Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7388

  1. Kiitos sinullekin, Ramoona. Samoin olen sinut kokenut, alusta saakka: sielun sisar, jota aina seuraan, jolta aina opin, luonnosta, kirjallisuudesta, elämänasenteesta...

    Tuo on hauska havainto, minkä itsekin tein joskus: vanhenevasta naisesta mies ei ymmärrä mitään..)) Siihen tarvitaan sisarseuraa. Onneksi useimmat miehet ovat kuitenkin opetettavissa...
    demeter1
  2. Iltapäivää ! Ilokseni huomasin Hil-lan viestin jo eilen, mutta virta oli minulla niin vähissä, etten saanut istuttua koneen ääreen edes pienen viestin ajaksi.
    Sitten on vielä niin, että jos on poissa palstalta vähänkin pitemmän aikaa, iskee jonkinasteinen vieraus päälle - ikäänkin oma tarina olisi jäänyt kesken eikä osaa sitoa langanpäitä yhteen..))

    Tulkitsen tämän niin, että kun en osaa mieltää itseäni minkäänlaiseksi sisällöntuottajaksi, vuorovaikutteinen kirjoittelu on minulle se, minkä tunnen omakseni eikä se välttämättä istu nykyiseen chattailyhenkiseen viestittelyyn. Siksi Hil-lan viesti tuntui nyt kutsulta tuttuun ilmapiiriin. Sitä oli ilmeisesti moni muukin kaipaillut.

    Paljon on terveyteen liittyviä harmeja ollut kirjoittajilla. Millainen lie liekon tilanne nyt ?'
    Itselläni on huomenna tämä kuuden viikon välein tehtävä seuranta kilpirauhasen tilasta, saa nähdä onko tärkein arvo lopulta saavuttanut viitearvon.
    Lääkäriähän en pääse näkemään, mutta eipä minulla juuri kysyttävääkään olisi.
    Kaikki on mennyt kuten sairauden oirekuvasta voi päätellä. Ikävintä on tietysti kognitiivisten taitojen heikkeneminen; hajamielisyys ja keskittymisvaikeudet, mutta kun nekin voidaan katsoa kuuluvan normaaliin ikääntymiseen, niin eipä sovi valittaa.

    Eniten iloa tuottava asia on kuitenkin on entisen näön palautuminen. Tiedä sitten liittyivätkö silmien ongelmat ollenkaan Basedowin tautiin vai oliko niiden syy jälkikaihi, jonka taitava silmälääkärini korjasi 20 minuutissa ! Ajatelkaas millaisia ihmeidentakijöitä meillä on keskuudessamme !
    Toinen ihmeidentekijä oli tietysti kirurgi joka teki lonkkaleikkaukseni ja palautti liikuntakykyni ennalleen. Häntäkin muistan kiitollisena - jos en ihan joka askeleella niin aika usein kuitenkin, etenkin kun tiedän, miten monella tämän ikäisillä liikkumisen vaikeudet ja niihin liittyvä kipuilu on arkipäivää.

    Tietysti itselläkin on jo kokemusta siitä, että "huomenna kaikki voi olla toisin".
    Siitäkin sain nyt muistuksen kun isoveljeni, 92 v, tilanne muuttui sittenkin yllättäen ja hän menehtyi toista viikkoa sitten. Armollinen, kaunis lähtö hänellä oli, siitäkin jäi vain kiitollinen mieli. Surua ja ikävää se ei tietenkään poista, ne kulkevat läheisten matkassa ehkä lopun ikää.
    Jouluisia viestejä on jo tullut, Anon 14.06 kuvaus omasta joulunvietostaan saattaa hyvinkin muistuttaa omaani. Kaikki on minulla kuitenkin vielä "vaiheessa", ennen muuta isomman tapaamisen, eli lasten ja lastenlasten, kutsuminen yhteiselle lounaalle joulupäivänä tai tapanina.
    Pari jouluruokaa on jo pakastimisessa mutta lisää tarvitaan. Olen kyllä varoittanut siitä, että ateria ei ole entisen veroinen. Käsien nivelrikko on jostakin syystä alkanut oireilemaan enemmän ja lanttulaatikonkin valmistaminen oli tuskallista. Kai jokin särkylääke voisi auttaa, mutta en ole tottunut niitä syömään ja käsittääkseni niidenkään apu ei ole takuuvarmaa.

    Nyt olen saanut mieluista seuraa pihamaalle. Sain hankittua kaksi umpinaista ruokinta-alustaa linnuille ja pikkumies laski, että aterioimassa oli parhaimmillaan 17 lintua yhtä aikaa ! Oravat norkoilevat myös apajille, eikä niitäkään voi pois häätää, vaikka jo kerran kaatoivat kannon päälle asetetun alustan tohkeissaan maahan !

    Lumen tulo on kyllä välillä painajaismaista minulle. Eilenkin lykkäsin/lapioin suojalunta toista tuntia että sain välttämättömät väylät vapaaksi lumesta. Ei puhettakaan että saisin kylätalkkarin avuksi pahimpina päivinä, meitä senioreja asustaa vieläkin täällä taajaman reunoilla omissa taloissaan ja kyllä lumityöt ovat monelle ylivoimaisia tehdä kun pihat ovat vielä verrattain isoja.
    Huomaan kyllä, että tässäkin iässä voi voimaantua ja selvitä haasteista sitkeällä yrittämisellä - tämän huomaan ennen muuta naapureistani jotka ylläpitävät kuntoaan myös erilaisten liikuntaharrastusten avulla.
    Sitähän en itse tee kovinkaan monipuolisesti, mutta ehkä riittävästi kuitenkin. Testasin itseni aamulla: piti nousta tuolilta ilman käsien apua 15 sekunnissa, viisi kertaa peräkkäin. Ei tehnyt heikkoakaan - tänään ainakaan...))

    Juttua tuli taas pidäkkeettömästi ! Se on meidän yksineläjien pahe ja olen yrittänyt ehdottaa, että se olisi myös meidän oikeus..))
    Ja kuten sanottu, lukupakkoa ei ole ja valinnanvaraakin riittää, tälläkin alustalla.

    Mukavaa päivää kaikille,
    demeter1
  3. Älä huoli Makriina. Jos vähän hirtehishuumoria kehiin: "Sokeiden maailmassa, yksisilmäinenkin on kuningas". Minähän olen tunnustanut kulkevani lainavaloilla (siteeraukset), joten aika tasoissa taidetaan olla ?..))

    Mutta ymmärsinkö nyt oikein, että operaatiosi (kaihileikkaus) kuitenkin lähenee ja kohta on parempaa odotettavissa ? Onnea matkaan.

    Tuollaisesta pikkujoulun vietosta en ole kuullutkaan. Voisi varmasti ottaa tavaksi, lapsiperheissä ainakin.
    demeter1