Kirjoitettu muinainen egyptin kieli

En usko, että kirjoitustaito on yllättäen putkahtanut esiin, vaikka historialliset jäänteet saattavat antaa sellaisen kuvan. Kun yhteisö vaurastuu, lisääntyy kaupankäynti, joka tekee jonkinlaisen kirjanpidon tarpeelliseksi. Väkiluku lisääntyy, väki kerääntyy yleensä jokivarsien hyvinvoiviin keskuksiin, syntyy verotuksellisista ja muista syistä tarve valtionhallinnon kirjanpitoon.

Jotenkin näin - käytännön tarpeesta - kirjoitustaito (vakiintuneet merkit) lienee kehittynyt, vaikka myös vähemmän kehittyneissä ihmisyhteisöissä on käytetty muistitukina erilaisia merkkejä. Niillä oli usein hyvin maaginen merkitys, ja ne erosivat kirjoituksesta siten, ettei niiden muoto tai merkitys ollut vakiintunut. (Esim. saamelaisten noitarummut).

Mihinkähän nämä kuvitelmat perustuvat? Johonkin vuosikymmeniä vanhaan populaaritieteelliseen historiankirjaanko?

Todellisuudessa hieroglyfeille tunnetaan edeltäjiä jo vuoden 4000 eKr. tienoilta ja ensimmäiset varsinaiset hieroglyfit 3300-luvulta eKr. Hieroglyfikirjoitus muuttui aikojen kuluessa huomattavasti, muun muassa kehittyen sanoja esittävistä kuvamerkeistä monin tavoin abstraktimmaksi ja myös tavu- ja äännekirjoituksen suuntaan. Sitä käytettiin 300-luvun lopulle (jKr.) asti.

Vanhimpien kirjoitusten ikämääritykset on tehty vallassa olleiden hallitsijoiden mukaan ja uudempien mahdollisesti myös asiayhteyden mukaan. Thiniittikauden ja sitä edeltävä ajan tapahtumat ovat melko tuntemattomia, joten tuon ajan harvojen kirjoitusten ajoittaminen on melko vaikeaa.

Koska kirjoituksia osataan tulkita lähes kolmentuhannen vuoden ajalta, se kertoo siitä, että kirjoitettu kieli ei ole voinut muuttua so. kehittyä kovinkaan paljon. Loppuaikoina käytetty kieli lieneekin ollut kehittynein, ja tämä oli se versio kirjoitetusta muinaisesta egyptistä, jota opittiin tulkitsemaan samanikäisen kreikan avulla. Jos egypti olisi kehittynyt paljon mainitun kolmentuhannen vuoden aikana, vanhimpien kirjoitusten tulkitseminen voisi olla mahdotonta.

Englannin kansalliskirjailijan William Shakespearen sananvarastoa on joskus haukuttu melko suppeaksi. Englannin kielessä on kuitenkin lähes puoli miljoonaa eri sanaa, joista suurin osa on keskiverto nykybritille täysin tuntemattomia. (Minulla on Shorter Oxford English Dictionary 3rd ed., jossa on melko ”outoja” sanoja.)

Jos Shakespearen (lukutaitoinen) aikalainen ”aikamatkustaisi” nyky-Britanniaan ja lukisi The Timesia, hänellä saattaisi olla suuria vaikeuksia ymmärtää lehden tekstiä. Jos hänelle annettaisiin jokin toinen (ammatti-, harraste- tms.) lehti, ymmärtäminen saattaisi olla vielä vaikeampaa.

Syy, että aikamatkustaja ei ymmärtäisi kunnolla nykyenglantia, ei liene mikään muu kuin kielen muuttuminen. Kyse on kuitenkin vain neljänsadan vuoden aikaerosta.