Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5223

  1. Sanotaan nyt näin, että Mensalaiset eivät välttämättä ole kaikkein yhteistyökykyisempiä ihmisiä työpaikalla, varsinkaan ne, jotka tekevät jäsenyydestään työpaikalla numeron.

    Jos kyse on työstä, jossa keskimääräistä nokkelammasta älystä on keskimääräistä enemmän hyötyä, voi asian mainita työhakemuksessa taikka CV:ssä työtä tukevien harrastusten joukossa.
  2. "Laki
    julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

    2 §
    Julkinen työvoima- ja yrityspalvelu
    Työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarjoavat julkisia työvoima- ja yrityspalveluja siten kuin tässä laissa säädetään. Julkisilla työvoima- ja yrityspalveluilla edistetään työmarkkinoiden toimivuutta turvaamalla osaavan työvoiman saatavuutta ja tarjoamalla työtä hakeville mahdollisuuksia saada työtä sekä edistetään uuden yritystoiminnan syntymistä ja kehitetään yritysten toimintaedellytyksiä ja työelämän laatua.

    Julkisena työvoima- ja yrityspalveluna tarjotaan työnvälityspalveluita, tieto- ja neuvontapalveluita, osaamisen kehittämispalveluita sekä yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalveluita. Julkiseen työvoima- ja yrityspalveluun kuuluvat myös henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit sekä tämän lain mukaiset tuet ja korvaukset.

    4 §
    Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoaminen

    Työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja asiakas arvioivat yhdessä asiakkaan palvelutarpeen, jonka perusteella tarjotaan julkisia työvoima- ja yrityspalveluja, jotka parhaiten turvaavat osaavan työvoiman saatavuutta ja edistävät henkilöasiakkaan sijoittumista avoimille työmarkkinoille sekä edistävät yritystoiminnan käynnistymistä tai kehittymistä.

    Julkisia työvoima- ja yrityspalveluita tarjotaan asiakkaiden omatoimisesti käytettävinä palveluina ja henkilökohtaisena palveluna. Asiakkaan asiointitapa sekä yhteydenpito julkisia työvoima- ja yrityspalveluita tarjoavan viranomaisen ja asiakkaan välillä määräytyvät arvioidun palvelutarpeen perusteella."

    Laissa ei siis sanota, että TE-keskuksen on löydettävä jokaiselle työttömälle työnhakijalle sopiva työpaikka ja taattava, että työtön työnhakija työllistyy kyseiseen paikkaan. Työnvälitys ei tarkoita, että joku aktiivisesti etsii työtä jonkun puolesta vaan että TE-keskus tarjoaa työvoimalle ja työnantajille mahdollisuuden kohdata.
  3. Johan oli marxilais-skitsofreenista höpinää.

    Eihän maailmassa rahaa tarvitse, jos itsensä voi elättää muutenkin. Elämiseen tarvitaan ainoastaan pari-kolmetuhatta kilokaloria ravinnosta saatavaa energiaa ja vettä muutama litra vuorokaudessa. Jos ilmasto ei salli ravinnonkeräilyä alasti, tarvitsee silloin jonkinlaiset pukimet. Sellaisia voi ommella kankaasta, jonka itse kutoo. Neulana voi käyttää terävää luuta, jollaisia saa ravinnoksi pyydystämistään jyrsijöistä. Jos ilmasto ei salli taivasalla yöpymistä voi tehdä itselleen risumajan tai kaivaa itselleen kolon maahan ja lämmittää sitä nuotiolla.

    Tällaiseen elämään et tarvitse rahaa, mutta se vaatii työtä ja vaivaa määrän, jota harva pystyy edes kuvittelemaan.

    Ajatellaan, että olet pyydystänyt kolme rottaa mutta ehdit syödä niistä vain kaksi ennenkuin kolmas pilaantuu. Mitä tehdä? Voit vaihtaa ylimääräisen rotan vaikkapa toisen kutomaan sukkaan, jota tarvitsisit. Mutta se kenellä on sukka, ei halua rottaa vaan kynän. Kynän omistaja asuu parin päivämatkan päässä, joten et ehdi käydä hänen luonaan vaihtamassa rottaa kynään, jonka vaihtaisit sukkaan. Olisi kätevää, jos olisi jokin sinänsä käyttökelvoton asia, jonka kaikki ovat jossakin mitassa valmiita vaihtamaan mihin tahansa hyödykkeeseen. Näin voit vaihtaa rotan vaihtovälineeseen ja vaihtaa puolestaan vaihtovälineen sukkaan vaihtamatta sitä välillä kynään.

    Yleinen ja kaikkien tunnustama vaihtoväline on näin ollen hyödyllinen. Se ei kuitenkaan voi olla helposti kenen tahansa poimittavissa taikka valmistettavissa, koska jos vaihtovälinettä saa aikaiseksi pienemmällä vaivalla kuin hyödykkeitä, kaikki valmistaisivat pelkästään vaihtovälinettä eikä kenelläkään olisi enää mitään.

    On myös huomattava, että jos vaihtovälinettä löytyy jostakin suuria määriä jonka jälkeen kaikilla on sitä paljon, ei kukaan halua enää vaihtaa rottaa, sukkaa taikka kynää samalla määrällä vaihtovälinettä kuin ennen. Tämä siksi, että nopein ehtisi vaihtaa pienellä määrällä kaikki hyödykkeet itselleen ja olla vaihtamatta niitä enää ollenkaan. Näin vaihtoväline olisi menettänyt arvonsa ja kaikki hyödykkeet olisivat päätyneet nopeimpien omistukseen.

    Näin voi siis olla vaihtoväline, jolla mitataan kaikkien mahdollisten hyödykkeiden arvo vapailla torimarkkinoilla.

    On kuitenkin mahdollista, että joku vahva korsto päättäisi kaikkien torilla myytävien hyödykkeiden hinnat, ettei minkään hyödykkeen hinta kohoaisi suuren kysynnän ja vähäisen tarjonnan vuoksi useimpien ulottumattomiin.

    Jos siis olet suurella vaivalla pyytänyt lohen, ja korsto määrää sen vaihdanta-arvoksi kolme helmeä, mutta tiedät saavasi siitä helposti kolmekymmentä, jos saisit vaihtaa sen sillä määrällä vaihdantavälinettä, joka siitä ollaan valmiita suorittamaan, söisit lohen luultavasti itse. Tämä siksi, että lohi on useimpien mielestä herkkua, mutta jos lohesta saa vaihdantavälinettä saman verran kuin porkkanasta, ei vaihto ole enää kannattava. Toisin sanoen, jos hyödykkeestä saatava määrätty vaihdanta-arvo ei ole sama kuin markkina-arvo, ei tuotetta luultavasti edes tuoda markkinoille vaan se vaihdetaaan suoraan johonkin yhtä arvokkaaseen, vaikkapa joulukinkkuun.

    Jos sinulla ei ole lainkaan vaihdanvälinettä, eikä mitään hyödykettä, jota vaihtaa vaihdantavälineeseen, voit vaihtaa työsuorituksesi vaihdantavälineeseen. Siis mikä tahansa työsuoritus ei kelpaa. Työsuorituksesi voi olla esimerkiksi lohen kalastaminen, jonka teet työnantajasi välineillä, ja hän antaa sinulle lohesta viisi vaihdantavälinettä, ja vaihtaa itse lohen joulukinkkuun, josta hän saa markkinoilla kolmekymmentä vaihdantavälinettä.

    Kun olet pyydystänyt tarpeeksi monta lohta työantajallesi, ja tienannut niistä tarpeeksi vaihdantavälineitä, voit jossain vaiheessa vaihtaa ne kaikki onkeen, jolla voit itse alkaa pyydystämään omat lohesi.

    Työllä ja tuotantovälineillä tehdään hyödykkeitä, jotka vaihdetaan vaihdantavälineellä toisiin hyödykkeisiin. Tuotantovälineet eivät synny itsestään, vaan joku on ne työllään valmistanut.

    On myös selvää, että jos omistat jotakin, sinulla on oikeus antaa se jollekulle. Muutoin tuskin voidaan sanoa, että omistaisit jotakin. Jokainen voi siis antaa omaisuutensa jälkeläiselleen.
  4. Onhan se ihan ymmärrettävää, ettei ymmärretä mitä oikeus johonkin tarkoittaa.

    Oikeus on ei-oikeuden vastakohta. Jos jollakulla on oikeus saada rahaa taikka pitää sellaista hallussaan, on silloin poissuljettu että hänellä ei ole oikeutta saada rahaa taikka pitää sellaista hallussaan.

    Sama asia on esimerkiksi elämän kanssa. Se, että on oikeus elämään, ei tarkoita, etteikö kuolema kohtaisi meistä jokaista. Oikeus elämään tarkoittaa, että lähtökohtaisesti on poissuljettu ei-oikeutta-elämään ja yleensä valtiovalta turvaa jokaisen oikeuden elämään tai rankaisee tämän oikeuden loukkaajaa.

    Jokaisella kansalaisella, ainakin itsestään määräävällä, on oikeus saada rahaa.

    Sen sijaan, onko jollakulla, esimerkiksi valtiolla, velvollisuus antaa rahaa joko tietty määrä jollekulle taikka määrättömäsi kaikille riippuu yhteiskunnan säännöistä.

    Sinänsä oikeus saada valtio suorittamaan tietty summa rahaa itselle, ei välttämättä tarkoita mitään, sillä raha itsessään ei oikeastaan merkitse juuri mitään. Aikoinaan raha oli metallia, jota saatettiin käyttää johonkin elossapysymisen kannalta hyödylliseen, kuten saatettiin paperiakin jossain määrin käyttää. Nykyään raha on pitkälti pankkitileillä olevia digitaalisia numeroita, joita ei voi hyötykäyttää millään reaalimaailman tavalla. Näin ollen rahan arvo ja merkitys on puhtaasti sopimuksen ja luottamuksen varassa.

    Sen sijaan yksilön oikeus tiettyyn elintasoon ja valtion velvollisuus tarjota kullekin kansalaiselle tämä elintaso tarkoittaa ainakin jossain määrin jotain konkreettista.

    Näin ollen oikeus elämään, sivistykseen, ammatinvalintaan, työhön ja asuinpaikan valintaan eivät sinänsä ole riippuvaisia saadusta rahasta, vaan siitä, että jokin instanssi turvaa nämä mahdollisuudet eli oikeuksien toteutumisen mahdollisimman pitkälle jokaisen kansalaisen kohdalla.