sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Ketkä saavat leskeneläkettä?

    Ainakin aikaisemmin leskeneläkettä maksettiin vain hyvin pienituloisille leskille. Onko tilanne muuttunut? Jos tuloraja on edelleen voimassa, olen valmis vastustamaan leikkausta ja allekirjoittamaan adressin.
  2. Pohdin esittelemääsi vaihtoehtoa aikoinani, mutta totesin, että pienen ryhmän kanssa voi helposti syntyä monenlaisia ongelmia. Siksi kallistun suuremman yhteisön kannalle.

    Suunnittelen viettäväni eläkevuoteni omassa pienessä asunnossa yhteisöllisessä kerrostalossa lähellä Helsingin keskustaa. Pienessä siksi, ettei tarvitse laittaa asuntoa vuokralle vaikka häipyisi pitemmäksi aikaa maailmalle.

    Mieluiten asuisin mahdollisimman heterogeenisen ryhmän kanssa: kaikenikäisiä aikuisia, lapsia, perheitä, sinkkuja. Kun erilaisten ihmisten joukko on suurempi, ei tarvitse esittää vaatimuksia naapureille. - Vanhusten yhteisötaloissa Helsingissä näyttävät ikääntyneet naiset olevan enemmistönä. Sellaiseen en haluaisi.

    Tukholmassa ja Berliinissä olen saanut erittäin positiivisen kuvan muutamista yhteisöllisistä asuintaloista. Niissä on paljon erilaisia yhteisiä tiloja ja tarjolla on erilaisia aktiviteetteja, joihin jokainen voi osallistua tahtonsa ja kykyjensä mukaan.
  3. Voisin hyvin kuvitella lähteväni, ellei tarvitsisi sitoutua muutamia viikkoja pitemmäksi aikaa jo ennen perheeseen tutustumista. - En ehkä haluaisi myöskään sitoutua työskentelemään kovin monia tunteja päivässä. Mukavien lasten kanssa voisi tietysti viettää vaikka viikonlopun tai viikonkin ihan itsekseen.

    Hyvä idea. Eläkeläiset ovat nykyään hyväkuntoisia ja maailma käy kaikenaikaa pienemmäksi. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua vieraisiin kulttuureihin ja jatkaa kielten opiskelua.

    (Myös minulla on ainakin toistaiseksi toisenlaisia suunnitelmia.)
  4. Uskon positiivisen ajattelun ja hupsun huumorintajun voimaan.

    Ystävällisyys, ihmisen kunnioittaminen, empatia, kohteliaisuus ja hellä kosketus voivat saada kärttyisen vanhuksen kohtaamistilanteessa vähitellen ihmeitä aikaan. Vapaaehtoistyössä "vihaisten, kärttyisten, kiukuttelevien vanhusten kanssa" pitäisi yrittää säilyttää ammattimainen ote ja siirtää omat tunteet syrjään. Jos keskittyy enemmän toiseen kuin itseensä, tilanne muuttuu toiseksi. Vapaaehtoistyössä on varmaan - tai ainakin pitäisi olla - asiantuntija-työnohjaaja, jolle voisi kertoa kokemastaan ja purkaa omaa pahaa oloaan sekä saada uusia toimintamalleja haastavien kohtaamisten varalle.

    Kärttyisän kommentin voisi mielestäni sivuuttaa esim. toteamalla: "Teidän huomenenne ei sitten tainnutkaan olla kovin hyvä. Miten voisimme tehdä päivästänne paremman? Mitä minä voisin tehdä helpottaakseni oloanne?"

    Joku väitti, ettei itseään voi muuttaa. Väitän vastaan: itseään ja omaa käyttäytymistään voi muuttaa, jos oikeasti haluaa, mutta se vaatii paljon aikaa ja harjoitusta. Minäkin olen harjoitellut positiivista ajattelua jo 1970-luvulta lähtien, mutta edelleen saan itseni ajoittain kiinni turhan kriittisistä, negatiivisista ajatuksista. - Taitaa olla turha toivoa, että niistä pääsisi koskaan kokonaan eroon. Kannattaa kuitenkin yrittää. Se on palkitsevaa.

    Luulen, että vanhuuden kärttyisyyttä voisi välttää, jos opettelee huomaamaan ja ottamaan ilolla vastaan kaiken elämän tarjoaman hyvän, eikä aseta kohtuuttomia vaatimuksia. Olen kohdannut muutamia ihastuttavia yli 90-vuotiaita, jotka todistavat, ettei nuorena kuoleminen ole ainoa keino välttyä kärttyisäksi vanhukseksi tulemista.
  5. jokainen menetellä juuri niin kuin itse haluaa ja elää omien arvojensa mukaan, eikä kukaan voi kieltää sitä. Sinä voit lopettaa oman joulunviettosi ja minä voin jatkaa omien jouluperinteiden vaalimista sekä kaikista joulun iloista nauttimista, vaikka sinä haluaisitkin kieltää sen.;)) Joulun kaupallisuus tukee kansantaloutta, ja jokainen voi ihan itse päättää kuinka paljon käyttää rahaa oman joulunsa valmistelemiseen tai lahjojen hankkimiseen. - Monet joulun perinneruuista ovat todella edullisia, jos valmistaa ne itse. Esim. juurekset ovat halpoja, jauhotkaan eivät paljoa maksa, ja silakat ovat halpoja joulukaloiksi, jos valmistaa itse niille maustekastikkeen. Terveet ihmiset voisivat antaa lähimmäisilleen esim. palveluksia ja omaa aikaansa lahjaksi tai valmistaa omatekoisia lahjoja pienin kustannuksin.

    Omassa perheessäni joulu on merkinnyt niin lapsille kuin aikuisillekin ihan jotain muuta kuin lahjojen saamista. Joulu tuo valoa ja hyvää mieltä vuoden pimeimpään aikaan. Kauneimmat joululaulut, hiljentyminen, kynttilät ja joulukoristeet, piparkakuntuoksuinen yhdessä puuhailu, perinneruokien valmistaminen, lähimmäisten muistaminen, lahjojen valmistaminen, pakkaaminen ja runojen keksiminen pakettikortteihin, virallisesti julistettu joulurauha, haudoilla käyminen, lasten ilo, ystävien tapaaminen, joulusauna, rentoutuminen, kiireetön jouluruokailu, ulkoilu yms. ovat sanoja, jotkaa saavat minut tuntemaan hyvää mieltä. Jokainen joulu on ollut omanlaisensa ja toivon saavani kerätä muistoja vielä monista uusista jouluista.
    Toivotan hyvää ja rauhallista joulun aikaa myös heille, jotka eivät halua sitä sen erityisemmin juhlia.;))
  6. Ajattelitko tällä porukalla rakennuttaa kolhoosin? Onnistuneen ja onnellisen 60+-kolhoosin rakentamisen esteeksi saattaisi muodostua... ... se, että ihmiset ovat hajallaan eri puolilla Suomea, osa ehkä kauempanakin.

    Senioritaloja, palvelutaloja ja yhteisöllisiä taloyhtiöitä on perustettu ja rakennettu sekä omistus- että vuokrapohjalta ja lisää on tulossa. Pääkaupungin seudulle suunnitellaan yhteisörakentamista parhaillaan ainakin Espooseen. Jos haluaa muuttaa sellaiseen, kannattaa varmaan viivyttelemättä ottaa asiosta selkoa ja ilmoittautua jonoon. Tietysti hankkeen voi käynnistää itsekin ja kerätä juokon kiinnostuneita mukaan.

    Tässä muutamia linkkejä, joissa käsitellään suomalaisia hankkeita:
    http://www.lansivayla.fi/Uutiset/Uutiset/Yhteisollista-kerrostaloa-suunnitellaan-Lintuvaaraan?sms_ss=facebook&at_xt=4d03dce4361c1af7,0

    http://www.hel.fi/hki/Kv/fi/uutiset/hakuaika+myllypuron+ryhmarakentamiseen+alkanut

    http://ryhmarakentaminen.wordpress.com/

    http://www.hameenlinna.fi/Menuissa-nakymattomat-sivut/Tiedotteet/Poltinahon-ryhmarakentaminen/

    http://www.loppukiri.fi/ Helsingin Arabianrantaan rakennettu seniorien asumisyhteisö

    http://www.hemistan.fi/ = Koti kaupungissa ry - Ensimmäinen yhteisöllinen kerrostalo kaikenikäisille on suunnitteilla Helsingin Jätkäsaareen.

    Helsingin Suutarilaan rakennettavasta yhteisöllisestä talosta saa tietoja facebookista ja googlaamalla paljon, paljon lisää.

    Itse olen käynyt tutustumassa Loppukiriin sekä Tukholmassa ja Berliinissä muutamiin yhteisöllisiin taloihin. Vierailin samalla Berliinin kaupunginsuunnitteluvirastossa, joka tarjoaa paljon tukea ja jopa ilmaisiakin palveluita hankkeiden käynnistämiseksi. Kaikki em. ottavat mielellään vierailijoita ja kiinnostuneita ryhmiä vastaan. Kävin myös pikaisesti ilman ennakkosopimusta vilkaisemassa Berliinin vanhinta ja suurinta yhteisöllistä asuntoaluetta. Tapasin siellä muutamia ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että yhteisöllisyys olisi vähentynyt alueella elintason kohoamisen myötä. Alue oli rakennettu jo ennen sotia työläisille vuokra-asunnoiksi ja sitä remontoitiin parhaillaan.

    Tukholmassa on enimmäkseen vuokra-asuntoja, ja Berliinissä ainakin toistaiseksi uskomattoman alhaiset hinnat omistusasunnoille. En silti suunnittele ulkomaille muuttoa, vaan aion muuttaa muutaman vuoden päästä omaan asuntoon yhteisöllisessä kerrostalossa Helsingissä. Toivon saavani unelmakodin ja mukavat naapurit.
  7. uskotella itsellesi, että on jotenkin hienoa ja fiksumpaa olla antamatta mitään? Vaivaako syyllisyyden tai huonommuuden tunne sinua? Muuten sinun ja kaltaistesi puheita on vaikea ymmärtää. Ellei halua tai voi osallistua hyvän tekemiseen, miksi pitää toimia sellaista tekeviä yhteisöjä ja ihmisiä vastaan?

    Osallistun muutamien mielestäni hyvin toimivien, valvottujen järjestöjen keräyksiin ja erilaisiin paikallisiin pienempiin keräyksiin sen mukaan, miten varani sallivat. En tunne olevani sen vuoksi parempi ihminen, enkä "ostavani syntieni anteeksiantoa" pienillä panoksillani. En myöskään suostu häpeämään osallistumistani tai puheitani yhteisvastuunkantamisen puolesta. Saan mielihyvää siitä, että voin antaa jotain sellaista, mikä ilahduttaa joitain ihmisiä tai antaa heille mahdollisuuden johonkin pieneen parannukseen omassa elämässään. Panokseni ovat varsin vähäisiä, mutta yhdessä toisten kanssa saamme ehkä jotain hyvää aikaan. Projektien seurantaan kuuluu myös niistä raportoiminen, ja usein tiedän tarkalleen, mitä rahoillani saadaan tehdyksi. Arvostan hyvin toimivien organisaatioiden työtä ja hyväksyn sen, että osa panoksista kuluu organisaation pyörittämiseen sekä monien eri alan asiantuntijoiden työllistämiseen ja kouluttamiseen.

    Kun auttaa tai tekee palveluksia omassa lähiympäristössä, panoksen vaikutuksen näkee omin silmin. Kun Suomessa oli alhaisempi elintaso ja monilla puutetta, kaikki olivat valmiita auttamaan toisiaan ja jakamaan omasta vähästään. Kun elintaso on noussut, ihmisistä on tullut itsekkäämpiä ja moni haluaa kartuttaa vain omaa hyväänsä, eikä välitä toisten ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnista.

    Esim. viemällä tavaraa hyötykäyttöön roskiksen sijasta, säästän ympäristöä ja annan jollekin yhteisölle tilaisuuden hyödyntää itselleni tai ystävävilleni tarpeetonta tavaraa. Olen koko aikuisen ikäni vienyt omia ja naapureiden hyväkuntoisia, roskikseen menossa olleita vaatteita ja tavaroita kierrätykseen, jolloin jokin yhteisö on tavalla tai toisella hyödyntänyt niitä.

    Iloitsen siitä, että voin "pienentää omaa hiilijalanjälkeäni" - kuten nykyisin sanotaan. Halu kierrättää voi olla suurta itsekkyyttäkin, koska lapsuuden oppien mukaan minun on vaikea heittää pois hyväkuntoista tavaraa. Samoin opin, että ihmisillä on vastuita ja velvollisuuksia myös muita kuin itseään ja omia läheisiään kohtaan. Hurskastelematta tai tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa vanhempani olivat aina valmiita antamaan omaa aikaansa, rahaa, ruokaa tai työpanoksensa apua tarvitseville. Olen jatkanut samoilla linjoilla omien resurssieni puitteissa.

    Maailma muuttuu kaiken aikaa "pienemmäksi" ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten ihan oman ja varsinkin jälkeläistensä tulevaisuuden vuoksi ihmisten kannattaisi alkaa miettiä omien tekojensa vaikutuksia laajemmasta näkökulmasta.
  8. olet nähnyt vaatimuksen siitä, että naisen iltapuvun pitäisi olla avokaulainen ja olkaimeton?

    Haluaisin mielelläni tarkistaa asian, koska en ole ennen nähnyt ko. määritelmää naisen iltapuvun yhteydessä. Luulen tuntevani etiketin melko hyvin ja haluaisin päivittää tietoni. Monessa asiassa "yleinen käytäntö" muuttuu vähitellen. Esim. hihattoman iltapuvun kanssa pidettävät pitkät juhlahansikkaat näkyvät käyvän harvinaisiksi. - Samoin vain harva miehistä osasi toimia tyylikkäästi etiketin mukaan kättelyn jälkeen.

    Mielestäni on ilahduttavaa, että nuoret aikuiset ovat alkaneet kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseensa, ja naiset ovat alkaneet harrastaa pitkiin iltapukuihin pukeutumista myös vähemmän "hienoissa ja tärkeissä" juhlissa.
  9. Alueita, kieliryhmiä, järjestöjä ja yhteisöjä edustavia taviksia oli paikalla edustava joukko.

    Miten määrittelet termin tavis?

    (Omasta mielestäni suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia ihmisiä.)
  10. ainoa tapa lahjojen hankkimiseen? Voisiko niitä valmistaa itse?
  11. Muistin miten pettynyt, vihainen ja häpeissäni olin joulupukki-salaisuuden paljastuttua minulle lapsena, enkä halunnut saman toistuvan oman perheen kanssa.

    Kerroimme lapsille, että joulupukki on tarua ja satuleikki, jota ihmiset leikkivät joulun aikaan. Koska meillä oli tapana harrastaa monenlaisia, luovia mielikuvitusleikkejä, joissa eläydyttiin erilaisiin rooleihin, joulupukki sopi kuvioon ihan hyvin. Lapset eläytyivät leikkiin niin, että usein pohdittiin yhdessä joulupukin vierailun jälkeen missä kulki toden ja leikin raja.

    Kun tyttäremme oli 3-vuotias mietimme yhdessä, kenet pyytäisimme meille joulupukiksi. Päädyimme mukavaan eläkeikäiseen naapurin mieheen, ja poikkesimme yhdessä kysymään suostuisiko hän meille joulupukiksi, jos me hankkisimme hänelle varusteet. Askartelimme yhdessä kotona joulupukille parran ja veimme sen ennen joulua naapurille. Hän oli kertonut muiden varusteiden löytyvän kotoaan.

    Jouluaattona pikku-tyttö aristeli vähän pukkia, ja sanoi vierailun alussa epäröiden kuin itseään rohkaistakseen: "Minä tiedän, että joulupukki on oikeasti naapurin Pave?" Vierailun jälkeen todettiin, että meidän joulupukki oli mukava mies. - Yhtenä jouluna naapurin vävy oli tullut pukin avustajaksi ja helisteli oven takana heleä-äänistä vaskikelloa. Joulupukki kertoi tulleensa porolla, joka helisteli kelloa talomme katolla. Vierailun jälkeen meillä mietittiin, tuliko Pave ihan oikeasti porolla, kun hän oli meillä joulupukkina.

    Lahjojen suhteen teimme myös oman ratkaisun. Tavarataivas ja hirmuiset lahjavuoret eivät olleet meidän perheen juttu. Emme halunneet uskotella, että joulupukki palkitsee lahjoilla lasten kiltteyden. Koska ystävät halusivat muistaa lapsia ja toivat lahjapakettejaan jo ennen joulua, me vanhemmat pakkasimme pukinkonttiin vain jonkin pikkupaketin omissa nimissämme. Ystävät ihmettelivät alkuun, kun pyysimme heitä kirjoittamaan oman nimensä pakettikortteihin, mutta totesivat idean ihan hyväksi. Myös lapset voivat pienestä pitäen valmistella omia joulupakettejaan perheenjäsenille sekä jouluvieraille ja antaa ne pukinkonttiin piilotettavaksi. Lahja muistutti antajastaan pitkään ja antaja sai ansaitsemansa kiitokset.

    Muistan kuinka hankalaa oli aikoinaan lapsuudenkodissa yrittää suojella pienempien joulupukki-uskoa ja iloitsin, ettei sellaisia asioita tarvinnut miettiä omassa kodissamme. Meillä ei kyselty eikä ihmetelty televisioruudussa riisuttuja pukin naamareita, jotka olivat ärsyttäneet nuorempana. Joulun alla keskusteltiin joulupukki-kysymyksestä yhdessä ja Paven muutettua muutaman vuoden päästä, lapset hoitivat itse pukin roolin. Kukaan ei koskaan kysynyt: "Onko joulupukki oikeasti olemassa?" Jos joku kysyi lapselta, uskoiko tämä joulupukkiin, kysymys herätti kummastusta.

    Meille joulupukki on tosi ja ihastuttava yhteinen leikkimielinen asia, jonka voimme halutessamme ottaa uudelleen jouluohjelmaan.
  12. on vaikea tyytyä myöhemmin vähempään, eikä niistä panomiehistä ole pitemmän päälle muuhun kuin siihen yhteen hommaan.

    En malta olla kertomatta omaa näkemystäni ja omista kokemuksistani, vaikken kysymykseesi osaakaan vastata. Nuorena en uneksinut avioliitosta ja perheestä, kuten useimmat tyttökaverini, vaan minulla oli muita suunnitelmia. Opiskelu ja ulkomaille lähteminen heti kun tulisin täysi-ikäiseksi olivat päällimmäisinä mielessä, koska vanhempani eivät sallineet minun lähteä alaikäisenä. (Olen nyt 60-v.)

    Viihdyin hyvin poikien kanssa ja pidin heistä kavereina. Kun huomasin rakastuneeni parhaaseen kaveriini ja halusimme muuttaa yhteen, solmimme avioliiton. Siihen aikaan rooliajattelu eli voimakkaampana kuin tänä päivänä, ja me tarjosimme ympäristölle ihmeteltävää, koska teimme kaiken yhdessä. Teimme kotityöt yhdessä, jotta jäi enemmän yhteistä vapaa-aikaa; työt jaettiin sen mukaan, kumpi ehti tai osasi paremmin; minä opettelin mm. ampumaan ja mieheni halusi minut mukaan metsästysretkille; erotiikan alueella teimme nautinnollisia tutkimusmatkoja ja opimme paljon sekä itsestämme että toisesta; mieheni osallistui aikanaan synnytysvalmennukseen ja lapsenhoitoon, mitä pidettiin siihen aikaan melkeinpä vielä omituisempana kuin minun metsästystäni. Kun mieheni joutui pari kertaa vuodessa lähtemään pariksi viikoksi työmatkalle, erosimme kyynelsilmin ja kirjoitimme toisillemme joka päivä pitkiä kirjeitä. Paluupäivänä hymy kipeytti poskilihakset. Riiteleminen taisi olla ainoa asia, jota emme oikein koskaan kunnolla oppineet.

    Vaikka yhteiselomme päättyi surullisesti n. 20 vuoden jälkeen mieheni alkoholisoitumiseen ja sen seurauksiin, olen onnellinen hyvistä yhteisistä vuosista, enkä kadu nuorena tehtyä valintaa. En osaa kuvitella parempaa ja kokonaisvaltaisempaa suhdetta kuin parisuhde parhaan kaverin kanssa.

    Myöhemmin olen ihastunut ja rakastunut ensi silmäyksellä muutamia kertoja, mutta kohde on varsin pian osoittautunut hurmaavaksi hulttioksi tai muuten sopimattomaksi. Pitkäaikaiseen sitoutuneeseen parisuhteeseen pitäisi mielestäni liittyä myös ystävyyden ja kaveruuden elementtejä. Samoin ajattelevan kumppanin löytäminen ei ole helppoa, mutta sellainen voi onnistua useammankin kerran elämässä. Tiedän sen kokemuksesta. Kun tietää, miten asiat voivat parhaimmillaan olla, on vaikea tyytyä vähempään. Se, mitkä ominaisuudet käynnistävät ihastumisen ja saattaa kemiat yhteen, taitaa jäädä minulle ikuisesti mystiseksi salaisuudeksi. Tiedän kuitenkin, että avoin ihailu ja pilke silmäkulmassa eivät ainakaan vähennä mahdollisuuksia. Tiedän myös, että järjellä voi vaikuttaa asiaan harmittavan vähän. Järjellä voi kieltää, muttei käskeä.

    Toivotan sinulle onnea ja menestystä. Luulen monenkin nuoren naisen uneksivan sinun kaltaisestasi miehestä, viimeistään siinä vaiheessa kun alkavat suunnitella vakiintumista.
  13. yhteydenpitoväline, jota ilman monen asian hoitaminen olisi paljon työläämpää ja veisi enemmän aikaa. Sähköposti, tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, PowerPoint- ja kuvankäsittelyohjelmat helpottavat ja nopeuttavat työskentelyä.

    Netin avulla melkein koko maailma on avautuu muutamalla näppäimen painalluksella. Voi esim. katsella kamerakuvia haluamastaan kaupunki- tai luontokohteesta lähellä tai kaukana, lukea koti- ja ulkomaisia lehtiä, suunnitella ja varata matkoja, vierailla paikallisilla keskustelupalstoilla ja kysyä mielipiteitä tai neuvoja, hoitaa viranomaisasiat ja pankkiyhteydet, hankkia tietoa melkein mistä tahansa asiasta, katsoa monia televisio-ohjelmia silloin kun haluaa, etsiä eri alojen uusinta tutkimustietoa, opiskella ja työstää opintosuorituksia, hallinnoida kuvagalleriaa, hoitaa yhteisiä asioita eri yhteisöjen sivuilla, tiedottaa, etsiä tietoja yhteisöistä, yrityksistä ja henkilöistä jne.

    Kartaston avulla voi suunnitella matkareitin ja saa heti selville matkan pituuden sekä siihen tarvittavan ajan.
    Webbikameran avulla voi tarkastella säätä, reittiä ja kohdetta luonnossa. Voi vaikka kurkistaa uuden tuttavan kotitaloa ja pihapiiriä, jos uteliaisuus vaivaa.;)

    Suhteellisen uusi tuttavuus minulle on doodle.com, jonka avulla suurikin joukko voi nopeasti ja helposti sopia yhteisen tapaamisen ajankohdan. Suosittelen.

    Netin suurin haitta on mielestäni se, että usein eksyy katselemaan kaikenlaista muutakin, vaikka aikoisi vain pistäytyä hankkimassa jonkin yksittäisen tiedon. Toinen haitta on valtava tiedon ja tietolähteiden määrä, jolloin sen oikean löytämiseen joutuu käyttämään aikaa. Tiedon ja tietolähteen luotettavuutta joutuu myös itse arvioimaan.

    FB tarjoaa mielestäni monenlaisia mahdollisuuksia, mutta ennen joidenkin hyödyntämistä kannattaa miettiä mitä siitä saattaa seurata. Monet erikoispalvelut, pelit, testit yms. avautuvat käytettäväksi vain, jos ensimmäisellä kertaa sellaista avatessaan antaa avoimen luvan omien tietojensa vapaaseen käyttöön. Niitä en avaa, vaikka kaverit houkuttelisivat. Yhteydenpitoon ja kavereiden kanssa viestittelemiseen FB on hyvä. Kun kaverit ovat aktiivisia, seuraavat aikaansa ja liikkuvat maailmalla, pysyy itsekin ajan tasalla ja kuulee kaikenlaista. Yhteisösivujen avulla säästyy paljon aikaa ja rahaa, jätepaperivuoretkin pienenevät.

    Tietokone ja netti ovat hyviä välineitä, mutta niiden kanssa täytyy pitää varansa. Muuten väline saattaa alkaa hallita ihmistä, eikä päinvastoin.

    Jään kiinnostuneena odottamaan, jos joku vaikka kertoisi uusista mielenkiintoisista linkeistä.
  14. että aina on joukossa sellaisia, jotka haluavat
    - purkaa omaa pahaa oloaan ja jakaa sitä toisillekin
    - haluavat osallistua, vaikkeivät keksi mitään aiheeseen liittyvää sanottavaa
    - ilkeillä, koska uskaltavat tehdä sellaista vain salaa
    - kadehtivat kuvitellessaan kaikilla muilla asioiden olevan paremmin
    - eivät osaa mitään muuta.

    Sellaiset kommentit kannattaa sivuuttaa huomiotta ja jatkaa omaa matkaansa. Hyvää alkanutta päivää ja mukavia keskusteluhetkiä Sinulle!
  15. kuulla, mikä saa ihmiset matkustamaan sinne. ;)

    Koska en viihdy minkäänlaisessa tavarataivaassa pakollisia hetkiä kauempaa, jätin aikoinani pari muuten kiinnostavaa järjestöjen bussimatkaa väliin, koska olivat varanneet useita tunteja aikaa Tuurissa seikkailemiseen.

    Jos sinne voisi poiketa hetkeksi ohimennen, voisin kurkistaa - ja kukaties kuluttaa vähän suunniteltua enemmänkin aikaa.
  16. Keskustelu voi olla myös jotain ihan muuta kuin toisten kirjoittajien tekstien kommentointia. Esim. Laiska-Lassen ja tekstejä on aina ilo lukea - riippumatta siitä onko samaa vai eri mieltä.
  17. estänyt perheenjäseniä tekemästä kotonamme = omassa kodissaan ihan mitä haluavat. En ole myöskään koskaan tuntenut tarvetta riistää keittiötä tai siivouskaappia omaksi reviirikseni. Koti ja kaikki siihen liittyvä tekeminen on ollut yhteistä, samoin vastuu tekemisestä. Joskus sovittiin tehtävistä etukäteen yhdessä, useimmiten kumpikin teki mitä ehti tai mikä tuntui mukavimmalta kodin "pakollisista" tehtävistä.

    Joskus 1970-luvulla moni nainen muuttui viimeistään avioliiton solmimisen jälkeen keittiön yksinvaltiaaksi, eikä miehillä ollut sinne mitään asiaa. Kun avioiduimme ja muutimme yhteen nuorina aikuisina, olimme tottuneet tekemään kaikenlaisia asioita yhdessä. Ei ollut mitään syytä muuttaa tilannetta. Olimme sitä mieltä, että yhdessä tehden kaikki sujui joutuisasti ja jäi enemmän yhteistä vapaa-aikaa. Jos mieheni päätti siivota itsekseen, ja suoriutui koko kodin siivouksesta parhaimmillaan puolessa tunnissa, en koskaan arvostellut lopputulosta tai ryhtynyt parantelemaan sitä. - Kun hän ihmetteli joskus "poikien kanssa" metsästysreissulla kotien työjaosta jutellessamme, miten ihmeessä vaimo voi kuluttaa koko päivän kodin siivoamiseen, en paljastanut salaisuutta silloinkaan. Naureskelin poikien jutuille.

    Ruoanlaitto alkoi vähitellen kiinnostaa monia kavereitamme. Karl Butlerin miehille tekemällä keittokirjalla oli huomattava vaikutus asiaan, (kirja julkaistin suomeksi 1970-luvulla). Mieheni kanssa oli aikaisemmin sovittu, että hän vastaa ruokaan liittyvistä asioista retkioloissa, koska oli tottuneempi käsittelemään pakkia yms. Kotioloissa hän auttoi minua kykyjensä ja ehtimisensä mukaan ruoanlaitossa, pöydän kattamisessa yms, ja vastasi puolestaan yksin riistan käsittelemisestä vähintään lihoiksi asti.

    Kun saimme tietää (parin avioliittovuoden jälkeen), että olen raskaana, siitä tuli luontevasti uusi yhteinen asia. Synnytysvalmennus tuki jo siihen aikaan isien osallistumista, vaikka joissain sairaaloissa erityisesti kätilöt vielä vastustivat sitä.

    En siis ole koskaan onnistunut saamaan tai manipuloimaan miestäni tekemään kotitöitä, vaan olen auliisti antanut hänelle mahdollisuuden tehdä mitä itse haluaa - silläkin alueella.;) Samaa periaatetta olen yrittänyt toteuttaa kaikissa läheisissä ihmissuhteissani.
  18. En osaa vastata kysymykseeni, mutten malta olla kommentoimatta viestiäsi.

    Ehdotan, että lopetat sen miettimisen, mitä muut ehkä saattaisivat ajatella, ja ala elää omaa elämääsi! Kun arvostat itseäsi ja hyviä asioita elämässäsi, niin muutkin arvostavat sinua. Loppujen lopuksi vain harva ihminen ajattelee yhtään mitään sinun tilanteestasi, useimmat ovat kiinnostuneempia ihan muista asioista ja omasta elämästään.

    Kirjoitat: "Varmaan ajattelee kaikki heti musta sitä, että olen mäkin surkea luuseri, kun ei ole ketään kavereita joita pyytää reissuun ja etsin vaan matkaseuraa netistä". Miksi joku ajattelisi niin? Siksikö, että tunnet itsesi epävarmaksi ja kuvittelet toisten suhtautuvan itseesi arvostellen ja epäillen.

    Itse olen erilaisista syistä joutunut tai saanut liikkua maailmalla paljon yksikseni. Nuorena tunsin itseni joskus todella epävarmaksi, mutta positiiviset kokemukset tekivät rohkeammaksi. Työmatkoille ja kielikursseille lähden aina mieluiten yksin. Yksin matkustaessa tutustuu myös helpommin muihin ihmisiin, sekä paikallisiin että matkatovereihin. Hyvän kumppanin kanssa matkustaessa on kiva jakaa asioita yhdessä ja tekisin niin mielelläni. Ellei se ole mahdollista, jos esim. koska kumppanilla tai ystävillä ei ole samaan aikaan vapaata, lähden lomamatkalle ihan hyvillä mielin itsekseni. (Joskus kaverin kanssa matkustaminen estää tutustumasta muihin ihmisiin tai rajoittaa juttelemista vieraiden kanssa.) Kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta, miksi matkustan yksin. Miksi olisikaan, eihän se ole kiinnostava asia, ja on niin paljon kiinnostavampia asioita keskusteltavaksi.

    Olen suurimman ajan elämästäni uskaltanut olla ja elää pohtimatta mitä "naapurit" saattaisivat ajatella. Olen kokeillut uusia asioita ja nyt tulin kurkistamaan tänne, olisi joku etsimässä täällä kaltaistani matkakumppania jonnekin minua kiinnostavaan kohteeseen. Minulla ei ole juuri tällä hetkellä mieleistä matkakumppania lähtemässä viikon-parin lomalle, ja matkoilla yksin asuminen tulee kalliimmaksi. En tunne itseäni luuseriksi. Jotkut ystävistäni luultavasti ihailisivat rohkeuttani, jos kertoisin lähteväni täältä löytämäni matkakumppanin kanssa liikkeelle, useimmat eivät miettisi yhtään mitään. Jos minulla olisi paljon rahaa ja aikaa, lähtisin useammin matkoille ja asuisin yksin omassa huoneessani. - Koska ei ole, säästän mielelläni kustannuksissa jakamalla asumiskustannukset jonkun kanssa. Mieluummin vieraan kuin vähemmän mukavan tutun matkakumppanin kanssa.

    Ellei raha ole esteenä, etkä löydä täältä seuraa (toisenlaisella uudella ilmoituksella), suosittelen, että varaat heti itsellesi seuramatkapaketin mieleiseen kohteeseesi ja maksat tarvittaessa lisän yksin asumisesta. Matkalla on taatusti mukana monia mielenkiintoisia ihmisiä, jotka mielellään tutustuisivat sinuun, jos uskallat reippaasti kohdata heidän katseensa ja vastata ystävälliseen hymyyn. Muuta ei tarvita, mutta rohkeus keskustelun aloittamiseen lisää mahdollisuuksia. Jos kuljet silmät ja mieli avoimena, etkä lähde varsinaisesti etsimään kumppania itsellesi, voit törmätä sellaiseenkin ihan sattumalta. - Kun lähdet reippaasti mihin tahansa tapahtumaan yksin, huomaat nopeasti, että useimmissa tapahtumissa on naisenemmistö, ja useimmat haluaisivat ainakin jutella hetken sinun kanssasi. Iloisesti hymyilevä ja ystävällinen ihminen ei koskaan voi olla luuseri! Jos joku suhtautuu sinuun nuivasti, vika on hänessä itsessään eikä sinussa - ellet ole ilkeä tai epäkohtelias. Kun suhtaudut itseesi ja elämään positiivisesti, etkä yritä tulkita toisten sanoja kielteisesti, huomaat varmasti sinäkin useimpien ihmisten olevan ihan mukavia.

    Hyviä hetkiä ja mukavia retkiä!
  19. on jo parannettukin, mutta Suomessa on myös ruotsinkielisiä kuntia, eli ruotsi on edelleen toinen kotimainen. Mielestäni olisi kamalaa, jos vain ruotsinkieltä ymmärtävät vanhukset eivät enää saisi palvelua omalla äidinkielellään omassa kotikunnassaan (samaan aikaan kun ala-asteikäisille vaaditaan tarjottavaksi opetusta myös harvinaisilla kotikielillä).
  20. kaikkia tarpeettomia pakkoja ja kannatan valintamahdollisuuksien lisäämistä. Pakollisen ruotsin korvaaminen pakollisella venäjällä kuulostaa minusta vastenmieliseltä, enkä usko sen kohottavan Suomen profiilikuvaa EU:ssa ja maailmalla. Pakko vähentää ja omaehtoinen valinta lisää opiskelumotivaatiota.

    Jos/kun eduskunnassa päätetään muutoksista, pitäisi tasapuolisuuden vuoksi tarjota kaikille suomalaisille koululaisille viimeistään yläasteella mahdollisuus valita useammista kielivaihtoehdoista omasta mielestään hyödyllisimmät. Itse ehdottaisin, että kunnissa/lääneissä voitaisiin valita neljä tai viisi alueella opetettavaa kieltä ja valitun kielen opetusta olisi pakko tarjota kohtuullisen matkan päässä olevassa koulussa, vaikka aloittajaksi ilmoittautuisi vain yksi oppilas.
    21. 86 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt