- Tuollaista nimeä ei ole käytössä.
Patentti- ja rekisterihallituksen uskonnollisten yhdyskuntien rekisterissä lukee "Suomen Adventtikirkko" ja "Finlands Svenska Adventkyrka", joista jälkimmäinen kuuluu hallinnollisesti edelliseen.
Rekisterissä on myös "Seitsemännen Päivän Adventistit Uskonpuhdistusliike", mutta siinä on enää vain kourallinen jäseniä, ellei ole kokonaan hiipunut.
Nimityskäytäntö on matkittu Ruotsista ja on sikäli kätevämpi kuin alkuperäinen amerikkalainen "Seventh day Adventists", että se on lyhyempi sanoa ja kirjoittaa. Merkityshän siitä ei muutu miksikään.
Joskus on syntynyt vähäistä sekaannusta, kun joulukuussa on luterilaisilla jumalanpalvelus, josta käytetään myös nimitystä adventtikirkko. - Kerroin huomattavasti pidemmän ajan tapahtumista kuin tuo uusi tilanne suhteessa lakiin.
- Varsin luultavasti ainakin osa näisä riemunkiljahduksista oli trollauksia.
Yhtään rekisteröityä nimimerkkiä niiden kirjoittajissa ei ollut. - 1 Kor 11 on ne muutama jae ehtoollisen asettamisesta. Ne ovat muodoltaan kerrontaa, jossa on Jeesus elävänä.
Mutta se onkin sitten ainoa sellainen paikka. - Aika harvoin tulee käytyä. Kuitenkin edellisestä kerrasta on alle vuosi.
- Nimenomaan pienet värikkäät yksityiskohdat ja tapahtumakuvaukset ovat fiktiivisen kertomuksen ja myös kansanperinteenä kulkevien tarinoiden tyypillisintä sisältöä.
Ne eivät todellakaan todista silminnäkijyydestä yhtään mitään. - Sama menettely on ollut jo kauan käytössä. Ensin oli Kirjeellinen raamattuopisto, sitten sen nimi modernisoitiin muotoon Kirjeopisto Codex. Silloinkin Adventtikirkon osuus pidettiin aluksi piilossa ja kerrottiin vasta pidemmälle ehtineelle kurssilaiselle.
Sama juttu on ollut Sympatia-keräyksessä (ent. Elonkorjuukeräys) ja myös monissa kokoussarjoissa.
John Coltheartista ja hänen kokousmenetelmästään kirjoitin jo aiemmin:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14627977/adventistit-hapeavat-adventismiaan - KaiA-a kirjoitti: «Joku erikoinen suhde Pietariin kirjoittajalla oli. Markuksen evankeliumista on jätetty pois kaikki Pietarin vajaat kymmenkunta mokaa ja siinä on mukana Pietarin saavutukset.»
Eikö 14. luvussa kuvattu Jeesuksen kieltäminen kolmesti ole moka? - «Jos maailma on vain 6 000 vuotta vanha, niin selitäppä sitten miksi…»
Tähän on tietenkin helppo vastata, jos oletetaan kaikkivaltias luojajumala.
Tuo luoja teki muun muassa ne kaikki mainitsemasi kivikehät tismalleen sellaisiksi, että ne näyttävät jopa 12 tuhatta vuotta vanhoilta. Mikäpä siinä on tehdessä, jos on kaikkivaltias. - En erityisesti. Romaanikirjallisuudessa on vallitsevana tapana, että kirjoittaja ikään kuin näkee tarinan hahmojen pään sisään ja tietää tarkasti heidän tunteensa ja vaikuttimensa. Ja kirjoittaja tietää tismalleen, mitä on tapahtunut tilanteissa, joissa kukaan tietolähteenä mahdollinen ihminen ei ole ollut paikalla. Tositapahtumien dokumentoinnissa näin ei tietenkään voi olla.
Mutta Ellen White on toki tehnyt tuota. Napataan vaikkapa pätkä “Aikakausien toivon” alkupäästä:
«Lusifer, suojelevainen kerubi, halusi olla ensimmäinen taivaassa. Hän halusi hallita taivaan olentoja, kääntää heidät pois heidän Luojastaan ja saada heidät osoittamaan kunnioitusta hänelle itselleen. Siksi hän esitti Jumalan väärässä valossa, syyttäen Häntä itsekorotuksen halusta. Hän yritti varustaa rakastavan Luojan omilla huonoilla ominaisuuksillaan. Näin hän petti enkeleitä. Näin hän petti ihmiset. Hän sai heidät epäilemään Jumalan sanaa ja Hänen hyvyyttään.» - Kyllähän kirjoituksia löytyy vanhoiltakin ajoilta. Mutta kysymys olikin tästä: “Historian kirjoitus siinä merkityksessä kuin me sen nykyään ymmärrämme alkoi melko myöhään.” Ja tämän kommentoin siinä yhteydessä, kun avaaja ihmetteli, miksei evankelistoilla ollut asianmukaisia lähdeviittauksia teksteissään.
Mainitsemasi kirjoittajat eivät vielä dokumentoineet sellaisella huolellisuudella, että se täyttäisi varsinaisen historian kirjoituksen tunnusmerkit. On toki hienoa, että niiltäkin ajoilta on tekstiä, joka edes yrittää ottaa etäisyyttä myytteihin ja sepitteisiin.
Vanhoissa kertomuksissa ei ole ollut edes tarkoitus tehdä eroa tiedetyn ja keksityn aineksen välille. Ne ovat usein värittyneitä ja mielikuvituksella elävöitettyjä. Ja se on ymmärrettävää, koska myyttiperinteestä ei noin vain hypätä kerralla aivan uuteen käytäntöön.
Hekataios ja Herodotos olivat epäilemättä merkittäviä historian kirjoituksen kehittäjiä. - Historian kirjoitus siinä merkityksessä kuin me sen nykyään ymmärrämme alkoi melko myöhään.
Josefus oli yksi ensimmäisistä, jota voidaan pitää historioitsijana. - Ehkä se oli Jeremian kadonneissa osissa, luvusta 53 alkaen…
- No niin. Ehdin jo kommentoida ennen kuin luin tämän oikaisevan viestin. Jättäkää edellinen viestini huomiotta.
- Tuntuisi luontevalta, että jos evankelista on kuullut tapahtumasta joltakulta tietyltä taholta, hän mainitsisi jotenkin tietolähteensä.
Nyt sellaista mainintaa ei ole. Tämä muoto on tavallinen ja tyypillinen fiktiossa. - Ahaa. Epäusko on mielestäsi vierasta rationaaliselle ajattelulle. Nähtävästi sitten katsot myös, että uskominen on rationaalisen ajattelun mukaista.
Tästä voin todeta, että meillä on aito erimielisyys.
Uskomista tarvitaan käytännön asioissa, mutta siihen sisältyy terveessä tapauksessa aina se varaus, että jos havaitut tosiasiat eivät vastaa uskomusta, suhtautumista uskon kohteeseen muutetaan.
Käytännöstä irrallisissa asioissa uskominen on yhdentekevää. - Vuoden 1992 käännös on parempi: “Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.”
- Viittaukset Vanhaan testamenttiin tehtiin tismalleen samalla, kun tuo evankeliumin teksti kirjoitettiin. Ja aika helppo oli loksutella palasia kohdalleen, kun jälkimmäisen palan sai muotoilla vapaasti mieleisekseen.
Jälkeenpäin ennustaminen on mielenkiintoinen taiteenlaji. Varsinkin, jos koko tarina on olennaisilta osin keksittyä. - Siis mitä tarkoitit? Kumpi on mielestäsi rationaaliselle ajattelulle vierasta: uskominen vai epäusko?
- Evankeliumin kirjoittaja tunsi profeetta Miikan ennustuksen: “Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.”
Sekin oli hänellä hyvin tiedossa, että Betlehem oli Daavidin kotipaikka ja sen vuoksi hänet myös voideltiin kuninkaaksi siellä.
Sepitetyn kertomuksen on helppo mukautua näihin, “jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut”.