yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Päätteet -ssa ja -lla eivät _muodostu_ osista, mutta ne _ovat peräisin_ varhaisemmista muodoista -sna ja -lna, jotka taas ovat alkujaan kahden päätteen yhdistelmiä.
  2. Aksenttien ja muiden arkkeiden käyttö ranskassa on niin monimuotoista, että täällä kysymällä saat todennäköisesti vain pääsi sekaisin. Lainaa kunnollisia ranskaa käsitteleviä kirjoja. Lisäksi joudut katsomaan sanakirjoista ja ottamaan vielä huomioon, että vanhoissa sanakirjoissa on vanha linja – ranskan oikeinkirjoitusta uudistettiin 1990-luvulla mm. jossain määrin vähentämällä tarkkeiden käyttöä. Ks.
    http://www.fltr.ucl.ac.be/FLTR/ROM/ess.html

    Jonkinlainen tiivistelmä kirjainten tavallisimmista äännearvoista ranskassa on sivulla
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/ranska.html
  3. Ranskalaisena joskin hollannista peräisin olevana nimenä ”Citroẽn” ääntyy suunnilleen [sitroen]. Hollannin sitruunaa tarkoittava sana ”citroen” taas ääntyy suunnilleen [sitruun].
  4. Näyttääpä "kamrat" tai (huomattavasti yleisemmin) "kamrad" olevan venäjässä käytössä. Katsopa Googlella:
    http://www.google.com/search?as_q=камрад&lr=lang_ru

    Alkuperää en rupele arvailemaan enempää kuin että amerikanenglannin sanan "comrade" voi hyvinkin kuulla "kamrad" ja että venäjässä klusiilien soinnillisuusoppositio katoaa sanan lopussa ja loppu-d ääntyy lähinnä [t], joten on ymmärrettävää, että kamrad-sana joskus kirjoitetaan ääntämyksenmukaisesti "kamrat".
  5. Eikö ole ihan hyvä, että kirjan sivua vilkaisemalla näkee heti, että se on kokemattoman kynäilijän tekele? Ei tarvitse sanaakaan lukea, sillä lainausmerkkien paljous julistaa sanomaansa.

    Tosin lainausmerkkikulttuuri on yleisesti rappeutumassa, joten lainausmerkkien käyttö voi olla holtitonta muuten melko huolitelluissakin teksteissä.

    Omakustanteilla ei yleensä ole oikolukijoita – eikä usein muillakaan kirjoilla. Kustantajilla on kova tarve säästää. Kustannustoimittaja ehkä korjailee pahimpia virheitä mutta keskittyy enemmänkin yleiseen sujuvuuteen ja luettavuuteen, ei niinkään kieliasun yksityiskohtiin.

    Oikoluku on oikeasti kovaa työtä, teki sen miten vain. Jos se jää kirjailijan itsensä varaan, se on yleensä heikoissa kantimissa. Kirjan tekemisen loppusuoralla hän nimittäin on paitsi rättiväsynyt myös sokea omalle tekstilleen, jonka hän on siinä vaiheessa lukenut ehkä kolme neljää kertaa, jos on tehnyt kunnollista työtä.
  6. Mikä on oikein?

    Mainitsemasi sanat antavat sekä latinaa osaamattomille että varsinkin sitä osaaville aika hyvän käsityksen siitä, että krapulainen yrittää tehdä vaikutuksen solkkaamalla ”sivistynyttä” kieltä, jota ei osaa. Siinä mielessä se kai on ”oikein”, koska mikäpä muukaan olisi tarkoituksena?
  7. Ei ole totta. Tämä ei kuitenkaan ole kiinnostavaa. Kiinnostavaa saattaa olla sen osoittaminen, miksi koko kysymys on harhainen; ks. esim. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/lang/vocab.html

    Kiinnostavinta on kuitenkin, miksi luulet, että sinun tarttis tietää. Siis mitä ajattelit tehdä vastauksella?
  8. Ovat ne.
  9. "Nykysuomen sanakirjan" mukaan "vihreä" merkityksessä 'vihreä väri' on substantiivi.

    (Valitukset sanakirjan vanhentuneisuudesta pyydetään lähettämään Jurvan kuntaan. Valitukseen kehotetaan liittämään selostus siitä, missä uudemmissa sanakirjoissa tai kieliopeissa edes vaivaudutaan käsittelemään koko asiaa.)
  10. Jos ajattelet, ettei vieraan kielen ääntämystä voi oppia, niin varmaankaan et opi.

    Minun viestini oli kuitenkin kommentti väitteeseen, jonka mukaan hattu-r:n ř sisältävä nimi osattiin lausua. En ottanut kantaa siihen, keiden pitäisi osata se lausua, tai muuhun sellaiseen.

    Voisin _nyt_ kuitenkin ottaa sen kannan, että valtakunnallisessa tiedotusvälineessä esiintyvän henkilön voi edellyttää opettelevan lausumaan edes suunnilleen oikein ne vieraat nimet, joita käyttää.
  11. Tuossa tapauksessa voisi sanan ”drugstore” kääntää vain sanalla ”kauppa”. Myös ”kioski” olisi mahdollinen, vaikka emme ehkä yleensä miellä kioskia kaupaksi, josta ostetaan kirjoja.

    Kääntäjäressukalle voi tietysti tulla ikävä yllätys, jos kyse onkin esimerkiksi sarjafilmistä, jonka seuraavassa jaksossa osoittautuu olennaiseksi, että henkilö kävi juuri drugstoressa ja että tämä oli myös sanottu. No, kääntäminenhän on sinänsä mahdotonta, mutta sitä vain pitää tehdä. :-)
  12. Agglutinatiivisuus on puhtaimmillaan sitä, että muuttumattomaan vertaloon liitetään yksi tai useampia päätteitä niin, että kukin pääte on aina samanmuotoinen. Nimi viittaa siihen, että päätteet ikään kuin liimataan (latinan gluten : glutinis 'liima') kantasanaan, joskin tämä on hiukan harhaanjohtavaa - puhtaassa agglutinatiivisuudessa ei ole mitään liimaan verrattavaa vartalon ja päätteen välissä, vaan ne vain ovat peräkkäin.

    Agglutinatiivisuuden määritelmää voidaan lieventää mm. sallimalla päätteiden allomorfit eli se, että samalla päätteellä on eri muotoja eri tilanteissa (esim. suomessa -ssa ~ -ssä). Lisälievennyksiäkin voidaan tehdä, mutta minusta on selvempää todeta, että agglutinatiivisuudesta on poikkeuksia.

    Suomen kieli on usein mainittu malliesimerkkinä agglutinatiivisuudesta, mutta viittasin siihen, että tämä on osittain harhaanjohtavaa. Esitit tästä yhden esimerkin, joka samalla kuvastaa sitä, että viro on siirtynyt kauemmas agglutinatiivisuudesta kuin suomi. Suomen sananmuoto "veden" voidaan vielä jakaa vartaloksi "vede-" ja päätteeksi "-n", mutta viron "vee" on jo taivutusta, jossa taivutusmuoto muodostetaan pelkällä sanan vartalon muuttamisella. Tämä on fleksiota puhtaimmillaan, kuten englannin sing : sang : sung. Tosin "vee" voidaan tietysti kielihistoriallisesti palauttaa muotoon, jossa on vartalo ja pääte, mutta kun pääte on ottanut ja kadonnut, ollaan siis puhtaassa vartalonvaihtelussa.

    Suomessakin vartalonvaihtelu voidaan nähdä ainoaksi muutokseksi sellaisessa taivutuksessa kuin juo : joi, jossa vartalon diftongin vaihtaminen toiseksi muuttaa aikamuodon. Kuitenkin "joi" voidaan vielä analysoida rakenteeksi "jo-i", jossa on vartalo ja taivutuspääte (menneen ajan tunnus).

    Tästä huolimatta suomessa toki on _hyvin paljon_ agglutinatiivisuutta, joskaan ei aina ihan puhtaassa muodossa.
  13. Pientä oma-aloitteisuutta toivotaan: kannattaa katsoa sanakirjasta ja kysyä vasta jos jää jotain epäselväksi. Löytyy vastaus nopeammin ja yleensä oikeampi. Toki silloin jäät vaille moitteita ja vääriä vastauksia. :-)

    Jopa netissä oleva ilmaissanakirja
    http://efe.scape.net/index.php
    osaa auttaa:
    (2) Results for english word: "drugstore"
    1 drugstore kemikalio
    2 drugstore rohdoskauppa

    Tietysti pieneen epäluuloon on aihetta, kun sanakirjan tekijät eivät osaa kirjoittaa oikein kielen nimeä (English).

    Oikeasta sanakirjasta kuten Hurme, Pesonen & Syväoja, ”Englanti–suomi-suursanakirja” löytyy parempi selostus:

    ”drugstore /s/ Am[erikassa] apteekki ja kemikaalikauppa (jossa on m[yös] kioski ja jäätelöbaari)”

    Koska kyse on liiketyypistä, jota Suomessa ei esiinny, ei suoraa suomenkielistä vastinettakaan ole. Kääntämisessä tulevat kyseeseen useat vaihtoehdot sen mukaan, onko kyse asiatekstistä vai kaunokirjallisuudesta sekä missä yhteydessä drugstore mainitaan. Jos esimerkiksi romaanin henkilö sanoo menevänsä drugstoreen hakemaan antibiootteja, on luonnollista kääntää se sanalla ”apteekki”. Jos hän taas menee ostamaan kodin kemikaaleja, ”kemikalio” on sopivampi. Jos hän menee ostamaan molempia tai jos kääntäjä ei tiedä asioinnin tarkoitusta, ollaan vähän vaikeuksissa. Toisaalta apteekit ovat Suomessa aina myyneet muutakin kuin lääkkeitä, joten ”apteekki” voi olla sopiva käännös, vaikka lääkkeenhakureissusta ei ole kyse.

    ”Kemikaalikauppa” on myös mahdollinen sana, mutta nykysuomessa se on paljon harvinaisempi kuin ”kemikalio”.
  14. Useimmat uskovat sellaisia asioita vain siksi, että ovat jostakin lukeneet ne - ja eksoottisia kieliä koskevia erikoisia väitteitä on helppo uskoa ja levittää, koska ne ovat kiinnostavia.

    Alun perin käsitys lienee kuitenkin syntynyt joistakin kielten typologisista yhtäläisyyksistä. Korea on tai ainakin oli melko vahvasti agglutinatiivinen, jollaisena suomeakin on (osittain virheellisesti) pidetty. Taivutusmuotojen runsaus on toinen ilmeinen typologinen yhtäläisyys, jolla ei tietenkään tarvitse olla mitään tekemistä yhteisen alkuperän kanssa.

    Ensimmäisiä korean kielen tutkijoita oli suomalainen G. J. Ramstedt, joka lienee taustansa takia kiinnittänyt erityistä huomiota sellaisiin kielen piirteisiin, jotka muistuttivat suomen piirteitä.
  15. Kaikki kirjaimet eivät varmastikaan ole kohdallaan, mutta eiköhän kyseessä ole venäjänkielinen hyvän (oikeastaan: onnellisen) joulun toivotus счастливого рождества (stšastlivogo roždestva).

    Ja oikeassa olet siinä, että sanat saattavat toki olla muutakin slaavilaista kieltä kuin venäjää tai vaikkapa jotain venäjän murretta. Emmehän tiedä, mistä tekstistä tarkkaan ottaen on kyse.

    S novym godom!
  16. Epäilenpä hiukan sitä, miten hyvin ř on osattu lausua. Kyseinen äänne, joka foneettisesti kuvataan frikatiiviseksi täryäänteeksi, esiintyy tiettävästi vain tšekin kielessä ja tuotta muunkielisille vaikeuksia. Usein ääntämykseksi kuvataan rž, joka on melko hyvä yritelmä, mutta kyse on yhdestä äänteestä, ei kahdesta, joten oikeampaa olisi kuvata, että r ja ž (tai voimakas h) ääntyvät samanaikaisesti. Tai voisi sanoa, että ruvetaan ikään kuin ääntämään soinnillista suhu-s:ää ž mutta samalla täristetään kieltä hammasvallia vasten kuten kunnon suomalaisessa ärrässä.
  17. Muuten hyvä paitsi että kyseisten kirjainten suomenkieliset nimet ovat ”alfa” ja ”oomega” ja että ne ovat Α ja Ω, joista siis alfa on versaalina meidän A:mme näköinen mutta oomega erilainen kuin mikään latinalainen kirjain. Kreikkalaisten kirjainten nimistä ks. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/alfa.html

    Yleiseen kielenkäyttöön ilmaus on – monen muun sanonnan tavoin – tullut Raamatusta, Ilm. 22:13,
    http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Ilm.+22:13&rnd=1168294025692

    Kyseinen kohta on vielä Vulgatassa (latinankielisessä käännöksessä) käännetty ”Alpha et Omega”, mutta monen muun kielisessä A:ta ja O:ta käyttäen, jolloin ajatus katoaa. En tiedä, miksi Agricola ei halunnut suomentaa ”minä olen A ja Ö”. Ai niin, hän taisi vain seurata Lutherin antamaa mallia ”ich bin das A und das O”.
  18. Tavallinen ilmaus on ”Scandinavian letters”. Tosin se yleensä kattaa paitsi å:n, ä:n ja ö:n myös æ:n ja ø:n, mahdollisesti myös ð:n ja þ:n, laajimmillaan jopa grönlantilaisen kraan ĸ.
  19. Tarkoittanet Conan O’Briania, ja omituisella merkinnällä >taiteila< lienet tavoitellut lainausmerkkejä. Tässä on sama suomen kielen lainausmerkeillä kirjoitettuna: ”taiteilia” tai »taiteilia».

    Kirjoitusasu ”taitelia” on varmaankin satunnainen kirjoitusvirhe varsinkin ammattikääntäjän työssä. Miksi arvelet, että kyseessä olisi trendi? Google-tulos 631 000 – 573 j:llisen muodon hyväksi ei anna aihetta moiseen.

    Predikaatin pitäminen aina yksikössä taas on vanha murrepiirre, joka on ollut kaupunkipuhekielessä vallitseva jo vuosikymmenet. Ei siis todellakaan muoti. (Ks. tarvittaessa sanakirjasta, mitä ”muoti” tarkoittaa.)

    Todellisen ihmisen nimen käyttö nimimerkkinä ei muuten ole ollenkaan hauskaa. Se ei ole kovin kaukana moukkamaisuudesta.
  20. Ja suomalaisillako tai muilla kansoilla muka ei olisi omaa ääntämystä? Džiisəs!

    Ruotsalaiset kyllä sanovat aika tarkkaan ”Kristus”, tosin lausuen u:n ruotsalaisittain (keskivokaalina) ja k:n eurooppalaisittain (selvästi soinnittomana) eikä suomalaisittain.

    Sen sijaan he käyttävät, toisin kuin suomalaiset, genetiivissä latinaan (Christi) perustuvaa muotoa ”Kristi”. Ilmauksen ”Jesus Kristus” genetiivi on myös latinaan pohjautuen ”Jesu Kristi”.
    21. 104 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt