultavasti nopeimman tien ammattiin. Työkokemus otetaan huomioon koulutuksessa, mutta ei ammattipätevyyttä ihan ilmaiseksi ja töitä tekemättä saa.

    Poikkesin juuri mol.fi -sivuilla ja hämmästyin, miten paljon erilaista koulutusta on tarjolla. Katso itse oman paikkakuntasi "Haussa oleva työvoimakoulutus" -listaa. Sieltä on hyvä aloittaa.

    Kannattaa pysähtyä pohtimaan asiaa ja keskustella asiantuntijoiden kanssa erilaisista vaihtoehdoista. Netistäkin löytyy todella paljon tietoa. Esim. seuraava linkki tarjoaa työvälineitä pohdintojen tueksi http://www.mol.fi/avo/ kun kerroit miettiväsi ehkä uutta ammattia.

    Jos itse suhtaudut positiivisesti ja innostuneesti omaan hankkeeseesi, ja olet valmis tekemään myös töitä menestyksesi eteen, onnistut varmasti.

    Opiskeluun käytetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä, ja jokainen opintosuoritus luetaan eduksi niin työpaikkaa kuin mahdollisesti uutta opintopaikkaa hakiessa. Kun ryhtyy toimeen, se kannattaa tehdä hyvin. Aktiivisimmat saavuttavat parhaat tulokset ja menestyvät myös työelämässä.

    Aina kuulee valituksia, miten joku joutuu tekemään ilmaiseksi töitä työharjoitteluaikana, kun saman rahan saisi tekemättä mitään työttömänäkin. Pitemmällä aikavälillä koulutusjaksosta saattaa saada todella hyvän korvauksen, kun palkka nousee pätevyyden myötä, ja kiinnostuneille avautuu aina uusia menestymismahdollisuuksia työuralla.

    Mietipä, kannattaisiko käyttää vapaa-aikaa työn ohella opiskeluun, jos kuukausipalkka nousisi muutaman vuoden kuluttua 1000 euroa paremmaksi? Monella alalla erot saattavat olla paljon suurempiakin, - varsinkin jos innostuu jatkamaan opiskelua. ;)

    Omasta mielestäni opiskelu on alkuun pääsemisen jälkeen ollut aina mukavaa ja palkitsevaa. Siihen voi jäädä vähän koukkuunkin. ;)
  6. @ =DW= Stadin slangin suhteen et voisi olla enempää väärässä. Entisenä ja tulevana stadilaisena on pakko ärähtää.;) Itse en osaisi puhua sujuvasti, mutta ymmärrän melko hyvin.

    Stadin slangi elää ja sen arvostus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä entisestään. Kulttuuriperinnettä vaalitaan monella tapaa, ja stadin slangilla on jo kauan ollut oma aktiivinen yhdistyksensäkin.

    Aikaisemmin slangi taisi olla enemmän nuorten ja duunarien kieli, mutta sitä harrastavat nykyään myös menestyneet ja hyvin koulutetut, kaiken ikäiset ihmiset.

    Helsinki-päivänä julkistetaan Kauppatorin lavalla vuosittain arvostettujen helsinkiläisten joukosta valitut Stadin friidu ja Stadin kundi. Edellinen ja nykyinen presidentti puolisoineen ovat esiintyneet stadin slangin kuvioissa.

    http://www.stadinslangi.fi/ -sivuilta ja sen linkeistä löytyy monenlaista tietoa ja kotisivulla komeilee myös presidentti Niinistö puolisonsa kanssa Hakaniemen hallissa.

    Stadin slangilla ilmestyy Suomessa ainakin yksi lehti, Tsilari ja Espanjan aurinkorannikolla yksi, Stadin Sanomat, jota voi lukea netissäkin. Erilaisia stadin slangilla kirjoitettuja kirjoja ilmestyy jatkuvasti, ja niiden kirjoittajina on eri ikäluokkien edustajia. Lukemalla saa hyvän käsityksen siitä, miten stadin slangi on kehittynyt vuosien varrella. Suuressa slangisanakirjassa on 33.000 sanaa (lunttasin googlettamalla) ja netistä löytyy sanastoja, lauluja, runoja, ja ties mitä.

    Veikkaanpa, että slangi elää vielä meidän jälkeemmekin.;)
  7. Wienin yliopistossa, kansainvälisellä kielikurssilla kesällä v. 1982. Tosi hyvä tyyppi muutenkin. Hän oli kuulemma ainoa, joka salli (virallisesta kiellosta huolimatta) puhua politiikkaakin kurssilla.

    Samalla kurssilla oli yksi NL:n lähetystössä Wienissä syksyllä tulkkina aloittava virkamies, ja erityisesti ryhmän kaksi amerikkalaista heittelivät aluksi ihan mielettömiä kysymyksiä, välillä uskomattoman hölmöjäkin. Suomen asema kiinnosti myös, erityisesti eurooppalaisia ja herätti paljon keskustelua. Jouduin moneen kertaan vastailemaan Suomen itsenäisyyteen ja NL:n suhteisiin liittyviä kysymyksiin. Moni epäili itsenäisyyttämme vielä siihen aikaan.

    Oli paljon mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Kiinalainen ei osannut eikä oppinut koko aikana yrityksistään huolimatta ääntämään kieltä niin, että kukaan meistä olisi ymmärtänyt, vaikka kirjallisesti hän hallitsi kielen lähes täydellisesti. Tosi mukava ryhmä ja "maailman paras" saksan opettaja, temperamenttinen ja vauhdikas.;). Hän kuului yliopiston vakituiseen opettajakuntaan, toisin kuin osa muiden kurssien opettajista, ja uskalsi ehkä siksi ottaa rennommin.

    Itse lähdin kaivelemaan kiireesti vanhoja taitoja esille, koska en ollut puhunut kieltä pitkään aikaan ja tarvitsin sitä taas työssäni. Puhuessa ajatusten pitää virrata paljon nopeammin kuin kirjoittaessa, ja tietyt kuviot pitää tulla automaattisesti ajattelemattakin.

    - Olen ajatellut, että Wieniin pitäisi lähteä kielikursseille vielä joskus eläkeiässä uudelleen.
    Ei kielenopiskelun vaan kaikenlaisen muun ohjelman, ihmisten tapaamisen sekä monenlaisten oppilaskunnan järjestämien retkien yms. vuoksi. Vanhana ei ehkä välittäisi ihan kaikkeen osallistua, mutta tekemistä ei ole vaikea löytää Wienistä kesälläkään.

    Suosittelen kaikille kiinnostuneille, jotka osaavat kieltä edes vähän.

    PS: Proffa osoitti sanansa minulle kerran ihan alkuaikoina, kun esseistä oli nähnyt minun hallitsevan kieliopin ja sanastoakin, mutta puhuin vain "pakotettuna" ja puhe sujui tosi kangerrellen, muuttelin ja korjailin lauserakenteita sekä sanojen taivutusmuotoja ja sukuja.
  8. Ellet halua lukea mummoikäisen jorinoita, kannattaa sivuuttaa tämä kommentti, jonka kirjoitan kuitenkin, koska viestisi puhutteli ja kosketti.

    Älä ihmeessä turhaan luovuta. Ainakin minä tunnen monia nuoria naisia, jotka ajattelevat samoin kuin sinä ja ovat hitaamman etenemisen kannalla. - Hyvää kannattaa etsiä ja vähän odotellakin.

    Ihmiset ovat erilaisia, ja nykyinen seksikylläinen markkinatalous on varmaan johdatellut monen aktiivisen nuoren naisen ajatukset samansuuntaisille linjoille kuin kuvailemiesi treffikumppaneiden.

    Koska itselläni on elettyjä vuosia jo paljon takana, on ehtinyt karttua vähän elämänkokemustakin.

    Olen liikkunut välillä eri ikäisenä muutamia kertoja vapaana vähän pitempiä aikoja, ja olen ehtinyt tavata monenlaisia ihmisiä. En ole helposti ihastuvaa tyyppiä, enkä ole koskaan liikkunut varsinaisesti "haku päällä". Minua on helppo lähestyä, koska juttelen mielelläni kaikenlaisten ihmisten kanssa - ainakin hetken. Eikä ulkonäkökään ole ollut esteenä.

    Nuoruudessa parhaan kaverini kanssa yllättäen rakkaudeksi muuttunut suhde tarjosi enemmän kuin minä tai tuskin kukaan muukaan olisi osannut etukäteen uneksia. (Olin vannonut, etten mene koskaan naimisiin.)

    Avioliiton päätyttyä yli 10 vuoden jälkeen päätin, etten koskaan enää sitoutuisi. Onneksi sekin päätös on tullut kumotuksi jo pariin kertaan. (Toisella kertaa en enää päättänytkään.)

    "Jalat on viety alta" muutamia kertoja ensi tapaamisella ja kerran jo heti ensi silmäyksellä. Onhan se ihanaa ja ihmeellistä huumaa, enkä varmaan kammoksuisi vanhanakaan heittäytyä sellaiseen. - Mutta! Joka kerran olen huomannut jonkin ajan kuluttua, etten haluaisi, enkä voisi jatkaa suhdetta ihastuksen tunteen jakaneen kanssa pitemmäksi, vuosia kestäväksi. Ihastukseni ovat aina jääneet lyhytaikaisiksi, ja ovat kestäneet aina vain silmieni avautumiseen asti.

    Tuttavuudesta treffeille ja rauhalliseen tahtiin tutustuminen, tai kaverin kanssa vähitellen lähenevä ja intiimiksi muuttuva suhde ovat tarjonneet omasta mielestäni parhaan mahdollisimman alun useita vuosia kestäneille sitoutuneille parisuhteilleni.

    Olen ehtinyt kuulla monenlaisia tarinoita, ja tiedän, että ihmiset ajattelevat näistä asioista eri tavoin. Itse olen sitä mieltä, että hiljaa hyvä tulee, ja tiedän monen muunkin ajattelevan samoin. Taidamme kuitenkin olla vähimmistö. En kuitenkaan tiedä yhtään syytä, miksi kannattaisi lähteä kulkemaan valtavirran mukana. En varsinkaan, jos tavoitteena on suhde, jossa jaetaan paljon muutakin kuin perinteisen rooliajattelun mukaiset asiat ja intiimit ilot.

    Tekisi mieleni veikata, että jonkin ajan päästä huomaat eläväsi jonkun ihanaisen kanssa upeassa suhteessa, jossa sinä saat, annat ja jaat paljon enemmän kuin kukaan kuvailemistasi treffikumppaneista osaisi edes uneksia. - Kannattaisiko sinun ehkä avata silmäsi kiinnittämään huomiota myös naisiin, jotka poikkeavat jollain tapaa perusihastuksistasi? - Hän saattaa olla lähempänä kuin arvaatkaan.;))
  9. Kotoisissa ja vakikuvioissa:
    Jos mies keksii hemmotella naistaan, "ei" saattaa hyvinkin muuttua kutsuksi. Esim.hellä jalka- tai hartiahieronta ja voiteen iholle levittäminen saattaa vähitellen muuttua kokovartalohieronnaksi, ja sen jälkeen kielto kumoutuu, tai saattaa jopa muuttua kutsuksi.
    Joskus miehen ystävällisesti ja yllättäen naisensa suuhun kauniilta pikkulautaselta hellästi tarjoilemat hemmotteluherkkupalat (jääkaapista), saattavat tehdä saman vaikutuksen.;)
    Erilaisia hemmottelutapoja on varmaan yhtä paljon kuin parejakin. Niitä kannattaa kokeilla.

    "Ei" saattaa myös tarkoittaa, ettei naista huvita antaa, jos mies toimii kovin usein/useimmiten/aina vain omaa hyväänsä ajatellen ja omat tarpeensa tyydyttäen. - Olen kuullut ja lukenut, että on paljon miehiä, jotka pitävät itseään erinomaisina rakastajina, vaikkei heillä ole alkeellisintakaan tietoa siitä, miten nainen asiat kokee ja mitä nainen haluaisi.


    Uusien tuttujen kesken:
    Miehen on paras uskoa, ellei halua joutua katumaan, tai pahimmassa tapauksessa maksamaan todella raskaat seuraamukset.

    Tässä liikutaan alueella, jossa miehen osa ei todellakaan ole tasa-arvoinen.

    Julkisuuteenkin on nostettu vuosien varrella monia juttuja, välillä jopa käräjäjuttuja, joissa on vain naisen sana miestä vastaan, ja oikeus on päättänyt asian naisen hyväksi.
  10. Meillä suomalaisilla on yksi todella suuri etu englannin ja muutamien muidenkin kielten oppimisessa. Tekstitys televisiossa ja elokuvissa! - Luulen, että jokainen aikuinenkin suomalainen osaa englantia paljon enemmän kuin itsekään uskoisi. Ellei muita vaihtoehtoja ole, englannista saa varmaan ihan hyvin selvää turistitarpeisiin ja osaa puhuakin, jos itse niin haluaa ja päättää.

    Suomen kielen hallitseminen kuuluu suomalaisen sivistykseen. Ihmisen ei tarvitse hallita vieraita kieliä voidakseen olla sivistynyt. Suomalaisen ei koskaan tarvitse hävetä kielitaidottomuuttaan, eikä muidenkaan. Ystävällinen katse ja muutama omalla kielellä lausuttu sana tekee aina sivistyneen vaikutuksen, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.

    Ulkomaille lähtiessä jo muutamien sanojen ja sanontojen opetteleminen auttaa paljon, varsinkin jos haluaa liikkua omatoimisesti. Pieni sanakirja auttaa ja kohtaamisista voi tulla todella mukavia, kun etsii yhdessä vieraan ihmisen kanssa kirjasta apua.

    Joskus ulkomailla ihminen saattaa sanoa, ettei osaa esim. englantia, mutta alkaa pian puhua sitä, kun huomaa kysyjän hallitsevan omaa kieltään huonommin kuin hän itse englantia.

    Olen puhunut 13-vuotiaana ensimmäisen kerran saksaa turistin kanssa, joka tuli juttelemaan mattolaiturille Helsingissä. Hän ihmetteli, että isäkin osallistui matonpesupuuhiin, sekä sitä, että meillä oli matkaradio ja auto mukana. Sain ensimmäisen kerran tietää kuinka paljon isä sai palkkaa, kun toimin tulkkina. Se oli mielestäni jännä juttu. - Silloin oli joku kansainvälinen festivaali tms.

    14-vuotiaana olin kummitätini "tulkkina" Tukholmassa. Olin pahuksen pettynyt, kun melkein kaikki osasivat siellä Suomea. Opin, etteivät ranskalaiset perunat olleetkaan "franska potatisar" vaan "pommes frites". Muuta ei jäänyt mieleen.

    Joskus päätin, etten matkustaisi mihinkään sellaiseen maahan, jonka kieltä en olisi opellut ainakin auttavasti puhumaan. Päätökseni ei ole ihan pitänyt, mutta hyllyssä on reilut 10 kappaletta pieniä turistisanakirjoja.

    Nyt vanhemmiten olen huomannut, että olen innostunut ahnehtimaan liikaa kieliä, ja osa sellaisista on unohtunut, joita olen käyttänyt harvoin ja silloinkin vähän aikaa. Kyrilliset ja kreikkalaiset aakkosetkin unohtuvat, ja pitää kerrata, ellei niitä tarvitse pitkään aikaan.- Kaikki kielten opiskelu on kuitenkin mielestäni hyödyllistä. Vaikka itse unohtaa sanat, on helpompi ymmärtää opitun kielen sukulaiskieliäkin. Kunnolla opitut kielet olisi varmaan helppo kaivaa uudelleen esille pitkänkin käyttämättömän jakson jälkeen. (En vielä tiedä, kun ovat jatkuvassa käytössä.)

    Parasta, mitä olen ulkomailla kieliä opiskellessani oppinut, ovat yhden professorin sanat vapaasti suomennettuna: "Te osaatte puhua, puhukaa siis, piru pitäköön huolen kieliopista!"
    Se sopii suositukseksi vielä tänäkin päivänä: Puhukaa, puhukaa - puhukaa vaikka joka toinen sana suomea, mutta älkää turhaan ujostelko.

    Kielen opiskelu on erinomaista aivojumppaa. Suosittelen.
  11. Kiitos Bessie*
    Ilahduttaa ja hämmästyttää, että vaivauduit näkemään noin paljon vaivaa. Kiitos! - Tosin olin jo päättänyt luovuttaa, kun olin saanut monelta suunnalta pienin vaihteluin samanlaista tietoa. Naureskelin, että poistavatkohan selvityksiä tehtäessä eläkevakuutusyhtiössä muutamat eläketiedot, jotka näkyvät listassa, vaikka ovat mielestäni ihan samanlaisia kuin ne, joista ei kertynyt mitään. Oletan, että ko. työnantaja on aikoinaan ilmoittanut perityt eläkemaksut ilman tietoja tehdyistä työtunneista tms. - Yksikään työnantajista ei ole vuokratyöfirma.

    Olin samaa mieltä kanssasi. Siksi tein ja vaadin muutamia muitakin ihmisiä tekemään melkoisen urakan vanhojen palkkatietojeni esiin kaivamiseksi. Minulla on esim. oman kotikaupunkini paperiarkistoista kuuden vuoden ajalta (1970-80-luvulla) kaivetuista palkkakorteistani kopiot. (Alkuun jotkut kieltäytyivät tehtävästä, koska ne piti etsiä arkistosta käsityönä.) Tein silloin 9 kk vuodessa töitä, joista yksi oli vakituinen sivutoiminen työsuhde, muut pitempiä tai lyhyempiä keikkoja. Palkat ylittävät markoista euroiksi muutettuina nuo esiin kaivamasi summat.

    Tiedän, ettei palkkioista makseta eläkettä, mutta palkkatulojen osalta tuli pieni vähemmän ilahduttava yllätys.

    Viime vuonna ilmoitettiin nykyisin tehtävistä keikoista, että pitää olla tietty vähimmäistuntimäärä parissa viikossa tai koko kuukausi töissä, jotta niistä kertyisi eläkettä. Eläkemaksut peritään tietysti kaikista ansiotuloista. - Maksajan rooli on tuttu.;)

    Sain eilen s-postia yhdeltä kuntatyönantajalta. Kyselevät jatkanko taas keikkailemista. Jäin miettimään, osin em. syistä. Taidan jatkaa samoilla linjoilla, koska viihdyn lyhyillä keikoilla tietyissä kuvioissa erittäin hyvin. En jaksaisi, eikä huvittaisi tehdä samaa jatkuvana kokopäivätyönä - pienellä palkalla.

    Nautin paluusta samanlaisiin kuvioihin kuin kotiäitivuosina. Saan tehdä todella erilaisia hommia, joista kaikista pidän, mutta tuntuisi rankalta, jos mitään niistä pitäisi tehdä kokopäivätyönä viitenä päivänä viikossa. On ylellistä saada päättää omasta ajankäytöstä. Saanhan vähän palkkaa ja voin osallistua toisten eläkkeiden maksamiseen.;)) Niinhän kai useimmat meidän ikäluokkaan kuuluvat tekivät aikoinaan 24-vuotiaaksi asti.

    Kiitos vielä kerran sinulle, Bessie*. Pitänee selvitellä uudelleen tiettyjen kuvioiden ehdot, ja katsoa kannattaisiko vähän taktikoida joidenkin keikkojen pituuksilla yms.
  12. Ainakaan meidän ikäluokan kohdalla tuo ei todennäköisesti päde palkansaajien kahdalla kuin kuukausipalkkojen ja tietyn vähimmäistuntimäärän sisältävien työsuhteiden osalta. Vaikka keikkatöistä on pidätetty ja pidätetään verot, eläke- ym. maksut, useimmissa tapauksissa ne eivät kartuta eläkettä senttiäkään. Prrrrrrrr!

    Valitettavasti olen omakohtaisesti joutunut perehtymään asiaan. Jos olisin tehnyt vain yhdelle työnantajalle töitä saman tuntimäärän, palkan ja (eläkemaksupidätysten) verran, eläke olisi karttunut melko mukavasti. Koska keikkailin tekemällä "kotiäitivuosina" viidelle työnantajalle erilaisia töitä, eläkettä ei kertynyt siltä ajalta kuin parilta kuukaudelta, jolloin pari saman palkanmaksajan projektia oli osunut päällekkäin samalle jaksolle.

    Onneksi ehdin sitten aikanaan myös eläkettä tienaamaan. En valita, mutta yllä mainittu tieto yllätti ja aiheutti tietysti jonkinlaisen pettymyksen. - Nyt jatkan tietoisesti samankaltaisessa tilanteessa, mutta mieleisiä töitä on aina kiva tehdä, vaikkei eläkettä karttuisi ja palkkaakin vain vähän - tai joskus ei ollenkaan.;)
  13. Lähdepä katsomaan, mutta niitä kannattaa vähän varoa. Näkemäni strutsit ovat olleet uteliaita ja niitä on turvallisempi katsella aidan takaa. Potkua sietää varoa.

    Käytiin taas viime viikonloppuna kahvilla strutsitarhassa ja tervehtimässä ystävällistä, vieraanvaraista isäntäväkeä: http://www.agrocenter.fi/ketolan_tila.html

    Olivat kehitelleet toimintoja ja myyvät myös kaikenlaisia strutsi-tuotteita. Sulka-, nahka-, muna- ym. tuotteita, jopa kosmetiikkaa, mm. aloe vera ja strutsin rasvapohjaisia voiteita.

    Isäntäväki kertoi, että Suomeen on tullut jatkuvasti lisää strutsitarhoja, ja heidän strutseistaankin 100 viettää kesän jossain muualla.

    Suomessa on nykyisin kaikenlaisia kotieläintarhoja: villisikojakin vilisee jossain, laamat ja alpakat pidetään pihapiirin aitauksissa.

    Esim. tätä voin suositella: http://www.ylitalonalpakat.fi/laama.htm
    Vuosia sitten ostettu alpakanvillainen huivi lämmittää edelleen. Keveä kukkaro esti ostamasta ihastuttavia isompia villatuotteita. Lankojakin oli tarjolla.;)

    Suomalaista yritteliäisyyttä on aina kiva tukea roposilla, kun on tarjolla monenlaista hyvää ja mielenkiintoista matkojen varrella.
  14. Et sitten vieläkään keksi muuta vaihtoehtoa koetun kaltaisen tilanteen muuttamiseksi kuin toisen autoilijan rankaisemisen TEIDÄN MOLEMPIEN ajattelemattomuudesta???!

    Ja miksi kummassa et itse hiljentänyt ajonopeutta? Aina voi siirtyä lähemmäs tien oikeaa reunaa ja hiljentää nopeutta kunnes takapuskurissa roikkuva menee ohi. (Tuskin takana ajava olisi pysähtynyt perääsi.)

    Uskon, että miehesi on tarvittaessa aina valmis odottamaan muutaman minuutin kauemmin teitä - jos voi luottaa teidän saapuvan perille.

    Kamalaa, miten vaarannat oman ja lapsesi turvallisuuden ottamalla raivostuneena ja tärisevänä ihan turhia riskejä liikenteessä.
    Kokematon ja hermostunut kuljettaja. Äiti! Äiti, joka kuvittelee kasvaneensa äidiksi ja pitävänsä huolta omansa lisäksi myös lapsensa turvallisuudesta?!

    Älykääpiöt ja idiootit eivät osaa ajatella, mutta sinä osaat. Ajattele siis, ajattele uudelleen, ja mieti, miten voit muuttaa omaa käyttäytymistäsi turvallisuuden parantamiseksi.

    Pysähdy ja mieti!
    Sinun on vastuu!
    Ajattele ja ajattele uudelleen!
    Kasva ihmisenä, autonkuljettajana ja kasva hyväksi äidiksi.

    Joskus kiire voi loppua rysähtävään hetkeen ja liikkuminen voi päättyä siihen.

    Turvallisempia kilometrejä ja paljon onnellisia vuosia perheellesi!
  15. Turvavälit, ryhmittyminen ja vilkun käyttö!
    ===============================

    Liikenteen havainnointi,
    * toisten huomioon ottaminen,
    * turvavälit,
    * ryhmittyminen ja
    * vilkun käyttö
    näyttävät nykyisin unohtuneen monilta autolla liikkuvalta.

    Jos kaikki pitäisivät maanteillä riittävän pitkät turvavälit, ei pitkiä matelevia jonoja syntyisikään - paitsi pahimpina ruuhka-aikoina.

    Jokainen näyttää tietävän, mitä toisten autoilijoiden pitäisi tehdä, ja moni pyrkii omahyväisesti myös kouluttamaan liikenteessä toisia tai näyttämään toisille.

    "Prrrrr, nyt minä näytän noille mänteille, miten oikea auto kulkee!"

    "Minä ajan juuri oikeaa sallittua nopeutta, enkä prrrrrrrr päästä ketään ohi. - Opetelkoot muutkin ajamaan!"

    Jotkut ajavat omahyväisesti "alle nopeusrajoitusten" tai niiden mukaan keskiviivan tuntumassa, ja väittävät näyttävänsä mallia muille ajamalla juuri sallittua nopeutta (vanhan autonsa nopeusmittari voi näyttää todellista pienempää ajonopeutta). Alamäissä ja suorilla auton nopeus voi nousta sen sijaan, että kuljettaja antaisi toisille tilaisuuden ohittaa.

    En ymmärrä, miksei hitaammin ajeleva voisi siirtyä turvallisten ohituspaikkojen kohdalla lähemmäksi tien oikeaan laitaa. Vaikka nopeasti kiihtyviä autoja on jo paljon, ei ohittaessakaan ihan hurjiin nopeuksiin saisi kiihdyttää, ja turvallinen ohittaminen vaatii aina oman aikansa. Turhia riskejä näkee jonojen ohitustilanteissa aina.

    Jotkut vasemmalle kääntyvät pysähtyvät keskelle ajorataa odottamaan kääntymistilaisuutta. He pysäyttävät koko jonon, vaikka tielle saattaisi jäädä riittävästi tilaa kääntyvän auton maltilliseen ohittamiseen, jos kääntyjä ryhmittäytyisi keskiviivan viereen.

    Tiedän, etten pystysi opettamaan ketään liikenteessä, ja olen siksi yrittänyt kouluttaa itseäni.

    Jos haluan ajella maaseudulla maisemia katsellen, annan perään ilmestyneelle autolle tai jonolle ohitustilaisuuden aina ensimmäisessä turvallisessa paikassa. Usein saatan tehdä pienen mutkan linja-autopysäkille, eikä aina tarvitse edes pysähtyä.

    Huomaavaisuus vähentää rattiraivoa liikenteessä ja lisää hyvää mieltä kaikille.
    Mielestäni näyttää siltä, että ystävällisten, toisetkin huomioon ottavien autoilijoiden määrä on lisääntymässä.

    Ehdotan, että heilautetaan iloisesti kättä ja kiitetään liikenteessä seuraavia meille tilaa antavia autoilijoita.

    Vaikket haluaisi peukuttaa täällä, nosta reilusti kättä liikenteessä... ja hymy muidenkin kuljettajien huulille.
  16. @Niittamax Olet todella kohtelias ja ystävällinen keskustelija. Kiitos vaivannäöstäsi ja analyyttisestä viestistäsi. Nyt osoitan vastaukseni Sinulle henkilökohtaisesti.

    Tulkitsit viestini alun oikein, vaikka siitä olikin pudonnut sana pois. Kirjoittelin tapani mukaan tekstiä, ja hyppelin välillä tekemässä ihan jotain muuta. (Olin siirtämässä useampia suuria kuvalähetyksiä kuvagalleriaani tällä, ja imuroin ohjelmia uuteen läppäriini, puhuin puhelimessa, ym.)

    Tunnustan, että olen täällä äärimmäisen huono keskustelija juuri em. syistä. En ota vastuuta mistään muusta kuin kirjoittamistani teksteistä, joita en viimeistele hiomalla ja tiivistämällä.;) Osoitan todella harvoin viestejäni vain yhdelle henkilölle, koska en yleensä ole varma, koska seuraavan kerran taas poikkeaisin tänne.

    En yleensä tee aloituksia – en varsinkaan omissa nimissäni – koska en voi, enkä halua ottaa ketjua vastuulleni, enkä myöskään halua loukata ketään sillä, etten vastaisi. (Lopetin omien aloitusten kirjoittamisen yhden, täällä tai 50+palstalla, asiasta käydyn keskustelun jälkeen. - Taisimme väitellä asiasta silloin.;))

    Aktiivisen kuuntelijan roolia en ota täällä koskaan. Enhän tiedä, koska tulen uudelleen, enkä sitä löytäisinkö palstalta oikean ketjun ja oikean viestin - kyllin nopeasti ja helposti.

    Ehkä keskusteluani täällä, voisi verrata yleisönosastokirjoitteluun - jota en muuten harrasta.

    Joskus innostun pohdiskelemaan jotain asiaa, joka puhuttelee juuri sillä hetkellä. Silloin saatan juuttua tänne aiottua pitemmäksi aikaa.

    Mielestäni jokaisella on oikeus kirjoittaa tänne ihan niin kuin haluaa, kun tekee sen toisia loukkaamatta ja sääntöjä rikkomatta.
    Voin tunnustaa, että aloin kirjoitella tänne, verrytelläkseni suomen kielen kirjoitustaitoani. (Arvelin tarvitsevani sitä ehkä piankin työasioissa, joita olin silloin hoidellut yli 10 viimeistä vuotta pääasiassa vain vierailla kielillä.)

    Hämmästyin viimeistä kysymystäsi.
    En muista kirjoittaneeni mainitsemasi kaltaisia mielipiteiden purkukirjoituksia. Tapanani on mieluummin "nostaa kissa pöydälle" ihan missä tahansa ympäristössä. Se on kuulunut usein myös omalle vastuualueelleni sekä työ- että luottamustehtävissä.

    Voin vastata, etten ujostele enkä pelkää esittää perusteltua mielipidettäni ihan missä tahansa - jos näen sen tarpeelliseksi tai edes perustelluksi.
    - Teen sen muuten halutessani kirjoittamalla melkein yhtä nopeasti kuin puhumalla.;)

    Toivotan sinulle ja kaikille meille muillekin mukavia keskusteluhetkiä. - Onneksi kenenkään ei ole pakko tehdä täällä yhtään mitään sellaista, mitä ei itse halua.

    PS: Jos minun pitää järjestellä ajatuksiani, tarvitsen useimmiten avuksi tietokoneen tai kynän ja paperia.
    Sinä osaat tehdä sen ilman niitä. Ihailuni.;)
  17. Ajovalojen käyttämisestä on hyviä perusteluja jo ensimmäisessä kommentissa, ja lisää näyttää löytyvän ketjussa.

    Koska aloittaja nosti tekstissään esille oikeastaan vain ajovalopakon (?!) kustannusvaikutuksen, heitän siihen oman kommenttini.

    Onko aloittajan mielestä älytöntä vai viisasta pohtia autolla ajamisen kulujen vähentämistä ajovalopakon aiheuttamien lisäkustannusten näkökulmasta?

    Kannattaisiko mieluummin valita itselleen vähän polttoainetta kuluttava auto, keventää omaa kaasujalkaa, ja kiinnittää erityistä huomiota omiin ajotottumuksiin?

    Voisin melkein lyödä vetoa, että monet autolla liikkuvat voisivat helposti säästää muutamassa päivässä – tai ainakin viikossa – enemmän rahaa oma ajotapaa muuttamalla ja kaasujalkaa keventämällä kuin sammuttamalla autonsa ajovalot päivällä ajellessaan.
  18. Tosi hyvä aloitus, joka kertoo paljon palstakeskustelujen monimuotoisuudesta ja kirjoittajista eli palstan rikkaudesta. Tunnistan kuuluvani kohderyhmään, mutten lupaa edes yrittää tapojani.

    Toivon, että tämä keskustelu jatkuisi pitkäksi ketjuksi ja kaikki palstalaiset kertoisivat omat näkemyksensä ja toiveensa palstakeskusteluista täällä.

    "Nukuttamaanhan sellaiset vastaukset saa jotka on lähes valmiiksi pureskeltu eikä anneta mahdollisuutta ottaa kantaa." Tekstin voisi lukea myös niin, että joku on pohtinut asiaa perusteellisesti, ja antanut oikeat ja tyhjentävät vastaukset kaikkiin kysymyksiin, joita tämän aloituksen kirjoittaja aiheesta keksii. Joku asiaan perehtynyt voisi yrittää purkaa kirjoituksen osiin ja todistaa ehkä kaikki sen väittämät vääriksi kappale kappaleelta.

    Joidenkin tavoitteena on päästä kirjoittamaan jotain ihan kaikkiin keskusteluihin. Jos aiheesta tai tekstistä ei löydy mitään kiinnostavaa sanottavaa, arvostellaan kirjoittajaa, vaikkei ole aavistustakaan siitä kuka tämä oikeasti on.

    Kirjoittaminen näyttää olevan kaikkien mielestä kivaa. Kirjoittamalla taito kehittyy, ja myös vähemmän lukemaan tottuneet näyttävät osaavan kirjoittaa kaunista ja hyvää suomen kieltä. Me suomalaiset voimme olla ylpeitä siitä, että jokainen meistä osaa ihan oikeasti lukea ja kirjoittaa.

    Mitä keskustelu on teidän mielestänne?
    Olisi kiva saada erilaisia vastauksia.

    Tiedän, että jonkun mielestä keskustelu on chattäilyä muutaman rivin tekstein.
    Joku toinen puolestaan osallistuu keskustelutilaisuuksiin, joiden alustuksille varataan aikaa puolesta puoleentoista tuntiin, ja puheenvuorojen pituudet vaihtelevat yhdestä viiteen minuuttiin.

    Kuka jaksaa lukea?
    Moni Reginan tai Nyyrikin lukijoista saattoi aikoinaan säästellä lehden lukemista pitemmäksi aikaa, ettei huvi olisi heti loppunut.

    Moni on tottunut käymään jo kouluikäisenä viikoittain kirjastossa ja raahaamaan aina kassillisen kirjoja kotiin. Moni on myös ahminut paksuja aikuistenkin kirjoja jo kouluiässä niin suurella innolla, ettei ole malttanut nukahtaa ennen viimeisen sivun lukemista.

    Paljon erilaista kirjallisuutta lukenut tuskin jaksaisi lukea ensimmäisen jälkeen toista Reginaa loppuun asti, koska tarinoiden juoni ja loppu ovat sen kaltaisissa lehdissä aina ennalta-arvattavissa.


    Ilahdun melkein aina, kun missä tahansa ympäristössä avautuu tilaisuus keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Vuoropuhelu kehittyy harvoin oikeaksi keskusteluksi tai mielipiteiden vaihdoksi. Useimmiten valitsen aktiivisen kuuntelijan roolin. Koen rikastuneen lähes joka kerran. Samoin käy usein täälläkin, vaikkei ihan joka kerran.

    Hoh-hoh-hoijaa... Taas!
  19. Kirjoituksesi herättävät epäilyn, ettet ehkä tuntisi asiaa, josta itselläsi ei luultavasti ole kokemusta.

    Suomessa esiintyy julkisuudessakin paljon ihailtuja, kauniisti ikääntyneitä, viehättäviä naisia, joiden painoindeksi ei ole lähelläkään ihannetta. Naiset säteilevät hyvää oloa ympärilleen, ja veisaavat viis medioissa toitotettavista kauneusnormeista. Osa heistä saattaa tosin yksityisesti todeta, että terveydellisistä syistä pitäisi aktivoitua kuntoilemaan... heti kun löytää siiihen aikaa. Jokaisen olisi tietysti hyvä harrastaa liikuntaa, jotta liikuntakyky säilyisi vielä vanhanakin.

    Itse katselen mielelläni ihmisiä erilaisissa ympäristöissä, ja silmäni ilahtuu aina kauniita ihmisiä nähdessään. Runsasmuotoisuus on harvoin este kauneudelle. - Mielestäni yhden vastenmielisimmistä näkymistä tarjoaa omahyväisesti nyrpeänä ja nenä pystyssä kulkeva, kauneusnormit kohtuullisen hyvin täyttävä, muodin mukaisesti pukeutunut ja ehostettu nuori nainen. Onneksi sellaisia näkee harvoin, ja silloin mielessä herää kysymys, pitääkö ko. henkilö itseään jonkin asteen julkkuna.
  20. Tutkimus ei tainnut tarjota oikeastaan mitään uutta tietoa, vaan samat luonnonlait toimivat kuin ennenkin.
    Toisaalta aina on myös poikkeusyksilöitä, jotka eivät kulje valtavirran mukana. Onneksi.

    Osa menestyneistä miehistä haluaa rinnalleen kauniin nuoren naisen koristeeksi ja elämänsä sulostuttajaksi, vaikkei enää itse haluaisikaan lisääntyä. Nykyisin moni menestynyt, varakas ikämies saattaa pettyä ja yllättyä, koska miestä nyörästi ja ihailevasti palvelevat, kuuliaiset, kauniit suomalaisnaiset ovat kadonneet. (No, rahvaskin etsii niitä jo muilta markkina-alueilta.)

    Osa miehistä haluaa tasa-arvoisen kumppanin, jolla on elämänkokemusta kaikilta jo eletyiltä aikakausilta.

    Kuka muuten valitsee, mies vai nainen. Luulenpa naisen valitsevan useimmiten ainakin Suomessa, vaikka moni mies kuvittelee tehneensä itse valinnan - eikä nainen väitä vastaan.

    Uskon, että suuri(n) osa miehistä ihailee kurvikkaita ihanaisia, enkä usko, että joukko pienenisi koskaan. Uskallan sanoa asian ääneen jopa täälläkin, koska en itse kuulu joukkoon. ;) - Kertokaa pojat tai ilmoittautukaa ainakin, jos kuulutte tähän ryhmään! Piristäkää kauniiden kurvikkaiden ihanaisten päivää.

    Tiedän, että myös pitkäsääriset ovat löytäneet parinsa jo oman ikäluokkamme naisten hedelmällisinä vuosina. - Eihän pitkäsääristen joukko olisi muuten voinut lisääntyä.;) Voin vahvistaa tutkimustulokset omilla empiirisillä tutkimuksilla, kun olen käynyt mittailemassa naisten vaateliikkeissä naisten pitkienhousujen lahkeiden pituuksia.

    Hormonitoiminta saattaa (lääkityksen vuoksi?) säädellä vanhankin kohdalla parinvalintatilanteita lopun ikää, mutta monen kohdalla elämänkokemukset sekä järjenkäyttö saavat tärkeämmän roolin kuin nuoruusvuosina.

    Varoitus palstan romantikkonaisille on mielestäni turha. Vanhemmilla naisilla on nykyisin entistä enemmän kysyntää ja valinnanvaraa, kun nuoret miehetkin ovat jo ryhtyneet tosissaan etsimään vanhoja naisia kumppaneikseen. - Jos nainen suostuu ottamaan miehen omaan kotiinsa, moni mies on valmis lupaamaan vaikka mitä... ja muuttamaan heti samana tai viimeistään päivänä.

    Pitänee valittaen todeta, että useimmat kumppania etsivät ikätoverimiehet taitavat nykyisin olla naisia huonommassa asemassa. Varmasti kuitenkin jokaiselle etsivälle löytyy oman kumppani vielä tässäkin iässä, ellei jää kotiin odottelemaan sellaista. - Pilkettä silmään ja hymyä huuleen kaikille.;)
    21. 72 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt