yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Matematiikan kouluopetusta on supistettu peruskouluun siirtymisen takia. Koska peruskoulussa on hoidettava koko ikäluokka, hyvin pientä erikoisopetukseen otettavien joukkoa lukuun ottamatta, opetuksen vaativuus on mitoitettava sen mukaan. Tässä ei ole kyse vain oppimisen edellytyksistä, vaan myös motivaatiosta. Oppikoulussakin matematiikan opetus oli varsin monille tervanjuontia, ja nyt peruskouluun otetaan sekin aines, joka ei olisi päässyt tai ei olisi halunnut oppikouluun.

    Tämä ei ole matematiikan osalta niin vakavaa kuin voisi luulla. Se on vakavaa niiden osalta, jotka myöhemmin opiskelevat teknisiä, luonnontieteellisiä tai muita aloja, joilla oikeasti tarvitaan matematiikkaa. Useimmille peruskoulun matematiikka on yhtä hyödytöntä kuin ruotsin kieli siltä.

    Joku ehkä väittää, että pitäähän nyt jokaisen osata laskea edes yksi- ja kaksinumeroisilla luvuilla. Ehkä pitäisi, mutta sitäkään ei osata, kouluopetuksesta huolimatta. Kun kaupassa sattui sähkökatkos vuosia sitten, ihmettelin, että kassa ei osannut tehdä edes yksinkertaista yhteenlaskua kynällä ja paperilla – ja kun jostain löytyi paristokäyttöinen taskulaskin, sitäkään ei osattu käyttää. Nykyisin kai myynti pannaan heti kiinni tuollaisissa tilanteissa, joten ilmiöön ei enää törmää. Mutta busseissa kyllä näkee, että aina ei osata edes laskea, paljonko maksaa kahden ihmisen liput yhteensä, jos yhden lipun hinta tunnetaan.

    Tätä vasten on vähän turha huolestua matematiikan opetuksen tasosta yleissivistyksen kannalta. Se on jo pitkään ollut niin alhaalla, että sillä on merkitystä vain nille, jotka tähtäävät opintoihin, joissa matematiikkaa tarvitaan. Ja heille varmaan sopisi paremmin sellainen opetus, jossa ei yritetä edetä niin hitaasti, että kaikki tai edes valtaosa pysyisi mukana.

    Yleissivistyksen kannalta matematiikkaa paljon tärkeämpää olisi opettaa laskentoa nykyaikaisella tavalla. Ei laskemista, vaan lukujen arviointia ja käsitteellistä hallintaa – siis niin sanotun numerotajuttomuuden torjuminen. Useimmat ihmiset kun eivät osaa oikeasti arvioida edes sitä, kannattaako ostaa tuotteet 5 % kalliimmalla, kun ostoista saa 1 %:n BOOONUKSEN, tai paljonko merkitystä on puolueen kannatuksen nousulla 20,9 %:sta 21,2 %:iin, kun kannatusarvioiden ilmoitettu tarkkuus on parin prosenttiyksikön luokkaa ja todellinen tarkkuus vielä heikompi. Tai onko jotain pielessä, kun jonkin sanotaan maksavan triljoonia euroja.
  2. Kummallisia ovat molemmat määritelmät. Kummastakaan emme tiedä, kuka ne on esittänyt.

    Nollan määritelmä riippuu siitä, miten kokonaisluvut halutaan määritellä. Esimerkiksi joukko-oppiin perustuvassa määritelmällä nolla on tyhjän joukon kardinaali (eli kardinaliteetti eli mahtavuus), aksiomaattisessa määritelmässä taas yhteenlaskun neutraalialkio. Ja Wittgensteinin määritelmässä nolla on operaation eksponentti, joka ilmoittaa, ettei operaatiota suoriteta lainkaan, ei yhtäkään kertaa.
  3. Kansalliset normit sallivat puhelinnumeron ilmoittamisen sekä kansallisessa että kansainvälisessä muodossa tai niiden yhdistelmänä. Tärkeintä on välttää niiden sekoittamista toisiinsa – sellainen on ikävän yleistä, tyyliin +358 (0)40 ..., jolloin lukija menee sekaisin ja arpoo, kuuluuko ensimmäinen nolla numeroon vai ei, ja arvaa väärin. Tiedän tapauksen, jossa ulkomailla hädässä ollut ihminen tämän takia soitti lukemattomia kertoja olemattomaan numeroon.

    Kansainvälisen muodon käyttö on fiksua niiden ihmisten kannalta, jotka ovat tottuneet tallentamaan numeron puhelimeensa tässä muodossa, jotta siihen voi soittaa vaivatta sekä kotimaasta että ulkomailta.
  4. Sulkeiden pois jättäminen on Viestintäviraston keksintö, jonka se onnistui jotenkin ujuttamaan suomalaisen standardin muutokseksi. Tragikoomista asiassa on, että menettely on vastoin ITUn normia, siis sellaisen kansainvälisen järjestön, jonka toimialasta Viestintäviraston pitäisi huolehtia Suomessa. Siis vähän sama kuin jos Posti keksisi ihka omia postiosoitesääntöjä, jotka ovat vastoin Maailman postiliiton normeja.
  5. Nimien johdokset ovat ihan eri asia, vrt. esim. luterilainen (mutta silti Luther, ei ”Luter”), kalvinismi (mutta Calvin, ei ”Kalvin”) jne.
  6. Yleisenä periaatteena suomessa on, että vieraita henkilönnimiä ei suomalaisteta. Poikkeuksia on lähinnä monarkkien ja paavien sekä Raamatun henkilöiden ja kirkkoisien nimissä (ja muutamissa yksittäisissä nimissä, kuten Stalinin etunimessä, venäjäksi Iosif). Paavien nimistäkin on suomalaistettu pääosin vain sellaiset, jotka esiintyvät Raamatussakin (poikkeuksena mm. "melkein raamatullinen" Klemens, latinassa Clemens). – Erityinen sekasotku on Sixtus-nimessä, joka jostain syystä yleensä kirjoitetaan ks:llä silloin, kun puhutaan Sixtuksen kappelista, ellei sitä sitten vielä kummallisemmin nimitetä ”Sikstiiniläiskappeliksi”.

    Myös Franciscus Assisilaisen nimi kirjoitetaan suomessa jokseenkin vakiintuneesti kahdella c:llä, eikä tästä ole erityistä syytä poiketa Franciscus I:n nimessäkään.
  7. Merkinnän nimi on lähinnä ”yläindeksi”. Sen voi tehdä esimerkiksi kirjoittamalla a:n, maalaamalla sen ja klikkaamalla Wordin (2007 tai uudempi) Aloitus-välilehden Fontti-osan painiketta ”x²”.

    Tosin tulos on typografisesti huono: yläindeksin viivanpaksuus on liian pieni, eikä se muutenkaan sovi tekstin tyyliin. Oikeastaan tällaiseen tarkoitukseen pitäisi käyttää fontin sisältämää erityistä yläindeksi-a-glyyfiä, joka valitaan OpenType-piirteellä "sups". Word ei kuitenkaan osaa tällaista. (Word 2010 osaa joitakin OpenType-piirteitä, mutta ei tätä.) Tästä ei kannata masentua, mutta Wordilla saatava tulos siis jää jälkeen taitto-ohjelmilla saatavasta.
  8. Kappas, Saint Jerome oli lisä kokoelmaani, joka on muuten aika täydellinen ja on julkaistu Vierasnimikirjassa. Yritin ottaa kirkkoisätkin mukaan mutta Hieronymus jotenkin pääsi karkuun.
  9. Vokaaliin ja s:n loppuvien vieraiden nimien taivutuksessa on paljon vaihtelua. Nykyaikaiset nimet taipuvat yleensä kokonaan vieraina, siis Ramos : Ramosin. Tosin os-loppuisissa nimissä esiintyy myös suomen sanojen mallin mukaista taivutusta, esimerkiksi Torremolinos : Torremolinoksen, mutta ”Ramoksen” ei tunnu luontevalta.

    Täysin vieraskielisiin astevaihtelu ei kuulu. Vieraskielistä tavaramerkkiä tai mallinimeä on syytä käsitellä siten, siis Mokka : Mokkan. Tässä kieltämättä kyllä tunnetun kaupunginnimen Mokka : Mokan (sovinnaisnimi, joka on aika kaukana arabiankielisestä asusta al-Mukha) ja vielä tunnetumman, siitä peräisin olevan kahvityypin nimen (mokka : mokan) vaikutus voi olla vahva ja voi houkutella astevaihteluun. Toisaalta juuri tämän yhteyden takia on parempi taivuttaa Mokka : Mokkan, koska se osaltaan auttaa pitämään sanat erossa toisistaan. (Se, johtuuko mallinimi kaupunginnimestä, on tämän kannalta epäolennaista. Olennaista on, että nimillä on aivan eri tarkoitteet.)

    Tämä ei itse asiassa ollut kovin vaikeaa. Paljon vaikeampiakin vieraiden nimien taivutuksen ongelmia on, ks. Vierasnimikirja, http://www.julkaisija.fi/yleista/vierasnimikirja.php
  10. Se on vähemmän vakavaa kuin esimerkiksi se, että suomea kirjoittaessasi et viitsi kirjoittaa pistettä lyhenteen perään (kuten ”esim.”) tai pilkkuja paikoilleen. Mutta jokainen virhe on myös viesti, tahallinen tai tahaton. Tosin melko harva ihminen huomaa niin pieniä virheitä kuin akuutin aksentin käytön heittomerkin tilalla. Toisaalta: kannattaako ärsyttää tarkkaavaisimpia lukijoitaan?

    Myöskään ”haven't" ei ole oikein, sillä Ascii-heittomerkki (') kuuluu vain tietokonekieliin, ei ihmisten kieliin, joissä käytetään oikeaa heittomerkkiä (’). Lisätietoja: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.7.html#lain-nimet
  11. On laillista, jos teet omaan yksityiseen käyttöösi etkä myöhemminkään anna muiden käyttöön. Tosin periaatteessa tämä ei koske sellaista sisältöä, joka muodostaa tietokoneohjelman, joten oikeastaan kaikki JavaScript pitäisi pudottaa pois.

    Käytännössä ongelmia tulee sitten, kun sivu on jossain palvelimessa ja sen osoitetta levitetään tai se vuotaa.

    Kiistanalaista on sellainen toiminta, jossa kopioidaan vain otsikoita muilta sivustoilta ja linkitetään ne alkuperäislähteeseen. Esim. http://www.ampparit.com/ Jotain voinee päätellä siitä, että tuo sivusto on toiminut vuosia ja mediatalot ovat urputtaneet siitä, mutta eivät ole uskaltaneet vetää oikeuteen.
  12. Varsinaisesti translitterointi on tekstin muuntamista kirjoitusjärjestelmästä toisiin siten, että kirjaimet korvataan toisen kirjoitusjärjestelmän kirjaimilla sellaisen säännöstön mukaan, jonka soveltaminen ei edellytä sanojen ääntämyksen tuntemista.

    Käytännössä translitteroinniksi sanotaan myös siirtokirjoitusjärjestelmiä, joissa ääntäminen otetaan huomioon joissakin yksityiskohdissa. Tällainen on muun muassa suomen kieleen aiemmin suositeltu venäjän siirtokirjoitus, koska siinä е-kirjaimen translitterointi voi riippua sen ääntämyksestä (esimerkiksi Хрущев → Hruštšov, koska е ääntyy painollisena o:na).

    Lisätietoja: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/siirtokirjoitus.html
  13. Kunpa olisikin niin. ”Kunkin maan itsensä määrittelemä latinaistus” tarkoittaa jotakin järjestelmää, jonka maan jokin virasto tai yhteisö on määritellyt paikannimiä varten. Kotus ei suoraan kerro, onko tarkoitus, että paikannimet kirjoitetaan eri järjestelmän mukaan kuin henkilönnimet, organisaatioiden nimet, sitaattilainat jne., mutta ilmeisestikään ei ole, vaan paikannimien järjestelmän on tarkoitus ohjata kaikkea muutakin. Siinä voi syntyä kiinnostavia tilanteita, jos esimerkiksi maan passiviranomaiset tai -laki ovat eri linjalla kuin paikannimiporukka.

    Ja se kussakin maassa määritelty järjestelmä voi olla noin mitä tahansa ja vaihtua milloin vain. Esimerkiksi Venäjä on muuttanut passien käytäntöä jopa vuoden välein, ja nykyinen passilaki translitteroi ц-kirjaimen tc:llä (jolloin esimerkiksi Jeltsinistä tulee Yeltcin) – menettely, jota tuskin käytetään missään muualla.

    Teoriassa on hyvä ajatus, että paikannimet siirtokirjoitetaan maan oman normin mukaan, jos tätä normia maassa itsessään noudatetaan ja esimerkiksi tienviitoissa, katukylteissä, kartoissa ym. on sen mukainen ”latinaistus”. Mutta käytännössä tilanne on yleensä paljon sekavampi.
  14. Suomalaisen standardin mukaan kyllä, mutta Kotimaisten kielten keskus ”Kotus” on innolla vaatimassa siirtymistä ”kansainväliseen käytäntöön” eli YK:n paikannimisuositukseen, jolla noin yleisesti tässä maailmassa ei viitsitä edes pyyhkiä mitään. Kyseinen suositus lähtee siitä, että noudatetaan kunkin maan itsensä määrittelemää ”latinaistusta” (suom. siirtokirjoitusta), nimittäin sitä, joka on viimeksi kerrottu paikannimikomitealle.

    Niinpä Kotus ajaa, vastoin kansallista standardiamme, sellaista kirjoitusasua kuin Chornobyl. Tämä asu erikseen mainitaan Kotuksen aineistossa. Ja vaikka siellä sanotaan, että ”uudet latinaistussuositukset eivät tietenkään koske suomeen vakiintuneita eksonyymejä eli sovinnaisia paikannimiä, kuten Kiova, Krim ja Valko-Venäjä”, niin avoimeksi jää, mitkä sitten katsotaan vakiintuneiksi. Jonkun mielestä Tšernobyl on vakiintunut, jonkun toisen mielestä Jalta (vaikka sille esitetään uudisoitu asu Yalta). Entä Harkova? Onko se nyt Kharkiv?

    Tämä ei ollut vitsi, vaikka toivoisin, että olisi. Ks.
    http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2537
  15. Tässä tapauksessa tuskin on mitään merkityseroa. Kyse on vain sanonnan muodosta. Lisäsin asiasta Nykyajan kielenoppaaseen seuraavan:

    Monissa sanonnoissa esiintyy monikon tunnus lähinnä tyylillisenä seikkana, ilman varsinaista merkitystehtävää. Kun sanotaan, että jokin on aluillaan, ei tarkoiteta useita alkuja. Nykysuomen sanakirja mainitsee sanonnan ”olla alullaan” yksiköllisenä, mutta tästä ei voi päätellä, että monikollinen ”olla aluillaan” olisi väärin; kielenhuolto ei näytä ottaneen asiaan kantaa.

    Joissakin tapauksissa, kuten alkuaan ~ alkujaan, molemmat vaihtoehdot mainitaan ohjeissa hyväksyttävinä, mutta silti toinen voi olla selvästi yleisempi.

    Suuntauksena näyttää olevan monikollisuuden yleistyminen tällaisissa tapauksissa. Syynä on ehkä se, että monikollinen muoto kuten ”aluillaan” tai ”alkujaan” helpommin koetaan erityiseksi sanonnaksi (adverbinomaiseksi) eikä varsinaisesti alku-sanan muodoksi.
  16. Ilmauksella (ei käsitteellä) ”avoin kysymys” on kaksi merkitystä:

    1) kysymys, johon ei ole (vielä) saatu (tyydyttävää) vastausta, ratkaisematon kysymys

    2) kysymys, jonka vastausvaihtoehdot jätetään avoimiksi, vastakohtana kysymykselle, jossa esitetään joukko valittavia vaihtoehtoja (esimerkiksi tentissä tai mielipidekyselyssä).
  17. Wordisi on ilmeisesti ns. yhteensopivuustilassa, koska olet käsittelemässä .doc-tiedostoa. Sellaiset tiedostot avautuvat myös Wordin vanhoissa versioissa (Word 2003 ja aiemmat), mutta sen takia niissä eivät toimi uuden Wordin (Word 2007 ja uudemmat) kaavatoiminnot.

    Yksinkertainen tapa selvitä asiasta on käyttää Tallenna nimellä -komentoa (Save As) ja valita tallennusmuodoksi Word-tiedosto (.docx, joka tarkoittaa uutta tiedostomuotoa). Tämän jälkeen kaavatoiminnot alkavat pelata.

    Huom. Uusissakin Wordeissa on "kaavaeditori", mutta se on vanhojen versioiden mukainen, alkeellinen ja rajoittunut, eikä sen käyttöä suositella. Sen sijaan suositellaan kaavatilaa, jossa kirjoitettu kaava tulee suoraan dokumentin osaksi ja joka käynnistetään (esimerkiksi) juuri tuolta Lisää-välilehden Kaava-kohdasta.

    Maksamaton mainos:Uuden Wordin kaavatila on todellakin helppokäyttöinen ja tuottaa varsin hyvää, joskaan ei täydellistä jälkeä (täydelliseen jälkeen tarvitaan AMSTeX ja todella osaava käyttäjä), mutta sen dokumentaatio on puutteellinen ja suomenkielisessä käyttöliittymässä on karkeita virheitä. Joten kannattaa investoida muutama euro PDF-kirjaan "Matemaattisten merkintöjen kirjoittaminen", http://www.e-painos.fi/kirjat/jukka-k-korpela-matemaattisten-merkintojen-kirjoittaminen/
  18. Word 2010:ssä ei todellakaan kannata käyttää kivikautista kaavaeditoria, kun on käytettävissä kunnon kaavatilakin.
  19. Tokihan sen voi jQuerylläkin tehdä, mutta näin yksinkertainen asia kannattaisi tehdä vaikka vain harjoittelun vuoksi perus-JavaScriptillä. Jos et osaa, niin ei kannata ruveta jQueryä vielä harrastamaan. Sen tarkoitus ei ole, että et ymmärtäisi mitä teet, vaan helpottaa käytännön toteutusta.

    Yksinkertainen idea: Sijoita div-elementtiin img-elementti, jossa src-määrite viittaa alkutilassa johonkin peruskuvaan (vaikka sitten kokonaan valkoiseen). Liitä img-elementtiin id-määrite, esim. id=kuva. Sitten laitat vain linkkiin määritteen onmouseover="document.getElementById('kuva').src = 'porkkana.png'". Ja sen jälkeen pitää miettiä, mitä haluat tapahtuvan, kun osoitin viedään pois linkin alueelta. Haluat ehkä lisätä onmouseout-määritteen.
  20. Kirja “The World's Writing Systems" kuvaa japanin ääntämystä käyttäen r-kirjainta, yhteydessä, jossa se selvästi käyttää IPA-merkintöjä. Tokihan se on ennen muuta kirjoitusjärjestelmiä koskeva kirja, mutta kuvaukset ovat eri kieltiä tuntevien lingvistien kirjoittamia.

    Sekavuus johtuu osittain siitä, että foneettisia ilmiöitä on vaikea tulkita ja kuvata, osittain siitä, että mm. /r/:n ja /l/:n kontrastin puuttuminen jättää /r/:n toteutumille varsin paljon tilaa – murrevaihtelussa, yksilöllisessä vaihtelussa ym.

    ”Normiääntämys” tarkoittaa normin mukaista ääntämystä, joten siinä alkuosa ei edusta sanaa ”normaali”.
    21. 27 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt