Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Näin ei tule sitä rasitetta että joku saisi helposti vuosien tarinan tsekattua yhdellä haulla. Kirjoittaja voi tehdä niin halutessaan vaikeammaksi selvittää tarinansa kulkua vaihtamalla nimimerkkiä. "

    Niin, minä taidan nykyään olla niitä harvoja jotka käyttää tätä rekattua nimmaria, aiemmin kirjoittelin sillä koneen tyrkkäämällä yhteenlaskutoimituksella, josta tämä nimimerkkini on peräisin...

    Mitä tulee tuohon "vaikeammaksi selvittää tarinansa kulkua" niin en ymmärrä miksi noin pitää tehdä, ikäänkuin keksiä uusia juonen käänteitä ja tapahtumiako joilla ei todellisuuden kanssa mitään tekemistä, mitä järkeä siinä on, aikuiset ihmiset kertovat itsestään ja elämästään keksittyjä tarinoita netissä, onko se jotenkin hienoa, fiksua ?

    Olen toisinaan itsekin monesti vastaillut sellaisiinkin syystä, että niistäkin voi löytää sen jujun, joka auttaa ehkä himpun verran enemään käsittämään, mitä se NPH pitää sisällään...

    Mitä tulee tuohon yksi ja samajuttuun niin joskus kyllä vaikuttaa siltä, en tiedä varmasti tapahtuuko täällä sellaista, mutta monesti sekin ajatus on mielessä käynyt ja heittipä joku taannoin sen "herjan" kohdistuen minuunkin, en muista ketjun nimeä, mutta tuon "nuoruuden rakkauden" kanssa keskustelin ja mietin sitte että yrittikö hän itse työntää omat kirjoituksensa mun piikkiin...

    No joo, olen joskus tosikko, mutta oikeesti en edes ymmärrä tuollaista tarvetta, mutta olen ymmärtänyt että tuo tarve, /kuvitteelisten tarinoiden/illuusioden luominen on narsistille tyypillistä ja tosiaan kaikenlaista yritystä minuun kohdistuen on palstalla ollut lähestulkoon siitä asti kun tänne parisen vuotta sitten tulin...

    Mutta noh, olen itse tyytyväinen että rekisteröin nimimerkkini, sillä nyt hän joka aiemminkin on yrittänyt esiintyä täällä minuna ei voi ns. nimissäni kirjoittaa ja nuo puskavihjailut jätän omaan arvoonsa, koska tiedän että niiden heittelijäkin tietää ettei net ole totta, eri asia sitten on jos joku on kovasti harhainen ja luulee minua milloin miksikin...

    Mutta se että tarinani, kirjoitukseni voidaan jäljittää ei minua haittaa...
    Ei minun tarinani ole mitenkään tavallisen ihmisen elämästä erityisesti poikkeava, ei hyvässä, eikä pahassa, on vain kappale elettyä elämää ja elämässä saattaa joskus myös tehdä vääriä valintoja ja sitä kautta ryvettyä...
  2. "muutkin alkaisivat narsistisi tekoja kauhistelemaan "

    "Mitä tuo ALKAISIVAT tekee tuossa?"

    Niin puhutaan empatiasta, jos tutustuit aiheeseen noiden linkkien pohjalta, mitä on empatia ja pohdit empatian ja sympatian eroja...

    "Empaattisuus on toisen ihmisen kannalta usein huomattavasti sympatiaa parempi vaihtoehto. Säälittely tai voivottelu epäonnen, epäonnistumisen tai surun hetkellä ei vie eteenpäin. Toisen ymmärtäminen ja reagointi siihen auttaa huomattavasti enemmän. Ihminen ei voi käsitellä tunnetta siinä tilassa, jossa sen kokee. Jos menet mukaan toisen ihmisen tunnetilaan, et voi käsitellä sitä siinä hänen kanssaan millään tavoin objektiivisesti"

    http://sitomo.fi/portaali/sympatia-ja-empatia

    Niin minun näkökulmastani katsoen sinä olet kokenut tuollaista ja siitä huolimatta koet tuon henkilön tuovan iloa elämääsi/hän saa sinut nauramaan, on mielestäsi parempi kuin 10 tavis miestä...

    Kaikki tuo on sinun kertomaasi...

    Niin en näe mitään järkeä lähteä kauhistelemaan kokemusta joka on tapahtunut vuosia sitten/saati sättimään narsistiasi, koska tuo kokemus ei sinuakaan tunnu liiemmin haittaavan...

    Vaikka "kaikki" joille tuon kokemuksesi kerrot alkaisivat voivottelemaan/kauhistelemaan, säälisivät sinua niin ei se sinun ongelmaasi, mikä se sitten lieneekään vie mitenkään eteenpäin...

    "Sympatia on myötätuntoa, kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkin enemmän omasta näkökulmastaan käsin. Sympatia vahvistaa usein sen kohteen kokemaa tunnetta eikä negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan"

    http://sitomo.fi/portaali/sympatia-ja-empatia
  3. "Niin tietysti, tottakai pitää muistaa tuntea narsisti-psykopaattia kohtaan empatiaa... Se on hyvin tärkeää... "

    Niin kyllä mielestäni se/empatia auttaa ymmärtämään jollain tasolla hyvin erilaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita...

    mutta noh, mikä sitten on kenenkäkin mielestä empatiaa, äkkiseltään voisin olettaa tuosta vuodatuksestasi, että sinäkin pidät empatiaa samana kuin sympatia, jota tunnut ny ikäänkuin itse kerjäävän tuolla "kauhutarinallasi", että muutkin alkaisivat narsistisi tekoja kauhistelemaan ja sympatiseeraisivat sinua...

    Mutta joo, vaikeita asioita, edelleen ymmärtääkseni sinua niin heitämpä sinulle kysymyksen, miksi kummassa olet tapaillut samaa tyyppiä, jonka tekosista tuossa kerrot, kaiken tuonkin jälkeen...

    Olet monesti kertonut "kaiken tuonkin" jälkeen miten ihana hän on sängyssä , miten hän saa sinut nauramaan ja piristää elämääsi...

    Mutta joo, kello taas on paljon, että tässä aiheeseen empatia ja empatia vs. sympatia liittyen pari linkkiä...

    "Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä."

    http://sitomo.fi/portaali/sympatia-ja-empatia
    http://www.helsinki.fi/sosiaalityo/tietoa/sosweb/sivut/empatia.htm
    http://www.tiede.fi/keskustelu/36751/ketju/sympatia_ja_empatia
  4. "Tarkoitan aivan tuota ilmiötä, mistä tuossa sivulla puhutaan."

    Niin siellä puhutaan vakavasta asiasta, että narsistiseen romahdukseen liittyy myös itsemurha alttius, josta tavalliset "matti meikäläiset" eivät juurikaan ole tietoisia...

    "Itsemurha-alttius ei tule näkyviin tavallisessa kanssakäymisessä sillä narsisti pitää epätoivoisesti yllä omaa julkisivuaan, jonka hän kuitenkin yleensä kokee illusorisesti olevan koko hänen identiteettinsä."

    http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/gustav_schulman/__new_page_-122818/

    Mistä sinä tiedät/olet päätellyt, että hän saattoi kokea narsistista romahdusta...

    Itsemurhalla uhkailuakin saatetaan käyttää keinona hallita toista ihmistä tyyliin jos et tee niinkuin haluan tai jätät minut niin tapan itseni, mutta se on eri asia käsittääkseni kuin narsistinen romahdus, joka koskee koko persoonaa...

    En tiedä/en ole alan asiantuntija, mutta ajattelisin, etteivät nuo narsistin romahdukset niin vain tule ja mene/ole hetkellisiä...kuten taas tapahtuu ns. narsististen loukkausten kohdalla...

    "Narsistinen loukkaus = minuuden kolaus, itsetunnon haavoittaminen.Narsismi liittyy ihmisen minuuden kokemiseen. Jokainen meistä tietää, miltä narsistinen loukkaus tuntuu. Koemme sen silloin, kun asiat eivät sujukaan siten kuin haluaisimme. "

    Aikoinaan se ännäksi nimittämäni ihminen kyllä antoi ymmärtää hänellä olevan välillä masennusjaksoja joihin ei ollut mitään syytä...

    Mutta silloin ajattelin, että kellepä noita/satunnaista alakuloja ei silloin tällöin olisi, varsinkin kun ainakaan tavatessa ei hänessä masennuksen merkkejä näkynyt, saati olisi puhunut siitä...

    "Häpeän psykologian tutkijat ovat viitanneet siihen, että depressio on yksi mahdollinen tapa reagoida jälkeenpäin siihen hämmentävään koko minuutta koskettavaan uhkaan, joka aiheutuu nolatuksi joutumisesta sosiaalisen vuorovaikutuksen epäonnistuessa. Masentumista olisi näin ollen edeltänyt yksilön kokema narsistinen loukkaus ja häpeäntunteen kokeminen."

    Näin jälkeenpäin voisin ajatella, että tuo ajoittainen masennus voisi olla ikäänkuin narsistin keino suojatua häpeältä ja sitä kautta romahdukselta...

    http://www.kysy.fi/kysymys/mita-tarkoittaa-narsistinen-loukkaus-miten-se-maaritellaan-ja-selitetaan

    No joo, tää tämmöstä pelkkää puhetta/yritystä ymmärtää tätäkin asiaa, mutta otsikon aiheena on empatia...

    Että voisin ajatella että jonkinlaista empatiaa pitäisi kyetä tuntemaan myös narsistin kaltaista ihmistä kohtaan...

    Empatia ei tarkoita mitään tekoja, eikä välttämättä konkreettista auttamista yms. vaan se on kykyä myötäelää, yritystä asettua hetkeksi jopa tietoisesti toisen(sen narsistinkin) asemaan...

    "Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen[1]. Psykologit ovat sittemmin laajentaneet empatia-sanan merkitystä siten, että sillä voidaan tarkoittaa emotionaalisen reagoinnin lisäksi myös kognitiivista roolinottoprosessia eli tietoista rationaalista yritystä asettua toisen asemaan[2]. Empaattinen ihminen samastuu siis herkästi toisen ihmisen tunnereaktioihin ja pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen käytöstä, näkökulmaa ja tunnereaktioita."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Empatia
  5. "Aloituksen kysymys on vähän kummallinen siinä suhteessa, että se jo itse itsessään vastaa emapatikysymykseen ja sitä mitä narsistin emapaatittomuus on..No, sehän on juuri välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, jossa oman edun tavoittelu on pääasia."

    Niin mitä se empatian puuttuminen sitten tarkoittaa, juurkin tuota mitä lottamari sanoi...

    Jostain tulee mieleen sellainenkin määritelmä, että empatiakyvytön ihminen on haluton/ei kykene tunnistamaan/samaistumaan toisen tunteisiin ja tarpeisiin...

    Jos ny jonkinlaisen esimerkin koittaisin rustata niin voisin ajatella sen olevan jotain sellaista että jos joku ihminen on vaikka surullinen ja tarvitsisi lohdutusta...

    Niin narsisti ei sitä tunnista tai jos huomaakin niin sivuuttaa tunteesi ja saattaa pitää suruasi oman ilonsa pilaajana ja vaatia itseään lohdutettavan, kun kärsii kun olet "tuollainen" tai jopa suuttua kun et tyydytä hänen tarpeitaan, että voit joutua jopa pyytämään suruasi anteeksi...

    Monethan ovat täälläkin myös tarinoissaan kuvanneet tuota empatian puuttumista kertoessaan, että sairaanakin piti jaksaa tyydyttää narsistin seksuaalisia tarpeita...
  6. "Eikä niin, että alan miettimään, mitä se TOINEN voisi tehdä/miten sen TOISEN pitäisi muuttua/millainen sen TOISEN ihmisen pitäisi olla ettei minulla olisi paha olo..."

    Lisäyksenä vielä kääntäen, että jos sillä TOISELLA on paha olo niin ei kannata aina alkaa miettimään, että mitä ny olen tehnyt väärin...

    Vaan ihmisen oloihin niin hyviin kuin huonoihin löytyy yleensä syyt hänen omista ajatuksistaan/tunteistaan/kokemuksistaan ja myös fyysikasta, nälkäinen/väsynyt/omista asioistaan/kiireestä stressaantunut voi olla huonolla tuulella...ilman että toisella on siihen minkäänlaista osuutta...

    On narsistin harhaa ajatella, että kaikki toisen olot, niin hyvät kuin huonot/tekemiset ja tekemättä jättämiset johtuisivat vain ja ainoastaan MINUSTA...

    "Tämä jatkuva pakkomielle omasta keskuksesta, omasta paikasta pyörän napana - johtaa kummalliseen maailmankuvaan (viitekehykseen). Se johtaa vakaumukseen, että hän on muiden ihmisten käyttäytymisen, puheiden ja jopa ajatusten keskipiste. Henkilö joka kärsii tällä tavalla vääristyneestä maailmankuvasta, kuvittelee olevansa kaikkien jatkuvan mielenkiinnon kohde.

    Kun muut keskustelevat - narsisti on vakuuttunut että hän on keskustelun aiheena. Kun he riitelevät - mitä todennäköisimmin hän on saanut sen aikaan. Kun he virnistävät - hän on heidän pilkantekonsa kohde. Jos he ovat onnettomia - hän teki heidät sellaisiksi. Jos he ovat onnellisia - he ovat itsekkäitä ollessaan piittaamatta hänestä. Hän on vakuuttunut siitä, että muut koko ajan seuraavat hänen käyttäytymistään ja kritisoivat, vertaavat, analysoivat, hyväksyvät ja matkivat. Hän pitää itseään niin korvaamattomana ja arvokkaana osana muiden elämää, että hänen jokainen tekonsa, jokainen sanansa, jokainen laiminlyöntinsä - väistämättä järkyttää, loukkaa tai tyydyttää hänen yleisöään"

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/journal41.html
  7. Äkkiseltään voisin heittää tähän ajatuksena, että ihmisten itsensä pitäisi pyrkiä erottamaan todellisuus, "se mitä oikeasti on" siitä mitä toivoisi/haluaisi olevan...

    Sama koskee jos ajatellaan parisuhdetta kumpaakin osapuolta...t

    Toinen todellisuudessa kohtelee huonosti ja toinen jostain syystä sallii sen, luottaa pelkkiin sanoihin, koska haluaa itsepintaisesti pitää kiinni jostain mitä ei todellisuudessa ole...

    Että jos joku haluaa läheistään auttaa niin voisin ajatella juurkin tuon todellisuuden painottamasta...

    Mitä tunteisiin tulee niin en näe järkeväksi pitkällä tähtäimellä lähteä arvuuttelemaan sen toisen tunteita ovatko aitoja vaiko teeskenneltyjä, vaan keskittymään kulloisessakin hetkessä niihin omiin oloihin ja niihin tunteisiin mitä siellä taustalla on...

    Esim. minulla on paha olo, mistä se tulee, millaisia tunteita siihen liittyy, (surua, pelkoa, pettymystä, vihaa, katkeruutta, ahdistusta) mitä voisin ITSE tehdä oman oloni parantamiseksi...

    Eikä niin, että alan miettimään, mitä se TOINEN voisi tehdä/miten sen TOISEN pitäisi muuttua/millainen sen TOISEN ihmisen pitäisi olla ettei minulla olisi paha olo...

    Aikuisessa elämässä ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja sen myötä vastuussa myös valinnoistaan, että jos joku ihmissuhde aiheuttaa pahaa oloa, niin kannattaa miettiä, miksi sen valitsee kerta toisensa jälkeen...

    Mutta joo, mukamas viisaita sanoja taas kirjoittelen, vaikka en itsekään aina pysty kaikkeen tuohon, sekin kuuluu osana ihmisenä olemiseen...
  8. "Alun perin vallanhimoinen on epäonnistunut ensimmäisessä ja tärkeimmässä irtautumisessaan: ei ole irtautunut äidistä, vaan jämähtänyt käyttämään valtaa oman turvallisuutensa lisäämiseksi,"

    Niin useimmiten kaiketi on kysymys tästä

    "Tule lähelle, mene pois haastaa parisuhteessa kipuilevia matkalle menneisyyteensä, tunnistamaan omat haavansa, myöntämään tunteensa ja tarpeensa sekä oivaltamaan niiden juuret. Sisällämme oleva lapsi haluaa yhä tulla kuulluksi. Tämän myöntämisestä alkaa matka kohti aikuista parisuhdetta.

    http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2375-tule-lahelle-mene-pois

    "Läheisriippuvien suhteiden dynamiikka - tule tänne, mene pois

    "Niin kauan kuin lapsuutemme haavat eivät ole parantuneet, suhteissamme on aina mukana paljon enemmän kuin kaksi ihmistä. Huoneessa saattaa olla vain kaksi ihmistä - mutta huone on myös täynnä menneisyytemme emotionaalisten haavojen kummituksia."

    "Tämän yhteiskunnan romanttisissa suhteissa on normaalia ja luonnollista, että henkilö, jonka päällimmäinen pelko on hylätyksi tulemisen pelko, hankkiutuu suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jonka päällimmäinen pelko on tukahdutetuksi tulemisen tai itsensä kadottamisen pelko. Se, joka pelkää hylkäämistä, reagoi toisen itsenäisyyden osoituksiin ikään kuin toinen olisi hylkäämässä häntä. Tämä saa hänet tulemaan entistä tarvitsevammaksi ja takertuvammaksi - mikä aiheuttaa toisen vetäytymistä - mikä saa ensimmäisen takertumaan yhä lisää - mikä saa toisen vetäytymään yhä kauemmas."

    "On hyvin turhauttavaa ja uskomattoman tuskallista toistaa samoja käyttäytymismalleja yhä uudelleen. Tie näiden mallien toistamisen lopettamiseen alkaa lapsuudessamme kärsimiemme haavojen parantamisella."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent4.html

    Mikä mielestäni tulee hyvinkin esiin tuonkin viime aikoina paljon kirjoittaneen ihmisen tarinassa, joka on kertomansa mukaan jättänyt narsistinsa, mutta pitää yhteyttä jopa soittaa kyselläkseen kuulumisia saaden näin tilaisuuden kertoa ko. ihmiselle ettei halua tavata häntä...

    Itseeni/avioliittoni liittyen tunnista tuon mallin, jo hyvin nuorena päätin etten ole samanlainen kuin äitini/olen parempi ihminen kuin äitini(mikä on riippuvuutta sekin) ja toivoin avioliitossani, että puolisoni "parantuisi" alkoholismistaan minun vuokseni/minun avullani(lapsuuden toisinto), mitä toivetta voi ajatella myös ns. suuruudenhulluna ajatuksena(kykenen muuttamaan/parantamaan toisen ihmisen) kunhan vaan tarpeeksi rakastan ilman että hän itse kokisi siihen tarvetta...mikä taas johti siihen, että unohdin täysin itseni ja osin myös lapseni...
  9. "Lempeällä äänensävyllä ilmoitan, etten enää jatka keskustelua."

    Niin _A_ minä ilmeistikään en ole niin fiksu kuin sinä, mutta tuos kun lukaisin tämän ketjun kokonaisuudessaan uudestaan niin jäimpä miettimään tuota vallanhalua ja voittamista, kun olin tunnistavani tuon kirjoittajan samaksi tuosta hänen alkoholisti esimerkistään jonka kanssa olen useastikin vuosien varrella vääntänyt samasta aiheesta...

    Aikoinaan se henkilö jonka vuoksi tämän aiheen piirin olen tullut, lähetti minulle spostia lähes vuosi suhteemme päättymisen jälkeen, jossa luki "tiedän mihin pyrit, turha koittaa xxx (=hänen nimensä) voittaa...

    Ko. henkilön kanssa en ole näitä keskusteluja käynyt etten tiedä mitä hän tuolla tarkoitti, mikä hänen näkökulmastaa katsoen olisi voittamista, kun todellisessa elämässä emme olleet aikoihin olleet missään tekemisissä...

    Mutta minä kyllä käyn näitä keskusteluja täällä ja jäin miettimään tuota vallanhalu ajatusta itseeni liittyen etten koe haluavani valtaa, mutta liekö minulla sitten jotain voittamisen halua, kun aina vaan jaksan vääntää vastaan...

    Että joo, siinä tämä minun typeryyteni taas tulee hyvin esiin, kun taas päättelen tuosta sinun, että viisaampi väistyy, eikä lähde väittelemään, mikä väittely toki on myös sitä huomion antamista ja sitä kautta huomiota tulee ko. henkilön taholta myös itselle...

    Että joo, tiedostan kyllä, että on se itsearvionnin paikka minullakin tähän palstaan/kirjoittamiseen liittyen jatkuvasti läsnä , että voisinko/kykenisinkö minä tavallaan jättämään tämän palstan/aiheen...

    Että tavallaan voittaisin ns. itseni/tämän ns. palsta riippuvuuteni vaikka joku toinen saattaisi tulkita sen ikäänkuin häviöksi ja sitä kautta itselleen voitoksi jos ja kun hän joka noita ohjeistuksiakin jakelee haluaa ikäänkuin määrätä kuka/mistä ja millä tavalla saa täällä kirjoittaa...

    Että joskus aikoinaan myös EK mainitsi tuon vallanhalun liittyen tähän palstaan, silloin en vielä uskonut että joku voisi sellaista valtaa haluta, se kuullosti mielestäni hyvin typerältä, että joku voisi haluta olla "keskustelupalstan valtias", mutta mielipiteeni on muuttumassa juurkin noiden viimeaikojen ohjeistusten myötä...

    Noh, tämmösiä ajatuksia tähän kohtaan, jatketaan harjoituksia...
  10. "sillä jotenkin tulee mieleen, miksi sitä vikaa pitää loputtomiin toisesta etsiä. Sinä etsit sitä tapailukumppanistasi, joku toinen taas elämänkumppanista ja lähtökohta on silloin aivan erilainen, kuten myös seuraamukset. "

    Niin lueppas ny uudestaan...

    "Kuinka paljon mahtaa olla ihmisiä täälläkin, jotka eivät ole tietoisia itsestään/omista vääristä toiminta/ajatus malleistaan ja siitä missä niiden juuret ovat ja siitä syystä ihmettelevät miksi mulle aina käy niin ja etsivät loputtomiin vikaa siitä toisesta, vaikka loppujen lopuksi kyse saattaa olla omista vääristä valinnoista joita on ikäänkuin alitajuisesti "pakotettu" toistamaan mm. valitsemalla kumppanin joka kohtelee samalla tavoin kuin vanhemmat on lapsena kohdellu.."

    Käsittääkseni tuossa lukee nimenomaan että tarkoitin juurkin itseä/omia toiminta ajatus malleja...en niitä toisen...

    Jolla taas oli tarkoitus juurikin yrittää kannustaa pohtimaan sitä itseä, aiheeseen LR liittyen, yksinkertaistettuna "miksi naiset rakastuvat renttuihin...että sinun sanojasi lainatakseni, molemmissa on syytä tai paremminkin sanottuna molemmilla on syynsä omiin valintoihinsa...

    Mitä tulee tuohon alkoholisti esimerkkiisi niin joo, miten usein jotain tuonkaltaista on minulle heitetty, mutta joo kukin ihminen on niin alkoholisti kuin hänen puolisonsakin ovat omanlaisiaan ettei toisten ihmisten tarinat ole vertailukelpoisia, koska ihmiset, heidän elämänsä ja taustalla vaikuttavat syyt ovat erilaisia...

    Että osin sekavastakin tarinastasi ny vain sen käsityksen, että sinun mielestäsi tuo mies joi koska puoliso oli veemäinen (syy oli puolison) ja lakkasi juomasta kun pääsi puolisosta eroon, että siltä osin tarinallasi on onnellinen loppu, hän ei jäänyt sinne nurkkaan, juominen ei ollut pakonomaista...hyvä niin...

    Hieman sekavaksi tarinasi teki se, että kerroit alkuun seurusteellesi miehen kanssa, joka oli aiemmin seurustellut naisen kanssa, jonka aviomies oli ollut alkoholisti, käsitin alkuun että tuo kuvaamasi äksyilijä oli nainen... mutta sitten kuitenkin toteat, että "Niin vihaista ja äreää äksyilijää en jaksanut kauan katsella."...

    Noh oli kuinka oli, kaiketi noudatit sitä taannoista ohjeistusta palstakirjoitteluun liittyen, että pitää muuntaa tarinaa syystä ettei narsistia kiinnosta rehellinen tilitys vaan hyväksikäyttö ja voitto ja siitä syystä esimerkki tarinastasi oli hieman vaikea hahmottaa kuka on esim. mies ja kuka nainen ja miten tuo kaikki liittyy sinuun, kun otaksun että olet itse joku tuon tarinan henkilöistä...