- En pääse lukemaan tuota koko juttua, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti tietää, että mikä tässä jutussa nyt oikein on se issue. Esim. onko mies ollut aiemmissa parisuhteissaan jättäjä vai jätetty? Eikö kukaan nainen siis olekaan kelvannut lastensa äidiksi, vai ovatko kaikki kumppaninsa lopulta kokeneet ettei tämä mies nyt ihan sitä ollutkaan kuin miltä ekaksi näytti?
Mietin kans että miltähän mahtaa siitä nykyisestä kumppanista tuntua kun ukko valittaa lehdessä omalla naamallaan ettei ole sopivaa kumppania perheen perustamiseen löytynyt… - No mites hyvin on penis onnistunut päätöksissään noin niin kuin keskimäärin?
Voisit muuten kysäistä siltä penikseltäsi että kiinnostaako sitä ylipäätään enemmän pitkä parisuhde vai säännöllinen eroaminen ja uuden kumppanin hankinta. Jos pippelillä on kovasti valtaa elämän tärkeissä päätöksissä, niin sitten olisi hyvä myös selvittää sen pippelin älykkyysosamäärä ettei tule alvariinsa ryssittyä näissä asioissa. - No kyllähän minäkin aika pitkään valkkasin ja vatuloin ennen kuin olin mielestäni aivan varma että minun eksäni ei ole jännis, vaan juuri sellainen jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen ja viettää loppuelämänsä. Mutta niinpä vain kävi että sitten jossain vaiheessa suhdetta miehelle ei enää kelvannutkaan ne minun minun tekemäni ruuat, käyttämäni vaatteet tai vapaa-ajanviettotavat. Ja sivuhuomautuksena voisin mainita etten todellakaan plösähtänyt tai muutenkaan mitenkään hirmusti muuttanut tapojani suhteen aikana, eli ei pitäisi olla kyse siitä että minä olisin jotenkin erityisemmin muuttunut.
Luulisin että molemmissa sukupuolissa on näitä jotka vain yksinkertaisesti kyllästyvät nopeasti ja alkavat kuvitella että joku parempikin vielä löytyy. Kumppanin kanssa keskustelu, myötätunto ja syvempi tutustuminen on näillä ihmisille täysin turhaa, sillä ainahan on yksinkertaisempaa vain erota ja aloittaa alusta jonkun toisen kanssa. - Voisinpa tähän nyt huomauttaa että viha ei suinkaan ole rakkauden vastakohta, vaan itse asiassa ne ovat tunteina samaa, voimakasta kategoriaa. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, ja siihen kun pääsee, niin alkaa olla jo hyvällä tiellä toipumisessa.
Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä etteikö toipumisprosessin aikana saisi ja kuuluisikin vihata entistä kumppaniaan. kokemuksesta voin sanoa että aika hemmetinmoista tunteiden vuoristorataa on tiedossa, ainakin jos itse ehti kiintyä toiseen kunnolla.
Meidät ihmiset nyt on vain rakennettu siten, että tulemme riippuvaisiksi kumppaneistamme samaan tapaan kuin esim. huumekoukussa olevat. Järki sanoo että tuo toinen ihminen (joka ei meitä halua eikä arvosta) ei ole hyväksi meille, mutta tunteilleen ei silti mahda mitään.
En mää nyt tässä oikein muuta osaa sanoa kuin että ei kannata soimata itseään liikaa vielä tuostakin asiasta ettei pysty unohtamaan ja jatkamaan elämäänsä kovin nopeasti. Tunne-elämältään normaaliin ihmiseen kuuluukin sattua ainakin nyt muutaman kuukauden ajan eron jälkeen. - Enpä nyt sanoisi että se helppous sukupuolesta on kiinni. Jättäjällä voi eron jälkeen olla jokin verran helpompaa siitä syystä että hän on aloittanut eroamisen jo ennen kuin ilmoittaa asiasta toiselle. Mutta kyllä kait se jättäjäkin kokee eron raskaana jos on oikeasti niitä tunteita ollut mukana. Jotkut ihmiset tosiaan näyttävät selviävän erosta nopeasti, minkä kuvittelisin tarkoittavan sitä ettei tunne-elämä toimi kaikilta osin ihan normaalisti. Enpä nyt usko että sekään välttämättä kovin onnellinen olotila olisi, sillä vaikka erotuskalta välttyisikin, niin voisi kyllä tuntea itsensä aika paskaksi kun satuttaa toisia ihmisiä.
Uuden kumppanin löytäminen nyt ei tosiaan naiselle yleensä ole temppu eikä mikään (ainakin jos laadulla ei ole niin väliä). Mutta kun sillä uuden löytymisellä ei ole mitään tekemistä eksästä toipumisen kanssa, niin eipä se paljoa hyödytä. - Vähän on-off-suhteen piirteitä tuossa jutussa… kannattaa varoa ettei joudu liian syvälle exäholismin helvettiin.
Tiedän kokemuksesta että se tunteidensa unohtaminen jotain ihmistä kohtaan ei todellakaan ole helppoa, vaikka kuinka selkeästi ymmärtäisi ettei toinen ole hyväksi itselle. Olen itsekin tässä kohta puoli vuotta yrittänyt päästä eteenpäin minut jättäneestä exästäni ja tiedän että hän saisi ehkä vieläkin halutessaan puhuttua minut takaisin. Nyt kuitenkin alan todella tajuta ettei tuon ihmisen kanssa elämisestä tulisi enää yhtään mitään ja osaan varoa tällaisia ratkeamisia paremmin.
Jos olet lukuihmisiä, niin voisin suositella Lisa Marie Bobbyn kirjaa Exäholisti, josta saa aika hyvin vertaistukea ja neuvoja siihen miten päästä lopullisesti irti exästä. - Minun mielestäni tuossa kuvauksessa henkistä väkivaltaa edusti enemmänkin tuo jättämisellä uhkailu. Ihan sama mitä se terapeutti sanoo tai on sanomatta, niin rakastetulle ei tokaista tuollaisia asioita päin naamaa. Kyllä normaalissa sitoutuneessa parisuhteessa se terapeutti lähtee siitä hyvin pian v*ttuun jos alkaa kumppania arvostelemaan.
Jotenkin tuolla naisella tuntui olevan tarvetta pitää jalkaa oven välissä suhteen lopettamiselle, mutta ei kyennyt tai halunnut pohtia niitä oikeita ongelmia. Pienet erimielisyydet tuollaissista käytännön asioista kuten pukeutuminen eivät kyllä terveessä suhteessa ole minkäänlainen ongelma. - Niin, mikähän tuon kassavastaavan rooli sitten on. Eikö olisi millään voinut vaikka siinä vilkaista puhelimellaan Kelan sivuja ja todeta että pasketta ovat ohjeistajat puhuneet ja ottaa saappaat edes varaukseen siksi ajaksi että asia saataisiin kunnolla selvitettyä. Jotenkin erityisen kummallista käskeä miestä hommaamaan uusi maksusitoumus, sillä ymmärtäähän sen nyt idioottikin ettei nuo luultavasti tarjouksessa olleet ja ainoat miehen jalkaan ja budjettiin sopineet kengät siellä enää seuraavalla kauppareissulla olisi.
No, voihan tietty olla mahdollista että kassavastaava juuri oli tuon virheellisen ohjeistuksen jostain tarkistanut ja sen takia oli asiastaan niin varma ettei viitsinyt edes soittaa johonkin kolmatta mielipidettä kysyäkseen. Mutta silti olisi minusta voinut vähän hienotunteisemminkn asian hoitaa ja edes yrittää vielä selvittää asiakkaan mieliksi jos ei muuten.
Minusta tuo kengät maksanut nainen toimi hienosti ja osoitti todellista lähimmäisenrakkautta. Toki nyt ehkä vähän överiksi veti tuossa facekirjoituksessa, kun piti koko kauppaketjua mollata, vaikka syyllinen tosiaan löytyy siitä huonojen ohjeiden kirjoittajasta ja tietty huolimattomuudesta kun ei oltu tällaista aisaa tarkemmin käyty henkilökunnan kanssa läpi. - No keneltäpä sitä sinkkunainen kukkia saisi.
Näin sinkkuna sitä kokee kyllä jotenkin pöhköksi tuon, että niitä kukkia rahdataan vain niiden naisten iloksi joilla nyt muutenkin menee tunne-elämän puolella hyvin (eli ovat suhteessa). Sinkkunaiset kai niitä kukkia enemmän tarvitsisivat.
Tää kevättalvi on kyllä sinkkunaisen kannalta aika lannistava vuodenaika, kun ensin tuo tuo f*ckin ystävänpäivä ja sitten vajaa kuukauden päästä naistenpäivä. Molempina päivinä ostellaan kukkia niin maan hemmetisti, mutta ne menevät aina niille samoille naisille muiden jäädessä ilman. - No pakko kait tässä nyt on vastata samalla tavoin kuin muutkin, eli C ehkä hidun verran parempi kuin B ja A no-go -kategoriaa.
Jos herra C:n elämä olisi tylsää vain mielekkään tekemisen ja seuran puutteessa, niin luulisin kyllä saavani hänet innostumaan edes joistakin hauskoista harrastuksista. Mutta kaipa tässä on oletettava että ihmisen perusluonnetta ei voi muuttaa, eli kun meitsi lähtee vaellukselle tai pyöräretkelle, niin herra valitsee empimättä sen rakkaan kotisohvansa.
B:n kanssa voisi olla muuten hauskaa, mutta vähän hiertää tuo kummallinen joustamattomuus työnteon suhteen. Jotenkin pelkään että tuota samaa saamattomuutta ja omasta mielestään aina oikeassa olemista sitten tulisi ilmi muillakin elämänalueilla.
A taas vaikuttaa siltä että on tukan (tai kaljun) alla jotain isompaakin häikkää. Tuollaista draamakuninkuutta ja mahdollisesti jopa väkivaltaa en kyllä voisi suhteessa sietää hetkeäkään. - Kiitos. Voisitko vielä kertoa tarkemmin siitä mitä ne jännämiesten perseet tänään taas tekevätkään naisten päällä. Se kun on aina niin mielenkiintoista luettavaa. :)
- En tarkoittanu sinua, vaan eksääni, kommenttina siis tuohon Harmaaritarin pointtiin sitoutumiskammosta.
- No mutta kun tyypillä on kuitenkin ihan selkeästi ollut koko ajan toiveena elämänkumppanin löytäminen ja perheen perustaminen, niin en oikein ymmärrä että miten tuon kepeän seurustelun sitten tuohon kuvioon vielä meinaisi ympätä…
- ” En osannut sen paremmin selittää mitä tarkoitin, tuli vaan niin ahdisstunut olo koko paikasta ja miehestä.”
Pakko nyt tähänkin huomauttaa, että mulla ei ihan hirmusti ymmärrystä heru tuollaisille selityksille. Jos minä saisin tuollaisia ahdistuskohtauksia joihin en edes itse keksisi mitään järkevää syytä niin marssisin kyllä pikapikaa sinne lanttutohtorille. Miten ihmeessä tulet toimeen itsesi kanssa jos teet asioita ymmärtämättä yhtään syytä niihin? - "Ei ihan niin rehellistä mutta tyylikkäämpää olisi ollut vaan vedota kiireisiin omien lasten kanssa ja siihen ettei oikein ole nyt aikaa suhteelle kun on kaikenlaista hässäkkää elämässä muutenkin. Olisi jäänyt vähän parempi mieli hänelle kun olisit ottanut "omaksi syyksi" kun erota kerran halusit."
Sivuhuomautuksena voisin kyllä mainita, että tuo ”tämä ei johdu sinusta vaan minusta” -taktiikka tuntuu sekin jätetystä kohtuullisen paskamaiselta. Silloin saa vain jäädä vuosikausiksi arvailemaan että niin, mikähän mussa siten oikeastaan olikaan vikana, kun sitä ei voinut edes rehellisesti kertoa. Uusien treffikumppanien kanssa ei pysty pitkään aikaan olemaan oma itsensä kun yrittää alitajuisesti välttää tekemästä niitä samoja virheitä jotka tuohon jätetyksi tulemiseen johtivat…
No, kyllähän totuus lopulta on se, että vika voi ihan oikeasti ollakin siinä jättäjässä. Niin kuin nyt minun eksäni tapauksessa, kun vaikka kuinka monta suhdetta on kaatunut siihen ettei mies vain yhtäkkiä enää jotenkin ”pysty” ja haluaa lopettaa suhteen. Ei voi olla ihmisellä niin paskamainen tuuri että joka kerta olisi siinä uudessa kumppanissa se vika. - Niin, voisinhan minä tosiaan adoptoida vaikka kaikki palstan miehet ja heidän lapsensa, niin sitten olisi ap:lla ihan isommastikin niitä elätettäviä. Kyllä tänne yksiöön mahtuu ihan hyvin. :)
- No joo, vai pitäisköhän minun sittenkin lähettää palstalle tilinumeroni niin saisivat ihan kaikki halukkaat elättää minua…
- Voit halutessasi elättää minua, olenhan isäni lapsi. :) Omia lapsia mulla ei kyllä ole.
- Niin no, kyllä minä aikamoisen rumienkin (ja lisäksi laiskojen ja saamattomien) miesten olen huomannut pariutuvan, joten kyllä sen sinun ulkonäkösi tosiaan sitten täytyy olla jotakin niin kauheaa ettei sellaista oikein pysty edes kuvittelemaan…
En kuitenkaan muista sinulta koskaan heruneen ensimmäistäkään esimerkkiä siitä että mikä sinussa on niin tavattoman rumaa. Rumuusjankutuksesi tulisi hieman helpommin käsitettäväksi jos voisit edes vähän eritellä onko vikana esim. pottunenä, kierot silmät tms. - Ja tämäkin vielä piti oppia. Eli haarukkaakin on käytettävä mahdollisimman hankalalla tavalla kasaamalla ruokaa sinne selkäpuolella josta se sitten rojahtaa kuitenkin takaisin lautaselle ja joutuu aloittamaan kaiken alusta.
Sääntöjen laatijalla on selvästi ollut tylsä elämä kun on pitänyt vähän lisätä haastetta arkipäiväisiin toimiin.