Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Salolaisen huolestuminen sen vuoksi, että Suomi on ollut Venäjän osa pitemmän ajan kuin itsenäisenä valtiona sai minut tekemään pienen laskutoimituksen.

    Aloitan Suomen Venäjän vallan ajan laskemisen v.1809 (Porvoon valtiopäivät ja Haminan rauha) jolloin Suomi liitettiin virallisesti Venäjään. Laskutoimitus on seuraava: 1917-1809=108. Suomi oli siis Venäjään liitettynä 108v.

    Sitten Suomen itsenäisyysvuodet: 1917+108=2027. Tämän laskuopin mukaan Suomi saavuttaisi tasapainon v.2025. Silloin nimitäin Suomi on ollut itsenäinen maa 108v.

    V. 2027 Suomi on ollut itsenäinen 110v. jolloin vaaka painuu voittopuolisesti meidän eduksi.

    Lisätään tähän vielä Ruotsin vallan aika (n.700v.) + sitä edeltänyt aika, niin 108 vuotta on siihen suhtautettuna lyhyt aika.

    Voidaan jopa sanoa, että olemme eläneet vapaina paljon pitempään, kuin mitä olimme Venäjän keisarin alamaisina.
  2. 300v. Isovihasta, jolloin Venäjä miehitti Suomen ja kohteli sen asukaita kaltoin polttaen maan tasalle kaiken näkyvän. Se jätti suomalaisten sydämiin syvän vihan naapuria kohtaan.

    Opeista: "Ensinnäkin, että Venäjän karhu lyö tarvittaessa lujaa eikä Venäjä ole enää pikkuvaltio, jota Ruotsin kuninkaat pyörittävät mielin määrin."

    Tuollaista tuskin kukaan oli ajatellut 1700-luvulla. Päin vastoin, Venäjä avautui suomalaisille vaarallisena vihollisena, jonka vuoksi oli parasta pysyä tiivimmin Ruotsin yhteydessä.

    " Toinen oppi oli se, että Suomen maa ja kansa ovat eri asioita kuin Ruotsin maa ja kansa ja että me olemme Ruotsin kuninkaalle vain kulutustavaraa sodissa..."


    Oikeastaan tavallinen kansa ei osannut ajatella mitään tuon kaltaista. Ihmiset elivät Suomessa omaa kieltä puhuen ja tuskin olivat tietoisia ruotsin erilaisuudesta muuten kuin ne, jotka osallistuivat Tukholman valtiopäivillä tai asuivat lähellä ruotsin kielistä seutua.

    Kyseinen sotatapahtuma ei saanut suomalaisia ajattelemaan suomalaisten ja ruotsalaisten erilaisuutta.

    " Tämä jälkimmäinen toteamus jäi itämään ihmisten mieliin ja ero Ruotsista saatiin vajaan 100 v kuluttua ilman, että se aiheutti lopultakaan suurta itkun tyrskettä maassamme."

    Todellisuudessa sen ajan ihmiset olivat hämmästyttävän mukautumiskykyisiä uuden hallitsijan hyväksymisessä. Tavallinen kansa ei erityisemmin miettinyt sitä, että keisari Suomen hallitsijana oli itse asiassa valloittaja ja alistaja, ollen siten vihollinen.

    Toisena tekijänä kanasan mukautumisessa uuteen tilanteeseen oli se, että elämä jatkui entiseen malliin, jonka vuoksi mitään uudesta tilanteesta syntyneestä muutoksesta ei ollut näkyviä merkkejä.

    Valtiopäiviä ei tosin kutsuttu koolle 50 vuoteen, mutta tavallista kansaa se ei erityisemmin koskettanut. Nykyisin tilanne olisi toinen, jos miehittäjä estäisi eduskunnan toiminnan yhtä pitkäksi ajaksi. Ihmisten tietoisuus nykyaikana on toisella tasolla kuin 1800-luvun alussa.

    " Lopullinen itsenäisyys nousi järjestäytyneen työväen tavoitteeksi ja huipentui sitten heinäkuussa 1917 annettuun julistukseen,..."

    Todellisuudessa SDP:n 1903 laaditussa puolueohjelmassa ei otettu kantaa Suomen valtiolliseen asemaan, vaan piti etusijalla työläisten aseman edistämistä.

    Kesäkuussa 1917 ei annettu mitään itsenäisyysjulistusta, vaan Puolue sääti enemmistön turvin ns. valtalain, jossa eduskunta otti korkeimman vallan paikan. Valtalaki itsessään ei katkaisut Suomen vältöllistä yhteyttä Venäjään.

    Toiseksi, SDP toimi Lenin ohjauksessa, jolta myös oli lähtöisin kyseinen "julistus". Lenin tarkoitus oli saattaa Suomen ja Venäjän suhteet kärjistymään sodan partaalle, joka olisi suonut Leninille tilaisuuden vallankumoukseen Venäjällä.

    Todellinen itsenäisyysjulistus annettiin eduskunnalle 6.12.1917, jonka eduskunta - sosialidemokraattien vastustaessa - hyväksyi.
  3. Mutta onko aivan pakko järjestää "tunnukseton eettinen ohjelma" sellaisille, jotka eivät halua osallistua luterilaisiin tilaisuuksiin. Armeijan käy muitakin kuin luterilaiset ja ateistit. Ainakin rauhan aikana armeija pitäisi rauhoittaa kaikenlaiselta uskonnolliselta tai elämänkatsomukselliselta kasvatukselta.

    Kun sanoin, että jumalanpalvelukseen osallistuminen pitäisi ajoittaa vapaa-aikaan, niin tarkoitin viikkoloppulomaa.

    Miten asia sitten järjestettäisiin sota-aikana, onkin toinen kysymys.

    1860-luvulla syntyi keskustelu kirkon erottamisesta valtiosta ehtoollispakon johdosta, joka halutiin poistaa laista. Myös herätysliikkeet vaati kouluopetuksen erottamisen seurakunnista. Näyttää siltä, että kuntien ja kouluopetuksen erottaminen seurakunnista oli tarkoitettu ensiaskeleiksi kirkon ja valtion erottamiseksi toisistaan. V.1869 astui voimaan kirkkolaki, jossa kirkon hallinto erotettiin Suomen valtiollisesta hallinnosta, niin että sillä oli enemmän tai vähemmän itsenäinen tai erillinen asema valtioon nähden.

    Asiaa ei jostain syystä kuitenkaan viety loppuun asti, jonka vuoksi esimerkiksi ehtoollispakko poistettiin SDP:n painostuksesta vasta v.1910.
  4. mummomuori 9.2.2014 08:08

    mummomuori: "Miksi kirkon pitää alistaa päätöksensä eduskunnalle?"

    Sitä minäkin ihmettelen.

    mummomuori: "Enemmän se antaisi valtaa, jos kirkko saisi päättää ilman eduskunnan lakeja asioistaan."

    Olen samaa mieltä ja siitä voidaan käyttää myös ilmaisua "itsenäisyys", jota olen tässä ajamassa. minusta kirkon pitäisikin päättää omista asioistaan ilman eduskunnan säätämiä lakeja.

    muistat varmaan, että apostolien aikoina kristillinen kirkko oli sellaisessa asemassa, että sen ei tarvinnut hakea keisarilta vahvistusta omille päätöksille. Esimerkkinä mainitsen apostolien Jerusalemin kokous, josta kerrotaan Apostolien tekojen 15 luvussa. Minusta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pitäisi tehdä omia asioita koskevat päätökset yhtä itsenäisesti.

    Minua ei tässä yhteydessä kiinnosta kysymys, miksi eduskunta hyväksyy kirkon esittämät lait tai pitäisikö eduskunnan joskus äänestää kirkolliskokouksen esitystä vastaan. Ehkä uskottavuuden kannalta se voisi olla hyväksi, mutta ristiriidan syntyminen näiden kahden instituution kesken ei asian kannalta ole merkitystä.

    Eduskunnan hyväksynnän saanut kirkon eläkelaista: " uusi laki vastaa vuoden 2007 alusta voimaan tulleiden yksityisten alojen palkansaajien eläkelainsäädännön ja valtion eläkelainsäädännön uudistusten rakenneta."

    Eläketurvan sisältö määräytyy edelleen pääosin valtion eläkelain mukaan."

    http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/ajankohtaista/tietoarkisto.htx?templateld=1.htx.id=14678&titlernro=3/2008&sort=32008

    Tässä asiassa kantani on se, että kirkon eläketurvan pitäisi määräytyä yksityisten työntekijöiden eläkelain mukaan. minusta kirkon eläkeasiat pitäisi liitää yksityisten alojen työntekijöiden lainsäädäntöön. Niin kauan kun kirkon työntekijöiden eläke määräytyy valtion eläkelain mukaan, meillä on valtionkirkko.

    Uskonnon opetusta en käsitele tässä yhteydessä. Mitä Räsäsen soveltuvuuteen vastaamaan kirkollisista asioista, niin asia sinänsä ei kuulu kirkon valtiosta erottamista koskevaan keskusteluun. Sen sijaan voitaisiin säätää yksinkertainen laki, joka määrittelisi selkeästi uskonnollisista asioista vastaavasta ministeriöstä ja ministeristä, jotta ei olisi niin paljon vaihtelua tässä asiassa.

    mummumuori: " Jos meillä on erotettu kirkko ja valtio lainsäädännössä 1870, niin eikö kysymys siis ole enemmän siitä, kuinka kuntien ja kansanedustajien mielipiteet voitaisiin muuttaa? Vain sitä kautta käytännöt voivat muuttua."

    Tämä pätee niiltä osin kuin kunnilla ja eduskunnalla on itsenäistä päätäntövaltaa. Mutta niiltä osin kuin laki vaatii kirkolliskokouksen aloitteen, meidän pitäisi saada muutettua myös kirkon papiston mielipiteet asioitten muuttamiseksi.

    Sinun mielestäsi sellainen kansalaisaloite menisi kaiketi läpi, joka on "tosiasioiden mukainen ja käyttää oikeita termejä". Ehdotan että laatisit sellaisen aloitteen, niin olen valmis kannattamaan sitä.

    Minkälainen sinun aloitteesi olisi? Mitä olisit valmis muuttamaan?