Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Minä en oikeasti haluaisi olla parikymppinen uudelleen. Elämä kulkee vaiheittain, aikansa kutakin. Olen piakkoin nelikymppinen ja tämän hetkiset saavutukset tuntuvat kovin vähäisiltä. Mitä oikeastaan haluan kokea ja nähdä, kuulla, koskettaa ja ymmärtää? Mihin haluan vaikuttaa, saada aikaiseksi ja jättää jälkeeni?

    Pitääkö elämää katsoa vierestä ja kysyä? Mikset olisi vastaus omiin kysymyksiisi?

    Katso maailmaa joka päivä uudella tavalla, opettele kieliä vanhojen jatkoksi, kierrä, koe ja katso. Äläkä unohda läheisiäsi. He ovat ainoat, jotka muistavat sinua, kun et enää itse siihen kykene.

    Emme elä itsemme tähden. Emme ole omia halujamme varten. Päivät vähenevät. Kenelle kellot soivat ja kenelle aikasi annat?
  2. Jos itse kokisin jotain outoa ja selittämätöntä, olisi tämä foorumi ensimmäisten joukossa, joihin tulisin kokemustani jakamaan. Olen jaannut täällä moniakin kokemuksia, vaikka niissä ei mitään outoa olisi ollutkaan.

    En ole katsonut ketjussa mainittua videota, enkä aio sitä katsoakaan. Yksittäisten ihmisten havainnot jostain lentävistä, ympäristöään valaisevista lieriöistä eivät tuo mitään lisätietoa ilmiöön. Vaikka näkisin kyseisen lieriön itse ja omakohtaisesti, ei se silti toisi mitään lisää. Maapallolla lentävä lieriö ei todista, että se olisi lentänyt tänne joltain toiselta planeetalta.

    Käytännössä kaikki kansat ja heimot ja muut ihmiskokoonpanot ovat uskoneet johonkin nykytieteen selittämättömissä olevaan. Meidän kulttuurimme ei ole poikkeus siinäkään suhteessa. Joko tällaisia ilmiöitä on oikeasti olemassa tai sitten on ihmiselle sisäänrakennettu ominaisuus kokea sellaisia.

    Ihmisen mielikuvitus on oikeasti uskomattoman luova ja kykenevä. Itseasiassa ihmisen mielikuvitus ei ole oikeastaan missään suhteessa sen tarpeeseen. Mielikuvitusta on aivan mahdottoman paljon liikaa. Toki tekninen kehitys on juuri tuon lentävän mielikuvituksen tulosta, mutta miksi ihmiselle olisi kehittynyt mielikuvitus, jota millään muulla eläinlajilla ei ole? Ovatko alienit muokanneet meitä geneettisesti? Voisiko heille esittää toiveita?

    Jostain syystä ihmiset pärjäävät älykkyysosamäärätesteissä paremmin joka vuosi. Joka kymmenen vuoden jälkeen saadut pisteet ovat 3% paremmat kuin aiemmin. Testejä täytyy jatkuvasti normeerata keskiarvoon. Mikä meitä jalostaa tällä vauhdilla? Kulttuuri? Geenit? Alienit?

    Onko millään mainitsemallani mitään tekemistä peräkylän takametsässä havaitun lentävän lieriön kanssa? Miksi olisi?
  3. Raflaavasta aloituksesta huolimatta olemme perimmäisten kysymysten äärellä.

    Ihmiset ulostavat, paskovat ja tuhrivat ihan siitä syystä, että ottavat käyttövoimansa sisään tunkeman materian kautta. Ruoansulatus pilkkoo vatsalaukkuun päätyneet kappaleet pienemmiksi ja pidemmällä suolistossa kappaleet pilkkoutuvat yhä pienemmiksi kappaleiksi. Suoliston seinämien kautta ihmiskehon tarvitsemat ravintoaineet siirtyvät verenkiertoon, jonka kautta ne päätyvät soluihin. Ihminen ottaa siis toimintaansa ylläpitävän energian ympäristössään olevasta materiasta.

    Luonnollisesti ihmisen sisäänsä ottamasta materiasta kaikkea ei voida sulattaa ja muuttaa energiaksi, joten käyttämätön aines poistuu ruoansulatusjärjestelmän loppupäästä eli perseestä. Tämänhän toki tiesittekin.

    Aaveet, kummitukset ja muut henkiolennot tarvitsevat luonnollisesti jotain käyttövoimaa. Olisi epäloogista olettaa, että aineeton olento käyttäisi ainetta suuressa määrin ravinnoksensa. Jos näin kuitenkin olisi, saattaisi jotain ylimääräistä jäädä jälkeen, eli aaveet paskoisivat.

    On toisaalta osoitettu, että materia on energiaa. Henkiolento saattaisi siis saada käyttövoimansa atomeja hajottamalla tai yhdistämällä. Jäte olisi tällöin äärimmäisen vähäistä. Olennot saattaisivat siis ottaa roskapussistasi yhden teepussin ja toimia tuhansia vuosia sen sisältämän energian turvin. Ehkä tämä selittää kaikki vuosien varrella kadonneet esineet?

    Mitä kysymykseen tulee, en usko että aineettomat tai hyvin vähäisessä määrin aineelliset olennot paskovat siinä mielessä kuin ihmiset tekevät. Olisi jokseenkin eriskummallista johdonmukaisuutta olettaa, että oven vierustalle ilmestynyt kierukka olisi paremmin kuolleen koiran aikaansaama kuin elävän.
  4. Lähtisin kummitustalon määrittelyssä liikkeelle havaittavasta kummittelusta. Ohikulkijoiden tuntemukset ohittaisin mustamaalamisena, ennakkoluuloina ja -oletuksina. Kummistustalon tunnistaminen ulkoapäin on mahdotonta, elleivät aaveet manifestoidu ikkunoista sisään katsottaessa.

    Nykytieteen ja yleisen käsityksen perusteella kummituksia ei ole olemassa. En kuitenkaan luottaisi tähän. Olematonta ei voida todistaa, joten kummitukset pysynevät kanssamme vielä kauan.

    Pohtisin vielä hetken aikaa, että miksi liitämme kummitukset aina johonkin ikävään tapahtumaan, kärsimykseen, kidutukseen ja henkirikokseen. Eikö olisi johdonmukaisempaa, että kehostaan erotettu sielu jäisi keskuuteemme, jos hän on nauttinut olostaan täällä eikä sen vuoksi tahdo joukosta erota?

    Kummitustarinat saattaisivat toki kärsiä jonkinlaista arvon menetystä seuraavalle sukupolvelle kerrottaessa, jos tarinan päähenkilö olisi vain juhlinut ja nauttinut kuin optiomiljonääri olostaan joka jumalan päivä, eikä olisi pahaa sanaa ikinä kenellekään sanonut, olisi almut ja kymmenykset ajallaan antanut ja jälkikasvustaankin hyvin huolehtinut.

    Kuinka suhtautuisimme haamuun, joka eläisi ikuista vappua? Kilisyttelisi tyhjiä pulloja, jättäisi ektoplasmaoksennuksia vessanpönttöön ja söisi jääkaapista kaiken rasvaisen ja suolaisen. Lapsille hän jättäisi lantteja silloin tällöin ja seinille ilmestyisi humoristisia aforismeja tyyliin "syys saa, minä en". Kummittelija olisi eläessään ollut tunnettu hyväntekijä, ja vielä nykyäänkin jokainen kartanon portaille nälissään uupunut orpolapsi löytäisi viereltään aavemaisesti ilmestyneen hampurilaisen.

    Tottakai me pelkäisimme ilmiötä ja tekisimme kaikkemme kieltääksemme sen olemassaolon. Varoittaisimme omia lapsiamme menemästä lähellekään moista kammotustaloa ja piiskaisimme ovellemme erehtyneet orvot.

    Olisikohan syytä mieluummin pelätä eläviä kuin kuolleita?
  5. Oikeusinformatiikka on jollain tavalla Lapin yliopiston spesialiteetti. Muualla Suomessa asiaan ei suhtauduta samalla vakavuudella, syystä tai toisesta, aiheesta tai ilman.

    Oikeusinformatiikan professori Korhonen on erittäin hyvä luennoitsija, mutta jostain syystä varsinkin pääsykoekirjoina käytetyissä teoksissa hänen artikkelinsa vaikuttavat copy-peistatuilta luetteloilta.

    Kaikki tietävät, että vastauksia on helppo tarkistaa, kun on kysytty luetteloita. Vanhoja pääsykoekysymyksiä ja mallivastauksia tutkimalla voidaan kuitenkin päätellä, että luetteloita ei olla juuri kysytty. Pitäisin jokseenkin tiedekunnan tappiona tilannetta, jossa sisään otettaisiiin luettelot päntänneet henkilöt ja jätettäisiin asiat syvällisemmin ymmärtäneet ulkopuolelle. Tällaisiin päättelyihin ei tietenkään pidä luottaa. Hakijamäärien kasvun myötä saatetaan vastauksien tarkastamista tehostaa juuri luetteloita kysymällä.

    Tenteissä haetaan yleensä kokonaisuuksien ymmärtämistä, ongelman hahmottamista ja niihin sopivien sääntöjen soveltamista hyvillä perusteluilla. Pääsykokeessa on kuitenkin monivalintaosio, jossa kysytään vain tiettyä faktaa ja perusteluille tai laajemman ymmärryksen osoittamiselle ei ole mahdollisuutta. Jokainen voi lukiessaan pohdiskella luetteloiden soveltumista monivalintakysymyksiiin.

    Ilman detaljien muistamista voi pääsykoetta olla vaikea läpäistä. Ilman kokonaisuuksien ja kysytyn ongelman hahmottamista se taitanee olla mahdotonta. Muistakaa kuitenkin aina nojata vastauksessanne johonkin oikeussääntöön, eli mainitkaa joku laki nimeltä vaikkapa maakaari. Älkää missään tapauksessa sortuko kertomaan, että mitä saa tehdä ja mitä ei, jos ette liitä vastaukseenne jotain nimeltä mainittua lakia, jonka perusteella kyseinen toiminta on kiellettyä. Moraalisäännöt ovat muiden tiedekuntien kauraa. Hätätapauksessa voi ehkä yrittää "oikeusjärjestyksen perusteella...", mutta en usko siitä kertyvän yhtäkään pistettä.

    Välttämättä pääsykoekirja ei ole se paras mahdollinen tiedon ja ymmärryksen lähde. Toki kaikki mitä kysytään ja vaaditaan on kirjassa. Kokeeseen valmistautuvan voi joissain tapauksissa kannattaa yrittää laajentaa ymmärrystään myös muita aiheeseen liittyviä kirjoja lukemalla tai selaamalla. Aika on kuitenkin rajallista ja kenellä voisi olla varaa sitä haaskata.

    Suosittelen lukemaan vanhoja pääsykoekysymyksiä ja vastaamaan niihin, jos ovat koealueeseen kuuluvia. Verratkaa vastauksianne mallivastaukseen.
  6. Universaalis-dialektinen maailmankuva tarkoittanee, että mistä tahansa asiasta voi keskustella. Jatkuvaan ja kaikenkattavaan keskusteluun perustuva maailmankuva on epäilemättä pohjaltaan laaja, eikä se rajoitu turhiin nurkkakuntiin kuten tieteellisyyteen tai muuhun rasittavaan johdonmukaisuuteen.

    Tuleva julkaisusi "Totuus ja dialektiikka" on kenties ihmistä eteenpäin vievien mysteerien selittäjänä tyhjentävä, toisin kuin kaikki siihen astiset tekeleet ovat olleet kautta koko ihmiskunnan historian.

    Mielestäni ihminen, maailma ja ainakin minä olen valmis kaiken-teorialle. Saatan vaikuttaa tyypilliseltä erektion kutistajalta, kun edellytän teorialta jotain uskottavuutta.

    Omasta puolestani maailmankaikkeus voi pyöriä maapallon ympärillä, avaruus voi olla eetteriä ja liekki syntyä, kun flogiston poistuu materiasta. Kaltaisilleni kadunkuluttajille on pitkälti sama, onko maailmankaikkeus ainoa laatuaan vai onko niitä ääretttömästi.

    Ihmisen aivot käsittelevät liian paljon asioita pelkästään hengissä säilymisen tarpeisiin. Ihminen miettii tarkoituksia ja alkuperiä. Tarkoitukset ja alkuperät muodostavat kansan ja kulttuurin. Tarkoituksen ja alkuperän luomiseksi tarvitaan tarina. Ihmisen elämä on arkea ja arkensa ratoksi ihminen tarvitsee tarinoita.

    Tarinat opettavat. Tarinat ovat auttaneet ihmistä ymmärtämään itseään ja ympäristöään kautta aikojen. Kuulijat ovat kenties aina vaatineet tositarinoita. Kenelläkään ei vain ole ollut keinoja tutkia niiden todenperäisyyttä. Nykyään asioita tutkitaan ja tarinoille tuodaan uskottavuutta tieteellisyydellä. Uskottavuudella kilpaillaan. Uskottavimmat tarinat, parhaiten todistetut ovat totta ja muut hylätään. Totuus paranee ja kehittyy koko ajan.

    Kenties "Totuus ja dialektiikka" selittää vihdoin talven liukkauden, kesän helteet, syyssateiden koleuden ja kaiken elämisen epämukavuuden. Jos julkaisusi ei tarjoa parempaa ja uskottavampaa tarinaa ihmiselle ja maailmankaikkeudelle kuin entiset, löytää kansa kyllä julkaisullesi käytännön sovelluksia. Haiseva vastalause tullaan pyyhkäisemään julkaisusi joka ainoan painoksen jokaiselle irtolehdelle.
  7. 227 / 240