rytmimunat

Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5401

  1. Mitähän järkeä on kysyä sukupuolta, jos yksi vastausvaihtoehto on, ettei halua määritellä sitä? Miksi iän kohdalla ei ole vastaavaa "en halua määritellä" vaihtoehtoa?
  2. Eiköhän sitä pääse oikeustieteen maisteriksi, vaikka ei niin selkeätä suomea kirjoittaisikaan. Työllistyminen on sitten ihan eriasia, joskin nykyään on olemassa vaikka mitä kiintiöitä vaikka kelle, joten heikohko kirjallinen ilmaisu saattaa olla jopa etu työllistymisessä, ainakin ministeriöihin.
  3. Ai että miten rahat riittävät elämiseen? No, ihan mukavasti vaikuttavat riittävän. Pitää olla vähintään peliriippuvainen, jos ei kolmen ja puolen tonnin kuukausipalkalla kykene elämään.

    Jos asumiskulut (lainanlyhennys ja vastike) ovat 1500/kk jää siitä vielä 1300 muihin menoihin. Asumiskulujen jälkeen jäävällä osalla on katettu ruoka- ja ravintolat, auto- ja venevakuutus (ei taida soutuveneeseen tarvita vakuutusta), polttoaine, vaatteet ja eläkesäästäminen. Rahaa jää vielä 200. Mitä se eläminen tarkkaan ottaen on, mihin sitä rahaa pitäisi kaiken tämän jälkeen olla? Jos sen kaksisataa säästää joka kuukausi, kertyy siitä vuodessä 2400 euroa. Sillä matkailee jonkun verran, jos sellaista haluaa. Ja onkohan laskelmassa lomarahat mukana.

    150 000 euron lainaa tonnin kk-lyhennyksellä maksaa noin 15 vuotta.
  4. Miksei kehotuksen lähettäminen olisi laillista? Päätöksestä voi valittaa lainvastaisuuden perusteella, jolloin asia tutkitaan. Kehotus ei kuitenkaan ole päätös, joten siitä ei voi valittaa eli siihen ei voi hakea muutosta. Kehotuksen lähettäminen voi kuitenkin olla TE-keskuksessa noudatettavan käytännön ja "politiikan" vastaista, jolloin asiasta voi lähettää kyselyn/kantelun kehotuksen lähettäneen virkailijan esimiehelle.
  5. No ei kai sitä, jos ei halua edes kokeilla työn tekemistä.
  6. Ja mitä sitten?
  7. Minä en lähettäisi kuvaa sieraimistani, ainoastaan kärsästäni.
  8. Tänään koitti taas perjantai ja ostosreissu isolle kirkolle. Piti hankkia elintarpeet uutta, yksinäistä viikkoa varten.

    Kiertelin pitkin käytäviä, katsastelin hyllyjä ja täyttelin koriani. Kun saalista oli viikoksi riittävä määrä, suuntasin askeleeni kohti kassoja, joita myymälässä oli pitkä rivistö.

    Olen useasti nähnyt pienen kaupunkini kauneimman tytön töissä täällä myymälässä. Yleensä hän on kassalla, ja luonnollisesti jono hänen kassalleen on aina kaikkein pisin. Kaltaiseni yksinäiset miehet, aina teineistä vanhuksiin, tuntuvat parveilevan juuri tämän kauneimman tytön kassalla, vaikka muitakin olisi runsaasti tarjolla.

    Saapuessani kassoille, jonot olivat poikkeuksellisen lyhkäiset normaaliin verrattuna ja lähestyin lähintä kassaa hyllyjen takaa. Nostelin ostokseni hihnalle, asetin korin pinoon ja nostin katseeni kassatyttöä tervehtiäkseni.

    Yllätykseni oli iloinen ja oikeastaan salpasi hengitykseni hetkeksi. Valitsemallani kassalla asiakkaita palveli kaupungin kaunein tyttö. On sanottava, että hänellä on pitkät vaaleat hiukset ja silmät, joiden ystävällinen katse saisi Iivana Julmankin heltymään.

    Jalkojani heikotti, mutta seurasin hihnalla kulkevia ostoksiani urheasti. Tarkkailin huomaamattoman näköisenä hänen työskentelyään. Kuinka sirosti ja nätisti oluttölkki voidaankaan ottaa käteen, viedä viivakoodinlukijan eteen ja antaa se jälleen hihnan vietäväksi.

    Halusin tallentaa tästä hetkestä jokaisen sekunnin murto-osankin aivojeni syövereihin lähtemättömästi. Ponnistelin, että silmäni olisivat mahdollisimman auki, etteivät ne missään tapauksessa räpsähtäisi tämän ihmeellisen toimituksen aikana, ja että ne tallentaisivat joka ainoan liikkeellä olevan fotonin joka hänestä heijastuisi.

    Seistessäni siinä silmät äärimmilleen auki venytettyinä ja imiessäni hänen kuvajaistaan muistiini, kohotti hän viimein katseensa ostoksistani. Taisin jo mainita, että hänen katseensa on harvinaista tyyppiä. Se saa kohteensa tuntemaan itsensä hyväksytyksi, ja se kertoo samalla luonteesta, joka on täynnä iloa ja ymmärrystä.

    Näin tilanteen kuin hidastettuna, pitkät ripset ja kevyesti meikatut luomet kohosivat hitaasti. Hänen kätensä liikkui samalla ja vei viimeisen ostokseni lukijan ohi. Kaupungin kauneimman tytön niska ojentui hieman, luomet väistyivät silmien edestä ja pitkät ripset seurasivat niitä.

    Hänen katseensa tarkentui kassan ilmoittamaan loppusummaan, jonka hän ilmoitti minulle nuorella, heleällä äänellään, joka muistutti samalla sekä pikkutytön naurua että varttuneen naisen vihjailua. "Kaksikymmentä kuusi kahdeksankymmentä", hän sanoi.

    Hänen ilmoittaessaan minulle ostosteni loppusummaa, loihti hän samalla kasvoilleen hymyn, joka sädehti lämpimämmin kuin aurinko heinäkuussa. Saatoin suorastaan tuntea pitkän kesäillan tuoksun ja lämmön kasvoillani.

    Onnistuin jotenkin tunkemaan korttini maksulaitteeseen, mutta kaiken kokemani jälkeen, en onnistunut millään muistamaan tunnuslukua. Jonoa ei ollut, mutta tunsin tytön tarkkailevan minua. En uskaltanut kohottaa katsettani, turvauduin muistisääntöihin ja lopulta koodi meni oikein.

    Kiitin tyttöä ja sama hymy säteili kesän lämpöä minulle edelleen. Voiko tuollaista enkeliä maan päällä ollakaan?

    Pakkaillessani ostoksiani, tuli toinen tyttö vaihtamaan kassaa enkelini kanssa. Kuuntelin vaivihkaa heidän jutusteluaan. Toinen tyttö sanoi: "hiljaista tänään, Tunturiralli vissiin?" Enkelini vastasi hänelle: "Joo, ei ollut kuin yksi vammainen kuolaaja tänään", ja nyökkäsi suuntaani.
  9. Tänään koitti taas perjantai ja ostosreissu isolle kirkolle. Piti hankkia elintarpeet uutta, yksinäistä viikkoa varten.

    Kiertelin pitkin käytäviä, katsastelin hyllyjä ja täyttelin koriani. Kun saalista oli viikoksi riittävä määrä, suuntasin askeleeni kohti kassoja, joita myymälässä oli pitkä rivistö.

    Olen useasti nähnyt pienen kaupunkini kauneimman tytön töissä täällä myymälässä. Yleensä hän on kassalla, ja luonnollisesti jono hänen kassalleen on aina kaikkein pisin. Kaltaiseni yksinäiset miehet, aina teineistä vanhuksiin, tuntuvat parveilevan juuri tämän kauneimman tytön kassalla, vaikka muitakin olisi runsaasti tarjolla.

    Saapuessani kassoille, jonot olivat poikkeuksellisen lyhyet normaaliin verrattuna ja lähestyin lähintä kassaa hyllyjen takaa. Nostelin ostokseni hihnalle, asetin korin pinoon ja nostin katseeni kassatyttöä tervehtiäkseni.

    Yllätykseni oli iloinen ja oikeastaan salpasi hengitykseni hetkeksi. Valitsemallani kassalla asiakkaita palveli kaupungin kaunein tyttö. On sanottava, että hänellä on pitkät vaaleat hiukset ja silmät, joiden ystävällinen katse saisi Iivana Julmankin heltymään.

    Jalkojani heikotti, mutta seurasin hihnalla kulkevia ostoksiani urheasti. Tarkkailin huomaamattoman näköisenä hänen työskentelyään. Kuinka sirosti ja nätisti oluttölkki voidaankaan ottaa käteen, viedä viivakoodinlukijan eteen ja antaa se jälleen hihnan vietäväksi.

    Halusin tallentaa tästä hetkestä jokaisen sekunnin murto-osankin aivojeni syövereihin lähtemättömästi. Ponnistelin, että silmäni olisivat mahdollisimman auki, etteivät ne missään tapauksessa räpsähtäisi tämän ihmeellisen toimituksen aikana, ja että ne tallentaisivat joka ainoan liikkeellä olevan fotonin joka hänestä heijastuisi.

    Seistessäni siinä silmät äärimmilleen auki venytettyinä ja imiessäni hänen kuvajaistaan muistiini, kohotti hän viimein katseensa ostoksistani. Taisin jo mainita, että hänen katseensa on harvinaista tyyppiä. Se saa kohteensa tuntemaan itsensä hyväksytyksi, ja se kertoo samalla luonteesta, joka on täynnä iloa ja ymmärrystä.

    Näin tilanteen kuin hidastettuna, pitkät ripset ja kevyesti meikatut luomet kohosivat hitaasti. Hänen kätensä liikkui samalla ja vei viimeisen ostokseni lukijan ohi. Kaupungin kauneimman tytön niska ojentui hieman, luomet väistyivät silmien edestä ja pitkät ripset seurasivat niitä.

    Hänen katseensa tarkentui kassan ilmoittamaan loppusummaan, jonka hän ilmoitti minulle nuorella, heleällä äänellään, joka muistutti samalla sekä pikkutytön naurua että varttuneen naisen vihjailua. "Kaksikymmentä kuusi kahdeksankymmentä", hän sanoi.

    Hänen ilmoittaessaan minulle ostosteni loppusummaa, loihti hän samalla kasvoilleen hymyn, joka sädehti lämpimämmin kuin aurinko heinäkuussa. Saatoin suorastaan tuntea pitkän kesäillan tuoksun ja lämmön kasvoillani.

    Onnistuin jotenkin tunkemaan korttini maksulaitteeseen, mutta kaiken kokemani jälkeen, en onnistunut millään muistamaan tunnuslukua. Jonoa ei ollut, mutta tunsin tytön tarkkailevan minua. En uskaltanut kohottaa katsettani, turvauduin muistisääntöihin ja lopulta koodi meni oikein.

    Kiitin tyttöä ja sama hymy säteili kesän lämpöä minulle edelleen. Voiko tuollaista enkeliä maan päällä ollakaan?

    Pakkaillessani ostoksiani, tuli toinen tyttö vaihtamaan kassaa enkelini kanssa. Kuuntelin vaivihkaa heidän jutusteluaan. Toinen tyttö sanoi: "hiljaista tänään, Tunturiralli vissiin?" Enkelini vastasi hänelle: "Joo, ei ollut kuin yksi vammainen kuolaaja tänään", ja nyökkäsi suuntaani.
  10. On aina eduksi, jos osaa lukea ja laskea peruslaskutoimituksia.
  11. Miten olisi vaikkapa:

    Ilta oli ihana, vaikkei tolkku mukana ollutkaan. Ensin pehmeää jänistä suuhun, sitten kuutossilli olikin valmis. Lopulta järjestyi kunnan hallitus.
  12. Niinpä niin. Kun ensin määrittelee vihapuheen ja viharikoksen haluamallaan tavalla, alkaa niiden välilä löytymään yhteys. Vähän samalla tavalla toimi Stallonen roolihahmo elokuvassa Cobra, hän määritti itsensä parannuskeinoksi sairauteen nimeltä rikollisuus.
  13. Minä en katso Yleä. Minä en anna palautetta Ylelle. Minä äänestän poliitikkoja, jotka ovat valmiita vaikka lopettamaan koko Ylen.
  14. Täytyy olla jotenkin erikoinen tyyppi, jos ei itse ota kopioita työtodistuksistaan ja antaa alkuperäiset pois jossakin hämärässä työhaastattelussa. Ei ole ihme, että nigerialaiskirjeillä tienataan vieläkin.
  15. TE-toimiston kurssit nyt tuskin orjatyötä ovat.
  16. Juupa juu, moniosaajat, puhuvat kieliä joita täällä päin maapalloa ei puhuta.
    Tulkitkin on keksitty. Ei sitä varten tarvitse elättää kymmeniä tuhansia joutilaita, että joku heistä saattaa joskus puhua jotain kieltä, josta on ehkä hyötyä jollekulle.
  17. No, Vietnamissa oli sisällissota ja USA tuli siihen mukaan etelän puolelle. Aivan samoin pohjoisen puolelle menivät kommunistimaat. Mistään valloittamisesta ei ollut kyse. USA:n maajoukot eivät menneet pohjoisen puolelle miehittämään mitään.
  18. No, sitähän voi sitten mennä koettamaan onneaan ulkomaalaisille työmarkkinoilla, jospa sieltä löytyisi helpommin työtä ikääntyville.
  19. No, olisihan se noloa pitää vuokratyöfirmaa toiminnassa, eikä listoilla olisi yhtäkään vapaata työn odottajaa.
  20. Niin, punarviherhomevassarit kuvittelevat, että saavat EU:sta ilmaista rahaa kun Suomen hallitus ei sitä anna enää yhtä hövelisti kuin ennen. Muualla EU:n alueella sentään ymmärrettiin, ettei punaviherhöttö auta ketään ja äänestivät kommarit ulos.
    21. 22 / 271
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt