- Ainakin Mika Karola siunasi siunasi kaikkia paikassa jonne Mattila oli tuon saman juttunsa linkittänyt. Ei minullakaan Maunoa vastaan ihmisenä ole ja samaan taivaaseen ollaan matkalla.
- Toissa maanantai-illan puheessa 9.9. Savenvalajan pajalla Meller kästteli asiaa ja kyllä siitä käsityksen sai että kerran pelastettu aina pelastettu. Ja että Jumala on jo luomsen hetkellä maarännyt ihmiset jotka pelastuvat. Fatalistinen on hänen käsityksensä.
- Jumala kehottaa Sanassa ylistämään sielun, hengen ja ruumin voimin! Siitä vaan ja menoksi, jos siltä tuntuu! Niin kuin kuvastakin näkyy, Mika Karola on ikäisekseen vetreä papparainen! Mauno Mattila ei liene liikunnalista sorttia, mutta hyvää voisi ottaa esimerkkiä vanhemmasta ikäpolvesta tässäkin suhteessa!
- Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.
- Voi tuota Mauno -parkaa kun se jaksaa sahata oksaansa jolla istuu. Ei mitään positiivista hänellä ole tuotavana hukkuvalle maailmalle. On usko ehtynyt ja hän olettaa pitävän sen viimeisiä rippeita kämmenellään! Niin oli kerran Eliankin kohdalla että hän kuvitteli olevansa enää yksin Herran asialla joka ei ollut notkistanut poliviansa Baalille!
- Ja netin kautta on helppo kuunnella. Torstai-iltana tulee uusintana.
- Villellä, on sitten vielä tehtävä ohjelmassa!
- Minun seurakunnassa on kyllä ihan samaa opetusta ollut kuin silloin kun seurakuntaan liityin v- 87 keväällä. Oli tänäänkin hyvä tilaisuus.
- Kyllä se ihan joka sunnuntaina on ollut ja ihan livenä. Kuuntelen netin kautta!
- Olen nykyään aika harvoin tässä rymässä, kun liikun enemmän facebookissa ja muualla somessa. Ei liene sattumaa että nyt tuli ajatus vilkaista, mitä täällä tapahtuu. Hienoa että täällä on uskovaisia. Kyllä minäkin ajattelen kuolemaa. Toivoisin että Vapahtaamme Jeesus Kristus tulisi sitä ennen. Ei kuolemassa ole uskovalle mitään pelättävää hengellisesti mutta jotenkin se fyysisenä tapahtumana on kolkko ja vastenmielinen vieras. Todellisuudessa se ei ole kuin oven avaaminen Elämään. Nykyin tuossa joku kommentoi että on murheellinen aihe. Kuintekin kuolema on varmin asia jonka me kaikki kohtaamme. Antakaa hyvät ihmiset elämänne Jumalalle ja ottakaa vastaa sovitus rukoilemalla Jeesusta Kristusta pelastajaksenne. www.tuleuskoon.fi
Vielä kaunis taivaslaulu. Juuri Rene Laulajainen lauloi tämän kauniin laulun, jota soitin tasan 36 (15. 9. - 83 ) vuotta sitten iltapäivänä isänisän hautajaisten jälkeen. Vaari isättömänä lapsuuden kasvanut karski sotaveteraani sai elämänsä viime vuosina ymmärtääkseni kohdata Vapahtajansa. Kuunelkaa tuo kaunis laulu! Se ei enää soi niin kirkkaana Youtubessa kuin silloin steroista olohuoneessa.
Reppuriika
https://youtu.be/rujFuZuB7yc?t=8 - Nykyään pn pajon facebookissa ja somessa rukousryhmiä mutta ei kaikki ole siellä. Suomi24 on hiljennyt. Rukoillaan Big Brotherissa olevan uskovan evankelstan työn puolesta.
- Satusetä jälleen vauhdissa!
- Kun olen ollut uskossa pitkään niin olen sisäistänyt Raamatun opetusta niin että yritän selittää omin sanoin. Eikö se ole tarkoutus että asian ymmärtää, ei kopioi lauseita. Ja kun en ole armoitukseltani raamatunselittäjä, niin jätän sen tehtävän heille joille se on annettu. Tulee niin helposti väärin tulkintaa jos taitamaton alkaa väänellä ja kopioimaan Raamatusta kohtia asian vierestä toiseen. Ja siitä tulee sekasotkuinen väittely.
- Kettula, en halua kritisoida sinua, mutta Jumala on kuitenkin säätänyt seurakuntaelämän ja missä kaksi tai kolme kokoontuu yhdessä, siellä on Herra heidän keskellään. Tavallaan se on jo seurakunnan alku ja siemen. 90-luvulla kun alkoi evankeliumim työ Vienankarjalassa, alussa saattoi tulla uskoon yksi tai kaksi henkilöä kylässä. Heitä neuvottiin pitämään yhtä ja kokoontumaan lukemaan Sanaa, laulamaan opitut laulut. Kohta porukkaan tuli lisää tai kiinnostuneiita. Kylän asukkaat olivat etupäässä vanhuksia, enemmistö mummoja. Usein tapahtui niin että Jumala pelasti kyläpäällikön tai eläkkeellä olevan opettajan. Ei ollut aina edes sopivia veljiä ja tomerat tädit palvelivat. Tilanne pienillä maaseutupaikkakunnilla on meillä sama. Nuoria ei ole ja uskoontulleet muuttavat leivän perässä muualle. Vanhuksilla ei ole nettiä ja heille kokoontuminen yhteen on tärkeä. Ja ei Raamattu puhu teologisista tutkinnoista vaan apostolisenakin aikana Pyhä Henki antoi seurakuntaan palveluvirat ja tekijät., Ja mikäli olemme uskollisia Sanalle, niin ei se kyllä missään kannusta jättämään uskovien yhteisiä kokoontumisia äreyden, vanhuuden tai edes taitamattomuuden takia. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja yhteinen paikka kasvaa myös ihmisenä. Hyvä että uhraat Jumalan valtakunnan työhön. Kokoonnutaan niillä resursseilla, mitä on. Itsellänikin on kohteet saavuttamattomien kansojen työssä. Varsinkin nuorten uskovien tulisi miettiä Jumalan opetusta paikallisseurakunnasta ja envankeliumin eteenpäin viemisestä. Nykyään on vallalla periaate, mitä itse saan ensin. Jos ei itselle saa mitään, ei haluta palvella muita. Jospa se tehtävä on Jumalalta, että käyn yhteisissä tilaisuuksissa toisia varten, jakamassa ja palvelemassa. Vahuksista tulee kantaa huolta niin kuon isistä ja äiteistämme. Tehtävä voi olla käytännöllinen, ei vain puhujakorokkeella. Missä kohti Raamattu antaa luvan, kun toiminta paikkakunnalla kutistuu ja tekniikka menee eteenpäin - jääkää älylaitteiden seuraan. Eikös sitä uskollisemmin tulisi pitää vaarin oman seurakunnan elinvoimasta. Sanokaa, Sanan opettajat, missä kohti olen väärässä. Salopuu
- https://youtu.be/8cLGX7LjpFo?t=3 Kyllä oli jämäkkää asiaa!
- ämä kanava Youtubessa kannattaa tilata
Cirrata567. Paljon hyviä hengellisiä videoita Ei titenkään kaikki ole katsomisen arvoista, mutta paljon hyvää opetusta. - Niitä odattavat ateistitkin. Sanovat etteivät usko ennenkuin näkevät. Jos usko on vain pelkkää teoriaa ja jos ei koskaan koe Jumalan apua ja toimintaa arjessa, niin on todella vahva usko. Ihmeet ja merkit seuraa niitä jotka usovat tai toisaalta autuaat ne jotka eivät näe mutta uskovat, sanoo Raamattu
- Juuri tuota minä käsitän Herran päivällä!
- Eikös Herran päivä viittaa myös tuomionylösnousemukseen. En ole katsonut videota.
- Noin kymmenen vuotta sitten pari venäläistä uskovaa ystävää sai houkuteltua minut venäjänkieliseen kuoroon. Alussa koin että oli kivaa ja varsinkin suomenkielisissä lauluissa oli minun osuus kantava. Sitten laulujen sisältö alkoi muuttua kyseenalaiseksi ja ryhmän ateistijäsenet alkoivat vaatimaan että he eivät laula ja ole edes paikalla kun hengellisiä lauluja harjoitellaan. Sanoin kuoronjohtajalle että teen sovitut keikat mutta joulutauolta jään pois. Arvasi lähtöni syyn ja sanoi että muutetaan ohjelmistoa ja otetaan enemmän kristillisiä lauluja ja runoja. Runojakin Runojakin lausuttiin väliin. Myös ne kaksi ystävää jäi pois heti päätökseni jälkeen. Ihminen sotkeutuu välistä!