Sisarusten vaikutus

kuulostaa siltä, että et tuo tarpeeksi esille seksuaalista puolta itsessäsi. seksuaalisuus ei ole toisen esineellistämistä, mutta sen lisäksi että haluat tutustua ja ymmärtää toista (mitkä ovat toki ihania ominaisuuksia) sinun pitäisi tuoda esille että olet myös kiinnostunut seksuaalisesta kanssakäymisestä. ikävä kyllä naiset voivat uskoutua myös tyttökavereilleen, mutta miesten kanssa tehdään sitten jotain ihan muuta. miehestä siis halutaan muutakin kuin kaveria ja olet jotenkin jäänyt sille "tyttökaveri-tasolle".

en siis sano tätä millään pahalla, muttaa ymmärrän tämän asian naisena koska olen tavannut kaltaisiasi miehiä. joskus on jopa käynyt mielessä kiinnostaako näitä miehiä seksi ollenkaan kun ovat jotenkin "liian kaverillisia". en pidä siitä että mies kähmii, kourii, puristelee, mutta pidän siitä jos mies tulee lähelle, koskee/silittää minua, laittaa kätensä ympärilleni, ottaa ehkäpä kädestä kiinni, myöhemmin suudellaan jne. jos mies ei tee näitä aloitteita, yritän näitä itse, mutta jos mies ei rohkaistu näistäkään lähestymään minua samoin (muutaman tällaisen tapaamisen jälkeen jolloin minua olen aktiivisempi) niin luovutan sitten jollain tasolla miehen suhteen, koska en ymmärrä mistä kiikastaa. seksiä ei tarvitse harrastaa ensimmäisellä eikä toisella eikä edes kolmannella kerralla, enkä tykkää siitä että kimppuuni käydään, mutta tietynlaisen pienemmän fyysisyyden toivon tulevan suht nopeasti mukaan.

on yleensä tarpeen, kun hakee naisista jotain seksahtavaa. Täytyy usein olla tietynlaista leikkimielistä kitkaa, että naiset alkavat kiinnostumaan. Olen alkanut vanhemmalla iällä huomata, minkälaisella käytöksellä tulee kavereita, ja minkälaiselle on joko seksiä tai ei mitään.

Itselläni oli isä useimmiten tossun alla. Sellaisen positiivisen miehen mallin puuttuminen voi hidastaa kyllä pojan kehitystä siinä mielessä, että on riittävän aktiivinen, ja oikealla tavalla, naisten suhteen. Ennen pitkää luonto ajaa tikanpojan puuhun kuitenkin.

ku kuulostat hyvältä.. Tuo ei oo missään nimessä huono ominaisuus, että ymmärrät naisia ja sun on helppo tulla toimeen ja keskustella niitten kans. Varmasti saat jonkun tosi syvällisen ja pitkänkin suhteen kyhättyä kuhan pääset tuosta kaveripojan -syndroomasta. Paljon parempi ku joku pelimiesten tyyli, ettei nyt kannata lähteä itteään ainakaan sinne toiseen ääripäähän muuttamaan. Ite ainaki pidän äärimmäisen tärkeänä ominaisuutena sitä, että miehen kanssa pääsee samalle aaltopituudelle ja keskustelu on antoisaa ja luontevaa. Alat vaan kiinnostavan naisen kohdalla leperrellä jotain romanttistakin sinne joukkoon, ja annat ymmärtää että olisit muussakin mielessä kiinnostunut. Ja tuota koskettelua myös pikkuhiljaa sinne puheen joukkoon. En nyt osaa sanoa onko sulla sisarukset ja vanhemmat vaikuttanu tuohon eroottis-romanttiseen elämään. Uskon, että se on ehkä enemmän omasta persoonasta kiinni, miten käyttäytyy vastakkaisen sukupuolen seurassa.

Tekstisi voisi olla minun kirjoittamani muuten, paitsi että saan kyllä naisia. Ainakin joskus. Tosin minulla ei ole vaikeaa suhtautua naisiin vieraina seksipetoina, ihan päin vastoin... Lapsuusympäristö kuitenkin ollut naisvoittoinen ja parhaat ystävät ovat ehdottomasti naisia.

Tämähän menee aivan päinvastoin kuin mitä aloittaja väittää, ja se on todettu täällä palstalla aiemminkin.
Yksin jäävät helpommin ne miehet, joilla ei ole yhtään siskoa, johtuu se sitten siitä, että on pelkkiä veljiä, tai siitä, että on ainoa lapsi. Palstalla on moneen kertaan todettu, että ATM:ien joukossa enemmistössä ovat miehet, joilla ei ole yhtään siskoa. Jos ei ole yhtään siskoa, niin ei opi lapsena ja nuorena ollenkaan niin luonnolliseen kontaktiin naisten kanssa kuin siskolliset miehet.

t. yksi siskoton täälläkin

Kun nainen kuin nainen pitäisi 'huijata' seksiin. Nainen ei voi ikinä haluta seksiä muuten kuin otetuksi tulemalla ja objektina mikä vaikeuttaa miehen kiihottumista huomattavasti. Tuossa huijaamisessa on vaan vielä se naisen suuttumisen vaara. Naisen pitää saada olla alistettu ja tuhma, vastuuton enkeli ja miehen likainen, haluava paska joka ottaa vastuun.

Ongelman ydin ei ole siskot, vaan se, että he olivat isosiskoja. Pikkusiskojen kanssa oppii sen asenteen, jota valtaosa naisista rakastaa -- useimmat naiset ovat sulaa vahaa, kun heitä kiusoittelee ja silti suhtautuu hivenen suojelevasti.

Pikkusiskoja kiusataan ja pompotellaan, isosiskoja pelätään ja mielistellään. Siksi isosiskoilta oppii mahdollisimman väärän tavan suhtautua naisiin.

Ihmisillä on taipumus yksinkertaistaa asioita, koska näin ne tuntuvat helpommin hallittavilta. Olet nyt lähtenyt teoretisoimaan tuota sisko-veli-asetelmaa. Saattaa sillä olla vaikutusta, mutta muu kasvuympäristö, vanhemmat, geenit, persoonallisuus jne. vaikuttavat kaikki yhtä lailla.

Tuossa ylhäällä on tullut jo ihan riittävästi kommenttia siitä, että mies voi olla herrasmies, mutta tämän täytyy silti olla MIES. Eli tekee selväksi, että on naisesta myös seksuaalisesti kiinnostunut, eikä häpeä sitä yhtään. Semmoista "leikimpäs suurta rakkautta että pääsen panemaan" - asetelmaa harrastavat lähinnä teinit. Ei naisia tarvitse mitenkään huijata seksiin, riittää että ilmaisee halunsa riittävän itsevarmasti tavalla tai toisella. Se, että ymmärrät naisia monella tasolla on ehdoton etu, varsinkin pidemmissä suhteissa.

On harhaluulo, etteivät naiset kilpailisi. Miesten kilpailu on vaan avoimempaa ja rehellisempää. Nyrkkeilymatsin jälkeen ollaan taas kavereita vaikka molemmilla on silmät mustina, eikä kilpailua uloteta kehän ulkopuolelle. Naisille arkipäivän sosiaaliset suhteet ovat kilpailua, mikä ainakin osittain selittää sen, että työpaikkakiusaaminen on naisvaltaisilla aloilla yleisempää. Kilpailu on monimutkaisempaa ja niin epäsuoraa, ettet sitä välttämättä edes huomaa. Sinut jätetään tämän asetelman ulkopuolelle, koska naisten ei esim. tarvitse kilpailla miesten huomiosta kanssasi.

Varmaan samasta syystä sitten minulle ei ole miesseuraa suotu vaikka olenkin nuori ja hoikka, ja kroppani pidän kunnossa päivittäisillä lenkeillä. Kun ei katsos ole siskoa (eikä kyllä veljeäkään) jolta oppia kaikki viimeisimmät meikkivinkit ja muotivaatetiedot. Siitä seurauksena en meikkaa arkisin (yökerhoihin kyllä) ja vaatteeni valitsen ennemmin omaa silmää miellyttävyyden kuin merkin mukaan, ja nämä kaksi asiaa tuntuvat olevan kaikenlaisille miehille turn off.

Kunpa vielä löytyisi joku joka arvostaisi luonnollisuutta meikkipellejen ja muodin perässä ravaajien sijaan. Minusta ainakin terveellinen liikunnanharrastaminen ja kropasta huolen pito on tärkeämpää kuin maalin ja puuterin sutiminen naamaan.

Minä olen sisarussarjan keskimmäinen, tyttö veljien välissä. Isäni on vahva mies ja äitini vahva nainen, ja jo 60-70-luvuilla he olivat poikkeuksellisen tasapainoinen ja tasa-arvoinen pari. En osaa ollenkaan analysoida sitä, vaikuttaisiko tuo minun miessuhteisiini.

Joka ikinen suhteeni on päättynyt lyhyeen siihen, että mies on ruvennut käyttäytymään prinsessamaisesti: vaatinut aivan erikoista ihailua ja suorastaan paapomista, heittäytynyt avuttomaksi ja osaamattomaksi ja silti halunnut olla käskyttäjänä ja herra hidalgona. Ennemmin kuin myöhemmin on väistämättä tullut se tilanne, että mies esittää kavereille tätä ja minulle tuota, siis on alettu kummallinen ihmissuhdepeli, jota minä en taida tuloksista päätellen hallita ollenkaan.

Tulen oikein hyvin toimeen miesten (ja naisten) kanssa, mutta heti, kun seurustelun sävyä on havaittavissa, minä alan tuntea pieniä tuskastumisen hetkiä. Onneksi viihdyn sinkkuna niin hyvin, ettei tarvitse ihan ympäristön paineen takia ottaa miestä vakiriesaksi.

Mul ei sisasuksia miehiä ekä naisia
lapsena päjännyt paremmin
naisten kans,tai tyttöjä ne silloin oli
jopa vähän suosikki tyttöjen keskuudessa
En ole kokenut että sisarusten puute olis
ollut jotenkin haitta suhteessa naisiin
Niitä on ollut paljon pelkkiä seksi suhteita
pitkä liittokin ja vipinää siinä sivussa kokajan
Hiljasissa vesissä kalatkin kutee
Ihminen on sitä mitä haluaa lapasuuden
vetäminen siihen ei ole kypsää

mullakin on kaks siskoa ja oon tehnyt töitä lähes pelkästään naisten kanssa, joten tunnen naisten käyttäytymisen hyvin. elämässä on hyvä tulla toimeen molempien sukupuolten kanssa, mutta naisen pokaamisessa ei ole järjellä mitään tekemistä, sillä tunteet ja mielikuvat hallitsevat naista. useimmiten nainen haluaa turvaa ja maskuliinisuutta. vitsailulla ja smalltalkilla saa kavereita, mutta nainen pokataan itseluottamuksella (ei ylimielisyydellä), yllätyksillä, huomaavaisuudella (ei lässyllä alistumisella). pitää myös rehdisti tunnustaa heikkoudet ( ei itkeä puutteitaan), sillä muuten nainen pitää sua valehtelijana. useimmiten ei kannata suoraan ehdottaa seksiä heti, vaan on syytä pitää naista pienessä jännityksessä, mutta viikkojen odottelu tappaa suhteen nykynaiseen:)

En jaksanut lukea kuin ensimmäisen kappaleen, mutta oma kokemukseni on nimen omaan se, että hyvät pisteet saavat miehet sattuvat hyvinkin usein omaamaan siskon. Että en sitten tiedä logiikastasi. No veljetkään eivät toki pahaa tee, eikä se että on ainoa lapsi. Että olisiko kyse kuitenkin yksilöstä.

Ymmärrän tilannettasi hyvin. En usko että sinussa on mitään vikaa sinänsä. Otan joitain esimerkkäjä mistä tos saattaa kiikastaa. Oletko kenties joutunut jonkun vahvan mieshahmon kaltoinkohtelemaksi, vaikkapa isäsi? Hallitsevat, väkivaltaiset isät saavat pojat luopumaan omasta miehisyydestään ja luovat pojalle sellaisen kuvan, että hänen pitää olla koko loppuelämänsä naisten rooliin samaistuva ja heitä puolustava, varsinkin jos oma äiti on ollut passiivinen ja hyväksynyt miehensä teot. Naiset vaistoavat tällaisen tietynlaisen kiltteyden ja haluavat olla kavereita vaan. Kenties etäisyys vanhempiin ratkaisu?
Tsemppiä sulle!

En usko, että johtuu veljien ja siskojen määrästä miten pärjää naisien kanssa. Minulla on sama "ongelma" kuin sinulla ja veljiä löytyy seitsemän ja siskoja kaksi..

Olen kasvanut kahden veljeni parissa, joten huomaan viihtyväni miesten kanssa todella hyvin. Useimmiten naiset tuntuvat minusta rasittavilta kitisijöiltä ja kaksinaamaisilta ihmisiltä, joiden seurassa en jaksa viihtyä. Ja itse satun olemaan erittäin yliviriili nainen, joten saan miehet helposti sänkyyni, mutta hävitän heidät pian sen jälkeen.

Tokkopa sillä on välttämättä siskojen kanssa mitään tekemistä...tai veljien.Vikasi on kiltteys.Teoriassa nainen tykkää siitä vakavaraisesta tunnollisesti työssä käyvästä kivasta miehestä joka muistaa syntymäpäivät, ei ikinä lähde temuamaan "firman kavereiden kanssa" on ja harrastaa kanssaan vapaa-ajalla.Käytännössä kuitenkin edellämainitunlainen mies on naisen silmissä lapanen, kiva olkapää mutta siinäpä se.

Siinä narkki taustaisessa rokkarikundissa jolla ei ole tulevaisuuden näkymiä olleskaan on sitä jotain kummaa vetoa joka saa alapään kivastai väreilemään.Tämä on nähty.Miehiä kritisoidaan usein siitä ettei verta riitä molempiin päihin ja sitten ollaan kuin golf kentällä, reiältä reiälle on ainakin kova yritys.Naisissa vika taas se että se mitä suu sanoo on täysin päinvastoin kuin mitä mielihaluja siellä pääkopassa oikeasti piilee.

mies pitää heitä ihmisenä. Naiset haluaa että mies näkee naisen esineenä, panopuuna. Naiset ei tätä tietenkään koskaan myönnä mutta alkukantaisesti nää jutut menee. Ei naisia kiinnosta tutustua mieheen syvällisesti, puhumattakaan siitä että haluaisivat oikeasti avata todellisen itsensä miehelle. Miehet on Marsista, naiset Venuksesta-ajattelu pätee suurellä enemmistöllä miehiä ja naisia ja loput jotka ei tähän kaavaan taivu, saavat elää yksin suurimman osan elämäänsä tai koko elämänsä.

On nähty lukuisat kerrat miten nainen ensin kiinnostuu minusta mutta kun kohtelenkin häntä tasa-arvoisesti ja otan häneen kontaktia pehmeästi ja tunnustellen, alkaa naista ahdistamaan ja hän ottaa etäisyyttä.

Kaikestahan voi tehdä ongelman itselleen jos niin haluaa. Miksi ihmeessä pitäisi olla lapsuuden perheessä jotain esikuvia? Itse pyrin luomaan sellaisen elämän minkälaista esikuvaa ei ole lähipiirissä ollut ikinä enkä edes halua lisääntyä kuin kanit. Älä ota vanhemmistasi esimerkkiä vaan elä eri tavalla ihan rohkeasti jos se tuntuu oikealta eikä tarvitse muiden mallia elämiseen. Ole vähän naismainen mies jos se hyvältä tuntuu äläkä pakota itseäsi mihinkään toisenlaiseen muottiin jos se ei sovi. Itse olen rikkinäisestä perheestä ja inhosin sellaista kun aikuiset eivät osaa ongelmiaan käsitellä vaan helpompaa kumppaneiden vaihtaminen kuin kalsareitaan. Lapsia kyllä osataan siittää hyvinkin lahjakkaasti mutta ei osata hoitaa parisuhdettaan oikeasta kumppnin valitsemisesta puhumattakaan. Vaihtaminen oli helpompi ratkaisu kun koskaan meneminen itseensä, mitä vikoja oli itsessä. Toista on helppoa syyttää ja pitää itseä täydellisenä.

Omat kokemukset perhe- elämästä ovat juuri sitä luokkaa etten koskaan halua tehdä samoja virheitä kuin omat vanhempani. Juuri sitä virheiden toistamista olen niin paljon nähnyt ja pastorikin kun puhui ristiäisissä kuinka lapsi kasvattaa vanhempia niin eipä ole ainakaan meidä suvussa kasvattanut vaan tyhmentänyt. Mitään niin idiootteja en ole eläessäni nähnyt kuin ämmä maha pystyssä joka vuosi ja äijä jokin surkimus joka ei saa mitään kuria sille laumalleen. Sitten kun se ämmä saa saa kaiken mitä on halunnut niin jätetään se surkimus ja otetaan uusi uhri. Näin kävi tutullekkin että se jätettiin kahdenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen kun oli viimeinenkin kakara saatu omilleen. Ämmä selilitti että on vain yksi elämä jota täytyy toinenkin vielä elää ja miksiköhähän täytyy elää niin montaa elämää?

Joka suhteeseen kun täytyy tehdä se kakara vielä että olisi onnellinen ja jos ei kakaraa tule niin ei onneakaakaan. Täällä olen huomannut kuinka kovaa on elämä sen jälkeen kun jos ja ei tehdä sitä kakaraa enään ja muuta ei enään ole sisältöä elämässä. Ihmisen on vaikeaa oppia uusille tavoille ja jos se suhde perustuu vain lisääntymiseen niin mitenkä käy kun se ei enään onnistukkaan? Joku ihmisen tehtävä kun on täytetty niin talo vaan myyntiin kun ei káksi ihmistä osaa elää keskenään ilman kakaroita. Vituttaa kun missään naapurissa ei elä lapsettomia vaan pitää olla liuta kakaroita kaikilla häiriköimässä tramboliineineen.

Tullaan saarnaamaan joka miesten oikeuksista jotta kakaralauma saa huutaa korvieni juuressa omalla tontillani ja syy on aina minussa joka haluaisi rauhaa joskus. Olisi ihanaa nauttia linnunlaulusta täällä vitun meluisessa maailmassa mutta kakaralauman tehtailija naapuri ei antaisi siihen mitään oikeuksia kun äijä panee paksuksi joka vuosi.

Mulla on kolme veljeä, mutta kohtaan naiset samalla tavalla, ystävinä jotka avautuvat asioistaan ja jäämme kavereiksi. Mieleni tekisi saada sellainen yhteys että seksikin tulisi kuvioihin mukaan, ei vaan jostain syystä toimi...

Mulla just toisin päin. Itse naisena 6 veljen kanssa kasvaneena miehet ovat mulle ne kaverit. Naisia ei ole kun se muutama ystävänä ja ne kyllä onkin sitten ne parhaat. Mulla on muutama piiitkä suhde takana ja kumpikin kaatunut siihen ko ei musta niille ole akkaa saanut. Ollaan toki edelleen hemmetin hyviä ystäviä. Mua ei ne akka laumat ole ikinä kiinnostanut tai yleensäkkään naisten jutut. Mä olen juuri se nainen joka on siellä konepellin alla kainaloita myöten öljyssä ja istun saunan lauteilla ukkojen kanssa oulut käsissä. Ymmärrän sua erittäin hyvin! Mä uskon että sillä mistä tulee muakkaa sen mitä ollaan. Sä olet ehkä sitten saanut enemmän feminiinisiä vaikutteita mikä ei todellakaan ole huono asia ja ihan varmana olet jollekkin viel¨ä se unelmien mies kunhan löydät sen oman naisen jonka kanssa oikeesti löydät muutakin kun ystävyyttä!! Tsemppiä elämääsi ja joulun odotuksia!

olosuhteissa mies on kasvannut, koska lopulta se oma löydetty nainen EI OLE KOSKAAN TYYTYVÄINEN! Pitkässä juoksussa kuitenkin naiselle pelimies on aina syvällisemmin kiinnostavampi, ja nainen jää ikäänkuin paremmin siinnä koukkuun, jolloin miehen elo saattaa olla hiukan siedettävämpää. Kaikkein hurmaavin mies naisen mielestä onkin pankkirosvo tjms., joka pyrkii pelaamaan koko ajan koko elämällään.

Toisaalta, on parisuhde sitten millainen vain, niin nainen on koko ajan jollain tavalla yrittämässä muuttaa tätä miestään joksikin toisenlaiseksi. (Vrt. jatkuva motkotus) Varsinkin suomalainen nainen itse ei jaksa, ainakaan suomalaisen miehen mielestä pysyä kovinkaan kauan kiinnostavana. Vihkimisen jälkeen suomalainen nainen ei enää paljon piittaa omasta atraktiivisuudestaan, jolloin mies alkaa kuin pakotettuna haaveilla, jos ei nyt naapurin seksikkäämmästä thairouvasta, niin ainakin oman mielikuvituksensa tuottamasta platoonisesta pillusta. Ne päiväunet kyllä ovatkin kauniita, mutta vaativat myös tietty mieheltä mielikuvittelun kehittynyttä taitoa. Sellainen pillu on aina siisti ja kaunis, ja se tuoksuu juuri siltä, miltä kulloinkin haluaa sen tuoksuvan.

Oot hieno mies, sun laisia saisi olla rutkasti enemmän! Hienoa että tiedostas "ongelmasi" mutta minusta se on enemmänkin hieno vahvuus miehessä, eikä ainakaan mikään heikkous. Löydät varmasti vielä onnesi. Kaikkea hyvää..

Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, vai miten se meni...!
Tunnistan sinut tyyppinä ja sinunlaisesi kanssa olen myös seurustellut. Ei mitään hätää, olet yksi parhaista miestyypeistä mitä on. Olet täydellinen kumppani. Turhaan olet huolissasi. Jatka vaan etsimistä, niin itsellesikin mieluisa kumppani löytyy. Nyt olet tainnut etsiä kumppania "jolle sinä olisit se oikea", pitää etsiä itsekkäästi itselleen mieluisaa eikä ajatella, että kelle kelpaisin.. Kelpaat kelle vaan!

toimia niin kuin tämä eräs pastori (nimeä en muista kun on niin vastenmielistä) ja leikkauttaa munat pois, sekä laittaa hame päälle. Turha näitä on jaaritella kun aivokopassa "viiraa jostakin". ne viat kun tunnetusti vaikeita korjata, ellei mahdottomia. Tämän tyyliset jaarittelut on pohjaton suo joka on naisille varsinkin tyypillistä.

on vaikea tyytyä myöhemmin vähempään, eikä niistä panomiehistä ole pitemmän päälle muuhun kuin siihen yhteen hommaan.

En malta olla kertomatta omaa näkemystäni ja omista kokemuksistani, vaikken kysymykseesi osaakaan vastata. Nuorena en uneksinut avioliitosta ja perheestä, kuten useimmat tyttökaverini, vaan minulla oli muita suunnitelmia. Opiskelu ja ulkomaille lähteminen heti kun tulisin täysi-ikäiseksi olivat päällimmäisinä mielessä, koska vanhempani eivät sallineet minun lähteä alaikäisenä. (Olen nyt 60-v.)

Viihdyin hyvin poikien kanssa ja pidin heistä kavereina. Kun huomasin rakastuneeni parhaaseen kaveriini ja halusimme muuttaa yhteen, solmimme avioliiton. Siihen aikaan rooliajattelu eli voimakkaampana kuin tänä päivänä, ja me tarjosimme ympäristölle ihmeteltävää, koska teimme kaiken yhdessä. Teimme kotityöt yhdessä, jotta jäi enemmän yhteistä vapaa-aikaa; työt jaettiin sen mukaan, kumpi ehti tai osasi paremmin; minä opettelin mm. ampumaan ja mieheni halusi minut mukaan metsästysretkille; erotiikan alueella teimme nautinnollisia tutkimusmatkoja ja opimme paljon sekä itsestämme että toisesta; mieheni osallistui aikanaan synnytysvalmennukseen ja lapsenhoitoon, mitä pidettiin siihen aikaan melkeinpä vielä omituisempana kuin minun metsästystäni. Kun mieheni joutui pari kertaa vuodessa lähtemään pariksi viikoksi työmatkalle, erosimme kyynelsilmin ja kirjoitimme toisillemme joka päivä pitkiä kirjeitä. Paluupäivänä hymy kipeytti poskilihakset. Riiteleminen taisi olla ainoa asia, jota emme oikein koskaan kunnolla oppineet.

Vaikka yhteiselomme päättyi surullisesti n. 20 vuoden jälkeen mieheni alkoholisoitumiseen ja sen seurauksiin, olen onnellinen hyvistä yhteisistä vuosista, enkä kadu nuorena tehtyä valintaa. En osaa kuvitella parempaa ja kokonaisvaltaisempaa suhdetta kuin parisuhde parhaan kaverin kanssa.

Myöhemmin olen ihastunut ja rakastunut ensi silmäyksellä muutamia kertoja, mutta kohde on varsin pian osoittautunut hurmaavaksi hulttioksi tai muuten sopimattomaksi. Pitkäaikaiseen sitoutuneeseen parisuhteeseen pitäisi mielestäni liittyä myös ystävyyden ja kaveruuden elementtejä. Samoin ajattelevan kumppanin löytäminen ei ole helppoa, mutta sellainen voi onnistua useammankin kerran elämässä. Tiedän sen kokemuksesta. Kun tietää, miten asiat voivat parhaimmillaan olla, on vaikea tyytyä vähempään. Se, mitkä ominaisuudet käynnistävät ihastumisen ja saattaa kemiat yhteen, taitaa jäädä minulle ikuisesti mystiseksi salaisuudeksi. Tiedän kuitenkin, että avoin ihailu ja pilke silmäkulmassa eivät ainakaan vähennä mahdollisuuksia. Tiedän myös, että järjellä voi vaikuttaa asiaan harmittavan vähän. Järjellä voi kieltää, muttei käskeä.

Toivotan sinulle onnea ja menestystä. Luulen monenkin nuoren naisen uneksivan sinun kaltaisestasi miehestä, viimeistään siinä vaiheessa kun alkavat suunnitella vakiintumista.

Ei koko asiassa ole mistää muusta kysymys, kuin siitä, että naisilla on Suomessa liikaa valtaa. Luonto on sellaiseksi luotu, että mies hankkii ravinnon ja nainen antaa sitten itsensä siitä palkkioksi. Tällä hetkellä yhteiskunnassa on niin paljon tulonsiirtoja miehiltä naisille, ettei naiset enää tarvitse miestä. Valta-asemaa lisätään vielä kaikilla feministijärjestöjen, kuten plan järjestön kampanjalla. Näissä tehdään mielikuvamarkkinointia ja annetaan sellainen kuva, että naisten asema olisi muka jotenkin heikko. Eräs tällainen kampanja on esim. Plan järjestön kampanja, jossa markkinointia toteutetaan iskulauseella "koska olen tyttö, olen köyhä".

Ole viisas mies ja hae vaimo ulkomailta!

jotensakin on sam.fiilareita. yleensä ne äijät jotka ovat machoja ja peittävät sen kilpailuun jne. yritt. sillä saada egoaan suuremmaksi toisten, naisten ja yhteisön sisällä. 0vat loppl. ihan heikkoja ja sen pian huomaa toinenkin. mulla toi muija oli 50 v. ja leikkii nukkekotista omassa kodissa suuremmassa mittak. ja siellä ei ole ollut kai miesnukkea. mut jokunen sisko kuten elävässä elämässä nyt. ts. siitä muodostui hiekkalaatikko kun asuvat samalla p.kunnalla. ja on sitä ja sitä ts. siis ei ole parisuhdetta. kun olis pitänyt panna siskot ensin järj. ja sit toi viimeisenä. kun siskot ovat siellä selustalla niin ei se sitten käy jos ei käy heidän pirtaan. Y-tuun koko suku. se on pahin.

Tätä olen naisena itse usein miettinyt ja keskustellut asiasta ja tullut siihen tulokseen, että TOTTAKAI siskon/siskoja omaava mies, jolla on vielä parhaassa tapauksessa hyvä ja lämmin äitisuhde, ja tuttuina ja kavereina naisia, on ihannemies! Ymmärtää naisia AIVAN eri tavalla kuin veljien ja isänkörilään kanssa ja poika/miesporukoissa äijäillen kasvanut mies!

Ovat ehdottomasti parhaita kumppaneita!! Seukkasin nuoruudessani monien uroiden kanssa jolla oli käsittämättömiä harhakuvia naisista ja kummallinen uho ja pätemisen tarve. Kenelläkään ei ollut siskoa.
Nyt on 16 vuotta tasa-arvoista suhdetta takana ja olen ystävieni kanssa huomannut tämän jännän yhteyden asioiden välillä.

Olen nainen, ja suhtaudun miehiin liian ymmärtäväisesti. Mulla ei ole sisaruksia, joten ei myöskään isoveljiä sanomassa käyttäydynkö oikein ;) Olen liian kaverillinen, mulla on kyllä miessuhteita ollut paljonkin, mutta tuntuu että en osaa olla tarpeeksi naisellinen alkuvaiheessa, että miehet eivät sitten kuitekin lähtisi jonkun pikku parturikampaajan matkaan.. Ymmärrän pelimiehiä liikaa, enkä uskalla sanoa että tuntuu pahalta, koska olen itsekin elämässäni pelaillut, ja tiedän että ruikuttamiseni heidän peräänsä ei muuta heidän tunteitaan... annan siis ilmeisesti liian kovan ja kylmän kuvan itsestäni, vaikka oikeastaan se on vain oma suojelumekanismi mikä on kehittynyt tässä miesten kanssa eläessä... toisaalta kaipaisin isoveljeä joka kävisi vetämässä köniin kaikkia mua loukanneita pelimiehiä, vaikka itse sanonkin että kyl mä ymmärrän, palaa vaan sen exäsi luokse johon sulla olikin yhtäkkiä tunteita. mut joo, yksin täällä pitää jaksaa.. meni ehkä vähän aiheen ohi, sorry, mut kirvoitit tunteet pintaan.

Uskoisin kyllä että ei tuohon pelkät sisaruus-suhteet vaikuta vaan myös luontainen temperamentti sekä roolimallit vanhemmilta myös mikä on miehen ja naisen asema.

Kuitenkin omalla kohdalla on aina ollut ehken liikaa naisia kavereina vaikka miehiäkin on ollut joten olen suhtautunut naisiin aina enemmän kavereina kuin "toisena sukupuolena".

Tämä sitten johtaa joko tietynlaiseen kitkaan kun alan suhtautua naiseen naisena koska se ei ole luontaista minulle ja toisaalta kitkan puutteeseen josta tulee vain kavereita.

Osa naisistakin on kommentoinut miten rennosti ja hyväksyvästi suhtaudun heihin kavereina mikä ei sitten valitettavasti riitä kun etsitään parisuhdetta.

Tämähän ei oikeastaan tähän aiheeseen kuulu, mutta halusin tuoda myös päinvastaisen näkökulman tähän keskusteluun. Eli itse olen nainen ja minulla on kolme isovelipuolta ja yksi isosiskopuoli. Sisko on 10 vuotta vanhempi ja muutti pois kotoa kun olin vasta 8 ja hän on muutenkin ollut aika pieni vaikutin elämässäni sen jälkeen. Nuorin isoveljistäni taas on vain 3 vuotta vanhempi ja siis vietin lapsena paljon aikaa hänen kanssaan. Seurasin veljeäni joka paikkaan ja tein kaiken perässä. Minusta kasvoi aika poikatyttö. Lisäksi meidän perheessä isä oli aina perheen pää ja auktoriteetti. Mistään perheväkivallasta ei ollut kyse ja vanhempieni liitto ainakin vaikutti aina ja edelleenkin oikein onnelliselta, mutta isäni sanoi aina viimeisen sanan ja muutenkin päätti joistakin asioista äitini puolesta. Isäni oli tiukka ja äitini suopeampi. Luulen, että tästä syystä itselleni on kehittynyt jonkin asteinen ongelma parisuhteisiini. Huomaan toistavani kovin usein puolisolleni, että minä en ole sinun äitisi enkä omani eikä meidän kotona tule asiat olemaan niinkuin omassa lapsuudenkodissani oli. Minä en tee kaikkia kotitöitä ja hoida lapsia jne. Mitä tulee seksiin, minun on lähes mahdotonta ottaa vastaan miehen ehdotuksia. Minun on aina tehtävä aloite. Jotenkin tunnen, että mies yrittää painostaa ja alistaa minua jos hän tekee ehdotuksen ensin. En tunne olevani tilanteen "rouva". Tämä on aiheuttanut paljon yhteenottoja kaikissa parisuhteissani.

juu minulla samanlaista minulla neljä siskoa ja enkyllä lapsuutani ole elänyt niidenkanssa samassa perheesä mutta olen myös saanut kuula paljon tuotya samaa että juurikun löytyy mukava ja kaikinpuolin fiksun olonen nainen niin sitten tulee tyrmäys juu haluisin olla sunkanssa mielum,in vaan kaveri ni siinä sitä sitten olaan taas tai sitten se on ihan vain siinä että nainen sanoo tuolla tavalla kauniisti/tyylik¨äästi että etole minun makuuni ja onhan minulla suhteita ollut useitakin mutta nyt tuntuu että pitkä jakso kun on ollut aika hiljasta että ei sitten milään ota onnistuakseen

Tutkimukset osoittaa toisin päin. Eli ne miehet joilla on ollut paljon siskoja osaavat käsitellä naisia paremmin ja ne naiset joilla on veljiä osaa käsitellä miehiä. Tosin poikatyttöjä ja naisellisia miehiä löytyy ja ne ovat asia erikseen. Itsellä sisarukset pelkkiä veljiä ja olen hyvin naisellinen nainen.

Minulla on ollut veljiä, mutta vahva äiti ja heikko isä, ja lapsuuteni olen ollut (isä kuoli kun olin 7) 2 naisen kasvattama. Täsmälleen voi kirjoituksestasi löytää omia vaikeuksia ja sama myös sen suhteen että libidoa nyt 50 vielä liikaakin mutta kyllä työtä teettää että erotiikkaa olisi elämässä. Todella helppoa on löytää Jyränaisia jotka suorastaan etsivät meidän kaltaisia empaattisia miehiä, mutta heidän joka elämän alalle tunkeva narsistisuutensa saa minut raivoihini ja en kestä hetkeäkään.
Minulla on aina ollut naisystäviä ja olen ollut 20 v naimisissa, eronnut nyttemmin mutta vähitellen on oppinut sellaista sopivaa sanelua ja piittaamattomuutta, sekä röyhkeää änkeämistä ja vonkaamista silloin kun liikennemerkitkin alkaa näyttää Naisilta: = Pnettaa aivan Sikana.
Mutta Naiset on kyllä upeita, juuri se tolkuttoman kilpailun ja kukkoilun puute auttaa siinä että esim työelämässä parhaat työparit löydän naisista.

Jatketaan tätä, tää kiinnostaa..

Markku M