Eipä+näytä+naiset+siellä+mielipiteitään+tuoda+julki.+On+näköjään+ukkoin+kerho.
Mikä vihan vimma voi olla poikalapsella. Mummuna olen suorastaan helisemässä hänen kanssaan, kun tulee isovanhemmilleen. Hän on pienestä pitäen ollut sellainen, etä ei pysy ruokapöydässä, levoton. Mutta se viha, mitä koen osakseni. Poika on jo 9 v. Nyt kuuluisi jo olla itsekontrollia, tietää oikea ja väärä. Hän sättii ensinäkemältä minut, alkaen kiroilulla ym. En ole häntä moittinut, sanonut kylläkin, mitä ei saa tehdä, sentään paikkoja kotonamme hajoittaa. Silmät ymmyrkäisinä kuuntelen, mitä hän suoltaa. Olen kieltänyt puhumasta kellekään rumin sanoin, niin minulle kuin muillekin. Hän haukkuu kuin jotain vertaistaan, vaikka ei saakaan vastakaikua. Odotan, että joku muu aikuinen tarttuu asiaan, mutta kukaan ei virka mitään. Ikäänkuin olisin oikeutetusti lapsen kohteena. Kuinka hän voi tajuta silloin, että on väärin puhua vanhemmalle niinkuin puhuu. Pienempänä ollessaan sain häneltä potkuja, nipistyksiä, tönimisiä, ohimennen nämä. Ikäänkuin olisin suuri paha. Kuinka voikin pieni lapsi tuntea vihaa isovanhempaansa kohtaan. Olen sen haukkumisryöpyn alta joskus siirtynyt toisiin tiloihin. En ole huutanut hänelle,
normaalilla äänellä sanonut sanottavani. Näinköhän kasvaa uusi "mummun potkija" lisää. Tuntuu tosi pahalta näitä asioita kirjoittaa. Monet pahanolontunteet olen niellyt pienen uhoajan takia. En ole hänen kasvattajansa.
Riemu ja ilo ovat poissa lasta tavatessa. Joku on sanonut, että kiellä tulemasta teille siihen asti kuin käytös muuttuu. Ensin täytyy vanhempien (isä) puuttua asiaan ja ohjata poikaansa. Mikä neuvoksi?