sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. En hyväksy väkivaltaa missään muodossa, en myöskään ruumiillista kuritusta. Toimiva vuorovaikutus lasten ja vanhempien välillä on tärkeä, samoin se, että vanhemmat määrittelevät lapsilleen rajat, vaikka niistä yhdessä neuvotellaankin.

    Ei kuriton käyttäytyminen johdu ruumiillisen kurittamisen puutteesta, vaan vanhempien välinpitämättömyydestä ja vanhemman tehtävien laiminlyömisestä. Kuritus herättää uhman ja saattaa kannustaa tekemään kurittomuuksia heti kun vanhempien silmä välttää.

    Ohjaava kasvatus, kaikkien perheenjäsenten huomioon ottaminen, rehellisyys ja kunnioittaminen, yhteiset keskustelut yms. kannustavat toteuttamaan samanlaista mallia myös kodin ulkopuolella. Ellei lapsi noudata yhteisiä sopimuksia tai tekee "pahaa", sillä tulee olla luonnollisia seuraamuksia, joista niistäkin voidaan sopia yhdessä.

    Lapset ovat älykkäitä pieniä ihmisiä ja mielestäni heitä pitää kunnioittaa sellaisina. Pitäisikö hyväksyä perheväkivalta tai naapurien keskeisten riitojen ratkaiseminen nyrkkitappeluilla? Eihän se ole sen pahempaa kuin lapsen lyöminen.

    Kun lyöt lasta, opetat hänet lyömään.
    Kun rakastat lasta ja asetat rajoja hänen omaksi hyväkseen, hän oppii rakastamaan ja kunnioittamaan - myös muita ihmisiä.
  2. Tuo lahjakorttiasia on minulle ihan uusia asia, samoin rahan antaminen missään muodossa. Ehkä sellainen on joskus ollut tapana vähävaraisia muistettaessa. Kuolemisesta aiheutuu monenlaisia kustannuksia myös nyky-Suomessa, ehkä se jossain tapauksissa voisi olla hyvä tapa edelleen.

    Itse kävisin, soittaisin tai lähettäisin viestin tavalla tai toisella ystävälleni heti kuolemasta kuultuani. Kertoisin, että olen valmis tarjoamaan apuani missä tahansa muodossa. Kuuntelemalla mihin vuorokauden aikaan tahansa, auttamalla käytännön toimissa, olemalla lähellä - myös hautajaisten jälkeen.

    Aitous ja rehellisyys ovat mielestäni aina virallisia korulauseita parempi vaihtoehto.

    Yleisiä tapoja:
    Kukkalähetys ja kortti ystävälle kotiin.
    Adressi muistokirjoituksineen ystävän kotiin ellei mene hautajaisiin ja vie sinne kukkalaitetta kortteineen tai surunauhoineen, josta luetaan teksti kukkalaitetta haudalle laskettaessa.
    Ensin läheisimmät sukulaiset ja sen jälkeen ystävät ja tutut.

    Adressi voidaan toimittaa myös suuremman ryhmän puolesta ja ne luetaan muistotilaisuudessa hautaustoimituksen jälkeen.

    Jos myös kuollut on ollut ystävä, voisin valmistella jotain positiivista kerrottavaa yhteisistä kokemuksista vainajan elämän varrelta muistotilaisuuteen. Epävirallinen muistelupuhe voisi mielellään käsitellä myös iloisia tai jopa hassunkurisia, mutta korrekteja ja vainajaa kunnioittavia muisteluksia.
  3. Opin jo nuorena, että pääsee helpommalla, kun oppii nauramaan itselleen ja omille hölmöilyilleen. Säästyin varmaan esim. työelämässä nuorena iltalukiolaisena (Hgissä) monelta kiusoittelutilanteelta, kun nauroin itsekin omille kommelluksilleni ja löin asian leikiksi vaikka kuinka hävetti ja harmitti.

    Mielestäni suomalaiset ovat periaatteessa samanlaisia joka paikassa, eikä yhteisiä käyttäytymissääntöjä kai ole missään päin Suomea. Hyviä tapoja ei koskaan tarvitse hävetä, eikä inhimillisiä kommelluksiakaan.

    Jos bussiin mennessä syntyy katsekontakti kuljettajan kanssa, tervehdin vähintään hymyllä ja nyökkäämällä, samoin kiitän bussista poistuessani. Pidän itseäni kai perustellusti helsinkiläisenä, vaikka olen asunut osan aikuisikääni kaupungin rajojen ulkopuolella. Perin käyttäytymisnormit helsinkiläisiltä vanhemmilta ja isovanhemmilta. Mielestäni Helsinki on viehättävä, moni-ilmeinen kaupunki ja ihmiset siellä ovat ystävällisiä, elleivät ole kiireesti rientämässä jonnekin omissa ajatuksissaan.

    Ehdotan, että unohdat oman hämmennyksesi, jota taatusti ei monikaan huomannut, ja palaat halutessasi muutamiksi kauniiksi kesäpäiväksi tutustumaan paremmin tähän, kaikenlaista mielenkiintoista tarjoavaan kauniiseen kaupunkiin - ja ilahduttamaan aitoudellasi tosikoita "tatilaisia".;))
  4. Ukkometsot ja joutsenet käyttäytyvät erityisesti kiima-aikaan usein uhkaavasti ihmisiä kohtaan. Itse olen nähnyt muutamia tilanteita, mutten harmikseni vielä koskaan kameran kanssa.
  5. Pitäisikö ottaa käyttöön äänestyskortti? Äänestäjille tehtäisiin testi, jonka suorittaminen vaatisi perehtymään yhteiskuntapolitiikkaan sekä päätöksentekojärjestelmiin ja vaikutusmahdollisuuksiin.

    Tunnen muutamia 15-vuotiaita politiikasta kiinnostuneita, jotka varmasti päihittävät tiedoillaan suuren osan meistä ikäihmisistäkin. Ainakin sellaisista, jotka jättävät politiikan seuraamisen vaalimainosten ja -keskustelujen varaan. Kuinkahan moni täysi-ikäinen saisi äänioikeuden, jos äänioikeuden myöntäminen vaatisi tietoa ja asioihin perehtymistä? En usko, että tilanne muuttuisi miksikään, jos äänestysikää madallettaisiin. Ellei 16-vuotias ymmärrä asioista mitään, tuskin hän ymmärtää vanhempana sen enempää. Vastuullisella 16-vuotiaalla on yhtä hyvät mahdollisuudet perehtyä asioihin kuin 60-vuotiaillakin.;)

    Ennen perheen perustamista ja ruuhkavuosia herännyt kiinnostus saattaa säilyä lopun elämää, mutta kiireinen perhe-elämä ja sen tuomat velvollisuudet saattavat vaatia niin paljon aikaa, ettei kiinnostukselle ja yhteiskunnallisiin asioihin perehtymiselle ehkä löytyisi ollenkaan aikaa.
  6. Sellaisiin sinappisilakoihin, joita liotetaan (perkaamisen jälkeen) ensin fileoituina vesi-etikkaseoksessa, poistetaan sitten nahka ja laitetaan paljaat filee-puolikkaat herkulliseen sinappiseos-liemeen kypsymään joksikin aikaa jääkaappiin. Eivät säily kovin kauaa, mutta tulevat yleensä syödyksi paaaaaljon ennen pehmenemis- tai pilaantumisvaihetta. Nam.;)

    PS: Eivät taida olla ihan dieettiruokaa, mutta maistuvat herkullisilta sekä leivän päällä että keitettyjen perunoiden kanssa.

    PPS: Suuritöisiksi kutsuminen taitaa johtua osin siitä, että valmistan niitä aina useampia purkillisia, koska "kysyntää" riittää. Nahan poistaminen vie kai eniten aikaa, koska hosuen fileenpuolikkaat eivät säilyisi ehjinä.
  7. Arvo Ylppö sanoi aikoinaan: "Kaikkea kohtuullisesti". Sitä pidän edelleen ohjenuoranani ja naureskelen (salaa) kaikenlaisille fanaattisille uskomuksille. Liikunta on ainoa yksittäinen toimintamalli, jonka uskon lisäävän ihmisten hyvinvointia. Kaikki muut "yhden asian liikkeet" saattavat mielestäni osoittautua pitemmän ajan päästä enemmän vaarallisiksi kuin hyödyllisiksi.

    Onneksi saamme - ainakin vielä toistaiseksi - itse valita mitä suuhun laitamme ja mitä emme. Oma viimeinen Ahti- tai Abba-sillipurkkini vanheni jääkaapissa yli-ikäiseksi luultavasti liian suolaisuutensa vuoksi. - Taidanpa ostaa silakkafileitä ja ilahduttaa ystäviäkin valmistamalla sinappisilakoita viikonloppuna. Ne ovat varsin suuritöinen, mutta vaivan arvoinen herkku. Kiitos aloittajalle ideasta.;)
  8. Aloittajan kuvaamassa esimerkkitapauksessa näytti mielestäni siltä, että päihtyneet naiset halusivat kiilata jonossa - ja onnistuivat. Lasketut vuosittaiset "iskemisyritykset" herättävät ihmettelemään laskijan motiiveja. Onko jokainen ystävällinen sana ja katse laskettu iskemisyritykseksi? Miksi?

    Elämäniloinen ystävällisyys, harmiton flirttailu ja iskemisyritykset ovat erilaisia ja varmaan jokainen normaali ihminen kohtaa kaikkia niistä elämässään. Jos joku haluaa heittäytyä kevytmieliseen seikkailuun, valvomalla ei kukaan kykene sellaista estämään. Kyttääminen ja epäluuloinen kumppani saattaa suorastaan työntää sellaiseen suuntaan. Keskinäinen rakkaus ja luottamus muodostavat hyvän suojan kaikkia ulkopuolelta tulevia uhkia vastaan.

    Vuosien varrella on omassa parisuhteessani tullut vastaan monenlaisia iskemisyrityksiä kummallekin osapuolelle. Olemme naureskelleet niille yhdessä kumppanini kanssa jälkikäteen ja kummastelleet motiivia, jos kyseessä on yllättäen ollut joku tuttu ihminen. On helppo luottaa toiseen, ellei itse ole langennut vieraiden viettelyksille edes kaukana omasta kumppanista matkoilla ollessaan.

    Olen aina kulkenut avoimin mielin ja pieni pilke silmäkulmassa, samoin kumppanini. Kun ikää on tullut lisää, väärinkäsitysten mahdollisuus on vähentynyt entisestään. Elämän ilo, huomaavaisuus ja ystävälliset sanat ilahduttavat varmaan useimpia ihmisiä, jopa tosikkoja. Kun sellaisia kohtaa entistä harvemmin, niistä iloitsee sitäkin enemmän. - Hymyillään, niin elämä hymyilee meillekin!
  9. Jokainen päättää itse oman moraalinsa rajat ja toimii niiden mukaan omia unelmiaa tavoitellessaan. Jos toivoo sydänystävää tai rakasta kumppania loppuiäksi rinnalleen, ihmettelen miten kukaan voi kuvitella saavansa sellaisen varatusta ja toisaalle sitoutuneesta ihmisestä - vaikka joku on saattanut onnistuakin.

    Seksileikit ovat kokonaan toinen juttu. Täälläkin olemme saaneet lukea, miten (ilmeisesti vain seksinhaluiseen, mutta hellyyden ja rakastamisen unohtaneeseen kumppaniinsa) kyllästyneet puolisot ovat kehottaneet kumppaneitaan etsimään seksiseuraa jostain kodin ulkopuolelta.

    Missä kulkee hyväksi käyttämisen raja? Televisiossakin on esitetty ohjelmia, joissa tyhjätasku-miehestä on tullut ihanteellinen isä, aktiivisesti toimiva isäntä ja aviomies, kun nainen on ottanut miehen valmiiseen kotiinsa. Auervaara-jutut ovat sitten erikseen, mutta niissä tapauksissa naiset ovat mielestäni useimmiten itse antauneet hyväuskoisiksi hyväksi käytettäviksi. Ylenpalttinen varovaisuus voi estää elämästä, mutta järkevä ihminen osannee pitää huolen asioistaan. Tietynlainen tasa-arvoisuus voi toteutua, vaikka rahatilanne olisi erilainen.

    Jos nainen ottaa miehen viihdyttäjäksi ja elätikseen kotiinsa heti ensitapaamisen jälkeen, eikä mies anna muuta panosta yhteiseksi hyväksi kuin intiimit ihotason kontaktit, on varmaankin turha odottaa suhteen muuttuvan ajan myötä tasa-arvoisemmaksi.

    Kaksi vapaata aikuista ihmistä voi mielestäni tehdä keskenään ihan mitä haluavat. Jos malttaa käyttää aikaa tutustumiseen ennen ratkaisevia muutto- yms. päätöksiä, välttyy luultavasti pahemmilta erehdyksiltä. Hyvät ystävät, kaverit ja mielenkiintoiset harrastukset suojelevat hölmöilyiltä, johon raskas yksinäisyyden paine saattaisi muuten johtaa.

    Kun suvunjatkamisvietit ja hormonitoiminta hidastuu, moni kumppania etsivä taitaa muuttua epärealistisen vaativaksi. Sitä "ainoaa oikeaa" voi joutua etsimään lopun elämää, ellei ole valmis yhtään tinkimään vaatimuksistaan. Jos jokainen etsii itseään parempaa kumppania, ei yhtälö toteudu kuin lempein rakastavin silmin katsottaessa.

    Toivotan kaikille etsijöille pilkettä silmäkulmaan ja onnea matkaan!
  10. Lapset ja rakastaminen kasvattaa ihmisistä sankareita!

    Kiitos aloituksen kirjoittajalle. Uutiset saattavat näin kesäaikaan helposti jäädä huomaamatta.

    Olen kuullut, että karhutkin hyökkäisivät ihmisten kimppuun vain pentujaan suojellakseen.
    Tuttava pariskunta muutti pääkaupunginseudulta Parikkalaan toiveenaan mm. päästä tutustumaan paikallisiin karhuihin. He ovat kertoneet, että karhut välttelevät heitä, eivätkä "suostu" näyttäytymään, vaikka ihan tuoreita jälkiä näkyy usein. Joskus jäljet ovat todistaneet karhun seuranneen ihmisiä polulla, mutta nämä eivät ole havainneet asiaa muutoin kuin jälkiä ja jätöksiä paluumatkalla tarkastellessaan. Karhuja pariskunta on toistaiseksi onnistunut kuvaamaan vain kaukaa pitkällä putkella. Alkuaikojen innokkaat raportointiviestit näyttävät harvenevan vähitellen. Samalla myös me kaverit alamme vähitellen uskoa, etteivät karhut ole niin vaarallisia ja pelottavia kuin aikaisemmin kuvittelimme. Luultavasti minäkin perääntyisin hieman rauhallisemmin enkä enää ihan paniikissa, jos havaitsisin karhun luonnossa. Oikeastaan toivon kohtaamista, mutta ilman jälkikasvua.;)
  11. Ei menetelmä ole huono, muttei varmaankaan riitä ihan sellaisenaan. Kuunteleminen ja kuullun toistaminen on tehokas tapa oppia kieliä. Kirjastoista sai ainakin ennen lainaksi kielikursseja, joihin kuuluu sekä äänitteitä että tekstikirjoja. (Lainailin sellaisia ja kuuntelin niitä ennen uudelle kielialueelle matkustamista, jos matkasuunnitelma oli tehty hyvissä ajoin etukäteen. Kielen ymmärtäminen oli välillä vaikeaa, mutta sain itse kerrotuksi asiani ja ihmiset uskaltautuivat helpommin puhumaan myös jotain muuta yhteistä kieltä.)

    Kielen rytmi ja ääntäminen selviää kuuntelemalla, mutta onko siitä hyötyä ellei itsekään ymmärrä puhuttua kieltä? Vieraita sanoja ja lauseita pitäisi varmaan tarkastaa aina kuuntelukerran jälkeen vaikkapa sanakirjan avulla, jos haluaa oppia, ja vähitellen sanavarasto karttuu niinkin.

    Brittiaksentin "täydellisestä" omaksumisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos puhuu englantia vieraana kielenä opiskelleiden kanssa.

    Uuden oppiminen on mielestäni aina hauskaa. Toivotan hauskoja kielenopiskeluhetkiä.
  12. Ihmisen henkilökohtaiseen viehätysvoimaan vaikuttavat monet tekijät, ei yksi ulkoinen yksityiskohta. Joku voi olla puoleensa vetävä pitkän tukkansa ansiosta ja joku toinen sellaisesta huolimatta.
    Annetaan myös kaikkien ukkien kukkia. ;)
  13. Olisi kieltämättä mukavampaa, jos peiliin katsoessa näkisi samanlaisen kuvan kuin nuorempana tai edes kauniin äitinsä kuvan, eikä tarvitsisi havahtua katselemaan isoäidin näköiskuvaa muistuttavaa ihmistä. No, ei isoäitikään onneksi ollut kovin ruma ihminen. ;)

    Voi meitä naisia. Useimmat meistä taitavat edelleen tuijottaa peilistä näkyviä vähemmän kauniita yksityiskohtia sen sijaan, että iloitsisi hyvistä. Osin se taitaa olla aikamme kasvatusperiaatteiden tulosta.

    Pitääkö meidän elää vielä vanhemmiksi ennen kuin uskomme, että pienistä kauneusvirheistämme huolimatta olemme olleet ja olemme edelleen melko kauniita ihmisiä? Eikö olisi kummallista, ellei eletty elämä olisi jättänyt jälkiä meihin? Mistä johtuvatkaan raskausarvet ja mitä olemme saaneet niiden vastineeksi? Entä naurunrypyt?

    Mikä tekee ihmisestä viehättävän?
    Mitä itse haluamme elämältä ja millaisia muutoksia toivomme? Jos olisi käytettävissä rajattomasti rahaa, käyttäisimmekö kauneuskirurgian palveluita ja antaisimme muovata itsestämme nykyisten kauneusnormien mukaisen? Tekisikö se meistä onnellisempia tai edes viehättävämpiä?

    Jotkut miehet puhuvat rumasti naisten ikääntymiseen liittyvistä ilmiöistä. Koska kauneus on katsojan silmissä, se voidaan mielestäni lukea heidän omaksi häpeäkseen. Ehkä he eivät ole saaneet kokea todellista rakkautta, eivätkä tiedä mitä tasa-arvoinen parisuhde voisi ihmiselle parhaimmillaan tarjota. Annetaan siis heille anteeksi heidän omat puutteensa ja kannetaan itse iloisina omat elämän jättämät merkimme.

    PS: Miksi ihmeessä vanhojen naisten pitäisi pukeutua huomaamattomiksi?
  14. Kysymys on tosiaan vaikeista asioista, enkä haluaisi olla lainsäätäjän asemassa. Mitä eutanasian laillistamisesta seuraisi, ja millaisia asioita pitäisi ottaa huomioon lakia valmisteltaessa?

    Onko ihmisellä oikeus päättää oman elämänsä päättymisestä ja arvokkaasta kuolemasta, jos edessä on vain tuskainen kuolemanodotusjakso? Entä silloin, jos kuitenkin saattaisi olla myös parantumismahdollisuuksia?

    Alettaisiinko ikääntyneitä, parantumattomasti sairaita painostaa lähtöpäätökseen samoin kuin työpaikoilla ikääntyneitä työntekijöitä?

    Ryhtyisivätkö omaiset riitelemään keskenään etunasiapäätöksestä, jos sairas ei itse enää kykene ilmaisemaan omaa tahtoaan?

    Pitäisikö määrätä jonkinlainen harkinta-aika ennen toimenpiteen suorittamista, ettei peruuttamaton päätös syntyisi hetkellisen väsymyksen tai masennuksen seurauksena.

    Kuolema on edelleen monille ihmisille tabu, josta ei kyetä keskustelemaan läheistenkään kanssa. Miten toimitaan, ellei tiedetä sairaan omaa tahtoa?

    Kivunlievitys ja kivun täydellinen poistaminenkin on jo mahdollista. En ymmärrä, miksei sellaista voida tarjota kaikille? Eilisessä keskustelussakin tuli esille, että sitä sai vain kalliissa, yksityisessä saattohoitolaitoksessa.

    Itse toivoisin, että saisin laillistettua kuolinapua silloin, jos elämässä ei olisi enää muuta odotettavissa kuin tuskaa. Tuntuisi hyvältä, jos saisin hyvästellä rakkaat läheiseni rauhallisesti ja lähteä sen jälkeen levollisesti viimeiselle tutkimusmatkalle. Kaikille jäisi kaunis muisto, eikä kenenkään tarvitsisi kantaa huonoa omatuntoa siitä, ettei voinut olla paikalla hyvästelemässä.

    Luulen, ettei olisi vaikea löytää vapaaehtoisia lääkäreitä antamaan kuolinapua ainakaan sellaisissa tapauksissa, jossa oikeastaan on kysymys inhimillisestä kivun ja tuskan lievittämisestä. Nykyisessä tilanteessa pelottaa, että hoitotestamentti ja elvytyskielto saattavat joissain tapauksissa johtaa todella tuskaiseen viimeiseen jaksoon, ellei kunnollista kivunlievitystä ole tarjolla kaikille.
  15. Kiitos Tase papalle harkitusta tekstistä, jonka voisin mielelläni allekirjoittaa, jos olisi tarpeen käynnistää stadionin puolustuskampanja.

    Tämä on taas yksi niistä hankkeista, jotka herättävät ihmettelemään, miten nyky-Suomessa ei näyttäisi löytyvän varoja hoitaa ja ylläpitää rakennuksia, joiden rakentamiseen on löytynyt varat joskus sodan ja pula-ajan jälkeen.
  16. En ole nähnyt kuvailemiasi hevosvankkureita Romaniassa enkä Bulgariassa, vaikka olen nähnyt matkoillani monenlaisia aasi-, muuli-, hevos- ja traktorivetoisia kulkuvehkeitä. Luulen, että hevosvankkurit on jo korvattu moottorikäyttöisillä kumipyörillä. Romaneja on myös vaikea tunnistaa, koska he eivät pukeudu samanlaisiin perinneasuihin kuin suomalaiset romanit.

    Kun romaanikerjäläisongelma oli kotiutunut Suomeen, esitettiin televisiossa dokumentti, jossa näytettiin kuinka komeita omakotitaloja kerjäläismatkailu-yrittäjiksi ryhtyneet liikemiehet rakensivat itselleen joko Romaniassa tai Bulgariassa. (En muista kummassa maassa. ) Pirullisen moraalitonta pienten ihmisten ja vapaan liikkuvuuden hyväksi käyttämistä!

    Toivottavasti joku keksii hyvän ratkaisun ongelman poistamiseksi, jotain muuta kuin rajojen sulkeminen ja tiukat rajatarkastukset monenlaisine lisäselvityksineen.
  17. Aiotko jatkossa tarkistaa kaikkien naistuttavIesi pikkuhousutilanteen? ;)

    Itse en omista niin lyhyttä hametta, että vieraat näkisivät onko minulla pikkuhousuja vai ei. Toisaalta en enää tässä iässä osaa kuvitella lähteväni kotoa mihinkään muualle kuin saunaan ilman alusvaatteita. Nuoruusvuosina mieheni saattoi joskus hupsuttelevan hyvällä mielellä ollessaan kesällä kahden kesken iltakävelylle lähdettäessä ehdottaa, että jättäisin pikkuhousut kotiin ja poikkeaisimme terassille tms. Koti- tai mökkioloissa olen tottunut olemaan aamulla ja iltasella ilman pikkuhousuja - yöpaitasillani.;)

    En osaa kuvitella, että naturistitkaan ihan paljaalla pepulla mihin tahansa istuutuisivat.

    Vaikka pidän itseäni suhteellisen vapaamielisenä, en kuitenkaan toivo pikkuhousuttomuudesta tulevan yleistä villitystä. Käytösnormien vapauduttua saattaisimme joutua näkemään sellaista, mikä olisi parempi pitää piilossa ulkopuolisilta silmiltä.

    Jos tuuletellaan, tuuletellaan ihan yksityisesti.;)
  18. Keskustelikohan "sofistikoitunut" puhelimessa, kun nimeä kysyttiin?

    Ensimmäisen kappaleen lause, "Nytkin eräs hoitoalan ihminen halusi tietää nimen, kun kerroin eräästä asiasta yleisluontoisesti", herättää mielessä arveluja nimettömästä ilmiantopuhelusta tai muusta vastaavasta. Jonkinlaiset taustatiedot voivat myös olla tarpeen, jotta voisi arvioida kerrotun tiedon merkitystä.

    Toisten luottamuksellisten tietojen paljastaminen ja niistä keskusteleminen ei tietenkään ole missään olosuhteissa sopivaa. Hoito- tai palvelualalla työskentelevälle tietojen paljastamisesta saattaa tulla vakavat seuraamukset.

    Jos kauppias pyytää 30 potentiaalisen asiakkaan yhteystietoja, siihen on varmaan liittynyt jonkinlainen palkitsemiskuvio tai sitten imurikauppias on keksinyt kokeilla onnistuisiko saamaan moisen listan joltain hupsulta.

    Missä kulkee hyväntahtoisen keskustelun ja "kuulustelun" raja? Olen usein huomannut, että esitellyn tuttavan kaltainen "kuulustelija" oikeastaan odottaa pääsevänsä itse kertomaan omista asioistaan ja näyttää etsivän enemmän kuuntelijaa kuin vastauksia kysymyksiinsä.

    Miksi joidenkin suomalaisten on niin vaikea "paljastaa" nimeään? Ovatko sellaiset ihmiset luvattomilla teillä tai tekemässä jotain kunniatonta tai sopimatonta? Eivätkö he uskalla seisoa puheidensa ja tekojensa takana?

    Yksityisyyden rajat näyttävät vaihtelevan suuresti eri ihmisten kohdalla. Jotkut keskustelevat mielellään yksityisimmistäkin asioistaan melkein kenen kanssa tahansa, toisista saattaa jo asuinpaikkakunnan kysyminen olla sopimatonta. En ymmärrä, miksi kysymyksistä pitäisi loukkaantua. Aina voi kieltäytyä vastaamasta, myös kohteliaasti ja siirtää keskustelun muille alueille.

    Tuskin taksikuskit mitään asiakkailtaan tivaavat. Moni ulkomaalaissyntyisistä kuljettajista saattaa olla ihan oikeasti kiinnostunut Suomesta ja suomalaisista. Asiakas voi halutessaan sanoa, että haluaa matkustaa hiljaisuudessa vain omien ajatustensa kera. Itse keskustelen mielelläni kaikenlaisten ihmisten kanssa, ellen ole erityisen väsynyt. Ihmisten ikää on vaikea arvioida. Saatan joskus itsekin kysyä juttukaverin ikää, enkä muista kieltäytyneeni kertomasta omaani.

    Lukeudun mielelläni "suu supussa" mainitsemien höynäytettävien joukkoon. Iloitsen monista kohtaamisista sekä mielenkiintoisista tarinoista ja keskusteluista, joita olen erilaisten matkojeni varrella saanut käydä toisten "höynäytettävien tai höynäyttäjien" kanssa. Vieraiden kanssa keskustelemiseen ei liity edes velvotteita, vaan voi koska tahansa jatkaa matkaa ellei tarinointi kiinnosta.

    Jos "suu supussa" olisi esittänyt kysymyksensä minulle, olisin vastannut, että rakastan elämää ja ihmisiä. ;))
  19. Pelot istutetaan kai useimmiten pieniin lapsiin kotiympäristössä, joko vanhempien omien ennakkoluulojen ja kuviteltujen tai todellisten uhkien vuoksi. Moni pelkää kai myös ihan luonnostaan kaikkea uutta ja vierasta.

    Juoksivatko maalaislapset oikeasti karkuun vieraita?
    Oman vähäisen kokemukseni mukaan ujommat lapset saattoivat maaseudulla jossain kauempana pohjoisessa tulla tervehtimään vieraita hieman viiveellä kurkisteltuaan aikansa kauempaa nurkan takaa.

    Omassa kodissani, samoin kuin useimmissa kaupunkikodeissa, aikuiset tervehtivät ensin kätellen toisiaan ja heti perään esiteltiin lapset, jotka oli opetettu katsomaan silmiin ja niiamaan tai pokkaamaan kohteliaasti käteltäessä. Vanhempani opettivat suhtautumaan kaikkiin ihmisiin ennakkoluulottomasti, ystävällisesti ja kohteliaasti.
    Olen siitä kiitollinen.

    Kotiin ei saanut päästää tuntemattomia, mutta muutoin piti noudattaa hyviä tapoja. Muistan isän jutelleen kerran suomalaisen ammattikerjäläisenkin kanssa kotiovella. (Hän ei saanut rahaa.) Miehen ammatinvalinta herätti ihmettelyä ja vanhemmat jatkoivat keskustelua asiasta keskenään tapaamisen jälkeen. Mustalaisia näimme usein kaupassa ja lähiympäristössä, tummaihoisia ensimmäisen kerran olympialaisten aikaan. Tuijottaminen ei kuulunut hyviin tapoihin, mutta katsekontaktia ei tarvinnut varoa, ei myöskään hymyyn vastaamista. Asiallisiin kysymyksiin piti vastata kohteliaasti, mutta yksityisistä kotiasioista opetettiin vaikenemaan melko nuoresta pitäen.

    Vanhempina pohdimme itse, pitäisikö varoitella lapsia vaarallisten ihmisten kohtaamisen mahdollisuudesta. Päätimme, jättää sen tekemättä, koska vain ihminen voi auttaa ihmistä, jos jotain ikävää tapahtuisi ja lapsi tarvitsisi apua.
  20. Suosittelen ensiapukurssin käymistä, jotta saat ohjeet ensiapulaukun varusteiden käyttämiseen. Onnettomuuden tapahtuessa ei desinfiointiaineille ja laastareille ole tarvetta.

    Näistä linkeistä on hyvä aloittaa asiaan perehtyminen: http://www.punainenristi.fi/opi-ensiapua

    http://www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet

    http://www.punaisenristinkauppa.fi/tuote/320115/Perusensiapulaukku?openGroup=486

    http://www.punaisenristinkauppa.fi/tuotteet/Ensiapu

    Toivottavasti sinun ei edelleenkään tarvitsisi ottaa käyttöön ensiapulaukkusi sisältöä, ainakaan tuotteiden todelliseen käyttötarkoitukseen.;)

    Mielestäni esim. jokaisen auton vakiovarusteisiin pitäisi kuulua varoituskolmio, huomioliivit ja ensiapulaukku, mielellään myös vaahtosammutin.
    21. 78 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt