yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. On laitonta, jos musiikki on laitettu YouTubeen laittomasti eli ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa. Nykyisin on tekijänoikeuslain 11 §:ssä niin sanottu laillisen lähteen vaatimus.
  2. Yksityiseen käyttöön saa videoida esityksen; tämä johtuu tekijänoikeuslain 12 §:stä, johon 45 § (joka käsittelee esittävän taiteilijan oikeutta esitykseensä) viittaa. Tämän nojalla tehtyä tallennetta ei saa myöhemmin käyttää muuhun kuin yksityiseen tarkoitukseen.

    Kysymyksen jatkosta kyllä ilmenee, että tässä ehkä tarkoitettiin kysyä esittelymateriaalin kuvaamisesta eikä (tanssi-, lausunta- tms.) esitysten kuvaamisesta. Tilanne on silloin sama, mutta lisäksi pätee, että jos materiaali ei muodosta teosta, tekijänoikeuslaki ei aseta mitään rajoituksia sen kuvaamiselle mihin tahansa käyttöön. Huonekalujen tai sisustuskokonaisuuksien teosluonne on toisaalta hyvinkin tulkinnanvarainen.

    Tapahtuman järjestäjällä on tekijänoikeudesta täysin riippumattomia oikeuksia rajoittaa pääsyä tapahtumaan, asettaa sille ehtoja jne. Hyvin kyseenalaista on kuitenkin esimerkiksi se, onko järjestäjällä oikeutta rajoittaa kuvaamista maksullisessa tilaisuudessa, ellei rajoitusta ole esitetty niin, että se on selvästi tullut asiakkaan tietoon hänen aikoessaan ostaa pääsylipun.
  3. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että kukaan ei voi antaa toiselle sellaista oikeutta, mitä hänellä ei itsellään ole. Vaikka palvelun ehdot antaisivat täydet oikeudet käyttää kuvaa, niin jos A on luvatta pannut palveluun B:n ottaman kuvan (mikä ei ole mitenkään harvinaista), B voi vetää oikeuteen paitsi A:n myös jokaisen C:n, joka käyttää kuvaa.
  4. Käypä hinta arvonlisäverolla vähennettynä on oikeuskäytännössä vakiintunut *hyvityksen* taso. Hyvitys voidaan tuomita maksettavaksi syyllisyydestä riippumatta, siis kun on ollut aihetta olettaa, että kopiointi on laillista.

    Jos on toimittu tahallisesti eli tietoisen laillisesti, voidaan tuomita myös *korvaukseen* kaikesta haitasta, jota on aiheutettu tekijänoikeuden haltijalle. Koska tällöin kyseessä on rikos, voidaan rikoksentekovälineet, kuten tietokone, tuomita valtiolle menetettäväksi.

    Ja näin oli kyllä jo ennen ”Karpelan lakia”.

    Ja käytännössä olennaisinta on tietysti se, jääkö kiinni. Riski on yleensä pieni, mutta moni onnistuu kasvattamaan sitä kehuskelemalla teoillaan tai tekemällä myös isompia rikoksia. Isomman rikoksen tutkimisessa nimittäin saatetaan tietokone sitten tutkia tarkasti jne.
  5. Pitääpä korjata, että ”minkäs teet?” oli hiukan liian pessimistinen. Joissakin ohjelmissa voi muuttaa toiminta-asetuksia niin, että tilanne korjaantuu. Juuri löysin tällaisen mahdollisuuden Sigil-ohjelmasta (e-kirjojen tekemisen ohjelma): sen oletusasetusten mukaan monet AltGr-yhdistelmät tekevät asioita ja tämä estää niiden käytön merkkien kirjoittamiseen, mutta asetuksia voi muuttaa poistamalla kyseiset pikanäppäilyt tai kirjoittamalla niiden tilalle toiset (esimerkiksi AltGr+T:n tilalle Alt+T).
  6. Jos ”normaali suomalainen näppäimistö” tarkoittaa sellaista, jota useimmat suomalaiset käyttävät, niin vastaus on: kirjaimia š, ž, Š ja Ž. Ne kuuluvat suomen kielen viralliseen kirjoitusjärjestelmään

    Sen sijaan nykyisen standardin mukaista näppäimistöasettelua käyttäen ne on helppo kirjoittaa. Valitettavasti Microsoft ei ole ottanut sitä jakeluunsa saati sitten vakioasetteluksi, joten käyttäjä joutuu näkemään pienen vaivan ladatakseen ja asentaakseen sen.
  7. ”C” nimessä ”CSS” tarkoittaa ”cascading”, ja tähän sisältyy, että link-elementtien keskinäisellä järjestyksellä voi olla hyvinkin paljon merkitystä, samoin kuin link- ja style-elementtien järjestyksellä.

    Tuossa koodissa ei ollut sellaista virhettä kuin väität: määritteessä href=tyylit.css ei tarvita lainausmerkkejä, paitsi XHTML:ssä, jota koodi ei yritäkään olla muutenkaan. Siis ei tarvita HTML:n määrittelyjen mukaan eikä selainten käytännön mukaan. Ja tämähän ei ole millään tavoin CSS:ää koskeva asia, vaan HTML:n syntaksia.

    Siinä oli kuitenkin aivan toisenlainen virhe: elementin nimeksi oli lipsahtanut ”style”, pitää olla ”link”, siis
  8. Yritäpä löytää jostain kansakoulun äidinkielen kirja. Siinä kerrotaan, mikä on predikaatti ja mikä on lause. Saattaa asia selvitä peruskoulun äidinkielen kirjastakin jostain kuvien ja jaarittelun seasta.
  9. Missä ohjelmassa? Ja käytitkö varmasti AltGr-näppäintä etkä Alt-näppäintä?

    Jotkin ohjelmat valitettavasti ottavat joitakin AltGr-yhdistelmiä (eli Alt+Ctrl-yhdistelmiä) omaan käyttöönsä tavalla, joka estää niiden käytön näppäimistöasettelun mukaisesti. Tämä on huonoa suunnittelua, mutta minkäs teet? Sellaisen ohjelman sisällä täytyy sitten kirjoittaa merkit osittain eri tekniikoilla, joihin aiemmin viittasin.
  10. Tapana on kysyä, haluatko kirjoittaa Caesarin ja Ciceron latinaa, keskiajan munkkien latinaa vai uuden ajan tiedemiesten kyökkilatinaa. Vai haluatko ehkä vain päteä latinankielisellä fraasilla, jota et itse ymmärrä, ajattelematta pätkääkään sitä, ymmärtääkö sitä kukaan muukaan, ainakaan oikein?

    Muuten, ”kirkkain tähti taivalla” ei ole lause.
  11. ”BBC” ei ole nimi, vaan lyhenne. Toki voidaan olla sitä mieltä, että tässä tapauksessa lyhenne on muodostunut nimeksi ja on tunnetumpi kuin varsinainen nimi. Joka tapauksessa kyseessä on harvinainen poikkeustapaus.

    Yleensä vieraskielisten nimien lyhenteet luetaan lausumalla kirjainten suomenkieliset nimet. ”BBC” on ehtinyt vakiintua luettavaksi englannin mukaan. Toinen samanlainen, joskin pienemmissä piireissä käytetty lyhenne on ”MIT”. Horjuvia tapauksia ovat esimerkiksi CIA, FBI ja LO.
  12. Olet enimmäkseen hakoteillä. Todellisuudentajun palauttamiseksi suosittelen Vierasnimikirjaa, jossa perustelen, miksi vieraskieliset nimet äännetään enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) suomeen mukautettuina. Sama käytäntö on muissakin kielissä. Vai oletko joskus kuullut ulkomaalaisen lausuvan sanan ”Jyväskylä” tai ”Väinämöinen” edes suunnilleen suomen kielen mukaan?

    Tuskin edes ensimmäisiä esimerkkinimiäsi lausutaan englannin mukaan suomenkielisessä puheessa. Esimerkiksi sananloppuinen -s tuskin ääntyy soinnillisena.

    ”Fairy” lausutaan [fairy], koska se on tuttu tavaramerkki, joka edes englantia hyvin osaavien mielessä ei assosioidu yleisnimeen ”fairy”.

    ”Peugeot” saattaa ääntyä [peukeot], eikä siitä oikeasti ole haittaa. Sen sijaan [pösoo] on juntihko ääntämys; jos ranskaa matkitaan, niin yritetään sanoa edes [pöžoo], paino toisella tavulla, jos nimi lausutaan erikseen.

    ”Renault” ääntyy [renoo] ihan siksi, että niin on helpompaa. Joskus ehkä kuulee muutakin ääntämystä; ei ole minun korviini sattunut. Ranskan ääntämys on tietysti toisenlainen. Ensiksi pitäisi päättää, minkä ääntämyksen mukainen kurkkuäänne siihen korahdetaan alkuun; suomalainen ”r”, joka on maailman kielissä harvinaisuus, on ainakin väärin, jos ranskaa yritetään puhua.
  13. Helpoimmin kirjoitat nuo SFS-standardinmukaisella näppäimistöasettelulla. Sen voi ladata osoitteen
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/uusinappis.html
    kautta. Valitettavasti Microsoft ei vieläkään ole ottanut tällaista asettelua Windowsiin, mutta asettelu on hyvin suunniteltu, vaikka itse sanonkin (olin mukana hommassa).

    Muitakin vaihtoehtoja toki on, ks.
    http://www.julkaisija.fi/kirjoita/

    Yhdysvalloissa on kyllä kehitetty ns.amerikkalainen kansainvälinen näppäimistöasettelu, joka tulee Windowsin mukana. Mutta se on jokseenkin sekava, lievästi sanoen, ja siinä kansainvälisyys loppuu suunnilleen siellä, missä rautaesirippu ennen kulki, ks. esim. http://support.microsoft.com/kb/306560 ja http://dry.sailingissues.com/us-international-keyboard-layout.html joten sillä on lähinnä kuriositeettiarvoa.
  14. Aarni Penttilän ”Suomen kielen äänne- ja oikeinkirjoitusoppi” (julkaistu vuonna 1948, alkulause päivätty vuonna 1946) sisältää kohdassa 73.6 muun muassa esimerkin ”Suomen Pariisin-lähettiläs”. Se kuitenkin lisää,että tällaiset ilmaukset eivät ole kovin yleisiä, ja että ”yhdysmerkki on tarpeen vain silloin, kun ilmauksen selvyys on turvattava. Esimerkit voitaneen luokitella sellaisiksi.

    Esimerkiksi ”Suomen-kesät” viitannee jonkun ihmisen Suomessa viettämiin kesiin. Ilmaus ”Suomen kesät” – joka lausutaankin eri tavalla, kaksihuippuisena – tarkoittaa muut, esimerkiksi virkkeessä ”Suomen kesät ovat lyhyitä, mutta vähälumisia”.
  15. Tasaus on ”kappaleen”, ei rivin ominaisuus. (Lainausmerkit siksi, että Wordin kappaleen käsite ei ole sama kuin perinteinen tekstikappaleen käsite, vaan laajempi. Esimerkiksi otsikkokin on Wordille kappale.)

    Tästä seuraa, että olet todennäköisesti painanut Vaihto+Enter siellä, missä pitäisi painaa Enter, eli tehnyt pakotetun rivinvaihdon kappaleenvaihdon sijasta. Tämän huomaa, kun klikkaat Wordin ¶-kuvaketta. Silloin kappaleenvaihdot näkyvät ¶-merkkeinä, pakotetut rivinvaihdot nuolimerkkeinä (↵). Kun tasattavan kappaleen sisällä tai lopussa on pakotettu rivinvaihto, Word tottelee sitä: lopettaa rivin – ja tasaa sen.

    Ongelma ratkennee vaihtamalla pakotetut rivinvaihdot kappaleenvaihtoihin. Klikkaa kohtaa nuolimerkin jäljessä, paina poistonäppäintä (←) ja sitten Enter-näppäintä.
  16. ”Royalty-free” on vain sana. Oikeudellisesti merkitsevää on, mitä tekijä on esittänyt teoksistaan, ei se, mitä sanaa käytetään. Jos tekijä sanoo vain, että hänen teoksensa on ”royalty-free”, hän on lyhytnäköinen eikä anna selvää pohjaa teoksen lailliselle käytölle. Jos joku muu sanoo toisen teoksesta, että se on ”royalty-free”, sitä ei lähtökohtaisesti pidä uskoa.

    ”Creative Commons” on yleisnimitys joukolle lisenssityyppejä (nykyisin kai 11:lle). Niistä osa sallii esittämisen vapaasti, osa rajoitetusti. Taaskin olennaista on, mitä tekijä on ilmoittanut.

    Lisäksi on huomattava, että kukaan ei voi antaa toiselle parempaa oikeutta kuin hänellä itsellään on. Jos joku esimerkiksi säveltää jotain, hän voi antaa sävelmänsä vapaaseen käyttöön, mutta hänellä ei ole valtaa määrätä sävelmään tehdyn sanoituksen sanoittajan, laulajan, soittajien tai äänittäjien työstä.

    Tosin jotkin Creative Commons -lisenssit sallivat teoksen vapaan käytön vain edellyttäen, että johdannaisteoksetkin ovat vapaasti käytettävissä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että sellaisen lisenssin alaiseen sävelteokseen tehtyä sanoitusta saisi vapaasti esittää, jos sanoitusta ei ole ilmoitettu vapaaksi. Päinvastoin esittäminen loukkaisi sekä sanoittajan että säveltäjän tekijänoikeutta,
  17. Kestämätöntä päättelyä. Verrataanpas latinaan. Pystymme lukemaan esiklassillisen ajan latinaa varsin hyvin, mutta latinan kirjoitus on silti kehittynyt huomattavasti vuosisatojen kuluessa. Vanhin latinan kirjoitusjärjestelmä sisälsi vain kirjaimet ABCDEFHIKLMNOPQRSTVX (vain versaalina ja muodoiltaan nykyisistä eri tavoin poikkeavina), eikä sananvälejä ja välimerkkejä käytetty, ja oikeinkirjoituskin poikkesi myöhemmästä eri tavoin. Kirjoituksen muuttuminen ei estä ymmärrettävyyttä, kunhan on saatu selville, miten kirjoitus on muuttunut.

    Muinaisegyptin kirjoitusjärjestelmä siis muuttui suuresti – alkuperäisestä sanakirjoituksesta, joka ilmeisimmin perustui kuvakirjoitukseen (merkki näytti siltä, mitä se tarkoitti) kuljettiin pitkä matka monimuotoiseen kirjoitusjärjestelmään, jossa oli mm. sanamerkkejä, täsmennysmerkkejä (determinatiiveja) ja foneettisia, lähinnä konsonantteja ilmaisseita merkkejä.
  18. ”Instrumentaalisen version” käyttö tarkoittaa sävelteoksen ja sen esityksen käyttämistä, joten siihen tarvitaan säveltäjän, esittäjän ja äänitteen tuottajan luvat.

    Menettelyn kutsuminen parodiaksi ei muuttaisi mitään. Eikä mistään parodiasta ole kyse silloin, kun sävelteokseen liitetään uudet sanat.
  19. Evankeliumikirjoihin ei ole tekijänoikeutta, koska tekijöiden kuolinvuosista on kulunut yli 70 vuotta, joten niitä saa vapaasti julkaista muuttamattomina tai muutettuina. Vapaan mukaelman tekeminen on tietysti joka tapauksessa vapaata.

    Sen sijaan evankeliumikirjojen käännöksiin on tekijänoikeus usein voimassa. Tämäkään ei kuitenkaan estä kirjoittamasta omaa sepitelmää niiden sisällön pohjalta. Sen sijaan kaavamainen muunnelma, esimerkiksi Korsoraattori-ohjelman tapaisella välineellä tehty väännös, epäilemättä loukkaisi käännöksen tekijänoikeutta.

    Jos esimerkkisi kuvastaa aiottua tyyliä, on tietysti jokseenkin selvää, että kukaan ei sellaista viitsisi lukea, mutta se on eri juttu.
  20. Periaatteessa tietysti kustannussopimus on tässä keskeinen, mutta ei sitä välttämättä ole tallella. Asialla on kuitenkin merkitystä kysyjän mainitsemista tapauksista vain siinä, että hän haluaisi käyttää teosta laajemman teoksen osana eli uudelleenjulkaista sen. Tällöin on olennaista, onko sopimuksessa rajoitettu tekijän oikeuksia sellaiseen.

    Ellei sopimuksessa ole rajoitusta, tekijä saa julkaista teoksen eri muodossa, sillä tekijänoikeuslain 37 § kieltää vain julkaisemisen ”siinä muodossa ja sillä tavoin kuin sopimuksessa on tarkoitettu”.

    Jos sopimuksessa on rajoitus, tarvitaan sen ohittamiseen toisen osapuolen lupa. Jos kustantaja on todella vain lopettanut toimintansa mutta silti juridisena henkilönä olemassa, tilanne voi olla hankala. Todennäköisempää kuitenkin on, että kysyjä tarkoitti, että kustantaja on tehnyt konkurssin tai myyty toiselle yritykselle tms. Tällöin kustantajan oikeudet ovat siirtyneet jonnekin. Tästäkin voi tulla hankala tilanne. Käytännössä on erittäin luultavaa, että kukaan ei reagoi mitenkään, ellei uudelleenjulkaisusta muodostu suurta myyntimenestystä ja kuuluisuutta.

    Jos halutaan ”vetää tarina uusiksi, niin että vain kuoret eli juoni ja teema pysyi entisenä”, tekijänoikeus ei aseta esteitä. Juoneen ja teemaan ei ole tekijänoikeutta. En kyllä ymmärrä, miten ne olisivat kuorta; nehän ovat ydintä.

    Sama koskee pelkän jatkon kirjoittamista. Kuka tahansa voi kirjoittaa jatkon vaikka toisen kirjalle.
    21. 26 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt