- Hmm, ehkäpä asenteesi haisi läpi.
- Ensinnäkään jokainen työntekijä ei ole vastuussa jonkun kiusaamisesta. Toiseksi, jokin syy siihen kiusaamiseen on, jos kerran koko työyhteisö pitää kiusattua syyllisenä kiusattuna olemiseen. Ja kolmanneksi, kenenkään ei täydy pitää kenestäkään, mutta työssä tehdään töitä siitä huolimatta. Kenenkään työntekoa ei pidä hankaloittaa sen vuoksi, ettei hänestä pidä. Työpaikka ei ole työntekijää varten vaan asia on toisinpäin.
- Palvelematta jättäminen tuskin sitä huutamista lopettaa. Toiseksi, mitä ammattitaitoa se on, jos osaa palvella ainoastaan asiakkaita, jotka miellyttävät myyjää. Sellaisia varten on kassa-automaatti.
- Aloittajan kysymykseen pitää vastata kysymyksillä. Mitä osaat tehdä ja mitä haluat tehdä? Kun tiedät mitä haluat tehdä, pitää sinun osata tehdä sitä ammattitaidolla. Ei ole mitään väliä pituudella taikka painolla sen jälkeen.
- No, jollakulla sitä virtsaa tihkuu, muttei jalkojen välistä.
- Aloittaja on varmasti myös sitä mieltä, että ulkomaalaistaustaisten asiakaspalvelijoiden on ulosannissaan suoriuduttava suomen kirjakielestä moitteettomasti?
- Kysymyksen asettelusi on väärä. Kommentoijat eivät ole täällä pahoittamassa mieltään, ainakaan kaikki. Sen sijaan ketjun aloittajan uhriutumisesta ei tule loppua. Se ei harmita minua, eikä voisikaan, koska en aio lukea hänen vuodatuksiaan sanaakaan.
- Voiko typerämpää mainosta enää olla.
- Töitä.
- Olen kirjoittanut aiheesta muihinkin ketjuihin, mutta tuskin tästä haittaakaan on.
Noin 25 vuotta sitten ammattikouluissa annettiin numero jokseenkin jokaisesta kurssista ja kurssit olivat pienehköjä kokonaisuuksia. Arvostelu oli asteikolla 0-5, ja nollan saanut joutui suorittamaan kokeen uudelleen. Jos nollia jäi roikkumaan, meni uusintaan koko lukuvuosi. Joillekin suositeltiin lopettamista ja eräät jouduttiin jopa moninaisista syistä johtuen erottamaan.
Opetussuunnitelma, jolla opetusta ohjattiin ylemmältä taholta, antoi jokseenkin selkeät osaamis/arvostelukriteerit, joilla oppilaiden suoritusta arvioitiin, kuten tietysti myös sen mitä heille opetettiin.
Koska opetus oli jaettu jokseenkin pieniin kurssikokonaisuuksin, kertoi kurssista ja opintokokonaisuudesta saatu numero hyvin oppilaan osaamistason myös ulkopuoliselle, joka todistusta katsoi.
Ammattikouluun oli myös valintakriteerejä. Kaikkia ei suinkaan otettu oppilaiksi, vaan hakijoista otettiin sopivimmat. Tietysti, jos hakijoita jollekin alalle oli vähän, kaikki pääsivät mukaan.
Jossain vaiheessa 2000-luvun tällä puolella yhteiskunnan päättäjät huolestuivat koulupudokkaista ja syrjäytyneistä nuorista. Ajateltiin aivan oikein, että koulutus on keino vähentää syrjäytymistä. Ikävä vain, että syrjäytymistä vähentävät keinot repivät samalla ammattikoulutuksen merkityksen.
Ensin luokkiin täytyi ottaa "henkilökohtaisen opintosuunnitelman" nimellä oppilaita, joilla oli hyvin vähäiset lähtökohdat omaksua ammatillista koulutusta. Tuskin olivat peruskoulussa juuri mitään oppineet, mutta olivat silti "oppimassa" ammattimatikkaa taikka muuta teoriaa, vaikka tuskin osasivat yhteenlaskua.
Tämän myötä koulusta ei erotettu, ei suositeltu lopettamaan, eikä oikeastaan edes jätetty luokallekaan enää. Arvostelu muutettiin siten, että asteikko karsittiin välille 0-3, eikä numeroita annettu joka kurssista enää. Useimmiten tuli vain merkintä "Hyväksytty". Todistukseen tuli sitten numero hyvin laajoista opintokokonaisuuksista, joita oli suoritettu kenties koko ammattikoulun ajan eli kolme vuotta.
Koska arvostelukriteerit olivat muuttuneet myös, ei arvosana kertonut loppujen lopuksi mitään oppilaan osaamisesta. Ykkösen tai kakkosen saivat jokseenkin kaikki. Kolmoseen oli vaikeampi päästä, mutta niin moni kokonaisuuskin suoritettiin vain merkinnällä "hyväksytty", että korkeammat arvosanat menettivät merkityksensä arvosanattomien suoritusten joukossa.
Ammattikoulutus ei voi korjata peruskoulussa oppimatta jääneitä asioita, ainakaan jos oppimisvaje on ilmeinen. Peruskoulutuksen ongelmat eivät korjaannu ammattikoulussa ainakaan arvostelukriteereitä laskemalla. Sillä vain pilataan ammattikoulutus. Tämä oli nähtävissä jo 20 vuotta sitten. Nyt siihen aletaan vähitellen herätä muuallakin. Mitä järkeä on kouluttaa sellaisia "ammattilaisia", jotka osaavat tuskin nimeään työsopimukseen kirjoittaa? - Olen jostain kuullut, että kokkelia myymällä tienaa.
- Antaisitko muutamia esimerkkejä kokemastasi epätasa-arvosta, huonosta kohtelusta ja ala-arvoisesta palkasta. Muutoin ne jäävät kovin mielikuvituksenvaraisiksi.
- Uhriutuja päästänyt sormensa tanssimaan näppiksellä. En yhtään ihmettele, että opinnot vähän viivästyivät.
- Lieköhän tämä lapsiraasu vieläkään löytänyt töitä itselleen? Hakemus kun on ollut täällä jo 13 vuotta.
- Samalla nämä "kasvavat aavikot" vihertyvät koko ajan.
Kyllä minä mieluummin jätän lapsenlapsilleni planeetan, millä kasvaa kasveja, kuin planeetan, missä tärkeintä oli pitää erään kaasun määrä minimissä, vaikka kyseinen kaasu on jokseenkin kaiken elämän perusta. - Tuskinpa kukaan opettaja taikka rehtori joutuu korvausvastuuseen oppilaan menettämistä työtuloista luokalle jäämisen vuoksi.
Ensinnäkin Suomessa on oppivelvollisuus tiettyyn ikävuoteen asti. Jokaisella on siis velvollisuus oppia tietyt asiat, ja mikäli jollekulle peruskoulun tavanomainen vuosimäärä ei riitä tavoitteeseen pääsemiseen, pitää hänen silloin opiskella lisää, kunnes joko saavuttaa minimioppimistavoitteen taikka että hän ylittää oppivelvollisuusiän tavoitetta saavuttamatta. Mikäli oppimistavoite jää saavuttamatta oppivelvollisuusiän päättymisen jälkeen, ei oppilaalle anneta peruskoulun päästötodistusta.
Toki ilman päästötodistusta voi työllistyä, mutta ammattikouluun ei pääse, lukiosta puhumattakaan. Työllistyminen on Suomessa vaikeaa ammattikoulutetullekin, joten ei ole mitään syytä kannustaa ketään päättämään peruskouluaan ilman päästötodistusta.
Näin ollen on täysin mahdotonta, että rehtori joutuisi korvausvastuuseen siitä, että oppilas jätetään luokalle, ja että tämä korvaus määritettäisiin menetettynä palkkatulona. Tämä voisi toimia, jos oppilas mielivaltaisesta tai muusta syystä jätetään luokalle siitä huolimatta, että oppilas on osoittanut omaavansa riittävän ja opetussuunnitelman mukaisen oppimäärän luokalta pääsemiseksi taikka päästötodistuksen saamiseksi.
Jos oppivelvollisuusikä jätetään huomiotta, pitäisi tietysti osoittaa, että oppilaalla olisi realistinen mahdollisuus työllistyä heti peruskoulusta päästyään. Pelkkä teoreettinen mahdollisuus ei riitä, vaan työllistymismahdollisuuden pitää olla todennäköinen. Korvata voitaisiin ehkä työttömyyskorvauksen määrä, mutta sellaista ei kotona asuvalle ammattikouluttamattomalle alle 21-vuotiaalle makseta.
Koko korvausvaade on siis täyttä potaskaa, ellei kyse ole siitä, että opetuksen taso ei ole ollut riittävää. Sekin olisi epäilyttävää, koska varmaankaan kaikki opettajan saati sitten rehtorin oppilaat eivät ole jäämässä luokalle.
Herää myös kysymys, että mikä on vanhemman/huoltajan vastuu ja velvollisuus kun lapsi/huollettava ei pärjää koulussa? Pitäisikö kenties joskus osallistua jollain tavalla? Vaikka neuvoa läksyissä tai käskeä lukemaan kokeisiin? - Julkisen sektorin töitä voi hakea esim https://valtiolle.fi/fi/tyopaikat/ taikka https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikat/
Avoimia paikkoja on runsaasti, reippaasti hakemaan. - Eivätköhän ne karenssit ja sanktiot tule ihan yksilöidyistä syistä niille, joille ne ovat tullakseen.
- Arabian hiekka-aavikolla kuuma kesällä!!! Painokoneet seis.
- Pyydä isääsi menemään töihin ja pummaa häneltä bensarahat.