- Kyllä, juuri se on yksi syy mikä aiheuttaa itsessänikin lamaantumista. Viimeisten 8 vuoden aikana en tunne juurikaan saavani arvostusta millään tasolla. Ja kaikki tämä tietenkin siksi että en kykene tavalliseen rentoon rupatteluun ihmisten kanssa. Ihmisethän tietenkin yrittää olla aluksi mukavia mutta ajan mittaan he hoksaavat että tämä kaveri on oudon hiljainen, ja silloin heidän suupielet ikäänkuin taipuvat alaspäin. Ulkonäköäni en häpeä vaan päinvastoin, olen siitä ollut miehenä varsin ylpeä. Eli jos joku lausuu kliseitä että ulkonäöllä menestytään elämässä niin saanen olla elävä todiste siitä ettei näin ole.
Koen itse olevani vähän sellainen että tarvitsen uusiin asioihin tarkat ohjeet miten homma hoituu eli en pahastu opastuksesta. Toki sellaisissa tapauksissa joissa luulee itse osaavansa jonkun asian jota on tehnyt jo pitkään ja toinen tulee sörkkimään niin voi olla vähän kettuuntunut fiilis.
Niin, koti on se minne ei ympäristön odotukset yllä. Saa olla kaikessa rauhassa omillaan omalla tavallaan. Koneella se aika palaa täälläpäin kun ei sitä yksin jaksa mitään muutakaan tehdä. Olis tietty hienoa jos löytys samanlaisia ihmisiä joiden kanssa vois keksiä jotain ja olla oma itsensä niin ettei toinen kiusaantuis siitä. Sosiaalinen kehitys kun ei tapahdu yksin, ei se pelkän positiivisuuden voimalla onnistu. Siihen tarvitaan se toinen osapuoli. - Niin että yksinäiset eivät vaan saisi niitä kontakteja ja pysyisivät yksinäisinä? Fiksua.
- Tässä 21-vuotias pitkään yksinäisyydestä kärsinyt mies. Lueskellessani pystyn täysin samaistumaan kyseisiin olotiloihin ja ongelmiin. Yläasteelta asti olen viettänyt vapaa-aikani yksin, tietysti koneen äärellä koska siitä sai pientä helpotusta huomattuani että kukaan ei koskaan lähetynyt minua sen erityisemmin enkä itse siihen ujona pystynyt. Tuntuu että nuoruus on mennyt täysin hukkaan ja sosiaaliset taidot aivan pirstaleina. Työpaikalla ei tunnu kuuluvansa joukkoon kun ei juurikaan osaa rupetella muiden kanssa, paitsi silloin jos joku sattuu jotain kysymään. Ihmissuhteita en osaa pitää yllä, ja olenkin jo luopunut toivosta yrittää muodostaa sitä ihan jonkun ns. tavallisen, normaalin elämän eläneen kanssa. Jos täältä löytyis samahenkistä seuraa jotka ymmärtää niin olis hienoa jakaa näitä kokemuksia. Saa laittaa viestiä.