Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Pre-elementin sisällä saa olla monenkinlaista merkkausta.

    Siinä olet kyllä oikeassa, mitä tarkoitat, vaikka et sano (vaan sanot pikemminkin päinvastaista): pre-elementin sisällä merkkauksella - sikäli kuin se on sallittu - on normaali merkityksensä eikä sitä suinkaan esitetä näkyvässä muodossa merkkauksena.

    Esittämäsi URL-viittaus on lähinnä huuhaata; se on jokin kummallinen arkistodokumentti, ilmeisesti ns. HTML 1.0 -luonnoksen versio 2, eli _todella_ homehtunutta kamaa. Oliko se vitsi?
  2. ”Nykysuomen sanakirja” ilmestyi vuosina 1951–1961 ja kuvaa lähinnä 1930- ja 1940-luvun kieltä, jossain määrin myös 1950-luvun uutuuksia.

    Vuoden 1956 ”yleislakko” – joka toki oli yleinen siinä mielessä, että SAK pani lakkoon eri alat lähes niin laajasti kuin uskalsi – oli tietysti myös työtaistelu.

    Itse asiassa olisi historiallisesti tarkempaa puhua vuoden 1956 suuresta työmarkkinaselkkauksesta. Yleislakosta puhuminen hämärtää sen tosiasian, että kyse oli työntekijöiden lakosta, johon toimihenkilöt ja virkamiehet eivät juuri osallistuneet. Lisäksi ylipäänsä lakosta puhuminen hämärtää sen, että konflikti oli alun perin lähinnä MTK:n ja SAK:n välinen. SAK:n julistaman lakon kanssa samaan aikaan alkoi MTK:n julistama maataloustuotteiden toimittamisen lopettaminen (jota on kutsuttu mm. ”luovutussuluksi” ja joka oli tosiasiallisesti työtaistelutoimeen verrattava). Vasta kun jälkimmäinen oli lopetettu MTK:n saatua tahtonsa lävitse, työtaistelu muuttui selvemmin SAK:n ja STK:n väliseksi.

    Vuoden 1956 suureen työmarkkinaselkkaukseen sisältyi myös väkivallantekoja ja väkivallalla uhkaamista. Niitäkin voitaisiin kutsua työtaistelutoimiksi, koska niillä pyrittiin vaikuttamaan avoinna olevaan työmarkkinariitaan, vaikka ne olivatkin laittomia.

    Useimmat työtaistelut ovat lakkoja. Lakkoa voi sanoa lakoksi tai työtaisteluksi jos haluaa. Jos taas puhutaan työtaisteluista yleisesti, niin olisi kovin kömpelöä olla käyttämättä työtaistelu-sanaa. Tätä ei mitenkään muuta se, että jotkut eivät tiedä muita työtaisteluita olevan olemassa.
  3. Jostain syystä Kotuksen sivulla on hämärä linkki sivun itsensä sisältöön eri muodossa mutta ei linkkiä siihen vuonna 1990 annettuun aatejulistukseen, johon kannanotossa vedotaan. No se löytyy esimerkiksi osoitteesta
    http://www.legislationline.org/legislation.php?tid=99&lid=5311

    Siitä voi lukea saman ideologisen kiihkon ja uskon omiin oppeihin kuin lautakunnan julistuksesta. Kummassakin väitetään, että jotkin kielen ilmiöt kuvastavat jotakin seksismiksi sanottua asennetta ja että tämä asenne on tasa-arvon este. Esitetäänpä se jopa sävyssä, että tasa-arvo olisi kiinni siitä, että puhemiestä sanotaan puhemieksi sukupuolesta riippumatta, eikä esimerkiksi siitä, että naiset saavat pienempää palkkaa.

    Joka tapauksessa julistukset siis sisältävät kaksikin huimaa ajattelun hyppyä (kielen takana on asenteita ja nämä asenteet ovat olennaisia), joista kumpaakaan ei perustella. Todisteita ei esitetä, koska totuus on jo julistajien tiedossa.

    Jos joku voi nauramatta lukea tällaista, niin huumorintajussa on säätämisen varaa:
    "Convinced that the sexism characterising current linguistic usage in most Council of Europe member States - whereby the masculine prevails over the feminine - is hindering the establishment of equality between women and men, since it obscures the existence of the women as half of humanity, while denying the equality of women and men;"

    Siis jos puhun vaikkapa eduskunnan puhemiehistöstä (ehkä edes ajattelematta, sattuuko siihen nykyisin kuulumaan naisia), niin en ainoastaan kiellä naisten ja miesten tasa-arvoa vaan kiellän koko naissukupuolen olemassaolon.
  4. Suur- ja pienaakkosista kirjoitetaan muodollisessa kielenkäytössä, jossa halutaan välttää sekä arkikielisiä (ja harhaanjohtavia) sanoja että kirjapainoalalla vanhastaan käytettyjä täsmällisiä termejä. Tyypillinen kompromissi: yhdistää molempien vaihtoehtojen haitat mutta ei hyötyjä.

    Miten esimerkiksi on parissa þ ~ Þ? Siinä on saman aakkosen gemena- ja versaalimuoto, mutta olisi outoa sanoa Þ:a suuraakkoseksi (tai isoksi kirjaimeksi), kun se on selvästikin _pienempi_ kuin þ.
  5. Sivulla http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.2.html
    (jonka aiemmin mainitsin) käsitellään myös virkkeen aloittamista gemenalla erikoistilanteissa.

    Virke aloitetaan gemenalla, jos sen aloittaminen versaalilla muuttaisi merkityksen. Esimerkiksi "s on sekunnin tunnus" muuttuisi muotoon "S on sekunnin tunnus", joka ei pidä paikkaansa (S on nimittäin siemensin eikä sekunnin tunnus).

    Jos kyse olisi sähköpostiosoitteesta, tätä periaatetta voisi noudattaa, sillä sähköpostiosoitteen ns. paikallisosassa (ennen @-merkkiä) gemenan ja versaalin ero _voi_ olla merkitsevä, joskin järjestelmät yleensä eivät eroa tee. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse osoitteesta vaan nimestä.

    Nimiin saa soveltaa kielen yleisiä kirjoitussääntöjä. Nimien asun saa muuttaa kirjoitusnormien mukaiseksi. Kielenhuolto jopa yllyttää kirjoittamaan "Sanoma-WSOY" suomen mukaisesti eikä "SanomaWSOY" kuten konserni itse kirjoittaa. Täten voi kirjoittaa Kohtaamispaikka@Lasipalatsi (myös lauseen sisällä), jos haluaa tätä nimiasua käyttää, tai - koske kyse ei ole yhteisön rekisteröidystä nimestä tms. - jopa suomalaistaa nimen rakenteen: "Lasipalatsin kohtaamispaikka". Voi jopa olla käyttämättä moista "leikillistä" nimeä, joka on harhaanjohtava, jos se on todellisuudessa kaupungin palvelupiste. Voisi siis kirjoittaa Lasipalatsin palvelupisteestä, eikä tätä edes tarvitse ajatella nimeksi. ("Lasipalatsi" on toki rakennukselle annettuna erityisenä nimenä erisnimi ja aloitetaan versaalilla.)