Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Suomeksi on fysiikan alalla ainakin parikymmentä vuotta puhuttu dilataatiosta, ei dilaatiosta.

    Englannissa sanoilla "dilatation" ja "dilation" on osittain eri merkitys, ks.
    http://www.m-w.com/cgi-bin/dictionary?book=Dictionary&va=dilatation
    ja osittain ne ovat sekaantuneet toisiinsa. Latinan pohjalta kai pitää ajatella, että "dilation" on laajenemista (sana "dilatio" esiintyy tässä merkityksessä jo klassillisessa latinassa) ja "dilatation" taas laajentamista. Mutta näiden erohan on usein hyvin suhteellinen. Kun liikkeessä olevassa koordinaatistossa aika hidastuu eli "laajenee", voidaan yhtä hyvin puhua laajenemisesta kuin laajentamisesta (kun ajatellaan että liiketila aiheuttaa laajenemisen eli laajentaa).
  2. Ymmärsit suunnilleen oikein. Sinänsä se, käyttääkö - vai -merkkausta (taikka - vai -merkkausta), ei ole käytännössä kovinkaan merkittävää. Mutta se on oireellista ja kuvaa ajattelutapojen eroa - joka muuttuu käytännössäkin varsin olennaiseksi sitten, kun valitaan, kirjoitetaanko
    väliotsikko
    vai
    väliotsikko
    vai
    väliotsikko

    Fyysinen merkkaus kuten tai _tarkoittaa_ vain kursivointia tai lihavointia. Tästä seuraa, että niillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta, jos kursivointi tai lihavointi ei ole mahdollista. (Käytännössä esimerkiksi teksti- tai puheselaimet saattavat toimia hiukan toisin, koska tiedetään, että niin usein sivuntekijä on kuitenkin _oikeasti_ tarkoittanut korostusta.)

    Miten usein esiintyy tilanne, jossa jokin teksti pitäisi esittää nimenomaan kursiivilla tai lihavalla esitystilanteesta riippumatta? Lähinnä kahdentyyppisessä tilanteessa:
    - Kun kursivointi on osa jotakin erityistä sopimusta, esimerkiksi eliöiden tieteellisissä nimissä tai fysiikan suureiden symboleissa. (Näissäkin vain siksi, ettei tällaisille asioille nykyisin ole loogista merkkausta.)
    - Kun viitataan johonkin, joka on itsessään kursivoitua, etenkin lainattaessa painettua tekstiä, jossa on kursivointi ilman, että on yksiselitteisesti pääteltävissä, mitä kursivoinnilla tarkoitetaan.

    _Korostukseen_ on loogista käyttää loogista merkkausta, koska se mitä halutaan varsinaisesti sanoa ei ole merkkien muoto paperilla vaan sanan tai asian korostaminen, tähdentäminen, painottaminen.

    Mitä tulee b)-kohtaan, niin em { font-style: italic } ei mitenkään pakota selainta käyttämään kursivointia - silloinkaan, kun kursivointi olisi mahdollinen. Se vain lisää todennäköisyyttä sille. Eikä tämä edes yleensä ole hyvä asia, kuten kuvasin.
  3. Aluksi käsitteellinen huomautus: selaimet eivät useinkaan käytä todellista kursiivia vaan sellaista, mitä typografit sanovat halveksien konekursiiviksi: tavallista tekstiä kallistettuna.

    Jos kännyselain näyttää em-elementin vaikkapa punaisella värillä, niin sinä sivuntekijänä et _välttämättä_ pysty vaikuttamaan asiaan mitenkään. Kaikki riippuu viime kädessä selaimesta, ja CSS-koodisi on vain ehdotus, jonka selain voi toteuttaa kokonaan tai osittain.

    Selain ei ehkä lainkaan _pysty_ esittämään kursiivia. Tyypillinen esimerkki on ns. tekstiselain, jossa ehkä toimivat värit mutta fontti on kiinteästi yksi ja sama.

    Jos kirjoitat em { font-style: italic; } niin se on vain ehdotus em-elementtien esittämisestä (kone)kursiivilla. Se ei siis edes ehdota mitään esimerkiksi em-elementin väristä, fonttikoosta, äänenvoimakkuudesta jne. _Jos_ siis selain sen toteuttaa, niin se toteuttaa sen muiden asetusten _lisäksi_.

    Valitettavasti esiintyy sellaista harhaanjohtavaa puhetapaa, että CSS:ssä "määritellään uudestaan" (redefine) elementtejä. Se ei pidä paikkaansa, vaan ensinnäkin elementin merkitys määritellään ihan muualla. Ulkoasunkin osalta CSS-koodi vain ehdottaa _muutoksia_, ei mitään sellaista, joka saisi selaimet jättämään huomiotta jonkin elementin normaalin esityksen säännöt.

    Voit tietysti kirjoittaa lisäksi esimerkiksi
    em { color: black; background: white; }
    mutta se on todennäköisesti turhaa. Jos selain soveltaa jotain epätavallista em-elementtien esitystä, sillä on yleensä siihen syynsä. Samasta syystä
    em { font-style: italic; }
    on yleensä turha: useimmiten sillä ei ole vaikutusta, ja jos sillä taas on, se voi hyvinkin aiheuttaa mainitsemasi oudon vaikutuksen, jossa em-elementti on liiankin korostettu (esim. alleviivattu, lihavoitu tai punainen _ja_ kursivoitu).
  4. Näköjään tämän foorumin ohjelmisto on todellakin niin kehno (jostakin vanhasta ilmaisohjelmistosta purukumilla paikattu?), että se tulkitsee viesteissä olevat entiteettiviittaukset. Sairasta. No, kirjoitan tähän nyt sitten viestini uudestaan tavalla, joka kyseenalaisen softan pulautuksen jälkeen toivottavasti näkyy oikein:

    Oikeinkirjoituksen kannalta oikein on
    2.–4.5.2105
    tai
    2.–4.5.2105
    joka toimii aavistuksen (noin Netscape 4:n) verran paremmin.

    Typografisesti oikein on jättää pieni väli ajatusviivan molemmin puolin, ja ohuke (thin space,  ) olisi periaatteessa sopiva tähän tarkoitukseen. Käytännössä se on kuitenkin epäluotettava lähinnä siksi, että vain harvat fontit sisältävät tämän merkin. Muita fontteja käytettäessä IE todellakin esittää ohukkeen paikalla varsin leveän, normaalia välilyöntiäkin leveämmän tilan. Ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/chars/spaces.html
    Yritys saada fontti esimerkiksi Arial Unicode MS:ksi ei välttämättä onnistu eikä sitä paitsi tuota kovin esteettistä tulosta.

    Käytännössä oikeanlaisen ajatusviivan käyttö nostaa jo web-sivusi typografian reilusti yli keskitason, joten ei ehkä tarvitse huolehtia enemmistä hienouksista. Tosin tässä tapauksessa ajatusviiva yleensä osuu numeroon 4 aika ikävästi, joten ehkä jotain on hyvä tehdä. Tekniikoista ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/www/letter-spacing.html
    Tässä ehkä riittäisi
    2.–4.5.2105
    sillä typografinen ongelma on vain ajatusviivan jäljessä ja korjaantuu jo tuolla 0.1em:llä (joka on pienempi kuin ohukkeen oikea leveys, joka on 0.2em tai vähän pienempi).
  5. Piti tarkistaa: olet todella oikeassa, Hesari kirjoitti 10.3. (s. A 7) isosimpusta lajikkeena. Lajihan se tietysti on.

    Toisenlaista puppua on Hesarissa tänään 11.3. s. A 15, jossa väitetään, että Turkissa on eläinlaji /Vulpes Vulpes Kurdistanica/ nimetty uudestaan nimellä /Vulpes Vulpes/. Höpön höpön. _Laji_ on /Vulpes vulpes/, ja sen _alalajin_ nimen turkkilaiset ehkä haluavat muuttaa. Kun vielä puhutaan "latinalaisista nimistä", tulee selväksi, ettei toimittaja ole ymmärtänyt biologian nimistöstä enempää kuin /Sus scrofa/ hopealautasesta. Puppu-uutinen on ilmeisesti suomennettu suoraan kansainvälisten juorutoimistojen tekstistä, vrt.
    http://newswww.bbc.net.uk/2/hi/europe/4328285.stm

    (Tietoa biologian taksonomiasta:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html )

    Mitä sitten tulee sellaisiin sanapareihin kuin vaade ~ vaatimus, niin paljolti on kyse oppitekoisista merkityseroista. Esimerkiksi "vaade" on juridiikan termi, joka ei aiheuta suuriakaan ongelmia, jos se pysyy omalla alueellaan. Mutta sitten kun ihmiset rupeavat hienostelemaan termeillä ("vaade", "viive" ym.), seuraa lähinnä kaaos, koska he eivät kuitenkaan osaa käyttää niitä oikein.

    Sanavaraston hallinnan tärkein sääntö on: älä käytä hienompia sanoja kuin osaat.

    Helsingin Sanomissa on muuten huomattavan vähän oikaisuja siihen nähden, miten paljon virheitä siinä on. Kyllä siellä varmaan on jonkinlaisia tarkistajia, mutta valvonnan läpi pääsee käsittämätön määrä virheitä - sellaisiakin, jotka osoittavat toimittajan yleissivistyksen puutetta.

    Sanomalehtien osalta asian tavallaan ymmärtää, sillä toimitustyö on kiihkeää ja kiireistä. Käsittämättömämpää on, miten paljon virheitä kirjoissa usein on.