Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Saturnuksen päivä kirjoitti: «Seitsemänpäivän adventisteilla kuuluu puhdistautunisrituaalina vanhatestamentillinen jalkojen pesu ennen ehtoollista. Jalkojenpesurituaalissa on erotettu miehet ja naiset toisistaan niinkuin laki sanoo.»

    Missä Vanhan Testamentin paikassa tuollainen mainitaan?

    Minä en tiedä ehtoollisen yhteydessä tapahtuvasta jalkojen pesusta muuta tekstiä kuin Johanneksen evankeliumin 13:1-17.

    Huomattakoon varsinkin jakeet 14 – 17: "Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat."

    Sanoisinpa, että adventistien tulkinta on ihan hyvin perusteltu, jos kerran pohjana on se, että Raamattua pidetään luotettavana Jumalan sanana.
  2. «Mistähän johtuu, että suvussani on yli 80-90 vuotiaita monessa sukupolvessa niinpitkälle kuin sukua on tutkittu. Ja nykyisetkin vanhimmista ilman lääkäreiden apua ovat jo kunnioitettavassa yli 90v iässä ja täydessä tolkussa.»

    Geeniperimä vaikuttaa aika paljon pitkäikäisyyteen.

    Sen lisäksi merkitystä on terveillä elintavoilla, työn rasituksen kohtuullisuudella ja elämänhaluisella asenteella.

    Ja varmasti muitakin tekijöitä on.

    Mutta tuo on ihan tunnettu juttu, että on olemassa pitkäikäisten sukuja.
  3. tämä on totuus kirjoitti: «"Raamattu ei voi raueta tyhjiin"(Joh.10:35)."Jumalan sana on elävä ja voimallinen"(Hep.4:12).»

    Johanneksen evankeliumin ja Heprealaiskirjeen kirjoittajien Raamattu oli Vanha Testamentti. Tuo γραφη-sanan suomentamistapa Raamatuksi on hiukan asiallisuuden rajoilla, koska kyse ei mitenkään voi olla meidän tavallisesti tarkoittamastamme Raamatusta.

    Mutta katsotaanpa noita tekstejä asiayhteydessään. Ensin Johanneksen evankeliumin kohta:

    Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan." Jeesus vastasi: "Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä." Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen. Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?" Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa, ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta." Monet uskoivat siellä Jeesukseen.

    Tässä kertomuksessa Jeesusta siis syytettiin jumalanpilkasta, johon Jeesus vastasi viittaamalla psalmitekstiin. Lainataanpa tähän myös tuo psalmi, joka on numero 82.

    Asafin psalmi. Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: "Kuinka kauan te poljette oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista. Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä. Te ette tiedä ettekä ymmärrä mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät. Kuulkaa! Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, te kuolette niin kuin ihminen kuolee, sorrutte kuin vallasta syösty ruhtinas!" Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat.

    Aika jännä juttu, vai mitä? Jeesus ihan selvästi, kenties kiusallaan, käyttää väärin tuota psalmia, jossa Jahve Jumala on jumalien kokouksessa ja puhuttelee muita jumalia. Joko Jeesus puhui pötyä tai sitten evankelista kirjoitti fiktiota.

    Katsotaanpa sitten Heprealaiskirjeen paikkaa.

    "Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme."

    Mitä tässä tarkoittaa "Jumalan sana"? Nimimerkki "tämä on totuus" olettaa ilman muuta sen tarkoittavan meidän Raamattuamme. Mihin tämmöinen tulkinta perustuu? Emmekö juuri tätä asiaa olleet todistamassa? Eihän sitä silloin voi käyttää todisteena!

    Mutta ihan hauskaa, että tulee edes yrityksiä todistella tuota ajatusta, että Raamatun asema erehtymättömänä Jumalan sanana olisi raamatulla perusteltavissa.

    Jos se onnistuu, onnittelen todistuksen esittäjää. Hän on silloin päässyt siihen, että saadaan edes kehäpäätelmä kuntoon.

    Kehäpäätelmillä ei tosin kuitenkaan voi oikeasti todistaa mitään.

    Jos on väitteet A, B ja C ja A'sta seuraa B, B'sta seuraa C ja C'stä seuraa A, tästä kaikesta ei voi päätellä yhdenkään noiden väitteiden totuusarvoa.

    Pahoittelen vaivannäkönne turhuutta. Mutta toisaalta, eihän se silloin ole turhaa, jos se johtaa jonkin uuden asian oivaltamiseen.