yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Valokuva taustakuvana on _todella_ huono ajatus. Huomaat tämän, jos yrität _lukea_ sivua, jolla on sellainen taustakuva. Lisäksi 1024×768 pikseliä on tolkuttoman iso taustakuvaksi, ja sen latautuminenkin voi viedä ne muutamat sekunnit, jotka käyttäjä muuten käyttäisi sivusi vilkaisemiseen.

    Heitä nyt taustakuva ensin mäelle. Palaa asiaan - siis kysymykseen kannattaisiko sivulle laittaa jokin _fiksu_ taustakuva - sitten kun noin kaikki muu on kunnossa. Tai edes sisältö. Sehän yleensä jää viimeiseksi eli tekemättä, jos aloitetaan esimerkiksi taustakuvan teosta.
  2. Lasketko leikkiä? Miksi kiusaisit käyttäjiä "todella pienillä fonteilla" ja miksi ylipäänsä tekisit painikkeiden näköisiä kuvia? (Vai kuvittelitko, että jos lataat omaan koneeseesi fontteja, saat ne näkyviin muiden ihmisten koneissa, kun he katsovat sivujasi?)

    Todennäköisesti yrität vielä tehdä jotain, mihin ei ole syytä käyttää painikkeita vaan linkkejä.
  3. Pisti silmään: "Postage" on postimaksu, mutta postikuluihin sisältyy muutakin - sanoisin "shipping and handling costs".

    Käytännössä kannattaa selvittää, mitä postiennakko tulisi oikeasti maksamaan. Siinä nimittäin voi kai nykyisinkin joutua maksamaan sekä Suomen Postin että ulkomaisen postiennakkomaksun.

    Nappien määrä kannattaa mainita, koska se voi hyvinkin vaikuttaa postituskuluihin. Myyjä voi kuitenkin hinnoitella veloittamansa kulut miten haluaa, eivätkä ne välttämättä riipu (vain) painosta.
  4. "Canterbury tales" on verkossa hypertekstinä, joka sisältää myös käännöksen nykyenglanniksi:
    http://www.librarius.com/cantales.htm
    Tokkopa sitä tämän päivän brittikään ymmärtää ilman keskienglannin opiskelua tai yksityiskohtaisia selityksiä. Osasyynä tähän on runomuotoisuus ja mm. siitä johtuvat erikoiset sanajärjestykset ja sanakäänteet.
  5. Tuo смурфы (smurfy) on kyllä monikon nominatiivi, ja mainitsemasi sivun otsikossa esiintyvä смурфов (smurfov) monikon genetiivi. Perusmuoto eli yksikön nominatiivi on смурф (smurf).
  6. "All languages, everywhere, are constantly changing. Some areas speak more conservative dialects, but we know of no case where people speak exactly as their ancestors spoke centuries ago."
    http://www.zompist.com/lang16.html#elizamyth

    Useimmat tunnetut kielet ovat yhtä vanhoja: kieltä tai sen edeltäjää on puhuttu niin kauan kuin tiedetään, eli kielen alkuperä katoaa historian hämärään. Ei ole mahdollista eikä tarpeellista esittää mitään yksiselitteistä kriteeriä sille, milloin jonkin kielen on katsottava syntyneen. Todellisuudessa ei ole rajoja, vaan kielet muuttuvat vähitellen, milloin nopeammin, milloin hitaammin.

    Kielen synnystä erityisenä tapahtumana voidaan puhua vain muutamissa yhteyksissä, kuten keinotekoisen kielen luominen tai kielten sekoituksesta syntyneen kreolin muodostuminen ehkä jopa vain sukupolven tai kahden kuluessa.

    Kielten kuvauksessa käytetään kyllä nimityksiä kuiten "muinaisenglanti", "keskienglanti" ja "nykyenglanti", mutta nämä ovat vain kuvailun apuneuvoja. Erityisesti niillä ei ole kantavuutta kielirajojen yli. Ne perusteet, joilla jotkin kielimuodot luokitellaan nykyenglanniksi, ovat varsin erilaiset kuin ne, joilla jotkin kielimuodot luokitellaan nykysuomeksi. Näiden termien merkitykset poikkeavat myös aika lailla siitä, mitä voisi puusta katsoen olettaa. Monet "nykysuomen" muodot ovat sellaisia, että nykysuomalainen ei niitä juuri ymmärtäisi, vaikka kieli toki tunnistettaisiin "suomeksi".

    Väite baskin muuttumattomuudesta on hölynpölyä, eikä sillä edes _voisi_ olla todisteita, koska baskin kielestä ei ole muistomerkkejä vuosituhansien ajalta - eikä vertaileva tutkimuskaan oikein voi johtaa mihinkään, koska baskilla ei ole tunnettuja sukukieliä.

    Suomi ja viro eivät ole sen vanhempia tai nuorempia kuin muutkaan kielet. Niissä on toki säilynyt joitakin hyvin vanhoja piirteitä, ja suomi on usein säilyttänyt lainasanan aika tarkkaan alkuperäisessä muodossa, vaikka se on lainanantajataholla tai muissa lainaajakielissä muuttunut suuresti. Klassillinen esimerkki on "kuningas", jonka on päätelty palautuvan germaaniseen sanaan "kuningaz", vrt. nykyruotsin "kung" (vanh. "konung(a)"), saksan "König", engl. "king", venäjän "knjaz". Tällainen säilöytyminen on kuitenkin vain erikoisuus, jonka vastapainoksi voidaan lainasanoistakin esittää voimakasta muuttumista, esim. strand > ranta, skräddare > räätäli. Lisäksi sanojen säilyminen melko samanlaisina ei merkitse kielen yleistä muuttumattomuutta; suomen kielen rakenne on monellakin tavalla muuttunut kirjoitetun suomen aikanakin, ja epäsuorien todisteiden perusteella myös sitä ennen.

    Pitääpä vielä oikaista virheellinen väite iirin kielestä. Se nimittäin on pysynyt elävänä kielenä, vaikka sitä käyttääkin vain vähemmistö Irlannin asukkaista. Iiri eli gaeli on toinen Irlannin virallisista kielistä. Lisäksi sen asemaa EU:ssa ollaan vahvistamassa; se on ollut hiukan epämääräisessä asemassa, mutta vuodesta 2007 alkaen se on yksi EU:n 21 virallisesta kielestä, ks.
    http://europa.eu.int/comm/dgs/translation/spotlight/irish_en.htm

    Mitä hepreaan tulee, niin nykyisin puhuttu heprea on tietysti erilainen kielimuoto kuin noin kahden vuosituhannen takainen heprea - vaikka se pyrittiin tietoisesti konstruoimaan samanlaiseksi. Sen täytyy olla erilainen jo sen takia, että sitä käytetään aivan erilaisessa maailmassa. Lisäksi suunniteltu tai rekonstruoitu kieli ryhtyy kaikkien kielten tavoin muuttumaan, jos siitä tulee jonkin ihmisyhteisön kieli.
  7. Taisin aiemminkin kysyä, miksi oletat jonkin sananalun olevan etuliite ja vielä merkitykseltään sama eri sanoissa. Samalla logiikalla voisi kysyä, mitä tarkoittaa etuliite "ki-" sanoissa "kilometri", "kissa" ja "kimmastua".

    Useissa suomen kielen sanoissa esiintyy alku "para-" tai "pare-", joka johtuu ikivanhasta hyvää tarkoittavasta sanasta, mahdollisesti sellaisesta, joka on alkujaan itsessään ollut komparatiivi ja johon vasta myöhemmin lisättiin komparatiivin ja superlatiivin tunnuksia ja saatii paradigma hyvä : parempi : paras ~ parahin ~ parhain. Siitä on myös muodostettu johdoksia, esimerkiksi "parantaa".

    Tällä taas tuskin on mitään tekemistä kreikan etuliitteen "para-" (esim. parapsykologia, paradigma, paralyysi) tai mytologisen olennon nimen "para" kanssa.
  8. Nämä ilmaisut ovat englantia, jossa käytetään latinasta peräisin olevia sanoja, jopa latinan monikkomuotoja käyttäen.

    Latinaksi ilmaisut olisivat "arcana minora" ja "arcana maiora", koska latinassa adjektiivimäärite on yleensä pääsanansa jäljessä ja sen mukaisessa muodossa (sijassa ja luvussa). Näitä ilmaisuja myös jonkin verran käytetään.
  9. Arkikielessä sanotaan "mä suoritin" (tai jotain vastaavaa), kun taas kirjakielen vanhojen sääntöjen mukaan persoonapronominia ei tällaisissa tapauksissa kirjoiteta, ellei persoonaa erityisesti suoriteta. Voidaan esimerkiksi kirjoittaa "minä suoritin", jos samassa yhteydessä on mainittu "hän suoritti".

    Vastausta ei siis voi antaa tuntematta asiayhteyttä. Jos kyseessä on yksinkertainen selostus omasta harjoittelusta, sinä olit oikeassa ja isäsi oli väärässä.

    Joka tapauksessa hiukan sopimatonkin minä-sana on paljon vähemmän hölmö kuin aika yleinen näennäisvaatimattomuus "Allekirjoittanut suoritti". :-)
  10. Vulgaarilatina eli rahvaanlatina (vulgar Latin) tarkoittaa tavallisen kansan puhekielenä käytettyä latinaa. Erityisesti se tarkoittaa puhuttua latinaa sinä aikana, jolloin oli olemassa myös huoliteltu latinan kirjakieli. Kyseessä on kuvaileva ilmaisu, jota käytetään esimerkiksi korostettaessa, että romaaniset kielet perustuvat (pääosin) vulgaarilatinaan, sen paikallismuotoihin (murteisiin) eivätkä kirjallisuudessa käytettyyn latinan muotoon.

    Munkkilatina (monk Latin) on ainakin lievästi väheksyvä nimitys keskiajan latinalle, jota käyttivät etenkin papit, joiden kielitaito oli puutteellinen. Laajemmassa merkityksessä munkkilatinalla voidaan tarkoittaa yrityksiä käyttää latinaa ilman riittäviä edellytyksiä, jolloin sanoja kirjoitetaan ja taivutetaan väärin, lauserakenteet vastaavat käyttäjän äidinkieltä enemmänkin kuin aitoa latinaa jne.

    Vulgaarilatinalle ja munkkilatinalle on yhteistä mm. poikkeaminen klassillisen latinan taivutuskaavoista. Kyse on kuitenkin eri kielimuodoista: vulgaarilatina oli jo kuollut (tai kehittynyt romaanisiksi kieliksi, miten vain halutaan sanoa), kun munkkilatina kukoisti. Vulgaarilatina yksinkertaisti taivutusta ja todennäköisesti "nieli" taivutuspäätteitä (so. päätteet lausuttiin epämääräisesti ja niiden merkitys alkoi vähetä, jolloin prepositiot alkoivat ottaa niiden asemaa), kun taas munkkilatinalle on ominaista väärien taivutusten käyttö.

    Hyvä joskin ehkä keksitty esimerkki munkkilatinasta on entisen papin muunnelma aiheesta "in nomine Patris et Filii et Spiritus Sancti" 'Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen'. Tuohan on kielellisesti vähän hankala, kun neljä genetiivissä olevaa sanaa on muodostettu kolmella eri päätteellä (eri taivutuskaavan mukaan). Pappi vähän yksinkertaisti taivuttamalla kaikki neljä sanaa a-deklinaation mukaan: "in nomine Patriae et Filiae et Spiritae Sanctae". Kuulostaa ehkä sujuvammalta, mutta nyt merkitys on 'Isänmaan ja Tyttären ja Pyhän Spiritan nimeen'.
  11. Peltolan "tulkinta" on mielikuvitusta, jota ei voi edes kutsua hurskaaksi mielikuvitukseksi, koska se irtoaa siitä tekstistä, jota Peltola sanoo pitävänsä pyhänä.

    Tekstissähän sanotaan: "Sitten se ajettakoon Asaselin luo autiomaahan." Vuoden 1933 suomennoksen sanoin: "ja se sitten päästettäisiin erämaahan Asaselille".

    Peltola taas "tulkitsee" eli sepittelee ihan omiaan (tai lainaa muiden sepitteitä): "Autiomaassa oli Asasel-niminen jyrkkäreunainen rotko. Mies sitoi langan toisen pään kallioon ja työnsi eläimen takaperin alas."

    Luultavasti sepitelmä on tehty siksi, että Raamatussa oleva ilmeinen viittaus henkiolentoon, joka ei ole Jumala mutta jolle tavallaan uhrataan eläin, loukkaa modernin ihmisen maailmankuvaa ja uskonnollisia tunteita ja käsityksiä siitä, mitä Raamatussa pitää olla.
  12. Luottokortin numeroa kysytään "iän tarkistamiseksi" yleensä pornosivuilla. Jos sitten luottokortilta laskutetaan rasvainen summa, ei kannata valittaa, koska Luottokunnan sopimusehdot kieltävät luottokortin numeron ilmoittamisen tuollaisiin tarkoituksiin.

    Jos luottokortin numeroa kysytään jossain muualla kuin asiallisessa, suojausta (SSL tai Verified by Visa) käyttävässä verkkokaupassa, on syytä olettaa, että kyseessä on huijaus.
  13. 3. Moos. 16:8–10 kuvaa, miten suurena sovituspäivänä (yom kippur) Aaronin tulee ottaa kaksi vuohipukkia*) ja arpoa niistä toinen Herralle, toinen Asaselille. Netissä olevan vuoden 1992 raamatunsuomennoksen alaviitteessä sanotaan:

    "Asasel-nimen merkitys on epäselvä. Todennäköisesti se viittaa henkiolentoon, jonka uskottiin asuvan autiomaassa."

    Ks. http://www.evl.fi/raamattu/1992/3Moos.16.html#k8

    *) Vuoden 1933 suomennos puhuu kauriista.
  14. Kyseessä on ilmeinen spämmi, joten vastauksen sisällöllä ei juuri ole merkitystä. Vastaus ei ehkä mene minnekään (lähetysosoite ei ole toimiva), jos spämmin tarkoitus oli houkutella sinut jollekin www-sivulle. Tai sitten vastauksella on merkitystä vain sikäli, että osoitteesi merkitään toimivaksi ja saat lisää spämmiä tai mahdollisesti kohdennetumman huijausyrityksen.

    Näin ollen voit vaikka kirjoittaa lämpimiksesi vaikka europantoksi tähän tyyliin:

    Hello, ich will mehr Spam! Send mir gute Proposals about spend my money, s'il vous plait! Ich bin sehr fixu Finn who will look humoristic!
  15. Leikitteletkö? Tästähän pitääkin pudottaa n pois, jotta saadaan alkuperäinen sanonta, joka toisin on "kuin alli kalliolle". Hämärien sanontojen selitysten kooste
    http://www.saunalahti.fi/~eaa/Hamarat.htm
    kertoo: "Alli on vesilinnuistamme myöhäisin muuttaja, joka jää kalliolle, kun muut linnut ovat lähteneet." Selitys on aika uskottava. Suomen murteiden sanakirja tuntee sananlaskun muodossa "kuin alli kalliolle". Alli on todellakin myöhäinen muuttaja syksyllä (viimeiset viivyttelevät marras-joulukuulle asti). Alli-sanan muuttuminen nalli-sanaksi selittyy ehkä osittain sillä, että monelle "alli" on outo sana ja "nalli" tutumpi, mutta myös sillä, että puheessa sanan loppukonsonantti usein pidentyy vokaalialkuisen sanan edellä. Puhuttu ilmaus [jäädäkkuinnallikalliolle] onkin sitten melko helppo jäsentää uudella tavalla: "jäädä kuin nalli kalliolle".
  16. Jos haluat tietää sanojen merkityksistä, katso hyvistä suomen kielen sanakirjoista. Myös tietosanakirjoista voi löytyä tietoa - varsinkin, jos sana on ns. sivistyssana tai termi.

    Seuraavassa on ote CD-Facta 2005:stä:

    ”kuvanauha

    —1. kuvanauha, elokuvan filminauha tai samankaltainen yksittäisiä kuvia sisältävä filminauha (raina).

    —2. kuvanauha, kuvanauhurissa käytetty magneettinauha.”
  17. Kukaan ei ole väittänyt sanoja "filmi" ja "kuvanauha" synonyymeiksi. Eikä nyt ollut kyse ammattilaisten jargonin jostakin muodosta, vaan käännöksestä. Jos jotkut nykyajan suomalaiset "alan ammattilaiset" (alaa tässä nyt tarkentamatta) ovat kehittäneet oman terminologiansa, niin sen ei pidä antaa hirveästi häiritä, kun suomennetaan suurelle yleisölle.

    (Terminologia on muuten kovin epäjohdonmukainen, jos se ei pidä filminauhaa kuvanauhana. Mikäs on _yleisnimitys_ nauhalle, johon on tallennettu liikkuvaa kuvaa? Tekijänoikeuslaki käyttää yhä nimitystä "kuvanauha".)
  18. Kuten mainitsin, kirjoitusasu vaihtelee ja vaihteli jo aikoinaan, silloin kun yliopistosta todella käytettiin kyseistä nimitystä (juhlallisissa yhteyksissä). Jos samat ainekset sisältävä nimi otettaisiin käyttöön nyt ja se kirjoitettaisiin suositusten mukaisesti, se olisi ”Suomen keisarillinen Aleksanterin-yliopisto” tai ”Suomen keisarillinen Aleksanterin yliopisto”. Tällöin siis kirjoitettaisiin versaalialkuisena vain nimen ensimmäinen sana ja nimeen sisältyvät erisnimet. Mutta jo käytössä oleva nimi pitäisi pyrkiä kirjoittamaan sen rekisteröidyssä tai muuten virallisessa asussa – joka tässä tapauksessa on epämääräinen, vaihteleva.

    Lyhenteellä ”SKS” tarkoittanet Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, ja viittaat varmankin sivulla http://www.finlit.fi/ (!) olevaan tekstiin, kappaleentynkään:

    Joukko nuoria yliopistomiehiä kokoontui 16. helmikuuta 1831 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtori Carl Niklas Keckmanin luo. Elias Lönnrot kirjoitti kokouksesta kertovassa pöytäkirjassa: “Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä... »

    Yliopiston nimen asua ei siis sinänsä voi pitää vääränä, koska täysin vakiintuneeksi katsottavaa asua ei ole ollut. Toisaalta on masentavaa, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivulla on (ja oli eilen, suomen kielen päivänä) teksti, johon on onnistuttu kasaamaan neljä karkeahkoa kielivirhettä varsin lyhyeen kappaleeseen:

    1) Titteli jätetty taivuttamatta: pitää olla ”lehtorin”, koska tittelillä on määrite, vieläpä kaksi määritettä. Suomen kielen lautakunnan tänä vuonna ottamatta hälläväliä-kannanotto kyllä sallisi sellaisenkin muodottomuuden kuin tässä on käytetty, mutta tämä osoittaa vain kannanoton olevan kehnosti muotoiltu.

    2) Lainaus aloitetaan englannin kielen mukaisella lainausmerkillä: “. Tällaista jälkeä syntyy käytännössä vain siten, että käytetään Microsoft Word -ohjelmaa englannin kielen mukaisin toiminta-asetuksin, siis viitsimättä tai osaamatta ilmoittaa tekstin kieltä englanniksi – ja korjaamatta jälkeä.

    3) Lainauksen lopussa on käytetty kolmea pistettä osoittamaan lainauksesta puuttuvaa osaa. Tämä on englannin kielessä normaalia, mutta suomen kielessä on vanhastaan ollut tapana käyttää kahta ajatusviivaa (– –), ja tämä käytäntö on hiljattain selväsanaisesti vahvistettu kansallisessa standardissa SFS 4175.

    4) Lopussa on oikealle osoittava kaksinkertainen kulmalainausmerkki » jonkinlaisen nuolen korvikkeena. Vaikka tällainen käytäntö on aika tavallista verkkosivuilla, se ei ole oikea eikä järkevä: kyseinen merkki on suomen kielen sääntöjen mukaan _lainausmerkki_. Voidaan kirjoittaa ”kissa” tai »kissa», mutta irralliselle, yksinäiselle lainausmerkille ei suomen kielessä ole tehtävää (paitsi eräässä käytössä taulukoissa).

    Tämä pienenä osoituksena siitä, että SKS:n sivujen kielenkäyttöä ei voi pitää esimerkillisenä.
  19. "Suomen Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto" tai huonommalla suomella "Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa" on Verstaan (Universitas) eli Helsingin yliopiston vanha nimi, tarkemmin sanoen sen nimi vuosina 1828 - 1919. Aleksanteri-nimi viittaa tässä Aleksanteri I:een.

    Kirjoitusasu oli tuolloin vanhaan tapaan sellainen, jossa jokainen sana alkaa versaalilla ("isolla alkukirjaimella"). Kirjoitusasussa on kyllä vaihtelua, mikä on ymmärrettävää, koska vuonna 1828 suomi oli vain rahvaan kieli; hallinnon kielenä oli ruotsi ja osittain venäjä. Kun myöhemmin ruvettiin suomentamaan hallinnon ruotsalaisia ilmaisuja, syntyi kirjavuutta. Toisaalta koko nimeä käytettiin harvoin, koska ei ollut tarvetta erottautua maan muista yliopistoista; vuoden 1919 hallitusmuotokin käytti vain ilmausta "yliopisto".

    Välivaiheessa käytettiin lyhennettyä nimeä "Suomen Aleksanterin-Yliopisto", ks. esim. lukuvuoden 1917 - 1918 ohjelmaa:
    http://www.histdoc.net/varia/hy_etulehti.html
  20. Kaikki varmaankin tuntevat lausuman "kieli on murre, jolla on armeija ja laivasto"; nykyisin joskus lisätään vaatimuksiin ilmavoimat.

    Tieteellisemmässä lähestymistavassa on pyritty määrittelemään kieli niin, että saman kielen puhujat ymmärtävät toisiaan ilman, että erikseen opettelevat toistensa kieltä. Tämä on kuitenkin erittäin epäselvä ja sumea määritelmä. Eihän yhden murteen puhuja yleensä ymmärrä selityksittä toisen murteen puhujaa _täysin_ sanaston erilaisuudenkaan takia. Määritelmää on yritetty joskus kvantifioida (määrällistää) esimerkiksi niin, että pitäisi ymmärtää ainakin puolet arkipuheesta. Tämäkin on aika kova vaatimus: alkuperäisestä Rauman murteesta (jos sitä vielä olisi) umpisavolainen tuskin ymmärtäisi puoliakaan.

    Selvää on, että keskinäinen ymmärrettävyys voi olla epäsymmetristä mm. siksi, että yhdessä kielimuodossa on paljon enemmän aivan sille ominaista sanastoa kuin toisessa. Samaan suuntaan vaikuttaa taivutusmuotojen "kuluneisuus" ja fraseologian runsaus.

    Puhtaasti kielellisin perustein - jos nykyistä valtiojakoa ei olisi - voisi ruotsia, norjaa ja tanskaa pitää yhden kielen eri murteina tai pikemminkin murreryhminä.

    Se, että tanskalainen ymmärtää ruotsia helpommin kuin ruotsalainen tanskaa, varsinkaan puhuttua tanskaa, ei ole sen kummallisempi ilmiö kuin että luonteeltaan melko "neutraaleja" hämäläismurteita ymmärtävät muiden murteiden puhujat melko hyvin, kun taas omaleimaisemmin kehittyneitä murteita ymmärretään huonosti niiden oman alueen ulkopuolella.
    21. 118 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt