suomalainen2

Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Paasikivi ei vastustanut itse jatkosotaa, vaan lähinnä sitä, että oltiin yhden kortin (Saksan voiton) varassa. Paasikivi oli keväällä -41 siinä käsityksessä, että Suomi oli ajautumassa uutteen sotaan yksin Neuvostoliittoa vastaan, jonka vuoksi pyysi vapautusta suurlähettilään tehtävästä. Ja sai eron sopivasti ennen sodan syttymistä.

    Paasikivi näyttää uskoneen länsirintaman nopeaan avautumisen (so. Englanti tekisi maihinnousun Länsi-Eurooppaan välittömästi Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon). Kun länsirintamasta ei kuulunut mitään, niin mies teki - omien päiväkirjamerkintöjen perusteella - sen johtopäätöksen, että länsimainen demokratia ei kykene nopeisiin päätöksiin. Siltä pohjalta Juho Kusti vuorostaan tuli siihen tulokseen, että Saksa voitaisi sodan.

    Vasta vuoden 1942 puolella Paasikivi alkoi uskoa sodan päätyvän Saksan tappioon. Siihen vaikuttivat Tanskassa kuultu tieto, jonka mukaan ilmapommituksia voitiin ohjata yhdestä pommikoneesta ja Liitotutuneitten maihinnousu Pohjois-Afrikkaan. (Myös Mannerheim mainitsee muistelmissaan maihinnousun Afrikkaan tekijänä, josta suomalaisten olisi pitänyt nähdä sodan lopputulos.)

    Paasikivi idänsuhteiden "takuumiehenä" perustui lähinnä siihen, että oli kannattanut myönnytysten tekemistä v.1939 syksyllä. Se johtui luultavasti siitä, että kaikki valtioneuvostossa esitetyt mielipiteet ja niiden esittäjät menivät venäläisten tietoon. Emme tiedä, mitä mieltä Paasikivi oli oikeasti, koska ei ilmeisesti voinut esittää niitä vapaasti ilman vuotoa.
  2. Göringin oli helppo olla samaa mieltä Neuvostoliiton kanssa v.1939, koska Saksa oli tehnyt etupiirisopimuksen, jossa Suomi oli luovutettu NL:n haltuun. Toinen syy oli se, että rajakysymys ei koskettanut Saksaa ollenkaan.

    Suomalaiset eivät tietävästi ajatelleet Göringiä venäläisten pidättelijänä. Tosin suomalaiset pettyivät, kun sopimus etupiiristä selvisi - ja kokivat ehkä sen vuoksi tulleensa petetyiksi - mutta muuten tilanteeseen suhtauduttiin niin realistisesti kuin osatiin.
  3. Se, että Podvoisk perui aikaisemmin antamansa käskyn ei ehkäisyt sodan syttymistä Karjalassa. Outoa sekoilua valtiolta, jolla oli ainakin tuhatvuotinen historia takanaan. Olisi pitänyt tietää mihin kukin teko ja julistus johtaa.
  4. Epäilemättä Hallajoki on oikeassa siinä, että sota alkaisi muista syistä, kuin Suomen Nato-jäsenyydestä. Mutta silti:

    " Jos emme ole Naton jäseniä meillä on jonkinmoinen mahdollisuus selvitä, jos Venäjä keskittyy tärkeämpiin kohteisiin,..."

    Pakko kysyä: Entä jos ei keskittyisikään sille meidän mielestä " tärkeämpiin kohteisiin"? Tuollaisen toiveajattelun varaan ei kannata laskea.

    "...mutta Naton jäsenenä on selviytymismahdollisuus suunnilleen nollan paikkeilla."

    Tuskin. Jos Venäjä keskittyisi sille tärkeämpiin kohteisiin ilman Suomen Nato-jäsenyyttä, niin silloin tekee samoin Nato-jäsenyydestämme huolimatta. Jos taas Venäjä pitäisi Natoon kuuluvan Suomen aluetta keskittymisen arvoisena kohteena, niin silloin se olisi sitä ilman Natoakin.

    Niin, järjen käyttö on ulkopolitiikassa tosi tärkeätä ja juuri siksi Natoon liittymistä pitää harkita. Jos pysytään Naton ulkopuolella jonkin toiveajattelun pohjalta, niin silloin järkeä ei ole käytetty lainkaan.

    Poliittisten ratkaisujen pitää pohjautua varmoihin faktoihin, eikä "jos"-haihatteluun. Tällä hetkellä varma fakta on, että venäjä on omaksunut uudelleen imperialistisen voimapolitiikan, jossa rikkoo mm. Etykin periaatteitta ja muita tekemiään sopimuksia. Sellaiseen valtioon ei voi luottaa, joka rikkoo voimassa olevia sopimuksia.
  5. Mikä oli ponttisi? Mikä muu on " valetta ja toiveajattelua"?

    Tässä lainaus Naton artikloista:

    Artikla 4

    " Sopimusosapuolet neuvottelevat keskenään tilanteessa, jossa yhdenkään sopimusosapuolen näkemyksen mukaan sen oma tai toisen sopmimusosapuolen alueellinen koskemattomuus, poliittinen riippumattomuus tai turvallisuus on uhattuna."

    Neuvotteluja siis käydään jo ennen sodan puhkeamista.

    Artikla 5

    " Sopimusosapuolten mukaan aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa sopimusosapuolta kohtaan tullaan käsittämään hyökkäykseksi kaikkia kohtaan ja tällaisen hyökkäyksen tapahtuessa ne sitoutuvat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan itsenäiseen tai yhteiseen itsepuolustukseen oikeuttavan 51.artiklan mukaisesti avustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimusosapuolta tai sopimusosapuolia, ryhtymällä yksin ja yhteistoiminnassa muiden sopimusosapuolten kanssa tarpeellisiin toimiin, myös aseellisiin, Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi."

    5. artikla mainitsee " tarpeellisiin toimiin" ryhtymisestä, joka merkitsee sellaisen avun antamista, joka on hyökkäyksen kohteeksi joutuneen sopimusosapuolen kannalta välttämätön, mikä merkitsee että jäsenmaitten ei tarvitse antaa kaikkea apua - toisin sanoen lähettää koko armeijaa yhden avuksi.

    Jokainen jäsenvaltio luonnollisesti määrittelee itse omat voimavarat ja kykynsä avunannon suhteen.

    V.2001 terroristihyökkäys New Yorkin WTC-torneja vastaan määriteltiin hyökkäykseksi Natoa vastaan. Kuitenkin Yhdysvallat oli ainoa " sopimusosapuoli", joka kävi sotaa Afganistanin bin Labenin joukkoa vastaan. Se on esimerkki siitä, ettei kaikkien jäsenvaltioiden tarvitse osallistua sotaan.
  6. Tietenkään Suomen ei pidä ajautui sisäisesti samaan tilanteeseen kuin Ukraina, mutta Venäjästä ei tiedä etukäteen, mitä syitä se keksii naapurien kiusaksi. Kukaan ei odottanut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomen kimppuun v.1939. Sama pätee nytkin: Kukaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Siksi liittoutuminen olisi Suomenkin etu.
  7. Nimimerkki " näin se on" : " Eikä eduskunta voikaan säätää lakia, jolla yksityinen yhdistys (=Suojeluskunnat) saa ottaa lain omiin nimiinsä..."

    On muistettava, että Suomen hallituksella ei ollut omaa vakituista armeijaa, jolla se olisi voinut hajottaa yleiselle turvallisuudelle vaaralliset laittomat joukot. Suojeluskunnat olivat useissa tapauksissa paikallisten nimismiesten järjestämiä ja johtamia, joten ne olivat siinä mielessä osa yhteiskunnan joukkoa. Samaa ei voida sanoa punakaarteista, jotka olivat yhden puolueen alaisuudessa järjestettyjä ja toimivia, mutta eivät olleet kuitenkaan edes Puolueen hallitavissa.

    Jos tänä päivänä armeija ja poliisijoukot hajoaisivat ja tarjolla olisi yksityisiä aseellisia joukkoja, niin miten eduskunnan tulisi siinä tilanteessa toimia?

    Ainoa mahdollisuus olisi todennäköisesti lainsäädännöllä julistaa käyttökelpoisimmat joukot hallituksen hallituksen joukoiksi kun muuta mahdollisuutta ei olisi.

    Sosialidemokraatit osallistuivat syyskuun eduskuntavaaleihin ja hävisivät sen. Mikään vaalitappio ei oikeutta puoluetta lähtemään millekään vallankumouksen/kapinan tielle. Meillä olisi sillä periaatteella sisällissotia joka neljäs vuosi koska aina on puolueita, jotka kärsivät tappion vaaleissa.

    Tarja Halonen sanoi v.2008 punaisten vankien olleen " hallitusvallan suojeluksessa". Se on korkein valtiovallan edustaja ja sosialidemokraatti, joka tunnusti täten valkoisen osapuolen valtiovallan edustajaksi. Tuskin poliittisesti korkeammalta taholta on mahdollista saada tunnustusta sille, että valkoinen osapuoli edusti laillista hallitusta. Halonen edusti silloin myös sisällissodan hävinnyttä osapuolta.
  8. Ukraina julistautui itsenäiseksi koska Neuvostoliitto hajosi. Ukraina luopui ydinaseistaan ja sitoutui pysymään puolueettomuuteen takuita vastaan. Venäjä, EU, Ranska ja Englanti takasivat Ukrainan rajojen koskemattomuuden.

    Koska venäjä on rikkonut antamansa lupaukset Ukrainan suhteen, niin on luonnollista tarkistaa poliittinen suuntaus ja pyrkiä liittoutumaan eli hakee turvallisuustakuita itselle. Siten jokainen valtio toimisi samassa tilanteessa.

    Samoin Suomenkin pitäisi hakea Naton jäsenyyttä.

    En tiedä, miksi Ukraina luopui asevelvollisuudesta, mutta ilmeisesti hallitus katsoi välttämättömäksi palauttaa asevelvollisuus, koska ammattiarmeija ei riitä antamaan tarvittavaa voimaa maan puolustamiseksi.

    Jäsenyys Natossa ei merkitse sotilaallisesta riippumattomuudesta luopumista, vaan oman puolustuksen vahvistamista. Natomaa päättää edelleenkin omista sotilaallisista toimista kriisitilanteessa.
  9. Jatkosotaan lähteminen ei ole sama asia kuin aloittaminen. Joten Kekkosen sanojen pohjalta Suomen olisi pitänyt tyytyä siihen, että sen alueita olisi pommitettu Neuvostoliiton puolelta(?).

    Talvisotaa ei voitu ehkäistä, koska päätös sen aloittamisesta teki Neuvostoliiton johto, eikä Suomi.

    Sodan syttymisen voi estää vain se osapuoli, jolla on päätösvalta sen aloittamisesta. Suomella ei oikeastaan ollut valtaa päättää Neuvostoliiton puolesta asiasta.
  10. Sellaisen uskollisuus isänmaataan kohtaan on kyseenalainen, joka valikoi sitä, missä tilanteessa on valmis osallistumaan sotaan. Tälläisten kohdalla nousee epäilys etteivät ne olisi valmiita puolustamaan Suomea Venäjän hyökkäyksiltä, vaikka olisimme liittoutumattomia. Siitähän tässä on kysymys: Kuka on valmis puolustamaan maata idästä tulevaa hyökkäystä vastaan ja kuka ei.

    Vastaus on yksiselitteinen: Se, joka ei osallistuisi sotaan Venäjää vastaan Suomessa ollessa Nato-maa, ei osallistuisi sotaan, vaikka Suomi olisi puolueeton. Sen lisäksi Lapin sodasta saadun kokemuksesta tiedetään, että ne, jotka eivät osallistuneet sotaan Neuvostoliittoa vastaan, eivät osallistuneet saksalaisten karkoittamiseen Lapista. Samanlainen olisi tilanne myös silloin, jos Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi lännestä.

    Sen sijaan maanpuolustustahto vahvistuisi niiden keskuudessa, jotka olisivat muutenkin valmiita puolustamaan maamme itsenäisyyttä, jos olisi liittolaisia tukena. varmaan se heikentäisi pasifismia ja muita vastaavia suuntauksia.
  11. Uusi määritelmä pelkuruudelle? Jos huoli isänmaan kohtalosta on pelkuruutta, niin olet antanut erikoisen määritelmän sanalla.

    Minun tietääkseni pelkuri on se, joka a) pakenee vihollista, vaikka kykenisi taistelemaan, tai b) siirtyy vihollisen puolelle, koska kuvittelee sen olevan omaa armeijaa vahvempi.

    Se, joka kannattaa Suomen itsenäisyyttä, on valmis hyväksymään liittoutumisen ystävällismielisten maitten kanssa sotilasliiton muodossa. Pieniin valtioihin vihamielisesti suhtautuvan valtion kanssa ei kannata liittoutua tai tehdä muutakaan sopimusta hyökkäyksen " torjumiseksi". YYA:n kaltainen sopimus ei ole luonteva keino estää naapurin hyökkäystä, vaikka sellainen solmittiin v.1948 pakon edessä. Silloin ei puhuttu mitään sopimuksen alistamisesta kansanäänestykselle, kuten Nato-jäsenyys nykyään.

    Paasikivi kannatti ennen talvisotaa Pohjoismaista puolustusliittoa Ruotsin ja Norjan kanssa. V.1940-41 Paasikivi kannatti Saksaan tukeutuvaa politiikkaa. Joten voidaan aivan hyvin kysyä, miksi jäsenyys läntisessä sotilasliitossa olisi vastoin paasikivilaista politiikkaa?

    Paasikiven myöntyväisyys oli myöntymistä voikaiman suurvallan suuntaan, ei mitenkään yhden suurvallan myötäilemistä.

    Vaikka sotilaallista ristiriitaa kannattaa välttää niin paljon kuin mahdollista, niin joskus seinä voi tulla vastaan ja myönnytykset johtaa lopulta itsenäisyyden menettämiseen. Siksi pieni maa tarvitsee maanpuolustuksen tueksi liittolaisia.
  12. Toisaalta natoon liittyminen lisäisi maanpuolustustahtoa, kun avunsaanti olisi taattu. Minä ainakin uskon sotilasliittoon kuulumisen vahvistavan Suomen puolustusta sekä henkisesti että materiallisesti. En usko avaajan maalaamaan synkkään kuvaan maanpuolustustahdon romahtamisesta.
  13. Vielä Marialle:

    Marialainen: " Historiaa voidaan tulkita myös toisin: jos maamme ei olisi liittynyt katolisen kirkon uskon myötä osaksi länsimaista kulttuuria, ennemmin tai myöhemmin se olisi vallattu idästä..."

    Suomesta olisi voinut tulla osa länsimaista kulttuuria ilman Ruotsiin liittämistä. Tuskin katoliilainen usko olisi edellyttänyt Suomen liittämistä Ruotsiin.

    Marialainen: " Tuollainen ajattelu on tyhmää, sillä kansallisvaltiot syntyivät vasta paljon myöhemmin. Kuten sanottu, meidän kannaltamme oli pelastus, että meistä tuli osa länsimaita."

    Euroopassa oli kaikesta huolimatta kuningaskuntia, joissa katolilaiset papit olivat kuninkaitten neuvonantajina ja muissa hallinnollisissa tehtävissä. Samalla tavalla Katolisen kirkon papisto auttoi Ruotsia edistymään kuningaskunnaksi. Suomen liittäminen Ruotsin valtakuntaa kuului osana siihen.

    Itsenäisenä kuningaskuntana Suomi olisi saattanut säilyä katolilaisena maana uskonpuhdistuksen aikana. Jostain syystä Katolista kirkkoa ei kiinnostanut sellainen ajattelu 110-1200-luvuilla.

    Itse ainakin kirjoitatte, miten " pakkoluterilaisuus" oli ruotsalaisen kuninkaan tuontitavaraa. Jos näin on, niin silloin Katolinen kirkko on historiallisesti vastuussa, koska tuki alun perin Suomen valtaamista.

    Kuten sanottu, Suomesta olisi voinut tulla osa länsimaista sivistystä itsenäisenä kuningaskuntana ilman Ruotsiin liittämistä.

    Jos piispa Henrik ei ollut koskaan Uppsalan piispana, vaan oli lähetyspiispa, niin se muuttaisi historiankirjoitusta. Yleensä asia esitettään kuitenkin toisin.

    Minä: " En tiedä, löytyisikö Englannista mitään mainintaa Ruotsiin matkanneesta piispasta."

    Marialainen: " Löytyy, samoin kuin Roomasta."

    Mainitse lähteet ja miten niihin pääsee tutustumaan, niin päästään eteenpäin.

    Minun faktani ovat nämä:

    Vanhin Pyhän Henrikin lähde on Ruotsissa 1270-luvulla kirjoitettu legenda.

    Suomesta on 1300-luvulla kirjoitettu Pyhän Henrikin legenda Turusta ja P. Henrikin surmavirsi 1600-luvulta. Nämä suomalaiset lähteet antavat ristiriitaisen taustat Lallin toiminnan taustalle.

    Surmavirren mukaan piispa Henrik oli käynyt hakemassa ruokatarpeita Lallin poissa ollessa, josta Kerttu-vaimo ei tykännyt. Vaimon harhaanjohtamana Lalli meni kiivastuksissa tappamaan piispan.

    1300-luvulla syntynyt legenda antaa taas surman taustaksi kirkkokirouksen, jonka Henrik oli langettanut Lallin päälle aikaisemmin tehdystä murhasta. Kumpi oli oikea syy, lienee jälkeenpäin mahdotonta selvittää.

    Lähde: http://wikipedia/wiki/Piispa_Henrikin_surmavirsi

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinenäinen_risti

    Marialainen: " En vain käsitä miksi murhamiestä pitäisi erityisesti ylistää ja korottaa. En oikein tiedä ketään muutakaan murhaajaa tuolla tavalla kunnioitettaisiin. Eihän maassamme kunnioiteta myöskään jotakin Eugen Schaumania."

    Aikansa kutakin. minun kouluaikana Eugen Schauman oli aktiivisen vastarinnan symboli. Nykyisin aika on toinen.

    venäläinen kenraalikuvernööri Bobrikov oli suomalaisten keskuudessa niin vihattu, että Eugen Schaumanista tuli aikalaisten keskuudessa kansallissankari 16. kesäkuuta 1904 tekemänsä murhan johdosta. Samalla hetkellä tehty itsemurha hyväksyttiin murhan sovituksena ( Schaumanille olisi langetettu kuolemantuomio), jolla asiasta päästiin yli.

    Aluksi Eugen haudattiin nimettömään köyhäinhautaan Malmin hautausmaalla lähiomaisten läsnä ollessa. Olojen vapauduttua Schauman haudattiin uudelleen Porvoon Näsmäen hautausmaahan 10.5.1906. Siitä tuli kansallinen surujuhla.

    Muistomerkit:

    Ensimmäinen muistomerkki pystytettiin Schaumanin haudalle v.1910. Toinen pystytettiin alkuperäiselle hautapaikalle.

    V.1933 elokuussa Valtioneuvoston linnan toisen kerroksen seinään kiinnitettiin kyltti presidentti P.E. Svinhufvudin aloitteesta, jossa lukee: " Eugen Schauman - 19 16/6 04 - Se Pro Patria Dedit." ( suom. " Antanut itsensä isänmaan puolesta").

    Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Schauman

    Asia nousi uudelleen esille v.2004 kun pääministeri Matti Vanhanen totesi, että tapahtumaa ei muisteta sen sadantena vuosipäivänä. Pääministeri määriteli Schaumanin " terroristiksi". Nykyisin historian kirjoituksessakin tapaus lähinnä pyritään sivuttamaan tai tuodaan esille sen ajan puoluejohtajien tuomitsevat kannat.

    Tämän päivän Suomessa jokainen saa asennoitua Bobrikovin murhaan mielensä mukaan. Elämme vapaassa maassa.

    Piispa Henrikin murha Lallin tekemänä tuskin voidaan pitää vertailukelpoisena muussa mielessä, kuin että siitäkin jokainen saa ajatella, mitä haluaa. Muuta yhteistä piirrettä niissä ei taida oikein olla.
  14. Monelle suomalaiselle piispa Henrik edustaa ruotsalaista imperialismia, joka toi ruotsalaisen vallan Suomeen. Legendan mukaan piispan kanssa tulivat kuningas Eerik ja sotaväki alistamaan suomalaiset Ruotsin vallan alle.

    Katolinen kirkko ei auttanut mitenkään suomalaisen hallinnon kehittämiseksi itsenäiseksi kuningaskunnaksi, vaan toimi välikappaleena maan yhdistämiseksi Ruotsin emämaahan. Siinä valossa ei ole mikään ihme jos Lallia pidetään ensimmäisenä vapaustaistelijana isänmaan puolesta.

    Muuten kertomus ensimmäisestä ristiretkestä on kyseenalainen. Todennäköisesti Henrik-nimistä piispaa ei ole koskaan ollutkaan. Ainakaan Uppsalan piispa-luettelossa ei mainita sen nimisestä piispasta. En tiedä, löytyisikö Englannista mitään mainintaa Ruotsiin matkanneesta piispasta. Joka tapauksessa Lalli-kultin voimanlähde on Henrik-kultti. Jos tunnustettaisiin ettei Henrik-piispaa ole koskaan ollut, niin silloin ei ole ollut Lalli-nimistä murhaajaakaan.
  15. Kyseessä oli Neuvostoliiton syyttömyydestä seuraavin perustein:

    1. Ideologinen: Miten kommunismi oikeutti Neuvostoliiton sotatoimet?

    2. Kansainvälisoikeudellinen: Mitkä kansainvälisen oikeuden periaatteet oikeuttivat NL:n sotatoimet?

    3. Suomen vastuu ja velvollisuudet sodan välttämiseksi.

    Kirjoituksesi ei vastaa edes viimeiseen kysymykseen.

    Voin kyllä vastata itse jossain vaiheessa, kunhan ensin selviää, osaako joku huttula antaa uskottavan vastauksen esittämiini kysymyksiini.
  16. Talvisodassa ei ollut kyse neuvostokansalaisten suojelemisesta. Yhdenkään Neuvostoliiton kansalaista ei uhattu.

    Sen sijaan Suomen kansalaisten turvallisuus oli uhattuna: Jos Suomi olisi miehitetty, niin suomalaisia olisi viety Siperiaan. Joten Suomi valtiona suojeli omia kansalaisiaan, vaikka pakottikin osaa kansalaisia osallistumaan sotaan.

    " Onko sotatilanteessa joku syyllinen tai syytön?"

    Nürbergin oikeudenkäynnissä Saksan johtajat tuomittiin myös sodan aloittamisesta osana sotarikoksia. Sotatoimien aloittamista ilman virallista sodan julistusta oli rikos rauhaa vastaan. Joten saman mittapuun mukaan myös Neuvostoliitto syyllistyi rikokseen rauhaa vastaan aloittaessaan sodan Suomea vastaan 30.11.1939.
  17. Stalin osoitti kiinnostusta etupäässä Suomenlahden saaristoa, karjalan Kannasta ja Hankoniemeä kohtaan. Sotaa edeltävinä neuvotteluissa ei puhuttu mitään Pohjoisesta uhkaavasta hyökkäyksestä, vaan Etelä-Suomen kautta tapahtuvasta Saksan (tai Englannin) tulevasta hyökkäyksestä.
  18. Saksan ei tarvinnut tiedostaa mitään, koska se saattoi seurata Ranskan hallituksen ja Suomen lähetystön viestejä Saksan kautta kulkeneiden puhelinlinjojen kautta. Vastapuolen sanomia seuraamalla Ranskan suunnitelmat Suomen ja Norjan suhteen tuli selvästi ilmi.
  19. Norjan miehitys muodosti Neuvostoliitolle pohjoisen sivustauhan. Oli tietenkin luonnollista " kiitellä" sen hetken kumppania, mutta pitemmän päälle se ei ollut Stalinillekaan etu. Saksalaiset ilmavoimat tekivät hyökkäyksiä neuvostoliitoa avustaneita kuljetuslaivoja vastaan Norjasta käsin. Muistat varmaan Hitlerin muut tavoitteet Pohjoisrintamalla?

    Joten Norjan valtaus ei ollut todellakaan Neuvostoliiton etu. Tuolta uhalta olisi todennäköisesti vältytty ilman talvisodan herättämää kiinnostusta pojoista aluetta kohtaan.
  20. Siis ohi kahdessa viikossa.
    21. 9 / 38
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt