Sam Vaikn kirjoitaa asiaa, mutta...

>>> Äkkseltään tulee mieleen tällaisia ajatuksia...

http://hidastaelamaa.fi/2014/04/shakti-pad-merkityksellinen-elama/

http://www.hs.fi/tiede/a1397536511704?jako=7fc34397c73e550aadb40a8e8bb07098&ref=fb-share

- Minusta noihin linkkeihin tutustuminen on hyödyllistä. Kannatti laittaa tänne näkyviin.

Ilmenemismuotoja ja laukaisevia syitä erilaisiin persoonallisuuden, käyttäytymisen ja kommunikaation häiriöihin on luultavasti melkein jokaisessa tapauksessa useita. Ja minusta tärkeää on tajuta, että melkoinen osa syistä on yhteisöllisiä, jotka voivat sitten kasautua joidenkin yksilöpsykologisten syiden kanssa. Osa syistä liittyy ihan kulttuuriimme, josta nuo linkit kertovat hyvin. Ilmenemismuodotkin vaihtelevat ja sama yksilö voi eri tilanteessa eri elämänvaiheessa "sekoilla päinvastaisin tavoin". Läheisriippuvuus ja sitoutumiskammo. Narsismi ja "käänteisnarsismi". ym. äärestä laitaan.

>>> Että tavallaan voisin ajatella niinkin, että sitä elämän merkitystä/mielykkyyttä haetaan pelkästään siitä toisesta ihmisestä, että hän täyttäisi sen sisimmässä olevan tyhjyyden...

Niin, minusta siinä on yksinkertaistettuna kyse ihan vallankäytön häiriöstä. Käytetään valtaa vastuuttomasti toiseen ihmiseen, kun sitä pitäisi käyttää vastuullisesti osana yhteisöä. Alun perin vallanhimoinen on epäonnistunut ensimmäisessä ja tärkeimmässä irtautumisessaan: ei ole irtautunut äidistä, vaan jämähtänyt käyttämään valtaa oman turvallisuutensa lisäämiseksi, ihan aluksi itkemällä. Sen jälkeen jäänyt vallankäyttö kontrollikeinona päälle.

Eiköhän melkein kaikista ole mahdollista kasvaa ihan täyspäisiä ihmisiä silti vielä aikuisenakin. Mutta aika monilla meistä siihen menee vuosikymmeniä.

Iso lämmin halaus kaikille vauvoille. Ikään katsomatta. :)

_A_ kirjoitti:

>>> Äkkseltään tulee mieleen tällaisia ajatuksia...

http://hidastaelamaa.fi/2014/04/shakti-pad-merkityksellinen-elama/

http://www.hs.fi/tiede/a1397536511704?jako=7fc34397c73e550aadb40a8e8bb07098&ref=fb-share

- Minusta noihin linkkeihin tutustuminen on hyödyllistä. Kannatti laittaa tänne näkyviin.

Ilmenemismuotoja ja laukaisevia syitä erilaisiin persoonallisuuden, käyttäytymisen ja kommunikaation häiriöihin on luultavasti melkein jokaisessa tapauksessa useita. Ja minusta tärkeää on tajuta, että melkoinen osa syistä on yhteisöllisiä, jotka voivat sitten kasautua joidenkin yksilöpsykologisten syiden kanssa. Osa syistä liittyy ihan kulttuuriimme, josta nuo linkit kertovat hyvin. Ilmenemismuodotkin vaihtelevat ja sama yksilö voi eri tilanteessa eri elämänvaiheessa "sekoilla päinvastaisin tavoin". Läheisriippuvuus ja sitoutumiskammo. Narsismi ja "käänteisnarsismi". ym. äärestä laitaan.

>>> Että tavallaan voisin ajatella niinkin, että sitä elämän merkitystä/mielykkyyttä haetaan pelkästään siitä toisesta ihmisestä, että hän täyttäisi sen sisimmässä olevan tyhjyyden...

Niin, minusta siinä on yksinkertaistettuna kyse ihan vallankäytön häiriöstä. Käytetään valtaa vastuuttomasti toiseen ihmiseen, kun sitä pitäisi käyttää vastuullisesti osana yhteisöä. Alun perin vallanhimoinen on epäonnistunut ensimmäisessä ja tärkeimmässä irtautumisessaan: ei ole irtautunut äidistä, vaan jämähtänyt käyttämään valtaa oman turvallisuutensa lisäämiseksi, ihan aluksi itkemällä. Sen jälkeen jäänyt vallankäyttö kontrollikeinona päälle.

Eiköhän melkein kaikista ole mahdollista kasvaa ihan täyspäisiä ihmisiä silti vielä aikuisenakin. Mutta aika monilla meistä siihen menee vuosikymmeniä.

Iso lämmin halaus kaikille vauvoille. Ikään katsomatta. :)

Lue lisää

"Alun perin vallanhimoinen on epäonnistunut ensimmäisessä ja tärkeimmässä irtautumisessaan: ei ole irtautunut äidistä, vaan jämähtänyt käyttämään valtaa oman turvallisuutensa lisäämiseksi,"

Niin useimmiten kaiketi on kysymys tästä

"Tule lähelle, mene pois haastaa parisuhteessa kipuilevia matkalle menneisyyteensä, tunnistamaan omat haavansa, myöntämään tunteensa ja tarpeensa sekä oivaltamaan niiden juuret. Sisällämme oleva lapsi haluaa yhä tulla kuulluksi. Tämän myöntämisestä alkaa matka kohti aikuista parisuhdetta.

http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2375-tule-lahelle-mene-pois

"Läheisriippuvien suhteiden dynamiikka - tule tänne, mene pois

"Niin kauan kuin lapsuutemme haavat eivät ole parantuneet, suhteissamme on aina mukana paljon enemmän kuin kaksi ihmistä. Huoneessa saattaa olla vain kaksi ihmistä - mutta huone on myös täynnä menneisyytemme emotionaalisten haavojen kummituksia."

"Tämän yhteiskunnan romanttisissa suhteissa on normaalia ja luonnollista, että henkilö, jonka päällimmäinen pelko on hylätyksi tulemisen pelko, hankkiutuu suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jonka päällimmäinen pelko on tukahdutetuksi tulemisen tai itsensä kadottamisen pelko. Se, joka pelkää hylkäämistä, reagoi toisen itsenäisyyden osoituksiin ikään kuin toinen olisi hylkäämässä häntä. Tämä saa hänet tulemaan entistä tarvitsevammaksi ja takertuvammaksi - mikä aiheuttaa toisen vetäytymistä - mikä saa ensimmäisen takertumaan yhä lisää - mikä saa toisen vetäytymään yhä kauemmas."

"On hyvin turhauttavaa ja uskomattoman tuskallista toistaa samoja käyttäytymismalleja yhä uudelleen. Tie näiden mallien toistamisen lopettamiseen alkaa lapsuudessamme kärsimiemme haavojen parantamisella."

http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent4.html

Mikä mielestäni tulee hyvinkin esiin tuonkin viime aikoina paljon kirjoittaneen ihmisen tarinassa, joka on kertomansa mukaan jättänyt narsistinsa, mutta pitää yhteyttä jopa soittaa kyselläkseen kuulumisia saaden näin tilaisuuden kertoa ko. ihmiselle ettei halua tavata häntä...

Itseeni/avioliittoni liittyen tunnista tuon mallin, jo hyvin nuorena päätin etten ole samanlainen kuin äitini/olen parempi ihminen kuin äitini(mikä on riippuvuutta sekin) ja toivoin avioliitossani, että puolisoni "parantuisi" alkoholismistaan minun vuokseni/minun avullani(lapsuuden toisinto), mitä toivetta voi ajatella myös ns. suuruudenhulluna ajatuksena(kykenen muuttamaan/parantamaan toisen ihmisen) kunhan vaan tarpeeksi rakastan ilman että hän itse kokisi siihen tarvetta...mikä taas johti siihen, että unohdin täysin itseni ja osin myös lapseni...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Alun perin vallanhimoinen on epäonnistunut ensimmäisessä ja tärkeimmässä irtautumisessaan: ei ole irtautunut äidistä, vaan jämähtänyt käyttämään valtaa oman turvallisuutensa lisäämiseksi,"

Niin useimmiten kaiketi on kysymys tästä

"Tule lähelle, mene pois haastaa parisuhteessa kipuilevia matkalle menneisyyteensä, tunnistamaan omat haavansa, myöntämään tunteensa ja tarpeensa sekä oivaltamaan niiden juuret. Sisällämme oleva lapsi haluaa yhä tulla kuulluksi. Tämän myöntämisestä alkaa matka kohti aikuista parisuhdetta.

http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2375-tule-lahelle-mene-pois

"Läheisriippuvien suhteiden dynamiikka - tule tänne, mene pois

"Niin kauan kuin lapsuutemme haavat eivät ole parantuneet, suhteissamme on aina mukana paljon enemmän kuin kaksi ihmistä. Huoneessa saattaa olla vain kaksi ihmistä - mutta huone on myös täynnä menneisyytemme emotionaalisten haavojen kummituksia."

"Tämän yhteiskunnan romanttisissa suhteissa on normaalia ja luonnollista, että henkilö, jonka päällimmäinen pelko on hylätyksi tulemisen pelko, hankkiutuu suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jonka päällimmäinen pelko on tukahdutetuksi tulemisen tai itsensä kadottamisen pelko. Se, joka pelkää hylkäämistä, reagoi toisen itsenäisyyden osoituksiin ikään kuin toinen olisi hylkäämässä häntä. Tämä saa hänet tulemaan entistä tarvitsevammaksi ja takertuvammaksi - mikä aiheuttaa toisen vetäytymistä - mikä saa ensimmäisen takertumaan yhä lisää - mikä saa toisen vetäytymään yhä kauemmas."

"On hyvin turhauttavaa ja uskomattoman tuskallista toistaa samoja käyttäytymismalleja yhä uudelleen. Tie näiden mallien toistamisen lopettamiseen alkaa lapsuudessamme kärsimiemme haavojen parantamisella."

http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent4.html

Mikä mielestäni tulee hyvinkin esiin tuonkin viime aikoina paljon kirjoittaneen ihmisen tarinassa, joka on kertomansa mukaan jättänyt narsistinsa, mutta pitää yhteyttä jopa soittaa kyselläkseen kuulumisia saaden näin tilaisuuden kertoa ko. ihmiselle ettei halua tavata häntä...

Itseeni/avioliittoni liittyen tunnista tuon mallin, jo hyvin nuorena päätin etten ole samanlainen kuin äitini/olen parempi ihminen kuin äitini(mikä on riippuvuutta sekin) ja toivoin avioliitossani, että puolisoni "parantuisi" alkoholismistaan minun vuokseni/minun avullani(lapsuuden toisinto), mitä toivetta voi ajatella myös ns. suuruudenhulluna ajatuksena(kykenen muuttamaan/parantamaan toisen ihmisen) kunhan vaan tarpeeksi rakastan ilman että hän itse kokisi siihen tarvetta...mikä taas johti siihen, että unohdin täysin itseni ja osin myös lapseni...

Lue lisää

Päätit, että olet parempi kuin äitisi, miksi jo nuorena? Mikä sen sai aikaan? Itse en ole koskaan ajatellut noin, siksi kummeksun. Ajattelin vain, että olen yhtä huolehtiva ja lapsieni parasta ajatteleva kuin äitini, mutta en ajatellut olevani parempi tai etten olisi samanlainen. Johtuu ehkä lapsuudesta, sillä kotini ja ympäristö oli turvallinen, enkä ollut tuntenut mitään menetyksiä lapsuudessa vanhempieni suhteen.

muumi vai muumio kirjoitti:

Päätit, että olet parempi kuin äitisi, miksi jo nuorena? Mikä sen sai aikaan? Itse en ole koskaan ajatellut noin, siksi kummeksun. Ajattelin vain, että olen yhtä huolehtiva ja lapsieni parasta ajatteleva kuin äitini, mutta en ajatellut olevani parempi tai etten olisi samanlainen. Johtuu ehkä lapsuudesta, sillä kotini ja ympäristö oli turvallinen, enkä ollut tuntenut mitään menetyksiä lapsuudessa vanhempieni suhteen.

Lue lisää

"Mikä sen sai aikaan?"

Niin kysymykseesi tiesit jo vastauksenkin...

"Johtuu ehkä lapsuudesta"

_A_ kirjoitti:

>>> Äkkseltään tulee mieleen tällaisia ajatuksia...

http://hidastaelamaa.fi/2014/04/shakti-pad-merkityksellinen-elama/

http://www.hs.fi/tiede/a1397536511704?jako=7fc34397c73e550aadb40a8e8bb07098&ref=fb-share

- Minusta noihin linkkeihin tutustuminen on hyödyllistä. Kannatti laittaa tänne näkyviin.

Ilmenemismuotoja ja laukaisevia syitä erilaisiin persoonallisuuden, käyttäytymisen ja kommunikaation häiriöihin on luultavasti melkein jokaisessa tapauksessa useita. Ja minusta tärkeää on tajuta, että melkoinen osa syistä on yhteisöllisiä, jotka voivat sitten kasautua joidenkin yksilöpsykologisten syiden kanssa. Osa syistä liittyy ihan kulttuuriimme, josta nuo linkit kertovat hyvin. Ilmenemismuodotkin vaihtelevat ja sama yksilö voi eri tilanteessa eri elämänvaiheessa "sekoilla päinvastaisin tavoin". Läheisriippuvuus ja sitoutumiskammo. Narsismi ja "käänteisnarsismi". ym. äärestä laitaan.

>>> Että tavallaan voisin ajatella niinkin, että sitä elämän merkitystä/mielykkyyttä haetaan pelkästään siitä toisesta ihmisestä, että hän täyttäisi sen sisimmässä olevan tyhjyyden...

Niin, minusta siinä on yksinkertaistettuna kyse ihan vallankäytön häiriöstä. Käytetään valtaa vastuuttomasti toiseen ihmiseen, kun sitä pitäisi käyttää vastuullisesti osana yhteisöä. Alun perin vallanhimoinen on epäonnistunut ensimmäisessä ja tärkeimmässä irtautumisessaan: ei ole irtautunut äidistä, vaan jämähtänyt käyttämään valtaa oman turvallisuutensa lisäämiseksi, ihan aluksi itkemällä. Sen jälkeen jäänyt vallankäyttö kontrollikeinona päälle.

Eiköhän melkein kaikista ole mahdollista kasvaa ihan täyspäisiä ihmisiä silti vielä aikuisenakin. Mutta aika monilla meistä siihen menee vuosikymmeniä.

Iso lämmin halaus kaikille vauvoille. Ikään katsomatta. :)

Lue lisää

"Ja minusta tärkeää on tajuta, että melkoinen osa syistä on yhteisöllisiä, jotka voivat sitten kasautua joidenkin yksilöpsykologisten syiden kanssa."

Niin kaikenlaista riittää pohdittavaksi tähänkin aiheeseen liittyen ja siihen mistä mikin johtuu...Sanoihin merkityksellisyys ja yhteisöllisyys liittäisin myös tämän asian...

"Kun ajattelemme hetkiä, jolloin elämämme on erityisen merkityksellistä, ajattelemme nimenomaisesti hetkiä, jolloin olemme vahvasti ja myönteisesti läsnä jonkun toisen ihmisen elämässä. "

Mutta jos todella haluat ratkaista kriisin, suuntaa löytyy läheisten ja lähimmäisten hyvinvoinnista huolehtimisen kautta. "

Hyvin useinhan ihminen määrittelee suhteensa hyväksi/huonoksi sen perusteella mitä itse on saanut siitä/miltä itsestä on tuntunut, vähemmän pohditaan sitä mitä itse on tuonut/antanut suhteeseen ja sitä kautta mietiinyt miten se toinen voi...

Mutta joo nyt täytyy taas palata todelliseen elämään ja jättää filosofiat sikseen ja alkaa valmistatumaan siihen omaan merkitykselliseen työhöni...

Lainaukset linkistä

http://frankmartela.fi/2011/05/eksistentialistinen-kriisi-yhteys-toisiin-ihmisiin-ja-elaman-tarkoitus/