Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5241

  1. Mitä sitten vaikka käsitettä "nainen" esineellistäisikin. Eihän käsite "nainen" ole persoona vaan yleinen nimitys ihmisnaaraasta.

    Kaikkia ihmisiä "esineellistetään" kun heistä puhutaan jonain joukkona, vaikkapa armeijana, kansalaisina, työvoimana, äänestäjinä taikka ihmiskuntana ylipäätään.

    Nainen (tai mieskin) voidaan luokitella vaikkapa prostituoiduksi sen perusteella, millä hän hankkii elantonsa.

    Haitallista ja väärää (erheellistä) esineellistämistä on, jos tulee luokitelleeksi kaikki naiset esimerkiksi prostituoiduiksi joko suoraan huorittelemalla heitä taikka viittaamalla heidän käytöstapoihinsa.

    Yleensä esineellistämisestä puhutaan, kun nainen pelkistetään miehen seksuaalisten halujen kohteeksi, jota varsinkin mainosmaailmassa harrastetaan edelleen. Käytännössä esimerkiksi koko aikuisviihdeteollisuus perustuu naisen esineellistämiseen seksuaalisten halujen ja fyysisen alistamisen kohteena. Itse käyttäisin tästä mieluummin nimitystä pelkistäminen kuin esineellistäminen, mutta oli miten oli.

    Itse en näe esineellistämistä sinänsä haitallisena. Ongelma on, että ihmisiä kohdellaan väärin, ei se että heistä puhutaan taikka kirjoitetaan esineellistävällä kielenkäytöllä. Korjaamalla kielenkäyttöä ei korjata varsinaista väärinkäyttöä.
  2. Kannatettua politiikkaa voi aina kutsua "ääri"-politiikaksi. Terrorismi on terrorismia, mutta se ei ole politiikkaa vaan sotaa.

    Vallasta sivussa oleva ei voi hallita eikä ajaa politiikkaa, siis hoitaa yhteisiä asioita. Sitä tekee ainostaan vallassa oleva ja päätöksiä tekevä. Vallan sivussa oleva voi esittää oman vaihtoehtoisen tapansa hoitaa yhteisiä asioita eli esittää erilaisen poliittisen näkemyksensä.

    Politiikkaa voi ajaa ja päätöksiä voi tehdä äärimmäisen väkivaltaisin seuraamuksin ja keinoin, jolloin politiikkaa ajetaan väkivalloin. Tällöin politiikkaa voitaisiin kutsua väkivaltaiseksi taikka ääripolitiikaksi.

    Väkivallalla voi tietysti painostaa päätöksen tekijöitä noudattamaan tietynlaista linjaa, jolloin puhutaan poliittisesta väkivallasta. Esimerkiksi äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaminen fyysistä uhkaa käyttämällä on poliittista väkivaltaa. Politiikka ei tässä tapauksessa ole sinänsä väkivaltaista, ainoastaan vaikuttamiskeino on.

    Äärioikeisto ja äärivasemmisto ovat molemmat määritelmän mukaan äärimmäisiä keinoja käyttäviä poliittisia mielipiteitä omaavia ryhmiä, jotka käyttävät väkivaltaa niin vaikuttamiskeinona kuin varsinaisina politiikan ajamisen välineinäkin. Siis käyttävät väkivaltaa niin valtaan päästäkseen kuin varsinaisten asioiden ajaamiseenkin.

    Terrorismi on puolestaan sodankäynnin keino, jolla vihollisen (vastustus-)moraali pyritään murentamaan joko sotilas- taikka siviilikohteisiin kohdistuvilla väkivaltaisilla iskuilla, jotka aikaansaavat väestössä pelkoa ja ahdistusta, ja lisäävät sitä kautta halua lopettaa konflikti taikka antaa vaatimuksille myöten. (viedään sota vihollisen maaperälle)

    Jos ajatellaan poliittisesti motivoitunutta joukkomurhaa, on sitä vaikea pitää minään muuna kuin terrorismina. Jos jokin poliittinen ryhmä käyttää joukkomurhaa vaikuttamiskeinona, on siitä silloin tullut terroristijärjestö.

    Mitä joukkomurhiin tulee, on niitä monenlaisia. Osa niistä on laajennettuja itsemurhia, osa jotain muuta. Tällaisessa muussa tapauksessa on yksilö jostain syystä päätynyt ratkaisuun, että murhaamalla ihmisiä joukoittain, tulisi ympäröivä maailma paremmaksi paikaksi kuin se oli ilman heidän murhaamistaan.

    Joukkomurhia saatetaan tehdä poliittisen ryhmän innoittamana, tukemana taikka kehoittamana. Aiheutettua innoitusta on jokseenkin mahdotonta hillitä, sen sijaan rikollista tekoa voi aina olla tukematta taikka olla yllyttämättä sellaisen tekemiseen.

    On vaikea kuvitella, että joku olisi valmis surmaamaan kymmenittäin rauhassa eläviä ihmisiä vain siitä syystä, että heidän kuolemansa nostaa itselle tärkeän asian puheenaiheeksi globaalisti tai edes alueellisesti.

    Toisaalta, on myös vaikea kuvitella, että jonkun politiikan ajaminen vaatisi ihmisten sulkemista vankeuteen ja heidän surmaamistaan joko puolueen määräämän rodullisen taikka yhteiskunnallisen aseman määritelmän perusteella.
  3. Asunnottomuus johtuu siitä, ettei asuntoja ole tarpeeksi siellä, missä ihmiset haluavat asua taikka edes siellä, missä ihmiset tyytyvät asumaan.

    Miksei asuntoja sitten ole?

    Asuntojen rakentaminen maksaa, eikä niitä urbaaneille (kaavoitetuille) alueille rakenneta ihan hetken mielijohteesta, vaikka rahaa rakentamiseen olisikin.

    Toinen syy on, että pääomalle halutaan tuottoa. Jos olemassa oleva rakennuskanta tuottaa riittävästi ja asuntopulan kasvaessa yhä paremmin, ei rakentamisen vaatimiin kustannuksiin olla välttämättä halukkaita investoimaan. Tämä siksi, koska tuotto ei ensinnäkään vastaa olemassa oleviin rakennuksiin sijoitettua pääomaa, ja toiseksi, lisärakentaminen saattaa heikentää kysyntää ja sitä kautta pudottaa jo olemassa oleviin rakennuksiin sijoitetun pääoman tuottoa.

    Siis, jos rakennat uuden talon, et tienaa sillä niin paljon kuin tienasit ennen rakentamista vanhalla talolla.

    Asunnottomuusongelma ei ole puhtaasti rakennusten alueellisesta määrästä johtuva. Siihen liittyvät myös alueen epäterveelliset houkutustekijät.

    Jos alueelle saapuville asunnottomille tarjotaan ilmaisia ja huomattavia etuja, lisääntyy halukkuus tulla alueelle, vaikka lähtökohtaisesti tulijoilla ei ole mitään mahdollisuutta saada asuntoa tuloillaan, vaikka onnistuisivat työtä alueelta saamaankin.

    Pattitilanteeseen löytyy useitakin ratkaisuja ilman kommunismia. Aika kypsyttää markkinat ja vetonaulat tulevat valtiolta.
  4. Mitä mustasukkaisuuteen tulee, en näkisi että kyse on toisen omistamisesta. Mustasukkaisuus on pikemminkin reaktio omaan epävarmuuteen toisen rakkaudesta, jolloin sairaalloisessa tapauksessa pieninkin epäilys saattaa laukaista kohtalokkaan väkivaltaisen reaktion. Sairaalloista mustasukkaisuutta esiintyy niin miehillä kuin naisillakin, mutta koska mies on yleensä parisuhteen vahvempi osapuoli, näkyvät mustasukkaisuuden seuraamukset yleensä naisen kehossa erilaisina vammoina taikka naisen kuolemana pahoinpitelyn seurauksena.

    Luonnollisesti jokainen rakastunut kokee mustasukkaisuutta, jos suhde rakkaaseen on uhattuna jonkun toimesta. Jo pienestä pitäen on yleistä, että sisarukset ovat mustasukkaisia toisilleen vanhempiensa taikka toisen vanhemman rakkaudesta. Tätä tosin kutsutaan sisarkateudeksi, vaikka mustasukkaisuudesta siinä tietysti on kyse.

    Rakastuminen ei ole toisen omistamista, mutta rakastuminen tarkoittaa lähtökohtaisesti, ettei rakastumisen kohteeseen suhtaudu välinpitämättömästi. Jos käy ilmi, ettei sydämen valittu koe lainkaan samoin, ymmärtävät useimmat vetäytyä, masentua ja nuolla haavansa yksinään. Tästä pääsemme aasinsiltaa pitkin masentumisen tunteeseen, mikä on aggressiivinen tunne, joskin se aggressio kohdistuu itseen eikä muihin. Masentuminen ei siis ole alakuloisuutta, vaan se aiheuttaa pidemmän päälle hoitamattomana joko itsemurhan, taikka laajennetun itsemurhan (joukkomurha+itsemurha).

    Kaikki ihmiset eivät masennu vastoinkäymisten edessä, vaan heistä tulee (ulospäin) aggressiivisia.

    Mustasukkaisuus on siis aggressiivista reagoimista vastarakkauden loppumisen uhkaa kohtaan. Sairaalloisessa tapauksessa mustasukkaisuus on puolison jatkuvaa kontrollointia ja pahoinpitelyä mitä mielikuvituksellisimmista syistä, jotka kyllä pohjautuvat mustasukkaisen pohjattomaan rakkauden tarpeeseen, mutta myös kyvyttömyyteen ottaa sellaista vastaan.