yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Asenna kiinan näppäimistötuki. Luultavasti se käy Windows 7:ssa samaan tapaan kuin Vistassa: klikkaa Windowsin alapalkissa olevaa kielitunnusta (FI, jos suomi käytössä) hiiren kakkospainikkeella ja valitse ”Asetukset”, jolloin avautuu ikkuna ”Tekstipalvelut ja syöttökielet” (johon päsäee muutakin kautta). Klikkaa ”Lisää” ja valitse kohdasta ”kiina (Kiinan kansantasavalta)” alakohta ”kiina (yksinkertaistettu) – Microsoft pinyin IME”.

    Sen jälkeen voit kielitunnusta klikkaamalla valita kieleksi kiinan, CH. Tällainen kielen asetus vaikuttaa aktiiviseen ikkunaan. Kun CH on valittuna, voit kirjoittaa esimerkiksi wo, jolloin näet listan kiinalaisista merkeistä, joiden pinyin-transkriptio on wo, ja voit numerolla valita oikean, esimerkiksi 我.

    Lisätietoja:
    http://newton.uor.edu/Departments&Programs/AsianStudiesDept/Language/chinese_write.htm
  2. Tuo on normaali perustilanne. Jenkkinäppäimistöasettelu on täysin turha, mutta ei sen poistaminen tässä tapauksessa auta. (Jos se on käytössä, ääkköset eivät toimi, ja nehän siis toimivat, joten vika on muualla.)

    Vaikuttaa siltä, että Alt-näppäinten asetukset ovat muuttuneet. (Jos Alt+Ctrl ei myöskään toimi, vika näyttäisi koskevan molempia Alt-näppäimiä.) Palaan siis aiempaan ehdotukseeni käyttää KeyTweak-ohjelmaa tilanteen katsomiseen ja korjaamiseen. Näppäimen 60 (välilyöntinäppäimen 61 vasemmalla puolella) merkityksen pitäisi olla "Left Alt" ja näppäimen 52 (välilyöntinäppäimen oikealla puolella) merkityksen "Right Alt".
  3. Ohjauspaneelin Näppäimistö-kohdassa on vain toistonopeutta yms. koskevia asioita, ja Microsoft-logiikan mukaisesti näppäimistöasettelut ovat kohdassa "Aluekohtaiset- ja kieliasetukset" (eikä tähän nimeen sisältyvää kielivirhettäkään, virheellistä yhdysmerkin käyttöä, ole saatu korjauksi...). Sieltä sitten löytyy kohta "Näppäimistöt ja kielet", jossa pitää klikata painiketta Näppäimistö. Millainen asetus sieltä löytyy (Yleinen-välilehdeltä)? Mitä muuten Å-näppäin tuottaa?
  4. Siis ovat @, € yms. aiemmin toimineet ja nyt lakanneet toimimasta? Ilmeisesti. Alkuperäinen kysymys ei kertonut tätäkään...

    Mutta joo, unenpöpperössä taisin olla minäkin, koska jos on jenkkinäppisasettelu käytössä, eivät ääkkösetkään toimi. Mikähän siis asettelu on? Kuvaruudun alareunassa pitäisi näkyä järjestelmän kieliasetus, normaalisti FI = suomi, ja sen oikealla puolella pieni näppäimistöä esittävä kuvake. Jos klikkaat kuvaketta hiiren kakkospainikkeella ja valitset "Asetukset...", pääset näkemään näppäimistöasettelun. Jos se ei ole normaali suomalainen, vaihda se sellaiseksi.

    Jos tämä ei auta, niin...

    Ilmeisesti tiedät, mikä AltGr on, jos olet kerran aiemmin saanut aikaan @:n ja €:n. Jos asettelu on muuttunut niin, että AltGr ei toimi suomalaisella (eurooppalaisella) tavalla, niin silloin Alt ja Ctrl yhdessä saavat saman vaikutuksen aikaan. Siis painat kahdella sormella Ctrl:n ja Alt:n molemmat alas ja näpäytät E:tä, niin pitäisi €:n ilmestyä.

    Jos tuo auttaa, niin AltGr-näppäimen scan-koodi on ilmeisesti muuttunut. Se pitäisi voida korjata esimerkiksi KeyTweak-ohjelmalla ks. http://webpages.charter.net/krumsick/
  5. Et kerro mitään olennaisia tietoja, esimerkiksi mikä käyttöjärjestelmä on tms., joten olet varmaankin Windows-käyttäjä. Et myöskään kerro, miten "ei toimi" eli mitä merkkejä tulee. Joten todennäköisesti olet vahingossa näppäillyt Alt+Vaihto eli Alt+Shift ja saanut siten näppäimistöasettelun amerikkalaiseksi. Korjaantuu samalla näppäilyllä.
  6. Tee osoitetiedosta oma kappaleensa ja aseta sille vasen sisennys kappaleen asetuksista.

    Vielä parempi idea on määritellä kappaletyyli, vaikkapa "Osoite", ja sille haluttu sisennys, ja sitten määritellä kappale sentyyppiseksi. Näin hoituu se, että mahdollisilla muilla osoitetiedoilla asiakirjassa on sama sisennys ja että tätä sisennystä on helppo muuttaa keskitetysti, jos joku Iso Pomo esim. vaatii, että pitää sisentää 20 mm eikä 19 mm. :-)
  7. Jos on kiinnostunut suomen sanojen alkuperästä, kannattaa tutustua esimerkiksi ”Suomen kielen etymologiseen sanakirjaan”, joka todennäköisesti löytyy lähimmästä kirjastosta ainakin lukusaliosastosta. Jos ei löydy, voi pyytää apua ja tarvittaessa ehdottaa hankittavaksi.

    Mielivaltaisten spekulointien esittäminen johtaa lähinnä täysin asiattomiin vastauksiin, kuten tässäkin tapauksessa on jo käynyt.

    Kysymykseen voisi vastata sen omalla tasolla kysymällä, ovatko myös ”kolmio” ja ”ikilumi” samaa alkuperää, onhan niissäkin samat konsonantit.

    Suomen kielessä ei juurikaan esiinny ensi tavun vokaalin vaihtelua, paitsi tapauksissa, joissa vokaaliloppuiseen vartaloon liittyy -i-pääte (esimerkiksi suo : soissa, juoda : join). Vartalon vokaalinvaihtelu on ollut merkittävässä asemassa indoeurooppalaisessa kielikunnassa mutta ei uralililaisessa.

    Periaatteessa samalähtöisyys olisi mahdollista, jos toinen sanoista olisi lainautunut sukukielestä (lähinnä jostakin saamen kielestä), jossa äännelaillinen kehitys on muuttanut ensi tavun vokalismia. Tällaisesta ei kuitenkaan taida tässä olla merkkejä. Ja oletus vokaalien mielivaltaisesta muuttumisesta on juuri niin mielivaltainen miltä se kuulostaa.

    Sana ”kuolla” (vartalo ”kuole-”) on vertailevan kielentutkimuksen perusteella arvioiden todennäköisesti kielen vanhaa, suhteellisen alkuperäistä sanastoa. Sana ”kalma” on alkuperältään epäselvä ja kiistanalainen; sille on esitetty mm. germaaninen lainaetymologia.
  8. Tarinaa, jonka mukaan ”kirkkoherra” perustuisi ruotsin sanan ”kyrkoherre” väärinkuulemiseen tai johonkin vastaavaan, kerrotaan kyllä yleisesti. Ja tarinahan sopii hyvin pyrkimyksiin selittää kirkko tasa-arvoiseksi samalla kuin säilytetään vanhat nimitykset, joista tosin ”kirkkoherra” on ilmeisesti suojeltu paljon vahvemmin kuin ”suntio” oli.

    Tarina vain ei taida olla tosi. Ainakin jos uskomme Ruotsin akatemian sanakirjaa ( http://g3.spraakdata.gu.se/saob/ ), ruotsissa vanha sana on ”kyrkoherre” tai oikeammin sanottuna sen muinaisruotsin muoto ”kirkio härra”. Tämä sana lainautui suomeen muodossa ”kirkkoherra” luultavasti viimeistään joskus 1500-luvun alkupuolella. Myöhemmin Ruotsissa ilmeisesti koettiin herra-sana vältettäväksi (ehkä joku jopa huomasi raamantunkohdan, jossa sellaiset nimitykset kielletään) ja sepitettiin sana ”kyrkoherde”. Paimenta tarkoittavan sanan käyttö tietysti perustuu siihen, että Raamatussa puhutaan kristittyjen ryhmien johtohenkilöistä paimenina. Kreikkaa senaikaiset papitkin taisivat osata melko huonosti, mutta latina oli käyttökieli ja latinankielisessä Raamatussakin puhutaan samaan tapaan metaforisesti paimenista (pastor).

    Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sanalla ”paimen” on vastineita kaikissa lähisukukielissä, ja se on selitetty balttilaiseksi lainaksi, jota verrataan nykyliettuan sanaan ”piemuō”. Tällainen lainaselitys on kulttuurisesti uskottava, koska olisi luonnollista, että esi-isämme olisivat omaksuneet paimenta tarkoittavan sanankin naapurikansoilta kuten karjanhoidon ja paimentamisen. Sen sijaan kreikasta lainaamiseen olisi tarvittu jotain aika erikoista. Levinnyisyys lähisukukielissä viittaa siihen, että sana on tullut kieleemme paljon ennen kristillistä vaikutusta, joten siihen kaatuu sekin muutoinkin kyseenalainen selitysyritys, että kreikkaa jossain määrin osannut papisto olisi opettanut sanan rahvaalle. Mainittu sanakirja mainitsee erikseen: ”Paimenta merkitsevä kreikan sana poiḿēn on eri lähtöä.”
  9. En kirjoittanut Sarasluoto-nimestä vaan Saraluoto-nimestä, ja siitä kirjoitin: ”Sen sijaan ’Saraluoto’ vaikuttaa sepitetyltä nimeltä, sillä vaikka luodolla jotenkin vielä voisi kasvaa saraa, kuka rakentaisi luodolle talon?” Kyse ei siis ole siitä, ”pitäisikö” nimen perustua johonkin, vaan siitä, että tuollaiset nimet rakentuvat toisin kuin vanha suomalainen sukunimistö, joka on enimmäkseen ollut kieliyhteisön luomaa: muut ihmiset ovat ruvenneet kutsumaan korvessa olevaa taloa Korpelaksi, kylän sepän tytärtä sepän Maijaksi (myöhemmin Sepän Maijaksi ja vielä myöhemmin Maija Sepäksi) jne. Yksilön omaan mielikuvitukseen ja mielihaluihin perustuva nimen _ottaminen_ on paljon myöhempää perua. Kenties se tulee aikanaan väistymään jonkin muun järjestelmän tieltä. Modernissa yhteiskunnassahan tärkeintä alkaa olla, miten yksilö identifioidaan yksiselitteisesti maailmanlaajuisessa yhteydessä, ja siihen nykyinen nimijärjestelmä sopii huonosti, koska nimeltä ei edellytetä yksikäsitteisyyttä.

    Jos olet valinnut Saras-alkuisen sukunimen armenialaisen sukunimen alkua mukaillen, niin sehän on ollut tyypillistä nimen sepittämistä. Sepittäminen voi olla mielivaltaista sanojen osien yhdistelyä tai uusien sanojen muodostamista äänneleikittelynä (jokin kuulostaa hyvältä).
  10. Nimen tai sen osan ei tarvitse tarkoittaa mitään (muussa mielessä kuin että nimi tarkoittaa sitä, minkä nimeksi se on annettu). Suomessa on paljonkin täysin sepitettyjä nimiä, joita on otettu mm. sukunimiksi suuressa suomalaistamisaallossa tai etunimiksi vain koska jokin sepitesana on tuntunut hyvältä. Lisäksi sanan merkitys yleisnimenä on saattanut hävitä nykykielestä, kenties jopa jäljettömiin niin, että voidaan vain arvella, että jollakin sanalla on alkujaan ollut jokin merkitys, mutta emme tiedä mikä.

    On paljon Sara-alkuisia sukunimiä, joista osa on perinteisiä, osa taas sepitettyjä. ”Sarakorpi” on saattanut olla alkujaan jonkin saraa kasvavan korven nimi, josta on tullut talonnimi ja sitten sukunimi. Sen sijaan ”Saraluoto” vaikuttaa sepitetyltä nimeltä, sillä vaikka luodolla jotenkin vielä voisi kasvaa saraa, kuka rakentaisi luodolle talon?

    Mikkosen ja Paikkalan kirja ”Sukunimet” (julkaistu erilaisten nimiaiheisten kirjojen osana) kertoo, että monien Sara-alkuisten otettujen nimien taustalla on Suomalaisuuden Liiton julkaisemia sukunimioppaita. Niissähän tarjottiin suomalaisia nimiä, usein aivan keksittyjä, vanhojen ruotsinkielisten sukunimien tilalle.

    Mainitun kirjan mukaan joidenkin Sara-alkuisten nimien taustalla saattaa olla myös sarka-sana, esimerkiksi Saranpää, tai jokin vieraskielinen nimi (esim. Sarlin tai Starasti on saatettu suomalaistaa muotoon Saraste).

    Sukunimen maantieteellinen levinneisyys ja yleisyys voi auttaa päättelemään, onko kyseessä vanha nimi vai sepitetty uudisnimi. (Vanhat nimet keskittyvät usein joillekin alueille, joilla jokin nimeämistapa on ollut yleinen, mutta esiintyvät jossain määrin myös muualla muuttoliikkeen takia.) Aina ei tietenkään voi olla varma, ainakaan ilman lisäselvityksiä. Esimerkiksi Sarasvuo vaikuttaa selvästi sepitenimeltä, etenkin kun Sarasvoita¹ on alle kymmenen (lähde: väestörekisteri) ja kun sen osien merkitykset eivät oikein sovi yhteen. Harvinainenkin nimi saattaa toki olla vanha, mutta tässä tapauksessa tuskin.

    Sana ”vuo” on lähinnä vanhahtava tai ylätyylinen ja tarkoittaa virtaa (eli suurta jokea) tai virran uomaa. Ei ole luonnollista ajatella, että suuri joki olisi nimetty saran mukaan. Todennäköisempää on, että Saravuo ja sen fiinimmältä muunnelmalta vaikuttava Sarasvuo on sepitetty sukunimeksi, sen sijaan että ne perustuisivat vanhaan nimistöön.

    ¹ ”Sarasvoita” on lähinnä leikkisä taivutusmuoto, joskin periaatteessa mahdollinen. Asiatyyliin tietysti sopisi paremmin ”Sarasvuo-nimisiä henkilöitä”.
  11. Lukemasi englannin mukainen kääntämisohje on englanninkielisestä kirjasta, jossa ääntämisohjeet ovat jonkin englannissa käytetyn järjestelmän mukaisia. Niiden merkitys selviää vain kirjasta jos sieltäkään.

    Tavallisin ääntämys englannissa lienee sellainen, joka suomalaisittain kirjoitettuna on lähinnä [wiidžə], missä [ə] tarkoittaa neutraalivokaalia (kuten about-sanan alussa).

    Suomessa saattaa ääntämys olla [uija].

    Mutta miksipä et kirjoittaisi nimeä paperille, jonka otat mukaasi ja näytät? Tuleepa asia selväksi. Ja oikea kirjoitusasu on tämä: Ouija. Voi myös liittää selventävän lisän: Ouija-lauta. Nimi kuuluu kirjoittaa versaalialkuisena ja sen sisältävä yhdyssana yhdysmerkillisenä, koska se on tavaramerkki (Hasbro Inc:n eurooppalaiseksi tavaramerkiksi eli virallisesti sanottuna yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimä).
  12. Kaksoispiste on oikein, kun lyhenteeseen liitetään johdin. Jos kyseessä olisi yhdyssana, siihen kuuluisi yhdysmerkki.
  13. Ei kai ole mitään syytä olettaa, että lavi-sana liittyisi asiaan mitenkään. Miksi klave-sanasta tulisi lavi? Eivät vokaalit yleensä satunnaisesti lyhene.

    Valitettavasti jopa Nykysuomen etymologinen sanakirja esittelee sekavaa selitystä, jonka mukaan klaava viittaisi alkujaan joihinkin ristikkäisiin nuoliin (joita kyllä on esiintynyt ruotsalaisissa rahoissa, mutta ei niillä taida olla mitään tekemistä tämän asian kanssa) ja johtuisi painamista tarkoittavasta sanasta.

    Ruotsin akatemian sanakirjan ( http://g3.spraakdata.gu.se/saob/ ) mukaan klave-sana on kolikoista puhuttaessa johtunut siitä, että rahoissa oli puolipyöreä kilven tapainen tyylitelty kuvio, joka tulkittiin eläimen kaularengasta, ruotsiksi ”klave”, muistuttavaksi. Sana ”klave” on sen mukaan todennäköisesti sukua sanalle ”klafter” (’syli’), jonka alkuperää kirja selittää näin:
    ”[av t. klafter, famn, av fht. klāftra, besläktat med eng. clip, omfamna, av den ieur. roten glebh, tryc­ka samman, som föreligger i lit. glébti, glóbti, om­fatta, fpreuss. poglabū, omfamnade]”

    Kyseisestä ruotsin sanasta on sanakirjan mukaan myös vanha muunnelma ”klava”, ja tämä varmaankin selittää suomen sanan ”klaava” loppuvokaalin.
  14. Yleissääntö on, että pääte kirjoitetaan ääntämyksen mukaisesti. Tähän on kuitenkin vino pino poikkeuksia. Lisäksi aiemmat ohjeet vieraiden nimien taivutuksesta, Kielikellossa 2/1985, kehottivat kirjoittamaan takavokaaliset päätteet kirjoitusasun mukaan, paitsi eräissä poikkeustapauksissa. Nyttemmin sääntöjä on muutettu sikäli, että Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas ja Kielitoimiston nimiopas sallivat kaikissa tapauksissa myös sen, että pääte kirjoitetaan etuvokaalisena ääntämyksen mukaan. Tosin niissä esimerkit ovat hämäriä, kuten Casey : Caseylla t. Caseyllä. (Siinähän kirjoitusasu päättyy etuvokaaliin.)

    Melkoisen sotkuista siis. Eikä ole selvää sekään, miten nimi ”Networks” pitäisi tulkita vokaalisoinnun kannalta. Siinähän ei suinkaan englannin kielessä ole mitään ö-äännettä – eihän sellaista ylipäänsä ole englannin kielessä. Mutta kaipa neutraaliäänne (švaa) voidaan tulkita vokaalisoinnun kannalta neutraaliksi, ja kun toinen vokaali on e, suomen ääntämykseen kuuluisi etuvokaaliset päätteet. Niinpä ”Networksistä” olisi sallittu (ja luonnollinen), vaikka kieleemme tuntuu jo pesiytyneen ns. visuaalisen vokaalisoinnun suosiminen eli tässä tapauksessa ääntämyksenvastainen kirjoitusasu ”Networksista”. Tosin se on tässä tapauksessa Googlen mukaan vain noin kaksi kertaa niin yleinen kuin ääntämyksenmukainen asu.
  15. Yllättäen löysin suomen kielen lautakunnan kannanoton asiaan. Se on niinkin vanha kuin vuodelta 1996 mutta ei ole ilmeisesti kovinkaan hyvin tunnettu – vaikka asiasta on kerrottu jopa Helsingin Sanomissa.

    Lautakunnan mukaan ensisijainen nimitys on ”Britannia”. Ks. http://www.kotus.fi/?s=2752

    Oudolta voi tuntua, että Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan uusinkin painos (7. painos, v. 2009) käyttää järjestelmällisesti nimeä ”Iso-Britannia”.
  16. XML-tiedoston muotoilu CSS:llä ei ole hirveän vaikeaa, mutta kyllä se oman opettelunsa vaatii. Hyvä CSS-kirja auttaa.

    Ehkä ensimmäinen asia on se, että XML-tiedoston muotoilussa elementtien CSS-ominaisuudet ovat lähtökohtaisesti ns. alkuarvojen mukaiset. Alkuarvot määrittelee CSS-spesifikaatio. Erityisesti display-ominaisuuden alkuarvo on inline. Tästä juuri seuraa, että elementtien sisällöt menevät peräkkäin, niin paljon kuin riville mahtuu.

    Jos haluat elementin xyz tulostuvan niin, että ennen ja jälkeen on rivinvaihto (siis rivinvaihto vain), kirjoita CSS:ään
    xyz { display: block; }
  17. Kyseessä voi olla joko kielioppivirhe tai tyyliseikka. Riippuu Wordin versiosta ja asetuksista, millaisia tyylitarkistuksia se tekee.

    Jos klikkaa sahalaidallista tekstiä hiiren kakkospainikkeella (eli normaalisti oikeanpuoleisella painikkeella), tulee selitys, esimerkiksi tapauksesta ”autot tulee” selitys
    ”Pääsääntöisesti suomen kielessä predikaattiverbi on monikossa, jos subjekti on monikossa.”
    Lisäksi tällöin näkyy valittavissa olevana tekstinä Wordin ehdotus korjaukseksi: ”autot tulevat”.

    Tällaisiin ilmoituksiin ei pidä luottaa ehdottomasti, vaikka useimmiten ne ovat aivan aiheellisia. Joskus Word jäsentää virkkeen väärin ja ehdottaa siksi väärää korjausta.
  18. Olennaisinta on, että kieli ei voi kehittyä sillä tavoin, että joitakin merkityksellisiä aineksia kuten taivutuspäätteitä vain jää pois. Niin ei ole käynyt englannissakaan. Taivutuspäätteiden tehtävät ovat siirtyneet sidonnaisemmalle sanajärjestykselle, prepositioille, lausepainolle ja muille ilmaisukeinoille.

    Suomen sananmuotoa ”taloissammekin” ei vastaa ”house” vaan ”in our houses, too”.
  19. Etymologisia sanakirjoja selailemalla voi havaita, että monet selitykset ovat todellisuudessa epävarmoja ja kiistanalaisia.

    On vain niin helppoa ja monia houkuttelevaa poimia jostakin jotkin selitykset (tai ehkä jopa sepittää omia) ja sitten kirjoittaa ne täytenä totena vaikkapa blogiinsa. Usein tähän vielä sisältyy ymmärrys- tai kopiointivirhe, ja virheet voivat kasautua, jos kopioidaan muilta nettisivuilta.

    Todellisuudessa tammikuun ja maaliskuun alkuperä ovat epävarmoja, ja varsinkin tammikuulle on esitetty monia selityksiä, joista mikään ei ole kovin vakuuttava.

    ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” sanoo tammikuu-sanan alkuperästä: ”Asiaa on mahdotonta ratkaista, sillä yhdyssana on muodostettu ennen kirjakielen syntyä ja sitä koskevat selitykset ovat jälkeenpäin teorioituja.”

    Kysymyksen otsikko oli ”Mitä nämä sanat tarkoittaa?” Tässäkin kysymys on olennaisempi kuin vastaus. Kysymykseen nimittäin sisältyy tavallinen mutta hyvin haitallinen harhaluulo siitä, että sanan alkuperästä (etymologiasta) voitaisiin päätellä sen jonkinlainen oikea merkitys. Tuskinpa nimittäin kysyjä halusi vain tietää, että esimerkiksi ”tammikuu” tarkoittaa kalenterivuoden ensimmäistä kuukautta – tämähän olisi oikea vastaus, jos kysymys todella koskisi sitä, mitä se nimellisesti koskee.
  20. URL?

    Jos käytit ehkä ilmeisintä piilottamisen keinoa
    display: none
    niin kyllä silloin elementin pitäisi jäädä kokonaan pois eli se ei vie tyhjää tilaakaan. Jos näin ei käy niin sitten pitää katsoa mitä sivulla oikein on tehty. Jos esimerkiksi on tehty taitto jollakin tavalla joka varaa kiinteän leveyden sisällöstä riippumatta, niin...
    21. 47 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt