yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kyse ei ole siitä, onko kaste lasten leikki, vaan kysymys oli: ”Miksi sitä voisi tai pitäisi perua sen enempää kuin lasten leikkejä?” Kuten lainasit. Vastaisitko siihen? Jos sinusta tuntuu, että kaste on liittänyt sinut johonkin kulttiin, niin silloin kasteella on merkitystä sinulle – ja ongelmasi on omassa mielessäsi. Ajatellaan nyt vaikka sitä, että minä sanon nyt ”Plimps plomps” ja minun ja hengenheimolaisteni mielestä tämä liittää sinut Hörhöjen ateistien kulttiin. Mitä tämä kuuluu sinuun? Jos sinä et pidä sellaista riittiä todellisena ja moisen vaikutuksen aikaansaavana, mikä oikein olisi ongelmasi ja miten mielestäsi pitäisi peruuttaa toimenpide? Lausumalla sanat takaperin?
  2. Mitä olet pyytänyt kirkkoa poistamaan ja mitä sinulle vastattiin? Tieto kastamisesta ei ole tarpeeton siinä tapauksessa, että haluat myöhemmin liittyä johonkin kristilliseen uudestaan. Miksi tämä vaivaa sinua? Kirkollahan ei edes ole oikeutta luovuttaa tietoa asiasta kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi.
  3. Kaste on kirkon opin ja tunnustuksen mukaan kastamista Kristuksen kuolemaan ja siten peruuttamaton ja toistamaton.

    Toisaalta ilman kasteelle annettua uskonnollista sisältöä kaste on vain sosiaalinen rituaali, johon liittyy vähän vedellä lutraamista ja liturgiaa. Miksi sitä voisi tai pitäisi perua sen enempää kuin lasten leikkejä?

    Tietojen poistaminen taas on maallisen vallankin asia. Sitä kannattaa ensimmäiseksi kysellä ja toimittaa rekisterinpitäjältä eli kirkolta ja sitten tarvittaessa tietosuojavaltuutetulta.
  4. Viittaa siihen, että teet jotain väärin.

    Mitä luulet, että autokorjaamolla sanottaisiin, jos soittaisit ja sanoisit ”autoni ei toimi, mitä teen” ja kieltäytyisit kertomasta mitään lisätietoja?
  5. Kyllä papitar-sanaa edelleen käytetään, ja tarkkaavainen kuulija voi huomata merkittävän eron sen ja naispappi-sanan välillä.

    Kirjailijatar-sanakin tuottaa puolisentoista tuhatta Google-osumaa.
  6. Kävely tekee hyvää.

    Miten muuten ajattelit erottaa asialliset ja epäasialliset vastaukset toisistaan? Luuletko, että asiallisen näköinen vastaus on oikea?
  7. Suomi24.fi väänsi tekstistäsi linkin, joka viittaa h-kirjaimeen.

    Et ole nähnyt tarpeeksi vessanseiniä. Lapsikin osaa kirjoittaa taivutusmuotoja vessanseinään tai (vielä helpommin) wikipediaan. Varmaan kysyjälläkin on mielessä jokin taivutustapa, ja hän olisi itse voinut kirjoittaa sen mukaiset muodot.

    Mutta halusiko hän luotettavaa vastausta? Onko kukaan antanut parempaa neuvoa sellaiseen kysymykseen kuin ”katso sanakirjasta”?
  8. Muistaakseni ”viini” merkityksessä ’nuolikotelo’ on ikivanha uralilainen sana, jolle on löytynyt vastineita monista sukukielistä. Sen alkuperä häviää jonnekin uralilaisten kielten alkuajan hämäriin. Mutta jos asia kiinnostaa, niin Kotuksen Evita-tietokannasta löytyy viitteitä kirjoihin, joissa sanan etymologiaa on käsitelty:
    http://kaino.kotus.fi/sanat/evita/index.php?t=sana&id=34959
  9. Netissä ei ole suomen kielen sanakirjaa. Jos joku haluaa vastauksia suomen kielen sanojen taivutuksen yksinkertaisiin kysymyksiin, hänen on todellakin syytä hetkeksi astua netin ulkopuolelle. Jos kotona ei ole suomen kielen sanakirja, voi mennä lähimpään yleiseen kirjastoon. Ainakin lukusaliosastosta varmaan sitten löytyy.
  10. Kenties ”Yohanna” halusi kertoa ulkomaalaisille nimensä ääntämyksestä niin, että edes ensimmäinen äänne menisi oikein. Toki kyseessä voi olla myös muunmaalainen nimi, jonka kirjoitusasussa todella on Y-kirjain.

    Yugoslavia-asua en muista koskaan nähneeni suomen kielessä, joskin siihen on kyllä törmännyt sekakielisissä valikoissa yms. Sen esiintyminen niissä ei osoita mitään Y:n yleistymisestä suomessa.

    ”Yokohama” vastaa japanin kielen siirtokirjoituksen nykyisin vallitsevaa käytäntöä, joka on suomen kielessäkin lähes syrjäyttänyt aiemman, muodollisesti kai edelleen normin asemassa olevan suosituksen; ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.5.html#japani

    Vaikuttaa ilmeiseltä, että tässä kehitys voi kulkea vain yhteen suuntaan. Tosin tunnetuimmat nimet kuten ”Jokohama” (mm. Uuden kielioppaan suosittama asu) saattavat pysyä sen ulkopuolella.

    Sama koskee soveltuvin osin arabian ja heprean siirtokirjoitusta: j:nä ääntyvän kirjain translitteraatiovastineena on yhä yleisemmin y, ei j.

    Tämä kuitenkin koskee vain vieraiden kielten ja vieraskielisten nimien kirjoitusta.

    Eri asia on, että jos suomen kielen kirjoitusjärjestelmä kehitettäisiin tänään, siihen ei varmaankaan otettaisi ruotsin mallin mukaista, useimpien latinalaista merkistöä käyttävien kielten käytännön vastaista Y:n käyttöä U:n etuvokaalisen vastineen merkkinä. Nykykielissähän Y-kirjain tarkoittaa yleensä i- tai j-äännettä.

    Suomen vokaalisoinnunkin merkintä on epäjohdonmukainen: a:n, o:n ja u:n etuvokaaliset vastineet ovat ä, ö ja y. Järjestelmällisempää olisi siis käyttää ü:tä.
  11. Jos katsoisit suomen kielen sanakirjasta, saisit heti oikean vastauksen. Jos taas oletat muiden katsovan sinun puolestasi, mikä takaa, että vastaaja on katsonut tai viitsii vastata oikein?
  12. ”Tiedotus” oli muutenkin huonoa huuhaata, koska selitys oli oikeasti paljon luontevamman tuntuinen: ”Venetsia” johtuu suomen kielen sanasta ”venetsija”, missä alkuosa ”venet” on vanha, murteissa edelleen esiintyvä muoto sanasta ”vene”.
  13. Monella muullakin Italian kaupungilla on suomenkielinen nimi, jos tarkastellaan ääntöasua eikä tuijoteta vain siihen, että kirjoitusasu on italian mukainen. Esimerkiksi ”Milano” ja ”Genova” lausutaan suomessa aika eri lailla kuin italiassa. Itse asiassa niihin verrattuna suomen ”Rooma” on ääntämykseltään varsin lähellä italiankielistä nimeä ”Roma”.
  14. Suomen kielessä ei esiinny aspiraatiota. ”Aspiraatio”, ”loppuhenkonen” ja monet muut kummalliset nimet ovat johtaneet pahasti harhaan. ”Iso suomen kielioppi” käyttää termiä ”rajageminaatio”, joka on vähän outo ja kömpelö mutta ehdottomasti parempi kuin henkoset ja hönkäset. Ks. ”Consonant assimilation at word boundaries in Finnish”,
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/cab.html

    Imperatiivin (tarkemmin sanoen aktiivin imperatiivin yksikön 2. persoonan) pääte on kuin onkin assimiloituva konsonantti eli ”rajageminaatio”. Tämä suomen yleiskielen sääntö ei mitenkään horju siitä, että kyseinen konsonantti puuttuu joistakin murteista, kuten ei genetiivin n-päätteisyyttä kumoa se, että pääte on joistakin murteista ”kulunut pois”. Eikä genetiivin n-päätteisyyttä kumoa sekään, että n-äänne esiintyy muuallakin (jopa päätteenä, mm. verbin yksikön 1. persoonan päätteenä).
  15. Kyseessä on lähinnä harhaan mennyt perinne, jonka tausta on kielihistoriallinen: suomen kielen halutaan ajatella oleva agglutinatiivinen, koska uskotaan, että sen tästä poikkeavat ilmiöt ovat selitettävissä.

    Google-haulla
    suomi agglutinatiivinen
    löytyy muutamia erilaisia näkemyksiä aiheita, sekä vanhan perättömän väitteen toistamista että muunlaista.

    Agglutinatiivisuuden käsitteellä on eritasoisia määritelmiä, ja monet niistä sallivat kyllä päätteiden allomorfian. (Se, ettei päättellä saisi olla eri tehtäviä, ei taida kuulua tiukimpaankaan määritelmään.) Suomen kieli poikkeaa kuitenkin agglutinatiivisuudesta aivan ydinkohdissa: sanojen vartalo vaihtelee runsaasti, esimerkiksi joki : joen, yö : öiden, luvata : lupaan. Agglutinatiivisuutta on yritetty puolustella vielä sillä, että päätteiden yhteensulautumat puuttuisivat, mutta sekään siis ei pidä paikkaansa.

    Imperatiivissa on kyllä pääte, mutta sitä ei sovinnaisessa ortografiassa ilmaista. Imperatiivin tavallisimman muodon päätteenä on konsonantti, joka esiintyy aina assimiloituneena seuraavan sanan alkukonsonantin kaltaiseksi, esimerkiksi ”menep pois”, ”menes sinne”, ”menet tuonne”, joissa kaikissa ensimmäinen sana kuitenkin _kirjoitetaan_ ”mene”.
  16. Etkö ymmärrä, että kun kirjoitetaan nimen oikeasta asusta, tarkoitetaan kirjoitusasua, jos ei muuta ilmoiteta? Kirjoitusasu siis on ”Ros”, ja se siis oli sinulla väärin. Tämä on yksiselitteistä. Sinun väitteesi jonkun muun ääntämyksestä on taas epämääräinen ja tulkinnanvarainen, eikä sitä käytännössä voi tutkia, koska kukaan ei viitsi hankkia mahdollisia tallenteita käyttöönsä moisen asian takia.

    Yksiselitteistä on myös se, että sinä et osaa tai et halua lainata eli siteerata muiden lausumia suomen kielen sääntöjen mukaisesti edes sen jälkeen, kun asiasta on huomautettu. Tämä jo antaa perustellun syyn jättää väitteesi kielestä omaan arvoonsa.
  17. Tietysti tuo onnistuu tavallisella linkillä.

    Vielä selvempää on, että sillä saa aikaan vaikutelman, joka ei ole vain typerässä mielessä lapsellinen vaan myös sellainen, joka tuo katsojan mieleen, onko hän palannut vuoteen 1997.
  18. Nimen oikea perusmuoto on kyllä ”Ros”. Se tekee vokaalin pidentämisen huomattavasti ymmärrettävämmäksi. Venyttämiseen ei toki ole aihetta, mutta mitenkähän kuuluttaja oikein lausui nimen? Painokkaasti lausutun yksitavuisen sanan vokaalin pituus on tulkinnanvarainen – voi jopa sanoa, että pituus on kuulijan korvassa.
  19. Päätteleminen on eri asia kuin arvaaminen. Tässä tapauksessa oli perusteltu syy päätellä, mitä päättelin. Jos joku viittaa ”nyrkkisääntöön” sanomatta, mitä nyrkkisääntöä tarkoittaa, ja myöhemmin väittää tarkoittaneensa jotain muuta kuin mitä kyseisestä asiasta yleensä nyrkkisääntönä esitetään, niin saa syyttää ihan vain itseään, jos on valittamista.

    Mutta kannattaisiko sinun opetella kirjoittamaan suomea, ennen kuin jakelet neuvoja muille? Tässä on sinulle ä-kirjaimia, kopioi tästä, jos et osaa kirjoittaa ä:tä oikein (sitä tarvitaan muun muassa älä-sanassa):
    äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää
  20. Oikeasti et myönnä mitään. Peräät minulta perusteluja. Sinä esitit väitteen, joten sinun on esitettävä perustelut, ainakin pyydettäessä. Jos et esitä, on ihan oikein kutsua sinua perusteettomien väitteiden esittäjäksi eli arkikielellä sanoen paskanjauhajaksi.

    Jos olet kopioinut absurdin lainausmerkkikäytäntösi ”näiltä palstoilta”, se ei ollenkaan paranna tilannetta. Kyseessä ei siis oman lausumasi mukaan ole edes harhautunut luovuus vaan ajattelematon matkiminen.

    Jos et tiedä, miten suomen kielessä toimitaan, kun lainauksen sisällä on lainaus, sinun kannattaisi kysyä sitä – tai ehkä mieluiten katsoa jostain suomen kielen käsikirjasta. Lainauksella _alkavan_ lainauksen ottaminen on kyllä usein merkki siitä, että ei ajatella, mitä kannattaa lainata.
    21. 55 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt