demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Aaltola on "toiseksi paras" minun listallani. Paras on Pekka Haavisto. Mutta molempi parempi. Ja vastahan kisa on alussa.
  2. Pääsin eilen metsään tarkistamaan sienitilannetta. "Minun metsäni", suonlaita, ei kai ole varsinaista sienimaastoa, mutta matkalta löysin kuitenkin yhden leppärouskun (jota en yksinään viitsinyt ryöpätä) ja muutaman voitatin. Voitatti on vähän ilkeä käsitellä:
    lakin pinta on ikävän niljakas ja roskainenkin se yleensä on. Tatti täytyy nylkeä..))

    Kotipihalla taas koivun punikkitatti antaa niin runsasta satoa, että alan jo väsyä siihen. Sienioppaassa kerrottiin, että se täytyy käsitellä huolellisesti - siis paistaa pannulla kunnolla, koska muuten se voi aiheuttaa vatsanväänteitä. En tiennytkään.
  3. Tarkoitin siis tietokonetta, Ano 9.17. Onneksi toinen kirjoittaja selvensi asiaa kännykän kohdalla. Tänään tilanne näyttäisi jo paremmalta, minulla ainakin.
  4. Huomentapäivää ! Tuohan olikin hyvä ilmaisu: "arvailuaamu"..))

    Tänään ei ehkä tarvinnut arvailla kun sadetta on taas luvattu koko päivälle. Oikeastaan helpotus kun kulunut viikko oli yhtä tapahtumista...

    Eilenkin olin taas liikkeellä aamusta alkaen. Kävin tapaamassa entistä vapaaehtoistyöporukkaani seurakunnassa - siis luterilaisessa..)) Sessio kesti neljä tuntia ja kun tulin kotiin, pää oli täynnä tarinoita..)) Kyllä seurustelu monen eri henkilön kanssa käy työstä, minulla ainakin.
    Vaikka itse puhun (nykyisin) paljon, niin tekevät muutkin..)) Jaetaan muistoja, pähkäillään nykyistä ja tulevaa - itse kunkin kohdalla - mukavaa ja virkistävää se tietysti on, vaikka voimat viekin..))

    Palautuminen tapaamisesta tapahtui kuitenkin yllättävän nopeasti ja kun sää oli vielä iltapäivällä poutainen päätin suunnata metsään. Siellä vierähti ne perinteiset pari tuntia ja sadekuuron sain niskaani taas. "Minkä kesä kastelee, sen se kuivaakin" - eikös se niin ollut ?

    Huomenna alkaakin sitten valmistautuminen sunnuntailounaaseen. 11 henkeä tulossa ja järjestelyjä riittää. Onneksi on luvattu poutasäätä. Keittolounasta ajattelen: linssi/punajuuri/kookoskeitto, porkkana/bataattikeitto (lasten suosikkeja), perinteinen kalakeitto ja mahdollisesti vielä suppilovahvero- tai tattikeitto...)) Vähän jännittää tuo mustikkapiirakan teko kun en ole aikoihin leiponut pullaa - ja pullataikinaanhan se mustikkapiirakka pitää tehdä..))
    Kuulostaapa aika rehvakkaalta, tämä työrupeamani esittely..)) Ikäänkuin olisin parempikin työmyyrä ja/tai osaaja... Eihän sitä jaksamista aina löydy, sekaan mahtuu päiviä, jolloin tekemisen into ja voimat ovat todella vähissä...
    Katsotaan miten käy tällä kertaa. Hyvää viikonloppua kaikille,
    demeter1
  5. Jossakin ketjussa valitettiin, että viestit eivät lähde liikkeelle. Niin kävi minullekin: hyrrä jäi pyörimään ja tuli kehotus yrittää uudelleen.
    Mulla viesti lähti liikkeelle kun olin painanut tuota "kiehkuraa": "päivätä avoin sivu".
    Siitä kun painoin niin teksti tuli framille heti.

    Osasinkohan selittää ? Ja esiintyykö ongelma vielä muillakin ?
  6. Heh, koivun punikkitatti on kyseessä..)) Taidan itse olla nykyisin "liikkuva äänestäjä", joten värin ei ole niin väliä..))
  7. Oikaisu edelliseen viestiini: punikkitatin lakki ei ole "punainen" vaan pikemminkin oranssi..)) Vai osaako joku määritellä värin tarkemmin ?
  8. Älähän nyt Ano, 19.01. Vähän ikävältä kuulostaa tuo uskomuksesi.
    Tuskin meidän ikäiset enää lähtevät plagioimaan ketään.
  9. Nämä kaatosateet täällä ovat kyllä nostaneet sienet "pintaan". Meidän pihalla on punikkitatteja enemmän kuin koskaan. Söpön näköisiä ovat kun nousevat lakit punaisena ja vahvajalkaisena. Tämä tattihan on sellainen, että se mustuu halkaistessa ja paistaessa, vähän saattaa tuntua limaiseltakin. Meinaan kyllä poimia. Ehkä pakastan tai kuivaan kuivurilla...
    Uskon kyllä, että muitakin sieniä ilmestyy, en vain vielä ole päässyt metsään tarkistamaan - sadetta kun on tullut välillä solkenaan....
  10. Iltapäivää ! Minulla oli tänään silmälääkärissäkäynti, maanantaina oli siihen liittyvä kuvaus.
    Sadekuuroja oli luvattu koko päivälle ja niinpä sain vettä niskaani mennen tullen.
    Maanantain reissu oli niin uuvuttava, että oikein pelkäsin miten nyt käy: tuleeko bussi, ehdinko jatkoyhteyteen junalle, pysynkö pystyssä liukkailla mukulakivikaduilla..))
    Kaikkea tätä vanha joutuu pohtimaan etukäteen, vaikka järki sanoo, etteihän tuo nyt kummoinen matka ole, vaikka siinä aikaa palaakin.

    Silmälääkäri oli sama, joka leikkasi minulta kaihin molemmista silmistä kolme vuotta sitten, tämä oli tavallaan kaihin jälkitarkastus. Leppoisa ja todella pätevä nuorimies, meriittejä vaikka miten. Hyvät tiedot oli tallentanut, kun tiesi kysyä, miten veljen glaukooma, onko pysynyt kurissa. Tipoilla on pärjännyt.

    Oma silmänpaineeni laski kymmenellä pykälällä kaihileikkauksen jälkeen ja on pysynyt suositelluissa rajoissa. Silmänpohjissakaan ei ollut huomautettavaa, joten terveen paperit sieltä sain. Hintaa käynnille (yksityinen lääkäriasema) tuli tietysti lähes 300 euroa. Kaikella on hintansa..))

    Onpa kiva taas kun on tämä tuttu paikka, nojatuoli, mihin voi istahtaa ja tavata tuttuja.
    Ja tietysti myös vähemmän tuttuja. Muiden kuvauksista voi aina löytää sellaista, mihin voi samaistua, mikä herättää muistoja ja mistä voi saa itselleen innoitusta.

    SkillaN on todella ahkera ! Jaksaa säilöä ja varustautua. Minulla on toistaiseksi vain mustikat kerättynä, sieniä näyttää olevan tuolla pihamaalla taas entiseen malliin: punikkitatti puskee oman oranssin lakkinsa melkein sepelin altakin. Se ei ole tattien parhaimmistoa, mutta ajattelin kyllä poimia sitä ja käyttää vaikka lämpimien voileipien aineosana.
    Kun olin päiväsaikaan liikkeellä, junassa oli lähes yksinomaan tummaa väkeä. Kun tuo rasismikeskustelu velloo nyt kiivaana, kiinnitin heihin erityishuomiota: välittömiä, iloisia ja kohteliaita olivat ne, joiden kanssa jouduin ohimennen tekemisiin: eivät he pelokkailta vaikuttaneet, enkä minäkään... )) "Tääll´on toki tilaa kaikille..)) runoili Eino Leino...

    Sadetta luvassa huomiseksikin. Jos minulta kysyttäisiin niin sanoisin, että jo riittää.
    Pihakukat ovat kärsineet kaatosateista: miljoonakello, joka yleensä kukkii runsaasti koko kesän, näyttää jo vähän rupsahtaneen, kuten pelargoniatkin. Tienvarsilla kyllä pietarytti kukkii säihkyvän keltaisena. Täällä ainakin...
    demeter1
  11. Tervetuloa minunkin puolesta ! Olipa mukava yllätys. Ihan piristyin kun väsytin itseni kaupunkireissulla.

    Silmätutkimus kesti 10 minuuttia, koko reissu viisi tuntia, kävely, juna, kävely, bussi. Tällaista on täällä, pääkaupaupunkiseudulla...))

    Miten meni sinun kesäsi, SkillaN ? Nuori perhe oli Varkaudessa viikon ja kertoi, että yhtenä päivänä, olisiko ollut perjantai ? - satoi kaatamalla koko päivän.
    Sadekuuroja on tullut täälläkin tämän tästä, jopa niin, että muutama punikkitatti on noussut kotipihallalle. Sienistä olikin täällä juttua.

    Tosi kiva, että tulit takaisin. Toivotaan että nojatuoli keinahtelee nyt entiseen malliin. Muistelen, että sivuliike rauhoittaa (kehdon tapaan), eteen/taakse-liike taas aktivoi ! Molempi parempi...
    demeter1
  12. Enhän minä tuota kirjoittanut vaan siteerasin somalikulttuurin tuntijaa ja hänen huoltaan heidän palveluidensa saatavuusongelmasta, Ano 10.34.

    Viestintuojahan tässä ammuttiin aika ikävin sanakäänteihin, vaikka kukaan ei tainnut edes artikkelia lukea, ainakaan vastauksista päätellen. "Ihmisvihaaja rasistin aloitus, mieleltään ahdistunut psyykkisesti sairas, melkein syytakeeton". Että silleen.
  13. No voi hyvä tavaton ! Luin artikkelin mielenkiinnolla. Minusta se oli lähinnä informatiivinen. Asenteellisuutta en siinä nähnyt (tosin en etsinytkään).
    Pääpointti oli mielestäni tämä:

    "Mielenterveysongelmien ja niihin liittyvien palveluiden yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota mielenterveyteen liittyviin kulttuurisiin käsityksiin ja merkityksenantoon, joilla on suuri vaikutus siihen, millaisiin hoitoihin potilaat ja heidän omaisensa hakeutuvat ja keihin he hoitajina luottavat."

    Ei kai kenellekään voi tulla yllätyksenä se, että toisesta kulttuurista, köyhyyden ja epävakaiden olojen keskeltä tulleilla voi olla jonkinasteisia mielenterveysongelmia, eikä niitä osata hoitaa ilman heidän kulttuurinsa tuntemista.
  14. Myös vaalea orakas on valkoinen..)) Sen tunnistaa hyvin lakin alla olevista piikeistä, oraista. Hyvä ruokasieni kuten lampaankääpäkin. En ole sitäkään vähään aikaan metsässä nähnyt.
  15. Kiitos vinkistä, Ano 17.25. Viimeksi minäkin sain marjastaessa kylkeni kipeäksi, mutta se meni kyllä itsestään ohi.
    Tuttu, jolla on nivelrikkoa vähän joka puolella kroppaa, käyttää piikkimattoa nukkuessakin kun ei tykkää syödä kipulääkkeitä.
  16. Kerran olen minäkin eksynyt metsässä. Tai eksynyt ja eksynyt. Tiesin kyllä reitin, mitä kautta pääsisin kotiin, mutta oikotie oli hukassa.
    Vaikka en oikein erota vasenta ja oikeaa - johtuneeko siitä, että olen molempikätinen -
    isommassa kuvassa suuntavaistoni ei yleensä petä.

    Olen miettinyt monesti tuota, että jollekin meistä metsä on uhkaava paikka, toiset taas kokevat sen turvallisena.
  17. Tuttuja nimimerkkejä minäkin aina haeskelen Neeasa, kai se "silmä "on sellainen, että tuttuutta hakee, vaikka ei pane pahakseen muutakaan (sovinnollista) seuraa.
    Vähän eksyksissä kuitenkin on, kun nojatuolia ei enää ole. Ei oikein tiedä minne kirjoittaisi..))

    Minunkin jälkikasvu aloittaa normaalin rutiininsa kun lomat loppuvat ja lapsenlapset alkavat koulutyönsä, nuorin esikoulunsa.

    Moni kertoo tuosta väsymyksestä. Kyllä se minullekin tuttua on, välillä huolestuttaa suorastaan. Siitä syystä tilasin Synlabista "Terveystutkimuspaketin", jonka perusteella voi maallikkokin päätellä, "onko jotain vialla". Ei ollut. Hb, hemoglobiini, oli ainut, joka alitti viitearvot.
    En huolestunut, koska olen aina ollut "aneeminen", eikä syy ole oikein koskaan selvinnyt.

    Olen itse ajatellut tuosta väsymyksestä niin, että yritän edelleen pitää kiinni noista tavallisista aktiviteeteistani, jopa siitä entisestä tekemisen rytmistä. En siis hyväksy vanhuutta enkä suostu siihen hitauden kulttuuriin, joka kai sitten olisi tämänikäiselle soveliasta. Oppia ikä kaikki..))

    Ehkä syksyn saapuminen hidastaa tuota liian runsasta tapahtumista ja malttaa paremmin tuumailla tulevaa.
    Voimia kaikille, tutuille ja vähemmän tutuille,
    "Kyllä se tästä. Tai sitten ei."
    demeter1
  18. Minulla oli takavuosina suomenruotsalainen esimies, joka kerran vei meidät metsään ja kädestä pitäen opetti tuntemaan eri sienilajeja, erottamaan syötävät sienet myrkkysienistä:
    herkkusienen valkoisesta kärpässienestä jne..))
    Martat järjestävät täälläkin päin sieniretkiä, samoin erilaisia tunnistustapahtumia.

    Itse olen kovasti mainostanut kehnäsientä, joka on yleinen, hyvin tunnistettavissa ja ryöppäämättä valmis syötäväksi. Pidän myös sen mausta.
    Käytän kehnäsientä kuivattuna keittoon tai paistan tuoreeltaan pannussa, valmistan kastikkeeksi.
    Eipä ole kehnäsientäkään näkynyt, vaikka se yleensä ilmestyy metsiin näihin aikoihin...
  19. Valitettavasti, Ano 9.53, näin taitaa olla. Itse ehtii luultavasti alta pois, mutta surua tuntee jälkikasvun puolesta, jolle jää tämä tuhottu planeetta asuttavaksi.
  20. Eipä ole "minun metsässä" näkynyt ainottakaan sientä. Ihan vakavaksi vetää.
    Kotipihalle on joka vuosi ilmestynyt punikkitatteja - välillä vaivaksi saakka. Nyt niistäkään ei ole mitään havaintoa: pari yritystä oli, mutta madot tekivät niistäkin selvää. Karvarousku on toinen kotipihan laji, eipä ole sitäkään näkynyt.
    Vielä pidän toivoa yllä, että nämä sadekuurot, joita silloin tällöin osuu tännekin, auttaisivat asiaa.
    Tutuilta olet monet vuodet saanut suppilovahveroita, jotka olen kuivannut kuivurilla ja pakannut purkkeihin.
    Takavuosina minulla oli jonkinlainen sieniallergia, en voinut syödä näitä kantarellin sukuisia sieniä lainkaan, nyt vanhemmiten se tuntuisi väistyneen. Joskus näinkin....
    21. 12 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt