miten tavuiksi Joensuu

kysyttiin tavutusta, niin se on Jo-en-suu.

kun nyt kirjoitti:

kysyttiin tavutusta, niin se on Jo-en-suu.

meillä on suomalaisen palloilujoukkueen vahvistuksena Young Black Joe jostakin Amerikan Yhdysvalloista. Urheilutoimittaja kirjoittaa Joen edesottamuksista pelikentällä ja taitavan taittavan henkilön kohdalle sattuu tarve tavuttaa tuo nimi.

Kuinkas Joen suu nyt pannaan vai pannaanko tavutussäännöt pannaan?

Jos halutaan täydellinen tavutus, niin Jo-en-suu.

Jos taas halutaan tavutus siten, miten sana jaetaan kirjoitettaessa eri riveille, niin Joen-suu.

luulisin kirjoitti:

Jos halutaan täydellinen tavutus, niin Jo-en-suu.

Jos taas halutaan tavutus siten, miten sana jaetaan kirjoitettaessa eri riveille, niin Joen-suu.

Vastauksesi on naseva ja oikeaan osuva, paitsi että sanan ”joen” jakautuminen tavuihin on tulkinnanvaraista. Se voidaan tulkita yksitavuiseksi tai kaksitavuiseksi.

Useimpien kielioppien mukaan ”joen” on kaksitavuinen, koska niissä ei mainita yhdistelmää ”oe” suomen diftongien joukossa. Toisaalta se kuitenkin ääntyy yleensä yksitavuisena (sikäli kuin tavurakenne ylipäänsä tuntuu ääntämyksessä), ja monien suomenpuhujien kielitajussa se on yksitavuinen.

Ks. esim. ”Iso suomen kielioppi”, § 22. Se tosin kirjoittaa aiheesta sekavasti mutta selvästi sanoo, että tällaisissa sanoissa diftongiääntämyskin on mahdollinen.

Tavun käsite on epämääräinen ja osittain pikemminkin sovinnainen tapa jakaa sanaa osiin kuin hyödyllinen analyysin väline. Kieliopit suhtautuvat siihen siis sekavasti.

Sikäli kuin tavurakenteella on merkitystä kielessä – muuten kuin itsetarkoituksellisena sanan osiin jakamisena –, sen tulisi suomen kielessä auttaa ymmärtämään sanan painotusta. Yksi suomen kielen painoperiaatteista on, että nelitavuisessa sanassa kolmannella tavulla on sivupaino. Tämän mukaisesti odottaisi, että esimerkiksi sanassa ”joellakin” tavu ”la” olisi sivupainollinen, jos kerran o:n ja e:n välissä on tavunraja. Kun näin ei ilmeisesti ole, niin onko asia helpompi selittää niin, että kyseessä on poikkeus (millainen?) sivupainosääntöihin, vai yksinkertaisesti niin, että o:n ja e:n välissä ei olekaan tavunrajaa (vaikka se voidaan kielihistoriallisin tms. syin _kuvitella_)?