yucca42

yucca42 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
11 aloitusta · 2810 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Entiteettien ↑ ja ↓ toimivuus riippuu nykyisin ennen muuta siitä, mikä fontti on käytössä selaimessa. Yleensä ne toimivat, mutta takeita ei ole, varsinkaan Internet Explorerissa (joka ei yleensä osaa esittää merkkiä, ellei sitä ole juuri siinä fontissa, joka sattuu olemaan käytössä).

Himpun verran paremmin toimivat vastaavat merkkiviittaukset ↑ ja ↓, joskin ero koskee lähinnä Netscape 4:ää, jonka käyttö on onneksi jo varsin vähäistä.

Mutta käytännöllisin ratkaisu lienee tehdä pienet kuvakkeet ja käyttää niitä. Niille luonnollisestikin on syytä kirjoittaa sopivat alt-tekstit, esimerkiksi

(Joku ehkä keksii käyttää rakennetta

joka on periaatteessa täysin korrekti. Tosin esimerkiksi Lynx esittää ↑:n ja ↓:n vähän kyseenalaisesti, jos se ei pysty itse merkkejä näyttämään: "-^" ja "-v".)
Oikeastaan tekisi mieli sanoa, että asia selviää, kun luet noin 500 ensimmäistä sivua opuksesta Korpela & Linjama, "XHTML-käsikirja". :-) Vakavasti puhuenkin asia on hankala, muun muassa siksi, että vanhoissa HTML:n versioissa on NAME-määritettä käytetty elementin yksikäsitteiseen tunnistamiseen, mihin sitä ei ole tarkoitettu.

Mutta lyhyesti sanottuna ID-määrite yksilöi eli identifioi yhden nimenomaisen elementin, kun taas NAME-määrite antaa elementille nimen, joka voi olla muullakin elementillä. Jos verrataan ihmisten nimiin, niin ID on kuin henkilötunnus, joka on jokaisella erilainen, kun taas NAME on kuin etunimi, joka voi olla monellakin ihmisellä ihan sama. (Ja onhan täyskaimojakin, joilla sekä etu- että sukunimi on sama.)

Sekaannus on suurin lomakkeiden kentissä. Jotkut luulevat, että NAME-määrite olisi yleisesti vanhentunut ja paheksuttu. Näin ei ole, vaan lomakkeen kentissä se nimenomaan tarvitaan, jotta tietoa liikkuu. Jos on esimerkiksi



niin name-määrite tarvitaan, jotta kenttään kirjoitettu teksti lähtee minnekään (muodossa
foo=jotain). Sen sijaan id-määrite ei ole pakollinen joskin se tarvitaan moniin tarkoituksiin, ja se yksilöi juuri tämän elementin. Sen sijaan name-määrite voi olla sama useassa elementissä.
Käyttäjällä on herttaisen yhdentekevää, missä palvelimessa sivut ovat, kunhan ne toimivat. Jopa sivun osoite on vain tapa päästä sivulle, ei mikään sinänsä arvokas ja tärkeä asia. Siksi uudelleenohjaus pitää tehdä mahdollisimman huomaamattomasti.

HTTP-uudelleenohjaus kertoo selaimille, hakukoneille ym. yksiselitteisesti, että sivu on muuttanut. Valitettavasti selaimet eivät täysin osaa tehdä tämän mukaisia toimenpiteitä, mutta homma pelaa ihan tarpeeksi hyvin.

Jos kuitenkin siirtäminen tehdään muilla tavoilla, niin tietysti vähimmäisvaatimus on se, että "siirtymäsivulla" on linkki uudelle sivulle.

Laitanpa vielä lainauksen HTML:n määrittelystä:

"Note. Some user agents support the use of META to refresh the current page after a specified number of seconds, with the option of replacing it by a different URI. Authors should not use this technique to forward users to different pages, as this makes the page inaccessible to some users. Instead, automatic page forwarding should be done using server-side redirects."

http://www.w3.org/TR/html4/struct/global.html#h-7.4.4.1
Taksonomisia luokkia voi kuka tahansa luoda koska vain. Tosin vain pätevän taksonomin luokituksiin yleensä kiinnitetään huomiota.

Taksonomiset luokat ovat ihmisen luomia käsitteitä. Niitä voi siis luoda uusia ilman, että elämän todellisuudessa muuttuu mitään.

Oikeampaa muuten olisi puhua taksoneista eikä taksonomisista luokista, sillä "luokka" (engl. "class") on erään luokitustason taksonien nimitys (esim. nisäkkäiden luokka /Mammalia/).

Jos oikeasti tarkoitetaan rakenteeltaan uudentyyppisten eliömuotojen syntyä, niin kannattaisi ilmaista asia sen mukaisesti.
Linkkien on syytä näkyä alleviivattuina, jotta ne tunnistetaan linkeiksi. Alleviivauksella ei tehdä mitään silloin, kun linkki on tunnistettu ja osoitin viedään sen päälle, jotta sitä napsautettaisiin. Silloin kannattaa päinvastoin poistaa alleviivaus, jotta teksti näkyy vähän selvemmin eli käyttäjä voi tarkistaa, mitä siinä ihan tarkkaan lukee. Näin:

:link:hover, :visited:hover
{ text-decoration: none; }
Jos PowerPoint-esitys on tehty järkevästi, se sisältää vain pienehkön määrän avainsanoja ja kaavioita tms. ja on tarkoitettu toimimaan suullisen esityksen tukena. Sellainen ei toimi Webissä. Eli Web-sivu pitää tehdä erikseen. Tekstejä voi ehkä pienessä määrin kopioida (vaikkapa leikepöydän kautta). Mutta käytännössä yhdestä PowerPoint-esityksen rivistä pitää tehdä väliotsikko, jonka alle kirjoitetaan tekstikappale tai pari, joissa kerrotaan se mikä on puhuttu tai aiotaan puhua esitystä pidettäessä. Miten kokonaisuus sitten jaetaan osiin on eri juttu - yhdestä kalvosta yksi Web-sivu (HTML-dokumentti) voi olla hyvä nyrkkisääntö.

Jos taas PowerPoint-esitys on tehty huonosti, se ei luultavasti toimi Webissäkään.

Teknisesti toki PowerPoint-esityksen voi panna vaikka sellaisenaan, .ppt-tiedostona, Webiin. Tai voi tallentaa PowerPoint-ohjelmasta "Web-sivuna" tai "HTML-muodossa" tms., mutta siitä tulee yleensä iso sotku.
Oikea menettely on HTTP-uudelleenohjaus ilman ilmoitusta ja viivästystä. Selvitä nykyisen palvelimen käyttöohjeista, miten tämä tehdään.
Yleisiä vinkkejä aiheesta:
http://www.heikniemi.net/svwww-vukk/k37.html
Kysymys "kahdentuuko [internet-]sanan t-äänne muissa kielissä kuin ruotsissa?" on sikäli outo, että ruotsissa kumpikaan sanan t ei kahdennu.

Keskustelussa on näköjään puitu sanan alkukirjainta (i vai I) ja loppu-t:n kahdentumista, mutta kysymys selvästikin koski sanan ensimmäistä t:tä. Siitä voidaan lyhyesti sanoa, että suomen kielessä se usein ääntyy kahdentuneena (intternet) tai puolipitkänä, mutta tämän mukaista kirjoitusasua pidetään virheellisenä. Tosin tässä sanassa kahdentumista ei tapahdu yhtä usein kuin monissa lyhyemmissä lainasanoissa, joiden lainanantajakielessä on
"nt" painollisen tavun jäljessä - ja joissa usein suomessa kirjoitetaankin "ntt" (esim. "pintti", engl. "pint", "tantta", ruotsin "tant", "kanttori", ruotsin "kantor").

Kyse ei ole ruotsin kielen ilmiöstä vaan siitä, että ruotsin ja useiden muiden kielten t (ja muut soinnittomat klusiilit: k ja p) ääntyvät varsinkin painollisen tavun jäljessä niin selvästi soinnittomina, osittain ehkä aspiroituneinakin, että suomalainen kuulee ne lähinnä kaksoiskonsonantteina. Suomenruotsi kyllä saattaa olla tässä tavallaan välittäjänä, koska se on saanut äänteellisiä vaikutteita suomesta ja saattaa jossain määrin käyttää samaa menetelmää (esim. "prata" saattaa ääntyä hiukan kuin "praatta").

Siksi suomen kielessä on esimerkiksi "lantti" (vrt. ruotsin "slant"), kun taas ruotsi d:tä vastaa suomessa vanhoissa lainasanoissa yleensä yksinäis-t (esimerkiksi ranta - strand).

Uusissa lainasanoissa tilanne on toinen: niissä yritetään enemmän säilyttää vieraan kielen kirjoitusasu, periaatteessa äänneasukin. Asiassa on päädytty melko mutkikkaaseen säännöstöön (ja moniin poikkeuksiin siitä), ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/asu.html#ss
Et saa kopioida toisten tekemiä teoksia sivuillesi ilman heidän lupaansa (eikä lupaa yleensä tule, ainakaan maksamatta siitä). Tämä koskee tekstejä, kuvia, musiikkia ym. Ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/alkeita.html

Mutta miksi kopioisit? Itseäsi varten voit ottaa sivujen osoitteet talteen, ja voit toki sivuillesi laittaa _linkkejä_ muiden sivuille, jos jostakin syystä haluat niitä "mainostaa". Tokihan on parempi, että jutut ovat oikean tekijänsä hallussa, hänen korjattavissaan jne.
Voit kirjoittaa sivullesi linkin, joka viittaa musiikkitiedostoon. Tai useita linkkejä, jotka voi järjestää vaikka listaksi.

Vaativin asia on kuitenkin musiikin tuottaminen tai lupien hankkiminen. Kai tiedät, että tarvitset luvat säveltäjältä, sanoittajalta, sovittajalta, esittäjiltä ja (jos kopiot musiikkia esim. kaupasta ostetulta levyltä) myös äänitteen tuottajalta? Lupia voi kyllä osittain saada myös Teoston ja Gramexin kautta niiden taksojen mukaan.
Jos valokuvat ovat nyt bittikarttoina, tietoa on todennäköisesti jo kadonnut. Skannerit yleensä osaavat tuottaa parempaakin muotoa. Tosin verkossa ei kuvanlaatu muutenkaan ole päätähuimaava. Paljon riippuu siitä, mitä kuvilla on tarkoitus sanoa.

Bittikartalla tarkoittanet Windows bitmap -muotoa. Se ei lainkaan sovi nettiin, koska se todellakin vie tilaa ja siten siirtoaikaa hurjasti, ja lisäksi selaimet eivät yleensä osaa esittää sivulle upotettuja senmuotoisia kuvia suoraan.

Valokuvat kannattaa www:ssä käytännössä aina esittää jpg-muodossa.

Joka tapauksessa kuvien muodon muuntaminen onnistuu monellakin ohjelmalla, esimerkiksi maksuttomalla IrfanView'lla, ks.
http://www.irfanview.com/
Ainoa tapa piilottaa sivujesi lähdekoodi on olla laittamatta niitä verkkoon. Tosin lisäksi on varminta hävittää ne myös kovalevyltä ja kaikista varmuuskopioista. Tai saahan ne senkin jälkeen selville, joten levy ja varmuuskopiovälineet pitäisi fyysisesti tuhota.

Toisaalta voit esimerkiksi kirjoittaa (FrontPagessa Koodi-tilassa) sivun koodin alkuun vaikkapa sata tyhjää riviä, nojaamalla Enter-näppäimeen. Tämä ei tietenkään estä ketään lukemasta koodia, joka haluaa ja vähänkin osaa, mutta tällainen piilotusyritys on hyvä tapa kertoa, että koodissa ei todellakaan ole mitään, mitä kenenkään kannattaisi kopioida.
Koska FrontPage Expressiä ei ole sen tekijänoikeuksien haltijan luvalla jaossa, niin sen kopiointi (ja laittomasti valmistetun kopion tallentaminen omaan koneeseen) on rikos. Tosin poliisi todennäköisesti ei tule kolkuttamaan ovelle ihan heti (kyseessähän on lähinnä ns. abandonware), mutta sitä levittämällä ja sen vastaanottamallakin kuitenkin ylität sen tärkeän rajan, joka erottaa laillisen laittomasta.

Mitään takeita ei tietenkään ole siitäkään, mitä viruksia laittomiin kopioihin on tarttunut matkan varrella.

Ja miksi kukaan enää hankkisi FPE:tä muutenkaan, kun saatavilla on hiukan monipuolisempi ja laillisesti jaossa oleva Nvu, jota vieläpä kehitetään edelleen? Ks. http://www.nvu.com ?
Et tarvitse kyrillistä näppäimistöä (joskin se voisi olla avuksi), vaan riittää ottaa käyttöön sopivat näppäimistöasetukset. Oletettavasti käytät Windowsia, joten pitäisi (tarvittaessa) asentaa ns. monikielisyyden tuki ja sitten venäjänkielinen näppäimistöasetus.

Mitä sivunteko-ohjelmaa käytät, ja onko sinulla jo kokemusta sivujen teosta? Tämä vaikuttaa aika paljon.

Englanniksi on aika hyvin ohjeita sivulla
http://ourworld.compuserve.com/homepages/PaulGor/
ja ohjelmistovaihtoehdoista on (samoin englanniksi) tietoja sivulla
http://www.alanwood.net/unicode/utilities_editors.html
Tavallisin käytäntö on kaksinkertaiset lainausmerkit, siis esim. width="100". Kaikkien määritteiden arvot kannattaa kirjoittaa lainausmerkkeihin. Tämä on oikeastaan ainoa, mitä tarvitsee tietää, harvoja erikoistapauksia lukuun ottamatta. CSS:ssä voi fontin nimen kirjoittaa lainausmerkkeihin tai olla kirjoittamatta (mutta ns. geneerisiä nimiä kuten serif _ei_ saa kirjoittaa lainausmerkkeihin).

Kokonaisuudessaan tilanne on melko mutkikas. Jos haluaa todella tietää kaikki yksityiskohdat, kannattaa lukea sopivasta kirjasta. Mutta on paljon helpompi muistaa edellä mainitsemani yksinkertainen sääntö kuin opetella ja muistaa mm. se, milloin lainausmerkit saa jättää pois määritteestä.

Suosituksen "laitat määrityksissä AINA viimeiseksi fonttityypin (serif, sans-serif tai monospace)" ehdottomuuden monet (mm. minä) kyseenalaistavat useista syistä, mm. siksi, että näiden ns. geneeristen nimien käsittelyssä on bugeja.

Jos kirjoittaa esimerkiksi
body { font-family: Arial, Helvetica; }
niin mitään kauheaa ei tapahdu siinä melko harvinaisessa tilanteessa, jossa selaimen käytettävissä ei ole Arialia eikä Helveticaa. Se vain käyttää selaimen asetuksissa määrättyä oletusfonttia.
w3schools ei kerro minkään valtakunnan virallista kantaa. Lisäksi se sisältää paljon virheitä.

http://www.w3.org/ kertoo virallisen kannan. Eri asia on, että se ei ole kovin helppolukuinen. Jos ei jaksa kahlata sitä, kannattaa uskoa niitä, jotka ovat jaksaneet, ei esim. w3schoolsia (joka kyllä sisältää mahdollisesti hyödyllistä opiskeluaineistoa - mutta kun tulee epäselvyyksiä, niin se siis _ei_ ole mikään virallinen taho).
Kalojen luokitusperiaatteet eivät poikkea eläinkunnan yleisestä taksonomiasta. Tavallisesti käytetyt taksonomian tasot ovat kaloillekin laji, suku, heimo, lahko ja luokka. Lisäksi käytetään tarvittaessa välitasoja ja lajia alempia luokitustasoja, lähinnä alalajia ja (kasvu)muotoa, sekä luokkaa ylempiä tasoja.

Taksonomiasta yleisesti ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html

Kalojen luokituksesta antaa aika hyvän kuvan kirja "Maailman kalojen nimet" (Vanamo, 2004). Siinä on kaloiksi luettu kuusi selkärankaisluokkaa(viiksiympyräsuiset, ympyräsuiset, koppapääkalat, rustokalat, varsieväiset ja luukalat). Taksonomisia tasoja siinä ovat lähinnä em. perustasot, mutta jonkin verran on heimoja jaettu siinä alaheimoihin, ja lisäksi ryhmittelyssä esiintyvät luokkaa ylemmät tasot yläluokka ja alajakso (ja pääjakso, mutta kaikki kalat kuuluvat selkäjänteisten pääjaksoon).

"Kalat" ei pitkiin aikoihin ole ollut taksonominen yksikkö, vaan sanaa käytetään epämääräisessä merkityksessä käytännön tarpeisiin (esimerkiksi puhuttaessa kalastuksesta, akvaariokaloista jne.). Esimerkiksi ahven on ihmiselle läheisempää sukua kuin haille.
Netscapen (tai Mozillan) Composeria ei ole vuosiin kehitetty, ja se on aika rajoittunut. Nvu ( http://www.nvu.org ) on Composeriin perustuva mutta jonkin verran monipuolisempi, ja sillä on kehittäjäporukka. Miinuksia: ei kunnon ohjetta, ei saatavilla suomenkielisenä.
Et kerro sivusi osoitetta. Liekö sitä osoitetta missään kerrottu? Silloin ei ole ihme, etteivät hakukoneet sitä löydä.
Kirjoita vain päivämäärä ja aika ihan normaalisti, käyttäen jotain yksiselitteistä esitystapaa. Kerro samassa yhteydessä, mitä ajankohtaa ne esittävät.

Jos olet itse asiassa kysymässä, miten saisi "nykyisen päivämäärän ja ajan", niin et ole luultavasti lainkaan miettinyt, miten suhteellista aika on. Varsinkin netissä. Paljonkohan kello on nyt Kaliforniassa? Ja miksi kukaan haluaisi katsoa sivultasi, paljonko kello on olevinaan jossain aikavyöhykkeessä, kun hän voi katsoa oikean ajan omasta kellostaan? Tai vaikkapa tietokoneestaan.
138 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt