Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Ei kirjoiteta. Eikä kirjoiteta lainkaan, koska ”entiset ajankuluttajat” on suomea eikä englantia. Jos tarkoituksesi oli kysyä kääntämisestä, niin oikea vakiovastaushan on: Jos kuvittelit, että irrallisen sanan tai sanaparin voisi kääntää vieläpä ilman mitään tietoa teksti- tai asiayhteydestä, niin sinulle on ihan turha antaa neuvoja kääntämisestä, ennen kuin itse opettelet kääntämisen alkeiden yleiset perusteet.
  2. Ei kyse ole oikeista nimityksistä vaan käsitteiden ja nimien politisoinnista. Serbia, kroatia jne. eivät kielellisesti olleet edes murteita vaan saman kielen hiukan eri muotojen nimityksiä. – Makedonia ei kuulu tähän yhteyteen, vaan se on bulgarian lähisukukieli ja siis kaukaisempaa sukua serbokroaatille.

    Tunnetuista syistä ruvettiin sitten kutsumaan näitä muotoja eri kieliksi. Tässä toteutui aika konkreettisesti vanha ironinen lausuma, että kieli on murre, jolla on armeija ja laivasto, paitsi että kyse ei siis ollut edes murteista. Sittemmin niitä on pyritty tietoisesti eriyttämään toisistaan eli nimityksillä tehdystä erosta pyritään tekemään todellinen.

    ”Tšekkoslovakian kielessä” oli kyse vastakkaisesta poliittisesta ilmiöstä. Tšekki ja slovakki ovat erillisiä joskin lähisukuisia kieliä, joskin melko hyvä keskinäinen ymmärrettävyys on johtunut enemmänkin naapurikielen jonkinasteisesta osaamisesta kuin kielen samanlaisuudesta. Maailmansotien välisen ajan Tšekkoslovakiassa kuitenkin valtioideologiaan kuului oppi ”tšekkoslovakian kielestä” kansallisen yhtenäisyyden takia. Ajatus ja nimitys oli kuitenkin yhtä perusteeton kuin vaikkapa ”tanskaruotsi” tai ”suomiviro”.

    Vrt. http://www.lausti.com/articles/languages/tshekki.html

    Eri asia on, että poliittiset mullistukset eivät olisi ensin pilkkoneet Tšekkoslovakiaa ja sitten johtaneet kommunistien vallankaappaukseen, olisi määrätietoinen politiikka hyvinkin saattanut johtaa tšekin ja slovakin kirjakielten erojen vähenemiseen. Ovathan kaikki ns. kansalliskielet enemmän tai vähemmän keinotekoisia luomuksia, jotka on tehty osittain nostamalla yksi kielimuoto (”murre”) viralliseksi kieleksi, osittain sovittamalla eri kielimuotoja yhteen.
  3. Jos lainaat jotain, niin kerro edes lähde. Ja jos et tiedä mitään sivuston luotettavuudesta, miksi lainaat sitä, kun kysyttiin näyttöä?
  4. Mikähän neronleimaus oli kirjoittaa viestisi otsikoksi ”Tornado tuhosi”, kun tornadolla ei ole kysymyksesi kanssa yhtään mitään tekemistä?

    Miksi lainaat Tilastokeskuksen määritelmää tilastotekniselle käsitteelle ”kaupunkimainen kunta”, kun ongelmanasi on, että et tunne suomen yleiskielen sanaa ”kaupunki”? Ja lähdettä et tietenkään voinut ilmoittaa. Tuon käsitteen alaan eivät muuten mahdu monet Suomen kunnat, jotka ovat virallisesti kaupunkeja.

    Alkujaan kaupungeiksi kutsuttiin sellaisia, joille kuningas oli antanut kaupunkioikeudet. Kaupungilla ja sen asukkailla oli joukko erioikeuksia, privilegioita, ja toisaalta joitakin erityisiä velvollisuuksia. Tyypillisellä kaupungilla oli ruutuasemakaava, tori, satama ja 1800-luvulta alkaen rautatieasema.

    Tosin mahdollista on, että kaupunki-sana oli käytössä jo ennen Ruotsin vallan aikaa; silloin sillä epäilemättä tarkoitettiin kauppapaikkaa, joka saattoi olla varsin pienikin.

    Myöhemmin kaupunki-sanan merkitys väljeni monin tavoin, ja nykyisin kaupunkeja ovat ne kunnat, jotka haluavat kutsua itseään kaupungeiksi. Sekaannusta on lisännyt kuntien yhdistely, jossa useinkin syntyy alueeltaan hyvin iso kunta, jossa on kirkonkylä tai jopa kaupunkimainen keskusta ja sen ympärillä laaja maaseutu.

    Ulkomaista puhuttaessa on kaupunki-sanan merkitys yleensä varsin väljä. Emme kovin herkästi rupea kutsumaan ulkomaiden asutuskeskuksia esimerkiksi kirkonkyliksi (emmekä kauppaloiksi silloinkaan, kun Suomessa oli kauppala kuntamuotona), joten kaupunki-sana kattaa oikeastaan kaikki asutustihentymät, joita ei ole sopivaa kutsua kyläksi.

    Kylän ja kaupungin ero on suhteellinen, ja esimerkiksi historiassa tai sosiologiassa se voidaan määritellä toisin kuin yleiskielessä. Lisäksi sen enempää termikäytössä kuin yleiskielessäkään ei välttämättä kiinnitetä huomiota muodolliseen hallinnolliseen jaotukseen, joka taas tilastoinnissa on usein olennainen.

    Preerialla sijaitsevaa asutuskeskittymää voi kutsua kyläksi tai kaupungiksi. Kovin luontevia muita vaihtoehtoja ei taida olla. Jos asukaslukua ei mainita, niin ”kylä” toisi ainakin minun mieleeni pienehkön, ehkä jopa vain muutaman talon muodostaman yhteisön. Jos taas asukasluku mainitaan, onko mitään väliä sillä, kumpaa sanaa käytetään?