- Hei "kesarea!
Näillä palstoilla kirjoitellaan ja kysellään monenmoista; usein koetellaan, kuinka uskovat suhtautuvat eri asioihin. Lähden nyt kuitenkin siitä, että olet avoimesti kertonut tilanteestasi ja kaipaat jonkinlaista neuvoa ja rohkaisua. Yritän vastailla parhaan kykyni mukaan pohdintoihisi.
1. "voiko hän kulkea moisilla juhlilla ja samalla olla kristuksen morsian?"
Se on täysin mahdollista, mutta kyseisenlaiset juhlat eivät voi olla uskovalle eniarvoisen tärkeitä tai minne on "pakko päästä". Uskovia voi todellakin löytyä erilaisissa tilaisuuksissa, mutta uskova käyttäytyy eri tavalla. Hän ei mene tuollaisiin tilaisuuksiin bailaamaan, ryyppäämään tai kokemaan mahtavia fiiliksiä usein moraalittomia rokkitekstejä sisältäviä lauluja kuunnellen. Tilanne on kyllä poikkeuksellinen eikä rokkijuhlilla käymisestä pidä tulla jatkuvaa "ravaamista". Jotkut uskovat jakavat rokkijuhlilla traktaatteja ja rukoilevat, että Herra avaisi heille evankelioimistilaisuuksia. Jos vaimosi haluaa seurata Jeesusta, hänen ensisijainen halunsa on mennä sinne, missä Jeesuksen omat kokoontuvat ja saavat arkeen voimaa yhteisestä uskosta. Valtaosa uskovista kokee rokkijuhlat niin vieraana ja niin maallisina, että he eivät niihin eksy. Jos säilytät sydämesi Kristuksessa, niin voit olla erilaisissa tilanteissa Jeesuksen oma; Sana sanoo, että "kaikki on puhdasta puhtaille". Jokainen valvokoon omaa sydäntään tällaisissa asioissa. Nimi. Sanassaneuvot otti esille Raamatun kohdan, joka on hyvä pitää mielessä: "älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa" - uskova nauttii uskovien tilaisuuksista ja maailman ihmiset maailmallisista tilaisuuksista.
2. "hän myös pukeutuu hyvin provosoivasti"
En tiedä, miten vaimosi pukeutuu, kun hän pukeutuu sanojesi mukaan provosoivasti. Räikeä maailman rokkityylinen pukeutuminen tai seksikkyyttä korostava pukeutuminen ei ole suotavaa, eikä kristitty nainen halua esitellä omaa itseään "maallisessa valossa". Hän tiedostaa sen, että Jeesuksen seuraaja on erilainen kuin ns. maailman ihminen eli uskosta osaton. Uskovanteot puheet ovat erilaisia eikä hänen ulkoinen habutuksensa voi olla ristiriidassa sisäisen minän kanssa.
3. "..sekä juo alkoholia"
Vain se, minkä Raamattu sanoo synniksi, on syntiä. Alkoholin juominen sinänsä ei ole syntiä ja alkoholipitoista viiniä juotiin myös Jeesuksen aikana. Kaanaan häissä Jeesus jopa muutti vettä viiniksi ja isäntäväki ihmetteli, sillä yleensä hyvä viini tarjotaan ensiksi, eikä juhlien loppupuolella juhlaväen ollessa jo hieman humalassa. Tässä asiassa meidän on oltava hyvin tarkkoja. Alkoholisti ei voi juoda pisaraakaan alkoholipitoista juomaa uskoon tultuaan ja päihteistä irti päästyään, sillä alkoholistin elimistö ja mieli on edelleen alkoholistinen: riippuvuus alkoholiin vyöryy päälle jo ensimmäisestä ryypystä. Uskova voi juoda alkoholia, mutta ei koskaan niin, että hän pyrkisi saamaan kunnon kännit. Sana varoittaa, että runsaastai alkoholin käytöstä tulee rietas meno. On aivan hyvä, jos kristitty kieltäytyy kokonaan alkoholista, mutta asiallisesti jotain alkoholijuomaa nauttiva uskova ei tee syntiä. Itse nautin uskovana ensimäisen kerran alkoholia Israelissa, jossa sapatin päivällisen aikana tarjottiin viinilasillinen. Me siellä olleet uskovat nautimme kaikki viiniä sapattiaterian aikana. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vaimosi on etääntynyt uskosta ja Jeesuksen seuraamisesta, eikä hän käytä alkohlia puhtaalla omallatunolla. Olet yhdistänyt provosoivan pukeutumisen ja alkoholin juomisen; tuskin hän muiden uskovien kanssa noin toimii?
4."onko ihan ok ryypätä ja bilettää,
Ryyppääminen ja bilettäminen ei ole oikeaa uskovan elämän tapaa. Jos vaimosi harrastaa tuollaista bilettämistä, niin varmaankaan hän ei ole innostunut Jumalan Sanasta, rukouksesta ja muiden uskovien yhteydestä.
5."pääsenkö silti taivaaseen vaikka elänkin synnissä?"
Synnissä elävä voi päästä Taivaaseen, jos tunnustaa syntinsä, tekee parannuksen ja seuraa Jeesusta. Sanan mukaan "Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saaarmon".
6."riittääkö että suullansa tunnustaa jeesuksen herraksi?"
Ei riitä - suun tunnustus on valhellinen, jos sydämen asenne elämään ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään on täysin väärä. Matt. 7:21" Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
Kieltämättä tilanne on hyvin surullinen. Vaimosi parhaat vuodet voivat vielä olla edessä päin, sillä Jeesus ottaa aina vastaan parannuksen tekijän ja uudistaa ja eheyttää hänet. - Nimimerkille "Ypöyksin" - kirjoitit: "Seurakunnissa pitäisi enemmänkin ottaa esille nämä realiteetit,mutta uskallusta ei varmaan sitten ole tai jotain.."
Syitä mainitsemaasi vaikenemiseen on varmaan useita. Paavali ihmetteli sitä, että Korintin seurakunnassa pahuus oli mennyt hyvin pitkälle. Hän käyttää sanontaa "kasvoihin lyöminen" tarkoittaen sillä henkistä väkivaltaa. Miksi kukaan ei puuttunut siihen? On mahdollista, että kristittyjen korostaessa rakkautta ja hyväksyntää, he mieluummin salaavat pahuuden kuin ottavat riskin joutua silmätikuiksi - iluusio upeasti seurakunnasta voisi särkyä. Niin oli tapahtunut Korintissa.
2.Kor 11:20 "Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin."
Lähes tulkoon aina uhria ei uskota eikä hänen sanomisiaan oteta vakavasti vastaan. Jos väkivaltainen osapuoli on narsisti, niin narsistihan osaa olla mielenkieli, ulospäin filmaattinen, hymyilevä ja ystävälliseltä vaikuttava. Narsisti kaipaa itselleen ihailua, joten hän osaa näytellä erinomaisesti "mannekiinia" saadakseen muiden ihailua. Kukaan ei voi kuvitellakaan, että kotioloissaan sama henkilö voi olla täysi peto. Seurakunnissa ei tiedetä, eikä ymmärretä narsistisen persoonallisuushäiriöisen tuhovoimaa.
Seurakunnan päätehtävä on julistaa rakkauden evankeliumia ja muodostaa samalla yhteisö, jossa seurakuntalaiset kokevat tulevansa hyväksytyksi ja saavansa ahdistavina aikoina lohdutusta ja ymmärrystä. Monissa yhteisöissä kaikki kritiikki ja pahan olon purkaminen koetaan "pahan puhumisena", negatiivisena ja toisen tuomitsemisena. On vaikea käsitellä sitä totuutta, että rakkaudelliseksi yhteisöksi tarkoitetussa seurakunnassa on mukana myös julmia susia.
Apostolien teot 20:29 "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä".
On mahdollista, että mainitsemaasi uskallustakin puuttuu. Rohkea totuuden puhuja särkisi kenties vuosia rakennetun iluusion ihanasta seurakunnasta. Totuuden puhuja voi myös todellisesti joutua kokemaan jäävänsä yksin ja syrjään muusta porukasta. Vain harvat tohtivat edes käsitellä sellaista mahdollisuutta, että joku uskovana pidetty henkilö voi olla mitä väkivaltaisin ja rakkaudettomin lähimmäinen. - Ketju on todella pitkä, mutta tässä keskustelussa on esillä monta vakavasti Jumalan Sanaa tutkivaa kommenttia. Avain sanoja näyttävät kaiken kaikkiaan olevan sanat "fundamentalisti" ja sitten ketjun loppupuolelle "synenergismi".
Jaan lyhyesti muutaman ajatuksen noista käsitteistä. Sanaa fundamentalisti on varmaankin alun alkaen käytetty tietyssä yhteydesäs, mutta viime vuosikymmenien aikana sana on tarkoittanut henkilöä, joka uskoo Ramatun jakeisiin irrallisina totuuksina näkemättä sen asiayhteyttä. Kokonaisilmoitusta ei tällöin etsitä, vaan pidetään oman uskon voimalla kiinni tietyn jakeen ja jaeiden ilmoituksest. Otan esimerkin tällaisesta nykyajan fundamentalismista.
1.Piet 2:24 "joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut (=parannetut)."
Fundamentalisti tarttuu harhassaan siihen, että kyseisessä kohdassa me olemme parannetut Hänen haavainsa kautta; kun vain uskomme tämän sanan sellaisenaan, niin meidän ei koskaan tarvitse tämän elämämme aikana sairastaa. Samalla tavalla eräs tuntemani fundametalisti pitää kiinni sellaisista harhoista, että meille uskoville kuuluu myös aina hyvä toimeentuloa ja sisäinen eheytyminen. Hän on tarttunut myös siihen, että koska Raamattu kutsuu uskovia pyhiksi, niin meissä uudestisyntyneissä voi olla enää syntiä - hän torjuu jyrkkästi sen, että uskova vielä joutuisi katumaan ja tunnustamaan syntejään Jumalalle.
Jeesuksen omat uskovat sen sijaan siihen, että Raamattu on kokonaan Jumalan ilmoitusta ja sellaisenaan hyvää ja ravitsevaa Jumalan hengellistä ruokaa. Irrallisten jakeiden sijasta hän etsii kokonaista raamatullista totuutta ja samalla hän näkee totuudellisesti itsensä syntiseksi ja vajaaksi; hän kaipaa päästä perille Taivaaseen, jossa kaikki vajavuus lakkaa. Hän iloitsee armosta ja Jumalan rakkaudesta, ei omasta pyhyydestään ja erinomaisuudestaan.
Sitten vielä tuo toinen sana "synenergismi" - nimim. Bibeln kirjojitti aivan oikein: "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä" (Joh. 6:44). On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että ihmisen osuutta ei vielä pelastuksen perustaksi silloin, kun lakia ja armoa julistetaan oikein. Julistaja voi aivan oikein vedota, että "ota vastaan Jeesus Kristus", "valitse tänä päivänä Jeesus elämäsi Herraksi", "älä lähde täältä pois ennen kuin olet tehnyt uskon ratkaisun" - hän voi niin tehdä, mikäli hän tiedostaa julistavansa kehoituksillaan lakia. Sellainen kehotus ei voi synnyttää uskoa, mutta sen sijaan se voi ja sen tulisi herättää kuulijassa aito synnintunto. Se on lain saarnan tehtävä. Vain syntinsä tunteva haluaa tehdä parannuksen ja ottaa Jeesus vastaan. Lain Sanaa on aina seurattava ilosanoma Jeesuksen tekemästä täytetystä työstä, jossa ihmisen osuus on täysi nolla.
Pelastuksen antaa aina yksin puhdas evankeliumi: Sana siitä, että Jeesus Kristus on kuollut ristinpuulla, sovittanut syntimme ja nyt ylösnousseena Herrana Hän antaa kaikille syntiseilla synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän pelkästään tuon ristin sovitukseen perusteella. Joka tämän saa sydämeensä, se tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan Jeesuksen = tulee uskoo, uudestisyntyy ylhäältä. Hän kiittää ja antaa ylistyksen ja kunnian pelastuksestaan yksin Jeesukselle Kristukselle. - Muutama sananen nimimerkille "1234567---"
Kyllä he pitävät sapatin, koska Jumala antoi sapatin meidän lepäpäiväksemme. He eivät kuitenkaan kiistele päivistä, vaan he pitävät kiinni siitä jumalallisesta rytmistä, että seitsemäntenä päivänä meidän tulee pitää lepopäivä.
Ehkä viittaat siihen, että jotkut tahot korostavat lauantaita ainoana oikeana sapatin päivänä? Sellainen kiivailija on turvautunut alkeisvoimiin ja lainomaisella tavalla sumentaa armoa. Galatalaiset pitivät kyllä meteliä oikeista päivistä, mutta olivat samalla sokeita omille vakavilla harhoilleen.
Gal. 4:9-11 "Nyt sitä vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt."
Kyseisen semnaarin järjestävä taho puhuu seminaarissa todellakin harhaopeista ja niiden vaikutuksesta tämän päivän kristillisyyteen. He puhuvat varoittavaan sävyyn sen tähden, että Raamattu varoittaa meitä monenlaisista eksytyksistä - erityisesti näinä viimeisinä päivinä. Varoitus on enemmän kuin paikallaan, sillä luopuvat urkostaan harhaoppeihin kietoutuessaan.
1.Tim 4:1 "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja."
On hyvä huomata, että järjestäjät eivät suinkaan keskity vain harhaopeistaa varoittamiseen, vaan he tarjoavat myös ravitsevaa pelastuksen evankeliumia. Seminaaria seuraa seuraavina päivinä "Kristus-juhla", jolloin armon evankeliumia tarjotaan kaikille väsyneille ja Jumalan rakkautta ja armoa kaipaaville. - Varsin mielenkiintoinen ketju ja mukavasti pietismiäkin on täällä valotettu. Tässä muille palstalaisille muutama sana aiheesta - ketjun kirjoituksissa on näitä asioita tosin jo sivuttu. Koska ketjun otsikkona on "Mitä tarkoittaa pietistinen armonjärjestys?", niin siitä muutama huomio.
1. Pietismi ei ole ollenkaan yhtenäinen hengellinen liike, vaan pietismi vaikuttaa taustalla monissa sellaisissa kristillisissä yhteisöissä, joiden oppinäkemykset erovat suuresti toisistaan. Yhtenäistä armojärjestystä ei pietismitaustaisilla yhteisöillä näin ollen voi olla olemassa.
2. Yhteistä pietistisillä liikkeillä on henkilökohtaisen uskon korostaminen. Pelastuneen on uskottava, että hän saa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen ristintyön perusteella.
3. Monissa pietistisissä liikkeissä korostuu uskovan elämä arjessa Jeesuksen seuraajana. Uskova voidaan määritellä esimerkiksi seuraavalla tavalla: Uskova on ihminen, joka uskoo kaikki syntinsä anteeksisaaduiksi Jeesuksen sovintoveren kautta ja joka elämässään ojentautuu Jumalan Sanan mukaan. Näin ollen ihmisiä sekä rohkaistaan uskomaan Jeesukseen, että elämään uskonsa todeksi tässä ajassa ja tässä maailmassa.
Muutama sana vielä siitä, mitä pietismi ei yleisesti hyväksytysti ole.
1. Pietismi ei yleisesti hyväksy lainkaan ns. ratkaisukristillisyyttä, jonka mukaan ihminen voi itse ratkaista, uskooko hän Jeesukseen vai ei. Esimerkiksi Suomen Raamattuopisto ja Kansanlähetys torjuvat voimakkaasti Kansan Raamattuseuran ratkaisukristillisyyden. Saarnassa tulee olle sekä lakia, että armoa, mutta - lain kehotus tehdä parannus, kääntyä Jeesuksen puoleen ei tuota uskoa, vaan ihminen pelastuu ainoastaan uskomalla evankeliumiin. Tämän halun kääntyä Jeesuksen puoleen herättää ainoastaan Jumalan Pyhä Henki Jumalan Sanan kautta, ei ihmisen oma tahto. Laki herättää vain synnintunnon ja vasta puhdas lahja, evankeliumi Jeesuksen armosta, antaa syntinsä tunnustavalle ja Jeesusta avukseen huutavalla uskon ja osuuden iankaikkiseen elämään - usko on Jumalan armolahja ilman ihmisen suoristuksia. Huomioitavaa on sekin, että Kansan Raamattuseuran näkemys lain ja evankeliumin suhteesta on hyvin erilainen kuin mitä on Suomen Raamattuopistossa ja Kansanlähetyksessä.
2. Pietismi ei Suomen suurisssa herätysliikkeiesä ole lailla paukuttaja, vaikka se vetoaakin kuulijoihin uskomaan Jeesukseen. Pietismissä ei myöskään olla sillä kannalla, että uskoon tulleesta tulisi jo tässä ajassa pyhä ja kelvollinen. Sanan mukaan ojentautuvakin uskova joutuu tunnustamaan, että hän edelleen on myös monin tavoin vajavainan ja syntinen. Me kilvoittelemme seurataksemme loppuun saakka Jeesusta, mutta me emme kilvoittele saadaksemme oman vaelluksemme ansiosta Jumalan mielisuosion. KRS:n edesmannyt maallikkojulistaja Erkki Leminen toi tämän puolen esiin hyvin osuvasti:
""Pahin uskovien hirttäjä on ajatus, että nyt kun olen saanut Jumalan Hengen, minun on vaellettava niin, että tämän vaellukseni kautta kelpaan Jumalalle. Jumalalla on suuri työ saada hurskas uudestisyntynyt taas syntiseksi, sillä me haluaisimme edes nyt maksaa, kun ollaan uskovaisia" - En tiedä, mitä tilannetta tarkoitat - ymmärrän sinun viittaavan johonkin sellaiseen valtioiden väliseen asiaan, jossa Israel on julkisesti pyytänyt Turkilta jotain tekoa anteeksi. Tuolloin Israel olisi pyytåänyt anteeksi siinä toivossa, että tapahtuma ei vahingoittaisi pysyvästä kahden valtion välisiä suhteita. Olisi ollut hyvä ja selventävää, jos olisit kirjoittanut itse kyseisestä tapahtumasta.
Saan sen vaikutelman, että sekoitat kaksi asiaa: toisaalta syntien tunnustamisen ja toisaalta anteeksi pyytämisen. On selvää, että Israel ei ole julkisesti tunnustanut syntejään ja samalla pyytänyt anteeksi Turkilta, vaikka niin väitit. Israelissa, jos ylipäätään jossain maassa, tiedostetaan erittäin hyvin, että me voimme tunnustaa ja saada synnit anteeksi vain Jumalalta. Vaikka Israel nykyään on kovin maallistunut valtio, niin tällaliset asiat ovat siellä kyllä päivänselviä. Syntejä ei Israelissa tunnusteta Turkille vaan Jumalalle.
Ihmisten ja valtioiden välisissä konflikteissa voidaan pyytää anteeksi tekoja, sanoja, laiminlyöntejä tai julkisia kannanottoja. Tällöin takana on anteeksi pyytäjän toive saada välit korjatuksi ja päästä irti teon aiheuttamasta syyllisyydestä. Tämän voi tehdä aivan hyvin ihminen, joka ei lainkaan usko Jumalaan ja itse asiassa voi olla mitä jyrkin ateisti, Jumalan olemassaolon kieltäjä. Ihminen katuu teon aiheuttamaa seurausta erityisesti itselleen ja myös muille. Vain hyvin paatuneella ihmisellä, kuten esimerkiksi narsistilla, omatunto ei pahankaan väärin tekimisen jälkeen toimi terveellä tavalla eikä narsisti näin ollen kadu tekojaan kuten kuuluisi.
Raamattu kehottaa meitä ihmisiä tekemään parhaamme, että voisimme elää sopuisissa väleissä muiden ihmisten kanssa. "Mikäli se teistä riippuu" - aina ei riipu, vaan toinen osapuoli saattaa jatkuvasti kantaa meitä kohtaan kaunaa ja myös osoittaa se monin eri tavoin.
Room. 12:18 "Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa."
Syntien tunnustamisessa Jumalalle tapahtuu jotain aivan muuta. Syntinsä tunnustava, katuva ja syntinsä sydämessään hylkäävä saa kaikki rikkeensä anteeksi niin, että Jumala-suhde uudistuu hyväksi kerta kaikkiaan. Uskovan mieleen Jumala on antanut uuden rakkauden lain eikä uskova voi elää ilman puhdasta omaatuntoa. Siksi uskova tunnustaa syntinsä Jumalalle.
Heb 10: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista." - Nimim. ainoaoikeasti kirjoitti: "Miten tämä käy yksiin sen kanssa,että Raamattu on kirjaimellisesti totta ja pilkullisen tarkasti noudatettava?"
Ajatuksesi on hyvn ymmärrettävä, sillä meille uskoville Raamattu on Jumalan Sanaa ja totta. Johtopäätöksesi siitä on kuitenkin väärä. Raamattu ei ole tarkoitettu pilkullisen tarkasti noudatettavaksi. Yritän muutamalla sanalla selittää, miksi näin on.
Ensiksikin Vanhassa Testamentissa on lakina sekä seremoniallinen laki, että ns. moraalilaki. Laajat selitykset monissa VT:n luvuissa seremoniallisista laista oli tarkoitettu vain sen ajan Israelille näyttämään kansalla Jumalan pyhyys ja kansan tarve saada armo Jumalalta. Jeesuksen uhri Golgatan keskimmäisellä ristillä on kaiken kattava uhri, eikä Jerusalemissa toimitettavia uhrimenoja lainkaan enää tarvita. Eläinuhrien sijasta meillä on Jeesus Krisstus, ristillä surmattu Jumalan Karitsa.
Myös myös sellaiset seremonialakiin liittyvät asiat kuten puhdistautumisiin liittyvät tarkat määräykset eivät kuulu enää tämän ajan Jumalan lapsille. Jeesuksen sovitusuhri ristillä on puhdistanut meidät kerta kaikkisesti. Kaikki VT:n seremoniat viittasivat koko ajan kansan odottamaan tulevaan Messiaaseen ja Raamattu puhuukin noista monista laista vain "tulean varjona".
En ole lukenut Petri Paavolan asiaa koskevaa kirjoitusta, joten joudun viittamaan vain joihinkin sinun sielä poimimiin yksityiskohtiin. Raamattu ei ole pelkästään rauhan kirja, vaan se on myös todellisen taistelun, sotia ja pahuutta ilmaiseva kirja. Raamattu julistaa kuitenkin rauhaa ja kutsuu meitä rauhaan kahdella tavalla. Ensiksikin uskomalla Jeesukseen Kritukseen me saamma vihollisuutemme Jumalaa lakkaa; ateistista tulee Jumalan olemassolosta todistava, pilkkaavasta tulee ylistävä, julkisyntisestä tulee uudenlaista elämää elävä jne. Näillä palstoilla tulee jatkuvasti esille se, että kirjoittaja, joka ei tunne Jumalaa suhtautuu Jumalaa ja Häneen uskovia kohtaan vihamielisesti ja pilkallisesti.
Ef 2:16 "ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden."
Room 5:10 "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."
Kol. 1:20 "ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa."
Toiseksi vihollisuuden lakattua, Jeesuksen oma saa omantunnon rauhan. Tunnustettuaan syntinsä ja tehtyään paranuksen hän saa iloiten jatkaa matkaa ilman, että millään menneellä teolla olisi enää oikeutta syyttää häntä. Kaikille lienee selvää, että elämä ei ole helppoa, kaikki me olemme monin tavoin heikkoja ja vajavaisia. Siksi puhtaan omantunnon säilyttäminen on kilvoitteluun kuuluva asia; arjen keskellä me saamme ojentautua elämässämme Jumalan Sanan viittoittamalla tavalla eri elämän valinnoissamme.
Ap 24:16 "Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä."
Usein kaikki uskovat saavat syyt niskaansa, kun jotkut kristittyinä itseään pitävät elävät kuin siat pellossa. On mahdollista, että ns. uskova onkin ulkokultainen: henkilö, joka ulkoisilla sanoilla ja käytöksellä vaikuttaa Jeesukseen uskovalta, mutta joka tosiasiassa uskostaan puhuessaankin puhuu vain valhetta.
1.Tim 4:2 "valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty."
VT:n aikana Jumalan tuomio kohtasi monia kansoja ja yksilöitä rajulla tavalla jo tässä ajassa, kuten esim. Israelin jouduttua sotiin muita kansoja vastaan. Me saatamma kauhistua tuollaisia dramaattisia tapahtua. Kyse on kuitenkin Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta - loppujen lopuksi me kaikki joudumem viimeisellä tuomiolla tekemään tilit selväksi elävän Jumalan kanssa. Elämme nyt armon aikaa, eikä Jumala näytä pyhyyttään yhtä rajulla ja selvällä tavalal kuin VT:n aikana. - Hyvä Tuija,
kukaan kristunuskosta tosissaan kiinnostunut ei kysyisi esittämääsi kysymystä ja uskoville ei juolahtaisi mieleenkään ajatella esittämääsi asiaa. Mitä todennäköisimmin kysyt asiaa pilkallisesti ja kiusataksesi niitä hyvin harvoja uskovia, jotka täällä palstalla vielä kirjoittelevat. Päätin kuitenkin vastata sinulle, jos mahdollisesti joskus omatuntosi toimii niin, että joudut miettimään todellista pyhyyttä.
Siemenneste eikä mikään ihmisessä tai eläimessä oleva ole koskaan itsessään pyhää. Vain Jumala yksin on Pyhä ja vanhurskas (oikeudenmukainen ja totuudellinen). Uskovia Raamatun Uusi Testamentti kuitenkin kutsuu pyhiksi, Jumalan rakkaiksi lapsiksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että uskova on hengellisessä mielessä Kristuksessa, hänessä toimii Jumalan lahjoittama Pyhä Henki ja näin ollen Taivaallinen Isä näkee uskovan olevan pyhä - mutta vain Kristuksessa.
Koska et näytä olevan uskova, niin sinulle esittämäni kuva tuntuu varmasti vieraalta. Ajattele asiaa vaikka niin, että ihmisellä on likaiset vaatteet ja hänessä itsessään on paljon likaisuutta. Jumala antaa kaiken likaisuuden (synnit) anteeksi ja pukee Jeesukselle syntinsä tunnustavan uusiin valkeisiin vaatteisiin (vanhurskauden vaatteisiin). Nyt kun Jumala katsoo tätä Jeesukseen uskovaa ihmistä, niin Hän näkee tämän ihmisen valkeissa vaatteissa. Jeesuksen armo on peittänyt alleen ihmisen likaiset vaatteet. Jumala näkee uskovan ihmisen tällöin pyhänä.
Miten tällainen uskova sitten säilyy puhtaana ja niin, että Jumala näkee hänet aina vain puhtaana ja pyhänä? Kun ihminen tunnustaa syntinsä kokiessaan omassatunnossaan syntisyyttä, on Jumala armollinen ja antaa kaikki synnit anteeksi ja pesee hänet (likainen menee suihkuun) jälleen puhtaaksi pukien hänet uudelleen valkeisiin vaatteisiin (Jeesuksen armotyön perusteella saadut lainavaatteet). Näin se menee: Jumalan lapsi tunnustaa syntinsä - menee suihkuun - hänet puetaan taas valkeisiin vaatteisiin: likaannumme - suihkuun - valkeat vaatteet päälle. Uskova ei koskaan jää suosimaan ja rypemään syntiinsä.
Vielä muutama sana pyhyydestä, jos sattuisit kiinnostumaan. Jumala on Pyhä ja Hänen Sanansa, joka on Raamatussa on Pyhä. Itse Raamattu ei sen sijaan ole pyhä: siitä on tehty myös huonoja käännöksiä ja joku voi repiä tai polttaakin Raamatun. Mitään todellisesti pyhää ei kuitenkaan voi kadota. Yksittäisen Raamatun tuhoutumisessa tuhoutuu vain yksi kirja. Itse kirja ei siis ole vielä pyhä itsessään, vaan ainostaan siinä oleva Jumalan Sana on Pyhä.
Muista TuijaP, että meissä uskovissa oleva pyhyys on aina Jeesuksen lahjoittamaa, lainapyhyyttä. Sinäkin voit saada sen osaksesi tunnustamalla syntisi ja uskomalla, että Jeesus Kristus kuoli sinun syntiesi vuoksi kerran ristinkuoleman. Ylösnoussut Vapahtajamma voi tulla sinun Herraksesi ja saat alkaa uskoon tultuasi kokea uudenlaista elämää Pyhän Hengen johdattamana. - Nimim. alastomuus.Baabelissa kirjoitti:
"Baabeliuskoiset kirkkokunnat tunnistaa esim. kirkkopyhistään, joulusta, jne.
Siis harrastetaan muotomenoisia menoja ja ylistetään perinnäisoppien kirjoa."
Luulen ymmärtäväni, mitä haet - ajatteleet muotomenoja harrastavaa kristillistä yhteisöä, jossa Raamatun rinnalle on noussut perinnäisoppeja tarjoavia kirjoja. Tältä kohdin asia on tietenkin aivan oikea. Kuvauksesi baabeliuskoisista kirkkokunnista ei kuitenkaan kaikilta kohdin osu maaliin.
Kristuksesta luopuneita seurakuntia ei tunnista kirkkopyhistä. Kirkkopyhän aikana voidaan korottaa Herraamme ja Vapahtajaamme ja kirkkopyhän aihetta voidaan käsitellä raamatullisesti ja julistaa aivan oikein evankelimua. Joulu ei myöskään paljasta luopunutta seurakuntaa. Todellinen Herran oma kiittä Jouluna Jumalaa, että Hän teki sen valtavan ihmeen, että syntyi ihmiseksi - ääretön Jumala mahtui tuossa inkarnaatiossa naisen kohtuun. Joulun aikana uskova ihmettelee tätä valtavaa Jumalan tekoa ja iloitsee siitä, että tämä maailmaan syntynyt Jeesus on hänen henkilökohtainen Vapahtajansa.
"Muotomenoinen meno" vaatisi vähän tarkennusta. Seurakunnissa on paljon toistuvia käytäntöjä, menoja, jotka lähentävät kristittyjä Jumalaan. Ehtoollinen on pysyä meno jumalanpalveluksissa ja hengellisissä kokouksissa, samoin kuin alkulaulut, saarna, rukouspalvelu, esirukoukset ja usein tilaisuuden jälkeinen kahvittelu- ja tutustumisheki, jolloin seurakuntalaiset voivat sekä tutustua toisiinsa, että päästä läheisempään keskusteluun asioistaan. Jumala on järjestyksen Jumala, joten seurakunnissa on aina tietyt muodot ja aikataulut.
Vo olla muodollista osallistua tietyn seurakunnan jokaviikkoiseen tilaisuuteen, mutta se voi olla monille hyväksi. Joskus ei ehkä niin huvitakaan, mutta "muodollinen" meneminenkin voi olla siunaukseksi. Vanha kansa on sanonut osuvasti: "Varjele tapasi, niin sinun tapasi varjelee sinut".
Monet meistä ovat kokeneet esim. Raamatun lukemisen välillä työlääksi ja raskaaksi; Raamatun lukeminen voi usein jäädä pitkähköksikin ajaksi. Meidän on myönnettävä, että aika ajoin Raamatun tutkiminen on työlästä, mutta:
Tartu Raamattuun säännöllisti ja näe vaivaa Sanan ymmärtämiseksi, niin Jumalan Sana antaa ennen pitkää sinulle syvää iloa, rauhaa ja näet Jumalan todellisempana ja suurempana kuin mitä aikaisemmin saatoit kuvitellakaan. Jos olet Herran oma ja päätät alkaa lukea Raamattua säännöllisesti, Jumala siunaa sisintäsi Pyhän Hengen rauhaa antavalla vaikutuksella. Muotomenosta tulee ravintoa antava siunattu hetki. Nostakoon käden ylös se, joka ei koskaan ole kokenut Raamatun päivittäistä lukemista työlääksi? - Nimimerkki kiitollinen kirjoitti: "Olen harvoin tavannut sellaista Kristuksen tuntemuksen syvällisyyttä, mitä heidän sivustoillaan piilee. Valitettavasti se tuntuu avautuvan liian harvoille. Ristin voima taitaa avautua vain omat syntinsä tunteville. Silloin armolahjoista ei tehdä pääasiaa, vaan ne asettuvat omille paikoilleen arvioinnin alaisina. Ehkä liian harva meistä on kohdannut oman syntiturmeluksensa pohjia myöten, ja saanut turvautua kaikessa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön."
Hyvin kirjoitit, veli!
Tämän ketjun otsikko on "Täällä voit keskustella malkkilaisuuden ongelmista". Lähtökohdassa tehdään kaksi asenteellista virhettä.
1. Kirjoittajat pitävät Per Olof Malkia automaattisesti ongelmana - ilman perusteluja.
Avaaja lähtee ongelmista, entäpä, jos otsikko olisi vain keskustella malkkilaisuudesta? Nyt otsikko houkuttelee ihmisiä, jotka eivät Malkin julistukseen ole perusteellisesti edes tutustuneet, katsomaan tätä Raamattua syvällisesti tuntevaa julistajaa ongelmallisena. Kun Per Olof Malkia persoonana jo lähtökohdissa pidetään ongelmana, niin hyökkäys kohdistuu ihmiseen, eikä hänen opetukseensa ja julistukseensa. En löydä tästä ketjusta yhtään kirjoitusta, joka olisi rakentavasti, rakkaudellisesti ja Raamatun Sanalla perustellen arvioinut Malkkia.
2. Käsite malkkilaisuus viittaa hengelliseen malkkilaiseen liikkeeseen, jota ei todellisuudessa ole olemassa.
On olemassa Suomen Evankeliumikoulu, jonka tilaisuuksissa mm. Per Olof Malk puhuu ja vaikuttaa. Toiseksi on olemassa Kristityn Foorumi, jonka yhtenä kirjoittajana Malk on toiminut. Hänen rinnallaan on lukuisia muita Raamattua ja aikamme ilmiöitä tänä luopumuksen aikana tutkivia veljiä, jotka toimivat yhdessä saadakseen ihmisille oikean lain ja armon sanoman.
Nimim. Asiaan tutustunut kirjoitti aivan oikein: "Ei näissä malkkilaisjutuissa ole mitään järkeä. Jotkut joko tietämättömyyttään tai ilkeyttään ovat keksineet nimen "malkkilaiset" ja puhuvat asioista joista eivät tiedä oikein mitään."
Tällaisestä ihmistä kohtaan hyökkäävästä ketjusta puuttuu sekä rakkaus, että pyrkiminen totuuteen Raamatun Sanan valossa. Se vie myös sellaiseen vaaralliseen ajatukseen, että "rakkauden vuoksi" mitään ei saisi arvioida ja kaikki harhaopit olisi kaiketi sitten vain hyväksyttävä. Emme saa olla niin sokeita, ettemme huomaisi rakkaassa Suomessa paljon epäraitista oppia ja suoranaisia harhaoppeja. Kuinka voimme reagoida, jos kukaan ei arvioi näitä nykyajan ilmiöitä. Meillä on Jumalalta saama valtakirja koetella kaikkea opetusta Jumalan Sanan valossa. Vain niin voimme juurtua Jumalan Sanan kirkastamaan Kristukseen ja pysyä loitolla kaikesta väärästä ja harhaisesta.
1.Tess 5:21 "mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;"
Tiituksen kirje 3:10 "Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti"
2.Kor 11:13 "Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi."
Filippiläiskirje 3:2 "Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä," - Uskonnollisuuden hengestä ei puhuta Raamatussa, eikä sellaista erityistä henkeä ole siis olemassa. Sen sijaan Raamattu puhuu paljonkin maailmallisuudesta, ja myös siitä, että monilla ihmisillä on eri henki kuin mitä Pyhä Henki on. Raamattu puhuu jopa henkivalloista, joten ihmiseen voi olla vaikuttamassa jokin toinen Henki kuin Pyhä Henki. Erilaiset henkivallat voivat siis vaikuttaa ns. uskonnollisessa ihmisessä. Henkivallat voivat vaikuttaa myös seurakunnissa ja monet seurakunnat menevät harhaan epäraittiin hengellisyyden ja sielullisuuden ilmapiirissä. Meidän tulee koetella Jumalan Sanan edessä, mistä milloinkin on kysymys. Väärät julistajat (=väärät profeetat) puhuvat eri Jeesuksesta ja heissä on eri henki kuin uskovisssa Jeesuksen seuraajissa.
1.Joh 4:1 "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan."
Ihminen ei ole, eikä tule uskonnolliseksi saatuaan jonkin hengen. Uskoon tuleva sen sijaan saa Jeesuksen Kristuksen lupauksen mukaan puolustajakseen ja johdattajakseen Pyhän Hengen.
Ihminen on uskonnollinen luonnostaan ja tämä ilmenee yrityksenä ymmärtää Jumala omin teoin ja ajatuksin - ihminen kehittää omassa päässään kuvaa Jumalasta ja usein hän uskottelee, että Jumala on yleinen, kaikkia rakastava suuri vaikuttaja. Henkilökohtaista suhdetta Jumalaan uskonnollinen ihminen ei kuitenkaan luo. Hän ei halua tulla tietoiseksi syntisyydestään, välttämättömyydestä tehdä parannus ja saada kohdata armahtava Jumala Jeesuksessas Kristuksessa.
Seurakunnissa on mukana paljon uskonnollisia ihmisiä, jotka ulkoiselta olemukseltaan näyttävät Jeesuksen seuraajilta. Jeesus esittää vuorisaarnassaan tällaisista uskonnollisista ihmisistä kaksi määräävää piirrettä. Hei eivät puhu eivätkä tahdo tiedostaa kapeaa porttia ja kaitaa tietä, jotka vievät Taivaaseen. Kaikki on vain helppoa, Jumala rakastaa kaikkia, tuomion Jumalaa ei heille ole. Toiseksi Jeesus mainitsee, että me voimme tunnistaa uskonnollisia ihmisiä heidän hedelmistään. Heidän elämässään on huonoa hedelmää, sillä he eivät tee parannusta, vaan ilman omantunnon pistoksia he voivat elää näkyvässä synnissä ja sydämenssä paatumuksessa.
Monet käyttävät sanaparia "uskonnollisuuden henki". Vaikka sellaista erityistä henkeä ei olekaan olemasa, niin sanaparilla yksinkertaisesti kuvataan ihmistä, joka on uskonnollinen, mutta ei uskova, Jeesuksen seuraaja. Usein sanapari kuvaa myös ilmapiiriä, joka vallitsee sellaisisssa seurakunnallisissa kokouksessa, jossa ei haluta kohdata Jeesusta sellaisena kuin Raamattu Hänet ilmoittaa. Voimme aivan hyvin käyttää tässä tarkoituksessa sanaparia uskonnollisuuden ilmapiiri. - Vielä hieman tästä aiheesta. Ensiksikin olen pahoillani edell. viestin Raamatun jakeiden tahattomasta toistosta - kirjoitin pienessä kiireessä. On tietenkin olennaista tutkia itse rukoillen Sanaa ja vahvistua sillä tavalla luottamuksessamme ja uskossamme Herraamme. Raamatun mukaan meidän tulee arvostella, arvioida kaikkea opetusta, mitä seurakunnissa tarjotaan. Nöyrästi on tunnustettava se mahdollisuus, että kuka tahansa voi mennä opillisesti harhaan, myös me itse. Sen vuoksi myös omat Raamatun näkemyksemme tulisi alistaa seurakunnan, muiden uskovien arvioitavaksi. Parhaiten se tapahtunee pienissä Raamattupiireissä tai pohtimalla uskonystävien kanssa käsityksiä. Tietttyä pyhää arkuutta tässä tarvitaan. Emme puhu aina oikein, olemme kaikki kaukana täydellisyydestä.
Jaakobin kirje 3:2 "Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa."
Aina uudelleen ja uudelleen meidän tulisi palata niihin perusasioihin, joihin turvautumalla aikoinaan tulimme tuntemaan Herramme ja Vapahtajamme. Ristin sanoman rinnalle ei saa päästä mitään sellaista, mikä hämärtäisi uskon perustaamme.
2.Tim.1:13 "Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
Terveelliset = alkukielen sana tarkoittaa ainetta, josta taitelilija alkaa muokata patsasta. Kysymys on siis uskon ydinasioista, joihin kaikki muu perustuu. Harhaoppiin menevät harhautuvat juuri ydinsanomassa - Jeesuksen sovitustyö ristillä ei ole heille enää ensisijainen. Heidän kokouksissaan ei juurikaan puhuta parannuksen tekemisesetä, ei tunnusteta syntejä, vaan keskeisiksi nousevat meidän hallussamme oleva Jeesuksen veren voittovoima sekä pyhyytemme ja itsemme korostaminen. Olemme voittoisia ja elämme pyhää hienoa elämää.
On erotettava kaksi asiaa: harhaoppi ja väärä oppi. Harhaoppi on sellaista, joka vie ohi ristin sanoman ja johdattaa sen lumoissa olevaa ohi pelastuksen kohti kadotusta. Sitten kaikilla meillä on joissakin kohdissa väärää opetusta, mutta pysymme pelastuneina ja Jeesuksen omina, kun vain sydämessämme uskomme yksin Jeesuksen ristin sovituksen riittävyyteen nyt ja aina. Emme koskaan tässä elämässä tiedä kaikesta aina oikein. Erilaisilla kristillisillä seurakunnilla on huomattaviakin opillisia erimielisyyksiä, mutta yhtä kaikki he ovat veljiä ja sisaria Kristuksessa turvautuessaan Jeesukseen Kristukseen ainoana Pelastajanaan; me pelastumme yksin uskosta, yksin Raamatun Sanasta, yksin armosta, yksin Jeesuksen kautta, yksin ristin sovituksen tähden.
1.Kor 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee"
Jos jäämme yksin Sanan tutkimisessa, voimme saada vääriä ahaa-elämyksi, oivalluksi, joita uskomme Pyhän Hengen tuotteeksi ja haluamme rakentaa uskomme tuollaisen ahaa-elämyksen varaan. Niin kävi nykyisen Uskon Sana -liikkeen syntyhetkillä, kun amerikkalainen Kenneth Hagin koki sairaana elämyksen, että Jeesus lupaa meille pysyvän terveyden ja menestyksen (Uskon Sana -liikkeellä on hyvin vanhat juuret, mutta Hagin toi tämän opin julkisuuteen sellaisessa muodossa kuin se nykyään tunnetaan).
Pysyäksemme apostolisen opetuksen perusasioissa meidän on hyvä olla yhteydessä muihin uskoviin.
Apt. 2:42 "Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa."
Julistuksien arvioiminenkin olisi rakentavaa tehdä yhdessä. Valitettavasti monilla Raamattuun uskovilla ei ole Sanaa tutkivia ystäviä. Vastaanotettu julistus kantaa kutenkin todelisen hedelmän vain siinä tapauksessa, että se todetaan Jumalan Sanan mukaiseksi.
Apostolien teot 17:11 "Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin."
Jumalan Sanassa voi ja pitää kasvaa!
2.Piet 3:18 "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään." - Kiitos asiallisesta kirjoitukseseta nimim. Sussey. Kirjoitit:
"Olen miettinyt miten voi tunnistaa harha-opetuksen ja eksytyksen aidosta ja Raaamatullisesta opetuksesta, ja tullut siihen tulokseen että ainoa tie on on pysyä itse läheisessä henkilökohtaisessa suhteessa Jeesuksen kanssa."
On huomattavaa, että juuri monien harhaoppien kannattajat uskovat ja sanovat olevansa erittäin läheisessä suhteessa Jeesukseen. He haluavat myös pysyä tuossa kokemassaan läheisessä suhteessa, sillä juuri läheinen suhde takaa heille heidän mielestään menestyksen myös tässä elämässä. Menestysteologian huumaan joutuneet toteavat, että "ainoa tie saada saada Jumalan lupaama "yltäkylläinen elämä" on olla koko ajan lähellä Jeesusta. Menestysteologisesti ajattelevat uskovat elävänsä Pyhän Hengen täyteydessä, johon he kutsuvat myös niitä, jotka eivät elä tuossa täyteydessä ja sen vuoksi joutuvat monin tavoin kärsimään.
Menestyksen teologiassa, jota äärimmillään edustaa kansainvälinen Uskon Sana -liike (Word of Faith) tutkitaan Sanaa ja rohkaistaan jokaista uskomaan Sanaan henkilökohtaisesti. Kun Jeesus lupaa meille yltäkylläisen elämän, niin menestysteologisesti ajattelevat näkevät Jeesuksen lupaavan meille maallisen onnen. Onko se yltäkylläistä elämää, jos menetän toimeentuloni, terveyteni ja kärsin ahdistuksesta - heidän vastauksensa on, että ei ole. He eivät suoraan torju sairautta toistamalla, että "en ole sairas, en ole sairas", vaan heidän mukaansa puhumalla uskossa korkeammasta todellisuudesta ja uskomalla siihen, Jumalan onnen ja terveyden meille myös lahjoittaa. Uskon Sanassa toistetaan ns. korkeampaa, jumalallista todellisuutta toistamalla, että "minä olen Jeesuksessa Kristuksessa terve ja olen kiitollinen Jeesukselle Hänen lahjoittamasta terveydestäni".
Jos Jumala ei lahjoita meille terveyttä, niin Hän sotii itse omaa Sanaansa vastaan eli olisi valehtelija. Näin ajatellaan menestysteologisissa piireissä. OIkealla tavalla uskova saa uskossa vastaanottaa terveyden. Sana sanoo että me olemme parannetut - ei niin, että me joskus Taivaassa vasta saamme terveyden. Koska "olemme parannetut" on preesensissä, niin parantuminen tarkoittaa tässä ja nyt olevaa terveyttä. Tässä väitteessä Uskon Sanan kannattajat tukeutuvat sekä Vanhaan että Uuteen Testamenttiin.
Jesaja:
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut (parannetut).
1.Pietarin kirje:
2:24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut."
Joh: 10:10 "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."
Jesaja:
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
1.Pietarin kirje:
2:24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut."
Sussey huomautti: "Tarvitsen itse ja mielestäni jokainen meistä tarvitsee tarjotun opetuksen koettelua Jumalan Sanalla sen sijaan että otamme vastaan jonkun toisen ihmisen "ilmoituksen" "arvioinnin" tai "teologisen näkemyksen".
Olet jälleen aivan oikeassa, mutta menestyksenteologia on kuin häkä, joka vaikuttaa harhaopetukseen menevään salakavalasti. Tunnen mm. psykiatrin ja professorin, jotka olivat menestysteologian lumoissa, mutta ovat molemmat sittemmin irtautuneet ja sisäistäneet oikealla tavalla armon evankeliumin. Älykkyys ja Raamatun tutkiminen eivät auttaneet, kun he menivät menestysteologian syövereihin, joissa juuri Jumalan Sanan autoriteetilla heille tarjottiin onnea, terveyttä ja hyvinvointia jo tässä ajassa.
Irtautuminen tuollaisesta huumasta on raskas prosessi, jossa irtautuja joutuu nöyrtymään, irtautumaan uskon ystävinä pitämistään ihmisistä ja vastustamaan niin opettajia ja julistajia, joiden sanomaan hän aikaisemmin sokeasti uskoi.
Mm. Uskon Sana antaa jäsenilleen voimakkaan sidoksen edustamaansa harhaoppiin. Jotkut menesetyksen teologiasta irtautuneet ovat kirjoittaneet kokemuksistaan kirjan - Jouko Nieminen kirjoitti "Olin voitelussa". Hovioikeudenneuvos Paavo Hiltunen on tehnyt merkittävän päivätyön Suomen kristillisessä kentässä varoittaen mm. väärästä karismaattisuudesta. Jo -80 luvun alkupuolella hän kirjoitti rehellisen tilityksen eksymisestään amerikkalaisperäiseen karismaattisuuteen ja sen demonien ulosajamis- yms. oppeihin, kirjan nimi on "Siunauksia syvyydestä". Amerikkalainen Jim Bakker kirjoitti koskettavan kirjan elämisestään menestysteologian harjoissa kirjassaan "I was wrong", "Olin väärässä". Kaikki he luulivat aikoinaan tulkitsevansa Sanaa oikein. - Nimimerkki Arvioikaa kirjoitti aivan oikein. Todellinen evankeliumi hämärtyy, harhaopit lisääntyvät ja väärä evankeliumi ja sen mukainen väärä, kadotukseen johtava "herätys" lisääntyy. Kenties tämän hetken maailmanlaajuisesti tunnetuin evankelista Benny Hinn edustaa väärää evankeliumia. Hinnillä on miljoonayleisö ja miljoonatulot.
Monet harhautuvat puhumaan herätyksestä tapauksissa, joissa mukana on vain maallistumista, maailman henkeä, ei Pyhää Henkeä. Tällaiset väärän evankeliumin julistajat saavat kuitenkin suosiota; monet eksyvät seuraamaan heitä.
1.Joh. 4:5 "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä."
Nimim. Arvioikaa käytti sanaa harhaherätys ja se on mitä osuvin sana tässä yhteydessä. Me rukoilemme herätystä, me odotamme herätystä ja tässä positiivisessa odotuksessa me helposti hauamme uskoa, että kuulemamme sanomat herätyksistä olisivat aina Jumalasta. Näin ei kuitenkaan ole. Julistaja voi pukeutua "valkeuden enkeliksi": hän voi ulkoisesesti käyttäytyä ja puhuakin Jeesuksesta osittain oikein, mutta hänen puheestaan puuttuu parannuksen teko, puhe synnin orjuudesta luopumisesta ja vapautumisesta. Ahdasta porttia ja kaitaa tietä ei väärien julistajien saarnoissa ole.
2.Kor. 11:13 "Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen."
Jumalan Sana lupaa meille luopumuksen ajan ennen Jeesuksen paluuta, niin surulista kuin se onkin. Jumalan Sana toteutuu kuitenkin vääjäämättömästi.
2Tess. 2:3
"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi."
Nimimerkki PalleR kyselee: "Millaisia merkkejä asiasta on olemassa? Olemmeko lopunajassa? Miten se niin voi olla, että pahuuden pitäisi kasvaa?"
Merkkejä on hyvin paljon ja asian perinpohjaisempi selvittäminen tällaisella palstalla tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Muutaman kohdan kuitenkin mainitsen: 1. Väärä evankeliumi korvaa Jeesuksen veren evankeiumin, 2.Uskoviksi itseään kutsuvat ihmiset suosivat ja puolustelevat syntiä armon varjolla tekemättä parannusta, 3. Rukouselämä korvautuu tunnepitoisilla kokouksilla toistolauluineen ja hyvän sekä vetoavan ilmapiirin luomisella, 4. Kristityt eivät ojentaudu elämässään Jumalan Sanan mukaan, vaan mukautuvat maailman henkeen "rakkauden ja suvaitsevaisuuden tähden", 5. Lain ja armon saarna korvautuu ns. sosiaalisen rakkauden puheella: uudestisyntyminen ei olekaan välttämätöntä, sillä Jumala rakastaa meitä ja meidän tulee vain rakastaa toisiamme.
Muihin kysymyksiin vastaan seuraavasti. Olemme jo lopunajassa, sillä lopunaika alkoi heti sen jälkeen, kun Jeesus oli noussut ylös Taivaaseen.
Miksi pahuuden pitäisi kasvaa? Ainoa syy olemme me ihmiset, jotka olemme pahaan taipuvaisia ja luonnostamme vastustamme Jumalaa, Hänen olemassaoloaan ja rakkauttaan meitä kohtaan. Mitä enemmän ihmiset väheksyvät, pilkkaavat ja torjuvat Jumalan, sitä enemmän paha saa täällä maailmassa lisääntyä. Jumala on Sanassaan sanonut, että pahuus, luopumus, vain lisääntyy, joten niin tulee myös tapahtumaan. Tämän näemme ja koemme koko ajan ympärillämme. - Olen oikeastaan sanottavani jo sanonut. Olen kuitenkin keskittynyt enemmänkin Isän ja Pojan erillisiin persoonoihin ja samalla heidän väliseen ykseyteensä. Aivan niin kuin Jeesus on yhtä Isän kanssa, niin Pyhä Henki on samaa jumalallista olemusta kuin Jeeus.
Tämä tulee esille mm. 1. Pietarin kirjassa. Vanhan Testamentin aikana Pyhä Henki toimi ja ilmoitti asioita Jumalan valitsemille profeetoille. Tätä Pyhää Henkeä Jumalan Sana kutsuu myös Kristuksen Hengeksi. Tämä osoittaa täydellistä ykseyttä. Meidän ukovien on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että pelastajamme on Jeesus Kristus ja Hänen sovitustyönsä ristillä. Pyhä Henki, meidän puolustajamme osoittaa meille aina Kristusta, jota me ensisijaisesti palvomme. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat erillisiä persoonia, joilla on omat roolinsa - kuitenkin he ovat samalla yki Jumala. Tätä olen yrittänyt hieman selvittää. Vain usko voi saavuttaa tällaisen ihmeellisen jumalallisen todellisuuden, ei meidän järkemme.
1:9 "sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta."
Siunausta päivääsi! - Näinon vastasi minulle: "Sinunkin selitys kolmesta persoonasta jää vajavaiseksi, koska se ei ole sopusoinnussa Jes. 9:5 kanssa" ja "Kaikkein selkeitä on sanoa, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama Jumala erottamatta heitä toisistaan."
Viittamassasi Jesajan jakeessa on Messiaan syntymään viitaten: "hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen ISÄ
Ajattelet ristiriitaa siksi, että Jumala on yksi ja Hän esiintyy kuitenkin kolmessa persoonassa: Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Ohitat kuitenkin sen tosiasian, että itse Jumala Sanassaan erottelee Isän, Pojan ja Pyhän Hengen omiksi, persooniksi. Vain uskon varassa me voimme ymmärtää, että kuitenkin Jumala on yksi. Asiaa lienee syytä tarkastella Raamatusta. Johanneksen evankeliumissa tulee Jeesuksen puheesta toistuvasti esille se, että Jeesus puhuu itsestään ja Isästään erillisinä persoonina.
Jeesus ei katso itseensä, vaan Isäänsä ja Isänsä tekoihin seuraten niitä:
Joh. 5: "Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
Isän rakkaus kohdistuu Poikaan = Isän persoonan ulkopuolella olevaan Poikaan. Isä herättää kuolleita - samoja tekoja tekee myös Poika.
Joh. 14 "Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo."
Ilmesetyskirjan mukaan Isä on antanut tuomiovallan Pojalle. Tehtävä, jonka toteuttamiseen Isällä olisi täysi valta, siirtyy Pojalle. Tämä sen tähden, että ihmiset kunnioittaisivat Poikaa, Jeesusta Kristusta kaikkivaltiaana.
Joh. 14: "Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt."
Jeesus toteaa, että Hänen toimintansa kirjastaa Isää.
Joh. 14: "ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa."
Kolme persoonaa tulevat seuraavassa Raamatun kohdassa kirkkaasti esille. Isä kirkastuu Jeesuksen toiminnassa ja Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta. Tapahtumaketju näyttää kolmen persoonan toiminnan: 1. Jeesus rukoilee, 2. Isä kuulee Jeesuksen rukouksen ja antaa toisen Puolustajan, 3. Pyhä Henki tulee ja uskovat saavat tässä Pyhässä Hengessä ymmärryksen Jeesuksesta. Samalla tässä käy ilmi se, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta.
Joh. 14: " Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Jeesus sanoo seuraavassa menevänsä Isänsä tykö, joka on myös kaikkien uskovien Isä. Jeesus ei voisi mennä Isän tykö, jos Hän itse olisi Isä - ei niin, vaan Jeesus on ainoastaan samaa olemusta kuin Isä.
Joh. 20 "Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö." Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
Jumalallisen ykseyden Jeesus toteaa hyvin yksinkertaisesti tässä. Huomaa, ett Jeesus ei sano olevansa Isä, vaan ainostaan yhtä Isänsä kanssa:
Joh. 10: "Minä ja Isä olemme yhtä."
Jeesus itse rukoili paljon ja rukouksensa Hän kohdisti taivaalliselle Isälleen. Tämä on mahdollista vain niin, että Isä on oma persoonansa, joka kuuntelee Poikaa tämän rukoillessa. Myös meille uskoville Hän antoi rukouksen malliksi kohdistaa rukouksemme Isälle tunnetussa "Isä meidän" -rukousmallissasaan. Äärimmäisessä tuskassaan Getsemanen puutarhassa Jeesus alistui täysin taivaallisen Isänsä tahtoon.
Matt.26:42 "Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi."
Maan päällä eläessään Jeesus ei ollut kirkkaudessa Isänsä luona, vaan kaiken synnin ja saastaisuuden keskellä sovittaakseen meidän syntimme. Kuinka Jeesus voisi antaa Henkensä Isälleen ja palata Isänsä luokse, ellei Jeesus olisi oma persoonansa?
Fil. 2:7 "vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen"
Luuk. 23:46 "Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni." Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä." - Emme saa Raamatusta tukea sellaiseen ajatukseen, että jonkin tietynlaisen koulutuksen kautta joku voisi saada Jumalalta tietyn armolahjan tai tehtävän. Jumala valitsee kenet Hän tahtoo ja antaa armolahjoja niin kuin Hän tahtoo.
Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi sielunhoidollisiin koulutuksiin kuka tahansa voi osallistua; saahan siellä parhaimmillaan ymmärrystä siitä, miten tietyssä kriisissä tai ahdistavasa tilanteessa oleva ihminen tulee kohdata. Jokainen meistä voi kerhittyä lähimmäisen ymmärtämisessä. Kuka tahansa voi toimia toisen ihmisen "sielunhoitajana", jos hän osaa vain kuunnella toista, keskustella empaattisesti ja osoittaa lähimmäiselle rakkautta ja hyväksyntää. Mitään sielunhoidollista voitelua ei kuitenkaan missään tapauksesssa saa eikä voida luvata.
Tietyn armolahjan ja jumalallisen tehtävän antamiseen mikään koulutus ei voi olla pätevä. Valitettavasti monet ns. äärikarismaattiset järjestöt näyttävät ottaneen ohjelmistoonsa maksulliset koulutukset. Mm. Healing Rooms -järjestö järjestää koulutuksia ja vain tämän koulutuksen läpikäynyt saa valtakirjan sairaiden puolesta rukoilsemiin. Terveeksi tekemisen armolahjat ovat todellisia, mutta yksin Jumala päättää, kenelle ja milloin hän tällaisen armolahjan antaa. Armolahjan antaja on yksin Jumala eikä millään järjestöllä voi olla oikeutta armolahjan jakajan rooliin. Muodollisesti voidaan toki aina sanoa, että Pyhä Henki on antaja, mutta se ei peitä sitä tosiasiaa, että usein juuri kyseisen koulutuksen mainostetaan antavan armolahjan tai tehtävän Jumalan valtakunnassa.
Ns. profeettakouluja on järjestetty Suomesssa muutamia kymmeniä vuosia. En kannata niitä. Avauksessa sanotaan: "Profeetallinen julistaja Andy Chambers opettaa perjantaina ja lauantaina kuinka löydän profeetallisen kutsumuksen ja voitelun!"
Vanhan Testamentin ajan profeettoja meillä ei enää ole, sillä meillä on Jumalan Sana, joka antaa meille opetusta ja johdattaa meitä seuraamaan Herraamme. Sen sijaan proftian armolahja on täysin raamatullinen. Usein ajatellaan, että profeetallisuudella tarkoittaan Raamatussa kahta asiaa. Toisaalta Pyhä Henki voi antaa jollekin uskovalla "profetian armolahjan", jolloin henkilö välittää jumalallisen viestin jollekin toiselle ihmiselle. Toiseksi profeetallisuudeksi kutsutaan myös sellaista julistuta, joka koskettaa kuulijakuntaa tässä ajassa ja paikassa näyttäen kuulijoille jotain tuoretta jumalallista todellisuutta. Herätyksen aikoina Jumala on nostanut Suomeen usein jonkin profeetallisen julistajan.
Avauksessa on kohta, joka on selvästi epäraitis ja se kuuluu näin: "Älä menetä ainutkertaista mahdollisuutta astua virtaan!" Suomennettuna se tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että ellet nyt lähde tälle maksullisella kurssilla, niin menetät mahdollisuuden - vieläpä ainutkertaisen, joka ei siis toistu. Heikot, herkät ja vasta kääntyneet tarttuvat helposti moiseen tarjoukseen. Suomen Elijah ry ei ole sellainen taho, joka voi päättää, pääsetkö johonkin virtaan vai et. Koulutukseen ei ole mielestäni mielekästä mennä mukaan.
Olen tavannut kyseisen tapahtuman kouluttajan, Andy Chambersin, kymmeniä kertoja. Hän on persoonaltaan maltillinen, Lontoosta Suomeen muutama kymmenen vuotta sitten kotiutunut ja suomalaisen naisen kanssa naimisissa oleva, perheellinen mies. Andy on vaimonsa kanssa selvästi ns. menestysteologisesti ajatteleva. Opillisista asioista olen vaihanut mielipiteitä erityisesti Andyn vaimon kanssa ja arvatenkin he ovat perheenä samoilla linjoilla.
Kaiken kaikkiaan, joku sen jo osuvasti osasi kirjoittaa, mitä tulee tämänlaatuisiin maksullisiin koulutuksiin: "sillä JUMALAN LAHJA EI ole rahalla saatavissa." - Se ei kuulu lainkaan meille. Kukaan uskonsa tunnustava kristitty ei edes ajattele, että sinun homoutesi suoraan kuuluisi kenellekään meistä. Sinä elät omaa elämääsi aivan kuten kaikki muutkin ihmiset eikä kukaan voi riistää sinulta sinun identiteettiäsi ja valintojasi elämässä.
Halusit jostain syystä tulla tänne foorumille ilmoittamaan, että olet homoseksuaalinen ihminen. Ehkä haluat kuulla jotain asiasta?
Kaikki elämän aiheet, joita Raamattu käsittelee, kuuluvat Raamattuun uskovalle, omantunnon kristitylle. Homoseksuaalisuus ei tee tässä mitään poikkeusta. Valitettavan harvassa ovat ne Raamattuun uskovat, omantunnon kristityt, jotka omassa elämässään haluavat ojentautua Jumalan Sanan mukaan ja seurata Jeesusta. Maailman henki on vienyt monet seurakunnat mukanaan myös suhteessaan homoseksuaaleihin ja erityisesti heidän mahdollisuudestaan solmia avioliitto kaikkitietävän Jumalan edessä. Jumalan Sanaa ei enää tutkita siihen luottaen ja turvautuen.
Room. 12:2 "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
Sinun kannaltasi voi tuntua surulliselta ja väärältä, että Jumala on tarkoittanut Sanassaan avioliiton miehen ja naisen väliseksi suhteeksi ja vain sen Jumala Sanassaan lupaa siunata. Avauksessasi olevat sanavalinnat viittaavat siihen, että ele uudestisyntynyt kristitty, etkä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. On aivan sama, olemmeko heteroita tai homoseksuaaleja, pelastus yksin Jeesuksen ristin sovituksen tähden kuuluu meille kaikille - niin sinulle kuin minullekin.
Jumalan Sanan mukaan avioliitto kuuluu kuitenkin vain miehen ja naisen väliseen suhteeseen. Tässä mielessä joudut homoseksuaalina (jos olisit uskova) näyrtymään Jumalan edessä ja suostumaan elämään ilman kristillistä avioliittoa. Kieltämättä se on elämän yksi tragedia. On kuitenkin muistettava, että monet kristittyjenkin avioliitot ajautuvat karille ja eron tuoma tragedia perheen hajoamisineen voi olla äärimmäisen tuskallinen. Kaikilla meillä on kannettavana oma taakkaamme. Monilla meillä toimeentulon totaalinen menetys, vakava sairaus, onnettomuudet tai jokin elämämme ahdistava ja masentava tekijä on raskas taakka kantaa.
Kaikkien elämämme tragedioiden keskellä Jeesuksen Kristuksen armo ja rakkaus kuuluu meille kaikille - meidän on vain otettava se vastaan. - Avaaja kirjoitti: "Petri Paavola on taas keksinyt jotain, mikä tökkii taas Raamatun ilmoituksen kanssa. Petri Paavolan uusin artikkeli 'Jumalan rakkaus ristillä' mainitsee lopussa, että Raamatun Jumalan on yksi Jumala, Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Sitten hän puhuu itsensä pussiin, kun hän väittää, ettei Jeesus ole Isä, mutta Jeesus on silti Jumala. Mitä häh???
Petri Paavola on tehnyt doktriinin ja perinnäissäännön siitä, ettei Jumaluus olisi samaa Isässä ja Jeesuksessa. Jeesus ei olisi Isä."
Kristityt ovat alkuseurakunnasta asti uskoneet, että on olemassa vain yksi Jumala, joka esiintyy kolmessa eri persoonassa: Isässä, Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa sekä Pyhässä Hengessä. Tällainen käsite on täysin raamatullinen: Jumala on yksi, joka esiintyy kolmessa persoonassa Isässä, Pohjassa ja Pyhässä Hengessä. Tällainen Jumala tulee esille jo luomiskertomuksessa.
On huomattava, että myös helluntailaisuus on kirjannut omaan uskontunnustukseensa uskovansa juuri tällaiseen Jumalaan. Asia on täysin uskonvarainen asia, ja on paljon muutakain raamatullista totuutta, jota emme voi täysin käsittää, mutta Jumalan Sanan tähden me saamme siihen uskoa ja luottaa. On täysin Sanan vastaista ajatella, että Jeesuksessa tai Pyhässä Hengessä ei olisi samaa jumaluutta kuin mitä on Isässä.
Petri Paavola ei puhu itseään lainkaan pussiin. Jeesus on Poika, eikä Isä aivan kuten Petri Paavola on kirjoittanut. Jeesus on kuitenkin Jumala, aivan kuin Pyhä Henkikin on samaa jumaluutta olematta kuitenkaan sen paremmin Isä kuin Poikakaan.
Nimim. "harhaavastaan2016" kirjoitti:
"Pyhän Kolminaisuuuden kieltäjät eivät ole pelastettuja!"
Tämä on liikaa sanottu, sillä Jumalan Sana lupaa pelastuksen jokaiselle, joka synnin hädässä huutaa avukseen Herran nimeä. Me palastumme yksin Jeesuksen ristin sovituksen tähden, yksin Sanasta ja yksin armosta. Mitään ehtoja emme saa pelastukselle laittaa, eikä meillä ole oikeutta tuomita muita ihmisiä kadotukseen yhden opinkohdan takia. Pitäkäämme kiinni Jeesuksen ristintyön riittävyydestä pelastukseksemme, se riittää meille armahdetuille. Se, joka ei turvaa Jeesuksen sovitustyöhön, ei tunne Jeesusta eikä ole Jeesuksen seuraaja = pelastunut.
On kypsymätöntä kiivailla tällaisen asian vuoksi niin, että viesteissä on selvää vihaa ja omahyväistä varmuuttaa omasta tiedosta. Samalla Petri Paavola tuomitaan, vaikka hän tässä asiassa opettaa aivan raamatullisesti ja samalla tavalla, kuinka uskovat yleensäkin opettavat. Jumalallinen rakkaus pitää totuudesta kiinni, mutta on samalla kärsivällinen ja lempeä aivan kuten kuuluisa rakkauden määritelmä 1. Kor 13:ssa huomauttaa. Äärimmäinen kiivailu ja muiden ankara tuomitseminen osoittaa, että henkilö on maailman hengen paisuttama ja hän elää oman luulonsa varassa. Nöyryys ja sävyisyys puuttuvat.
1. Kor. 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee."
Monet kyselevät, että missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että Jumala on "kolmiyhteinen". Vastaus on, että ei missään kohdassa. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Jumalan Sanan mukaan on yksi Jumala, joka toimii ja elää kolmessa persoonassa Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Puhuttaessa, että Jumala on kolmiyhteinen tätä sanaa käytetään vain kuvaamaan sitä tosiasiaa, että Jumala on yksi, mutta samalla kolmessa eri persoonassa. Kaikki eivät tätä ymmärrä, mutta pelastusta se ei vie, jos he vain uskovat kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kiivailun sijasta voin lopuksi vain todeta tästä asiasta:
1. Kor. 14:38 "Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä."
Toivotan teille kaikki Taivaan Isän siunaamaa viikonloppua! - Hei, Paavo Pottuloora!
Kävin sattumoisin katsomassa, mitä täällä kirjoitellaan, kiistellään, syytellään, solvataan ja pilkataan. Yllätyksekseni näin kirjoituksesi, jossa mainittiin myös käyttämäni nimimerkki, joten kaivoin arkistosta tunnukseni ja päätin lyhyesti vastata viestiisi. Monet ovat jo edellä huomauttaneet, että tämä foorumi on monin osin hyvin agressiivinen, Herraamme ja Vapahtajaamme pilkkaava ja joukko kirjoittajia on erittäin aktiivisia torpedoidessaan alkanutta rakentavaa, raamatullista keskustelua.
Jeesuksen seuraaja voi käydä täällä, jos hän jaksaa ja kokee tehtäväkseen tuoda tavalla tai toisella esille evankeliumin ja Sanan totuuden kaiken näidne palstojen pahuuden keskellä. Myös me ihmiset olemme ihmisiä täysine tunteinemme, ja kirjoittelu tänne on hyvin raskasta. Kukaan ihminen ei halua tulla jatkuvasti solvatuksi ja torjutuksi. Vaikka ymmärrämme, että elämme maailmassa vihollisen maaperällä, niin me rohkaistumme ja eheydymme vain siellä, misä Jumalan Pyhä Henki voi meitä hoitaa.
Näkyvän pilkan lisäksi näillä palstoilla on nähdäkseni paljon ns. uskonnollisia ihmisiä, jotka hyvin helposti sortuvat väittelemään, korostamaan omaa nkemystään toisen raamatullista ajattelua vastaan sekä tuovat esille omia näkökantojaan tukeutumatta lainkaan Jumalan Sanan ilmoitukseen. He eivät näe mitä uskovat näkevät: me elämme maallistuneessa ja luopuneessa vaiheessa, joissa vain harvat seuraavat elämässään Jeeesusta Kristusta totuudessa ja rakkaudessa.
Minä en palaa enää näille palstoille ja luulen, että hyvin monet muutkin tänne aikaisemmin kirjoitelleet uskovat haluavat nykyään pysyä kaukana tämänkaltaisesta foorumista. Joku kirjoitti avoimesti, että täällä tuli oltua säännöllisesti ja se tuotti lopulta ahdistusta ja masennusta. Se on ymmärrettävää. Jokainen meistä kaipaa rakkautta ja hyväksyntää eikä kukaan voi olla jatkuvasti pahan maalitauluna väsymättä.
"Uskova tietää" kirjoittaa, että jotkut uskovat kyllä käyvät vielä täällä. Minä olen käynyt irtautumiseni jälkeen muutaman kerran ja silloin olen kirjoittanut eri nimimerkillä kuin natanael. Olen tehnyt sen rukoillen ja Raamattua tutkien. En halua olla kuitenkaan enää tekemisessä sellaisen vihan kanssa, mitä tämä foorumi edustaa. Toivon ja rukoilen, että Taivaan Isä antaisi minulla todellisia uskovia ystäviä, joiden kanssa saan kokea syvää sydämen ja hengen yhteyttä.
Nimimerkki valitettavasti toteaa asian aivan oikein. On huomattavaa, että uskosta osaton, ns. maailman ihminen vihaa Kristuksen evankeliumia, mutta hän pitää laista ajatellen, että hän tahtoo ja osaakin elää moraalisesti oikein. Ns. uskonnollinen ihminen pitää evankeliumista, mutta hän haluaa ottaa sen vastaan ilman parannusta Herramme edessä - hän uskoo ilman uudestisyntymistä tai sisäistä uskonelämää. Uskonnollisen ihmisen viha kohdistuu varsinaisesti uskoviin, jotka hän näkee tiukkapipoisina, ihmisiä jaottelevina, suvaitsemattomina ja kovina. Uskonnollinen ihminen korostaa helposti itsessään olevaa hyvyyttä, avarakatseisuutta ja rakkaudellista kaiken suvaitsevaisuutta. Hän kuulee Jeesuksen sanat "te olette maan suola" muodossa "te olette maan sokeri". Hänen riittää Jumalasta kuvitelma sokerisen kaikan kattavan rakkauden tarjoajana, mutta Jeesuksen ristiä hän ei tahdo kohdata. Hän ei ota Sanaa vastaan niin, että hän näkisi oman syntisyytensä, pahuutensa ja kurjuutensa. Kuten nimimerkki valitettavasti sanoi: tämä palsta tihkuu vihaa uskovia kohtaan.
En tule vastaamaan tähän viestiin, enkä jatkossa tule tänne kirjoittelemaan. Toivotan kaikille veljilleni ja sisarilleni Kristuksessa Taivaan Isä siunausta ja hyvää matkaa perille asti Taivaan kotiin. Rakastakaa toisianne, pitäkää yhteys Herraamme elävänä rukoillen ja Sanaa tutkien sekä palvelkaa ihmisiä iloiten kaiken pahuuden ja vääryydenkin keskellä.
Teitä siunaten! natanael