Ikäsyrjintä, siihen liittyvät tabut ja kaksinaismoralismi

Olen yli 50-vuotias neljän korkeakoulututkinnon omaava hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa oleva henkilö. Teen osa-aikatöitä freelancerinä mediaan, mikä ei elätä. Olen ollut myös sijaisopettaja, saan vain lyhyitä sijaisuuspätkiä. Yksikään rehtori ei ole vielä tähän mennessä avannut minulle väylää pidempiaikaiseen mahdollisuuteen sen niin salliessa. He kilpailuttavat toimen avautuessa eli joudun ihan samalle viivalle kaikkien muiden alokkaiden kanssa.
Kahdesta koulusta minut on poistettu Whattsapp listalta sekavien perusteluiden jälkeen. Valitin toisessa tapauksessa kaupungin johtoon, sieltä tuli byrokraattista sanahelinää. Toisessa tapauksessa soitin suoraan apulaisrehtorille, joka meni aivan paniikkiin ja alkoi änkyttämään. Oli jo aiemmin käyttäytynyt kummallisesti. Mitä olen huomannut niin monet organisaatioiden hierarkioissa oppivat virkamiesmäisen kylmiksi ja etäisiksi. Puhuvat kapulakieltä, teeskentelevät ja opettajienhuoneessa eivät puhu sijaisille. Aivan kuin he pelkäisivät olla liian luonnollisia. Kovettaako elämä vai kovettaako ammatti?
Siis kun soitin tälle koulun apulaisrehtorille jän sönkötti (takelteli, änkytti ja oli aivan epävarma) minua toistakymmentävuotta nuorempi. Hän väitti, että hänen oli tarkoitus soittaa minulle. Uskon, että hän valehteli. Syyt poistamiseeni Whattsapp-listalta liittyvät ikääni. Ensimmäisessä tapauksessa soittelin koulun rehtorille ja enkä koskaan saanut selkeätä vastausta syrjimiseeni.
Koulutukseni ovat olleet kalliita. Mutta, yhteiskuntaa ei kiinnosta tai sen osasia se, että olen uhrannut yli 10-vuotta neljään korkeakoulututkintoon. Elämä on julmaa.
Media-alalla tilanne on kaiken kaikkiaan aika huono. Lehtiä on lopettanut viimeisen 20-vuoden aikana ja työpaikkoja on lähinnä syntynyt sähköisen median puolelle, mutta ei niin paljon jotta ne korvaisivat menetettyä bulkkia.
Nyt olen aloittanut kyllästyttäni TE-toimistojen teeskentelyyn, turhauttaviin avoimiin hakuihin, lyhytaikaisiin hyväksikäyttösijaisuuksiin (jo yhä eteneviin kouluista syrjäyttämisiin) ja jo siihen, että en saa enää edes töitä matalapalkka-aloilta. Kauppoihin ja vartijaksi olen hakenut yli 10-vuotta, eivät ota (vartijakoulutukseen).
Miten olen kehittynyt media-alalla ja opettajana yliopisto- ja korkeakouluopiskelijasta?
Joskus ammattikorkeaopinnoissa ohjaani kommentoi väitettäni yliopisto-opettajien huonoista sosiaalisista taidoista puolustelemalla heitä tutkijoiksi! Itsekin oli entinen tutkija. Toisin sanoen yliopisto-opettajien ei tarvitse olla hyviä sosiaalisilta taidoiltaan.
Olen kehittynyt aivan helkutisti!! Itseluottamuksen ja itsetunnon taso on noussut aivan mielettömästi. Sosiaaliset taidot olivat opintojen aikana ihan jumissa ja jännitin sosiaalisia tilanteita ja oli paniikkihäiriö. Ei ole enää.
Syntyi sarja itseoivalluksia töitä tehdessäni. Ymmärsin kuka ole, mikä olen ja mihin kykenen.
Olen ollut koulukiusattu ja syrjitty joskus kauan sitten. Kärsin postraumaattisesta stressireaktiosta vuosikymmenet. Eheydyin media-alalla ja oppetustehtävissä tehdessäni asioita käytännössä vaikka minua kiusattiin opetuskoulutuksessakin. Olen eksentrikko, todella omalaatuinen filosofi, jota pidetään pehmona.
Nyt siirryin toisen asteen koulutukseen, koska olen turhautunut. Siellä sanottiin suoraan, että alaa vaivaa ikärasismi. Eli taas sudenkuoppa.
Alanko kirjailijaksi?
Sitten en halua kommentteja opportunistilta toimittajilta jotka etsivät juttuideoita täältä.