- Hyvä+Auroraborealis!
- Jatkan nyt kirjoittamista sinulle Auroraborealis. Ehdoton edellytys sille, että voit eheytyä ja päästä elämään mahdollisimman terveellistä elämää, on se, että tiedostat rehellisesti oman tilasi. Alkoholistin sairaus on vähän niin kuin sokeritautisen: sairaus on hallittavissa ja sen kanssa voi elää, mutta sitä ei voi poistaa. Sokeritautinen uskova tekee viisaasti tarkatessaan ruokavaliotaan ja ottaessaan tarvittaessa insuliinia. Alkoholistin ainoa tie on se, että hän kieltäytyy totaalisesti kaikesta alkoholista koko loppuelämänsä ajaksi. Koska olet kääntynyt jo monien auttavien tahojen puoleen ja käynyt mm. AA:ssa, niin sinun pitäisi ymmärtää sairautesi luonne.
Auroraborealis: "Tällä hetkellä viinaa ei ole saatavillakaan, mutta huomenna trokari tulee virosta..."
Entä sitten - mitä tekemistä Virosta tulevalla trokarilla on enää sinun kanssasi? Ei kai hän sentään kutsumatta sinun kotiisi ryntää. Jos haluat elää uuttaa elämää ja turvautua Jeesukseen, sinun tulee myös elää uutta elämää omassa arjessasi. Miksi viihtyisit enää juovien kavereiden seurassa ja yrittäisit olla heidän ryypätessään raittiina tai miksi pelkäisit jotain trokaria. Älä ole enää juovien seurassa, vaan sanoudu entisestä elämäntavoistasi kokonaan irti.
Sananl.4:14-15 "Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle. Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse."
Valitettavan usein se tietää yksinäisen tien kulkemista, ainakin aluksi. On ahdistavaa, jos uskovia todellisia ystäviä ei vielä ole, vanhat kaverit ovat juovia ja monet tapaamasi kristityt eivät tue ja ymmärrä sinun todella raskaita ja vaikeita taisteluja päästäksesi uudelle tielle elämässäsi. Rukoile, että saisit edes yhden uskovan ystävän, johon voit olla yhteydessä erityisesti niinä hetkinä, kun sinulla on vaikeaa.
Olet ollut nyt jonkin aikaa ns. raittiina, mutta tiedät riittävän hyvin, että viinan himo voi iskeä päälle yllättäen. Ei tarvitse muuta kuin mennä kauppaan ostamaan maitoa ja leipää, niin ennen kassoja voi olla iso pino keskiolutkoreja odottamassa. On erinomaista, jos sinulla ei tällä hetkellä tee mieli viinaa, mutta vuosien kokemuksella tiedät varmasti, että kiusauksia langeta juomaan tulee vielä varmasti. Niinä hetkinä rohkaise mielesi ja jos suinkin mahdollista ota yhteyttä uskovaan ystävään - mene hänen luokseen, pyydä häntä luoksesi. Älä jää yksin. Liian moni vuosiakin raittiina ollut uskova on langennut viinaan, kun elämän vaikeudet tulevat päälle ja vanha tapa helpottaa oloa nousee mieleen = viinan juominen.
Siunausta sinun päivääsi, Auroraborealis! - Hei, Auroraboreallis! Olen lukenut sinun viestejäsi vuosien varrella ja olen saanut sellaisen käsityksen, että olet empaattinen, sisäisesti herkkä ja rehellisyyteen pyrkivä. Suuri osa tänne kirjoittavista ovat toista maata. Koska olen tehnyt sekä kriisityötä että päihdetyötä, niin haluan jakaa sinulle muutaman ajatuksen. Se on tietenkin myös tärkeää, että olen uudestisyntynyt, omantunnon kristitty. Uskovien joukossa ja tänne kirjoittavien joukossa on paljon sellaisia, jotka sanovat olevansa uskovia mutta eivät ole. He voivat puhua uskosta, mutta elämällään ja kovilla, tunteettomilla, kommenteillaan he todistavat aivan muusta. Heidän kanssaan seurusteleminen ei tee hyvää.
2.Timoteuksen kirje: 3:5 "heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta."
Ja mikä onkaan tuo voima; se on rakkauden ja armon evankeliumi, sana rististä, joka myös eletään todeksi.
1.Kor 1:18 "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."
Totta on myös se, että monet uskovat eivät ymmärrä kärsimystä, eivätkä lähimmäisen taistelua koettelemusten ja kiusausten keskellä. He voivat tarkoittaa hyvää, mutta ymmärtämättömyyttään toimivat tai sanovat väärin. Myös väärä opetus johtaa usein siihen, että kaikista vaikeuksista tulisi päästä irti, kun vain riittävästi luottaa Jeesukseen. Muuta ei tarvita. Näin he sivuuttavat lähimmäisen rakkauden ja lähimmäisen avun tarpeen. Huomaamattaan he ovat kovia.
1.Joh. 3:17 "Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?"
Joudun nyt lähtemään, mutta palaan vielä tänne. Olen iloinen, että hyvin monet ovat ymmärtäneet jo sinua ja rohkaisseet eteenpäin. Sanon tähän lopuksi vielä lyhyesti: sinulla on oikeus odottaa Jumalan puoleen kääntyessäsi apua Jumalalta ja myös todellisilta uskovilta; jos uskovat eivät rakasta ja auta, jotain on pahasti pielessä. - Yritän vastata ketjun avaukseen.
”toisaalta juonen kulusta saa käsityksen, että asiat tulevat jumalan eteen ennalta tietämättöminä, jopa yllätyksinä.”
Ensimmäinen ristiriitasi on helposti selitettävissä. Raamatusta ei saa sellaista käsitystä, että asiat tulisivat Jumalan eteen yllätyksinä. Jos puhumme Raamatun Jumalasta (=kristinopin Jumalasta), niin silloin meidän on tutkittava asiaa Jumalan omasta ilmoituksesta eli Raamatusta. ”Juonen kulku” on vain sinun oma käsityksesi.
”…nykyään Raamattu on minulle kirja kirjojen joukossa”
Ymmärrän kyllä asenteesi, se on ns. maallisten ihmisten, Raamatun Jumalasta tietämättömien asenne. Sinulla on sisäinen dilemma: toisaalta haluat keskustella Raamatun Jumalasta, josta kuulit rippikoulussa, mutta toisaalta et halua ottaa lähtökohdaksi sitä, että Raamattu on Jumalan ilmoitusta, eikä lainkaan vain kirja kirjojen joukossa. Raamatun Jumalan pohtijan on kuitenkin katsottava sitä, millaiseksi Raamattu Jumalan ilmoittaa.
”Eli koht´sillään, kun ensimmäinen omena tuohon puuhun ilmestyy, niin tuo Eevahan sen nappaa. Ja sitä silmällä pitäenhän se kylkiluukin oli aikoinaan Aatamilta otettu. Eeva oli näin miehen jatke, joka voitiin päähenkilön sijasta uhrata ja syyllistää jumalan pikku pelissä.”
Tässä olet kirjoittanut useita kohtia, jotka eivät ole raamatullisia. Ensiksikin paratiisin puusta ei sanota, että se olisi ollut omenapuu, se oli vain hedelmäpuu. Toiseksi Eevaa ei luotu kylkiluusta sitä varten, että Eeva ”sen nappaa” eli syö kiellettyä hedelmää, vaan Eeva luotiin poistamaan miehen yksinäisyys.
1.Moos 2:18 ”Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva."
1.Moos. 3:3 ”mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.” ”ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.”
Eevaa ei millään muotoa uhrattu Aadamin sijasta, sillä luomiskertomus kertoo molempien syntiin langenneiden, sekä Eevan, että Aadamin saaneen rangaistuksen. Syntiin langennut ihminen on todellisesti syyllinen Jumalan edessä ja puhdistuakseen tästä synnin syyllisyydestä ihminen tarvitsee puhtaan Jumalan mieleisen uhrin, joka on Jeesus Kristus. Jeesus uhrattiin kaikkien meidän edestämme Golgatan keskimmäisellä ristillä; kyllä kai tämä asia sinulle siellä rippikoulussakin opetettiin? Kysymys ei ollut mistään ”Jumalan pikkupelistä”, vaan ihmiskunnan suurimmasta draamasta.
Kirjoitat paljon sellaista, johon olet rakentanut asenteesi – Raamatusta ne eivät nouse ja selvää on, että tietoisesti torjut luotasi Raamatun Jumalan, syntiesi sovituksen ja Jumalan rakkauden. Rakkaus, myös Jumalan rakkaus, on jotain sellaista, johon ketään ei voi pakottaa. Meidän on se vastaanotettava. Asian voisi ilmaista (osin sinun sanojasi myötäillen) näin: ”#Kyllähän minä sinut lähelläni pitäiisn, mutta koska sinä torjut minun rakkauteni, niin minä en rakkaudessani voi sinua pakottii – sinulle, ihminen, käy niin kuin käy sen tähden, että sinä torjut minun rakkauteni”.
”osoitettiin naisen heikkous ja alttius syntiin ja sen myötä oikeutus paikkaan hellan ja nyrkin välissä”.
Syntiinlankeemus sen paremmin kuin se, että miehet ovat monella tavalla väärin alistaneet naisia ei ole Jumalan syy. Väkivalta naista kohtaan (”…nyrkin välissä”) on aina väärin ja Jumala sen tuomitsee.
”…sillä tieto on uskolle myrkkyä”.
Tieto ei ole uskolle myrkkyä. Ihmiselle on aina myrkkyä sellainen ylpeys ja luulottelu, että hän n. 200 gramman aivoillaan voisi selittää kaiken jumaluudesta, luomisesta ja elämän tarkoituksesta. Voit toki aloittaa hankkia tietoa, mistä tahansa elämän alueesta, mutta haluatko aivan tosissaan saada tietoa myös Raamatun Jumalasta? Useimmat torjuvat tiedon Jumalasta ja jättäytyvät ns. tieteellisen tiedon varaan, jolla pyrkivät torjumaan Jumalan olemassaolon. Tiede on hyvin rajallinen. Maailman syntyä kuvaava alkuräjähdys oli vain tiedemiesten keskeinen pila, tieteellinen tosiasia on, että elottomasta ei voi syntyä elollista solukkoa eikä kuvitelma kaiken elollisen lähtökohdasta, alkulimasta, ole muuta kuin kuvitelmaa. Mitään tieteellistä näyttöä siitä ei ole.
Yksi Raamatun keskeisimmistä teemoista on väite jumalan kaikkitietävyydestä ja kaikkivoipaisuudesta.
”Käsky sanoo: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta".
Käsky "selitetään" kuitenkin seuraavasti: "Jumala ei kylläkään kiusaa ketään..."
Tämä esille nostamasi kohta on erittäin tärkeä. Jumala on hyvä, eikä Hän todellakaan ketään kiusaa. Sen sijaan ihmistä kiusaa Raamatun mukaan ”hänen oma himonsa” sekä ajatuksiimme vaikuttava sielunvihollinen, S—tana.
Raamatun mukaan kaikki ihmiset joutuvat kiusauksiin ja koettelemuksiin. Esittämässäsi rukouksessa me rukoilemme, että Jumala varjelisi meitä kiusausten hetkillä eikä saattaisi meitä sellaiseen kiusaukseen, että me jäisimme pahan valtaan; kyseinen kohta jatkuukin ”…vaan päästä meidät pahasta. - Yritän vastata maalaisjärjen läheisellä sukulaisella, kaupunkilaisjärjellä - asun nimittäin kaupungissa.
1. mihin syntien sovitus Jeesuksen Kristuksen kautta oikein perustuu?
Tämä perustuu yksinomaan Jumalan Sanaan, Raamattuun. Raamatun alkulehdiltä aina viimeiseen sivuun asti kohtaamme Jumalan, joka luo maailman ja ihmisen, näkee ihmisen lankeavan pois Jumala-yhteydestä, ja jonka Hän kutsuu luokseen antamalla ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittaa, maksaa meidän syntivelkamme, ristinkuoleman kautta. Muuta tietä syntisen ihmisen ja Pyhän Jumalan välisen yhteyden luomiseen ei ollut. Ellet usko Raamattuun, niin tämä asia on sinulle luonnollisesti vieras. Tähän syntien sovitus Jeesuksen Kristuksen kautta kuitenkin perustuu, yksin Jumalan Sanan ilmoitukseen.
2.Miksi Jumala rankaisi itseään ja poikaansa ?
Ihminen lankesi paratiisissa syntiin ja siitä lähtien ihminen on ollut syntinen ja erossa Jumalasta. Rangaistuksen piti kohdistua synnin tekijään eli ihmiseen. Jos Jumala olisi rankaissut syntistä ihmistä surmaamalla hänet, ihminen olisi kuollut fyysisesti, henkisesti, että hengellisesti ja joutunut kuoleman kautta lopullisesti eroon Jumalasta.
Room. 6:23 "Sillä synnin palkka on kuolema." = lopullinen ero Jumalasta.
Jumala päätti rangaista omaa Poikaansa Jeesusta Kristusta, joka on yksi Jumalan kolmesta persoonasta (Isä, Poika ja Pyhä Henki). Jumala on ikuinen, joten kuolema ei voinut pitää Jeesusta kuoleman omana, vaan Jeesus voitti kuoleman ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Puhtaana uhrina, synnittömänä, Jeesus oli oikea, Jumalalle kelpaava uhri synnin sovittamiseksi. Lopullinen kuolema ei voinut olla Jeesuksen osa, sillä Hän eli ihmisenä ollessaan täysin puhtaan ja synnittömän elämän. (Huom "synnin palkka on kuolema ja tätä palkkaa synnitön Jeesus ei voinut saada). Jumala todellakin rankaisi itseään eli otti Jeesuksessa kantaakseen kaikki syntimme. Tämän ansiosta Jeesukseen uskovaa ei kohtaa enää synnin seurauksena kadotustuomio, vaan Jeesuksen tähden saamme osaksemme iankaikkisen elämän. Jeesus tuli ihmiseksi juuri sen tähden, että näin Jumalan rangaistus kohdistui oikeaan kohteeseen eli ihmiseen.
3.Eikö sitä olisi vaan voinut kaikkivaltias päästä mitenkään helpommalla?
Olisi voinut päästä. Jumala olisi voinut valita sen tien, että Hän olisi jättänyt ihmisen synnin ja kuoleman valtaan. Jumala kuitenkin rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että Hän antoi ainokaisen Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme tähden. Tämä aukaisi meille tien takaisin Jumalan luokse ja iankaikkiseen elämään. Jumalan Rakkaus takasi sen, että helpoin tie ei ollut paras tie.
Asia on sanottuna tiivistetysti mm. tässä Raamatun kohdassa:
Johanneksen evankeliumi:
3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." - Nimimerkki "lisää.kysymyksiä" tekee varmaankin tahtomattaan ja vahingossa väärän johtopäätöksen kirjoittaessaan:
"Näin juuri tuossa tutkimuksessakin todettiin, että vain osa rikollisista on psykopaatteja ja papeista on sitten psykopaatteja suurempi osa kuin rikollisista." Tuolla tavalla esitetty tutkimus ei todellakaan sano.
Avauksessa mainitaan eri ammatteja, joissa narsismia tavataan eniten ja sitten ammatteja, joissa narsistista persoonallisuushäiriötä tavataan harvemmin. Ilman tutkimuksiakin on selvää, etteivät kaikki rikolliset ole narsisteja, vaan rikollisuutta on laajasti eri ihmisryhmissä ja rikollisuuden toistuvuudessa ja vakavuudessa on suuria eroja. On monia lain rikkojia, taparikollisia, jotka syyllistyvät pieniin näpistyksiin, liikennerikkomuksiin tai eriasteisiin talousrikoksiin - vain pieni osa rikollisista päätyy vankilaan ja heistä vain pienen osan persoonallisuuden tutkii psykiatri. Psykiatri tarvitaan, jotta persoonallisuushäiriö voidaan virallisesti todeta. On sanottava seuraavaa:
1. Avauksessa esitetty tutkimus ei sano, mikä osa kaikista rikollisista on narsisteja, eikä tutkimus sano mikä osa papeista on narsisteja. Annetun tutkimustiedon perusteella nimim. "lisää kysymyksiä" tekemä päätelmä on näin ollen väärä. Vankilassa olevien persoonia on kylläkin tutkittu varsin laajasti, joten voidaan sanoa, että vankilatuomion saaneiden joukossa narsismia esiintyy huomattavan paljon muuhun väestöön verrattuna. Narsismiin perehtyneen psykiatrian erikoislääkäri Gustav Schulma: "Valtaosa rikollisista potee narsistista häiriötä, johon liittyy toisten oikeuksien polkeminen ja aggressiivisuus." Huomaa Schulmanin sana "valtaosa" eli enemmistö. Tämä toteamus koskee siis niitä rikollisia, joita Gustav Schulma on päässyt tutkimaan.
Gustav Schulmanin mukaan heiltä puuttuu normaali syyllisyyden tunne, joten he voivat tehdä rikoksia kärsimättä niistä omassatunnossaan. Vallalla vankilaan joutuvilla rikollisilla on "pääsipä käymään" -ajattelu.
Paimenten ja pappien persoonallisuuksia eivät pääse tutkimaan psykiatrit, eivätkä narsistit tutkimuksiin joudu elleivät he joudu kärsimään vapausrangaistusta ja sen kautta heidät ohjattaisiin vankilassa toimivan psykiatrin pakeille. Narsistit pitävät itseään täysin terveinä ja he asettuvat muiden yläpuolelle; sairauden tai mielenhäiriön tunne puuttuu heiltä totaalisesti. He hämäävät heihin vain pintapuolisesti tutustuvat ihmiset, koska ulkoiselta käytökseltään he ovat mitä ihastuttavampia ihmisiä.
Nimim. lisää.kysymyksiä pohti hyvin asiaa.
"Julkisesti ja muiden ihmisten läsnäollessa papit käyttäytyvät asiallisesti ja tämä ristiriita yksityisen käytöksen ja julkisen käytöksen välillä kertoo ainakin narsismista. Onko tämä psykopatiaa (narsismia) niin on sitten toinen juttu?"
Narsismiin kuuluu juuri tuo esiinottamasi julkisen kiiltokuvan ja yksityisen käyttäytymisen välinen suuri ristiriita. Julkisesti narsismi hakee yleistä ihannointia ulkokultaisella käyttöksellään, mutta yksityisesti hän voi käyttäytyy mitä julmemmalla tavalla. Uhrin kertomusta eivät muut hevillä usko, koska narsisti peittää pahuutensa julkisissa esiintymisissään. "Ei voi olla totta, hänhän on mitä mukavin ihminen".
On todellakin toinen juttu, onko kyseessä selvästi narsistinen persoonallisuushäiriö. Koska suuressa terveyden ja erinomaisuuden tunnossaan narsisti ei mene psykiatrien tutkittavaksi, niin uhrin kertomus on usein oikea "taudin kuva" ja mitä tarkin kuva narsismista. Tarvitaan vain kuuntelija, joka tuntee narsismin ja uskoo uhrin kertomusta. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene vain kaksinaamaisena käyttäytymisenä, vaan kuten aikaisemmin totesin narsistin elämässä näyttäytyvät koko ajan kolme pääpiirrettä: puuttuva empatia, moraalittomuus sekä toimimaton omatunto. Nuo kaikki piirteet ovat osa narsismia ja tulevat esiin arjessa lukemattomilla eri tavoilla.
Erityisesti kristityillä paimenilla tulisi olla toimiva omatunto ja oikea synnintunto pyhän Jumalan edessä. Naristeilta puuttuu kuitenkin syyllisyydentunto, joten he eivät käännyt väärin toimiessaan ja puhuessaan Jeesuksen Kristuksen puoleen saadakseen syntinsä anteeksi ja uudistuakseen uskossa. He ovat kyvyttömiä julistamaan oikein lakia ja evankeliumia, johon paimenuus on heidät kutsunut. - Koska avauksessa mainitun tutkimuksen on tehnyt professori Kevin Dutton Oxfordin yliopistolta, niin tuntuu todennäköiseltä, ettei tutkimuksessa mainitun ammatin ammattinimikkeenä ole ollut "pappi", vaan "pastori" tai "paimen". Koska tämä tutkimus on tuotu tänne luterilaisuutta käsittelevälle palstalle, niin lukijan ajatukset voivat kohdistua luterilaiseen papistoon. Siitä tuskin tutkimuksessa on ollut kysymys, vaan yleisesti ottaen seurakuntien paimenista eli ammattiryhmästä, jota on kaikenlaisissa seurakunnisssa.
Muutenkin sanavalinnassa tulisi olla tarkka. Sanaa psykopatia käytetään yleisesti viittaamaan rikoksentekijöihin; mm. vankilassa on henkilöitä, joista puhutaan psykopaatteina. Sen sijaan puhuttaessa yleisesti samasta oireyhtymästä, käytetään sanaa "narsistinen persoonallisuushäiriö" ja henkilöistä sanaa "narsisti". Jo alkuseurakunnan aikana narsistiset ihmiset olivat päässeet valtaan Korintin seurakunnassa, jossa seurakunnan johdossa olevat narsistit toimivat häikäilemättömästi. He harrrastivat mm. henkistä väkivaltaa, johon sanapari "lyödä kasvoihin" viittaa. Paavali hämmästeli sitä, että seurakuntalaiset antoivat kaiken pahan tapahtua puuttumatta siihenja erottamatta narsisteja seurakunnan johdosta. Sarkastiseen tyyliin Paavali toteaa:
2.Kor. 11:20 "Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin."
Narsistit pääsevät usein helposti valtaan missä tahansa seurakunnassa, koska kristillisyyteen kuuluvat sellaiset hyveet kuin nöyryys ja kiltteys. Ei ihme, että narsistiset ihmiset pyrkivät ja myös pääsevät seurakunnissa valtaan, jossa he saavat helposti seurakuntalaisten ihailua ja suosiota. Siihenhän narsisti juuri pyrkiikin.
Kaikki tervekin kritiikki, arvostelu ja henkien erotteleminen armolahjoilla torjutaan heittämällä kehiin täysin asiayhteydestään irrotettu ja väärin ymmärretty Jeesuksen sana vuorisaarnasta: "Älkää tuomitko". Sekä Jeesus itse, että Paavali tuomitsivat jyrkästi kaiken harhaopin ja ihmisten hyväksikäytön. Seurakunnissa voi olla ja valitettavan usein on pahoja työntekijöitä; vaikka heidät on siunattu virkaan, heidän ei kuuluisi olla seurakunnallisessa työssä lainkaan. Tämä tapahtuu kaikenlaisissa hengellisissä yhteisöissä ja seurakunnissa.
Fil3: "....kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä..."
Nimim. fda toesi aivan oikein: "Useimmat psykopaatit (narsistit) eivät ole rikollisia. Heiltä vain puuttuu empatiakyky". Muutenkin fda:n kirjoitus oli täyttä asiaa. Lisään tähän vielä, että narsisteilta puuttuu empatiakyvyn lisäksi normaali moraali sekä terveesti toimivat omatunto.
Valitettavasti fda itse myöhemmin vesittää asiaa: "psykopaatti ei välttämättä ole "paha ihminen" siitä huolimatta että hän on psykopaatti."Nähtävästi et ole kohdannut narsistista ihmistä, etkä varsinkaan joutunut narsistin uhriksi. Narsistissa on käsittämätöntä henkistä tuhovoimaa, jota hän kohdistaa jopa raivoon asti uhriinsa. Tätä pahuutta monet ulkopuoliset eivät vain huomaa, sillä narsisti käyttäytyy ulkoisesti miellyttävästi ja voi puhua kauniisti. Kaikki se on vain kulissia. Ulkoisella olemuksellaan ja käytöksellään narsisti kerjää suosiota ja muiden ihailua; juuri siitähän narsismissa on kysymys.
Nimim. "lisää.kysymyksiä" kysyi: "Onko tuo oire psykopatiasta, kun pappi toimii pappina vaikkei enää usko kristinuskon perustotuuksiin?"
Ei ole. Se kertoo ainoastaan siitä, että kyseinen henkilö on ns. uskosta osaton. Hän ei ole Jeesuksen seuraaja, vaikka hän toimii paimenen virassa. Papiksi tai paimeneksi voi ryhtyä ilman henkilökohtaista uskoa ja tekeytyä virkansa mukaiseen muottiin. Paavali toteaa:
2.Korinttolaiskirje 11:15 "Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen." - Jumalan Sana jopa lupaa uskoville monenlaisia kiusauksia ja koettelemuksia. Sielunvihollisen hyökkkäykset kohdistuvat ninemomaan Jeesuksen seuraajiin ja Jumala sen sallii. Yksi osa hyökkästä ovat viestissäsi mainitut valheelliset puheet.
Matt 5:11 "Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa."
On tärkeää pitää mielessä, että varsinainen kiusaaja on aina sielunvihollinen. Hän on veljiemme syyttäjä.
Ilmestyskirja 12:10 "Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos."
Meidän on vaikea ymmärtää, miksi hyvä Taivaallinen Isämme sallii niin voimakkaita hyökkäyksiä omia lapsiaan kohtaan. Uskovat ovat maailmassa eläessään vierralla maaperällä, viholliskentällä, jonka kautta he vaeltavat kotiinsa Taivaaseen. Valheelliset puheet sai kokea myös Jeesus, ainoa täysin puhdas ja pyhä, joka oli täynnä Jumalan Pyhää Henkeä. Juutalaiset syyttivät Jeesusta jopa niin rajusti, että he väittivät Jeesuksessa olevan riivaaja.
Joh.8:48 "Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?" Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua."
Lohduttavaa on tietää, että maailman vihaa kohdatessamme me kuljemme samaa tietä, mitä meidän Herramme ja Vapahtajamme kerran kulki. Meille ei tapahdu mitään yllättävää tai poikkeuksellista. Tilanne on epänormaali, jos maailma meitä rakastaisi, niin kuin maailman ihmiset rakastavat ja hyväksyvät toisensa - se kertoisi meidän maallistumisestamme ja etääntymisestämme Jeesuksesta. Tilanne voisi olla niin järkyttävä, että olemme menneet takaisin maailmaan.
Joh. 15:18 "Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." - Kyseessä ei kirjoituksesi perusteella ole enää pari. Oletettavaa on, että koska he ovat eronneet, niin he myöskin ovat muuttaneet erilleen toisistaan. Autettavana on siis ensiksikin mielenterveysongelmista kärsivä nainen. Ainoa järkevä keino hänen auttamisekseen on rohkaista ja saattaa hänet mielenterveyspalveluja tarjoavian ammattiauttajien luokse. Lyhyen kuvauksesi perusteella kyseessä on vakava mielenterveysongelma, mutta apua on terveyspuolelta saatavissa.
Kysyt, mikä voisi olla miehelle avuksi ja kerrot, että ongelmia on. Mikä on tämän uskovan miehen oma tilanne ja millaisia ongelmia hänellä on? Ilman tällaisia taustatietoja, tilanteen kartoittamista, asiaa on ulkopuolisen mahdotonta pohtia.
Todennäköisesti tunnet miehen. Ole hänen rinnallaan ja huolehdi siitä, että hän saisi olla ja päästä muiden uskovien yhteyteen. Mahdollinen masentuminen voi johtaa eristäytymiseen ja se ei ole kenellekään hyväksi. Avuksi miehelle on juuri se, mihin hän apua tarvitsee - tarjoa juuri sitä ja lisäksi empaattista läsnäoloa, kuuntelua ja tukea arkiasioiden hoitoon, jos hän on sitä vailla. Sinä tiedät, mistä on kysymys. Halutessasi voit kirjoittaa uuden viestin ja kertoa tilanteesta tarkemmin.
Koska mies on uskova, on hienoa, että voit hänet tavatessasi rukoilla hänen kanssaan ja viedä esirukouspyyntöjä (vaikka nimettömänä) uskovien tietoon. - elsa67 kirjoitti: ""Jumalan sana ohittaa kirkon määräykset" on mun mielestä vähän oudosti sanottu, sillä kirkko on Jumalan sanan ainoa oikeaoppinen tulkitsija."
Ymmärrän kyllä, että katolilaisen kirkon jäsenenä otat yllämainitun kannan. Näin ollen et voi, etkä osaa ottaa huomioon sitä mahdollisutta, että katolinen kirkko olisi tulkinnut lukuisia raamatullisia kohtia täysin väärin ja jo pelkästään katolilaisen kirkon vanhurskauttamis- ja pyhitysoppi sotisi "yksin uskosta, yksin Jeesuksen tähden, yksin armosta" -opetusta vastaan. Et ole ajatuksessasi yhden kirkkokunnan kaikkitietäväisyydestä yksin, sillä kaikkina aikoina kirkkohistorissa on noussut yhteisöjä, jotka arvelet omaavansa jumalallista korkeampaa tietoa. Tuollainen asenne tekee ylpeäksi ja kovaksi. Nöyryys vajavaisesta tiedostamma puuttu. Kaikki seurakunnat koostuvat ihmisistä ja ihminen ei ole kaikkitietävä Jumala.
1.Kor 13:9"Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista."
1.Kor. 8:2"Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee."
Kristityn omantunnon tulee olla sitoutunut ainoastaan Jumalan Pyhään Sanaan, joka on korkein auktoriteettimme. Ihmisten muodostamat kirkkokunnat voivat kaikki erehtyä, joten niiden seuraamisen sijata uskovan on seurattava yksin Kristusta.
Ap 5:29 "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
Ymmärrän kyllä sinua elsa67, että ajattelet Pietarin olleen ensimmäinen paavi. Arvelen sinun ajattelevan, että Pietarin toiminta ja ajatukset olisivat olleet erityisen jumalallisia. Pietari, Keefas, oli kuitenkin hyvin vajavainen mies, eikä hän Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeenkään ollut sisäistänyt, mistä evankeliumissa oli kysymys. Pietari lankesi ulkokultaisuuteen ja tästä Paavali häntä suoraan nuhteli. Asia oli äärimmäisen vakava, silä Pietari turmeli suurinta aarrettamme, meidät synnistä pelastavaa evankeliumia.
Gal. 2:1114 "Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
Kuten ylläoleva esimerkki osoittaa, niin Pietari ei ollut vahva kallio, vaan päinvastaista. Kallio, jolle Jeesus sanoi perustavansa seurakunna, oli jotain järkkymätöntä ja vahvaa; tämä vahva kallio on Jumalan Sana ja Piertain tunnustus Kristuksesta elävän Jumalan Poikana oli kalliota, ei Pietarin heikko persoona.
Matt. 16:16-18 "Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita."
Sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että sinun on vaikea ajatella paavien halki vuosisatojen tehneen lukuisia täysin epäraamatullisia päätöksiä, sillä katolilaisuudessa uskovien Sanan tutkiminen on usein jyrkästi torjuttu. Tässä vain muutamia esimerkkejä:
1229 A.D. Toulouse'n kokous, Kaanon 14: ”Me kiellämme myös, että maallikoiden (tavallisen kansan) sallitaan omistaa Vanhan tai Uuden Testamentin kirjoja...”
Syyskuun 8. päivä 1713. Kiertokirje Unigenitus paavilta Clement XI – joka tuomitsee sen ”harhan”, että jokaisen ihmisen pitäisi tutkia Raamattua.
Mainitset kirjoituksessasi Pietarin lisäksi Paavalin. Paavali julistaa, että Pietari ei ole häntä vihkinyt eikä vahvistanut virkaan. Hän ei tunnusta Pietaria sellaiseksi, jolta virkaan vahvistamista olisi anottava. Nimenomaan hän torjuu sen ajatuksen, että hänen katumuksensa olisi riippuvainen Pietarin arvovallasta. Hänen velvollisuutensa olisi kuitenkin ollut tunnustaa Pietari esimiehekseen, jos Pietarilla olisi ollut se asema juro divino. Niinpä Paavali sanoo saarnanneensa evankeliumia heti, kysymättä Pietarilta neuvoa tai lupaa. Paavalin puheesta Jerusalemin "pääpaikalla" käy ilmi, ettei hän nosta Pietria eikä ketään jumalliseen asemaan.
Gal 2:2 "Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan."
Gal. 2:6 "Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään" - Nimimerkille pääjakaula, kirjoitit:
"Yyterin rannoissa ei ole kyse kummastakaan.....Mutta ymmärrän, että sellaista et varmaan tarkoittanut."
Yritin antaa monia esimerkkejä, joissa perheen pään rooli jollain lailla selventyisi. Yyterin rannoissa olisi kysymys juuri siitä, kuinka perheen pään tulee siinä erityisessä tilanteessas toimia - vastakkainhan olivat miehen toive mennä Yyteriin ja vaimon toive mennä tapaamaan sairasta äitiään. Esimerkissä olivat siis vastakkain miehen oma toive, sekä vaimon toive - miehen tuli siinä esimerkissä alistaa oma halunsa päästä aurinkorannalle vaimonsa suurempaan tarpeeseen (tämä miehen tuli rakkaudessaan ymmärtää ja huomata) mennä tapaamaan sairasta äitiään. Esimerkillä yritin kertoa, että perheen pää ei saa koskaan toimia itsekkäästi omia toiveitaan vain toteuttaen.
Toivoin, että niin sinä kuin muutkin lukijat olisivat esimerkkien kautta ymmärtäneet viestini, mitä perheen päänä toimiminen käytännön tilanteissa on. Nyt yritän antaa ymmärrykseni mukaan "teoriamallin", joka soveltuu erilaisiin tilanteisiin arkielämän käytännössä. Luonnollisesti keksimäni esimerkit olivat hakemalla haettuja, mutta niistä perheen pään osasta piti ilmetä seuraavat käytännöt:
1. Mies on perheen pää ja on näin ollen ensisijaisessa vastuussa Jumalalle perheen kaikkinaisesta huolenpidosta ja oikeaan johtamisesta.
2. Tilanteissa, joissa naisen tai muun perheen tilanne on sellainen, että heidän hyvinvointinsa kärsisi, mikäli mies tekisi päätöksen huomioimatta kyseistä tilannetta, miehen tulee alistaa omat halunsa ja olla muiden perheen jäsenten toiveille alamainen. Kuten kirjoitin, Jumalan Sana puhuu ensin yleisestä alamaisuudesta toinen toistamme kohtaan ja vasta sen jälkeen vaimon alamaisuudesta perheen miestä ja perheen päätä kohtaan. Esimerkiksi vaimon tai lapsen sairastuessa, on miehen oltava alamainen vaimon tai lapsen tilanteen vuoksi ja jätettävä menemästä vaikkapa seurakunnan kokoukseen tai jonkin harrastuksen pariin. Sairas perhe tarvitsee hoitoa ja tukea. Kaikkien päätösten takana tulee olla rakkaus.
3. Tilanteissa, joissa miehen ja vaimon toiveet ovat erilaiset eikä selvää ratkaisua voida neuvottelemallakaan saavuttaa, vaimon tulee viime kädessä alistua miehen alamaisuuteen ja jättää päätöksen tekeminen miehelle. Käytännössä tulee tilanteita, joissa ei voida tarkkaan tietää, mitä tulee tehdä - silloin perheen pään tulee tehdä vastuullinen päätös.
Päätösten tekemisen ja perheen pään roolin takana on aina oltava seuraavat tukevat perusasiat:
1. Molempien tulee rukoillen kysyä Jumalan tahtoa ja johdatusta ja erityisesti miehen on sisäistettävä se, että perheen päänä päätöksiä tehdessään hän on niistä vastuussa Jumalalle. On selvää, ettei tehty päätös saa koskaan olla Jumalan Sanan vastainen.
2. Perheen pään tehdessä päätöksiä, niiden tekemiseen tulee liittyä rakkaus vaimoa ja perhettä kohtaan. Rakkaus ei saa tuottaa lähimmäisilleen mitään pahaa.
3. Vaimon on hyväksyttävä se, että hänen tulee olla omalle miehelleen alamainen. Raamatun mukaan vaimon tulee kunnioittaa miestään ja näin ollen hyväksyttävä kunnioittaen myös perheen pään tekemiä päätöksiä. Ilman tätä kunnioitusta mies joutuu kokemaan vielä enemmän ahdistusta tilanteissa, joissa päätöksen tekeminen on muutenkin vaikeaa.
5. Kun päätös on tehty, niin molempien on jätettävä asia Taivaan Isän haltuun. Mies ei saa tuntea itsevaltiutta tai halua määräillä arvovallallaan vaimoaan. Vaimo ei puolestaan saa nalkuttaa ja kritisoida jälkeenpäin miestään, jos syntynyt päätös ei jälkeen päin vaimoa miellytäkään. Miehen rakkaus ja vaimon kunnioitus - siinä ovat hyvät eväät oikeiden yhteisten päätösten tekemiselle.
Nimimerkki "vastavoimaa" syyllistyy nähdäkseni saivarteluun todetessaan, ettei hän löydä sanaa lähimmäinen Raamatun puhuessa yleisestä alamaisuudesta. Kohta kuuluu meidän Raamatussamme näin:
Ef. 5:21 "Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa."
Uskoville pitäisi olla selvää, että jokainen ihminen on meidän lähimmäisemme.
Kiitän avaajaa asiallisuudesta. Tässä vaiheessa mielestäni ketjuun on tullut jo niin paljon asiattomia ja sellaisia viestejä, jotka eivät vie asiaa eteenpäin. Omasta puolestani lopetan aiheen käsittelyn tähän.
Siunausta päivääsi! - Ensiksikin, uskon, että mies on tarkoitettu toimimaan perheen päänä, koska Jumalan Sanaan. Raamatun mukainen asenne on oikea ja jokaisen kristityn tulisi se omaksua. Esität kolme kysymyst, joten vastaan niihin jokaiseen ja sitten annan lyhyesti määritelmän perheen päänä olemisesta parhaan ymmärrykseni mukaan.
"Tarkoittaako se, että nainen hoitaa aina tiskit, ruuanlaiton ja pyykit sekä mies autohommat, pihatyöt yms?"
Ei missään nimessä tarkoita. Molemmat voivat tehdä erilaisia työtehtäviä tilanteen, voimien ja taitojen mukaan. Mies ei menetä omaa arvokkuuttaan, jos hän valmistaa perheen ruokaa, eikä nainen nouse väärään valta-asemaan askartelemalla pihatöissä. Töiden jakamisesssa voidaan joustaa, niistä voidaan neuvotella ja vaikkapa vuorotella.
"Rajoittaako käsitys miehestä perheen päänä miehen tai naisen elämää esimerkiksi uravalinnan suhteen?"
Ei rajoita. Ainoa luonnollinen rajoite on siinä, että nainen on se joka synnyttää lapset ja jos pariskunta perustaa ja saa suurpeheen, niin ymmärrettävästi vaikkapa viiden pienen lapsen perheessä äidin on asetettava lapset etusijalle. Synnytys ja imetysaika jo takaavat sen luonnollisen tilanteen, että äiti on lapselle ensimmäisten vuosien aikana lähin omainen ja lapsen tarpeista huolehtija.
"miten se käytännön elämässä näkyy?"
Voidakseni vastata tähän joudun antamaan vähän taustatietoja. Miehen perheen pään asema on Jumalan asettama ja sen perustana on luomisjärjestys.
1.Kor 11:3 "Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää:"
Myös seurakunnassa mies on se joka vastaa opetuksesta ja hänellä tulee olla valta naisen suhteen,mitä seurakunnan toiminnan järjestämiseen tulee. Nainenkin saa jakaa raamatullisia opetuksia monenlaisissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa, mutta päävastuu opettamisesta kuuluu miehille. Pääjumalanpalveluksen opetus ja paimenen virka kuuluu miehelle.
"mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva"
Perheenpäänä miehelle kuuluu vastuu perheen hyvinvoinnista ja hänen tulee huolehtia vaimostaan ja lapsistaan niin, että nainen on mielellään aviomiehelleen alamainen hyväksyen miehen perheen pääksi.
Ef 5:24 "Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset."
Jos raamatullinen järjestys ei toteudu, niin ulkopuolinen maailma ei näe mitään eroa siitä, miten kristityt toimivat avioliitoissaan kuin ns. maailman ihmiset.
Tiitus 2:5 "voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi"
Mutta Sana sanoo jotain hyvin tärkeää, joka avaa perheen päänä olemiseen aivan uuden ulottuvuuden.
Ef. 5:21 "Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa."
Tämä tarkoittaa sitä, että on tilanteita, joissa jokaisen meistä tulee olla alamaisia toinen toisillemme voidaksemme palvella oikein ja rakkaudellisesti lähimmäistämme. Myös aviomiehen tulee alistua tilanteen mukaan naisen tarpeisiin ja huolenpitoon, eikä mies saa koskaan alistaa naista,
KÄYTÄNNÖN ESIMERKKI 1:
Mies on päättänyt, että viikonloppuna perhe lähtee yhteiselle lomalle Porin Yyteriin. Vaimo kertoo, että hän on huolissaan äidistään, jonka terveys on viime päivinä heikentynyt ja haluaisi nähdä äitinsä. Mies ymmärtää, että vaimon tarve äidin näkemiseen on tärkeämpi kuin Yyterin rannat ja suostuu alistumaan naisen toiveeseen. Mies on siis alamainen lähimmäiselleen aivan kuten Ef. 5:21 neuvoo.
ESIMERKKI 2: Perhe on suunnitellut jo pikään viikonloppulomaa. Mies on sitä mieltä, että olisi hyvä lähteä Porin Yyteriin, jotta lapsetkin näkisivät merhen ja upeat hiekkadyynit. Vaimo sen sijaan on vahvasti sitä mieltä, että perheen olisi mukava levätä omalla paikkakunnalla, tehdä piknik-retki luontoon ja käydä tapaamassa erästä ystäväperhett. Yksimielisyyttä ei pääse syntymään. Aika käy vähiin, päätös on tehtävä. Vaimo päättää olla miehelleen alamainen ja suostuu lähtemään Yyteriin. Matkan aikana vaimo ei nalkuta, eikä ole pettynyt, vaan hän uskoo, että päätös on perheen pään kautta tullut hyvä päätös.
Mitä suurempi päätös on edessä, sen vaikeampi tilanne. Naisen tulee ristiriitatilanteissa antaa perheen pään tehdä ratkaiseva päätös, jos yksimielisyyttä ei pääse neuvotteluista huolimatta syntymään. Mies on päätöksestään vastuussa Jumalalle. Ennen kaikkea miehen on tehtävä päätös ajatellan perheen parasta ja vaimoaan rakastaen. Diktaattorin osaa Jumala ei ole miehelle antanut.
Aina kaikki ei suju niin kuin pitäisi. Jos mies on esimerkiksi alkoholisti, niin vaimo joutuu ottamaan vastuuttoman miehen takia perheen pään roolin, joka ei hänelle kuuluisi. Naisen ei tule alistua perheen päänä olevan miehen alamaisuuteen, jos mies käyttää asemaansa väärin, on väkivaltainen ja perheelle tuhoa tuottava. - On olemassa vain yksi, ikuinen Jumala, joka ilmentää itsensä kolmessa persoonassa: Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Muuta Jumalaa ei ole olemassa. Ainoa Jumala on ikuinen, kaikkitietävä, kaikkivoipa ja ikuisesti Pyhä.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, lähes jumal´olennoksi, niin kuin Sana sanoo. Jeesuksen ristinkuoleman sovituksen vastaanottamalla ja henkilökohtaisesti siihen uskoen ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa ja lopulta Taivaassa ikuisen elämän. Ihminen ei muutu Jumalaksi Taivaassakaan. Synti kyllä lakkaa ja ihmisestä tulee pysyvästi pyhä, sillä tämän pyhyyden lahjoittaa Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden. Ihmisen osa on Taivaassa ylistää, kunnioittaa ja kiittää Jumalaa hänen valtaistuimensa luona ja elää Taivaassa kaikkien pyhien yhteydessä ja autuudessa. Jumala on ylistyksen kohde ja Taivaassa ihminen on ylistyksen antaja.
Jumala yksin on luoja ja Hän on luonut kaiken olevaisen ja siis myös ihmisen. Jeesus Kristus on aina ollut Isän tykönä ja Hänestä sanotaan "syntynyt, ei luotu". Jeesus ja Pyhä Henki ovat tosi Jumala, joten heitä ei Jumala luo.
Avauksen lause on kyllä varsin lähellä totuutta. OIkeampaa on kuitenkin muuttaa se muotoon: Jumala tuli ihmiseksi, että ihminen tulisi ikuisesti Jumalan luona asuvaksi ja Häntä ylistäväksi Jumalan lapseksi.
Syntiinlankeemuksessa tulee esille se alkuperäinen synti, joka on ylpeyttä Jumalaa kohtaan. Se ilmeni ihmisen ylpeytenä tulla "tuntemaa totuuden niin kuin Jumala" ja tässä halussa nousta Jumalaksi, hän lankesi tottelemattomuuteen Jumalan Sanaa kohtaan. Halu olla kuin Jumala ja tietää kuin Jumala on lankeemuksen siemen. On vain yksi kaikkitietävä Jumala, ja ihmisen osa on olla Jumalalle kuuliainen, rakastaa ja kunnioittaa Luojaansa.
1. Moos 3 "Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette NIINKUIN JUMALA tietämään hyvän ja pahan. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi."
Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin me ilmennämme Jumalaa, Isäämme, monin tavoin. Meillä on tunteet, tahto ja ymmärrys - aivan kuten Jumalalla. Meillä on kyky luoda, mm. taiteen keinoin ja tieteen tutkimuksin saada luotua jotain uutta. Vain Jumala voi luoda näkymättömästä jotain, ihmisen on tyydyttävä luomaan jotain siitä, minkä Jumala on luomistyöllään jo antanut. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala teki ihmeellisen luomistyönsä.
Kol 1:16 "Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen".
Jeesus sanoi, että juutalaisten laisssa on sanottu "te olette jumalia". Jeesus itse ei kutsu ihmisiä jumaliksi, eikä Uusi Testamentti muutenkaan. Syntinsä anteeksisaanut Raamattu kutsuu pyhäksi, sillä pyhyys on meidän osamme kirkkaudessa. ,
Joh 10:34 "Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?"
On huomattava, että ylläoleva kohta on Jeesuksen ja juutalaisten keskinäisestä väittelystä, jossa juutalaiset kyseenalaistavat täysin Jeesuksen jumaluuden. Nuo juuttalaiset väittelijät, joiden laissa on sana "te olette jumalia" olivat kaukana Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä. He eivät edes kuuluneet Jumalan lapsiin, lampaisiin, vaan he olivat sydämessään paatuneita ja kovia. Jeesus sanoi sen heille suoraan:
10:26 Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani
Jumala on aina pyhä ja hyvä. Jeesus ei kutsunut omia lampaitakaan jumaliksi, vaan näki ja totesi heidän inhimillisyytensä ja heikkoutensa tämän tästä. Jumala on hyvä, mutta opetuslapset olivat Jeesuksen sanojen mukaan pahoja.
Matteuksen evankeliumi:
Matt. 7:11 "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!" - Nimim. tämä.on.arvoitus kirjoitti: " jos kerran Pyhä Hengen vaikutusta eli Jumalan vaikutuksesta kaikki tapahtuu, eikö tähän väkisinkin tule jonkinlainen predestinaatio, vaikka ajatus ei itseäni miellytäkään."
Juuri näin todellakin tapahtuu - usein joudumme Raamatun edessä kokemaan sisäistä ristiriitaa, se on myönnettävä. Hyvin paljon siellä on sellaista, jota emme pysty ihmisjärjellämme tyhjentävästi selittämään. Koska Jumala on kaikkitietävä, niin Hän on tiennyt jo ennen maailman perustamista meidän osamme. Itse Jumalan Sana sanoo asiasta.
Ef. 1:4 "niinkuin Hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa."
Koska kaikki ihmiset eivät tule uskoon eivätkä koskaan tule olemaan pyhiä ja nuhteettomia Jumalan silmissä, niin kaikkia ei jo "ennen maailman perustamista" ole valittu sellaiseen osaan.
22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
Ennalta määrääminen tulee esille erityisesti tässä:
Room. 8:29 "Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa"
"Edeltä määrännyt" viittaa etukäteen suoritettuun valintaan eli tuohon mainitsemaasi "jonkinlaiseen predestinaatioon". Ajatuksemme kulkevat myös niin, että jos kaikkitietävä Jumala tietää, ketkä pelastuvat, niin eikö Hän myös tiedä etukäteen ne, jotka joutuvat kadotukseen? Ajatus kaikkitietävästä Jumalasta saattaa kauhistuttaa meitä. Tällainen saattaa johtaa suureen epätoivoon epävarman etsijän mielessä.
Tässä asiassa on jotenkin päästävä eteenpäin!
1. Jumala on valinnut omakseen ne, jotka pelastuvat pyhyyteen, mutta Hän ei missään sano, että Hän olisi määrännyt ketään kadotukseen. Sanan ennalta tietämyksestä tulee vahvistaa niitä uskovia, joiden mieleen nousee epäilyksiä omasta pelastuksesta. Lohdutus on: älä pelkää, Taivaan Isä pitää sinut kyllä omanaan, onhan Jumala sinun osasi jo aikojen alussa tiennyt.
2. Jos olet uskosta osaton ja mieltäsi alkaa kaihertaa ajatus, että Jumala ei ole koskaan sinua Taivaaseen valinnut, niin muista, että
Room 10:13 "Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Huuda siis synnin hädässäsi avuksi Herran, Jeesuksen nimeä, niin Hän pelastaa sinut, koska Hän on sen Sanassaan luvannut. Näin toteutuu kohdallasi Jumalan hyvä tahto.
Usein on tuotu esille sellainenkin ajatus, ettei Jumala ole kaikkivaltias, eikä Hänen tahtonsa aina tapahdu.
1.Tim 2:4 "joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden."
Koska kaikki ihmiset eivät Raamatun mukaan pelastu, niin sen mukaan Jumalan tahto ei tässä yhteydessä tapahtuisikaan. Kreikankielinen Raamattu käyttää tässä tahtoa-tarkoittavassa kohdassa sanaa "thelei", jonka merkitys on haluta jotain kiihkeästi (tunteen paloa) eikä tahtomista jonkin tahdon voimalla (tahdon puolen asiaa).
Tahtomme on heikko ja pimeydessä elävän tahto vie häntä toimimaan itsekkäästi. On suurenmoista, että Jumala on voimallinen vaikuttamaan meidän tahtoomme ja tekmiseemme, että me käännymme Herramme puoleen ja alamme seurata Häntä. Jumala on vaikuttanut sen ihmisen sisimpään, joka pelastuksen toivossa alkaa huutaa avuksi Herramme nimeä.
Fil 2:13 "sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."
Kalevi Lehtisellä oli kalvinistinen ajatus, jolla myös asiaa on selitetty. Jos uskova voi olla pysyvästi varma pelastumisestaan (ei luopumisen mahdollisuutta), niin silloin "kerran pelastettu, aina pelastettu" olisi totta. Jos siis joku uskovaksi itseään kutsuva luopuu, niin - hän ei koskaan olekaan ollut uudestisyntynyt uskova eli Jumalan lapsi. Hän oli vain uskonnollinen tai sitten Raamatun käyttämän sanan mukaan "valheveli". Näin ajattelevat siis mm. kalvinistit.
Nimim. "merkillinenajatus" huomautti ehdottaessani, että varmaan Kalevi Lehtinen tunnusti myös syntejään, koska hän puhui niin paljon julkisesti omista heikkouksistaankin näin: "Lehtinen piti uskovan synnintunnustusta Jumalalle epäuskona. Tämä on todistettu mm. tässä ketjussa."
On mahdollista, että näin lopulta oli. Koska Kalevi Lehtinen toi puheissaan esille myös omia epäonnistumisiaan ja heikkouksiaan, niin tuntuu oudolta, ettei hän nähnyt niissä koskaan syntisyyttä, joka vanhassa ihmisessämme edelleen vaikuttaa. On hyvin surullista, että monissa yhteisöissä synti nähdään nykyään vain heikouksina ja lääkkeeksi tarjotaan sisäistä eheytymistä, kun synti on Jumalan tahdon vastaisuutta ja ainoa oikea lääke on Jeesuksen veren sovitus.
Jeesus neuvoo omiaan tunnustamaan syntinsä.
Matt. 6. "Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi ......ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". - Koska "kyssäri.evl.lle" tekee asiallisen kysymyksen, niin vastaan hänella parhaan ymmärrykseni mukaan. Kysymys on tärkeä kaikille kristityille kaikissa seurakunnissa, sillä esille ottamasi Jumalan Sana kuvastaa, millaisia Jeesuksen seuraajat ovat. Tiivistetysti ymmärrän, että kysyt, suhtautumistamma syntiin ja siihen teemmekö me ylipäätänsä syntiä. Tätä aion nyt pohtia.
On olemassa selvästi maailman ihmisiä, uskosta osattomia, suruttomia - he eivät ymmärrä, eivätkä näe omaa tilaansa, pulustelevat tekojaan, kyseenalaistavat koko Jumalan olemassaolon ja kokevat oikeudekseen elää monian halujensa ja himojensa mukaan. Sitten on olemassa uskonnollisia ihmisiä, jotka voivat sanoa ukovansa Jumalaan ja Jeesukseenkin, mutta he eivät ota Jumalan Sanaa laista ja armosta sellaisenaan vastaan, eivätkä tee parannusta. He haluavat uskoa yleisesti kaikki meidät hyväksyvään Jumalaan, joka ei vaadi meiltä parannusta eikä kutsu meitä seuraamaan Jeesusta arkielämässä. He uskovat yleiseen "juamalliseen rakkauteen", mutta heidän vihansa kohdistuu sitä vastoin sydämen, omantunnon uskoviin, joita he pitävät liian tiukkapipoisina, tuomitsevina ja omahyväisenä ryhmänä.
Sitten on olemassa uskovia Jeesuksen seuraajia, jotka uskovat saavansa synnit anteeksi Jeesuksen ristinkuleman perusteella ja arkielämässään he tahtovat olla kuuliaisille Jumalan Sanalle. Asenne Jumalan Sanan kehotukseen on kaikille esittämälläni kolmella ryhmällä erilainen. Vain sydämen uskovat ottavat Sanan vastaan sellaisenaan ja tahtovat olla sille kuuliaisia.
Kysymyksei kohdistuu erityisesti seuraavaan Jumalan Sanan kohtaan:
1.Joh.3:9-10 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
SELISTYS: On mahdotonta, että Jumalasta syntynyt suosisi syntiä elämässään, puolustelisi sitä ja tahtoisi harrastaa syntiä jatkuvasti sekä elää synnissä. "Ei tee syntiä" on kreikan kielessä aktiivisessas preesens-muodossa; aikamuoto, jolla tarkoitetaan jatkuvaa tekemistä tässä ja jatkossa. Englannin kielessä on tätä lähellä oleva ilmaisu "I am doing", kun pelkkä preesens on "I do".
Esimerkiksi voisin ottaa tilanteen, että kysyt puhelimessa joltakin, mitä hän tekee. Hän voisi vastata, että "teen polttopuita, aloitin juuri äsken savotan"; kuulija ymmärtää, että henkilö tekee juuri nyt polttopuita ja hänen aikomuksenaan on tehdä polttopuita myös puhelun jälkeenkin.
Pyh Henki kirkastaa Jeesuksen seuraajalle sekä Jeesusta Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajana, että näyttää myös synnin, johon uskova on langennut ajatuksissaan, sanoissaan, teoissaan tai laiminlyönneilä. Uskova tunnustaa syntinsä Jeesukselle, uskoo syntien anteeksiantamiseen ja jatkaa elämäänsä Jeesuksen lähellä Herraansa seuraten. On mahdotonta, että uskova jäisi jatkamaan syntielämäänsä tekemättä minkäänlaista parannusta. Hän haluaa hylätä ja päästä eroon synnistään.
Sananlaskut 28:13 "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon."
Kysymykessä on kuitenkin yksi virhe: "Miten luterilainen uskosi selittää tämän 1. Joh 3 kohdan?" Ainoa selittäjä on Jumalan Sana, korkein auktorireettimme. Vaikka monissa kysymyksissä meillä on myös erilaisia näkemyksiä, niin tässä kohdassa Jumalan Sana on yksiselitteisen varma ja ymmärrettävä. Synnissä elävä kieltää Herransa, vaikka hän on uskovien joukossa kuin olisi yksi Jeesuksen seuraajista.
Juuda 1:4 "Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen." - Todella hienoa kuulla kesarean sunnuntain kokemuksesta, kuinka Jumalan Pyhä Henki kosketti sinua! Suurenmoiselta tuntuu sekin, että se tuli Jumalan Sanan kautta, jossa juuri Pyhä Henki vaikuttaa. Jumalan armo vaikuttaa sekä meidän pelastumiseemme, että sitten Jeesuksen seuraajan elämään.
Tiituksen kirje 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa."
Siunausta sinun elämääsi ja avioliittosi! - Avauksessa oli kysymys: "Mitä tapahtuu, jos katolilainen pappi rakastuu naiseen, haluaa mennä naisen kanssa avioliittoon ja jättää pappeuden ja selibaatin?"
Nimimerkki fghgjhkgj antoi kovasanaisen syytöksen nimimerkill Tämä.On.Totuus ja valittei, että palstalla kävisi vain katolilaisia eikä avaavaja saa asiallista vastausta. Mielestäni molemmat annetus vastaukset ovat aivan asiallisia. Näyttää siltä, että fghgjhkgj hermostuttaa se, että hän ei ole Tämä.On.Totuuden kanssa samaa mieltä. Katsotaanpa:
Nimimerkki Elsa67 valotti asiaa hyvin selkeästi katolilaisen kirkon kannalta. Loppulaiseena oli "Selibaatista vapauttaminen ei ole nopeaa, helppoa eikä sitä aina myönnetä mutta se on mahdollista." Koska Elsa67 tuo esille sen, että selibaattilupauksesta voi henkilön vapauttaa vain paavi, niin asia on näin ollen paavin varassa. Millä perusteella paavi joskus vapauttaa ja joskus ei vapauta selibaattilupauksesta, sitä vastauksesta ei tule esille. Jos paavi päättää asiasta tapauskohtaisesti, niin yksiselitteistä vastausta ei voi olla olemassa. Asia on vähän niin kuin preidentin armahduskäytäntö vangin anoessa presidentiltä vapautusta. Presidentti anomuksen joka hyväksyy tai hylkää - hänen ei tule, eikä hän myöskään anna perusteluja armahdukselleen. Entinen presidenttimme Mauno Koivisto totesi osuvasta: "Jos minun pitäisi se selittää, niin se ei olisi enää armoa."
Nimimerkki Tämä.On.Totuus käsitteli kysymystä omalta puoleltaan, mutta mielestäni täysin asiallisesti hänkin. Hänen lähtökohtanaan ei ollut katolilainen näkemys, vaan kuten hän kirjoitti: "Jumalan Sana ohittaa kirkon määräykset". Hän on siis sitä mieltä, että katolinen kirkko on tässä suhteessa opetuksessaan väärässä. Kirkko ei saa soveltaa mitään traditiota tai perinnäissääntöä, vaan Jumalan Sana on kaiken ylin auktoriteetti. Alkuperäiseen avauksen kysymykseen tällä nimimerkillä on vastauksena se, että papin on hyvä irtautua katolilaisesta kirkosta ja selibaattimääräyksestä kokonaan ja olla kuulainen yksin Jumalan Sanalle, niin kuin se tässä asiassa yleisesti kristittyjen piireissä nähdään.
Jos tämä osio todella haluaa keskusteluun muitakin kuin katolilaisia, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se tosiasia, että tarjolle tulee myös katolilaisuudesta poikkeavia kommentteja.
Nimimerkki Tämä.On.Totuus siteerasi pitkän pätkän Jumalan Sanaa. Olen kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä; Jumalan Sana on tässäkin asiassa oikeassa. - Nimimerkille "kirkkomielisteleekaikkea", joka kirjoitti:
"Miksi toi jeppe (lehtinen) sai sitten opettaa luterilaisissa kirkoissa. Eikö piispojen tehtävä olisi ollut puuttua moiseen harhaopetukseen? "
Kalevi Lehtinen sai julistaa, koska hän oli armolahjoiltaan evankelista. Emme saa turhentaa Lehtisen evankelistan lahjaa sillä perusteella, että olemme hänen kanssaan eri mieltä joistakin opillisista kohdista. Hän sentään julisti, että kuulijat saavat tulla Jeesuksen luokse, tunnustaa Hänelle syntinsä ja uskoa, että Jeesus Kristus on täyttänyt kaiken heidän puolestaan, antaa synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän. Saamme pelastus yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden.
Kukaan meistä ei omaa kaikissa asioissa täysin oikeaa oppia. On tehtävä selvä ero harhaopetuksen (vie ohi ristin) ja jossain kohdin väärän opetuksen (se voi kuitenkin viedä kuulijan ristin sovitukseen) välillä. Piispojen ja kansankirkkomme ylimmän johdon tehtävä olisi palauttaa luterilainen kirkkomme Raamatun totuuksiin hyvin monissa asioissa. Julistus jumalanpalveluksissa on lähinnä sosiaalisen rakkauden ja kaiken hyväksyvän suvaitsevaisuuden saarnaa. Kalevi Lehtinen oli evankalista ja moni sai rohkaisua ja lohdutusta häntä kuunnellessasan - keskiössä oli kuitenkin ristin sovitus ja Jumalan rakkaus.
On vaarana, että joku mitätöi Kalevi Lehtisen niin, ettei näe hänellä ollutta vahvaa evankelistan lahjaa. Mahdollista on myös ylpistyä ja kuvitella, että meillä olisi kaikessa oikea tieto - siltä pohjalta on helppo kritisoida vahvasti kaikkia niitä, joiden ajatukset poikkeavat omistamme.
1.Kor 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee."
1.Kor. 13:9-10 "Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista." - Aaloitusviestissä: "1. Ihminen ja hänen ratkaisunsa on kaiken mitta.2. Ratkaisunsa jälkeen ihmisen ei tarvitse enää pyytää Jumalalta anteeksi mitään.3. Kerran pelastettu, aina pelastettu."
Vaikka Kalevi Lehtinen kehotti ihmisiä kääntymään Jeesuksen puoleen ja tekemään ratkaisun, niin en koskaan saanut hänen puheistaan sellaista käsitystä, että ihmisen ratkaisu olisi ollut "kaiken mitta". Hänen julistuksessaan korostui se, että Jeesus Kristus on sovituskuolemallaan avannut meille tien Jumalan luokse ja tämä oli Lehtisen julistuksessa "kaiken mitta". Se on täytetty - Jumala on jo tehnyt kaiken.
Kalevi Lehtinen toi hyvin avoimesti esille oman heikkoutensa ja virheensä. Hän ei julistanut ylhäältä, vaan hän oli hyvin lähellä kuulijaansa. Keskustelin yhden kerran kahden kesken hänen kanssaan ja hän tuntui hyvin avoimelta, rakkaudelliselta ja läheiseltä. Usein hän kertoi esimerkkejäkin omasta elämästään, kipuiluistaan ja virheistäänkin. Lehtinen todisti siitä, että uskova elää koko ajan armossa, syntien anteeksiantamisessa, kun hän vain turvautuu kaikessa Jeesuksen ristin sovitukseen. Arvelen, että Lehtinen ei koskaan todennut suoraan sanallisesti, että uskovan ei tarvitse koskaan enää pyytää Jumalta mitään anteeksi. Totta on, että Lehtinen korosti armosta kumpuavaa iloa ja vapautta; puheissa oli mukana "ilo Herrassa" eikä jatkuvaa syntikurjeeden kokemista. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, etteikö Kalevi Lehtinen olisi uskovana tunnustanut syntejään ja heikkouksiaan Herralleen, koska hän avoimesti toi esille oman heikkoutensa. Hänen suurena lohdutuksenaan omassa viheliäisyydessään oli Ps. 103:14:
"Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi." Kalevi Lehtinen ei koskaan korottanut itseään sellaiseksi, jossa ei olisi virheitä.
Kohta kolme oli todellakin Kalevi Lehtisen omaksuma asenne, joka on kalvinistinen oppi. Olin kerran kuulemassa Lehtisen opetusta tästä ja hän totesi, että jos joku esittää Raamatusta toisenlaisen opin, niin hän on valmis muuttamaan mielipidettään. Hän perusteli kerran pelastettu, aina pelastettu -oppiaan roomalaiskirjeen kohdalla 8:38-39: "Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Jos mikään ei voi uskovaa erottaa Jumalasta, niin silloinhan hän voi olla varma pysymisestä Herrassaan.
Tässä opissa Kalevi Lehtinen oli mielestäni väärässä. Sekä Raamattu monine esimerkkeineen ja käytännön elämä ympärillämme osoittavat, että uskova voi luopua uskostaan ja lähteä omille teilelen. Kyseinen roomalaiskirjeen kohta on tarkoitettu vahvistamaan niin Jeesuksen omia, jotka aralla tunnolla näkevät heikkoutensa ja pelkäävät kenties joutuvansa Jumalasta eroon. Ei niin - me saamme tällaisinamme luottaa Jumalan pysyvään huolenpitoon. Mikään ULKOINEN vaara ei voi viedä meitä eroon Jumalasta. Sen sijaan roomalaiskirjeen kohta ei puhu siitä, että me itse voimme olla se SISÄINEN tekijä, eli me voimme luopua uskostamma ja alkaa elää jälleen kuin maailman ihminen.
Nimimerkki "vapaaehtoista" kirjoitti:
"Lehtinen on ihan oikeassa ei Jumala pakota ketään uskoon eikä Jeesus itseään seuraamaan. Ihmisen itse tarvitsee tahtoa ja päätää tehdä se."
Valitettavasti ihmisellä ei normaalitilassa ole tahtoa ja voimaa tehdä minkäänlaisia uskon ratkaisuja, sillä heidän ymmärryksenä on täysin pimeä. Raamattu ilmoittaa hyvin selvästi, että vain Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen ymmärrykseen tulee valoa: ihminen näkee oman tilansa oikein, kokee syntisyytensä ja tässä Pyhän Hengen vaikuttamassa tilassa hän voi kääntyä Jumalan puoleen. Mutta tämä ei tapahtu ihmisen luonnollisessa pimeän ymmäryksen ja lihallisen tahdon tilassa. Luonnollisessa tilassa ihminen on hengellisesti täysin kuollut.
Joh 6:44 "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."Efesolaiskirje:
Ef. 4:18 "nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden"
Room.3:10-12 "niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään."Efesolaiskirje:
Ef. 2:1 "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne."
Niin Kalevi Lehtinen kuin muutkin julistajat voivat toki ja heidän pitää vedota ihmisen omaantuntoon kehottamalla heitä kääntymään Jeesuksen Kristuksen puoleen ja tekemään parannus. Julistajan on kuitenkin tiedostettava, että se on kaikki vain lakia, joka ei pelasta. Laikia on seurattava ihana evanekeliumi, joka pelastaa syntisen. - Viimeisessä viestissäsi, kesarea, tuot esille asioita, jotka vievät keskustelumme aivan uusille urille. Yritän jälleen kirjoittaa huomioitani siinä järjestyksessä kuin mitä asioita tekstissäsi tulee esille.
1. "nyt kun haluaisin kiihkeästi keskustella elämän ehdottomasti tärkeimmästä asiasta niin eipäs se kotona enää luonnistukkaan".Ei voida olettaa eikä odottaakaan, että uskonasioissa kylmentynyt olisi halukas keskustelemaan kanssasi uskon asioista. Sinun on itse tehvätä tilanteesta oikea johtopäätös: toteuta kiihkeä halusi keskustella elämän tärkeimmistä asioista ja liity esim. johonkin miesten raamattu-piiriin. Jos sinulla on varaa, niin joksikin viikonlopuksi voit mennä jonkin raitishenkisen kristillisen yhteisön miesten, raamattu- tai muihin kristillisiin tapahtumiin. Useamman päivän kestävillä päivillä kohtat paljon muita veljiä, jotka haluavat myös tavata muita ja vaihtaa ajatuksia uskovan elämästä ja kilvoituksesta. Usein keskustelut venyt iltamyöhäiseen. Jo pelkästään seurakunnan tavallista tilaisuutta seuraa usein ns. kirkkokahvit, jolloin tutustuminen ja keskustelu on mahdollista. Pidä siis huolta siitä, että etsit itse uskovien keskusteluyhteyttä.
2. "myönnän kyllä että olen ollut ja olen yhä välillä aika surkea tapaus."
On mahdollista, että vähättelet itseäsi ilman todellista syytäkin. Tällöin sinulle olisi kehittynyt vuosien varrella heikko itsetunto ja näet itsesi alempiarvoisena muihin verrattuna. Valitettavasti heikon itsetunnon korjaaminen on hyvin työlästä. On tärkeää, että me löydämme jotain sellaista tekemistä ja etsimme jotain sellaista uutta, jossa sekä viihdymme, että saamme kokea onnistumisen tunteita. Kaikille uskovilla on oikeus tarttua siihen raamatulliseen totuuteen, että Taivaallinen Isä todellakin rakastaa meitä ja näkee meidät tärkeinä ja arvokkaina Kristuksessa Jeesuksessa. Syntisyytemme tähden olemme kaikki sinänsä "surkeita tapauksia". Älä jää rypemään siihen, vaan syntinsä tunnustava ja parannusta tekevä on Jumalalle kelpaava, puhdas ja pyhä - yksin Kristuksen sovitustyön tähden.
3. "..varsinkin kun sairastan jatkuvasti..."
Sairastelumme tai sairautemme eivät tee meistä kenestäkään surkeita tapauksia. Niin ajattelee vain henkilö, joka on saanut nykyajalle niin tavallista, väärää opetusta, elämän osastamme. Terveys, rikkaudet ja sisäinen pysyvä eheys ovat ns. menestysteologian mätää opetusta. Sairastava on Jumalalle yhtä rakas ja hyvä kuin vähän terveempikin. Kerran perillä Taivaassa olemme kaikki ehyitä ja terveitä.
4. "...olen myös aivan tajuton pessimisti..."
Tämä saattaa liittyvä heikkoon itsetuntoon. Kun itsetunto on heikko, ihminen näkee itsensä huonona teki hän sitten mitä tahansa ja samalla mielessään kuvittelee, että myös tulevaisuudessa on toimii väärin tai surkeasti. Pessimismi on osittain myös luonnekysymys. Voi olla, että olet tunneihminen ja koet tilanteita hyvin herkästi; jokin menneisyyden pettymys saa sinut kuvittelemaan, että myös tulevaisuus tuo mukanaan vain pettymyksi. Pyri olemaan ruokkimatta pessimismiäsi. Katsele ympärillesi ja itseesi niin, että suostus näkemään myös kaikkea sitä hyvää, mitä todellisesti sinulla ja sinussa on. Kiitä Jumalaa pelastumisestasi ja siitä, että Hän lupaa pitää sinusta huolta ja johdattaa sinua. Se on hyvin optimistista!
5. "sorrun myös viinaan ja teen muutakin syntiä."
Tämä on hyvin vakava asia. Aikaisemmin kerroit, että vaimosi nauttii alkoholia, mutta nyt tuot esille, että itse sorrut viinaan. Sanamuotosi paljastaa kaksi asiaa: et nauti alkoholia puhtaalla omallatunnolla ja toiseksi sortuminen viittaa alkoholin kohttuuttomaan käyttöön. Sinun kohdallasi nautit alkoholia tuntoasi loukaten ja mikä pahinta - osoitat vaimollesi, että alkoholin nauttiminen aivan ok. Tämä on petollinen asenne. Kuinka alkoholin nauttiminen voi sinun ja vaimosi tapauksessa olla oikein, kun siitä on muodostunut ongelma. Seuraava roomalaiskirjeen 14. luvun kohta selittää tällaista, ns omantunnon kysymystä. "Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa."
SELITE: toimit omaatuntoasi loukaten, asia vaivaa sinua, alkoholin juominen on sinun kohdallasi siis pahaa eli syntiä.
" Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi (tai sisaresi) loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee."
SELITE: Sinun itsesi on hyvä olla juomatta, sillä juomalla alkohlia saatat oman vaimosi lankeemukseen. Pahimmassa tapauksessa hän tulee niin heikoksi, että hän on alkoholisti.
" Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä."
SELITE: Tunnet pahaa oloa ja tuomitset itsesi kurjaksi, sillä omassatunnossasi tiedät ettet ole havainnut alkoholin nauttimista oikeaksi. Tunnusta se synniksi ja osoita vaimollesi oikeaa kristillisyyttä.