Unelmalta tuntunut suhde romuutettu ja koen vaan helpotusta!
Vai liekö sitten vielä shokissa ja tajuaa jälkeenpäin, että asiat voisivatkin olla toisin?
Jokin hierti ja syyn oivalsin, vai oivalsinko oikein? Kyllähän kysymyksiä ja ajatuksia liitää sinne tänne, mutta tää helpotus on silti jännän fiksu tunne huomata. En sittenkään voinut suhteessa hyvin.
Onpa jännä fiilis!
89
1522
Vastaukset
- ftdtdfgfdgf
Itse tuntisin vain ahdistusta ja epätoivoa koska tiedän hyvin miten valtavan työn ja tuskan takana on saada seuraava nainen kiinnostumaan minusta.
Sulla taitaa naisia riittäää kun osaat ottaa asian noin rennosti?Tuskin parveilee.. Mutta toisaalta ois hyvä ollakin yksin. Kyllä nää riistää joka kerta jotain mennessään. Se tunne varmaan vasta tulossa. Sehän tässä hirvittääkin..
- Palstan1Rumin1Mies
tähänsekaappi kirjoitti:
Tuskin parveilee.. Mutta toisaalta ois hyvä ollakin yksin. Kyllä nää riistää joka kerta jotain mennessään. Se tunne varmaan vasta tulossa. Sehän tässä hirvittääkin..
Mä olisin ennemmin huonossakin suhteessa kuin yksin. Ne joilla on varaa jättää ja päätellä suhteita sen tehköön. Jos naisen saaminen vie vuosia tai jopa kymmeniä vuosia ei sellaista halua lopettaa vakavammissakaan asioissa. Naisillehan jättäminen on helppoa kun oven takana on jonoa kokoajan.
Palstan1Rumin1Mies kirjoitti:
Mä olisin ennemmin huonossakin suhteessa kuin yksin. Ne joilla on varaa jättää ja päätellä suhteita sen tehköön. Jos naisen saaminen vie vuosia tai jopa kymmeniä vuosia ei sellaista halua lopettaa vakavammissakaan asioissa. Naisillehan jättäminen on helppoa kun oven takana on jonoa kokoajan.
No enpä sanonutkaan että suhde ois ollut huono. Vaan muut syyt. Onko vika mun pääkopassa tai missä, niin paska fiilis oli naisen luona ollessa. En kuulunut sinne.
Tai sit en vaan enää osaa olla parisuhteessa?
- onnellinenomillaan
Koen joka aamu helpotusta herättyä että olen sinkku. Jos tulee epäilyksen hetki ehkä kerran vuodessa niin avaan suomi24 sinkkupalstan. Taas helpottaa.
Ei ole millään lailla tarvetta hankkiutua parisuhteeseen pipipäisen miehen kanssa. Suomalaiset sinkkumiehet kun ovat valitettavasti sellaisia ihan järestään.Joo. Täällä varmaan saa itselleen puhuttua järkee, kun kahlaa näitä keskusteluja läpi. Pillua vaativia ätmejä ja katkeria naisia. :-D
Kyllä haluisin tehdä nyt sinkkuennätykset täysikäisyyden aikaan. :-) Se voi vaan olla liian aikaista mainostaa. :-D
- Kauko_K
Mul ei akka sanonu pahast se vaa sano jot HYVÄST..!!!
Ehkäpä sä vaan lohduttelet itseäsi, vaikka jossain sydämen ja sisimmän sopukoissa kipu vasta tekee tuloaan. Ihmisellä on jännä taipumus puhua itselleen asiat hyviksi ja "järkeä" päähän, samaan aikaan se tunneryöppy kuplii siellä odottamassa purkautumistaan. :)
Tilanteessa osaa toimia ja valita oikeat liikkeet, jälkikäteen tulee järkytys ja lumpsahdus, mitäs täs kävikään. Tietysti hyvin pitkälle mietitty on puoliksi tehty, siis surutyökin.
En tiedä miten sä käsittelet surua ja tämmösiä tunteita, mutta mä aina kahlaan kaikki biisit läpi joiden tahtiin saa vollottaa ja antaa "pahan" tulla ulos, melankoliaa, melankoliaa. Bittersweet. :)No tuossa viestittiin naisen kanssa ja otin vihoja vastaan. Koitin kyllä kertoa, että en syytä mistään, vaan asiat meni tähän. Minun syytkin on vaan olettamuksia ja tunnetiloja. Minä voin sanoa vaikka, että minusta tuntuu että katto putoaa, vaikkei se putoisikaan...Se tunne vaan on. Siihen ei usein auta järkikään.
Lopuksi sain kai sanottua, että koin loppujen lopuksi päällimmäisenä syynä eroon, että olen ulkopuolinen siellä. En kuulu siihen elämään. En ymmärrä heidän käytöstään oikein ja tarkoituksiaan. Olipa se syy siellä tai minussa, niin paska tunne valtasi minut siellä ja kotonakin ajoittain, kun yritin sitä fiilistä käsitellä.
En tiedä miten tässä tätä kävis läpi. Ei itketä, ei naurata, eikä huvita kun kirjoitella sinnetänne sitä ja tätä. Tavallaan helpottaa, mutta jotenkin tiedän, että en oo itekään tätä vielä tajunnut.tähänsekaappi kirjoitti:
No tuossa viestittiin naisen kanssa ja otin vihoja vastaan. Koitin kyllä kertoa, että en syytä mistään, vaan asiat meni tähän. Minun syytkin on vaan olettamuksia ja tunnetiloja. Minä voin sanoa vaikka, että minusta tuntuu että katto putoaa, vaikkei se putoisikaan...Se tunne vaan on. Siihen ei usein auta järkikään.
Lopuksi sain kai sanottua, että koin loppujen lopuksi päällimmäisenä syynä eroon, että olen ulkopuolinen siellä. En kuulu siihen elämään. En ymmärrä heidän käytöstään oikein ja tarkoituksiaan. Olipa se syy siellä tai minussa, niin paska tunne valtasi minut siellä ja kotonakin ajoittain, kun yritin sitä fiilistä käsitellä.
En tiedä miten tässä tätä kävis läpi. Ei itketä, ei naurata, eikä huvita kun kirjoitella sinnetänne sitä ja tätä. Tavallaan helpottaa, mutta jotenkin tiedän, että en oo itekään tätä vielä tajunnut."No tuossa viestittiin naisen kanssa ja otin vihoja vastaan. Koitin kyllä kertoa, että en syytä mistään, vaan asiat meni tähän. Minun syytkin on vaan olettamuksia ja tunnetiloja."
Sorry, nyt tulee vähän arvostelua kun minusta noissa sun teksteissä on lievää marttyyrileimaa ja minäkeskeisyyttä. Kun ei tiedetä tarkkaan toisen puolen näkemystä tai mitä tapahtunut niin arvostelen nyt vähän sun toimia :D Eli "en syytä mistään", wtf, syytäthän ottamalla eron ihmisestä josta olit kovinkin tohkeissasi aiemmin, voiko isompaa syytöstä ollakaan? Eli ei selitellä, sinä nyt toimit syyttäjänä ja tuomarina asiassa eikä sille vaan mitään voi, niin se nyt vaan meni.
Siellä toisessa ketjussa kirjoitat:
"Niin. En tiedä onko heidän tapansa sit kommunikoida, mutta toisaalta en mä päässytkään tapaamaan kuin yhden lapsen kolmesta. En oppinut tuntemaankaan kahta heistä. Saattoi olla sekin osasyy tuntemuksiini. Kuitenkin kesäkuun alusta asti oltiin yhdessä. Ei kai sitä väkisinkään voi tutustuttaa, mutta aika ulkopuolinen olin muutenkin siellä."
Eli loppujen lopuksi sitten tiesitkin aika vähän. Itse ainakin tiedän sen että silloin kun oltiin lapsia ja naapurin pojat jäi erossa isälleen niin tapahtuipa sitten joskus vuoden päästä se että isä toi uuden naisen samaan taloon. Se oli melkoinen määrä kiukuttelua ja vastustusta mitä se nainen sai pojilta kokea. Kyllä kymmenvuotiaat nassikatkin osaa tehdä uuden ihmisen sisääntulon vaikeaksi jos ne haluaa eikä pojat kai koskaan oikein ottaneet häntä vastaan niiden "perheeseen". Vaikka mekin veljen kanssa paljon oltiin siellä niin vasta vuosien päästä tultiin edes vähän "tutuiksi" sen naisen kanssa ja jälkeenpäin oikeastaan harmittanut ihan mukavan ihmisen torjuminen. Vähän veikkaan että tuossa sinunkin tapauksessa on tuon tyyppistä torjumista kyseessä ja lapsi/lapset hyökkäävämpiä äitiään kohtaan kuin mitä normaalisti koska niiden näkökannalta sinä tosiaankin olet ollut siinä paletissa se "ulkopuolinen" josta pitää päästä eroon. Ne lapset tais nyt voittaa 6-0.
Sitten tuo kun kuitenkin aika suorasanaisesti hänelle taisit tehdä selväksi että hänen kasvatusmetodeissa/lapsissa on syy että haluat erota. Siinä lyöt nyt vähän lyötyä turhaankin kun se ero itsessäänkin jo kova paikka varmaan hänelle niin liiallinen suoruus syiden kertomisessa minusta turhaa. Ei ihan niin rehellistä mutta tyylikkäämpää olisi ollut vaan vedota kiireisiin omien lasten kanssa ja siihen ettei oikein ole nyt aikaa suhteelle kun on kaikenlaista hässäkkää elämässä muutenkin. Olisi jäänyt vähän parempi mieli hänelle kun olisit ottanut "omaksi syyksi" kun erota kerran halusit.
No kyllä sä tuosta selviät, koeta nyt hoitaa asiat kohtuudella kuntoon joka suuntaan ja silleen ettei ainakaan isoja riitoja jäisi kytemään, ne kun painaa sitten mieltä pitkän aikaa jos jää vihaa päälle ihan minne suuntaan vaan.Harmaaritari kirjoitti:
"No tuossa viestittiin naisen kanssa ja otin vihoja vastaan. Koitin kyllä kertoa, että en syytä mistään, vaan asiat meni tähän. Minun syytkin on vaan olettamuksia ja tunnetiloja."
Sorry, nyt tulee vähän arvostelua kun minusta noissa sun teksteissä on lievää marttyyrileimaa ja minäkeskeisyyttä. Kun ei tiedetä tarkkaan toisen puolen näkemystä tai mitä tapahtunut niin arvostelen nyt vähän sun toimia :D Eli "en syytä mistään", wtf, syytäthän ottamalla eron ihmisestä josta olit kovinkin tohkeissasi aiemmin, voiko isompaa syytöstä ollakaan? Eli ei selitellä, sinä nyt toimit syyttäjänä ja tuomarina asiassa eikä sille vaan mitään voi, niin se nyt vaan meni.
Siellä toisessa ketjussa kirjoitat:
"Niin. En tiedä onko heidän tapansa sit kommunikoida, mutta toisaalta en mä päässytkään tapaamaan kuin yhden lapsen kolmesta. En oppinut tuntemaankaan kahta heistä. Saattoi olla sekin osasyy tuntemuksiini. Kuitenkin kesäkuun alusta asti oltiin yhdessä. Ei kai sitä väkisinkään voi tutustuttaa, mutta aika ulkopuolinen olin muutenkin siellä."
Eli loppujen lopuksi sitten tiesitkin aika vähän. Itse ainakin tiedän sen että silloin kun oltiin lapsia ja naapurin pojat jäi erossa isälleen niin tapahtuipa sitten joskus vuoden päästä se että isä toi uuden naisen samaan taloon. Se oli melkoinen määrä kiukuttelua ja vastustusta mitä se nainen sai pojilta kokea. Kyllä kymmenvuotiaat nassikatkin osaa tehdä uuden ihmisen sisääntulon vaikeaksi jos ne haluaa eikä pojat kai koskaan oikein ottaneet häntä vastaan niiden "perheeseen". Vaikka mekin veljen kanssa paljon oltiin siellä niin vasta vuosien päästä tultiin edes vähän "tutuiksi" sen naisen kanssa ja jälkeenpäin oikeastaan harmittanut ihan mukavan ihmisen torjuminen. Vähän veikkaan että tuossa sinunkin tapauksessa on tuon tyyppistä torjumista kyseessä ja lapsi/lapset hyökkäävämpiä äitiään kohtaan kuin mitä normaalisti koska niiden näkökannalta sinä tosiaankin olet ollut siinä paletissa se "ulkopuolinen" josta pitää päästä eroon. Ne lapset tais nyt voittaa 6-0.
Sitten tuo kun kuitenkin aika suorasanaisesti hänelle taisit tehdä selväksi että hänen kasvatusmetodeissa/lapsissa on syy että haluat erota. Siinä lyöt nyt vähän lyötyä turhaankin kun se ero itsessäänkin jo kova paikka varmaan hänelle niin liiallinen suoruus syiden kertomisessa minusta turhaa. Ei ihan niin rehellistä mutta tyylikkäämpää olisi ollut vaan vedota kiireisiin omien lasten kanssa ja siihen ettei oikein ole nyt aikaa suhteelle kun on kaikenlaista hässäkkää elämässä muutenkin. Olisi jäänyt vähän parempi mieli hänelle kun olisit ottanut "omaksi syyksi" kun erota kerran halusit.
No kyllä sä tuosta selviät, koeta nyt hoitaa asiat kohtuudella kuntoon joka suuntaan ja silleen ettei ainakaan isoja riitoja jäisi kytemään, ne kun painaa sitten mieltä pitkän aikaa jos jää vihaa päälle ihan minne suuntaan vaan.No kaivelen syitä ja sekopäissään kirjoittelenkin varmaan sekoja. Mutta kysehän on mun paskoista tunteista. Ne voi syntyä sellaisistakin asioista jotka ymmärrän väärin, ne vois korjatakin mun käsityksessä tms. mutta tunteita ei saa helposti käännettyä toisiksi, varsinkin jos ne tulee vaikka lapsista...Siis tekemällä jotain muutoksia niiden käytökseen tai minun käsitykseen.
Tottakai koitan hoitaa tään kunnialla, vaikka ei tää ihan unelmana mennyt. Liikaa oli tunnetta pelissä.tähänsekaappi kirjoitti:
No kaivelen syitä ja sekopäissään kirjoittelenkin varmaan sekoja. Mutta kysehän on mun paskoista tunteista. Ne voi syntyä sellaisistakin asioista jotka ymmärrän väärin, ne vois korjatakin mun käsityksessä tms. mutta tunteita ei saa helposti käännettyä toisiksi, varsinkin jos ne tulee vaikka lapsista...Siis tekemällä jotain muutoksia niiden käytökseen tai minun käsitykseen.
Tottakai koitan hoitaa tään kunnialla, vaikka ei tää ihan unelmana mennyt. Liikaa oli tunnetta pelissä.Minun mielestä ei tunnesykkyrämykkyröissä kannattaisi ikinä tehdä mitään isoja liikkeitä vaikka onhan se toki ymmärrettävää jos/kun niitä tulee tehdyksi. Ihan noin lonkalta arvelisin että lähdit vähän liian nopeasti tuohon uuteen suhteeseen kun entisessäkin oli vielä selviteltävää. Paras varmaan kaikille jos nyt vaan sitten rauhassa sinkkuilet kunnes saat asiat äxän ja omien lasten kanssa semmoiselle mallille että ne rullaa suhteellisen harmittomasti ja sitten vasta alat taas etsimään seuraavaa kun se vaan taitaa olla niin että jos siellä entisessä on selviteltävää ja murheita niin ne sitten väkisin heijastuu kaikkiin uusiin juttuihin niin että särkyy sulta sydän ja niiltä uusiltakin virityksiltä. Nuo uusperhejutut jo muutenkin varmaan niin haasteellisia klaarata ettei niissä oikein kestä hirveästi olla mukana kummankaan menneisyyden selvittämättömiä painolasteja syömässä energioita.
Harmaaritari kirjoitti:
Minun mielestä ei tunnesykkyrämykkyröissä kannattaisi ikinä tehdä mitään isoja liikkeitä vaikka onhan se toki ymmärrettävää jos/kun niitä tulee tehdyksi. Ihan noin lonkalta arvelisin että lähdit vähän liian nopeasti tuohon uuteen suhteeseen kun entisessäkin oli vielä selviteltävää. Paras varmaan kaikille jos nyt vaan sitten rauhassa sinkkuilet kunnes saat asiat äxän ja omien lasten kanssa semmoiselle mallille että ne rullaa suhteellisen harmittomasti ja sitten vasta alat taas etsimään seuraavaa kun se vaan taitaa olla niin että jos siellä entisessä on selviteltävää ja murheita niin ne sitten väkisin heijastuu kaikkiin uusiin juttuihin niin että särkyy sulta sydän ja niiltä uusiltakin virityksiltä. Nuo uusperhejutut jo muutenkin varmaan niin haasteellisia klaarata ettei niissä oikein kestä hirveästi olla mukana kummankaan menneisyyden selvittämättömiä painolasteja syömässä energioita.
Siis ei mun lapsista tullut ongelmia. Ja entinen suhde suhteellisen hyvin nipussa ollut, siis näitten muksujen äitin kaa. Onhan se ongelmallinen tyyppi, mutta kuitenkin. Nää mun tunteet johtui tään naisen lapsista ja kokonaisuudessaan naisen omasta elämästä.
Mutta sinkkuilu ois fiksua ja setviä tää suhdekoukura kunnolla itselle selväks.
Ja siis kyllä tarkoitin tunteita pitkältä aikaväliltä. En niinkään tunnekuohussa niitä tehnyt...Siis eropäätöstä..Harmaaritari kirjoitti:
"No tuossa viestittiin naisen kanssa ja otin vihoja vastaan. Koitin kyllä kertoa, että en syytä mistään, vaan asiat meni tähän. Minun syytkin on vaan olettamuksia ja tunnetiloja."
Sorry, nyt tulee vähän arvostelua kun minusta noissa sun teksteissä on lievää marttyyrileimaa ja minäkeskeisyyttä. Kun ei tiedetä tarkkaan toisen puolen näkemystä tai mitä tapahtunut niin arvostelen nyt vähän sun toimia :D Eli "en syytä mistään", wtf, syytäthän ottamalla eron ihmisestä josta olit kovinkin tohkeissasi aiemmin, voiko isompaa syytöstä ollakaan? Eli ei selitellä, sinä nyt toimit syyttäjänä ja tuomarina asiassa eikä sille vaan mitään voi, niin se nyt vaan meni.
Siellä toisessa ketjussa kirjoitat:
"Niin. En tiedä onko heidän tapansa sit kommunikoida, mutta toisaalta en mä päässytkään tapaamaan kuin yhden lapsen kolmesta. En oppinut tuntemaankaan kahta heistä. Saattoi olla sekin osasyy tuntemuksiini. Kuitenkin kesäkuun alusta asti oltiin yhdessä. Ei kai sitä väkisinkään voi tutustuttaa, mutta aika ulkopuolinen olin muutenkin siellä."
Eli loppujen lopuksi sitten tiesitkin aika vähän. Itse ainakin tiedän sen että silloin kun oltiin lapsia ja naapurin pojat jäi erossa isälleen niin tapahtuipa sitten joskus vuoden päästä se että isä toi uuden naisen samaan taloon. Se oli melkoinen määrä kiukuttelua ja vastustusta mitä se nainen sai pojilta kokea. Kyllä kymmenvuotiaat nassikatkin osaa tehdä uuden ihmisen sisääntulon vaikeaksi jos ne haluaa eikä pojat kai koskaan oikein ottaneet häntä vastaan niiden "perheeseen". Vaikka mekin veljen kanssa paljon oltiin siellä niin vasta vuosien päästä tultiin edes vähän "tutuiksi" sen naisen kanssa ja jälkeenpäin oikeastaan harmittanut ihan mukavan ihmisen torjuminen. Vähän veikkaan että tuossa sinunkin tapauksessa on tuon tyyppistä torjumista kyseessä ja lapsi/lapset hyökkäävämpiä äitiään kohtaan kuin mitä normaalisti koska niiden näkökannalta sinä tosiaankin olet ollut siinä paletissa se "ulkopuolinen" josta pitää päästä eroon. Ne lapset tais nyt voittaa 6-0.
Sitten tuo kun kuitenkin aika suorasanaisesti hänelle taisit tehdä selväksi että hänen kasvatusmetodeissa/lapsissa on syy että haluat erota. Siinä lyöt nyt vähän lyötyä turhaankin kun se ero itsessäänkin jo kova paikka varmaan hänelle niin liiallinen suoruus syiden kertomisessa minusta turhaa. Ei ihan niin rehellistä mutta tyylikkäämpää olisi ollut vaan vedota kiireisiin omien lasten kanssa ja siihen ettei oikein ole nyt aikaa suhteelle kun on kaikenlaista hässäkkää elämässä muutenkin. Olisi jäänyt vähän parempi mieli hänelle kun olisit ottanut "omaksi syyksi" kun erota kerran halusit.
No kyllä sä tuosta selviät, koeta nyt hoitaa asiat kohtuudella kuntoon joka suuntaan ja silleen ettei ainakaan isoja riitoja jäisi kytemään, ne kun painaa sitten mieltä pitkän aikaa jos jää vihaa päälle ihan minne suuntaan vaan."Ei ihan niin rehellistä mutta tyylikkäämpää olisi ollut vaan vedota kiireisiin omien lasten kanssa ja siihen ettei oikein ole nyt aikaa suhteelle kun on kaikenlaista hässäkkää elämässä muutenkin. Olisi jäänyt vähän parempi mieli hänelle kun olisit ottanut "omaksi syyksi" kun erota kerran halusit."
Sivuhuomautuksena voisin kyllä mainita, että tuo ”tämä ei johdu sinusta vaan minusta” -taktiikka tuntuu sekin jätetystä kohtuullisen paskamaiselta. Silloin saa vain jäädä vuosikausiksi arvailemaan että niin, mikähän mussa siten oikeastaan olikaan vikana, kun sitä ei voinut edes rehellisesti kertoa. Uusien treffikumppanien kanssa ei pysty pitkään aikaan olemaan oma itsensä kun yrittää alitajuisesti välttää tekemästä niitä samoja virheitä jotka tuohon jätetyksi tulemiseen johtivat…
No, kyllähän totuus lopulta on se, että vika voi ihan oikeasti ollakin siinä jättäjässä. Niin kuin nyt minun eksäni tapauksessa, kun vaikka kuinka monta suhdetta on kaatunut siihen ettei mies vain yhtäkkiä enää jotenkin ”pysty” ja haluaa lopettaa suhteen. Ei voi olla ihmisellä niin paskamainen tuuri että joka kerta olisi siinä uudessa kumppanissa se vika.tähänsekaappi kirjoitti:
Siis ei mun lapsista tullut ongelmia. Ja entinen suhde suhteellisen hyvin nipussa ollut, siis näitten muksujen äitin kaa. Onhan se ongelmallinen tyyppi, mutta kuitenkin. Nää mun tunteet johtui tään naisen lapsista ja kokonaisuudessaan naisen omasta elämästä.
Mutta sinkkuilu ois fiksua ja setviä tää suhdekoukura kunnolla itselle selväks.
Ja siis kyllä tarkoitin tunteita pitkältä aikaväliltä. En niinkään tunnekuohussa niitä tehnyt...Siis eropäätöstä..Nuo naisen lapset varmaan onkin sulle vaikea paikka, varmaan vielä vaikeampi kuin lapsettomalle miehelle olisi, se kun voisi lähteä ikään kuin puhtaalta pöydältä ja sopeutua. Sulla taas on jo olemassa omien lasten kautta hyväksi havaisemasi kasvatustavat ja sitten jos toisella onkin erilaiset vaatimukset ja opit lapselle/lapsille niin se on varmaan aika vaikea sulattaa jos/kun poikkeaa omista metodeista.
Joo, kyllä toi nyt varmaan tähän kohtaan oli ihan hyvä päätös siinä mielessä ainakin kun ei ollut vielä mitään isoja liikkeitä teillä tehtynä, yhteenmuuttoja tms. niin selviää kuitenkin pelkillä sydänsuruilla eikä tule siihen päälle vielä raha-asioiden sotkeentumisia, muuttohässäköitä sun muita murheita.stellaria81 kirjoitti:
"Ei ihan niin rehellistä mutta tyylikkäämpää olisi ollut vaan vedota kiireisiin omien lasten kanssa ja siihen ettei oikein ole nyt aikaa suhteelle kun on kaikenlaista hässäkkää elämässä muutenkin. Olisi jäänyt vähän parempi mieli hänelle kun olisit ottanut "omaksi syyksi" kun erota kerran halusit."
Sivuhuomautuksena voisin kyllä mainita, että tuo ”tämä ei johdu sinusta vaan minusta” -taktiikka tuntuu sekin jätetystä kohtuullisen paskamaiselta. Silloin saa vain jäädä vuosikausiksi arvailemaan että niin, mikähän mussa siten oikeastaan olikaan vikana, kun sitä ei voinut edes rehellisesti kertoa. Uusien treffikumppanien kanssa ei pysty pitkään aikaan olemaan oma itsensä kun yrittää alitajuisesti välttää tekemästä niitä samoja virheitä jotka tuohon jätetyksi tulemiseen johtivat…
No, kyllähän totuus lopulta on se, että vika voi ihan oikeasti ollakin siinä jättäjässä. Niin kuin nyt minun eksäni tapauksessa, kun vaikka kuinka monta suhdetta on kaatunut siihen ettei mies vain yhtäkkiä enää jotenkin ”pysty” ja haluaa lopettaa suhteen. Ei voi olla ihmisellä niin paskamainen tuuri että joka kerta olisi siinä uudessa kumppanissa se vika."No, kyllähän totuus lopulta on se, että vika voi ihan oikeasti ollakin siinä jättäjässä. Niin kuin nyt minun eksäni tapauksessa, kun vaikka kuinka monta suhdetta on kaatunut siihen ettei mies vain yhtäkkiä enää jotenkin ”pysty” ja haluaa lopettaa suhteen. "
Ei se ole vika vaan ominaisuus ja sitä sanotaan sitoutumiskammoksi. Ymmärrän kyllä eksääsi kun jos se on tottunut suhteidensa välillä helppoon sinkkuelämään niin helpostikin siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa sovittelemaan lusikoita samaan laatikkoon voi tulla halu erota jos ei kerran voi kepeää seurustelua jatkaa.Harmaaritari kirjoitti:
Nuo naisen lapset varmaan onkin sulle vaikea paikka, varmaan vielä vaikeampi kuin lapsettomalle miehelle olisi, se kun voisi lähteä ikään kuin puhtaalta pöydältä ja sopeutua. Sulla taas on jo olemassa omien lasten kautta hyväksi havaisemasi kasvatustavat ja sitten jos toisella onkin erilaiset vaatimukset ja opit lapselle/lapsille niin se on varmaan aika vaikea sulattaa jos/kun poikkeaa omista metodeista.
Joo, kyllä toi nyt varmaan tähän kohtaan oli ihan hyvä päätös siinä mielessä ainakin kun ei ollut vielä mitään isoja liikkeitä teillä tehtynä, yhteenmuuttoja tms. niin selviää kuitenkin pelkillä sydänsuruilla eikä tule siihen päälle vielä raha-asioiden sotkeentumisia, muuttohässäköitä sun muita murheita.Joo. Tuo voi olla. Tuonne jonnekin kirjoitin, että kultturierot perheiden kesken. Kai mä syyttävästi kirjoitin naisellekin. Mutta totuus on, että asiat on kuten on ja tunteet tulee niistä sellaiset kun tulee, eikä sille aina voi mitään.
Joo. Onneksi riittää lähetellä pyyhkeet ja hammasharjat ristikkäin...- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
"No tuossa viestittiin naisen kanssa ja otin vihoja vastaan. Koitin kyllä kertoa, että en syytä mistään, vaan asiat meni tähän. Minun syytkin on vaan olettamuksia ja tunnetiloja."
Sorry, nyt tulee vähän arvostelua kun minusta noissa sun teksteissä on lievää marttyyrileimaa ja minäkeskeisyyttä. Kun ei tiedetä tarkkaan toisen puolen näkemystä tai mitä tapahtunut niin arvostelen nyt vähän sun toimia :D Eli "en syytä mistään", wtf, syytäthän ottamalla eron ihmisestä josta olit kovinkin tohkeissasi aiemmin, voiko isompaa syytöstä ollakaan? Eli ei selitellä, sinä nyt toimit syyttäjänä ja tuomarina asiassa eikä sille vaan mitään voi, niin se nyt vaan meni.
Siellä toisessa ketjussa kirjoitat:
"Niin. En tiedä onko heidän tapansa sit kommunikoida, mutta toisaalta en mä päässytkään tapaamaan kuin yhden lapsen kolmesta. En oppinut tuntemaankaan kahta heistä. Saattoi olla sekin osasyy tuntemuksiini. Kuitenkin kesäkuun alusta asti oltiin yhdessä. Ei kai sitä väkisinkään voi tutustuttaa, mutta aika ulkopuolinen olin muutenkin siellä."
Eli loppujen lopuksi sitten tiesitkin aika vähän. Itse ainakin tiedän sen että silloin kun oltiin lapsia ja naapurin pojat jäi erossa isälleen niin tapahtuipa sitten joskus vuoden päästä se että isä toi uuden naisen samaan taloon. Se oli melkoinen määrä kiukuttelua ja vastustusta mitä se nainen sai pojilta kokea. Kyllä kymmenvuotiaat nassikatkin osaa tehdä uuden ihmisen sisääntulon vaikeaksi jos ne haluaa eikä pojat kai koskaan oikein ottaneet häntä vastaan niiden "perheeseen". Vaikka mekin veljen kanssa paljon oltiin siellä niin vasta vuosien päästä tultiin edes vähän "tutuiksi" sen naisen kanssa ja jälkeenpäin oikeastaan harmittanut ihan mukavan ihmisen torjuminen. Vähän veikkaan että tuossa sinunkin tapauksessa on tuon tyyppistä torjumista kyseessä ja lapsi/lapset hyökkäävämpiä äitiään kohtaan kuin mitä normaalisti koska niiden näkökannalta sinä tosiaankin olet ollut siinä paletissa se "ulkopuolinen" josta pitää päästä eroon. Ne lapset tais nyt voittaa 6-0.
Sitten tuo kun kuitenkin aika suorasanaisesti hänelle taisit tehdä selväksi että hänen kasvatusmetodeissa/lapsissa on syy että haluat erota. Siinä lyöt nyt vähän lyötyä turhaankin kun se ero itsessäänkin jo kova paikka varmaan hänelle niin liiallinen suoruus syiden kertomisessa minusta turhaa. Ei ihan niin rehellistä mutta tyylikkäämpää olisi ollut vaan vedota kiireisiin omien lasten kanssa ja siihen ettei oikein ole nyt aikaa suhteelle kun on kaikenlaista hässäkkää elämässä muutenkin. Olisi jäänyt vähän parempi mieli hänelle kun olisit ottanut "omaksi syyksi" kun erota kerran halusit.
No kyllä sä tuosta selviät, koeta nyt hoitaa asiat kohtuudella kuntoon joka suuntaan ja silleen ettei ainakaan isoja riitoja jäisi kytemään, ne kun painaa sitten mieltä pitkän aikaa jos jää vihaa päälle ihan minne suuntaan vaan.Luin tämän koko ketjun... ottamatta kantaa alkuperäiseen aiheeseen sen enempää, koska asia ei mua mitenkään koske, eikä mulla ole mielipidettä asiasta.
Haluan kuitenkin tällä kertaa sanoa sulle; ett löysin sinun ajatuksitasi nyt aivan uuden ja inhimillisen puolen. Pisteet sulle, jos kannanotostasi on täysin rehellinen. Kerrankin sulla on jäitä hatussa ja tarkastelet asiaa tasapuolisemmin, mitä yleensä.
Taidan ottaa nyt torkut, olen väsynyt lääkityksestä... ilmeisesti. Harmaaritari kirjoitti:
"No, kyllähän totuus lopulta on se, että vika voi ihan oikeasti ollakin siinä jättäjässä. Niin kuin nyt minun eksäni tapauksessa, kun vaikka kuinka monta suhdetta on kaatunut siihen ettei mies vain yhtäkkiä enää jotenkin ”pysty” ja haluaa lopettaa suhteen. "
Ei se ole vika vaan ominaisuus ja sitä sanotaan sitoutumiskammoksi. Ymmärrän kyllä eksääsi kun jos se on tottunut suhteidensa välillä helppoon sinkkuelämään niin helpostikin siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa sovittelemaan lusikoita samaan laatikkoon voi tulla halu erota jos ei kerran voi kepeää seurustelua jatkaa.No mutta kun tyypillä on kuitenkin ihan selkeästi ollut koko ajan toiveena elämänkumppanin löytäminen ja perheen perustaminen, niin en oikein ymmärrä että miten tuon kepeän seurustelun sitten tuohon kuvioon vielä meinaisi ympätä…
stellaria81 kirjoitti:
No mutta kun tyypillä on kuitenkin ihan selkeästi ollut koko ajan toiveena elämänkumppanin löytäminen ja perheen perustaminen, niin en oikein ymmärrä että miten tuon kepeän seurustelun sitten tuohon kuvioon vielä meinaisi ympätä…
Tarkotatko nyt tyypillä mua? Sekosin jo ketjussa.. Prkleen kännykkä...:-D
tähänsekaappi kirjoitti:
Tarkotatko nyt tyypillä mua? Sekosin jo ketjussa.. Prkleen kännykkä...:-D
En tarkoittanu sinua, vaan eksääni, kommenttina siis tuohon Harmaaritarin pointtiin sitoutumiskammosta.
19.11 kirjoitti:
Luin tämän koko ketjun... ottamatta kantaa alkuperäiseen aiheeseen sen enempää, koska asia ei mua mitenkään koske, eikä mulla ole mielipidettä asiasta.
Haluan kuitenkin tällä kertaa sanoa sulle; ett löysin sinun ajatuksitasi nyt aivan uuden ja inhimillisen puolen. Pisteet sulle, jos kannanotostasi on täysin rehellinen. Kerrankin sulla on jäitä hatussa ja tarkastelet asiaa tasapuolisemmin, mitä yleensä.
Taidan ottaa nyt torkut, olen väsynyt lääkityksestä... ilmeisesti.Kiva jos löysit, tuossa varmaan tuli vähän enemmän sitä "oikeaa minää" kuin palstaläpätyksissä noin yleensä. Kyllä väitän että meissä sinkkumiehissä on usein aika paljonkin inhimillisyyttä ja tunneälyä, toisinaan tuntuu että joskus vähän liikaakin siinä mielessä se estää suhteiden hakemista.
Jokohan pääsit kotio? Juu, malta nyt lepäillä ihan rauhassa niin tulee kuin uus taas tuon remontin jälkeen. Niinhän taisin jossain vaiheessa kirjoittaakin että kyllä susta vielä ihan hyvä tulee ja taitaapa tullakin, siinä asiassa oli mukava olla oikeassa.stellaria81 kirjoitti:
No mutta kun tyypillä on kuitenkin ihan selkeästi ollut koko ajan toiveena elämänkumppanin löytäminen ja perheen perustaminen, niin en oikein ymmärrä että miten tuon kepeän seurustelun sitten tuohon kuvioon vielä meinaisi ympätä…
Tyypit helposti kuvittelee olevansa valmiita kaikenlaiseen ennen kuin tilanteet sitten oikeasti realisoituu :D
- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Kiva jos löysit, tuossa varmaan tuli vähän enemmän sitä "oikeaa minää" kuin palstaläpätyksissä noin yleensä. Kyllä väitän että meissä sinkkumiehissä on usein aika paljonkin inhimillisyyttä ja tunneälyä, toisinaan tuntuu että joskus vähän liikaakin siinä mielessä se estää suhteiden hakemista.
Jokohan pääsit kotio? Juu, malta nyt lepäillä ihan rauhassa niin tulee kuin uus taas tuon remontin jälkeen. Niinhän taisin jossain vaiheessa kirjoittaakin että kyllä susta vielä ihan hyvä tulee ja taitaapa tullakin, siinä asiassa oli mukava olla oikeassa.En ole päässyt kotiin, enkä pääse kuin aikaisintaan ens viikolla. Mulla on vielä tuo "pumppukin" kaulalla, joka sekin hankaloittaa elämääni.
Oli aika sanasota kun halusin suihkuun, lopulta kaikkien teippausten ja suojausten jälkeen; pääsin kuin pääsinkin oikein pesulle... paitsi hiuksiani en saanut pestä ja hoitaja oli mukana koko ajan tarkkailemassa mua!
Koitin tässä kertoa heille ett ymmärrän kyllä mistä on kyse... enkä aio vaarantaa omaa terveyttäni, mutt asioita voi tehdä harkiten ja huolella hieman toisinkin... kuin yleensä.
Tämä uus koneistoni joutunee ilmeisesti loppu iäkseni lääkityksen kohteeksi... kilpirauhanen poistettu varmuuden vuoksi, koska siinä oli niitä muutoksia... lisäkilpirauhaset jääneet jäljelle ja nyt niiden toiminnasta ei ole vielä varmuutta. Muutaman viikon sairausloma ainakin tulossa... multa "jäädytetään työt";jotta kroppa saa rauhassa parantua.
Mulle asiasta kertoi joku erikoistunut naislääkäri endokrinologi, joka nyt sitten kanssa osallistuu minun hoitooni.
Tulee paljon virheitä ja aikaa kuluu... kun kännyn kanssa yrittää viestittää.
Ja ihan oikeesti olen lopen väsynyt, kaikista lääkkeistä... veikkaan... tai sitt tämä yleinen leikkauksesta johtuva voimattomuus... vain vie voimat multa. 19.11 kirjoitti:
En ole päässyt kotiin, enkä pääse kuin aikaisintaan ens viikolla. Mulla on vielä tuo "pumppukin" kaulalla, joka sekin hankaloittaa elämääni.
Oli aika sanasota kun halusin suihkuun, lopulta kaikkien teippausten ja suojausten jälkeen; pääsin kuin pääsinkin oikein pesulle... paitsi hiuksiani en saanut pestä ja hoitaja oli mukana koko ajan tarkkailemassa mua!
Koitin tässä kertoa heille ett ymmärrän kyllä mistä on kyse... enkä aio vaarantaa omaa terveyttäni, mutt asioita voi tehdä harkiten ja huolella hieman toisinkin... kuin yleensä.
Tämä uus koneistoni joutunee ilmeisesti loppu iäkseni lääkityksen kohteeksi... kilpirauhanen poistettu varmuuden vuoksi, koska siinä oli niitä muutoksia... lisäkilpirauhaset jääneet jäljelle ja nyt niiden toiminnasta ei ole vielä varmuutta. Muutaman viikon sairausloma ainakin tulossa... multa "jäädytetään työt";jotta kroppa saa rauhassa parantua.
Mulle asiasta kertoi joku erikoistunut naislääkäri endokrinologi, joka nyt sitten kanssa osallistuu minun hoitooni.
Tulee paljon virheitä ja aikaa kuluu... kun kännyn kanssa yrittää viestittää.
Ja ihan oikeesti olen lopen väsynyt, kaikista lääkkeistä... veikkaan... tai sitt tämä yleinen leikkauksesta johtuva voimattomuus... vain vie voimat multa.Aika rankaksihan toi sit meni kun noin pitkään pitää olla siellä ja sitten vielä saikutella mutta toisalthan se on kai hyvä niin maltat parannella ittees vaikkei siellä kai kovin kivaa ole tai ainakaan siinämäärin kuin kotona olis. Tuo "sanasota" ois voinu olla aika hauskaakin seurattavaa sivulliselle kun et vissiin pysyt paljon huutelemaan, toikin ois toiminu tällä kertaa:
http://hausk.in/2336/hahah
Tuossa sivustolla muitakin ihan hyviä juttuja.
Mutta hyvä kun pääsit pesulle, piristäähän se hirveästi kun saa puhtaan olon, varmaan se olotila muutenkin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ja jos sit joutuu lääkkeitä napsiin niin eipä kai sekään maailmanloppu oo kun vaan tottuu. Lepoa, lukemista ja väliin pientä jaloittelua nii kyllä se varmaan sitä iloks vielä muuttuu.- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Aika rankaksihan toi sit meni kun noin pitkään pitää olla siellä ja sitten vielä saikutella mutta toisalthan se on kai hyvä niin maltat parannella ittees vaikkei siellä kai kovin kivaa ole tai ainakaan siinämäärin kuin kotona olis. Tuo "sanasota" ois voinu olla aika hauskaakin seurattavaa sivulliselle kun et vissiin pysyt paljon huutelemaan, toikin ois toiminu tällä kertaa:
http://hausk.in/2336/hahah
Tuossa sivustolla muitakin ihan hyviä juttuja.
Mutta hyvä kun pääsit pesulle, piristäähän se hirveästi kun saa puhtaan olon, varmaan se olotila muutenkin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ja jos sit joutuu lääkkeitä napsiin niin eipä kai sekään maailmanloppu oo kun vaan tottuu. Lepoa, lukemista ja väliin pientä jaloittelua nii kyllä se varmaan sitä iloks vielä muuttuu.Huomenta! Kävin jo aamupesulla... olkapäistä->varpaanpäihin ja pyyheliina kaulan ympärillä pesin vedellä myös kasvoni. Pisaraakaan en vettä roiskinut kaulalleni. Nyt on muuten ihan hyvä olo... hiukset vaan olisi saatava pestyä jotenkin! Vaikka kuivapesuna sitten. Kampaajalla käynti kannattaisi nyt, jos kaulan suojaisi hyvin ja pää takakenossa istuisi kampaajan tuolissa... ei vahingon vaara olis kovin suuri. Hymmm???
Kyllä se eilinen sanasota käytiin lähinnä tahtojen välisenä... minä tussin kanssa A4 ruutupaperille kirjoittelin kissan korkuisilla sanoilla... "kähisten" muutaman sanan ääneenkin! Tänään ei tarvitse taistella... pääsen jo itse hyvin jalkeille.
Niin no, pitkään olen ollut jo hoidossa, mutt keskiviikko aamulla vasta leikattu, kun tuli ne kaksi kuumeetonta vrk:ta täyteen ja labrasta ei mitään ihmeempiä tuloksia ilmeisestikään tullut. Tänään on vasta perjantai... elättelen toiveita päästä viimeistään maanantaina täältä pois! Saikkua tulee käsittääkseni 2-3 viikkoa ainakin, tai kunnes mulla on kunnon arpikudos kaulassa, eli haava on parantunut.
Seuraavan ½-vuoden käyn ainakin kuukausittain labrassa ja sitten 2-3kk välein, olen laboratio kokeiden seurannassa... jne... mikäli oikein muistan luentoa joka mulle pidettiin aiheesta; miten sairas olen!
Elikä nyt mulle tuli aikaa paneutua kokonaan lukemaan/opiskelemaan... kun nyt sisua riittäisi... aikaa kyllä nyt on!
Kohta on taas labra paikalla... joten... Aamunjatkoja sinulle! Heippa! =)) Harmaaritari kirjoitti:
Tyypit helposti kuvittelee olevansa valmiita kaikenlaiseen ennen kuin tilanteet sitten oikeasti realisoituu :D
Tää pitää paikkansa. Etukäteen voi kuvitella kaikenlaista, kunnes tosiaan tilanteet sitten realisoituu.
Mielikuvissa ja haaveissa eläminen on helppoa, helpompaa kun reaalissa onkaan.19.11 kirjoitti:
Huomenta! Kävin jo aamupesulla... olkapäistä->varpaanpäihin ja pyyheliina kaulan ympärillä pesin vedellä myös kasvoni. Pisaraakaan en vettä roiskinut kaulalleni. Nyt on muuten ihan hyvä olo... hiukset vaan olisi saatava pestyä jotenkin! Vaikka kuivapesuna sitten. Kampaajalla käynti kannattaisi nyt, jos kaulan suojaisi hyvin ja pää takakenossa istuisi kampaajan tuolissa... ei vahingon vaara olis kovin suuri. Hymmm???
Kyllä se eilinen sanasota käytiin lähinnä tahtojen välisenä... minä tussin kanssa A4 ruutupaperille kirjoittelin kissan korkuisilla sanoilla... "kähisten" muutaman sanan ääneenkin! Tänään ei tarvitse taistella... pääsen jo itse hyvin jalkeille.
Niin no, pitkään olen ollut jo hoidossa, mutt keskiviikko aamulla vasta leikattu, kun tuli ne kaksi kuumeetonta vrk:ta täyteen ja labrasta ei mitään ihmeempiä tuloksia ilmeisestikään tullut. Tänään on vasta perjantai... elättelen toiveita päästä viimeistään maanantaina täältä pois! Saikkua tulee käsittääkseni 2-3 viikkoa ainakin, tai kunnes mulla on kunnon arpikudos kaulassa, eli haava on parantunut.
Seuraavan ½-vuoden käyn ainakin kuukausittain labrassa ja sitten 2-3kk välein, olen laboratio kokeiden seurannassa... jne... mikäli oikein muistan luentoa joka mulle pidettiin aiheesta; miten sairas olen!
Elikä nyt mulle tuli aikaa paneutua kokonaan lukemaan/opiskelemaan... kun nyt sisua riittäisi... aikaa kyllä nyt on!
Kohta on taas labra paikalla... joten... Aamunjatkoja sinulle! Heippa! =))Het kampaajalle kun lekurista pääsee :D No hyvähän se tosiaan on että pitää huolta siisteydestään ja kyllä itselläkin jos ois tukka pesemättä parikin päivää tuntuis inhottavalle.
Se minua vähän huvittikin että varmaan paperilla joudut kommunikoimaan niin kipakalle luonteelle vähän hankalaa mutta mukavampaa niille hoitsuille :D
Se menee sitten viikonloppu sulla siellä kineksessä, mukavampi varmaan ois jo kotona mutta äkkiä ne pari päivää varmaan menee ja tosiaan varmaan sit jos vaikka opiskeluja lueskelet niin ei ainakaan hukkaan mee sitten aika siellä. Kyllä sulla sisua ainakin riittää, sitä en epäile hetkeekään :)zönggö kirjoitti:
Tää pitää paikkansa. Etukäteen voi kuvitella kaikenlaista, kunnes tosiaan tilanteet sitten realisoituu.
Mielikuvissa ja haaveissa eläminen on helppoa, helpompaa kun reaalissa onkaan."Mielikuvissa ja haaveissa eläminen on helppoa, helpompaa kun reaalissa onkaan."
Niinpä, aika mni sitä ei taida ymmärtääkään etukäteen ja sitten tulee niitä vääriä liikkeitä liian pian, minusta terve pessimismi on toisinaan ihan hyvä juttu niin ei tule mitään mitä ei voisi kohtuudella peruuttaa hyvinkään usein tehdyksi.- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Het kampaajalle kun lekurista pääsee :D No hyvähän se tosiaan on että pitää huolta siisteydestään ja kyllä itselläkin jos ois tukka pesemättä parikin päivää tuntuis inhottavalle.
Se minua vähän huvittikin että varmaan paperilla joudut kommunikoimaan niin kipakalle luonteelle vähän hankalaa mutta mukavampaa niille hoitsuille :D
Se menee sitten viikonloppu sulla siellä kineksessä, mukavampi varmaan ois jo kotona mutta äkkiä ne pari päivää varmaan menee ja tosiaan varmaan sit jos vaikka opiskeluja lueskelet niin ei ainakaan hukkaan mee sitten aika siellä. Kyllä sulla sisua ainakin riittää, sitä en epäile hetkeekään :)Heräsin taas keken unieni. Tuli illalla nukuttua väsymystä ja kiukkua pois!
Vähän äijät ymmärtää sairasta naista! Faija lähetti tämän nuoren kalakaverini luokseni sairaalaan, antoi vielä termosmukillisen kuumaa kaakaota tuotavaksi mulle... kotoa!
Voihan hitto sentään, minä sängyn pohjalla... sairaalan pyjamassa, hiukset likaisina ja kaula turvoksissa! Ai että... sentään!!! Ääni käheenä... ei juttelustakaan tullut mitään, mun piti kirjoitella vihkoon ja yrittää selvitä mahdottomasta tilanteesta.
Kaikkein vähiten mä miespuolista vierasta siihen tilanteeseen kaipasin... surkuttelemaan ja lohdutteleen mua!
Mua kyllä oikeesti alkoi itkettämään... ihan silkasta harmista!
Jos en mikään kukkanen ole arkipäivinänikään... mutt en minä kyllä halua esiintyä ainakaan minään tunkioruusuna... ja siltä minusta se sillä hetkellä vahvasti tuntui.
Kirjoitin vieraalleni saaneeni hetki sitten lääkkeeni ja mua väsyttävän nyt valtavasti, joten taidan nukahtaa vähäksi aikaa! Ja jatkoin vielä ääni kähisten:
"Harmi ett tulit nyt turhaan, mutt ens viikolla olen varmaan jo kotona... jospa tulet silloin paremmalla ajalla!" Jonkin moista virnistystäkin yritin saada vielä kasvoilleni.
Eikä tämä sisukas sissi aikonut antaa periksi... sanoi voivansa istua siinä tuolissa ja vartioida mun untani!
Onneksi hoitaja tuli käymään huoneessa ja sain hänet ymmärtämään,-> ett vieraani oli NYT lähdettävä... kun seuraavaksi mulle tehdään ns. hoitotoimenpiteitä.
On ihan eri asia hakea lohtua esim. kihlatulta, kuin esim. kalakaverilta!
Minä osaan kyllä uhriutua ihan yksinkin. Ja itsesääliä osaan harrastaa omiksi tarpeikseni, ilman miespuolisia tuttaviakin. Huomenna mun on saatava tämä pääni pestyä... tai mulla alkaa kasvaa kotieläimiä hiuksissani!
Öitä sulle, mä taidan pelata hetken jotain ampumapeliä! 19.11 kirjoitti:
Heräsin taas keken unieni. Tuli illalla nukuttua väsymystä ja kiukkua pois!
Vähän äijät ymmärtää sairasta naista! Faija lähetti tämän nuoren kalakaverini luokseni sairaalaan, antoi vielä termosmukillisen kuumaa kaakaota tuotavaksi mulle... kotoa!
Voihan hitto sentään, minä sängyn pohjalla... sairaalan pyjamassa, hiukset likaisina ja kaula turvoksissa! Ai että... sentään!!! Ääni käheenä... ei juttelustakaan tullut mitään, mun piti kirjoitella vihkoon ja yrittää selvitä mahdottomasta tilanteesta.
Kaikkein vähiten mä miespuolista vierasta siihen tilanteeseen kaipasin... surkuttelemaan ja lohdutteleen mua!
Mua kyllä oikeesti alkoi itkettämään... ihan silkasta harmista!
Jos en mikään kukkanen ole arkipäivinänikään... mutt en minä kyllä halua esiintyä ainakaan minään tunkioruusuna... ja siltä minusta se sillä hetkellä vahvasti tuntui.
Kirjoitin vieraalleni saaneeni hetki sitten lääkkeeni ja mua väsyttävän nyt valtavasti, joten taidan nukahtaa vähäksi aikaa! Ja jatkoin vielä ääni kähisten:
"Harmi ett tulit nyt turhaan, mutt ens viikolla olen varmaan jo kotona... jospa tulet silloin paremmalla ajalla!" Jonkin moista virnistystäkin yritin saada vielä kasvoilleni.
Eikä tämä sisukas sissi aikonut antaa periksi... sanoi voivansa istua siinä tuolissa ja vartioida mun untani!
Onneksi hoitaja tuli käymään huoneessa ja sain hänet ymmärtämään,-> ett vieraani oli NYT lähdettävä... kun seuraavaksi mulle tehdään ns. hoitotoimenpiteitä.
On ihan eri asia hakea lohtua esim. kihlatulta, kuin esim. kalakaverilta!
Minä osaan kyllä uhriutua ihan yksinkin. Ja itsesääliä osaan harrastaa omiksi tarpeikseni, ilman miespuolisia tuttaviakin. Huomenna mun on saatava tämä pääni pestyä... tai mulla alkaa kasvaa kotieläimiä hiuksissani!
Öitä sulle, mä taidan pelata hetken jotain ampumapeliä!Huomenia, itsekin heräsin liian aikasten mutta kun en enää nukahtanut niin nousinpa sitten ylös jo. Äläs nyt kiukkua siellä :D Faijas taitaa ollakin aika ketku & romantikkokin vielä kaiken lisäksi :)
Ymmärrän toki tuon sun harmistuksen mutta hyväähän se isäs vaan tarkotti ja jos sillä sattuu olemaan suunnitelmia saada sut naitatettua tuolle kalakamulle niin juuri oikeesta narustahan se veti tuossa. Vaikka sulla fiilikset alamaissa, tukka huonosti ja vaikka mitä niin mikään ei varmaan sais näyttäytymään kuitenkaan niin suloisessa valossa kuin heikkona ja surkeana isossa sängyssä makaaminen peiton alla :) Toimisi varmaan naisiinkin ihan vastaavasti jos mies siellä sängyssä makaisi, hoivavietti nääs.
Se kaveri on nyt varmaan ihan lovestunu, vähän toki harmissaan kun ei saanukaan suojella neitoa yön hurjilta pedoilta mutta eihän se rakkaus helppoa ikinä oo :D Sulla taitaa seurata tuosta nyt vähän ongelmia jos ei kiiinnosta pätkääkään parisuhdemielessä mutta jos kuitenkin vähän sattuisi kiiinnostamaan niin sittenhän ongelma onkin vaan positiivinen ja faijallas ainakaan ei taitaisi olla mitään sitä vastaan jos vaikka jotain kehittyisikin. Se varmaan jo aattelee että sulle pitäisi jostain löytää kunnollinen mies mutta kun se tyttö on niin p..leen ronkeli niin joutuu sit järjestämään noita temppujaan :)- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Huomenia, itsekin heräsin liian aikasten mutta kun en enää nukahtanut niin nousinpa sitten ylös jo. Äläs nyt kiukkua siellä :D Faijas taitaa ollakin aika ketku & romantikkokin vielä kaiken lisäksi :)
Ymmärrän toki tuon sun harmistuksen mutta hyväähän se isäs vaan tarkotti ja jos sillä sattuu olemaan suunnitelmia saada sut naitatettua tuolle kalakamulle niin juuri oikeesta narustahan se veti tuossa. Vaikka sulla fiilikset alamaissa, tukka huonosti ja vaikka mitä niin mikään ei varmaan sais näyttäytymään kuitenkaan niin suloisessa valossa kuin heikkona ja surkeana isossa sängyssä makaaminen peiton alla :) Toimisi varmaan naisiinkin ihan vastaavasti jos mies siellä sängyssä makaisi, hoivavietti nääs.
Se kaveri on nyt varmaan ihan lovestunu, vähän toki harmissaan kun ei saanukaan suojella neitoa yön hurjilta pedoilta mutta eihän se rakkaus helppoa ikinä oo :D Sulla taitaa seurata tuosta nyt vähän ongelmia jos ei kiiinnosta pätkääkään parisuhdemielessä mutta jos kuitenkin vähän sattuisi kiiinnostamaan niin sittenhän ongelma onkin vaan positiivinen ja faijallas ainakaan ei taitaisi olla mitään sitä vastaan jos vaikka jotain kehittyisikin. Se varmaan jo aattelee että sulle pitäisi jostain löytää kunnollinen mies mutta kun se tyttö on niin p..leen ronkeli niin joutuu sit järjestämään noita temppujaan :)Moikka! Kävin sitten puntiksella, toivottavasti en kärähdä tästä. Hiukset on nyt pesty ja öljyttykin ja uus nätti yksinkertainen kampaus... nipistemellä kiinnitetty, sykkyrämykkyränuttura päälaella! =)) Kävin kotona, kahden tunnin reissussa... virallisesti sanoin istuneeni kahviossa, vieraideni kanssa.
Faijalle kyllä kerroin, mitä kuuluu ja kuka käskee, eilisestä petturuudestaan! Ei ollut hänen asiansa kertoa mitä mulle kuuluu ja missä mä olen... ja vielä oikein lähettää... poloinen mun luokseni. Ihan mukava kakarahan se miekkonen on... mua n. 6v. nuorempi ja jutut myös sen mukaisia.
Hän osaa myös nauttia merestä ja kalastuksesta... kuten minäkin ja siksi kaveraan hänen kanssaan. Hän tulee varmasti löytämään itselleen tyttöystävän, jos ei muuten niin minä vaikka itse etsin sen hänelle!
Minä en se hänen elämänsä nainen tule olemaan, fakta! En mä lastentarhaa ajatellut perustaa vähän yli teini-ikäisille klopeille ja alkaa äitihahmoksi heille!
Ja mitä tulee mun faijaan, ei hänellä ole mitään valtaa ollut minuun enää vuosiin. Teen ihan itse omat päätökseni ja virheeni... silloin kun mulle itselleni sopii! Vastuunkin niistä sitten kannan itse.
Päivä torkkujen aika! 19.11 kirjoitti:
Moikka! Kävin sitten puntiksella, toivottavasti en kärähdä tästä. Hiukset on nyt pesty ja öljyttykin ja uus nätti yksinkertainen kampaus... nipistemellä kiinnitetty, sykkyrämykkyränuttura päälaella! =)) Kävin kotona, kahden tunnin reissussa... virallisesti sanoin istuneeni kahviossa, vieraideni kanssa.
Faijalle kyllä kerroin, mitä kuuluu ja kuka käskee, eilisestä petturuudestaan! Ei ollut hänen asiansa kertoa mitä mulle kuuluu ja missä mä olen... ja vielä oikein lähettää... poloinen mun luokseni. Ihan mukava kakarahan se miekkonen on... mua n. 6v. nuorempi ja jutut myös sen mukaisia.
Hän osaa myös nauttia merestä ja kalastuksesta... kuten minäkin ja siksi kaveraan hänen kanssaan. Hän tulee varmasti löytämään itselleen tyttöystävän, jos ei muuten niin minä vaikka itse etsin sen hänelle!
Minä en se hänen elämänsä nainen tule olemaan, fakta! En mä lastentarhaa ajatellut perustaa vähän yli teini-ikäisille klopeille ja alkaa äitihahmoksi heille!
Ja mitä tulee mun faijaan, ei hänellä ole mitään valtaa ollut minuun enää vuosiin. Teen ihan itse omat päätökseni ja virheeni... silloin kun mulle itselleni sopii! Vastuunkin niistä sitten kannan itse.
Päivä torkkujen aika!Morop! Ja ilmeisesti ihan hyvillä fiiliksillä nyt jo, jotenkin vaan välittyy tuosta tekstistä että pahin alkaa olla selätetty. Ilmeisesti pitää paikkansa sanonta "tukka hyvin kaikki hyvin" :) Aika pienihän toi sun synti on ja jännäähän tollainen niin että kohinsalapakoilu on, kunhan ei vaan sitten lekuri määrää lisää kinestä jos kärähdät :D
Kyllä nyt on varmaan faija pahoillaan, sitä varmaan salaa naurattaa sun ripitykset ja salaa aattelee myös että alat olla kohta kunnossa kun kiukkuaa kuin terveinä päivinään :D ja on tyytyväinen, niin ko kaikki sun likeiset kun kuntoudut ihan silmissä kun kyllähän nekin varmaan ehti säikähtää tuossa kun ei ihan pelkkä flunssa ollukkaan.
eihän toi nyt paha toi ikäero oo, nainen34v:hän tuolla yhdessä ketjussa tuntu olevan ihan tohkeissaan jostain tuon verran nuoremmasta miehestä, sönköllä taitaa olla jotakuinkin tuon verran nuorempi mies ja nnnainennn harrastaa huomattavasti itseään nuorempia niin tuostahan vois ajan kanssa kehittyy sulle ihan hyvä mies ja jos on vielä liian lapsekkaat jutut niin aikahan se korjaa. Jätä vaikka kaveri jäähylle tässä vaiheessa mutta jos se muutaman vuoden päästä vielä on vapaana ja sulla vaara kehittyä vanhakspiiaks poimi sitten pois ajelemasta :)
Faijallas ei ehkä oo valtaa mutta saattaa se jotain ainakin omasta mielestään ovelia muuveja koettaa kehitellä sun pään menoks, vähän siihen viittais toi kaverin sairaalaan lähetys mutta toihan oli ihan hauska juttu, ittekin jonkin ajan päästä jo lämmöllä muistelet :)- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Morop! Ja ilmeisesti ihan hyvillä fiiliksillä nyt jo, jotenkin vaan välittyy tuosta tekstistä että pahin alkaa olla selätetty. Ilmeisesti pitää paikkansa sanonta "tukka hyvin kaikki hyvin" :) Aika pienihän toi sun synti on ja jännäähän tollainen niin että kohinsalapakoilu on, kunhan ei vaan sitten lekuri määrää lisää kinestä jos kärähdät :D
Kyllä nyt on varmaan faija pahoillaan, sitä varmaan salaa naurattaa sun ripitykset ja salaa aattelee myös että alat olla kohta kunnossa kun kiukkuaa kuin terveinä päivinään :D ja on tyytyväinen, niin ko kaikki sun likeiset kun kuntoudut ihan silmissä kun kyllähän nekin varmaan ehti säikähtää tuossa kun ei ihan pelkkä flunssa ollukkaan.
eihän toi nyt paha toi ikäero oo, nainen34v:hän tuolla yhdessä ketjussa tuntu olevan ihan tohkeissaan jostain tuon verran nuoremmasta miehestä, sönköllä taitaa olla jotakuinkin tuon verran nuorempi mies ja nnnainennn harrastaa huomattavasti itseään nuorempia niin tuostahan vois ajan kanssa kehittyy sulle ihan hyvä mies ja jos on vielä liian lapsekkaat jutut niin aikahan se korjaa. Jätä vaikka kaveri jäähylle tässä vaiheessa mutta jos se muutaman vuoden päästä vielä on vapaana ja sulla vaara kehittyä vanhakspiiaks poimi sitten pois ajelemasta :)
Faijallas ei ehkä oo valtaa mutta saattaa se jotain ainakin omasta mielestään ovelia muuveja koettaa kehitellä sun pään menoks, vähän siihen viittais toi kaverin sairaalaan lähetys mutta toihan oli ihan hauska juttu, ittekin jonkin ajan päästä jo lämmöllä muistelet :)Nyt kyllä olet puolueellinen, selvästikin suosit äijien mielipidettä ja sua vielä huvittaa mun Faijan tekoset! Mua ei huvita. =((
Olen täysi-ikäinen ja teen elämälläni kuten haluan.
Ei sitä tulla enää sivusta ohjailemaan... muutenkin panostan mielestäni jo vanhempiini aika paljon aikaa. En kiellä sitä ett paljosta saan kiittää myös heitä, kuten henkisestä tuesta ja rahoituksesta... mutt marionetiksi en siltikään suostu.
Miten se liittyy minuun, jos jollakulla toisella on nuorempi mies? Olihan Emollakin tässä vielä jokin aika sitten, lähes 10v nuorempi mies ja vielä asuinkumppaninaan.
Tiedän muutaman muunkin tällaisen parin... mut ei niitä parisuhteita iästä johtuen ole solmittu! Heillä nyt vaan on ollut jokin yhteinen "onnellisuuden kipinä" ja siksi ovat... tai ovat olleet parisuhteessa.
Minä en halua keskenkasvuista miestä riesakseni. Mun oma aikuistumiseni on jo ollut tarpeeksi raskasta mulle, ei kiitos siippaa joka käy vasta omia murrosvuosiaan läpi... ja mihin ne taas johtaisi? Taivas voi tietää, mutt ei taatusti kerro!
Enköhän tarpeeksi monta traamaa jo ole läpikäynyt? Vieläkö pitäisi selvään riskiin näppinsä sotkea! Kyllä niitä taatusti löytyy vielä; jo mieheksi kasvaneita ja silti vielä vapaalla markkinoilla oleviakin äijiä... siis IRL.
Kuten tuo katurakennusosastolla työskentelevä kuormurin kuskikin... lähes nelikymppinen ja vapaa mies jos olen ymmärtänyt. 19.11 kirjoitti:
Nyt kyllä olet puolueellinen, selvästikin suosit äijien mielipidettä ja sua vielä huvittaa mun Faijan tekoset! Mua ei huvita. =((
Olen täysi-ikäinen ja teen elämälläni kuten haluan.
Ei sitä tulla enää sivusta ohjailemaan... muutenkin panostan mielestäni jo vanhempiini aika paljon aikaa. En kiellä sitä ett paljosta saan kiittää myös heitä, kuten henkisestä tuesta ja rahoituksesta... mutt marionetiksi en siltikään suostu.
Miten se liittyy minuun, jos jollakulla toisella on nuorempi mies? Olihan Emollakin tässä vielä jokin aika sitten, lähes 10v nuorempi mies ja vielä asuinkumppaninaan.
Tiedän muutaman muunkin tällaisen parin... mut ei niitä parisuhteita iästä johtuen ole solmittu! Heillä nyt vaan on ollut jokin yhteinen "onnellisuuden kipinä" ja siksi ovat... tai ovat olleet parisuhteessa.
Minä en halua keskenkasvuista miestä riesakseni. Mun oma aikuistumiseni on jo ollut tarpeeksi raskasta mulle, ei kiitos siippaa joka käy vasta omia murrosvuosiaan läpi... ja mihin ne taas johtaisi? Taivas voi tietää, mutt ei taatusti kerro!
Enköhän tarpeeksi monta traamaa jo ole läpikäynyt? Vieläkö pitäisi selvään riskiin näppinsä sotkea! Kyllä niitä taatusti löytyy vielä; jo mieheksi kasvaneita ja silti vielä vapaalla markkinoilla oleviakin äijiä... siis IRL.
Kuten tuo katurakennusosastolla työskentelevä kuormurin kuskikin... lähes nelikymppinen ja vapaa mies jos olen ymmärtänyt.No vähän olin joo kieltämättä kun pitihän faijas suunnitelmaa koettaa tukea :D ja silti kun tiesin että sinua on ihan turha yrittää pakottaakaan mihinkään niin en kovin tosissani ajatellut kuitenkaan että kukaan sinua minnekään saisi väkisin johdateltua.
Joo, kyllä oot oikeassa siinä että kyllähän se jonkinlaista "kipinää" vaatii ja jos ei sitä ole niin ei sitä väkisinkään synny. Itseasiassahan sinä ajattelet tuossa hirveän järkevästi kun et lähde "väkisin" yrittämään vaan odotat sen oman kipinähemmon löytymistä ja miksei, jos katurakennusosaston kuorkkikuski saa enemmän sinnepäin tunnetta aikaiseksi ja vielä vapaana niin parempihan se on sinne suuntaan sitten katsastella :)- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
No vähän olin joo kieltämättä kun pitihän faijas suunnitelmaa koettaa tukea :D ja silti kun tiesin että sinua on ihan turha yrittää pakottaakaan mihinkään niin en kovin tosissani ajatellut kuitenkaan että kukaan sinua minnekään saisi väkisin johdateltua.
Joo, kyllä oot oikeassa siinä että kyllähän se jonkinlaista "kipinää" vaatii ja jos ei sitä ole niin ei sitä väkisinkään synny. Itseasiassahan sinä ajattelet tuossa hirveän järkevästi kun et lähde "väkisin" yrittämään vaan odotat sen oman kipinähemmon löytymistä ja miksei, jos katurakennusosaston kuorkkikuski saa enemmän sinnepäin tunnetta aikaiseksi ja vielä vapaana niin parempihan se on sinne suuntaan sitten katsastella :)No tuli vaan mieleen tuo autokuski, kun on muutaman kerran tuohon meidän ruokalan puolelle itsensä kiskonut syömään. Kehui miten hyvää sapuskaa meiltä saa... päivisin kun oli jonkin aikaa tuossa lähellä töissä... niin kävi syömässä lounaan.
Osti muutaman noutoruuankin itselleen viikonlopuksi.
Sanoi ettei kaksinen kokki itse ole... lämmittää siis vain eines ruokansa yleensä mikrossa.
Hän kävi pari viikkoa säännöllisesti päivisin syömässä ja höpisi usein kanssani niitä...näitä! Pyysi mua kanssaan kerran elokuviinkin, mutt milläs lähdit kun piti hoitaa vielä keittiön iltavuorokin silloin! Sanoin ett ehkä joku toinen kerta,sitten.
Ei ole toista kertaa tullut... ei ole miestäkään näkynyt enää ruokalassa ja katukin on korjattu siltä osin jo.
Tietääkseni Jantunen oli kertonut sille miehelle... etten minä ole keittäjän apulainen ja ett firma on mun. Keittäjä vaan tiesi niin kertoa mulle, kun kyselin... onko miestä näkynyt, kun itse en ollut enää aikoihin häneen törmännyt. Se siitä sitten.
Huomenna ottavat tämän muovisen "kurttupumpun" pois mun kaulaltani, tuo haava ei eritä enää niin paljon ett sitä enää tarvittaisiin. Loput eritteet saavat tihkua itsekseen sidetaitokseen tai johonkin haavaa peittävään imukykyiseen taitokseen.
Jospa sitä taas pelaisin jonkin aikaa, kun akussa on nyt virtaa... eikä vaihteeksi edes nukuta!
Kirjoitellaan... siis silloin kun ehditään... tai jos edes huvittaa plätistä kanssani! 19.11 kirjoitti:
No tuli vaan mieleen tuo autokuski, kun on muutaman kerran tuohon meidän ruokalan puolelle itsensä kiskonut syömään. Kehui miten hyvää sapuskaa meiltä saa... päivisin kun oli jonkin aikaa tuossa lähellä töissä... niin kävi syömässä lounaan.
Osti muutaman noutoruuankin itselleen viikonlopuksi.
Sanoi ettei kaksinen kokki itse ole... lämmittää siis vain eines ruokansa yleensä mikrossa.
Hän kävi pari viikkoa säännöllisesti päivisin syömässä ja höpisi usein kanssani niitä...näitä! Pyysi mua kanssaan kerran elokuviinkin, mutt milläs lähdit kun piti hoitaa vielä keittiön iltavuorokin silloin! Sanoin ett ehkä joku toinen kerta,sitten.
Ei ole toista kertaa tullut... ei ole miestäkään näkynyt enää ruokalassa ja katukin on korjattu siltä osin jo.
Tietääkseni Jantunen oli kertonut sille miehelle... etten minä ole keittäjän apulainen ja ett firma on mun. Keittäjä vaan tiesi niin kertoa mulle, kun kyselin... onko miestä näkynyt, kun itse en ollut enää aikoihin häneen törmännyt. Se siitä sitten.
Huomenna ottavat tämän muovisen "kurttupumpun" pois mun kaulaltani, tuo haava ei eritä enää niin paljon ett sitä enää tarvittaisiin. Loput eritteet saavat tihkua itsekseen sidetaitokseen tai johonkin haavaa peittävään imukykyiseen taitokseen.
Jospa sitä taas pelaisin jonkin aikaa, kun akussa on nyt virtaa... eikä vaihteeksi edes nukuta!
Kirjoitellaan... siis silloin kun ehditään... tai jos edes huvittaa plätistä kanssani!Se autokuski oli sun salaperäinen muukalainen joka saapuu syrjäiseen tavernaan ja hurmaa sieltä neidon :D harmi kun ei ole näkynyt, toisaalta ihan ymmärrettävää kyllä kun työporukat kuitenkin yleensä aina ruokailee jossain työköhteen lähistöllä niin on sitten jossain muualla nyt hurmailemassa, ehkä joskus kuitenkin palailee sinne teidän nurkille ja pistäytyy sua katsomassa jos ei sitten liikaa pelästynyt sitä kun kuuli että ootkin pomonaisia :) Onhan se hassua ja väärin mutta miehelle on kuitenkin helpompaa lähestyä jos ei ole liikaa paineita naisen sosioekonomisesta asemasta.
Oikeastaanhan tuommoiset pienet kohtaamiset joista ei mitään ehtinyt kehittyä tms. on aika mukavia. Niistä jää kuitenkin muisto, sellainen että voi aina jälkeenpäin ohikiitävän hetken ei-kovin-tosissaan ajatella että "entäs jos.." silloin kun se ihminen jostain syystä käväisee mielessä, siitä tulee sittten hyvä fiilis kun on vaan hyvä asioita muistissa hänestä.
Kirjuutellaan juu. Huvittaa pälistä, sinä kun olet palstalaisista juurikin niitä joiden kanssa on mukava plätistä :)- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Se autokuski oli sun salaperäinen muukalainen joka saapuu syrjäiseen tavernaan ja hurmaa sieltä neidon :D harmi kun ei ole näkynyt, toisaalta ihan ymmärrettävää kyllä kun työporukat kuitenkin yleensä aina ruokailee jossain työköhteen lähistöllä niin on sitten jossain muualla nyt hurmailemassa, ehkä joskus kuitenkin palailee sinne teidän nurkille ja pistäytyy sua katsomassa jos ei sitten liikaa pelästynyt sitä kun kuuli että ootkin pomonaisia :) Onhan se hassua ja väärin mutta miehelle on kuitenkin helpompaa lähestyä jos ei ole liikaa paineita naisen sosioekonomisesta asemasta.
Oikeastaanhan tuommoiset pienet kohtaamiset joista ei mitään ehtinyt kehittyä tms. on aika mukavia. Niistä jää kuitenkin muisto, sellainen että voi aina jälkeenpäin ohikiitävän hetken ei-kovin-tosissaan ajatella että "entäs jos.." silloin kun se ihminen jostain syystä käväisee mielessä, siitä tulee sittten hyvä fiilis kun on vaan hyvä asioita muistissa hänestä.
Kirjuutellaan juu. Huvittaa pälistä, sinä kun olet palstalaisista juurikin niitä joiden kanssa on mukava plätistä :)Käsitit aivan oikein, juuri noin minäkin ajattelin... siitä miehestä jäi sellainen hyvä mieli päälimmäiseksi mieleeni. Todellisuudessa en häntä mitenkään pohjimmiltaan tunne, saattaisi mies siis olla ihan mitä vaan. Mutt ne pienet juttu hetket oli kyllä ihan mielenkiintoisia ja mukavia.
Tunnen itseni taas ihmiseksi! Se alipaineella toimiva "muovipumppu" irroitettiin tänään mun kaulaltani pois, lääkäri poisti sen ja laborantti vei "aarteensa" mukanaan... kera muiden verinäytteideni. Tutkivat nyt vielä sen "pumpunkin" sisällön, kai sinne nyt on jäänyt vaikka mitä... ja kyllä ne eritteet sellaisessa pikkusäiliössä taatusti pilaantuvat.
Hyi hitsi, kun ajatteleekin asiaa tarkemmin... verihän kiipeää myös ylöspäin hiljakseen...??? Millainenhan pöpöviljelmä sieltä paljastuukaan... no ei tuo haava ainakaan tulehtuneelta näyttänyt, minusta.
Halusin nähdä sen käsipeilistäni, ennen kuin se peitettiin sidetaitoksin. Illalla taitokset vielä vaihdetaan... yötä vasten.
Toivottavasti pääsen maanantaina kotiin... tekeen kalapataa, mateesta!
Päivänjatkoja sulle, mä alan syömään nyt pinaattikeittoa (kuulemma) väri on oikea, muttei maistu miltään... eikä munaa ole edes murusina, keiton kanssa! Fuskua! 19.11 kirjoitti:
Käsitit aivan oikein, juuri noin minäkin ajattelin... siitä miehestä jäi sellainen hyvä mieli päälimmäiseksi mieleeni. Todellisuudessa en häntä mitenkään pohjimmiltaan tunne, saattaisi mies siis olla ihan mitä vaan. Mutt ne pienet juttu hetket oli kyllä ihan mielenkiintoisia ja mukavia.
Tunnen itseni taas ihmiseksi! Se alipaineella toimiva "muovipumppu" irroitettiin tänään mun kaulaltani pois, lääkäri poisti sen ja laborantti vei "aarteensa" mukanaan... kera muiden verinäytteideni. Tutkivat nyt vielä sen "pumpunkin" sisällön, kai sinne nyt on jäänyt vaikka mitä... ja kyllä ne eritteet sellaisessa pikkusäiliössä taatusti pilaantuvat.
Hyi hitsi, kun ajatteleekin asiaa tarkemmin... verihän kiipeää myös ylöspäin hiljakseen...??? Millainenhan pöpöviljelmä sieltä paljastuukaan... no ei tuo haava ainakaan tulehtuneelta näyttänyt, minusta.
Halusin nähdä sen käsipeilistäni, ennen kuin se peitettiin sidetaitoksin. Illalla taitokset vielä vaihdetaan... yötä vasten.
Toivottavasti pääsen maanantaina kotiin... tekeen kalapataa, mateesta!
Päivänjatkoja sulle, mä alan syömään nyt pinaattikeittoa (kuulemma) väri on oikea, muttei maistu miltään... eikä munaa ole edes murusina, keiton kanssa! Fuskua!Juu ja eihän tuollaisista tosiaan tarvitsekaan mitään kehittyä, monesti varmaan parempi se kiva muisto kuin liikaa tietoa. Voihan tuollaisistakin sitten joskus hyvissä olosuhteissa kehittyä vaikka mitä mutta jos ei niin eipä niiden perään liikoja kannata jäädä suremaan, aina voi silti mielessään pitää sen mukavan muiston.
Älä mieti liikaa nyt niitä pöpöjä, keskityt vaan siihen paranemiseen ja varmaan toi kun tunnet ittse taas ihmiseksi on aika hyvä merkki siitä että kroppa ja mieli alkaa normaalisti tuosta nyt sitten voimaantumaan :)
Eihän ne sairaalaruuat kuulemma mitään gurmeeta oo ja kun sinäkin itse aika hyvä kokki käsittääkseni niin varmaan vielä sitten pykälän mauttomampaa sun suussa mutta etköhän sä sieltä kohtapuoliin kotiudukin jo omien keittopatojen ääreen niin laatu & maku sitten kyllä varmaan paranee. Päivänjatkoja :)- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Juu ja eihän tuollaisista tosiaan tarvitsekaan mitään kehittyä, monesti varmaan parempi se kiva muisto kuin liikaa tietoa. Voihan tuollaisistakin sitten joskus hyvissä olosuhteissa kehittyä vaikka mitä mutta jos ei niin eipä niiden perään liikoja kannata jäädä suremaan, aina voi silti mielessään pitää sen mukavan muiston.
Älä mieti liikaa nyt niitä pöpöjä, keskityt vaan siihen paranemiseen ja varmaan toi kun tunnet ittse taas ihmiseksi on aika hyvä merkki siitä että kroppa ja mieli alkaa normaalisti tuosta nyt sitten voimaantumaan :)
Eihän ne sairaalaruuat kuulemma mitään gurmeeta oo ja kun sinäkin itse aika hyvä kokki käsittääkseni niin varmaan vielä sitten pykälän mauttomampaa sun suussa mutta etköhän sä sieltä kohtapuoliin kotiudukin jo omien keittopatojen ääreen niin laatu & maku sitten kyllä varmaan paranee. Päivänjatkoja :)Moikka! Turhaan mä ruuasta narisin vaikka se mautonta olikin, yksistään se et siinä ei juuri suolaa edes oltu käytetty... riittää jo latistamaan sen keiton makua. Nälkä sillä kuitenkin katosi hyvin ja se oli varmaan pääasia, kuten myös se ettei maistunut pahallekaan ja oli helppo niellä. Keittiössä oli huomioitu hienosti; mun arka nieluni!
Toisilla oli paljon kiinteämpää ruokaa, joka myös tuoksui hyvälle... ainakin mun nenässäni.
No nyt teki suku vierailu hyökkäyksen tänne, kun huomenissa ilmeisemmin pääsen kotiin. Faija ainakin broidille kertonut mun räksytyksestäni... "etten tarvitse todistajia siitä miten sairaan näköiseltä mä näytän petini pohjalla raatona maaten!"
Tuli asia esille ensimmäisessä broidin kommentissa;"Moikka sullekin,..." heti sen jälkeen. Käly totesi siihen...ett nyt ette ala laittaan showta pystyyn, lähdetäänkö kahvioon? Tarjoon teille jäätelöt ja teet/kahvit tai kaakaot! Ilmoitin sairaanhoitajalle ett poistumme kahvioon, jos joku kysyisi mua... ja mulla on känny mukana, soittaa voi.
Broidi oli vaimonsa kanssa juuri lähdössä ja mä aikeissa palata osastolle; kun systeri pesueensa ja äijänsä kanssa saapui kahvioon. Niin mä jäin heidän seuraansa vielä istumaan sinne. Selvis siinä jutellessa ett käly oli lähettänyt textiviestin ett istumme sairaalan kahviossa, joten osasivat tulla sinne suoraan. Niillä oli ollut jo aamulla keskenäistä kommunikaatiota siitä, miten vierailevat mun luonani täällä.
Jokaiselle kun oli selvää etten mä tykkää näistä sairaala vierailuista, silloin kun en oikein ole "täydessä terässä", ja nyt kun voin jo paremmin... alkoi olla viimeisiä hetkiä; ett muksutkin käyvät sairaalassa katsomassa potilasta.
Systerillä siis oli ihan opetusmielessä mukulille; tämä käynti sairaalassa potilaan luona.
Muksuille selitin etten ota nyt pienintäkään muksuista syliini... enkä taatusti pussaile, halita voidaan nopeasti! Ostin jäätelöt, viinerit ja litran limsaa muksuille, mulla on nyt ½-litraa limua jäljellä tuossa. Roskiin menee...jollei jollekulle kelpaa, en minä hiilihappoista edes yritä juoda.
Kohta tulee iltapalaa, joka mulle on samaa kuin kaksi mukillista teetä! (ja jos niillä nyt sattuisi olemaan tuore paahtoleivän siivu tarjota) Leivästä voin ottaa reunat pois ja kastaa sen leivän ensin teehen ja syödä vaika pikkulusikalla sen todella pehmeenä.
Siinäpä mun tämän päivän tapahtumat pääpiirteissään.
Mitäs sinä olet puuhaillut tämän päivän aikana?
Teitkös itse ruokaa vai lämmititkö eineksiä? =)) 19.11 kirjoitti:
Moikka! Turhaan mä ruuasta narisin vaikka se mautonta olikin, yksistään se et siinä ei juuri suolaa edes oltu käytetty... riittää jo latistamaan sen keiton makua. Nälkä sillä kuitenkin katosi hyvin ja se oli varmaan pääasia, kuten myös se ettei maistunut pahallekaan ja oli helppo niellä. Keittiössä oli huomioitu hienosti; mun arka nieluni!
Toisilla oli paljon kiinteämpää ruokaa, joka myös tuoksui hyvälle... ainakin mun nenässäni.
No nyt teki suku vierailu hyökkäyksen tänne, kun huomenissa ilmeisemmin pääsen kotiin. Faija ainakin broidille kertonut mun räksytyksestäni... "etten tarvitse todistajia siitä miten sairaan näköiseltä mä näytän petini pohjalla raatona maaten!"
Tuli asia esille ensimmäisessä broidin kommentissa;"Moikka sullekin,..." heti sen jälkeen. Käly totesi siihen...ett nyt ette ala laittaan showta pystyyn, lähdetäänkö kahvioon? Tarjoon teille jäätelöt ja teet/kahvit tai kaakaot! Ilmoitin sairaanhoitajalle ett poistumme kahvioon, jos joku kysyisi mua... ja mulla on känny mukana, soittaa voi.
Broidi oli vaimonsa kanssa juuri lähdössä ja mä aikeissa palata osastolle; kun systeri pesueensa ja äijänsä kanssa saapui kahvioon. Niin mä jäin heidän seuraansa vielä istumaan sinne. Selvis siinä jutellessa ett käly oli lähettänyt textiviestin ett istumme sairaalan kahviossa, joten osasivat tulla sinne suoraan. Niillä oli ollut jo aamulla keskenäistä kommunikaatiota siitä, miten vierailevat mun luonani täällä.
Jokaiselle kun oli selvää etten mä tykkää näistä sairaala vierailuista, silloin kun en oikein ole "täydessä terässä", ja nyt kun voin jo paremmin... alkoi olla viimeisiä hetkiä; ett muksutkin käyvät sairaalassa katsomassa potilasta.
Systerillä siis oli ihan opetusmielessä mukulille; tämä käynti sairaalassa potilaan luona.
Muksuille selitin etten ota nyt pienintäkään muksuista syliini... enkä taatusti pussaile, halita voidaan nopeasti! Ostin jäätelöt, viinerit ja litran limsaa muksuille, mulla on nyt ½-litraa limua jäljellä tuossa. Roskiin menee...jollei jollekulle kelpaa, en minä hiilihappoista edes yritä juoda.
Kohta tulee iltapalaa, joka mulle on samaa kuin kaksi mukillista teetä! (ja jos niillä nyt sattuisi olemaan tuore paahtoleivän siivu tarjota) Leivästä voin ottaa reunat pois ja kastaa sen leivän ensin teehen ja syödä vaika pikkulusikalla sen todella pehmeenä.
Siinäpä mun tämän päivän tapahtumat pääpiirteissään.
Mitäs sinä olet puuhaillut tämän päivän aikana?
Teitkös itse ruokaa vai lämmititkö eineksiä? =))"Käly totesi siihen...ett nyt ette ala laittaan showta pystyyn, lähdetäänkö kahvioon?"
Käly ilmeisesti tuntee teidät tarpeeksi hyvin niin osasi fiksusti hoitaa tilanteen :D Ja muutenkinhan toi oli varmaan ihan mukava tosiaan sulle ja heillekin kun tulivat nyt sitten kun alat jo oleen kondiksessa ja kuitenkin jo jollain tavoin keskustelukuntoinen. Ihan hyvin systeriltäs kyllä aateltu varmaankin toi että muksut pääsee sairaalaa kattomaan, ei oo sitten niin pelottavan tuntuinen paikka jos sinne josus itte joutuvat tutkittavaks, toivottavasti ei tietenkään tarviis joutua.
Mulla on ollu ihan laiska päivä, lueskelua, nettiä ja puheluiden soittamista/vastaanottamista. Ruokahommakin tuli helpolla kun oli vielä hernekeittoo jäljellä. Sekin helposti tehtyä eli ihan vaan purkista paitsi että naudanjauhelihaa ja sipulia tietysti piti paistaa sekaan sattumiksi. Tavallaanhan se on melkein einesevästä mutta kun aina tulee perushernariin tuunattua joko jauhelihaa tai pekonia sekaan niin vois sanoo puolivalmisteeks. Pikkusen parempaa saattais tulla jos tekis "oikeita" herneitä liottamalla yön yli ja sitten keittämällä mutta kun nuo purkkijututkin säilyy hyvin ja niistä ihan kohtuu hyvä tulee niin olen tyytynyt noin tehtyyn, ruisleivän kanssa maistuu hyvin.- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
"Käly totesi siihen...ett nyt ette ala laittaan showta pystyyn, lähdetäänkö kahvioon?"
Käly ilmeisesti tuntee teidät tarpeeksi hyvin niin osasi fiksusti hoitaa tilanteen :D Ja muutenkinhan toi oli varmaan ihan mukava tosiaan sulle ja heillekin kun tulivat nyt sitten kun alat jo oleen kondiksessa ja kuitenkin jo jollain tavoin keskustelukuntoinen. Ihan hyvin systeriltäs kyllä aateltu varmaankin toi että muksut pääsee sairaalaa kattomaan, ei oo sitten niin pelottavan tuntuinen paikka jos sinne josus itte joutuvat tutkittavaks, toivottavasti ei tietenkään tarviis joutua.
Mulla on ollu ihan laiska päivä, lueskelua, nettiä ja puheluiden soittamista/vastaanottamista. Ruokahommakin tuli helpolla kun oli vielä hernekeittoo jäljellä. Sekin helposti tehtyä eli ihan vaan purkista paitsi että naudanjauhelihaa ja sipulia tietysti piti paistaa sekaan sattumiksi. Tavallaanhan se on melkein einesevästä mutta kun aina tulee perushernariin tuunattua joko jauhelihaa tai pekonia sekaan niin vois sanoo puolivalmisteeks. Pikkusen parempaa saattais tulla jos tekis "oikeita" herneitä liottamalla yön yli ja sitten keittämällä mutta kun nuo purkkijututkin säilyy hyvin ja niistä ihan kohtuu hyvä tulee niin olen tyytynyt noin tehtyyn, ruisleivän kanssa maistuu hyvin.Onhan sitä itsekin tullut yksinään Jalostajan hernekeittoa... jalostaneeksi vielä lisää. Kuorittua porkkanaa renkaina kattilaan, pari-kolme desiä vettä ja kiehumaan... lisäten siihen sen pienen purkitetun hernarin ja käristtyä sipulia ja amerikanpekonia murusina.
Sen rasvan pekonista annan kyllä ensin imeytyä talouspaperiin. Kuivattua timjamia vielä joukkoon ja annan keitoksen jäähtyä suuhuni sopivan lämpöiseksi.
Näkkileipää ja voita, ehdottomasti hernekeiton kanssa!
Sinappiakin voi keittoon lisätä jokainen itse lautasellaan mauksi, jos haluaa! Minä niin teen harvemmin, koska hieman makean ja suolaisen yhdistelmä sopii parhaiten minusta hernekeiton perusmakuun. (makeus tulee porkkanasta)
Isommalle porukalle keitän jo kuivatuista herneistä ja porsaan lihasta...
Esim. rimpsuluista tulee erittäin hyvää... ja kesällä grillikatoksessa ruokaillessa ei luusoppa edes haittaa... kuin ehkä esteettisesti joitakin.
Mukulat tykkää erityisesti syödä niitä grilliluita sormin sieltä keiton joukosta, varmistan aina käsienpesun heiltä; olemalla itse silloin vahtimassa sen toimituksen!
Silloin tällöin kesäisin mökillä... 8 litran vanhan Viktoria- painekattilan keitän täyteen ainakin jos viikonlopuksi teen hernekeittoa.
Ei siitä pakastimeen mitään riitä... porukka syö aina innolla sitä, kotitekoista kun eivät itse viitsi keittää montaa tuntia. Lättyjä vielä jälkkäriksi... ja kaikki ovat tyytyväisiä!
Olen syönyt sen pienen After Eight paketin parissa päivässä, enää 2palaa jäljellä.
Näkyilee... 19.11 kirjoitti:
Onhan sitä itsekin tullut yksinään Jalostajan hernekeittoa... jalostaneeksi vielä lisää. Kuorittua porkkanaa renkaina kattilaan, pari-kolme desiä vettä ja kiehumaan... lisäten siihen sen pienen purkitetun hernarin ja käristtyä sipulia ja amerikanpekonia murusina.
Sen rasvan pekonista annan kyllä ensin imeytyä talouspaperiin. Kuivattua timjamia vielä joukkoon ja annan keitoksen jäähtyä suuhuni sopivan lämpöiseksi.
Näkkileipää ja voita, ehdottomasti hernekeiton kanssa!
Sinappiakin voi keittoon lisätä jokainen itse lautasellaan mauksi, jos haluaa! Minä niin teen harvemmin, koska hieman makean ja suolaisen yhdistelmä sopii parhaiten minusta hernekeiton perusmakuun. (makeus tulee porkkanasta)
Isommalle porukalle keitän jo kuivatuista herneistä ja porsaan lihasta...
Esim. rimpsuluista tulee erittäin hyvää... ja kesällä grillikatoksessa ruokaillessa ei luusoppa edes haittaa... kuin ehkä esteettisesti joitakin.
Mukulat tykkää erityisesti syödä niitä grilliluita sormin sieltä keiton joukosta, varmistan aina käsienpesun heiltä; olemalla itse silloin vahtimassa sen toimituksen!
Silloin tällöin kesäisin mökillä... 8 litran vanhan Viktoria- painekattilan keitän täyteen ainakin jos viikonlopuksi teen hernekeittoa.
Ei siitä pakastimeen mitään riitä... porukka syö aina innolla sitä, kotitekoista kun eivät itse viitsi keittää montaa tuntia. Lättyjä vielä jälkkäriksi... ja kaikki ovat tyytyväisiä!
Olen syönyt sen pienen After Eight paketin parissa päivässä, enää 2palaa jäljellä.
Näkyilee...Tuota tinjamia ei ole tullutkaan kokeiltua, varmaan siksi kun ei mulla mausteista taida sitä löytyäkään :D, mutta tosiaan mausteista tuli mieleen että että itse ropsauttelen jotain pippuria sekaan usein ja sitä naudan jauhelihaa suosittelen, minusta melkeinpä parempi tulee sen kuin pekonin kanssa ja sinappia tosiaan tulee laitettua aina.
Isolle porukalle varmaan tosiaan kannattaa tuo kattilallinen tehdä ihan "oikein" varmaan kelpaa kun kotona varmaan harvemmin tulee laitettua kun on ne keittoajat kuitenkin pitkiä. Ehkä jos joskus saan hankittua haudutuspadan niin sitten varmaan alan itsekin tekemään ihan "oikeaa"" hernaria.
Nuo after-eightit on aika koukuttavia, ei mullakaan tuossa joulun aikaan tainnut kestää kuin pari päivää päksi. Jostain syystä vaikkei ihan suosikkisuklaata, periaatteessa tykkään jostain pähkinäsuklaasta enemmän, katosi ne afteritkin aika äkkiä :) Näkyillään.- 19.11
Harmaaritari kirjoitti:
Tuota tinjamia ei ole tullutkaan kokeiltua, varmaan siksi kun ei mulla mausteista taida sitä löytyäkään :D, mutta tosiaan mausteista tuli mieleen että että itse ropsauttelen jotain pippuria sekaan usein ja sitä naudan jauhelihaa suosittelen, minusta melkeinpä parempi tulee sen kuin pekonin kanssa ja sinappia tosiaan tulee laitettua aina.
Isolle porukalle varmaan tosiaan kannattaa tuo kattilallinen tehdä ihan "oikein" varmaan kelpaa kun kotona varmaan harvemmin tulee laitettua kun on ne keittoajat kuitenkin pitkiä. Ehkä jos joskus saan hankittua haudutuspadan niin sitten varmaan alan itsekin tekemään ihan "oikeaa"" hernaria.
Nuo after-eightit on aika koukuttavia, ei mullakaan tuossa joulun aikaan tainnut kestää kuin pari päivää päksi. Jostain syystä vaikkei ihan suosikkisuklaata, periaatteessa tykkään jostain pähkinäsuklaasta enemmän, katosi ne afteritkin aika äkkiä :) Näkyillään.Heräsin juuri! Sammuin eilen illalla kuin saunalyhty, oli tarkoitus vielä tulla takaisin palstalle... mut uni vei mukanaan.
Heräsin kännykkä kädessäni äsken... se olisi saattanut tippuakin nukkuessani ja rikkoontua. En vaan tällä kertaa ole onnekseni kääntyillyt unissani.
Jano mulla on, suklaan syönnistä varmaan johtuen, sitä on tullut nyt oikein mässäiltyä! Joskus on päiviäkin välissä ettei tule maistettua yhtään mitään makeista... jollei hunajaa teessäni oteta ollenkaan lukuun.
Niin ett... Hyvää yötä vain, näin jälkikäteen! ... tulin sanomaan...
ja alan nukumaan uudelleen. 19.11 kirjoitti:
Heräsin juuri! Sammuin eilen illalla kuin saunalyhty, oli tarkoitus vielä tulla takaisin palstalle... mut uni vei mukanaan.
Heräsin kännykkä kädessäni äsken... se olisi saattanut tippuakin nukkuessani ja rikkoontua. En vaan tällä kertaa ole onnekseni kääntyillyt unissani.
Jano mulla on, suklaan syönnistä varmaan johtuen, sitä on tullut nyt oikein mässäiltyä! Joskus on päiviäkin välissä ettei tule maistettua yhtään mitään makeista... jollei hunajaa teessäni oteta ollenkaan lukuun.
Niin ett... Hyvää yötä vain, näin jälkikäteen! ... tulin sanomaan...
ja alan nukumaan uudelleen.Ei ole mitään teidän keskustelua vastaan, mutta mulle päsähtää ilmoituksia tänne niistä joka kerta. Sopikaa joku oma aloitus jonnekin ja sit seurustelkaa siellä. :-) Jookoskookos?
- 19.11
tähänsekaappi kirjoitti:
Ei ole mitään teidän keskustelua vastaan, mutta mulle päsähtää ilmoituksia tänne niistä joka kerta. Sopikaa joku oma aloitus jonnekin ja sit seurustelkaa siellä. :-) Jookoskookos?
Sorry! Anna anteeksi ajattelemattomuuteni, tarkoitus ei ollut häiritä sinun ketjuasi.
Näin tämän huomautuksesi jo yhden aikoihin päivällä, kun olin juuri kotiutunut sairaalasta. Täällä kotona oli kuitenkin paljon kaikenlaista tehtävää, joten vastaus nyt venyi ihan tähän asti.
Olen ollut vähän "alamaissa" kun olen muutaman viikon sairastellut ja viimeiset kaksi viikkoa viettänyt käytännöllisesti sairaalan sängyssä. Muutama päivä sitten minut myös leikattiin ja olin kaikenlaisissa letkuissa ja koneissa kiinni. Puhumaankaan en pystynyt ja kommunikointia kävin iPhonen kanssa omaisiin ja tälle palstalle.
Mulla oli seuran puutetta ja plätisin Harmaaritarin kanssa niitä näitä, minä en vain ymmärtänyt ett häiritsimme sinua viestittelyllämme.
OK... asia tuli mulle selväksi ja häirintä loppui tähän!
Pahoitteluni myös Harmaaritarille ett sotkin hänetkin mukaan... lähettämällä tähän ketjuun aina uusia ja uusia viestejä, herrasmiehenä hän vastasi niihin.
Minä jatkan opintojeni kanssa ja keskityn nyt niihin... seuraavat 12 päivää olen ainakin saikulla ja tilanne arvioidaan silloin uudestaan... jatkoa seuraa jos vielä on tarvis.
Jookoskookos... kuulostat ihan muikkuselta!
Mukavaa iltaa kaikille... tähänsekaappi kirjoitti:
Ei ole mitään teidän keskustelua vastaan, mutta mulle päsähtää ilmoituksia tänne niistä joka kerta. Sopikaa joku oma aloitus jonnekin ja sit seurustelkaa siellä. :-) Jookoskookos?
Sorry minunkin puolesta vaikka en nyt niin hirveän pahoillani ole kuitenkaan :D sovitaan vaikka niin että 19.11 kommentoi sitten johonkin muuhun ketjuun ensi kerralla missä mun kommenttia tai sitten minä hänen jossain muussa ketjussa olevaan kommenttiin niin ongelma poistuu.
19.11:lle, ei tarvii mulle pahoitella ollenkaan, ei tässä ole kuinkaan pahemmin kuitenkaan kenellekään käynyt ja pääasia että pääsit nyt sitten kotiin, ilmeisesti siis kaikki kunnossa sairaalakeikan osalta ja toivottavasti ei tarvii sinne ihan heti petipotilaaksi palata. Itse olen tyytyväinen jos omalta osalta olen saanut hieman sun kurjuutta siellä helpotettua rupattelemalla eikä ole ollut ollenkaan vaivaa siitä, pelkästään mukavaahan se on täällä jutustella. Mukavaa iltaa myös teille molemmille osallisille & jatketaan jossain toisessa ketjussa taas kun asiantynkää tulee :)Harmaaritari kirjoitti:
Sorry minunkin puolesta vaikka en nyt niin hirveän pahoillani ole kuitenkaan :D sovitaan vaikka niin että 19.11 kommentoi sitten johonkin muuhun ketjuun ensi kerralla missä mun kommenttia tai sitten minä hänen jossain muussa ketjussa olevaan kommenttiin niin ongelma poistuu.
19.11:lle, ei tarvii mulle pahoitella ollenkaan, ei tässä ole kuinkaan pahemmin kuitenkaan kenellekään käynyt ja pääasia että pääsit nyt sitten kotiin, ilmeisesti siis kaikki kunnossa sairaalakeikan osalta ja toivottavasti ei tarvii sinne ihan heti petipotilaaksi palata. Itse olen tyytyväinen jos omalta osalta olen saanut hieman sun kurjuutta siellä helpotettua rupattelemalla eikä ole ollut ollenkaan vaivaa siitä, pelkästään mukavaahan se on täällä jutustella. Mukavaa iltaa myös teille molemmille osallisille & jatketaan jossain toisessa ketjussa taas kun asiantynkää tulee :)Joo. No problem. Eipä näitä tuu itse mietittyä. Ja mukavaa rupattelua kiva katellakin, mut sit menee vähän sekaisin vaan toi ilmoitusten varsinainen näppäryys. :-D
Ja 19.11 lle vaan ripeää paranemista. :-)
- Pillujen--asiantuntija
Vedä kunnon kännit ja mene baariin hakemaan lohtu suhde. Sitten soitat exälle että löysin uuden jo.
No tähän fiilikseen tekis varmaan tosi hyvää. Ja soittaisin korkeintaan puhelun jota katuisin.
Seuraavana päivänä kauhee rapula, vitutus, hävettäs ja vieläkin pahempi morkkis kaikesta. Että en varmalla...
Ja muksutkin on mun luona, että en siltikään pääsis, vaikka haluisinkin.- Pillujen--asiantuntija
Ei seksistä voi tulla morkkista. Viinasta voi kyllä krapula tulla. Muksut vaan hoitoon jonnekkin ja sitten hauskaa pitämään. Elämä on liian lyhyt joten et voi surra menneitä.
Pillujen--asiantuntija kirjoitti:
Ei seksistä voi tulla morkkista. Viinasta voi kyllä krapula tulla. Muksut vaan hoitoon jonnekkin ja sitten hauskaa pitämään. Elämä on liian lyhyt joten et voi surra menneitä.
No eipä maistus seksikään tähän fiilikseen. En yleensäkään pysty seksiin jos olen alamaissa. Ja viinakset lisäis sen vaikutusta... Eli sit vääntäsin rättiä kantaräkälässä...Ei kiitos.
Ennemmin mä muksujen kaa olen. Ne kyllä myötäelää mun fiiliksissä, vaikka koitan olla pirteä...
- lifeliker
Onnekas, et otat noin kepeästi. Reipas viisi vuotta omaa eroa surtuna ja voiton puolella nyt. Ilahduttaa huomata, että ei enää välitä. Yhtä hölmö sydän silti on, mutta viisaampi sentään. Jätin vastaama mukavalle miehelle, kun epäilin ettei siitä tulisi kuitenkaan mitään. Minun olisi pitänyt karistaa puolivakava helppo ja kahleeton seurusteluni, mutta tyhmän ihastuksen vallassa voisin ottaa takkiini. Laiskuutta tai viisautta. En saa tietää koskaan kumpaako valitsin.
No voipi olla että se tajuaminen on vasta tulossa. Mutta toisaalta, kun syy on jonkinmoinen tiiliseinä, muuri, jonka ali, yli tai läpi ei pääse, ehkä ymmärtää, että luovuttaminen on hyvä.
Mä oon ehkä tässä yrittänytkin selvittää paskaa fiilistä, vaikka suhteessa sinäällään kaikki enemmän kuin hyvin. Jokin muu kuin suhteen sisällä oleva syy eroon on ehkä sydämmellekin rauhottavampi.
Mene ja tiedä. Mutta näillä mennään nyt...
- Huh_huh
Teit tärkeän huomion, onneksi heti alkutaipaleella. Alkuhuumassa kun ei aina välttämättä tajua mitään :) Itselle kävi vastaavasti.
Olin seurustellut reilun kuukauden miehen kanssa, kun tuli "mahdollisuus" olla hänen kanssaan pari viikkoa, hänen luonaan. Voi jessus sitä karmeeta tunnetta, kun yht äkkiä keskellä yötä iski paniikki, et mitä helkkaria sä akka touhuat !! Aamu kun koitti, niin sanoin miehelle, että tää oli tässä. En osannut sen paremmin selittää mitä tarkoitin, tuli vaan niin ahdisstunut olo koko paikasta ja miehestä.
Auton nokka koti kotia ja olin pirun onnellinen, että olin rohkea :)Se ahdistava jännämieskin oli varmaan onnellinen kun ehti pildeä saada. Ei tuossa jännämiehen patjana käymisessä kauheasti kyllä kehumista minusta ole.
Tjaa. No ihan noin ei tässä käynyt kyllä. Yritin kyllä kaikkea, että oisin pystynyt hänen kanssaan elämäni loppuun viemään. Mutta ei auttanut...
” En osannut sen paremmin selittää mitä tarkoitin, tuli vaan niin ahdisstunut olo koko paikasta ja miehestä.”
Pakko nyt tähänkin huomauttaa, että mulla ei ihan hirmusti ymmärrystä heru tuollaisille selityksille. Jos minä saisin tuollaisia ahdistuskohtauksia joihin en edes itse keksisi mitään järkevää syytä niin marssisin kyllä pikapikaa sinne lanttutohtorille. Miten ihmeessä tulet toimeen itsesi kanssa jos teet asioita ymmärtämättä yhtään syytä niihin?- erika-tantta
stellaria81 kirjoitti:
” En osannut sen paremmin selittää mitä tarkoitin, tuli vaan niin ahdisstunut olo koko paikasta ja miehestä.”
Pakko nyt tähänkin huomauttaa, että mulla ei ihan hirmusti ymmärrystä heru tuollaisille selityksille. Jos minä saisin tuollaisia ahdistuskohtauksia joihin en edes itse keksisi mitään järkevää syytä niin marssisin kyllä pikapikaa sinne lanttutohtorille. Miten ihmeessä tulet toimeen itsesi kanssa jos teet asioita ymmärtämättä yhtään syytä niihin?Tismalleen samaa mieltä kanssasi, Stellu.
Muuten olen suhteiden päättämisistä sitä mieltä, että vain rehellisyys on hyvästä. Kyllä toista ihmistä pitää osata kunnioittaa sen verran, että kykenee puhumaan rehellisesti ja suoraan syistä ja tunteista.
En tykkää yhtään esim. Ikiksen ajatuksesta, että jollain ympäripyöreällä diipadaapalla hoidellaan ero muka mallikkaasti...ympäripyöreydet kuuluvat pinnallisiin tuttavuuksiin ja small talk- systeemiin, jossa ei puhuta parisuhteesta tai sen päättämisestä.
Suoruus ja rehellisyys ei tarkoita törkeyttä tai asiattomuuksia. Suoraan ja rehellisesti voi puhua, ja sellaisen puheen voi ottaa vastaan vaikka se hieman satuttaaisikin...siitä alkaa toipuminen, ja niistä vähän kipeältä tuntuvista sanoistakin voi olla suuri oppi tulevaisuuteen.
Joo, ja joskus erosta ja tuntemuksista pitää puhua useampaan kertaan. Varsinkin pitkissä parisuhteissa. Ei ne asiat yhdellä istunnolla aina selkene. erika-tantta kirjoitti:
Tismalleen samaa mieltä kanssasi, Stellu.
Muuten olen suhteiden päättämisistä sitä mieltä, että vain rehellisyys on hyvästä. Kyllä toista ihmistä pitää osata kunnioittaa sen verran, että kykenee puhumaan rehellisesti ja suoraan syistä ja tunteista.
En tykkää yhtään esim. Ikiksen ajatuksesta, että jollain ympäripyöreällä diipadaapalla hoidellaan ero muka mallikkaasti...ympäripyöreydet kuuluvat pinnallisiin tuttavuuksiin ja small talk- systeemiin, jossa ei puhuta parisuhteesta tai sen päättämisestä.
Suoruus ja rehellisyys ei tarkoita törkeyttä tai asiattomuuksia. Suoraan ja rehellisesti voi puhua, ja sellaisen puheen voi ottaa vastaan vaikka se hieman satuttaaisikin...siitä alkaa toipuminen, ja niistä vähän kipeältä tuntuvista sanoistakin voi olla suuri oppi tulevaisuuteen.
Joo, ja joskus erosta ja tuntemuksista pitää puhua useampaan kertaan. Varsinkin pitkissä parisuhteissa. Ei ne asiat yhdellä istunnolla aina selkene."En tykkää yhtään esim. Ikiksen ajatuksesta, että jollain ympäripyöreällä diipadaapalla hoidellaan ero muka mallikkaasti"
Joopa joo, kuinkahan moni ihan oikeasti haluaa kuulla esim. että "Olet liian ruma/lihava/lyhyt/tyhmä tms." syyksi seurustelun päättämiseen? Minusta ei ihan kaikkea aina tarvitse mölistä ääneen jos samaan lopputulokseen voi päästä vähemmällä mielen pahoittamisella.- erika-tantta
Harmaaritari kirjoitti:
"En tykkää yhtään esim. Ikiksen ajatuksesta, että jollain ympäripyöreällä diipadaapalla hoidellaan ero muka mallikkaasti"
Joopa joo, kuinkahan moni ihan oikeasti haluaa kuulla esim. että "Olet liian ruma/lihava/lyhyt/tyhmä tms." syyksi seurustelun päättämiseen? Minusta ei ihan kaikkea aina tarvitse mölistä ääneen jos samaan lopputulokseen voi päästä vähemmällä mielen pahoittamisella.Tuosta listastasi herää kysymys, miksi ylipäätään eroa haluava on alkanut suhteeseen, jos toinen on hänen mielestään ruma/lyhyt/tyhmä tms. Ainoastaan tuo lihavuus on voinut tulla suhteen kestäessä...no ehkä tyhmyyteenkin voi törmätä suhteen edetessä, mutta se on hieman suhteellista..
Eli todellakin, jos eroa haluava haluaa eron mainitsemistasi syistä, olisi se ensisijaisen tärkeää saada jätetyn tajuntaan. Olisihan se varmasti sudänsuruissaan kieriskelevälle helpompaa toipua, kun tajuaisi totuuden suhteen laadusta!
Ja kaiken tuon voi sanoa kauniimminkin: olet esteettisesti hieman haastavaa kohde katsella/ olet vertikaalisesti turhan rajoittunut/kykysi tuottaa minulle älyllisiä haasteita ei ole ihan sitä mitä haluaisin/olet laajentanut fyysistä reviiriäsi ihan liikaa suhteemme aikana...hahahahahhahahahhhh:D
Ne ihmiset, jotka eivät uskalla puhua totta, pelkäävät olla rehellisiä itselleen. Eivät ihmiset pelkää toisen tunteiden loukkaamista...pohjimmiltaan...Jos niin olisi, ihmiset eivät riitelisi tai kiistelisi.
Se on rankkaa havaita itsessään epämiellyttäviä piirteitä ja vaatii paljon pokkaa myöntää niitä asioita itsessään. Kukapa sitä nyt ääneen haluaisi sanoa, että olet liian tyhmä/ruma/lihava/lyhyt? Hyvin harva.Koska niin sanoessaan kertoisi omista motiiveistaan ja omasta pinnallisuudestaan ihan liikaa, ja ehkä jopa paljastaisi pahimmassa tapauksessa vain käyttäneensä hyväksi (fyysisesti tai taloudellisesti tai mitä nyt onkaan) toista ihmistä...
Totuus on rankka laji. Siksi itselleen uskoteltuna "korrektius ja valhe toisen hyväksi" on ollut niin suosittua ihmisten keskuuudessa kautta aikain...ihminen rakastaa pettää itseään, koska se suojelee ihmistä omalta itseltään. Oma käsitys omasta hyvyydestä ja jaloudesta ei saa säröjä.
Aiheesta on kirjoitettu niin monta tarinaa ja tarinan muunnosta, että enpä enää jaksa muuta naputella. Joka ei osaa ihmisyydestä tajuta tätä surkuhupaisan ankeaa puolta, on omasta mielestäni ihmisenä raakile. Ei pelkästään parisuhteessa, vaan myös yksilönä. Sellainen keskenkasvuinen henkisesti.
Mutta toisaalta, heitä löytyy sekä miehistä että naisista tasapuolisesti ja mitä erilaisimmista yhteyksistä. Kauniisti sanottuna rehellisiksi itseään mainostavat henkilöt pystyvät kyllä elämään tämänkin epämiellyttäväksi kokemansa faktan kanssa, koska heillä on aivan erinomainen kyky joustaa totuudessa oman egonsa tarpeiden mukaan.
Sehän on usein ollut todella hyödyllistä historiassakin. Ei tämmöinen kummallisuus olisi ihmisissä muutoin säilynyt, heh. Ihminen on opportunistinen kuin apina, näin se on... erika-tantta kirjoitti:
Tuosta listastasi herää kysymys, miksi ylipäätään eroa haluava on alkanut suhteeseen, jos toinen on hänen mielestään ruma/lyhyt/tyhmä tms. Ainoastaan tuo lihavuus on voinut tulla suhteen kestäessä...no ehkä tyhmyyteenkin voi törmätä suhteen edetessä, mutta se on hieman suhteellista..
Eli todellakin, jos eroa haluava haluaa eron mainitsemistasi syistä, olisi se ensisijaisen tärkeää saada jätetyn tajuntaan. Olisihan se varmasti sudänsuruissaan kieriskelevälle helpompaa toipua, kun tajuaisi totuuden suhteen laadusta!
Ja kaiken tuon voi sanoa kauniimminkin: olet esteettisesti hieman haastavaa kohde katsella/ olet vertikaalisesti turhan rajoittunut/kykysi tuottaa minulle älyllisiä haasteita ei ole ihan sitä mitä haluaisin/olet laajentanut fyysistä reviiriäsi ihan liikaa suhteemme aikana...hahahahahhahahahhhh:D
Ne ihmiset, jotka eivät uskalla puhua totta, pelkäävät olla rehellisiä itselleen. Eivät ihmiset pelkää toisen tunteiden loukkaamista...pohjimmiltaan...Jos niin olisi, ihmiset eivät riitelisi tai kiistelisi.
Se on rankkaa havaita itsessään epämiellyttäviä piirteitä ja vaatii paljon pokkaa myöntää niitä asioita itsessään. Kukapa sitä nyt ääneen haluaisi sanoa, että olet liian tyhmä/ruma/lihava/lyhyt? Hyvin harva.Koska niin sanoessaan kertoisi omista motiiveistaan ja omasta pinnallisuudestaan ihan liikaa, ja ehkä jopa paljastaisi pahimmassa tapauksessa vain käyttäneensä hyväksi (fyysisesti tai taloudellisesti tai mitä nyt onkaan) toista ihmistä...
Totuus on rankka laji. Siksi itselleen uskoteltuna "korrektius ja valhe toisen hyväksi" on ollut niin suosittua ihmisten keskuuudessa kautta aikain...ihminen rakastaa pettää itseään, koska se suojelee ihmistä omalta itseltään. Oma käsitys omasta hyvyydestä ja jaloudesta ei saa säröjä.
Aiheesta on kirjoitettu niin monta tarinaa ja tarinan muunnosta, että enpä enää jaksa muuta naputella. Joka ei osaa ihmisyydestä tajuta tätä surkuhupaisan ankeaa puolta, on omasta mielestäni ihmisenä raakile. Ei pelkästään parisuhteessa, vaan myös yksilönä. Sellainen keskenkasvuinen henkisesti.
Mutta toisaalta, heitä löytyy sekä miehistä että naisista tasapuolisesti ja mitä erilaisimmista yhteyksistä. Kauniisti sanottuna rehellisiksi itseään mainostavat henkilöt pystyvät kyllä elämään tämänkin epämiellyttäväksi kokemansa faktan kanssa, koska heillä on aivan erinomainen kyky joustaa totuudessa oman egonsa tarpeiden mukaan.
Sehän on usein ollut todella hyödyllistä historiassakin. Ei tämmöinen kummallisuus olisi ihmisissä muutoin säilynyt, heh. Ihminen on opportunistinen kuin apina, näin se on...Joo no sulla on oma mielipiteesi tuosta ja mulla omani, minä nyt en mitenkään sitä itsensä pettämisenä millään tavalla pidä jos ei halua turhaan loukata toista. Kerran juttelin yhden suorapuheisen naisen kanssa, se oli ihan ok näköinen ja oli kai ylpeä siitä kun hän "uskaltaa sanoa", arvaa hävettikö kun se alkoi suureen ääneen ihmettelemään viereisen pöydän pariskuntaa niin että varmasti kuulivat? Olihan niillä ulkonäössä tasoeroa aikalailla mutta kävi kyllä sääliksi sitä miestä kun se nainen on varmasti sen kanssa vain rahan vuoksi jne. Oli se sitten hiljaa kun sille sanoi mutta minua v..tti olla semmoisen ihmisen seurassa joka ei yhtään ajattele sanomisiaan tai sitä miten ne voivat loukata muita ihmisiä.
- erika-tantta
Harmaaritari kirjoitti:
Joo no sulla on oma mielipiteesi tuosta ja mulla omani, minä nyt en mitenkään sitä itsensä pettämisenä millään tavalla pidä jos ei halua turhaan loukata toista. Kerran juttelin yhden suorapuheisen naisen kanssa, se oli ihan ok näköinen ja oli kai ylpeä siitä kun hän "uskaltaa sanoa", arvaa hävettikö kun se alkoi suureen ääneen ihmettelemään viereisen pöydän pariskuntaa niin että varmasti kuulivat? Olihan niillä ulkonäössä tasoeroa aikalailla mutta kävi kyllä sääliksi sitä miestä kun se nainen on varmasti sen kanssa vain rahan vuoksi jne. Oli se sitten hiljaa kun sille sanoi mutta minua v..tti olla semmoisen ihmisen seurassa joka ei yhtään ajattele sanomisiaan tai sitä miten ne voivat loukata muita ihmisiä.
Puolustushan tuokin on, oikein defenssi klassisesta luokasta.
Suhdetta päätettäessä ei puhuta törppöjen naapureiden käytöksestä ravintolassa, laivalla tai puutarhajuhlissa. Puhutaan toisilleen läheisten, intiimissä kanssakäymisessä olleiden ihmisten suhteen lopusta.
Ihan näin epähienosti sanottuna: jos olet uskaltanut pieraista tyttöystäväsi läsnäollessa, et ole mies etkä mikään, jos et uskalla sanoa TOTUUDELLISESTI mikä hiertää kun eroa teet.
Kunnioitus toista kohtaan on rehellisyyttä ja päinvastoin. Miksikö, ihmettelet varmaan...Ihan just siksi, että se vaatii oman sisäisen vajakkinsa tunnistamista. Se on myös suurin myötätunnon ja kunnioituksen osoitus vastapuolelle, vaikka näppituntumalta ei siltä tuntuisi.
Kuten sanoin: rehellisyys on rankka hommeli. Ihan itse olen tämän omalla kohdallani havainnut. - 6546547657
Harmaaritari kirjoitti:
Joo no sulla on oma mielipiteesi tuosta ja mulla omani, minä nyt en mitenkään sitä itsensä pettämisenä millään tavalla pidä jos ei halua turhaan loukata toista. Kerran juttelin yhden suorapuheisen naisen kanssa, se oli ihan ok näköinen ja oli kai ylpeä siitä kun hän "uskaltaa sanoa", arvaa hävettikö kun se alkoi suureen ääneen ihmettelemään viereisen pöydän pariskuntaa niin että varmasti kuulivat? Olihan niillä ulkonäössä tasoeroa aikalailla mutta kävi kyllä sääliksi sitä miestä kun se nainen on varmasti sen kanssa vain rahan vuoksi jne. Oli se sitten hiljaa kun sille sanoi mutta minua v..tti olla semmoisen ihmisen seurassa joka ei yhtään ajattele sanomisiaan tai sitä miten ne voivat loukata muita ihmisiä.
Niin.. Me ihmiset ollaan niin eri tyyppisiä.. Myös mulle nuo "suoraan sanojat" on pahin turn off -onneksi tunnistan ne nykyään helposti.
Toivon, että minut jätetään just Ikiksen tyyliin. Itse teen samoin. Aika yleistä nykyään.. Miksi hommaisin itselleni vihamiehen ihan turhaan?
Mutta kukin tyylillään.. 6546547657 kirjoitti:
Niin.. Me ihmiset ollaan niin eri tyyppisiä.. Myös mulle nuo "suoraan sanojat" on pahin turn off -onneksi tunnistan ne nykyään helposti.
Toivon, että minut jätetään just Ikiksen tyyliin. Itse teen samoin. Aika yleistä nykyään.. Miksi hommaisin itselleni vihamiehen ihan turhaan?
Mutta kukin tyylillään..Näinpä. Minusta tuntuu että aika moni ei oikein edes ymmärrä mitä kaikkea mielipahaa ne voi "suoruudellaan" ja rehellisyydellään" aiheuttaa ihan turhaan. Niin kuin nyt ko. tapauksessakin "tähänsekaappi" oli jo tehnyt päätöksensä ja silti minusta ihan turhaan meni avautumaan syistä kun ne syyt tuntuu vieläpä olleen enemmän hänen omissa aika suoraviivaisissa oletuksissa kuin missään konkreettisissa faktoissa pitkältä ajalta. Jos on yhden kerran todistanut jotain joka luultavasti vain lapsen kapinaa siitä kun on uusi ihan outu ukko tullut taloon niin jotenkin tuntuu aika voimakkaalta reaktiolta ja ehkä ne todelliset syyt erohaluun onkin sitten muualla, tuo tapaus vaan eskaloi toimimaan.
- gfdgfdgfkkjnkm
Harmaaritari kirjoitti:
Näinpä. Minusta tuntuu että aika moni ei oikein edes ymmärrä mitä kaikkea mielipahaa ne voi "suoruudellaan" ja rehellisyydellään" aiheuttaa ihan turhaan. Niin kuin nyt ko. tapauksessakin "tähänsekaappi" oli jo tehnyt päätöksensä ja silti minusta ihan turhaan meni avautumaan syistä kun ne syyt tuntuu vieläpä olleen enemmän hänen omissa aika suoraviivaisissa oletuksissa kuin missään konkreettisissa faktoissa pitkältä ajalta. Jos on yhden kerran todistanut jotain joka luultavasti vain lapsen kapinaa siitä kun on uusi ihan outu ukko tullut taloon niin jotenkin tuntuu aika voimakkaalta reaktiolta ja ehkä ne todelliset syyt erohaluun onkin sitten muualla, tuo tapaus vaan eskaloi toimimaan.
Joo, samaa mieltä. Teinit nyt on aina tuollaisia.. Muutama vuosi, niin tuo asuu jo omillaan.. Ei tuossa tosissaan haluttu olla yhdessä kun jo ensimmäinen suurempi vastoinkäyminen kaatoi koko jutun. Helppo tuota alun kiimaa on hehkuttaa..
- erika.tietäää
Harmaaritari kirjoitti:
Näinpä. Minusta tuntuu että aika moni ei oikein edes ymmärrä mitä kaikkea mielipahaa ne voi "suoruudellaan" ja rehellisyydellään" aiheuttaa ihan turhaan. Niin kuin nyt ko. tapauksessakin "tähänsekaappi" oli jo tehnyt päätöksensä ja silti minusta ihan turhaan meni avautumaan syistä kun ne syyt tuntuu vieläpä olleen enemmän hänen omissa aika suoraviivaisissa oletuksissa kuin missään konkreettisissa faktoissa pitkältä ajalta. Jos on yhden kerran todistanut jotain joka luultavasti vain lapsen kapinaa siitä kun on uusi ihan outu ukko tullut taloon niin jotenkin tuntuu aika voimakkaalta reaktiolta ja ehkä ne todelliset syyt erohaluun onkin sitten muualla, tuo tapaus vaan eskaloi toimimaan.
Et kyllä ymmärtänyt sanaakaan, mitä tarkoitin, oi Ikis!
Tajusin sen kyllä jo noista ravintola-episodin liittyvistä asioista..Missä vaiheessa sinun päässäsi rinnastuu eron läpikäyminen johonkin ulkopuolisille huuteluun, ja tuntemattomien ihmisten arvosteluun?
Huutelusta ja haukkumisesta (tuntemattomille varsinkin) sen verran, että se on ihan sama tapahtuuko se yleisellä paikalla isoon ääneen, tai päin näköä (vaikka yksityisestikin). Se on pelkkää huutelijan omaa mielenhäiriötä, tai muuta huttua johon liitty kaikenlaista. Mutta asia ei liity EROAMISEEN, tai ainakaan minun näkemykseni mukaiseen erokeskusteluun.
Ainostaan täysi paskiainen voi todeta toiselle jotain listassasi mainittuja asioita erotessa..miksi ryhtyä parisuhteeseen, jos toinen on "ruma/tyhmä/lyhyt/lihava" ? Mutta sitä suuremmalla syyllä erotetulle on hyvä saada tietää toisen henkilön todelliset tunteet, sieltä löytyvät myös motiivit. Jos eron syyt ovat moista luokkaa, on motiivit parisuhteelle myös samaa kuonaa. Miten se olisi vahingollista tietää? Miten se muka loukkaisi lisää?
No, mutta halusin tuoda esiin sitä ihmisen pimeää puolta, joka meissä kaikissa on. Näköjään pimeä puoli ihmisyydessä ja pimeä aine ja energia avaruudessa ovat melkein yhtä arvoituksellisia ja vaikeita tutkia, hyväksyä ja havaita.
Aloitamme siis ihmiskuntana todellisuuden löytämisen avaruudesta, emmekä ihmismielestä. Sen vuoro on sitten myöhemmin. - 2322
erika-tantta kirjoitti:
Puolustushan tuokin on, oikein defenssi klassisesta luokasta.
Suhdetta päätettäessä ei puhuta törppöjen naapureiden käytöksestä ravintolassa, laivalla tai puutarhajuhlissa. Puhutaan toisilleen läheisten, intiimissä kanssakäymisessä olleiden ihmisten suhteen lopusta.
Ihan näin epähienosti sanottuna: jos olet uskaltanut pieraista tyttöystäväsi läsnäollessa, et ole mies etkä mikään, jos et uskalla sanoa TOTUUDELLISESTI mikä hiertää kun eroa teet.
Kunnioitus toista kohtaan on rehellisyyttä ja päinvastoin. Miksikö, ihmettelet varmaan...Ihan just siksi, että se vaatii oman sisäisen vajakkinsa tunnistamista. Se on myös suurin myötätunnon ja kunnioituksen osoitus vastapuolelle, vaikka näppituntumalta ei siltä tuntuisi.
Kuten sanoin: rehellisyys on rankka hommeli. Ihan itse olen tämän omalla kohdallani havainnut.Pakko sanoa, että hassua että puhut hienotunteisen jättäjän itsekkyydestä, kun itse sivuutat jätetyksi tulevan ihmisen tunteet ja mielipiteet täysin. Se minusta vasta itsekästä onkin. Oletko ajatellut, että kyse ei ole pelkästä jättäjän pelkuruudesta, vaan että maailmassa on aika paljon ihmisiä jotka ei itse halua tulla jätetyksi ylirehellisesti ja toteuttaa hienovaraisella jättämistyylillä "tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän" -ideologiaa. Tällainen ihminen voi kokea suorasanaisen jättämisen tarpeettoman julmana ja - kyllä - myös pelkurimaisena ja itsekkäänä.
Te suoraanpuhujat voitte puhua suoraselkäisyydestä tai kypsyydestä tai siitä miten toinen ansaitsee rehellisyyttä, mutta loppujen lopuksi sekin on vain itsekkyyttä. Mietitte vain sitä, miten toimien voitte itse olla ylpeitä itsestänne ja myhäillä omahyväisenä omalle rohkeudellenne, mutta ette piittaa pätkääkään siitä, että se vastapuoli ei ehkä aidosti halua saada niitä rehellisiä syitänne tungetuksi kurkkuunsa. Koska eihän niillä loppujen lopuksi ole yhtään mitään väliä. Loppu mikä loppu.
Itse en ainakaan haluaisi kuulla, jos ero johtuisi ulkonäköön liittyvistä syistä, tai varsinkaan (tämän ketjun aiheeseen liittyen) jos se johtuu lapsestani tai kasvatustyylistäni. Ei tarvitse lyödä vyön alle. - erika-kyllästyjä
2322 kirjoitti:
Pakko sanoa, että hassua että puhut hienotunteisen jättäjän itsekkyydestä, kun itse sivuutat jätetyksi tulevan ihmisen tunteet ja mielipiteet täysin. Se minusta vasta itsekästä onkin. Oletko ajatellut, että kyse ei ole pelkästä jättäjän pelkuruudesta, vaan että maailmassa on aika paljon ihmisiä jotka ei itse halua tulla jätetyksi ylirehellisesti ja toteuttaa hienovaraisella jättämistyylillä "tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän" -ideologiaa. Tällainen ihminen voi kokea suorasanaisen jättämisen tarpeettoman julmana ja - kyllä - myös pelkurimaisena ja itsekkäänä.
Te suoraanpuhujat voitte puhua suoraselkäisyydestä tai kypsyydestä tai siitä miten toinen ansaitsee rehellisyyttä, mutta loppujen lopuksi sekin on vain itsekkyyttä. Mietitte vain sitä, miten toimien voitte itse olla ylpeitä itsestänne ja myhäillä omahyväisenä omalle rohkeudellenne, mutta ette piittaa pätkääkään siitä, että se vastapuoli ei ehkä aidosti halua saada niitä rehellisiä syitänne tungetuksi kurkkuunsa. Koska eihän niillä loppujen lopuksi ole yhtään mitään väliä. Loppu mikä loppu.
Itse en ainakaan haluaisi kuulla, jos ero johtuisi ulkonäköön liittyvistä syistä, tai varsinkaan (tämän ketjun aiheeseen liittyen) jos se johtuu lapsestani tai kasvatustyylistäni. Ei tarvitse lyödä vyön alle.No nuo ulkonäköön ja muuhun sellaiseen liittyvät syyt olen jo jokaisessa viestissäni yritänyt laittaa epätodennäköisten syiden lokeroon. Ja silti kommenttien perusteluissa niihin palataan...huoh..
Mutta jää näköjään teiltä joiltakin ymmärtämättä, että jos joku eron syyksi ilmoittaisi ulkonäköasiat, ei mitään oikeata ihmissuhdetta olisi koskaan ollutkaan. .vai kuinka? Kuka jättäjä voisi vetäistä hihastaan jonkun lyhyys/paksuus/rumuus -kortin, ilman että paljastaa oman petollisuutensa? Sama lyhyt/ruma/paksu/paksu/whatever se ihminen on ollut koko ajan! Kuka ylipäänsä ryhtyy parisuhteeseen, jos toinen on vastenmielinen?...no, hyväksikäyttäjä, nettihuijari, livehuijari, auervaara jne.
Etkö haluaisi kuulla totuutta? Itse haluaisin. Siis jossain auervaara-tyyppisessäkin tapauksessa.
Mutta totuus on se, että huijarit eivät koskaan kerro totuutta. Siitä en runoile sen enempää, koska ketjun aihe ei ole huijareiden PSYYKE.
Normaalissa parisuhteessa on eron hetkellä molemmmin puolin hyväksi se, että syyt puhutaan rehellisesti läpi.törkeydet
Mutta täytyy sanoa, että kommentointi mielipiteeseeni vain vahvistaa omaa perusolettamustani ihmisten käsityskyvystä. Eikö mitään muuta vaihtoehtoa parisuhdetta purettaessa ole, kuin törkeydet tai ympäripyöreys? Mitä olen yrittänyt tuoda ihmisten tajuntaan, on se että rehellisyys eroa tehdessä on hyödyllistä. Ympäripyöreys ei opeta kummallekaan osapuolelle mitään. Se on vahingollista, koska silloin päivä murmelina toistuu..molemmille, ymmärrätkö?
Laitanpa tähän vielä tämän:
https://www.youtube.com/watch?v=fOVECbr-vsc erika.tietäää kirjoitti:
Et kyllä ymmärtänyt sanaakaan, mitä tarkoitin, oi Ikis!
Tajusin sen kyllä jo noista ravintola-episodin liittyvistä asioista..Missä vaiheessa sinun päässäsi rinnastuu eron läpikäyminen johonkin ulkopuolisille huuteluun, ja tuntemattomien ihmisten arvosteluun?
Huutelusta ja haukkumisesta (tuntemattomille varsinkin) sen verran, että se on ihan sama tapahtuuko se yleisellä paikalla isoon ääneen, tai päin näköä (vaikka yksityisestikin). Se on pelkkää huutelijan omaa mielenhäiriötä, tai muuta huttua johon liitty kaikenlaista. Mutta asia ei liity EROAMISEEN, tai ainakaan minun näkemykseni mukaiseen erokeskusteluun.
Ainostaan täysi paskiainen voi todeta toiselle jotain listassasi mainittuja asioita erotessa..miksi ryhtyä parisuhteeseen, jos toinen on "ruma/tyhmä/lyhyt/lihava" ? Mutta sitä suuremmalla syyllä erotetulle on hyvä saada tietää toisen henkilön todelliset tunteet, sieltä löytyvät myös motiivit. Jos eron syyt ovat moista luokkaa, on motiivit parisuhteelle myös samaa kuonaa. Miten se olisi vahingollista tietää? Miten se muka loukkaisi lisää?
No, mutta halusin tuoda esiin sitä ihmisen pimeää puolta, joka meissä kaikissa on. Näköjään pimeä puoli ihmisyydessä ja pimeä aine ja energia avaruudessa ovat melkein yhtä arvoituksellisia ja vaikeita tutkia, hyväksyä ja havaita.
Aloitamme siis ihmiskuntana todellisuuden löytämisen avaruudesta, emmekä ihmismielestä. Sen vuoro on sitten myöhemmin.Ei kun sinä et hyvä erika-täti ymmärrä. Puhuin tuossa yleisellä tasolla ja ne ulkonäköjutut oli vaan esimerkkinä siitä miten voi toista loukata asioilla mihin se ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Jos toiselle eron syyksi ilmoittaa asian jota se ei voi ykskaks muuttaa tai toiseksi todistaa mitä siitä on hyötyä jos/kun lopputulos on sitten kuitenkin ihan sama teki se toinen mitä tahansa. Eikö ole silloin parempi vaan antaa olla kuin loukata semmoisella asialla joka aiheuttaa vaan voimattomuuden tunnetta ja kenties vielä sitten eripuraa sen jätetyn jonkun kolmannen tahon välille. Esmes tässä "tähänsekaappi" tapauksessa syytetty olisi sitten voinut alkaa lastaan syyttämään siitä että se tuhosi hyvin sujuvan suhteen, saattaisi seurata vuosien katkeruus äidiltä lasta kohtaan kun "ajoi se hyvän miehen pois" vaikka oikeasti sen miehen olisi pois ajaneet sen omat mahdollismman pahoiksi olettamat asiat. Ihmiset ei oikein aina osaa ajatella tekojensa/puheidensa seurauksia ja vaikka rehellisyys on hyve kyllä joskus kannattaa punnita sitä sanooko ihan kaikkea ääneen, se kun ei vielä ole valehtelua kuitenkaan.
Hirveen kiva vääntö teillä. Minusta kummallakin on hyvät jutut. Ja harmiksen teoriakin lävi huonona hetkenä mielessä.
Tässähän kävi lopuks niin, että nsinen huomasi itsekin piakoin, että ainakin nuorin lapsia on vaikea tapaus ja apu tämän kohdalla olis hyvä. Jonkinlaisen sokeuden hän myönsi näinollen itse.
Tässä suhteessa on kumpikin joutunut löytämään itsestään kipeitä asioita ja entisen elämän opit joutuu kumpikin miettimään uusiks. Itsekään en osannut käyttäytyä oikein, mutta ehdottomuuteen näköjään joutuu itselleen tärkeissä asioissa. Yhteistä elämää rakennettaessa on kummatkin otettava huomioon ja uskottava, että se toinenkin haluaa hyvää.
Sanottakoon lopuksi, että vaikka jyrältä ehkä vaikutan, niin tästäkin asiasta sovitaan yhteinen yksimielinen ratkaisu. :-)2322 kirjoitti:
Pakko sanoa, että hassua että puhut hienotunteisen jättäjän itsekkyydestä, kun itse sivuutat jätetyksi tulevan ihmisen tunteet ja mielipiteet täysin. Se minusta vasta itsekästä onkin. Oletko ajatellut, että kyse ei ole pelkästä jättäjän pelkuruudesta, vaan että maailmassa on aika paljon ihmisiä jotka ei itse halua tulla jätetyksi ylirehellisesti ja toteuttaa hienovaraisella jättämistyylillä "tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän" -ideologiaa. Tällainen ihminen voi kokea suorasanaisen jättämisen tarpeettoman julmana ja - kyllä - myös pelkurimaisena ja itsekkäänä.
Te suoraanpuhujat voitte puhua suoraselkäisyydestä tai kypsyydestä tai siitä miten toinen ansaitsee rehellisyyttä, mutta loppujen lopuksi sekin on vain itsekkyyttä. Mietitte vain sitä, miten toimien voitte itse olla ylpeitä itsestänne ja myhäillä omahyväisenä omalle rohkeudellenne, mutta ette piittaa pätkääkään siitä, että se vastapuoli ei ehkä aidosti halua saada niitä rehellisiä syitänne tungetuksi kurkkuunsa. Koska eihän niillä loppujen lopuksi ole yhtään mitään väliä. Loppu mikä loppu.
Itse en ainakaan haluaisi kuulla, jos ero johtuisi ulkonäköön liittyvistä syistä, tai varsinkaan (tämän ketjun aiheeseen liittyen) jos se johtuu lapsestani tai kasvatustyylistäni. Ei tarvitse lyödä vyön alle.Aihe oli kipeä ja meni ihon alle. Silti nainen ei loppujen lopuksi eron syytä suoraan niellyt. Jankkasin kokoajan etten tuollaista hyväksy, kunnes keksin sanoa sen niin, että tuollaista käytöstä en voisi hyväksyä meidän elämäämme. Se saattoi muuttaa ymmärryksen. En arvostellut hänen kykyjään äitinä, enkä hänen lapsiaan. Mutta sanoessani epäkohdasta, joudun pitämään tälläisessä pintani.
Helkatin julmankuuloista ja varsinkin tää mun jopa nuijamiesaikainen tapa erota, mutta tärkeiden asioiden läpimeneminen ei ole helppoa näemmä, vaikka se olisikin kummallekin ja hänen lapsilleenkin hyvä.
Ja vaikka tästä selvitään ilman eroa loppujenlopuksi, niin en olisi silti voinut elää sellaisessa elämässä, missä olisi ollut epäkunnioitusta toisia kohtaan. Siinä olisin joutunut valehtelemaan myös itselleni, että sinäänsä käsite, että minun pitäisi koittaa "niellä" tuollainen vaan toisen ylpeyden tähden, on järjetöntä.
- Pihtarikurppa
Tuo kuulostaa musta aivan klassiselta laastarisuhteelta. Harkitsematonta huumaa ja ylimaallista onnentunnetta, sitten karmea pudotus realiteetteihin. Vaikuttaa vieläpä siltä, että tiedostamattasi löysit itsesi juuri siitä tilanteesta, mikä sulle aiheutti eniten ahdistusta ja pahaa oloa entisessä suhteessasi. Musta tuntuu, että sulla on vielä työtä tehtävänä itsesi kanssa, että pääset oikeasti jaloillesi entisestä suhteesta ja olet oikeasti valmis sitoutumaan johonkin toiseen. Samoin kuin tällä nyt uudella exällä.
Mutta älä sure, melkein kaikki eronneet käy läpi samat kuviot ja virheet. En myöskään usko, että teillä olisi oikeasti ollut tulevaisuutta, vaan ero olisi ollut edessä joka tapauksessa. Anna itsellesi anteeksi ja aikaa, kerää voimat ja hyvät muistot talteen. Sitten leuka rintaan ja reippaasti kohti uusia pettymyksiä.No ei ainakaan mulle ollut laastari. Eikä kaatunut samaan ongelmaan. Itseni kanssa oon tehnyt töitä jo kolme vuotta. Ja varmasti on vielä lisää tehtävää, sitä en kiellä. Tässä varsinainen parisuhde oli upea. Mutta perheiden kulttuuriero ois ehkä sopiva analyysi eron syyksi.
Ja on tässä tullut eroiltua, mutta aina uusi fiilinki. Erilainen syy ja erilainen ero. Tietenkin voisi kuvitella, että seuraava olisi vielä parempi suhde, että osaisi välttää nämäkin esteet ajoissa, mutta tää tahtoo olla kuin vakuutusyhtiöiden kilpailutus...mahdotonta.
- Miesss32v
Vaikea eläytyä täysin tilanteeseen, mutta mun mielestä heitit aika helposti pyyhkeen kehään. Mitä jos jatkaisitte ja kävisit samalla omia fiiliksiä läpi?
Uusperhe on haastava kuvio ja vaatii reippaasti enemmän töitä yleensä kuin ydinperhe. Mulla on jonkunlainen käsitys kuinka vaikeaa on tulla "ulkopuolisena" kun oma innostus tutustua jonkun exän jälkeläiseen ei ole kovin suuri ja samalla se lapsi on kuitenkin toisen elämän tärkein asia.
Mutta nämä on juttuja jotka jokainen punnitsee itse.No mietin vihdoin saatujen yöunien jälkeen juttua vähän sivustakäsin.
Ilmoitin naiselle, että en aio jatkossa sietää käytöstä mitä näin. Hän otti sen tietenkin hyökkäyksenä hänen perhettään kohtaan. Mutta kysehän oli epäkohdasta, minulle tulevasta paskasta olosta ja tunteesta. En minä silloin sitä sanoessani ollut vaatimassa mitään.
Tilanne eskaloitui tietysti vielä pahemmaksi. Välimatkaakin on ja lisäksi nainen ei suostunut edes puhelimessa puhumaan. Sitten minulla napsahti. Minun tunteiden ilmaisu otettiin vihana vastaan ja minut mitätöitiin. Vieläpä pidettiin itsestäänselvänä ja jätettiin yöksi kierimään paskaan oloon.
No minulla oli vain tämä tapaus muistissa, mikä tapahtui naisen kotona. Sehän saatto olla yksittäistapaus, mutta minun piti siitä tuossa olotilassa rakentaa itse joku kuva. No saanko siitä jonkun fiksun päätelmän. En. Kun mahdollisimman raa'an ja pelottavan, sellaisen, joka uhkaa minun omaa perhettä. Mitä se tarkoittaa? Että tuon akan perheeseen en sotkeudu. Mitä se tarkoittaa? Ero!
Olen koittanut sanoa naiselle, että tunteista pitää saada sanoa ja ne on käytävä läpi. Pitää uskoa siihen, että toinen tarkoittaa hyvää, vaikka sanois mitenkä pahoista asioista. Mutta oikeastaan aina olen saanut vaan vastustajan tunteiden kerronnalla.tähänsekaappi kirjoitti:
No mietin vihdoin saatujen yöunien jälkeen juttua vähän sivustakäsin.
Ilmoitin naiselle, että en aio jatkossa sietää käytöstä mitä näin. Hän otti sen tietenkin hyökkäyksenä hänen perhettään kohtaan. Mutta kysehän oli epäkohdasta, minulle tulevasta paskasta olosta ja tunteesta. En minä silloin sitä sanoessani ollut vaatimassa mitään.
Tilanne eskaloitui tietysti vielä pahemmaksi. Välimatkaakin on ja lisäksi nainen ei suostunut edes puhelimessa puhumaan. Sitten minulla napsahti. Minun tunteiden ilmaisu otettiin vihana vastaan ja minut mitätöitiin. Vieläpä pidettiin itsestäänselvänä ja jätettiin yöksi kierimään paskaan oloon.
No minulla oli vain tämä tapaus muistissa, mikä tapahtui naisen kotona. Sehän saatto olla yksittäistapaus, mutta minun piti siitä tuossa olotilassa rakentaa itse joku kuva. No saanko siitä jonkun fiksun päätelmän. En. Kun mahdollisimman raa'an ja pelottavan, sellaisen, joka uhkaa minun omaa perhettä. Mitä se tarkoittaa? Että tuon akan perheeseen en sotkeudu. Mitä se tarkoittaa? Ero!
Olen koittanut sanoa naiselle, että tunteista pitää saada sanoa ja ne on käytävä läpi. Pitää uskoa siihen, että toinen tarkoittaa hyvää, vaikka sanois mitenkä pahoista asioista. Mutta oikeastaan aina olen saanut vaan vastustajan tunteiden kerronnalla.Niin, voisiko sitä oikein muuta olettaa että ottaa muuna kuin hyökkäyksenä kun aika yllättäen kai tuli "irtisanotuksi" ja irtisanomisen syyksi vielä ilmoitettiin hänen/hänen perheen toiminta. En yhtään ihmettele jos siinä karahtaa välittömästi puolustuskannalle/hyökkäykseen kun eihän siinä oikein tainnut edes jäädä neuvotteluvaraa? Miten hän muka voisi ykskaks muuttaa lastensa käytöstä sinun läsnäollessa/todistaa sen sinulle ettei tilanne olekaan niin paha kuin sinä sen näet? Ei mitenkään, tuossa nyt kuitenkin vähän isompi juttu kuin vaikka että "en tykkää kun laitat aina vessapaperirullan väärinpäin" -asioissa.
Tuonkin ymmärrän että jos sattui saamaan "ihan puskista" sinun erotahtoilmoituksen tekstarilla/sähköpostilla tms. niin varmaan siinä tulee semmoinen hämmennys että sitten kun yrität oikaista ja selventää ettei huvitakaan sitten puhua, eli tavallaan sinut mitätöitiin kun sinä mitätöit ensin etkä varmaan ole ainoa joka on huonosti nukkunut.
Hyvä kun olet kuitenkin miettinyt nyt asiaa ja vähän olen tulkitsevinani että alat nyt myös näkemään muitakin puolia kuin pelkästään oman näkökannan, niissä tunnesykkyrämykkyröissä kun se muiden kannalta näkeminen helposti unohtuu. Toivottavasti asiat sen verran selvenee ettävoitte olla ystäviä jatkossakin vaikkei paria sitten tullukkaan.
- sammahär-
joo mullakin oli osittain samanlaisia fiiliksiä, kun erosin exästäni, tai ainakin, kun toivuin pahimmasta surusta.
Minulla oli aina tietty visio siitä millaisen kumppanin halusin: sosiaalisen, itsevarman, dynaamisen, supliikin, johtajatyyppisen henkilön, jonkun jonka kanssa ei ole tylsää hetkeä. Oikeastaan monella tapaa halusin itseni vastakohdan. Olin suhteessa juuri edellämainitseman tyylisen henkilön kanssa, enkä olisi itse tajunnut kuinka onneton olin ja kuinka raskasta se minulle oli olla suhteessa tuon tyyppisen henkilön kanssa.
Nykyinen kumppanini on paljon rauhallisempi, ujompi, mutta paljon huomaavaisempi, tunneälyisempi ja kaikin puolin tasapainoisempi, hänen kanssaan on niin helppoa ja draamatonta olla.- poikamies.sherlock
Meillä on mennyt Watsonin kanssa ihan hyvin. Ei se aina noin mene.
- 7865765875
No.. Teillä oli nyt ensimmäinen vähän isompi kriisi. Rakkautta ei sitten löytynyt niin paljon, että sen yli olisi päästy.
En tiedä lueskeleeko tätä rimpsua vielä kuka, mutta tänään vihdoin selvis syy mun helpottuneisuuden tunteelle. Onneks selvis muutakin. Ehkä tää ei olekaan erohomma, mutta helkkarinmoinen sotku silti.
Lyhykäisyydessään koin, että naisen ja minun yhteiseen elämään pitäisi hyväksyä epäkunniotus ja arvostamattomuus. Sitä en voinut kuvitellakkaan sulattavani. En voisi elää sellaisessa elämässä. Kun ilmoitin erosta, se ristiriita hävisi. Siitä helpotus.
Varsinainen helpotus kyllä tuli sitten, kun kuulin, että tämä ei pidä paikkaansa. Sotkuja on vielä ja vaatii keskustelua, että asiat selviää, mutta ehkä ero kuitenkin vältetään. Vahvasti uskon niin. Haluan kuitenkin käydä asian juurineen läpi, että en saa tukalaa oloa enää...No niin, semmoista se on kun tunnesykkyrämykkyröissä tekee päätöksiä että sotkuhan siitä seuraa. Se mikä tuossa episodissa on hyvää on se että nyt tulee sitten ainakin kunnolla teidän keskustelua ne kipupisteet mitä joskus myöhemminkin voisi muodostua ongelmaksi.
Älä nyt kuitenkaan tavaksi ota noin voimakkaasti reagoida aina vaan pyri hieman hellävaraisempaan lähestymiseen sitten seuraavalla kerralla kun tulee juttuja mitkä pitää selvittää, vaikka ne sanoo että kunnon riita puhdistaa ilmaa niin draamailu on raskasta kuitenkin kaikille osapuolille. Hieno juttu kuitenkin jos ei tulekaan eroa ja pystytte jatkamaan tämän episodin jälkeen taas paremmin toisianne ymmärtäen.- PYYNTÖ
Harmaaritari kirjoitti:
No niin, semmoista se on kun tunnesykkyrämykkyröissä tekee päätöksiä että sotkuhan siitä seuraa. Se mikä tuossa episodissa on hyvää on se että nyt tulee sitten ainakin kunnolla teidän keskustelua ne kipupisteet mitä joskus myöhemminkin voisi muodostua ongelmaksi.
Älä nyt kuitenkaan tavaksi ota noin voimakkaasti reagoida aina vaan pyri hieman hellävaraisempaan lähestymiseen sitten seuraavalla kerralla kun tulee juttuja mitkä pitää selvittää, vaikka ne sanoo että kunnon riita puhdistaa ilmaa niin draamailu on raskasta kuitenkin kaikille osapuolille. Hieno juttu kuitenkin jos ei tulekaan eroa ja pystytte jatkamaan tämän episodin jälkeen taas paremmin toisianne ymmärtäen.Voisitko lopettaa tuon sanan tunnesykkyrämykkyrä käytön. Ei ole kovin miehekästä ja on kuin puhuisit 5-vuotiaalle.
Harmaaritari kirjoitti:
No niin, semmoista se on kun tunnesykkyrämykkyröissä tekee päätöksiä että sotkuhan siitä seuraa. Se mikä tuossa episodissa on hyvää on se että nyt tulee sitten ainakin kunnolla teidän keskustelua ne kipupisteet mitä joskus myöhemminkin voisi muodostua ongelmaksi.
Älä nyt kuitenkaan tavaksi ota noin voimakkaasti reagoida aina vaan pyri hieman hellävaraisempaan lähestymiseen sitten seuraavalla kerralla kun tulee juttuja mitkä pitää selvittää, vaikka ne sanoo että kunnon riita puhdistaa ilmaa niin draamailu on raskasta kuitenkin kaikille osapuolille. Hieno juttu kuitenkin jos ei tulekaan eroa ja pystytte jatkamaan tämän episodin jälkeen taas paremmin toisianne ymmärtäen.No yksi syy vahvaan reagointiini on se, että asian on minulle tärkeä. Toinen, ettei vaihtoehtoja siihen tuskatilaan annettu. Ja kolmas on tämä fyysinen matka välissämme.
Tietenkin jatkossa on tarkoitus tälläset selätellä ennenkuin ne saa tälläiset mittasuhteet. Itseäni tämä asia on kaivanut pitkään, mutta en osannut oivaltaa, että se johtuisi tälläisestä. Parisuhde kun on saakelin hyvä ja joku ei kuitenkaan ole hyvin, niin itseään jo alkoi hulluna pitämään.
Mutta käydään sit pelisäännöt läpi, etten koe olevani vain matkustaja jatkossa naisen luona käydessä...
Tulevaisuus siis näyttää onko suhde lopulta romutettu vai ei.
Noin laajemmin tästäkin casesta voisin alleviivata säännänmukaisuuksia, joiden uskon toistuvan. Hyvin täydellisiksi mainitut tai jopa mainostetut suhteet ei yleensä ole sittenkään pelkästään sellaisia. Ja toiseksi: mitä vanhempia ihmisiä ja mitä enemmän historiaa molemmilla taustalla, sitä vähemmän suhteellisesti vaikuttaa miten hyvin kaksi ihmistä sopii yhteen ja sitä enemmän se, miten elämäntavat, kulttuurit ja odotukset sopii yhteen.No minusta tässä tilanteessa tuli monta epäkohtaa ilmi. Parisuhde on ollutkin hyvä, mutta yhteisen elämän pelisääntöjä ei ole käyty läpi.
Nyt on ollut kaksi eri elämää ja nainen on soveltunut kumpaankin ja minä vaan omaan. Se on kuin iso ja pieni palikka. Pieni mahtuu isosta ja pienestä reijästä, iso palikka vaan isosta... Hauska vertauskuva. :-Dtähänsekaappi kirjoitti:
No minusta tässä tilanteessa tuli monta epäkohtaa ilmi. Parisuhde on ollutkin hyvä, mutta yhteisen elämän pelisääntöjä ei ole käyty läpi.
Nyt on ollut kaksi eri elämää ja nainen on soveltunut kumpaankin ja minä vaan omaan. Se on kuin iso ja pieni palikka. Pieni mahtuu isosta ja pienestä reijästä, iso palikka vaan isosta... Hauska vertauskuva. :-DYmmärrän. Nuorempana on paljon haittojakin mutta toisaalta se etu, että ei tarvitse sovittaa suhdetta niin paljon muiden asettamiin rokotteisiin.
Joka suhteessa ei voi hyvin jokin jarrua lyö😂 aina asiat saa pahalta kuulostamaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik185323MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar1162770- 112330
Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5922037Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1231756Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja701352Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s421325Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill31098Veda uskonto vs. muut uskonnot
Mitenkähän tuo Veda(Krisha)uskonto loppujen lopuksi eroaa muista niin sanotuista ilmoitus uskonnoista? Siinäkin vedotaan3931063Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641057