- Niin, viimeksi Ruotsi kiusasi vuonna 1905 - siis Norjaa.
Toki järki lopulta voitti, ja kaikessa vastaanhangoittelevat norjalaiset saivat itsenäisyytensä.
Ja toki 1918 Ruotsi käväisi Oolannissa ja yritti vielä Kansainliitoltakin sitä hankkia.
Vaikka Suomi nuijittiin oikeaksi omistajaksi, aiheutui riidata tunnetusti iso riesa.
Nimittäin tällöin luotiin Ahneidenmaa, verojenkiertäjä, suomenkielisten syrjijä jne. - Sopiihan sitä ruotsalaiseksi kutsua, kun muistaa että ruotsalaisuus oli suurelta osin myös suomalaisten ponnistuksilla rakennettua. Ruotsalaisuuteen ei paria loppuvuosisataa lukuunottamatta kuulunut Skoonea eikä Gotlantia ja vain niukin naukin siihen saattoi lukea Pohjois-Ruotsin.
Se että Ruotsin valtio syntyi Svean, eikä sitä kehittyneemmän ja laajemman Götan johdolla seuraa lähinnä siitä, että alueeltaan ja resursseiltaan vaatimaton Svea sai vahvistuksekseen (eteläisen) Suomen.
Siinä vaiheessa eivät esimerkiksi Upplanti ja Norrlanti olleet Svean hallinnassa kuin joskus osittain. Upplanti kapinoi vielä vuosisatoja jälkeenkin päin.
Ilman Suomea olisi Tanska todennäköisesti niellyt lopullisesti Ruotsin.
Ruotsin suurvalta-aikaa ei olisi missään tapauksessa tullut ilman Suomen antamaa lisävoimaa ja suomalaissoturien uhrauksia.
Mitä tulee uskontoon, se oli katolinen. Katolisuus tuotiin liki sellaisenaan Roomasta, Rooman edustajien toimesta. Ruotsalaiset olivat lähinnä apulaisina.
Kustaa Vaasan myötä tuli luterilaisuus, pääosin suoraan syntysijoiltaan. Ruotsin rooli oli viedä kruunun takavarikoimat kirkon kalleudet Ruotsiin ja että suomalaissotilaita kuoli määrättömästi 30-vuotisen sodan "uskontaisteluissa" Saksan ja Puolan suunnalla.
Mitä tulee sivistykseen, se oli Suomessa lähinnä suomalaisten omaa sivistystä. Ruotsalaistamista varten Suomeen lähetetyt ja muut ummikkoruotsalaiset lähinnä häiritsivät Suomen sivistyksen kehittymistä vihassa suomenkieltä kohtaan.
Kuvaavasti Aarne Anttila arvostetussa tutkimuksessaan Elias Lönnrot - elämä ja toiminta (SKS, 2.p. 1985) toteaa, että kirjakielemme oli 1809 miltei samalla asteella kuin Agrikoan kuollessa 1557. Syrjintää jatkoi svekomaaninen senaattimme ja muu hallintomme vielä autonomian alkuvuosikymmeninä.
Toki yhteiskuntamallimme oli ruotsalainen kun kerran olimme ruotsalaisia. Mitenkään ainutlaatuinen se ei ollut. Samantapaista oli mm. Tanska-Norjassa. Britanniassa oli jo selkeästi kehittyneempää. Itsenäisessä Gotlannissakin oli kehittyneempi ja samalla rauhanomainen yhteiskunta ennen kuin Ruotsi alisti sen hallintaansa 1679.
Tämä oli se pohja, jolta Ruotsin rutiköyhäksi ja vähäväkiseksi imemä Suomi joutui ponnistamaan 1809, ja sai siihen mahdollisuuden Aleksanteri I:ltä. - Valtalain kumoaminen oli siinä suhteessa laiton, että lain kumoamista Väliaikaiselle hallitukselle esitti Ministerivaltiosihteeri, vastoin Eduskunnan asiasta tekemää päätöstä ja häviölle joutuneiden edustajien Pietarissa tapahtuneen vehkeilyn seurauksena.
Valtalain kumoutumisesta johtuen olivat useat seuraavat Väliaikaisen hallituksen, Eduskunnan ja Senaatin päätökset sinänsä laillisia.
Itsenäistymisjulistuksissa lähes aina otetaan valta ja lakien vastaisuudet paikataan muuttamalla lakeja jälkikäteen ja hankkimalla deJure -tunnustukset tälle ulkovaltioilta.
Porvaripuolen seuraavat varsinaiset laittomuudet/hölmöydet tulivat vasta 1918 siten, että vaikka Eduskunta oli julistanut Suomen tasavallaksi, hallitus kehnoa harkintaa osoittaen ryhtyi myymään Suomea kunigaskunnaksi ns. Tynkäeduskunnan ja hillittömän painostuksen voimalla. Pahimpia syypäitä olivat Svinhufvud, Paasikivi ja Ingman.
Läpikäyty kapina/sisällissota/vapaussota ei ollut hyväksyttävä perustelu tällaiselle.
Uudet eduskuntavaalit olisi pitänyt järjestää, mitä mm. USA, Ranska ja Britannia vaativat.
Saksan kaatuminen pelasti lopulta, mutta ajautuminen lähes banaanivaltioksi katkaisi ulkomaisen avun ja johti osittaiseen nälänhätään 1918-1919. - Toiveeni juoksuhaudoista nousemisesta ei toteutunut "alaspunakaarti" -kommentoijan osalta.
Nikolai teki suunnitelmallisesti Suomen autonomian kavennuksia ja taipui Venäjän kiihkokansallisten ortodoksi- sotilas- ja hallintoedustajien toimiin Suomen alueella.
Joutuessaan liriin 1905/06, hän joutui perääntymään, laittomuudet peruttiin ja saatiin mm. Eduskunta. Mutta heti kun Nikolai oli uudelleen vahvoilla 1907/08, alkoi sama uudelleen.
Eivät Ruotsinvallan aikaiset lait tätä vastaan isosti suojanneet
Keisarikunnan kaatumista saamme kiittää Väliaikainen hallituksesta, joka lopetti nämä laittomuudet SOTA-AHDINGON PAKOTTAMANA.
Jos ahdinko olisi aikanaan väistynyt, sama Suomen ahdistelu olisi palannut vielä vakavampana. Enää ei olisi ollut suoraa, Venäjän hallinnon ohittanutta tietä esitellä Suomen asiat suoraan YKSIN Keisarille.
Taitavat ministerivaltiosihteerit, kuten esimerkiksi G.M. Armfelt, H. Rehbinder, A. Armfelt, C. vonDaehn ja A. Langhoff olivat taitavia, sinnikkäitä ja hyvin vaikutusvaltaisia perustellessaan Keisarille suomalaisia esityksiä sekä usein myös estäessään tai jarruttaessaan Venäjän Suomeenkin ulottuneiden ja sitä uhanneiden esitysten toteuttamista Suomessa.
Venäjän hallinto (hallitus, kansalliskokous) tuli nyt ensimmäistä kertaa kaikkin Suomen omien lakien ja Suomeen suoraan vaikuttavien Venäjän lakien vahvistajaksi. Se tapahtuisi ilman Venäjästä erillistä, yksinomaan Suomen miehen, Ministerivaltiosihteerin tekemää esittelyä lopulliselle päättäjälle. Esittelyissä tukeuduttiin toistuvasti mm. Suomen ns. perustuslakeihin, eikä sekasortoista Venäjää tarvinnut pitää esikuvana.
Tämän muutoksen vuoksi Valtalaki oli välttämätön. Kun sen vahvistaminen vehkeilemällä estyi, oli hullun tuuria Suomelle että Venäjä kohta kaatui bolsevikkikumoukseen.
Kuolemanvakavaa oli kuitenkin suomalaisten jakautuminen kahtia kriittisenä aikana.
Sopisi "alaspunakaarti"-taisteluhautalaiselle lukea asioista, palata vasta luettuaan.
Todettakoon että Eduskunnan porvariedustajista itsenäisyyttä pitkäjänteisesti ajanutta ryhmää kutsuttiin "Uuden Päivän" ryhmäksi. Uusi Päivä oli heidän äänenkannattajansa. - Hallinto tapahtui Suuriruhtinaan kautta. Suuriruhtinas, ollessaan myös Venäjän keisari, otti tietysti huomioon Venäjän intressit aina kun niitä oli. Suuriruhtinaina nämä kuitenkin pitivät lähtökohtana Suomea koskevissa asioissa Suomen tarpeita.
Niinpä esimerkiksi päätti A I palauttaa Vanhan Suomen Suomen osaksi ja AII antaa Suomelle oman rahan, säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät jne.
Venäjän hallintoa Keisari-suuriruhtinaat eivät päästäneet sotkeutumaan näihin eikä muuhunkaan Suomen tarpeista lähteneeseen kehitykseen.
Ristiriita tässä asiassa on siis omaa kuvitteluasi.
Poikkeuksen muodosti useassa asiassa tietysti N II. Väliaikainen hallitus peruutti tämän sortotoimet, MUTTA otti samalla Venäjän hallitukselle (ja oletetusti aikanaan kokoontuvalle Venäjän kansalliskokoukselle) Keisari-suurruhtinaan valtaoikeudet.
Tosiasia oli, että Suomen autonomiaa eivät todellisuudessa suojanneet jotkut vanhentuneet ja epätäsmälliset Ruotsin lait. Sitä suojasi Keisari-suuriruhtinaiden hyvä tahto ja pyrkimys ristiriitojen välttämiseen suomalaisiin nähden.
Aikanaan uudelleen vahvistuvan Venäjän kansalliskokouksella tuskin olisi ollut tätä hyvää tahtoa, vaan entisenlaiset Finis Finlandie -ajatukset olisivat sinne jälleen palanneet.
Miksi kansalliskokous olisi tällöin suonut Suomelle enemmän vapauksia kuin vaikka Baltialle!
Väliaikainen hallitus oli päässyt kaikkien lakiesitysten vahvistajaksi/hylkääjäksi, Eduskunnan hajoittajaksi milloin tahansa jne. Se hävitti keskeisen osan Suomen autonomiasta ja jätti sen Venäjän armoille. Autonomian palauttaminen edellytti siksi Valtalakia.
Luepa se kirja Itsenäisyyslehti Uusi Päivä 1917-1918, niin uskot.
Kuten mainitsin, Väliaikaisen hallituksen oikeus- ja pääministeri Kerenski on itse selvittänyt, hän ei olisi kumonnut Valtalakia, jos suomalaiset olisivat olleet yksimielisiä. Hän itse on myös todennut ja se tiedetään muutakin kautta, että Väliaikaisella hallituksella ei oli ollut enää mahdollisuutta vastustaa Valtalakia, joka kuitenkin toteutti sen päävaatimukset, vallan ulko- ja sotilaspolitiikassa.
Väliaikaisella ei ollut halua hankkiuta ongelmiin Suomessa samalla kun sota oli muutenkin kriittisessä vaiheessa.
Valtalaki ei ollut itsenäisyysjulistus. Sen aika olisi tullut myöhemmin, ehkä juuri 12.1917 vaiheilla. - Todettakoon että Suomi oli juridisesti (kaikenlaisissa sitä koskeneissa päätöksissä) Suomen SUURIRUHTINASKUNTA jo 1500-luvulta lähtien.
Suomeen ei silloin kylläkään sisältynyt Pohjois-Suomea ja Ruotsin kehnoissa hyökkäyksissä Venäjää vastaan menetettiin Itä-Suomikin.
Lukuunottamatta lähinnä vain kenraalikuvernööri Brahen aikaa Ruotsi muutenkin vähät välitti Suomen ja suomalaisten oikeutetuista tarpeista ja osuudesta yhteiseen hyvään. Kenraalikuvernööritkin muulloin puuttuivat.
Vasta 1809 Venäjän Keisari-suuriruhtinaiden toimesta alettiin Suomea (sisältäen siihen palautetun Itä-Suomen sekä Pohjois-Suomen) hallita Suuriruhtinaskuntana.
Vasta siitä kehitys alkoi. - Mitä nimimerkki "laitonta" on edellä maininnut /kommentoinut, pitää oleellisesti paikkansa.
Ylipätään pitäisi vastakkaisten kantojen edustajien nousta jo juoksuhaudoistaan ja tarkastella maltillisemmin 1918 murhenäytelmään johtaneita vaiheita.
Eduskunta hyväksyi siis 18.7.17 SosDemien, Maalaisliiton ja porvarien aktivistiedustajien äänillä Valtalain. Lain tehtävä oli palauttaa Suomen autonomia.
Nimittäin lukuunottamatta Nikolai II:n yksittäisiä sortotoimia, EI Venäjän hallinto KOSKAAN OLLUT SAANUT HALLITA SUOMEA.
Koko hallinto oli tapahtunut Suuriruhtinaan kautta Venäjän hallinnon sivuuttaen. Tämä oli ollut suunnaton onni Suomelle ja pääselitys Suomen valtavaan edistymiseen sadan vuoden aikana.
Keisari-suuriruhtinaan kaatuminen aiheutti, että suuriruhtinaan paikalle Suomen hallitsijaksi tuli Venäjän väliaikainen hallitus (ja oletettavasti aikanaan kokoontuva kansalliskokous lakiasäätävänä elimenä).
Tämä oli valtava uhka Suomelle ja sen autonomian oleellinen supistus, jonka estämiseksi Valtalaki tarvittiin.
Jos syvällä juoksuhaudassa olevat asian kieltäjät eivät tätä muuten usko, lukekaa lakia kannattaneiden porvariaktivistien omat selvitys kirjasta "Itsenäisyyslehti Uusi Päivä 1917-1918" (Erkki Railo, 1944, 388s.). Sen pitäisi tehdä asia läpeensä selväksi.
Kun Eduskunta oli hyväksynyt Valtalain, se meni Ministerivaltiosihteeri Enckellin kautta muodollisesti Väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi. Tällöin kuitenkin häviölle Eduskunnassa jääneet porvarien enemmistö käytti ns. Pietarin tietä ja vehkeili Enckellin avulla Kerenskin kumoamaan Valtalain ja hajottamaan Eduskunnan.
Kerenski itse selvitti, että hän epäröi pitkään, ennenkuin suostui Enckellin ehdotukseen.
Hän on kertonut, että ei olisi kumoamista mitenkään tehnyt, jos suomalaiset olisivat olleet yksimielisiä, siis LOJAALEJA OMAN EDUSKUNTANSA PÄÄTÖKSELLE.
Kerenskillä ei enää silloisessa tilanteessa olisi ollut keinoja (ollessaan itsekin heikoilla) vastustaa yksimielistä Suomea.
Valtalakihan jätti Väliaikaiselle hallitukselle ulko- ja sotilasasiat. Muuta se ei tarvinnut.
Seuraus Valtalain kelvottomasta kaatamisesta oli, että sos.demit radikalisoituivat ja porvariston ja vasemmiston demokraattinen keskustelu ja kanssakäynti loppui.
Tämä johti marraskuun 1917 Suurlakon sekasortoon ja 1918 murhenäytelmään.
Virheisiin sortui KUMPIKIN osapuoli. Jatkuva juoksuhaudoissa pysyminen siis auta.
Porvarienemmistön vastenmielisys Eduskuntaa ja Valtalakia kohtaan johtui pelosta ja itsekkyydestä tapahtuvaa yhteiskunnallista murrosvaihetta kohtaan ja Eduskunnan vasemmistoenemmistöstä.
Luulen että 1918 sota olisi vältetty ja olisimme yhtenäisinä julistautuneet itsenäisiksi, jos Eduskunnan Valtalakipäätös olisi vahvistettu JA sen lisäksi hajoitettu Eduskunta uusia vaaleja varten.
Olihan tapahtunut niin mullistavia valtiollisia ja muita muutoksia, että uudet vaalit olisivat sinänsä olleet täysin välttämättömät. - Ni har kanske inte märkt, att de flesta SAKLIGA diskussioner om språkärenden har censurerats bort, normalt inom några minuter, nödvändigtvis även senare.
Det är densamma om diskussionen eller kommenten är på finska eller på svenska.
Faktiskt är det även farligare för censoren (=SFP) om en saklig komment är på svenska.
Censorens avsikt är att garantera att denna spalt är mestadels osaklig.
Därför lämnar hen de osakliga kommenterna kvar, liksom de flesta Peppu-Reinos (och motsvarande "fenno"-människors) kommenter. - Rooseveltin alkuperäismalli YK:sta jakoi maailman kahden ylivaltion, USAn ja Neuvostoliiton kesken. Näillä kahdella oli yksinomaiset valtuudet toimia poliiseina muille valtioille.
Muille valtioille ei siis annettu edes suvereniteettia.
Sitten persaukis-Churchill, kukkoilija-DeGaulle ja häviäjä-Tsian-Kai-Tsek vaativat päästä mukaan
Muodostettiin siksi näiden veto-, eli vesitysoikeuden omaavien maiden turvallisuusneuvosto.
Muut päästettiin osallistumaan vain suunsoittoon yleiskokouksissa,
Kansainliitossa puheenjohtajana toiminutta Suomea ei päästetty sinnekään, koska Kansainliitosta erotettu Neuvostoliitto esti sen. Kansainliitto unohdutettiin, rakennukset ovat kyllä tallella.
Jotta YK:n alkuvuosien surkuhupaisuus ei jäisi tähän, valittiin pääsihteeriksi norjalainen sosialisti-oikeusministeri Trygve Lie. Lie oli Komintenin palkkalistoilla ainakin 1920-luvulla ja saarnasi aseellista kommunistista vallankumousta julkisissa puheissaan 1930-luvullakin.
Ollessaan Norjan pakoonpötkijähallituksessa Lontoossa, Lie haukkui Suomea, joka puolusti itsenäisyyttään. - Asiat tärkeysjärjestyksesssä. Ruotsin AY-kekkuloita ei mitenkään haitannut NORDEAn Panamakekkulointi ja muut vastaavat kekkuloinnit.
Mutta Härregud, Pärkkele, turaanipankissa ei rahoja pidetä!! - Pohjoismaiden neuvoston tulee selvittää tapahtunut Suomen kansalaisille, siis:
- Ketkä ja mitä maita edustaneet äänestivät ehdotusta vastaan ja mitkä olivat perusteet.
- Ketkä ja mitä maita edustaneet äänestivät ehdotuksen puolesta ja mitkä olivat perusteet.
Eduskunnan tulee erottaa Suomen nimissä toiminut ahvenanmaalainen edustaja.
Erottamisaloitteen tulee tehdä RKP, koska RKP:n juonittelulla kyseinen rasisti valittiin edustamaan Suomea neuvostossa - Niinkuin sanoin, svekomaanien puuhat uudelleenliittämiseksi Ruotsiin (1830-) olivat lapsellisia ja epärealistisia. Suomen itsenäistymistä svekomaanit eivät vähääkään ajaneet. Ruotsin uhka liittyä mm. britteihin Suomeen hyökkäämiseksi oli todellinen Krimin sodan aikana.
Suomi oli kuitenkin luotettava ja harkitseva tällöin ja Puolan kapinan aikana (ja yliopiston svekohulinoijat laitettiin ruotuun).
Luotettavuudesta palkittiin mm. valtiopäivien palauttamisella ja perusoikeuksien antamisella suomen kielelle.
Ruotsin- ja suomenkielisestä eliitistä vain vähäinen osa oli itsenäisyysliikkeessä 1905 jälkeenkään. Etenkin 1908 jälkeen säännölliseksi tavaksi tuli käyttää Pietarin tietä, eli
suoraa yhteyttä Pietariin ja vaikuttamista puolisuomalaisen sapelisenaatin kautta Eduskunnan sivuuttamiseksi.
Eduskunnan hajotti Väliaikainen hallitus ministerivaltiosihteeri Enckellin esityksestä, joka tukeutui Valtalaki-äänestyksessä hävinneiden edustajien/puolueiden vaatimuksiin.
Nykytutkimus osoittaa, että Väliaikaisella hallituksella ei enää tällöin ollut keinoja estää yksimielistä Suomea tässä asiassa.
Kerenski epäröi siksi pitkään antaako hajotuskäskyn vai ei, eikä olisi sitä antanut jos kaikki puolueemme olisivat kunnioittaneet Eduskunnan päätöstä.
Väliaikaiselle hallitukselle tärkeätä oli säilyttää itsellään ulko- ja puolustusasiat, ja Valtalaki olisi säilyttänyt ne sillä
Eduskunnan hajotus johti asioista sopimisen hiipumiseen ja 1918 murhenäytelmään.
Lenin ja Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen koska sillä ei ollut vaihtoehtoja Brest-Litowskin ja Leninin kansallisuuspropagandan uskottavuuden vuoksi..
Neuvosto-Venäjä sekaantui Vapaussotaan vain suppeasti, lähinnä asetoimituksin.
Kansalle joka oli jakautunut niinkuin oli, tuli aseita tuli Venäjältä, Saksasta, Ruotsista jne.
Suomalaiset munivat siis itse itsenäistymisensä hajottamalla maansa.
Kapina oli tietysti rikollinen (ja johtajat pääsivät pakoon,niinkuin aina).
Hjelt, Svinhufvud ja kumppanit munivat yhtä raskaasti. Heidät ja meidät pelasti Saksan romahdus.
Suurin syyllinen oli omia etujaan itsekkäästi muiden kustannuksella ajanut talouselämän ja politiikan eliitti. - 1830-luvulta alkaen ja Oolannin sodan ajoista lähtien voimistuen oli uhka Ruotsin sekä kotimaisten ja Ruotsiin siirtyneiden svekomaaniemme puuhista Keisarille vakava asia. Svekomaanien pääosin lapselliset puuhat eivät kuitenkaan tähdänneet Suomen itsenäistymiseen, vaan Suomen uudelleenliittämiseen Ruotsiin.
Itsenäisyysajatukset ja vähitellen -suunnitelmatkin heräsivät vasta 1900-luvun ensi vuosina. Niihin kytkeytyi kourallinen aktivisteja (ruotsin- ja suomenkielistä eliittiä) ja työväenliike.
Suurlakko 1905 ja sen aikainen itsenäisyyskeskustelu, säätyvaltiopäivien kumoutuminen Eduskunnan tieltä sekä autonomialoukkausten peruutus oli erityisesti työväenliikkeen ansiota.
Samaiset, kourallinen aktivisteja ja työväenliike toimi himmennetyin lyhdyin itsenäisyyden puolesta 1908-1917. Tällöin erityisesti ruotsinkielinen eliitti käytti innokkaasti Pietarin tietä omien etujensa hyväksi ja estämään yhteiskunnallisen kehityksen.
Sodan alettua 1914 oli tämä eliittimme vihamielinen itsenäisyyspuheille ja -aikeille ja esimerkiksi jääkäriliikkeelle.
Kesällä 1917 samainen kourallinen aktivisteja sekä sosiaalidemokraatit ja Maalaisliitto saivat Eduskunnan hyväksymään ns. Valtalain, joka merkitsi itsenäisyyttä lukuunottamatta ulko- ja sotilaspolitiikkaa.
Erityisesti ruotsinkielinen eliittimme sai Pietarin tietä käyttäen hajotettua Eduskunnan ja estettyä neuvottelut Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa Valtalain vahvistamisesta.
Itsenäisyyshalu muodostui muillekin kuin sosialidemokraateille, Maalaisliitolle ja kouralliselle aktivisteja vasta 11.1917 kun bolsevikit olivat ottaneet vallan Venäjällä.
Silloin suomalaiset eivät valitettavasti enää kyenneet sopimaan asioista keskenään, vaan ajautuivat kohti 1918 murhenäytelmää. - Miten Suomi olisi voinut läpikulun kieltää kun Ruotsikaan ei pystynyt sitä kieltämään.
Ruotsi salli saksalaisten kuljetukset jo ennen Suomea.
Sota olisi tullut Suomeen varmasti viimeistään silloin, kun Saksa ja Neuvostoliitto olisivat aloittaneet keskinäisen maaottelunsa.
Suomi olisi kuitenkin ollut tällöin heikossa asemassa Saksaan nähden, koska Talvisodan synnyttämä Saksan kunnioitus ja Suomen oma sota- ja neuvottelutaito olisi ollut puutteessa. - Avaaja,+kertakaikkinen+typerys+siis+väittää+että+Suomi+olisi+voinut+välttää+tuhoisan+kahden+rintaman+sodan+(Saksa+yhtäältä,+Neuvostoliitto+toisaalta)+ilman+yhteistoimintaa+Saksan+kanssa.
- Jälleen sensori poisti sanomani siitä, että sensori poistaa myös ruotsinkielisten ja ruotsinkieliset sanomat, jos ne ovat asiallisia.
Sensori haluaa nimenomaan luoda kuvan, että tälle palstalle ei tule asiallisia sanomia. - Sotatoimia Neuvostoliitto ja Suomi eivät tehneet, ennenkuin Neuvostoliitto hallituksensa päätöksellä 24.6.41 aloitti 25.6.41 sodan Suomea vastaan.
Barbarossan alettua erityisesti Neuvostoliitto, mutta myös Suomi teki joitakin naapurinsa suvereniteetin loukkauksia. Nämä on käsitelty perusteellisesti sekä täällä, että Jokipiin tutkimuksessa Jatkosodan synty (Otava 1987, 748 s.), että muissakin lähteissä, enkä niitä siksi tässä jälleen kerran uudelleen kirjaa. Pitää jo "älä-intä" -inttäjänkin uskoa.
Mitä tulee "älä-intä" -inttäjän kahteen perättömään väitteeseen Suomen muka toimista Jatkosodan alla, mm. Jokipii on luonnollisesti nekin käsitellyt ja aiheettomiksi todennut:
LENTÄMISET: Suomella oli yhteistoimintaa Saksan kanssa Jatkosodan edellä, mutta se tapahtui täysin Suomen suvereniteetissä ja Suomen rajojen sisäpuolella.
Saksa NOUDATTI TÄYSIN Suomen sille antamaa käskyä, että ei saa loukata liittolaisensa Neuvostoliiton rajaa, mikäli Suomi ei ole JO joutunut Neuvostoliiton hyökkäyssodan kohteeksi.
Suomi EI JÄRJESTELLYT MITÄÄN SAKSAN LENTOJA Neuvostoliittoon ennen sotaa.
Saksan pommituslento 22.6.41 Kronstadtiin ja Laatokan kanavalle tapahtui Saksan lentokentiltä Itä-Preussista.
SUOMELLA EI OLLUT TEKEMISTÄ kyseisten lentojen kanssa, eikä se ollut niistä etukäteen tietoinen. Se että lennoilta palanneet koneet tankattiin paluulennolle ITÄ-Preussiin, oli ei-toivottavaa, mutta Suomella ei ollut siitäkään asiasta etukäteistietoa.
Suomi sai välirauhan aikana polttonesteet yksinomaan Saksasta, koska oli mm Norjan ja Brittien tyrimisien seurauksena täysin suljettu vapailta yhteyksiltä.
MIINOITUKSET: Miinoituksia teki sodan alla massiivisesti Saksa Suomenlahden suun kansainväliselle merialueelle. Se oli luonnollista, koska Neuvostoliitto oli jo alunperin muodostanut Hangon liittolaistaan Saksaa uhkaavaksi tukikohdaksi.
SUOMI OLI KIELTÄNYT SAKSALTA miinoittamiset Suomenlahdella sodan alla, ja taaskin Saksa NOUDATTI TÄYSIN tätä kieltoa.
21.-24.6.41 erityisesti Neuvostoliitto, mutta myös Suomi teki yksittäisiä toimia, joita olisi selvitetty rajavaltuutettujen kesken, jos Neuvostoliitto ei olisi aloittanut sotaa 25.6.41.
Olennaista on, että teot eivät tapahtuneet Neuvostoliiton tai Suomen hallitusten tieten tai näiden toimesta, vaan ne olivat alemman sotilasjohdon hölmöilyä.
Sota alkoi vasta kun Neuvostoliiton HALLITUS päätti 24.6.41 sen aloittaa.
Kolme Suomen sukellusvenettä teki 22.6.41 miinoituksen Viron aluevesille lähelle paikkaa, jossa neuvostokone oli varhemmin ampunut Aeron vuorokoneen mereen, murhaten sen matkustajat ja miehistön ja anastaen diplomaattipostin.
Tarkoitus miinoituksella oli ilmeisesti hidastaa neuvostohyökkäystä Ahvenanmaalle.
Kun tätä hyökkäystä ei tullut, jäivät miinat havaitsematta sodan aikana.
Suomi itse paljasti asian sodan jälkeen.
Jokseenkin turha ja hölmö miinoitus siis sinänsä. Kyseessä ei ollut Neuvostoliiton aluevesi, koska Viron miehityksen laillisuutta ei mikään ulkovaltio ollut tunnustanut.
Viron tasavalta ei ole myöskään sitä moittinut. Eli se siitä.
"älä-intä" kuuluu typeryksiin, jotka eivät halua selvittää tosiasioita edes itselleen, mutta soittavat suutaan siitä huolimatta. - Mainitsemasi kaksi asiaa on käsitelty perusteellisesti sekä täällä, että Jokipiin tutkimuksessa, että muissakin lähteissä.
LENTÄMISET: Suomella oli yhteistoimintaa Saksan kanssa Jatkosodan edellä, mutta se oli tapahtui täysin Suomen suvereniteetissä ja Suomen rajojen sisäpuolella.
Saksa NOUDATTI TÄYSIN Suomen sille antamaa käskyä, että se ei saa loukata liittolaisensa Neuvostoliiton rajaa, mikäli Suomi ei ole JO joutunut Neuvostoliiton hyökkäyssodan kohteeksi.
Suomi EI JÄRJESTELLYT MITÄÄN SAKSAN LENTOJA Neuvostoliittoon ennen sotaa.
Saksan pommituslento 22.6.41 Kronstadtiin ja Laatokan kanavalle tapahtui Saksan lentokentiltä Itä-Preussista.
SUOMELLA EI OLLUT TEKEMISTÄ kyseisten lentojen kanssa, eikä se ollut niistä etukäteen tietoinen. Se että lennoilta palanneet koneet tankattiin paluulennolle ITÄ-Preussiin, oli ei-toivottavaa, mutta Suomella ei ollut siitäkään asiasta etukäteistietoa.
Suomi sai välirauhan aikana polttonesteet yksinomaan Saksasta, koska oli mm Norjan ja Brittien tyrimisien seurauksena täysin suljettu vapailta yhteyksiltä.
MIINOITUKSET: Miinoituksia teki sodan alla massiivisesti Saksa Suomenlahden suun kansainväliselle merialueelle. Se oli luonnollista, koska Neuvostoliitto oli jo alunperin muodostanut Hangon liittolaistaan Saksaa uhkaavaksi tukikohdaksi.
SUOMI OLI KIELTÄNYT SAKSALTA miinoittamiset Suomenlahdella sodan alla, ja taaskin Saksa NOUDATTI TÄYSIN tätä kieltoa.
21.-24.6.41 erityisesti Neuvostoliitto, mutta myös Suomi teki yksittäisiä toimia, joita olisi selvitetty rajavaltuutettujen kesken, jos Neuvostoliitto ei olisi aloittanut sotaa 25.6.41.
Olennaista on, että teot eivät tapahtuneet Neuvostoliiton tai Suomen hallitusten tieten tai näiden toimesta, vaan ne olivat alemman sotilasjohdon hölmöilyä.
Sota alkoi vasta kun Neuvostoliiton HALLITUS päätti 24.6.41 sen aloittaa.
Kolme Suomen sukellusvenettä teki 22.6.41 miinoituksen Viron aluevesille lähelle paikkaa, jossa neuvostokone oli varhemmin ampunut Aeron vuorokoneen mereen, murhaten sen matkustajat ja miehistön ja anastaen diplomaattipostin.
Tarkoitus miinoituksella oli ilmeisesti hidastaa neuvostohyökkäystä Ahvenanmaalle.
Kun tätä hyökkäystä ei tullut, jäivät miinat havaitsematta sodan aikana.
Suomi itse paljasti asian sodan jälkeen.
Jokseenkin turha ja hölmö miinoitus siis sinänsä. Kyseessä ei ollut Neuvostoliiton aluevesi, koska Viron miehityksen laillisuutta ei mikään ulkovaltio ollut tunnustanut.
Viron tasavalta ei ole myöskään sitä moittinut. Eli se siitä.
"Jotain_jäi_huomaamatta" kuuluu typeryksiin, jotka eivät halua selvittää tosiasioita edes itselleen, mutta soittavat suutaan siitä huolimatta. - Sotatoimet aloitti Neuvostoliitto sekä Talvi- että Jatkosotaan. Jatkosotaa edeltäneen ajan ja itse sodan aloituksen selvittää äärimmäisellä perusteellisuudella Maunu Jokipiin yksinomaan kiitosta saanut tutkimus: "Jatkosodan synty - Tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940-41 (Otava, 1987, 748 s.)
Jokipiinkin tutkimus osoittaa vakuuttavasti sen lisäksi että NEUVOSTOLIITTO ALOITTI JATKOSODAN noin 500 koneen hyökkäyksellä 25.6.41, oli myös syypää siihen johtaneisiin tapahtumiin. Asia on perusteellisesti ja toistuvasti osoitettu täälläkin, mutta aina ääliöitä (kuten bythewayn) riittää.
Mitä sotakorvauksiin tulee, syytön osapuoli Suomi joutui muiden kärsimyksiensä ja menetyksiensä jälkeen maksamaan jo Talvisodastakin sotakorvaukset hyökkääjä Neuvostoliitolle.
Koska Neuvostoliitto oli kelvottoman toimintansa vuoksi halveksittu, se ei uskaltanut kutsua Talvisodan sotakorvauksia sotakorvauksiksi.
Ne piilotettiin niin, että Suomi pakotettiin uudelleenpystyttämään menettämänsä alueen infrastruktuurin:
Luovuttamaan vähistä omistaan kunnostamansa veturit ja muun rautatiekaluston, tehtaiden koneistot jne. Ryssä vaati aluksi jopa evakkojen viemät saunankiukaat ja pesuammeet takaisin.
Jatkosodan sotakorvausten raskaudesta löytyy perusteellista kirjallisuutta.
Neuvostoliiton Saksan kumppanina aloittama maailmansota ja Neuvostoliiton ilman sodanjulistusta aloittama Talvi- ja Jatkosota merkitsi Suomelle noin 30 vuoden tappiota yhteiskunnan toiminnoille, suunnatonta kärsimystä ja pysyvän vahingon.
Stalinin kuoleminen kusilammikkoonsa ei tässä paljon riemastuta. - Aloittaja ei vaivaudu selvittämään edes itselleen asiaa, josta soittaa suutaan.
Aloitti väittämällä Suomen aloittaneen Jatkosodan.
Aatu aloitti Barbarossan 21.6.41, mutta NEUVOSTOLIITTO ALOITTI JATKOSODAN 25.6.41 noin 500 koneen ilmahyökkäyksillä noin 20 Suomen paikkakunnalle.
Ryssäntumpelot polttivat tällöin jopa Turun linnan - olikohan sekin siis vaarallinen tukikohta, josta oli tarkoitus hyökätä Neuvostoliittoon! Ehkä aloittaja-ääliö osaa kertoa?
Jatkosodan alkuvaiheet on täälläkin käyty perusteellisesti läpi muutaman kuukauden välein. Tosiasiat osoittavat syyllisyyden olevan Neuvostoliitolla, niin Talvi- kuin Jatkosotaan.
Joka liikahdus joka liittyy Jatkosodan alkuun on selostettu Mauno Jokipiin perusteellisessa ja kaikkien asiantuntijoiden kiittämässä tutkimuksessa "Jatkosodan synty - tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940-41 (Otava, 1987, 748 s.).
Valitettavasti tosiasioihin syventyminen ei "Achtung"-ääliöille eikä muille kasviksille käy.