yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Se, että ”avaan asiakirjan taas, kuva on hävinnyt” ja ”tulee takaisin pitkällä viiveellä” (suom. muutaman sekunnin kuluttua), taitaa olla Wordin normaalia toimintaa sopivissa tilanteissa. Varsinkin jos asiakirjassa liikutaan nopeasti, Word ei oikein pysy perässä kuvien suhteen. Ilmeisesti kuvat kuitenkin ovat asiakirjassasi, tulevat näkyviin ja tulostuvat.

    ”Vesileima” on hiukan outo ajatus Wordin yhteydessä. Oikea vesileimahan on paperissa eikä siinä, mitä paperille tulostetaan. Vesileima on ”paperia valmistettaessa tehty valoa vasten vaaleana näkyvä väritön leima”, joka on saatu aikaan paperin paksuuden vaihtelulla. Wordin käyttämä kuvaannollinen kielenkäyttö johtaa siis harhaan, koska kyse on ilmeisesti vain himmeästä taustakuvasta.

    Ilmeisesti Wordin ”vesileima” voidaan asettaa vain sivulle kokonaisuutena, ei erikseen esimerkiksi ylä- tai alatunnisteeseen.

    Tavallisen kuvan voi kyllä niihin panna ja myös himmennettynä, ja se näkyy – no, ei kovin selvästi jos on himmennetty – tulostusasettelussa ja esikatselussa kuten pitääkin.

    Veikkaisin, että yritit asettaa _taustakuvaa_ ylä- tai alatunnisteeseen komennolla Muotoile/Tausta/Täytön tehosteet. Sitäkin ilmeisesti koskee se, että taustakuvasta tulee aina koko _sivun_ taustakuva, eli on yhdentekevää, missä kohtaa olet, kun asetat sen.

    Lisäksi taustakuva näkyy nimenomaan ja vain näytöllä, ei paperilla. Paperille tulostuva kuva on se ”vesileima”. Näin ainakin Wordin ohje tuntuisi sanovan. (Hakusana: vesileima.)

    (En kyllä keksi, miten tuollaisen taustakuvan saisi himmennetyksi, paitsi tietysti tekemällä kuvankäsittelyohjelmalla himmennetyn version.=
  2. Näin löysänä vellovaa keskustelua ei kukaan taida viitsiä pilata tarkistamalla asioita. No en minäkään, ainakaan nyt, kun kirjasto on kiinni; sieltä kyllä hyvin mahdollisesti löytyisi kirja, jossa asiaa on selitetty, ehkä jopa perustellusti.

    Ryytien sotkeminen asiaan oli aiheetonta, koska ei ryyti (ruots. krydda) ole ryyni (ruots. gryn) paitsi tahallisessa tai tahattomassa väärin ymmärtämisessä.

    Aloittajan tahtoa en tiedä. Aloitusviesti ei sitä kertonut. Jokainen saattoi ymmärtää sen omalla tavallaan – ja ymmärsikin.

    Mutta jos nyt lämpimikseen spekuloisi, niin ”kryyni” ilmauksessa ”murheenkryyni” voisi tarkoittaa jotakin pientä (murusen kokoista), joka kuitenkin aiheuttaa murhetta. Vähän niin kuin kengässä oleva pieni kivi tai jyvä tai vaikkapa ”suurimo” (hupaisa sepite ”ryynin” vastineeksi, sillä suuriahan eivät ryynit ole kuin enintään jauhohippusiin verrattuina).

    Tästä on merkitys sitten saattanut ruveta paisumaan, vähän niin kuin tehdään kärpäsestä härkänen. Äänneasultaanhan ”murheenkryyni” kuulostaa isommalta kuin pikku harmin muruselta.
  3. Wordin perinteisessä perustyylivalikossa on vain muutama tyyli, mukaan lukien Otsikko 1, Otsikko 2 ja Otsikko 3, jotka ovat täysin numeroimattomia, mutta ei muita otsikkotyylejä.

    Edes Wordin laajemmassa valmiiden tyylien valikossa ei ole numeroituja otsikkotyylejä. (Numeroituja luetelmia kyllä, mutta se on eri asia.)

    Ehkä sinulla on jokin uudempi tai erikoisempi Word tai asetuksia on muutettu niin, että on lisätty numeroituja otsikkotyylejä. Hyvä niin. Mutta jos ei ole, niin sitten ne pitää rakentaa.
  4. Koko sivullehan on syytä asettaa 2 cm:n vasen marginaali (Tiedosto/Sivun asetukset), jolloin ongelmaa ei synny. Vai tarkoitatko, että olet sisentänyt leipätekstiä ja alaviitteen tekstiä tuon lisäksi? Siinä tapauksessa tarvitaan pieni temppu:

    Tarkista, että ollaan normaalinäyttötilassa (Näytä/Normaali). Anna komento Näytä/Alaviitteet. Alaviitteiden alueen yläpuolella on sana "Alaviittet" ja sen jäljessä valikko, jossa on alkutilassa "Kaikki alaviitteet". Valitse siitä "Alaviitteen erotin". Erotinviiva tulee nyt näkyviin, ja voit napsauttaa sitä hiiren kakkospainikkeella ja valita "Kappale", jonka jälkeen voit asettaa sille halutun marginaalin.

    Muuten, jos haluaa erotinviivan pois, niin se käy samaan tapaan: kun erotinviiva on näkyvissä, maalataan se hiirellä ja näppäillään Ctrl+X.

    (Mm. "Typografian käsikirjan" mukaan erotinviivaa ei tarvita.)

    (Toivottavasti Wordimme ovat tarpeeksi samanlaiset...)
  5. Otsikkotyyleissä ei perusasetuksilla ole numerointia. Numeroinnin saa toki käyttöön, ja sen voi määritellä monitasoiseksi. Lisäksi numeroinnin muodossa on hiukan virittämistä.

    Otsikkotyylit ovat siis osa ratkaisua, mutta eivät koko ratkaisu. Koko ratkaisun selittäminen on vähän työlästä - suosittelen opaskirjan lukemista.
  6. Oli vähän tylyä jättää ratkaisu kertomatta. Jos asia kiinnostaa muita, niin muutkin haluaisivat tietää ratkaisun. Jos oletat että ei kiinnosta, miksi lähetit kysymyksen?

    Minun mieleeni ei äkkiseltään tule muuta keinoa kuin tehdä sisällysluettelosta oma osansa, jolla on oma ylä- ja alatunnisteensa. Onko jotain helpompaa tapaa?

    (Eri asia on, että asiakirjastandardin mukaan sivunumerointi on myös sisällysluettelosivuilla. Toisaalta ei sitä ole pakko noudattaa. Ja toisaalta miksi siellä _ei_ olisi sivunumerointia?=
  7. Esimerkki on vähän tyhmä, koska lause 1 voidaan hyvin tulkita samaa tarkoittavaksi kuin lause 2. Ei tosin toisinpäin.

    Jos huumorin 99:nneksi ylintä lajia*) eli pissa-kakkahuumoria halutaan viljellä, niin voisi yrittää jotain sellaista, joka voisi melkein naurattaa jossakin omituisessa mielentilassa:

    – Mitä aineksia tässä drinkissä on? Se maistuu omituiselle.
    – No katsos, otin gini-, rommi-, brandy-, Coca Cola- ja limettimehupullon ja lorautin vähän kustakin sekaan.

    Vitsejähän ei pidä selittää, ja niinpä en mainitse, että varsinainen vitsi on siinä, että jos noita kaikkia sekoittaa, ei missään tunnu, kuseeko vielä lasiin.

    *) 100:nneksi ylin, sataportaisella asteikolla, on sellainen ”huumori”, joka kohdistuu muiden ihmisten fyysisiin tai psyykkisiin vajavaisuuksiin tai sellaisiksi koettuihin ominaisuuksiin.
  8. En tunne Word 2004:ää, mutta olettaisin, että tässä asiassa ei ole isoja eroja Wordin versioiden välillä (ainakaan jos ei oteta Word 2007:ää lukuun). Tällä varauksella…:

    Kuun asennosta riippuu tietojenkäsittelyssä monikin asia, mutta tarkistapa valikkoasetukset: Työkalut/Mukauta, välilehti Asetukset, onko valittuna ”Näytä aina täydet valikot”? Jos ei, niin sen valitseminen voi auttaa.

    Kielen vaihtoon pääsee myös napsauttamalla Wordin ikkunan alimmalla rivillä (tilarivillä) näkyvää nykyisen kielen nimeä kuten ”suomi”.

    Jos tekstin kieli vaihtuu asiakirjassa useasti, kannattaa nähdä hiukan vaivaa ja määritellä pikanäppäily kielen vaihtoa varten. Tämä tehdään antamalla komento Työkalut/Mukauta, napsauttamalla painiketta Näppäimistö, valitsemalla Luokat-valikosta Työkalut ja Komennot-valikosta Kieli, napsauttamalla Näppäinyhdistelmä-ruutua, näppäilemättä haluttu yhdistelmä (jonka tulee sisältää Alt-, Ctrl- tai AltGr-näppäimen käyttö), napsauttamalla Liitä-painiketta (tämä usein unohtuu) ja sulkemalla avoimet valintaikkunat. Hiukan mutkikasta, mutta sen jälkeen kielen vaihto sujuu helposti pelkkää näppäimistöä käyttäen. (Kielivalikossa voi liikkua nuolinäppäimillä.)
  9. "Pieni" ja "osaa samat toiminnot kuin Wordkin" kuulostaa aika ristiriitaiselta. Wordissa on varmasti paljon jämäkoodia, jota ei oikeasti tarvittaisi, mutta se, mitä Word osaa, ei kerta kaikkiaan ole toteutettavissa pienellä ohjelmalla.

    Mitähän AbiWord oikeasti osaa? Manuaaliksi sanottu http://www.abisource.com/help/en-US/ vaikuttaa aika aneemiselta. Sen hakemistosta en löytänyt esimerkiksi mitään ristiviitteisiin, anfangeihin tai parivälistykseen viittaavaa.

    Uskon kuitenkin, että sillä voi kirjoittaa tekstiä, mutta Word osaa vähän muutakin. :-)
  10. Tuollainen ehkä selittyy outona ”taukopilkutuksena”, jossa tekstiin pannaan pilkku silloin, kun puheessa vedettäisiin henkeä ja pidettäisiin sen takia pieni tauko. Toinen vaihtoehto on, että pilkku kuvaa kirjoittajan pitämää taukoa, kenties ajatuksen katkeamista. Tässähän ei selitykseksi oikein voi ottaa mitään vierasta esikuvaakaan.

    Virke muuten _voitaisiin_ tulkita myös oikein pilkutetuksi, mutta silloin pitäisi ajatella, että on käytetty monikon 3. persoonassa olevaa predikaattia ilman subjektia (mikä on mahdollista joskin harvinaista) ja että on rinnastettu lauseet pelkällä pilkulla (mikä ei yleensä ole hyvää tyyliä, vaikka kielenhuolto nykyisin suhtautuukin silloin oudon sallivasti). Jäsennys olisi:

    Tämä merkitsee myös sitä, että [he] Kuninkaanhaan lukiossa jo opiskelevat, [ja] [he]voivat myös kirjoittaa ylioppilaiksi Kuninkaanhaan lukiosta.

    (Tähän voi sijoittaa vapaavalintaisen määrän hymiöitä, virniöitä ja irviöitä.)
  11. Tokihan siihen kuuluu sekä yhdysmerkki että pisteet. Nimen kumpikin osa lyhennetään erikseen (O. ja P.), ja yhdistelmään kuuluu yhdysmerkki jo sen yleissäännön mukaan, että yhdyssanassa on yhdysmerkki, jos sen osana on lyhenne – ja tässähän vieläpä _molemmat_ osat ovat lyhenteitä.
  12. Nimi ”Gogol” (Гоголь) ääntyy kyllä pikemminkin ['gɔgəlʲ]. Suomalaisittain toki lähinnä ['ko:kol], mutta se on eri asia.

    Ensimmäisen vokaalin pituus on tulkinnanvaraista, mutta tapana on kuvata venäjän fonetiikka niin, että siinä ei ole lyhyiden ja pitkien vokaalien eroa vaan painollisuus ilmenee mm. siten, että painollinen vokaali on jonkin verran pitempi kuin painoton.

    Mutta toinen vokaali ei kyllä äänny (ainakaan ”standardivenäjässä”) o:na vaan neutraali- eli švaavokaalina [ə], kuten painoton o yleensäkin (paitsi joissakin asemissa, joissa se ääntyy a:n tapaisena äänteenä [ʌ]).

    Eikä loppu-l:n liudennustakaan pidä unohtaa, vaikka sitä ei karkeahkossa translitteraatiossa merkitäkään.

    Alkuperäiseen kysymykseen oikea vastaus on, että o:n kuten muidenkin vokaalien painollisuus tai painottomuus selviää sanakirjojen ja kieliopin avulla. Toivottavasti. Jos kyseessä on harvinainen erisnimi, niin pitää vain arvata – tai kuunnella tarkasti, kun joku oikean ääntämyksen tietävä lausuu sen. Arvaamista on tietysti eriasteista, mukaan lukien ns. educated guess.
  13. Microsoft Works on eräänlainen Office-ohjelmiston hyvin riisuttu malli, jota Microsoft myy laitteiden valmistajille, jotka usein liittävät Worksin myytävien tietokoneiden ohjelmistoon.

    Kuten täällä on kerrottu, voit siirtää asiakirjoja Worksista Wordiin parillakin tavalla. Varaudu kuitenkin siihen, että kaikki ei aina mene ihan oikein vaan muotoilut voivat mennä sekaisin. Eiväthän Wordin eri versiotkaan ole täysin yhteensopivia keskenään!

    Kannattaa ehkä kokeilla RTF-muotoa, jonka pitäisi säilyttää kaikki muotoilut ja joka saattaa siirtyä eri tekstinkäsittelyohjelmien välillä paremmin kuin niiden omat muodot.

    Tarkista, missä muodossa työt pitää palauttaa. Jos ns. sähköinen muoto vaaditaan, niin kaiken järjen mukaan RTF-muodon pitäisi kelvata, mutta järki ei aina kaikkea hallitse... Tarkista myös, millä tavoin työn pitää olla muotoiltu, sillä kaikkea ei voi tehdä Worksilla.

    Vaihtoehtoja ovat vielä

    1) OpenOffice, maksuton mutta massiivisen iso, saa netistä; periaatteessa Microsoft Officen vastine, käytännössä osittain rajoittuneempi, osittain hämmentävän erilainen (ja joissakin suhteissa toisaalta parempi). Siirto onnistuu periaatteessa RTF-muodossa, käytännössä ei aina ongelmitta.

    2) Microsoft Wordin ostaminen omaan koneeseen. Opiskelijahintakin tosin taitaa olla vielä suhteellisen korkea.
  14. Mainitsemasi asetus on kyllä hyvä tuntea, kun käsittelee www-osoitteita. Se kuitenkin vaikuttaa vain näppäimistöltä kirjoitettaviin osoitteisiin. Tosin näppäimistöltä kirjoittamiseksi lasketaan sekin, että näppäillään Ctrl+V, kun leikepöydällä on osoite, ja sitten kirjoitetaan välilyönti sen jälkeen. Mutta jos verkkosivulta kopioidaan pitempi pätkä, tuo ei vaikuta siihen. Sen sijaan www-sivun linkistä tulee Wordiin linkki, kun käytetään Ctrl+V:tä tai komentoa Muokkaa/Liitä (eikä Muokkaa/Liitä määräten), mutta tämä johtuu siitä, että leikepöydän kautta kopioituvat myös muotoilut - eikä mainitsemasi asetus vaikuta tähän.

    Sitä paitsi tässä tapauksessa ilmeisestikin (kuvaus oli vähän epäselvä) Word tunnisti linkin linkiksi mutta _näytti_ sen tyyliin { HYPERLINK "osoite" } ilman, että siinä on mitään sinistä tai alleviivattua. Ongelman kuvaus hämärtyi siksi, että Suomi24:n softa tunnisti osoitteen ja teki siitä linkin!

    Aika hämmentävää siis. Mutta kysyjän ongelma on ilmeisesti siinä, että Wordin tapa esittää linkiksi määritelty teksti on toinen kuin halutaan, eli HYPERLINK-merkintä eikä alleviivattu sininen teksti. Tämä korjaantuu seuraavasti ainakin Word 2002:ssa (veikkaisin 2003:n olevan tässä samanlainen):
    komento Työkalut/Asetukset, välilehti Näkymä, ensimmäisessä osassa (Näytä) valinta pois kohdasta "Kenttäkoodit".

    P.S. Onkohan joku keksinyt siistiä tapaa estää linkkien tulostuminen alleviivattuina? Tulosteissahan alleviivaukseen ei ole syytä, vaan se vain häiritsee, mutta ruudulta luettaessa se voi auttaa tunnistamaan, että kyseessä on "klikattava teksti" eli linkki.

    Kätevin keksimäni tapa on muuttaa Hyperlinkki-tyylin määrittelyä ennen tulostamista tai tulostettavaa versiota tehtäessä.
  15. Jos oletit, että kysyjä ei halunnutkaan tietää, miten Wordissa saa selville merkkien määrän vaan halusi välttämättä itse laskea sen (ja siis kysyi ihan väärällä palstalla), olisit voinut edes antaa oikean vastauksen: Merkit lasketaan käymällä merkit yksitellen läpi ja samalla pitämällä kirjaa merkeistä, esimerkiksi lausuen ääneen yksi, kaksi, kolme jne. Tosin kannattaa ehkä pitää ns. tukkimiehen kirjanpitoa, niin ei mene niin helposti sekaisin.

    Olemalla tarpeeksi tarkka saa näin _oikean_ vastauksen, toisin kuin luulemalla, että samanmittaisilla riveillä on sama määrä merkkejä.
  16. Kun kerran merkkimäärän saa selville helposti, niin mitä ihmeen ideaa olisi laskeskella tuollaisia? Siinähän vielä oletetaan, että merkit ovat yhtä leveitä, mikä nyt vaan ei yleensä pidä paikkaansa Wordilla tehdyissä tiedostoissa.

    Jos pitää kirjoittaa teksti määrämittaan, kannattaa tarkistaa määrämitan asettajalta, lasketaanko välilyönnit mukaan. Tässä on kahta käytäntöä, tavallisempana varmaan se, että välilyönnitkin lasketaan merkeiksi.
  17. http://groups.google.fi/group/sfnet.keskustelu.laki/browse_thread/thread/3b4bfd8b47a1f7ac/ef972e7c68a5b0ff?hl=fi&lnk=st&q=urlahtelu&rnum=1#ef972e7c68a5b0ff

    Olikohan tarkoituksesi sanoa, että näit jossain jotain, jonka haluaisit ymmärtää, mutta et viitsi edes yrittää yhdellä lauseellakaan kertoa, mikä siinä oli sinulle vaikeaa?

    Sitä urlahtelu yleensä merkitsee.
  18. Vaakaviiva, jonka Word tekee omalla rivillään olevasta yhdistelmästä --- tai ___ tai === (tai pidemmästä), on sitä edeltävän kappaleen reunaviiva.

    Niinpä sen saa pois klikkaamalla edeltävää kappaletta, antamalla komennon Muotoile/Reunat ja sävytys sekä klikkaamalla kohtaa "Ei mitään" (Reunat-välilehdellä, kohdan "Asetus:" alla).
  19. Vastauksesi on naseva ja oikeaan osuva, paitsi että sanan ”joen” jakautuminen tavuihin on tulkinnanvaraista. Se voidaan tulkita yksitavuiseksi tai kaksitavuiseksi.

    Useimpien kielioppien mukaan ”joen” on kaksitavuinen, koska niissä ei mainita yhdistelmää ”oe” suomen diftongien joukossa. Toisaalta se kuitenkin ääntyy yleensä yksitavuisena (sikäli kuin tavurakenne ylipäänsä tuntuu ääntämyksessä), ja monien suomenpuhujien kielitajussa se on yksitavuinen.

    Ks. esim. ”Iso suomen kielioppi”, § 22. Se tosin kirjoittaa aiheesta sekavasti mutta selvästi sanoo, että tällaisissa sanoissa diftongiääntämyskin on mahdollinen.

    Tavun käsite on epämääräinen ja osittain pikemminkin sovinnainen tapa jakaa sanaa osiin kuin hyödyllinen analyysin väline. Kieliopit suhtautuvat siihen siis sekavasti.

    Sikäli kuin tavurakenteella on merkitystä kielessä – muuten kuin itsetarkoituksellisena sanan osiin jakamisena –, sen tulisi suomen kielessä auttaa ymmärtämään sanan painotusta. Yksi suomen kielen painoperiaatteista on, että nelitavuisessa sanassa kolmannella tavulla on sivupaino. Tämän mukaisesti odottaisi, että esimerkiksi sanassa ”joellakin” tavu ”la” olisi sivupainollinen, jos kerran o:n ja e:n välissä on tavunraja. Kun näin ei ilmeisesti ole, niin onko asia helpompi selittää niin, että kyseessä on poikkeus (millainen?) sivupainosääntöihin, vai yksinkertaisesti niin, että o:n ja e:n välissä ei olekaan tavunrajaa (vaikka se voidaan kielihistoriallisin tms. syin _kuvitella_)?
  20. Pitäisi oikeastaan nähdä tilanne ja päästä kokeilemaan, miltä teksti näyttää Wordin eri tiloissa. Mutta kokeilepa ensin napsauttaa työkalurivin ¶-merkkiä, jolloin välilyöntien tilalla näkyy rivinkeskinen piste (·) ja näet, onko sanojen välissä kaksoisvälilyöntejä.

    Tosin Wordin kieliasun tarkistus huomauttaa kaksoisvälilyönneistä. Onko tarkistus siis jäänyt tekemättä?

    Voisiko olla, että otsikkotekstien sananvälit vain _näyttävät_ isoilta? Tähän voi vaikuttaa fontti, merkkien välistys (ainakin jotkin Wordin versiot käyttävät Otsikko 1 -tyylissä ns. parivälistystä, kerning, joka tiivistää joitakin merkkiyhdistelmiä) ja tekstin lihavuus?

    Sananvälejä on kyllä mahdollista säätää ”käsin” liittämällä sanojen loppukirjaimiin negatiivista välistystä, mutta se on aika kömpelöä virittelyä. Ensin pitäisi nähdä, mikä ongelma oikein on.

    Tasatussa tekstissä pitkät välit ovat kyllä aika tavallisia, koska Word osaa vain alkeellisen tasauksen, joka säätää sananvälejä, ei merkkien välistystä. Mutta tämä ongelma yleensä korjaantuu riittävässä määrin, kun säätää tavutusta käsin hankalimmissa tilanteissa.
    21. 81 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt