yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Taustalla on antiikin aikainen hautakirjoitus ”Sit tibi terra levis”, ’Olkoon maa sinulle kevyt’. Sen ideasta on esitetty erilaisia tulkintoja, mutta koska kirjoitus oli tavallinen jo ennen kristinuskon yleistymistä, se tuskin viittaa mihinkään ylösnousemusajatukseen. Pikemminkin ajatuksena lienee jonkinasteinen kuvitelma siitä, että ruumis elää maassa jonkinlaista varjoelämää, joten toivotaan, että maakerros sen päällä ei paina sitä liian raskaasti.

    Epäselvää on, miksi kirjoitusta käytettiin myös silloin, kun polttohautaus oli yleistä. Syynä on ehkä ollut vain tavan jatkaminen ajattelematta sen sisältöä.
  2. Etymologiasta kannattaa yleensä etsiä tietoja kirjoista. Lähimmästä kirjastosta löytyy yleensä ainakin jonkinlainen suomen kielen etymologinen sanakirja.

    Kirjastot.fi on kyllä yleensä luotettava lähde, mutta silti kannattaa yleensä katsoa kirjoista eikä teksteistä, jotka joku on kopioinut kirjoista. Kaikkeen kopiointiin sisältyy virheiden mahdollisuus, ja riski toteutuu yllättävän usein.

    Nuorehkot venäläiset lainat ovat yleensä helppoja, ja niitä löytyy mm. Nykyslangin sanakirjasta (1979).

    Oikea kirjoitusasu on лавка, translitteroituna lavka, lausutaan [lafkə], ja merkitys venäjässä lähinnä ’pienehkö kauppa’, selitettynä venäjäksi sanoilla небольшой магазин, ks.
    http://ozhegov.info/?q=лавка&pg=1

    Lafkaa ja mestaa on tuskin asiallista enää luokitella pelkiksi slangisanoiksi, koska ne ovat levinneet laajalle arkikieleen. Pikemminkin ne ovat yleispuhekieltä, vaikkakaan eivät tasaisesti kaikkien kieleen levinneitä ja vaikka ne vielä varmaan yleensä käsitetään arkikielisyyksiksi, jotka eivät sovi kirjoitettuun asiatyyliin. Tosin Suomen kielen perussanakirja kuvaa mestan vielä slangiksi (”slg.”) mutta lafkan jo arkikieliseksi (”ark.”).

    Slangi-sanan merkitys on tosin osittain vesittynyt, että usein se ei enää tarkoita oikein mitään selvää vaan erittäin epämääräisesti suunnilleen kaikkea, mikä ei ole kirjakieltä. Alkuperäinen ja käyttökelpoinen merkitys on suunnilleen sellainen, että slangi on sosiaalisen ryhmän kielimuoto, jolla se erottautuu ympäröivästä yhteiskunnasta. Sanoilla ”lafka” tai edes ”mesta” tuskin voi nyky-Suomessa erottautua juuri millään lailla. Slangin luonteesta johtuu, että slangi on epävakaa ja muuttuu helposti: jos slangisana tai -ilmaus leviää ympäröivään yhteisöön, se korvautuu slangissa jollain muulla tai menettää slangiluonteensa, liittyen siihen yleiskielen sanaston ja ilmausten suureen joukkoon, joka on jokaisessa slangissa kuitenkin pohjalla.
  3. Teksti vaikuttaa siltä, että joku on yrittänyt kääntää suomesta englanniksi tai kirjoittaa englantia ajateltuaan ensin asian suomeksi. Suomen sanaa "jo" ei suinkaan aina pidä kääntää sanalla "already" edes oikein kirjoitettuna.

    Tekstin ajatus vaikuttaa sen verran tajuttomalta, että en taida edes kysyä, mistä teksti on peräisin ja mikä on suomenkielinen alkuteksti tai alkuperäinen ajatus suomeksi esitettynä.
  4. On vähän outoa tekaista tuollainen ongelma, kun todellisiakin ongelmia on olemassa.

    Tietenkään ei ole mitään mieltä siinä, että ”2000-luku” tarkoittaisi vuosituhatta, joka voidaan kätevästi ilmaista sanoilla ”3. vuosituhat” – silloin harvoin kun vuosituhansista on tarvetta puhua.

    Todellinen ongelma on sen sijaan se, tarkoittaako ”2000-luku” vuosikymmentä 2000–2009 vai vuosisataa 2000–2099. Englannin kielessä on normaalia sanoa ”21st century”. Suomessakin tietysti voi sanoa ”21. vuosisata”, mutta se ei ole luontevaa, kun vuosisatoihin kuitenkin muuten viitataan tyyliin ”1900-luku”. Tästä esimerkistä muuten ilmenee, että tämäntyyppiset ilmaukset tarkoittavat vuosisatoja, eivät vuosikymmeniä.

    Aika näyttää, miten 2000-luvun ensivuosikymmeneen viitataan, kun ruvetaan kirjoittamaan sen ”ilmiöistä” jne. Ehkä käytetään jotain tyylitöntä ilmausta kuten ”00-luku”.
  5. Viestisi sisällössä on vain kaksi lainausta eri viesteistä, ja vain toinen on lainausmerkeillä osoitettu lainaukseksi. Ainoa oma tekstisi on kaksi sanaa – otsikossa. Vaikuttaa siltä, että et lainkaan ymmärrä, mistä keskustellaan.

    Ilmeisesti halusit kyseenalaista lausumani siitä, että viestien kirjoittaja ei voi mitään sille, että Internet Explorer 8 saattaa katkoa hänen tekstinsä rivejä yhdysmerkin edeltä. Oletan ainakin niin, koska se on ainoa tulkinta, joka antaa viestillesi jonkinlaisen järjellisyyden.

    Kyseenalaistaminen olisi mielekkäämpää, jos edes vihjaisisit sen perusteista jotain. Mikä olisi tapa, jolla kirjoittaja voisi estää kyseisen toiminnan? Ehkäpä sinulla on mielessäsi jotakin hienoa. Mutta ainakin U+2011 NON-BREAKING HYPHEN olisi erittäin kyseenalainen jo siksi, että ihan määritelmänsä mukaan se estää rivinvaihdon yhdysmerkin jälkeen, mikä ei suinkaan ole tässä tarkoituksena. Ovelamman tuntuinen tapa tapa U+FEFF ZERO WIDTH NO-BREAK SPACE yhdysmerkin edellä näyttää estävän rivinvaihdon sekä yhdysmerkin edellä että sen jäljessä. Joka tapauksessa sellaisten merkkien käyttö aiheuttaa riskejä, koska ne saattavat näkyä selaimissa kysymysmerkkeinä tai muulla oudolla tavalla. Testataan:
    U+2011: |‑| (pystyviivojen välissä pitäisi näkyä yhdysmerkki)
    U+FEFF: || (pystyviivojen välissä ei pitäisi näkyä mitään)
  6. Yhdistynyttä kuningaskuntaa voi kutsua Britanniaksi, ellei kyse ole kaikkein virallisimmista yhteyksistä.

    Etuliite ”Iso-” on suomessa tarpeeton, koska ei ole muuta Britanniaa. Ranskan kielessä tilanne on toinen, koska pelkkä Bretagne tarkoittaa… Bretagnea, ja Grande-Bretagne (alkujaan siis ’Suur-Bretagne’) Britanniaa.

    Jos etuliitettä kuitenkin käytetään, sitä taivutetaan. Tämä asia osataan kyllä sotkea jopa niin, että samassakin asiakirjassa on sekä oikein taivutettuja että taivuttamattomia muotoja.

    Ja sitten kielihuomautuksia: Ministeriöiden nimet kirjoitetaan gemenalla (esim. ulkoasiainministeriö). Yhdysmerkillisestä yhdyssanasta jää yhdysmerkki pois, kun siitä muodostetaan johdos (esim. pohjoisirlantilainen).

    Internet Explorer 8 näyttää viestisi viimeisen kappaleen niin, että ”Iso” on rivin lopussa ja ”-Britanniasta” seuraavan rivin alussa. Tämä on kuitenkin kyseisen selaimen virhe. Sille ei viestin kirjoittaja voi mitään (paitsi muotoilla teksti niin, että tällaista ei tapahdu), mutta Suomi24:n ylläpito kyllä voisi. Ei taida viitsiä tai osata.
  7. Vedätyksesi eli trollauksesi voidaan arvioida keskinkertaiseksi, koska ilmeisiä kielenkäytön virheitä on niin paljon. Noin yksi karkeahko virhe kuten ”Suomi24;n” tai ”suomi24:n” olisi riittänyt, mutta sinun piti tehdä molemmat virheet ja lisäksi kirjoittaa ”enään”, käyttää tuo-sanaa turhaan ja artikkelinomaisesti, kutsua predikaatitonta ilmausta lauseeksi, käyttää hölmöllä tavalla turhaa ennen-sanaa (vanhat hyvät ajat jo itsessään kuuluvat menneisyyteen) ja kutsua Suomi24:n käyttöliittymän väsänneitä ihmisiä toimittajiksi.

    Karkeudessaan vedätysyrityksesi olisi täten aika surkea, mutta keskustasolle se pääsee jossain määrin ovelan aiheenvalintansa takia. ”Oikea sanamuoto” on tietysti pöljä ilmaus – tässä yhteydessä. Siinä ei ole mitään vikaa, kun puhutaan esimerkiksi sitaatin eli lainauksen tarkkuudesta tai sopimuksen muotoilusta. ”Sanamuoto” tarkoittaa, kuten sanakirjasta voi katsoa jos ei tiedä, ilmauksen sanallista eli kielellistä muotoa. Tällöin tuskin koskaan kyse yksittäisestä sanasta.

    Sana ”sana” ei suinkaan tarkoita vain tietynlaista kielellisen ilmauksen yksikköä (tämä merkitys on myöhäinen ja oppitekoinen, vieraiden kielten esikuvien mukainen), vaan vanhastaan se tarkoittaa kielellistä ilmausta laajasti. Tämä ilmenee esimerkiksi sellaisista ilmauksista kuin ”saada sana (jostakin)”, ”sanantuoja”, ”sanoa sanansa” ja ”tämä on viimeinen sanani”.

    Pöljäksi ilmauksen ”oikea sanamuoto” tekee palstan otsikossa se, että on tarkoitettu jotain ihan muuta kuin oikeaa sanamuotoa, nimittäin sanan oikeaa muotoa.
  8. Onpas sinulle vastattu ilkeästi! Oikea vastaus 1. kysymykseen on nominatiivi. Ja morfologisesti oikea vastaus 2. kysymykseen on, että se on päätteetön.

    Maksun 800 euroa voit suorittaa tililleni pieninä merkitsemättöminä seteleinä. Kiitos jo etu käteen!
  9. Lähinnä tyylikysymys, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.1.html#inen-yhd

    Mutta Google-äänestyksen (epäluotettava toki) mukaan erikseen kirjoittaminen on yli kymmenen kertaa tavallisempaa kuin yhteen kirjoittaminen tässä tapauksessa.
  10. Varmasti voidaan sanoa vain, että kaikissa tapauksissa painoksia on valmistettu vähintään kaksi.

    Jos jostakin teoksesta on julkaistu toinen painos, on painoksia kaikkineen saatettu valmistaa esimerkiksi 42.

    Sinulle oikeana vastauksena c-kohtaan tarjoiltu 3 on huuhaata. Joku yrittää olla fiksu ilman riittäviä edellytyksiä siihen. C-kohdassa on kyse vain painoksesta, joka on toinen kaikista tarkastetuista painoksista, joita voi olla 2 tai 471. Käytännössä sitä paitsi kyse on lähes aina samasta kuin b-kohdassa, asia vain kirjoitettu väärin.
  11. Kielipalstalla voi toki brassailla vaikka ranskankielisillä fraaseilla, mutta silloin kannattaisi käyttää niitä oikein. Nimimerkkisi ”chacun son goût” tarkoittaa suunnilleen ’jokainen makunsa’, ja siinä on lisäksi käytetty vanhaa ortografiaa – joka on toki Ranskassa edelleen tavallinen, mutta miksi meidän suomalaisten pitäisi ripustella ranskan kirjaimiin tarkkeita, joita Ranskan akatemia ei enää suosittele?

    Oikein olisi ”chacun a son gout”, ’jokaisella on (oma) makunsa’. Minusta muuten ajatuksen latteus ei vähene, vaikka se ilmaistaan ranskaksi.
  12. Muiden ihmisten kielenkäytön arvostelu perustuu usein harhaluuloihin. Näin on tässäkin tapauksessa.

    Ymmärrät ihan hyvin, mitä lainaamassasi otsikossa – jonka lähdettä et kerro – tarkoitetaan, mutta rupeat selittämään, että se on muka sanottu väärin.

    Ensimmäinen kritiikkisi kohde on genetiivin käyttö, ja kritiikkisi perustuu luuloon, että genetiivillä on yksinkertainen kiinteä merkitys. Todellisuudessa genetiivi on monimerkityksisimpiä sijamuotoja, ja tässä sitä on käytetty suomen kielen mukaisesti. Vaihtoehto ”huumekuolema hotellissa” tulisi varmaan monelta automaattisesti, muiden kielten mallin mukaan, vaikka tällainen paikallissija-attribuutti sopii suomeen yleensä huonosti. Genetiivi voi ilmaista muun muassa tapahtumapaikkaa. Vai tekisikö mielesi tuomita myös esimerkiksi ilmaus ”Tulilahden murhat” sillä perusteella, että Tulilahtea ei murhattu?

    Kirveesi osuu kiveen vielä pahemmin toisessa kohdassa, sillä ns. erosijojen käyttö tällaisissa yhteyksissä on suomen kielelle ominaista. On luontevaa ja sujuvaa suomea sanoa ”hänet otettiin kiinni Ruotsista”, ”ammuin linnun oksalta”, ”hänet löydettiin metsästä” jne., ja viimeksi mainittu olisi aivan käypää kieltä silloinkin, kun yksikään etsijä ei ollut metsässä vaan havainto tehtiin helikopterista.
  13. "Puolivokaaleiksi kutsutaan äänteitä j ja v, joiden ääntämisessä on vokaalimaista ääntötavan hälyttömyys, mutta konsonanttimaista se, että ääntöväylässä on kapeikko – –."
    http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/visktermit/visktermit.cgi?h_id=pCHDHHHEG

    Tosin Visk luonnehtii myös "h-äännettä" (todellisuudessa ainakin kolme foneettisesti hyvin erilaista äännettä) äänteeksi, jolla "on yhtymäkohtia sekä frikatiiveihin että puolivokaaleihin".

    Hupia kaipaava voi lukea myös Hikipedian tai sen ivamukaelman Wikipedian kuvauksen käsitteestä "puolivokaali".
  14. Jos ”sanojen välissä on edelleen pitkiä välejä”, sinulla on varmaankin asetus, joka saa Wordin tasaamaan rivit. Mitähän muuta et kertonut? :-) Mitä kieltä teksti on, onko se kerrottu Wordille ja onko Wordissasi tämän kielen tavutustuki?

    Onkohan ehkä kappaleen asetuksissa kielletty tavutus?
  15. Nikean uskontunnustuksen laatimisen aikaan ei edes erotettu versaalia ja gemenaa (”isoja” ja ”pieniä” kirjaimia) toisistaan, vaan käytössä olivat vain versaalimme kaltaiset kirjaimet. Toiseksi sitä ei kirjoitettu latinaksi vaan kreikaksi, ja kreikassa ilmaus on ”κατὰ τὰς γραφάς” (kata tas grafas), jossa käytetty sana tarkoittaa kirjoituksia, tosin määrättyjä kirjoituksia (koska edessä on artikkeli) – mutta Raamattua se ei voi tarkoittaa, koska Raamattua ei silloin ollut. Viitattiin lakiin ja profeettoihin, pyhiin kirjoituksiin, jotka kristillinen kirkko sittemmin omi osaksi Raamattua, muuttamatta niinkään niiden sisältöä kuin niiden tulkinnan (lähinnä päälaelleen). Kristittyjen pyhien kirjoitusten kokoelma alkoi niihin aikoihin saada ”lopullisen” muotonsa, mutta vielä sitä ei ollut kanonisoitu ja ennen muuta se ei ollut mikään kirja vaan se oli fyysisestikin joukko papyruskääröjä, jos nyt jossakin sattui olemaan täydellinen kokoelma (hyvin harvassa paikassa varmaankin oli).

    Lisäksi kyseiset sanat eivät edes sisältyneet Nikean uskontunnustukseen, vaan siitä vuosikymmeniä myöhemmin tehtyyn muunnelmaan, joka nykyisin tunnetaan nimellä Nikean–Konstantinopolin (eli nikealais-konstantinopolilainen) uskontunnustus.

    Nykysuomennoksessa sanat muuten on käännetty käyttämättä mitään substantiivia: ”niin kuin oli kirjoitettu”.
    http://www.evl.fi/kappeli/nikean.html

    Kielellisesti kiinnostavaa muuten on, että vielä tässä uskontunnustuksessa on mukana ajatus Jeesuksen pikaisesta paluusta: kreikan ”ἐρχόμενον” (tai sen vastine latinannoksessa, ”venturus est”) ei käsittääkseni tarkoita futuuria yleisesti, kuten suomennoksen ”on tuleva”, vaan tulossa, tulemaisillaan olemista. Kreikassa ja latinassa on monia tapoja viitata tulevaisuuteen, ja tässä siis käytettiin erityistä juuri käsillä olevaa, aivan pian tapahtuvaa tarkoittavaa ilmausta. On ymmärrettävää, että myöhemmissä käännöksissä tämä ajatus on häivytetty

    Nykymaailmassa, jossa Raamattu on ollut yhdeksi kirjaksi koottuna olemassa jo satoja vuosia ja kai edelleen maailman levinnein kirja, sen nimen kirjoittaminen gemenalla on tyhmää mollailua taikka parhaassa tapauksessa ymmärtämättömyyttä tai huolimattomuutta. Tosin ihan pienen osan mollaamisesta kristityt ovat ansainneet sillä, että monet kristityt teologit yms. kirjoittavat gemenalla nimen ”Toora”.
  16. Yleisesti Alt+X muuttaa (Word 2007:ssä ja joissakin muissa ohjelmissa) kirjoituskohtaa edeltävän merkkijonon siksi merkiksi, jonka Unicode-koodiarvon merkkijono ilmoittaa.

    Jos edeltävä merkki on jokin kirjaimista a–f, syntyy ongelma, koska ohjelma tulkitsee senkin kuuluvan koodiarvon esitykseen. Tämä estetään kirjoittamalla koodiarvon eteen u+, esimerkiksi siis
    u+feff Alt+X
  17. Tavutuksen estämiseen on useita keinoja, joista mikään ei ole kovin luonnollinen. Ks. J. Korpela, ”Työelämän asiakirjat – asettelu, tyylit & typografia”, s. 153–154.

    Ehkä helpoin (!) tapa on näppäillä ongelmakohtaan (eli siihen, mistä Word haluaa tavuttaa) FEFF Alt+X, joka tuottaa ohjausmerkin U+FEFF (zero-width no-break space), joka estää sanan jakamisen. Jos ongelmakohtia on useita, pitää näppäillä enemmän. Haittana on mm. se, että oikeinkirjoituksen tarkistus ei toimi oikein (Word pitää sanaa kahtena tai useampana sanana) ja että siirrettäessä teksti esimerkiksi julkaisuohjelmaan voi tapahtua outoja.
  18. Mitähän tarkoitat ”valtaväestöllä”? Ensin ajattelin, että supisuomalaisia, mutta ilmeisesti tarkoitat olettamaasi saksalaisten enemmistön ääntämystä. Veikkaan, että oletat sen olevan ”standardisaksan” eli normienmukaisen saksan yleiskielen mukaista tässä asiassa, ks. esim.
    http://www.unilang.org/wiki/index.php/German_pronunciation:_R

    Kannattaa kuitenkin muistaa, että ”standardikielet” ovat lähinnä julkisen kielenkäytön normeja, eikä juuri kukaan puhu niitä äidinkielenään. Ne eivät välttämättä edusta enemmistön kielenkäyttöä ainakaan vapaassa puheessa. Saksassa r:n ääntämys vaihtelee myös murteittain aika lailla. Ks. esim. keskustelua
    http://forum.wordreference.com/showthread.php?t=484423

    Lisäksi pitää muistaa, että Zarah Leander oli syntyjään ruotsalainen. Pidän ihan mahdollisena, että hän oli oppinut saksan ajattelematta koskaan, että saksan r oikeastaan poikkeaa aika lailla ruotsin (ja suomen) r:stä. Sekaannuksia ei juuri synny, koska /r/ on saksassa käytännössä foneemi eli ääntämyksen laaja vaihtelu (sekä äänneyhteyden mukaan standardisaksassa että murteittain) ei vaikuta ymmärrettävyyteen, kunhan kuulija on oppinut tunnistamaan erilaiset r-äänteet ”samaksi”.
  19. Sana on tainnut tulla kieleen jäädäkseen. Hakusanalla ”käsidesi” löytyy jo 25 300 Google-osumaa.

    Juuri saamamme tiedon mukaan ”desi” tässä merkityksessä on päässyt jopa arvostettuun Pienehköön sivistyssanakirjaan http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/ näin kuvattuna:

    desi (arkikielessä) desilitra, kymmenesosa litraa; etuliitteenä SI-järjestelmässä: kymmenesosa- (tunnus: d); desinfiointiaine ¶ Merkitys 'desinfiointiaine' on uudehko, ja kyseessä on luonteeltaan arkityylinen typistesana, joka kuitenkin on yleistynyt asiateksteihinkin, etenkin yhdyssanassa "käsidesi".
  20. Selityksesi logiikka ei oikein toimi, koska yleisesti kirjoitetaan juuri väärinpäin: ”50 vuotias” mutta ”50-vuotta”. Tällöin ei oikea kirjoitusasu ”50-vuotias” voi toimia mallina, koska sitä ei siis käytetä.

    Onkohan muuten jotain näyttöä siitä, että joskus olisi sanottu ”vastavirran kiiski”? Vai onko se vain teoretisoitu sanonta, jota jonkin logiikan mukaan olisi pitänyt käyttää?
    21. 48 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt