yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Rakkaus on kummallinen asia. Onnellinen se, joka rakastuu vain "tervepäisiin" ihmisiin. Jolla itsesuojelumekanismi tekee sen, että mikäli toinen ns. riittävän usein loukkaa, niin tunne kuolee. Minulla lienee omassa menneisyydessäni syyt siihen, miksi niin ei käy... ja ne minun on itse opittava ymmärtämään. On raastavaa rakastaa pahantekijää, järkisyillä sysiä tunnetta pois. Pohjata ratkaisut tehtyihin tekoihin ja niiden arvottamiseen, ei siihen, mitä toista ihmistä kohtaan tuntee. Vaan joskus tulee aina se kohta, jolloin sekin askel on otettava. Todettava, että tämä riittää."

    Niin pohdittavia asioita on paljon, on osattava erottaa rakastuminen(tunne) aidosta rakkaudesta joka taas on enempi tahtotila...rakastanko minä ihmistä, jonka seurassa on epämääräinen huono olo/joka kohtelee minua huonosti ja jota minun pitää yrittää miellyyttää,

    Rakastanko minä sitä rakkauteni kohdetta sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen vaiko rakastanko minä häntä sellaisena kuin toivoisin hänen olevan(haavekuvaa)...

    Onko rakkaus kärsimystä/huonoa/varuillaan oloa, tarkoittaa rakkaus sitä, että joko hänen tai minun on muuttuttava /oltava jos ei täydellinen niin ainakin sellainen kuin minä haluan tai vähintäänkin täytettävä tarpeeni, tehtävä minut onnelliseksi/poistettava huonon oloni...

    Sanotaan myös, että ihminen voi/osaa rakastaa toista ihmistä vasta sitten kun hän kykenee/osaa rakastaa itseään, rakastanko minä itseäni jos annan kohdella itseäni huonosti...

    Mitä taas tulee siihen millä keinoin voimme yrittää taistella "pahaa narsismia" vastaan niin mielestäni meillä vanhemmilla on siinä suuri vastuu, oletan että sinäkin tiedät, että sen "pahan narsismin" juuret lasketaan lapsuuden ihmissuhteissa...

    Aikuisella on aikuisen vastuunsa mielestäni kyllä niissäkin tapauksissa vaikka lapsuus/vanhemmat ovat olleet mitä ovat kuin myös vastuu oman elämänsä/valintojensa suhteen "sitä narsistiakaan" ei voi kaikesta syyttää..
  2. "Tarkoin on pitänyt punnita sitä, mikä on hyvää, mikä huonoa, mikä painaa kuinkakin paljon vaakakupissa."

    Niin tekee vieläkin mieli jonkin verran palata aiheeseen, että joskus tuntuu siltä, että narsisti(persoonallisuushäiriö) mielletään vain parisuhde/aikuisten väliseksi ongelmaksi ja unohdetaan, että nph on nph myös lapselle...

    Se "oikea" narsisti kohdistaa manipuloinnin/kaksoissidosviestinnän(kehuu ja mitätöi samassa lausessa) myös lapseen ja esineellistää lapsen itsensä jatkeeksi ihan samoin kuin aikuisen kumppaninsakin, ei hän kykene rakastamaan, asettamaan lapsen tarpeita omiensa edelle...

    Että en usko että ns. "paksunahkaisella" on hyvä vaikutus lapsen elämään jos hän on siinä kokoaikaisesti läsnä, eri asia sitten on jos tapaamiset ovat lyhytaikaisempia ja jos lapsi on loukkaantunut/hämmentynyt jostain niin asiasta keskustellaan jälkeenpäin ja ns. terve vanhempi ottaa esille ettei syy ole lapsen/lapsessa ei ole vikaa...

    Noh, tää on tämmöstä, on olemassa narsisteja ja narsisteja, en usko että kaikki narsistit ovat niitä paksunahkaisia joita useimmat tarkoittavat puhuessaan narsisteista ja kaikilla meillä ihmisillä on narsistisia piirteitä ettei minkään yksittäisen piirteen/tapahtuman perusteella ketään pitäisi leimata narsistiksi/kelvottomaksi vanhemmaksi...

    Avainsana mielestäni on se kykeneekö "se narsisti" aidosti rakastamaan lasta/asettamaan lapsen tarpeet oman etunsa edelle...

    Netistä ja muualtakin on varmasti löydettävistä tietoa liittyen tähän narsisti vanhempana aiheeseen...äkkiseltään poimin tähän pari linkkiä joiden pohjalta voi asiaa miettiä niin omien lasten kuin sen kumppanin kannaltakin jos hänellä on narsistisesti persoonallisuushäiriöinen vanhempi, miten se on muovannut häntä ihmisenä...

    http://narsismia.wordpress.com/2007/04/10/narsisti-vanhempana/

    http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Narsisti-vanhempana/
  3. "Titedätkö, tuo on todella vaikeaa! Minä olin eron jälkeen 6v. yksin. Minun ja pojan elämässä ei vieraillut ainoitakaan isäehdokkaita juurikin siitä syystä, että itse olen myös avioerolapsena kokenut nuo vierailevat "äitiehdokkaat" (asuin isäni kanssa)."

    Niin ei ole tarkoitus mitenkään syyllistää, tämänkin aiheen esille ottamiseen johti lukemani lehtijuttu, jossa käsiteltiin asiaa miten henkisen ja fyysisen väkivallan kuuleminen/näkeminen vaikuttaa lapsiin, vaikka ei se heihin varsinaisesti kohdistukkaan...

    Artikkelin mukaan lapset voivat itse aikuisena toimia/joutua sellaisiin suhteisiin, pojat saattavat herkemmin turvautua väkivaltaan ongelmatilanteissa ja tytöt taas valita alistujan roolin äitinsä mallin mukaan...

    Että tiedä aina mikä mistäkin johtuu, onko kaikki persoonassa vaiko lapsena/kotona opittu käyttätymismalli, huonoon kohteluunkin turtuu ja sitä saatetaan alkaa pitää jopa normaalina toimintatapana...

    Täälläkin on monenlaisia tarinoita, kerrotaan miten "se narsisti" haukkuu, arvostelee, mitätöi ja joskus jopa lyö, sitä uhria joka useimmissa tapauksissa on se lapselle rakas äiti...

    Ja äiti ei lähde, koska omien sanojensa mukaan rakastaa tai "se narsisti" saa aina ympäripuhuttua jäämään jne...ja hetken taas kaikki on hyvin ja sitten taas huonosti...sitten se ihminen lähtee ja tilalle tulee toinen ja monesti se sama ralli jatkuu, että mitä se, sellainen elämä tekee lapsille, millaisia aikuisia heistä kasvaa...

    Kuten sanoin, mikään puhdas pulmunen en itsekään ole ollut liittyen näihin asioihin, mutta onneksi lapseni ovat olleet sen luonteisia , että ollaan pystytty puhumaan, siitäkin huolimatta että kyllä se aikoinaan kirpaisi kun nuorin tytär heitti kasvoilleni lauseen, että vielä lapsenkin teit siihen helvettiin...

    Ymmärrän kyllä rakkauden/kumppanin tarpeen, mutta voisin ajatella, että kovin varhain ei siinä rakastumisen onnen huumassa kannattaisi lapsia vetää mukaan...seurustella/rakastaa voi ilman hetikohta yhteenmuuttoa yms.

    Mitä sinun "tapaukseesi" tulee, osaat varmaan arvioida itse mikä on lapsellesi parasta, kunhan ny toin tällaisenkin näkökulman esiin, että narsistisuhteissa uhrituvat varmasti myös lapset ja jotkut jopa loppuelämäkseen, toistavat vanhempiensa virheitä, että joskus herättäisiin miettimään asiaa heidänkin kannaltaan...varsinkin niissä suhteissa joissa pieniä lapsia on...
  4. " Jos olisin tämän "narskun" luonteenpiirteet ymmärtänyt ajoissa, en olisi tuonut häntä meidän elämään, päästänyt tärkeäksi pojalleni (on kuitenkin, sillä ei kyseinen henkilö mikään yksiselitteisen paha ole, osaa olla mukavakin). "

    Niin vielä tekee mieli ottaa esille tuo ylläoleva asia, joka littyy yksinhuoltajuuteen ja lapsiin, että miten usein ne lapsen ne tunteet tuleekaan sivuutetuiksi aikuisten seurustelusuhteissa...

    Olen itsekin yksinhuoltajan lapsi, isäni kuoli ollessani vajaa vuoden ikäinen ja lapsuudestani muistan useatkin ns. isäehdokkaat, joitakin muistan lämmöllä, olivat mukavia, kiinnyin heihin, ja tavallaan kun aikusten suhde päättyi niin minäkin lapsena menetin ihmisen johon olin ehtinyt kiintyä jonka ajattelelin lapsen mielellä täyttävän sen puuttuvan isän paikan, mutta en muista että kukaan(äitini) olisi huomannut tuota asiaa, surua, pettymystä, hylätyksi tulemisen tunnetta...

    Noh, vuosien saatossa opin kyllä, ettei niihin ns. isäehdokkaisiin kannattanut kiintyä ja ajan kuluessa ne alkoivatkin olla sen laatuisia ettei niistä "isiksiksi" olisi ollutkaan...

    Sen verran mitä nykyelämää olen seurannut niin tuokin on hyvin yleistä, yksinhuoltajien perheessä vierailee isä/äiti jos toinenkin ja lapset joutuvat pettymään kerta toisensa jälkeen...

    isäehdokkaan tuleessa äiti on onnensa huumassa, hetken kaikki on hyvin, sitten isäehdokas häipyy, Äidistä tulee onneton, välttämättä lapsi ei tiedä mitä tapahtui, hän voi jopa syyllistää itseään siitä...

    Tämä ei ny ollut tarkoitettu erityisesti sinulle, kunhan ny yritin herätellä ajattelemaan mitä se kaikki vaikuttaa mahdollisesti lapsiin jos hänen perheessään "vierailee"alati vaihtuvia ihmisiä jotka ovat ensin mukavia ja sitten äidinkin puheiden mukaan yhtäkkiä kamalia...

    Jotenkin vaan tuntuu, että aikuiset rakkauden huumassaa/tarpeessaan, sen jälkeisessä pettymyksessään rakkauteen/kumppaniinsa ja eron jälkeisessä tuskassaan hyvin usein unohtavat ajatella että mitä "se kaikki" vaikuttaa lapsiin...

    Kuten jo mainitsi noiden asioiden suhteen en ole itsekään selvinnyt ns. puhtain paperein, kyllä se puoliso/alkoholismi vei leijonanosan huomiosta perhelämässäämme aikoinaan...

    Voin vain kuvitella mitä se on sitten jos perheessä on narsisti, jolla on tarve olla se perheen keskipiste, entä niissä tapauksissa jos hän ikäänkuin tulee ulkopuolelta ja lapset herkkyydessään vaistoavat että hänessä on jotain "pahaa"/ystävällisyys on teeskenneltyä...
  5. "Itseeni tässä olen ennen kaikkea pettynyt. Oma arvostelukyky on saanut kolauksen ja jäljellä on ihmetys siitä, että miksi uskottelen itselleni muuta kuin mitä tunnen, koen. Siinä kohdin tullaan minun mielestäni siihen läheisriippuvaisuusteemaan. Eli herkkä ihminen, mutta myös läheisriippuva. Puhtaasti en läheisriippuva, hyvin pitkälti herkkä."

    Niin kuten sanoin jo aiemmin ettei sillä minkä nimen löytää "vioilleen" ole niin suurta merkitystä, enkä usko, että kukaan ihminen on puhtaasti mitään. Jokainen ihminen on vähän/paljon "sitä sun tätä" ja kaikki vaikuttaa kaikkeen...

    Mitä tulee tuohon mainitsemaasi herkkyyteen, sekin on hyvin monimuotoinen asia, paljon muutakin kuin mainitsemasi liikuttuminen elokuvan äärellä...

    Eilen kun googlettelin tuon mainitsemani kirjan pohjalta asiaa niin löysin moneenkin asiaan uudenlaisiakin näkökulmia

    "Herkkyyteen ja herkkiin ihmisiin liittyy usein sellaisia tulkintoja, jotka vaikeuttavat herkän ihmisen sisäisen olemuksen ymmärtämistä:

    - Herkkyys temperamentin sensitiivisyytenä ei ole sama asia kuin tunteellisuus tai sentimentaalisuus.
    Herkkyydestä puhutaan usein tunteina ja saatetaan todeta, että kaikkihan ovat herkkiä. Kaikilla ihmisillä on tunteet, mutta vain pieni osa, 15-20 prosenttia ihmisistä, on temperamentiltaan sensitiivisiä ja hermojärjestelmältään erityisen herkkiä. Herkillä ihmisillä on voimakkaat tunteet, mutta ne eivät aina näy ulospäin eivätkä läheskään kaikki herkät ihmiset koe itseään ns. tunneihmisiksi.

    http://paivila.vuodatus.net/lue/2012/08/mita-herkkyys-ei-ole

    Laitoin ny vielä näitä kun kerroit että myös poikasi on sinun laillasi herkkä ihminen ja ymmärtääkseni juurkikin herkät ihmiset yritetään jyrätä tavalla tai toisella.

    Jos luet tuon laittamani linkin niin sielläkin todetaan mm. että "Noin puolet mielenterveyspotilaista on herkkiä ihmisiä, koska he ovat muita herkempiä ympäristölleen."

    Että edelleen voisin ajatella Tommy Tabermanin sanoin..."tulla lujaksi, pysyä pehmeänä, siinä on haavetta kylliksi yhteen elämään..."
  6. "Sisältä olen täysin rikki. Miten tästä voi toipua?"

    Niin kliseinen lause...aika tekee tehtävänsä pitänee paikkansa sekin, mutta jos tuntuu kovin vaikealta ja siltä ettet selviä yksin, hae apua itsellesi...
  7. "Minun vastuullani on se, millaisia ihmisiä hänen elämäänsä tuon"

    Niin tuon halusinkin kuulla, liittyen tuolla ylempänä olevaan vastuusta ja valinnoistasi vanhempana...oletin aiemmasta kertomastasi että narsisti oli tietoinen valintasi...ja se mitä olen narsisteista lukenut niin käsittääkseni he eivät mitään loistovanhempia ole, johtuen siitä empatian puutteesta, kuin valtavasta huomionhausta...

    Itsekin olen joutunut pohtimaan omaakin vanhemmuuttani liittyen avioliittoni alkoholistin puolisona ja olen ymmärtänyt/tiedostanut, että monesti ne lasten tarpeet tulivat sivuutetuiksi juurkin siitä syystä, että tuntosarveni/huomioni oli keskittynyt siihen millä keinoin(tekisin kaiken oikein) pitäisin puolisoni tyytyväisenä ettei hän lähtisi juomaan tai hänen kotiin tullessa välttyisimme "katastrofilta"...

    Noh, onneksi kuitenkin olemme eron jälkeen lasten tullessa teini ikään/aikuistuessa kyenneet puhumaan asioista, lapset ovat uskaltaneet ottaa esille myös hämmennyksensä liittyen minun silloiseen käyttäytymiseeni...

    Että omiin kokemuksiini perustuen tiedän, että monesti ne lapset/heidän tunteensa jäävät jalkoihin aikuisten ongelmissa...että mieluusti peräänkuulutan juuri tuota vastuuta myös lapsista, syystä että se "pahan olon" kierre katkeaisi...eikä ne huonot mallit siirtyisi seuraaville sukupolville ainakaan sellaisenaan...
  8. " - viitaten aiempaan kommenttiini siitä, että "itse valitsin suhteen tuohon mieheen". Oma valinta, oma vastuu."

    Niin, on toki lupa valita narsistinen kumppani, on lupa olla suhteessa narsistiin, on lupa itse olla sellainen kuin on, on lupa halutessaan tutkailla toisen tunteita ja yrittää käyttytyä niiden mukaan...

    mutta pikkusen tekee mieli herätellä sinua ajattelemaan myös häntä josta olet vastuussa eikä hänellä ole valinnan mahdollisuutta...

    Ymmärsin, että poikasi on vielä lapsi...vaikka tuossa joku sotki sinut johonkin toiseen tarinaan...
  9. "Sitten pyrkii "sen mallin mukaisesti" kohtaamaan toisen ihmisen, jotta pystyisi mahdollisimman hyvin kohtaamaan (virheiden välttäminen)"

    Niin kuten sanoin tutustuihin tähän erityisherkät ihmiset teemaan ensimmäisen kerran tuon aamun lehdessä olleen kirja arvostelun perusteella ja utelias kun olen niin googletin sanaa josta löytyi lisää tietoa aiheesta ja monetkin asiat/linkit/elämäntapa/oma apu sivuistoista ovat entisestään minulle tulleet tutuiksi...

    Tiedä sitten, paljon samankaltaisuuttakin ajattelu/käyttätymismalleissa olin löytäväni tuohon itselleni tutuksi tulleeseen läheiriippuvuus teemaan liittyen, että tiedä sitten onko sillä väliä minkä nimityksen omille "oireilleen" antaa...

    Loppuviimeksi kyse on hyvinkin samasta asiasta...

    "Kaikista elämäntapaoppaista ja -kursseista huolimatta elämä ei muutu, ellei sitä itse muuta." sanotaan "tuntosarvekkaan" sivustolla

    http://tuntosarvekas.weebly.com/blogi.html

    Läheisriippuvaisten parissa sama asia ilmaistaan tähän tapaan..."on oivallettu, että olen itse vastuussa omasta elämästäni"
  10. "Sanoisin kuitenkin, että vain piirteitä. En taida olla "patoloinen läheisriippuva".

    Niin tuskin läheisriippuvaisetkaan ovat mikään yksi ja sama tietynlaisia piirteitä omaava joukko vaan joukko hyvinkin erilaisia ihmisiä omine kokemuksineen, persoonallisuuspiirteineen...

    Mutta tuossa kun luin aamun lehdessä ollutta kirja arvostelua törmäsin tällaiseen itselleni uuteen näkökulmaan joka tavallaan liittyy tuohon mainitsemaasi herkkyyteen ja jossa saattaa olla myös samoja piirteitä kuin läheisriippuvaisuudessa...

    "Herkkyys muiden vaivautuneisuudelle, paheksunnalle, kiukulle on todennäköisesti saanut erityisherkän noudattamaan kaikkia mahdollsia sääntöjä jottei hän vain teksisi virheitä"

    http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522402141.

    "Usein näillä ihmisillä on ollut lapsuudesta saakka vahva tunne erilaisuudesta, joka on saanut heidät kokemaa ulkopuolisuutta tai huonommuutta. Nämä ihmiset ovat usein tarkkanäköisiä, intuitiivisia, tunnollisia, omaa käyttäytymistään ja sen vaikutusta muihin pohtivia ja älykkäitä,"

    http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/227641#.UudVGLRyjIU

    Googlettamalla löytyy tästäkin teemasta kaikenlaista, heillä näytti olevan oma yhdistys Suomessakin...

    Mitä tuohon tulee...

    "On herännyt ajattelemaan, että tätä elämää voi elää niin monin tavoin, nähdä asioita monista vinkkeleistä. Ja se on tuonut mukanaan epävarmuuden. Nimittäin jos minun tapani ovat tuoneet mukanaan vääriä ihmissuhdevalintoja ja vaikeutta, niin kenties jollakulla muulla on "oikeampi" tapa."

    Niin elämää voi todellakin elää ja eletäänkin hyvin monella tapaa...ja voisin ajatella, ettei mitään "oikeaa" tapaa ole olemassakaan...että se "oikea" tapa elää on löytynyt silloin kun tuntee elävänsä elämää johon tuntee itse kykenevänsä omilla valinnoillaan vaikuttamaan niin hyvässä kuin pahassakin...ajattelisin, että on niin monta tapaa elää kuin on ihmistäkin...
  11. "Minä olen se, joka voin huonosti. Minä olen se, joka flippaa aina jossain kohtaa, sanoo jotain mitä ei tarkoita, tekee jotain mitä myöhemmin katuu. Vika on minussa, enkä oikeammin ansaitse ketään. En ansaitse lastani, tai pikemminkin lapseni ei ansaitse tällaista ihmistä äidikseen. Sairastutan kuulemma lapsenikin loukkaantumisherkkyydelläni. Olen hullu ja pilaan kaiken. Sellaisen totuuden äärellä minä seison (tai matelen), Elisakettu"

    Niin osoitit vastauksesi Elisaketulle, mutta en malta täältä sivusta olla laittamatta muutamaa linkkiä luettavaksi/pohdittavaksesi, voisiko sinun kohdallasi olla kyse tästä...

    Itse juuri lukaisin tuon Annien Hennon kirjan elämä on matka, jonka teema on ollut tuttu minulle jo vuosien ajan, mutta kuten jossain kohtaa totesin, tottumus on toinen luonto, että mieluusti asioita tulee kerratuksikin, ettei palaisi vanhoihin ajatus/käyttäytymismalleihin..

    http://www.rannikkoseutu.fi/Uutiset/1194791546091/artikkeli/laheisriippuvainen+syyttaa+itseaan.html

    https://www.booky.fi/tuote/annie_henno
    /elama_on_matka_laheisriippuvaiset_kertovat_lapsuudestaan/9789526750309

    http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php
  12. "katkeruus ja kostoajatukset kuuluvat toipumisprosessiin ja ne on läpikäytävä ja elettäväja annettava niille tunteille tilaa.
    Aika on armollinen tässä suhteessa."

    Niin hyvin usein minunkin tulee linkitettyä noita Vakninin tekstejä, joista löytyy tietoa narsistista, jotta ymmärtäisimme...mutta siihenkään tietoon juuttuminen ns. tuleminen "narsistin asiantuntijaksi" ei välttämättä lisää omaa hyvinvointiamme mitenkään...

    Harvemmin täällä linkitetään niitä tekstejä joiden lukemisesta voisi olla apua aloittajan manitsemaan tilanteeseen, joka koskee häntä itseään eikä sitä narsistia...

    Että laitan ny tähän linkin sivustoon josta voi löytää jotain, liittyen siihen omaan tilanteeseen...

    http://www.healingeagle.net/indexfi.html

    Itse näitä olen monesti lukenut/selaillut ja täytyy myöntää ettei monikaan asia avaudu ensilukemalla, mutta noh, kertaus on opintojen äiti ja tietyllä lailla ajattelen niinkin, että myös tottumus on toinen luonto, helposti palaamme niihin entiseen ajatus/käyttätymismalleihin, että saattaa olla hyväksikin palata tiettyihin teemoihin yhä uudelleen myös sellaisinakin aikoina kun tuntuu että elämä sujuu ihan mukavasti...

    Myös kirjastoista on lainattavissa monenlaista luettavaa niin itsetuntemukseen, tunteisiin, elämän laatuun, ihmissuhteisiin liittyen...itse luen mielummin kirjoja kuin netistä, mutta tämän palstakirjoittelun lomassa tulee selailtua kaikenlaista tähän aiheeseen liittyvää netistäkin...
  13. "katkeruus ja kostoajatukset kuuluvat toipumisprosessiin ja ne on läpikäytävä ja elettäväja annettava niille tunteille tilaa.
    Aika on armollinen tässä suhteessa."

    Niin

    Lähteminen on prosessi, ei päätös eikä tapahtuma.

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
  14. "Pitäisi siirtää tämä aihe johonkin muuhun kategoriaan kuin Terveys Narsismi on nimittäin kaikissa ihmissä oleva vaihteleva luonteenpiirre ja ominaisuus, joka ei ole sairaus"

    Niin mietis ny, mitä yrität sanoa, kerrot ettei narsismi ole sairaus, ja sen vuoksi aihe pitäisi johonkin muuhun kategoriaan kuin terveys...

    että miksei narsismista sinun mielestäsi voi keskustella osiossa terveys jos kerran se ei mielestäsi ole sairaus...

    ja edelleen miksei aihetta narsismi voi mielestäsi pohtia osana henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä ollettikin jos mielestäsi narsismi ei ole sairaus, vaan ihmisessä oleva vaihteleva luonteenpiirre ja ominaisuus...

    No joo, pelkkää saivartelua tämä minun, kunhan ny toin esiin ettei aloittajakaan ihan miettinyt loppuun tuota mielipidettään...hänen mielestään "ei sairautta" ei voi pohtia osiossa terveys/henkinen hyvinvointi ja mielenterveys...

    Että mihin osioon sitten narsismi aiheena sopisi paremmin, itselle tulee mieleen että kategoria toki voisi olla persoonallisuushäiriöt, mutta olisko pääotsikko sitten terveys vai sairaus tai jokin muu/mikä?
  15. "Exäni palaa aina tietyin väliajoin yhteyksiin, kun nykyinen suhde kariutuu"

    Niin tuo voi olla yksi syy, miksi narsistit ilmoittavat itsestään entisille, mutta olen ymmärtänyt että he saattavat ottaa yhteyttä entisiinsä myös silloin, kun ovat juuri löytäneet "uuden" lähteen tunteakseen itsensä jalomieliseksi, että täytyyhän sitä entistä surkeaakin huomioida/tehdä sekin onnelliseksi...

    Myös luulen että saattavat lähetellä entisilleen spostia, tekstareita juurkin ennen uuden tapaamista tai heti sen jälkeen ihan pelkästään jännittävyyden tai seksuaalisen kiihottumisen lisäämiseksi, myös mitätöidäkseen kumppaninsa arvoa...(läsnäoleva typerä nainen ei tiedä luulee mukamas olevansa tärkeä yms.)

    Perustan luulemiseni osittain mm.tähän

    "He ovat juuri saaneet yliannoksen Narsistista Lähdettä ja kokevat olevansa jalomielisiä ja suurenmoisia ja ihanteellisia ja täydellisiä. Jalomielisyyden näyttäminen on keikarointia hänen moitteettomilla jumalisilla ansioillaan. Se on mahtavuuden osoitus. Sinä olet tässä näytelmässä merkityksetön lavaste, pelkkä vastaanottaja, kun narsisti on ihastunut Väärään Itseensä ylitsevuotavasti ja itsetietoisesti."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
  16. "Olen sitä mieltä että oikea narsistin uhri ei narskusta eron jälkeen,tai oikeestaan sen aikanakaan,ole narskun exien kans yhteyksissä."

    Niin, tuollaisessa saattaa olla motiivina myös se, että exien kautta yritetään saada tietoja "sen narsistin" elämästä jos sattuu se narsisti vielä on exiensa kanssa aktiivisesti tekemisissä, syystä ettei kumpikaan halua/kykene yhteydenpitoa lopettamaan, kun ännäni sanoja lainatakseni exänkin seksin tarpeesta pitää huolehtia...

    Täälläkin on joistain tarinoista havaittavissa sekin että ns. uhrin roolin omaksunut saattaakin olla se aktiivisempi osapuoli yhteydenpidossa tyyliin "kunnei se narsisti vastaa puheluihin...

    Välttämättä se ettei ota yhteyttä exiin ei kieli uhrin häpeästä ja itseinhosta vaan sen tiedon sisäistemistä ettei se ole viisasta syystä, että sillä tavalla saattaa ikäänkuin antaa sitä lähdettä edelleen narsistille jos ja kun asia menee hänen tietoonsa...

    Mikäs sen mukavampaa narsistista kuin kuvitelma, että "kaikki naiset" puhuvat hänestä, ännäni jopa joskus lausui ääneen tuollaisen vision, että hän järjestäisi sellaisen tapaamisen jossa "te kaikki naiset" saisitte puhua hänestä...tuolloin en vielä tiennyt mitä tuon vision taustalla saattaa piillä...luulin sitä vitsiksi....

    Nykyään voisin ajatella niinkin, että narsisti voisi olla jopa mielissään että ns. uhrit puhuisivat hänestä/haukkuisivat häntä keskenään reality elämässäkin...mikä tarkoittaa huomiota=lähde...

    "Ensisijainen Narsistinen Lähde (ENL) on huomio - sekä julkisesti (kuuluisuus, pahamaineisuus, julkisuus hyvässä tai pahassa) että yksityisesti (palvonta, ihailu, suosio, pelko, vastemielisyys). On tärkeä ymmärtää että mikä tahansa huomio - positiivinen tai negatiivinen - on Ensisijainen Narsistinen Lähde. Pahamaineisuus on yhtä hyvä kuin positiivinen kuuluisuus."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/NarSupply.html
  17. "Eli, kyllä hän itse silloin jo tiesi mitä tuleman pitää"

    Niin, minullekkin sanottiin heti suhteen alkumetreillä, mm. että hän pelkää, että menen rikki tässä leikissä... menee hyvin kunhan muistat ettet loppupeleissä merkitse mitään... jos suhde päättyy, älä koskaan vastaa hänen yhteydenottoihinsa, samalla kun korostettiin miten onnekkaita ollaan kun tässä iässä saadaan kokea tällaista, sinua en vaihda koskaan yms. vihjailtiin, että voisin muuttaa hänen paikkakunnalleen, esiteltiin missä kaapissa on herkkuja, sitten kun olet täällä(hänen asunnossaan) niin ettei hän ole kotona yms.

    Luulin silloin noiden liittyvän suhteen laatuun, kun en muusta tiennyt,mutta näin jälkeenpäin olen kyllä sitä mieltä, että kyllä narsisti tiedostaa, ollettikin silloin kun ikääkin jo on..

    Suhteen loppuvaiheissa hän toi minulle pienen maskotin saatesanoilla sitten kun suhteemme päättyy, muista että hän oli vain pieni möhömainen mies, ja suhteen päättyessäkin hän ilmaisi sen monin tavoin...

    Hänellä ei ole aikaa eikä kiinnostusta ihmisiin, joista ei ole mitään hyöytyä, viestitti asiaa myös musiikilla..."jälleen suloinen sabotage, mä putosin sun ansaas, mä tiesin et kieroja kuin rinkelit..." kuin myös halusi vielä lähes vuosi suhteen päättymisen jälkeenkin muistuttaa asiasta vitsillä, mies ja golf

    http://vitsikirja.net/luetuimmat

    Edelleen Jorma Myllärniemen nphoota käsitteleviltä sivuilta tuo ajatus, tiedostamisesta on löydettävissä...

    "Narsistisesti ongelmainen henkilö on useimmiten tietoinen oman minuutensa puutteellisesta haltuunotosta ja horjuvasta itsetunnostaan ja on sen vuoksi erityisen kateellinen henkilöille, jotka ovat tasapainoisia ja löytäneet oman itsensä. Kateus puolestaan voi johtaa siihen, että narsisti yrittää mitätöidä tai jopa tuhota kateutensa kohteen."

    http://www.jotte.info/narsismi/narsismin-kohtaaminen

    Noh, itselläni tuosta kaikesta on jo aikaa ja olen paljon miettinyt miksi minä menin tuollaiseen ansaan kuin myös sitäkin, että kaikesta päätelleen hän tosiaan halusi tehdä minulle tiettäväksi millaisen ihmisen kanssa olin/olin ollut tekemisissä...Mutta en usko että minussa/elämässäni sinällään olisi ollut mitään kadehtimista, vaikka jollain tasolla itseni olin kohdannutkin jo avioeroni jälkimainingeissa...
  18. "Kerro lyhyesti, mikä on oikeanlaista ja mikä vääränlaista häpeää. "

    Oikeanlainen =

    "Häpeä on yksi ihmisen tunteista.

    Häpeällä on suojaava vaikutus, sillä se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Se auttaa välttämään sellaista toimintaa mikä aiheuttaisi kasvojen menetyksen. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Häpeä

    Vääränlaista häpeä on silloin kun se on ikäänkuin sidottu ihmisen koko persoonaan ja ihminen kokee olevansa, arvoton, kelpaamaton jne...

    Noh, kovin lyhyesti ei voi tätä selittää, googlettamalla löydät varmasti monenlaista luettavaa, tässä yksi linkki joka valottaa miten häpeä ilmenee, rajoittaa elämää, miten sitä voi työstää jne...

    http://www.voihyvin.fi/artikkeli/itsetuntemus-avain-hapeaan
  19. "että harmittaisiko sinua, jos joku ei tuollaisen häpeän kanssa pelaisi eikä plutraisi."

    Ei harmita, kukin tyylillään elää ja käsittelee itseensä ja elämäänsä ongelmia omlla tavallaan...On varmasti paljon itseensä ja elämäänsä tyytyväisiä hyvä itsetuntoisia ihmisiä joiden ei tarvitse koko asiaa paljonkaan ajatella kuin myös heidänlaisiaan joille häpeä on on niin sietämätön tunne, etteivät kätketty niin syvälle sisipään, etteivät he kykene edes sitä itsestään löytämään...
    Esim.


    "-Narsistille häpeä on niin sietämätön tunne, että hän on kehittänyt keinot olla kokematta sitä lainkaan. Psykologit kutsuvat tätä häpeän ohittamiseksi. Ulospäin se vaikuttaa häpeämättömyydeltä tai omantunnon puuttumiselta ja käytkeytyy kieltämisen, kylmyyden, syyttelyn tai raivon suojamuurin taakse"

    http://narsismia.wordpress.com/2007/05/08/narsismin-seitseman-syntia/
  20. "Olen miettinyt lähteä avautumaan jollekin ammattilaiselle"

    Älä enää mieti vaan tee se, mieti vielä lisäksi tuon aiemman ehdottamani ns. turvaverkon luomista...

    Kartoita kaikki ihmiset joista voisi olla apua hädän hetkellä tai joka voisi toimia kuuntelevana korvana silloin kun pelko meinaa saada yliotteen sinusta...

    Tustustu naapureihisi, mene ihmisten pariin, pelkkä puhuminenkin ja toisten ihmisten läsnäolokin auttaa, yksin ei pidä pelkonsa kanssa jäädä...
    21. 200 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt