demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7388

  1. Makriina@ Vastasin sinun toiseen viestiisi tuolla ylempänä - tähän vastakkainasetteluun liittyen. Ettei "totuus" unohtuisi..))
    demeter1
  2. Makriina@
    En ole ottanut sinun kirjoituksiasi itseni vastaisiksi, eiköhän me ikiystäviä olla, ainakin itse tahtoisin olla.
    "Koirat haukkuu, karavaani kulkee", sanotaan ja mainitaan vielä että itse pidän koirista. Niilläkin on oma virkansa ja tärkeä tehtävänsä..))
  3. Kiitos tuosta messuohjelmasta minunkin puolestani, Paloma. Mahtava saavutus ! Jokaiselle jotakin.
    On tosiaan ilo nähdä, miten ruotsinsuomalainen kulttuuri elää ja voi hyvin tänä päivänä. Melkein suruissaan muistelee tuota aikaa, -60-luvulla, jolloin ruotsinsuomalaista kulttuuria ei edes ollut. Erillään, omien kesken elettiin, korkeintaan käytiin tanssimassa Suomi-talossa ja suuri tapaus oli Veikko Sinisalon vierailu, jonne osallistujia tuli vain kourallinen.
    Sieltähän tietysti jäi talteen nuo Sinisalon kuolemattomat sanat: "Jos ihmisellä on sanottavaa, hänelle riittää yksikin kuulija" ..))

    Antti Jalavakin näyttää vielä olevan "kehissä". Hänen kirjansa, Asfalttikukka, sopii hyvin siihen aikaan, jolloin itse olin Ruotsissa. Margareta Keskitalon Liukuhihnaballadi oli toinen sitä aikaa kuvaava kirja.
    Onnea vain tapahtumalle, kuvaathan sitä täällä tai annat linkin tapahtumiin ?
    Kiitos etukäteen.
    demeter1
  4. Hil-la,
    kirjoitin yhden pitkän viestin Nojatuoliin, mutta se hävisi. Ehkä niin oli tarkoitettukin. Siinä kun oli taas kehuja sinulle, että jaksat uskoa uuteen päivään, toivoa yhteisymmärräyksen ja rauhantahdon paluuta Nojatuoliin.
    Itse en nyt jaksa niin tehdä. Olen jo harventanut käyntejäni muutenkin ja tällä hetkellä oma arki vaatii kaikki käytössä olevat voimavarat. Jos mieli on herkillä muutenkin, vallitseva ilmapiiri vaikuttaa siihen enemmän kuin normaalisti ja vaikka tietää, että kirjoittajien joukossa on tuntevia ja empaattisia henkilöitä, ei tahdo asettua alttiiksi sille muulle.

    Kantavia voimia Nojatuolissa kuitenkin riittää, heidän varaansa voi aina laskea, eikä sota yhtä miestä kaipaa. Niin että nyt on vähintäinkin syysloman, pienen paussin aika, minulla.
    Kaikkea hyvää kaikille,
    demeter1
  5. Heh, korppis. Onneksi en taaskaan pysty "sisäistämään" tuota viestiäsi, minulta kun puuttuvat nuo totuuskomission ylivertaiset hengenlahjat: älykkyys ja erehtymättömyys..))

    Mutta ihan hyvä kehotus, siirtyä kirjojen pariin. Nähdään sitten miten palstarauha palaa Jos/kun minä häviän täältä "huutamasta" ja riitaa haastamasta..)) Saamasi pitää...
  6. Ehkä jossain päin Suomea evakot otettiin vastaan hyvin. Meillä päin (etelä-Pohjanmaa) ei.
    Vaikka olin vasta lapsi, aistin kyllä sen varauksellisuuden ja kyräilyn mikä heihin kohdistui.

    Jos "kantaväestö" oli jo valmiiksi ahtaalla sodanjälkeisessä Suomessa, evakoiden tulo ei tuota ahdinkoa vähentänyt, se tosiaan saattoi olla "heiltä pois" - ainakin alkuun.

    En jaksa olla ihailematta evakoiden luonteen joustavuutta ja sitä keveyttä ja iloa mitä he menetyksistään huolimatta levittivät ympärilleen.

    Täytyypä laittaa tuokin kirja "tilaukseen". Tätä lähihistoriaa käsitteleviä kaunokirjoja onkin nyt runsaasti tarjolla. Jospa ihmiset vain lukisivat niitä..)) Jättäisivät vaikka tämän somen vähemmälle. Onneksi sen koukuttavuudesta aletaan nyt puhumaan vähän isompaan ääneen
    (vrt tutkija, "sometohtori"Suvi Uski).
    Tämä toive ja kehotus koskee myös minua itseäni..))
    Ruutuaikaa sopisi vähentää.
    demeter1
  7. No voi, brinkkala ! Vai noin on päässyt käymään ? Mutta eikös me vähän siskoksia olla, eipä ihme jos meidät sekotetaan..))
    En ole edes huomannut tuota, älä sinäkään ? Minäkin olen vähän vieraantunut kuviosta, "totuuskomissio" pitää niin kovaa kuria, ettei meikä oikein pärjää ja jos/kun täytyy koko ajan varoa sanomisiaan, olla kehumatta, yrittää olla tasapuolinen... niin eihän vanha sellaista jaksa..))
    Ellei olisi Hil-laa ja muita kivoja kamuja täällä, siirtyisin täysipäiväisesti kirjojeni pariin ja onhan livessäkin tapahtumista niin paljon kuin sielu vain sietää...
    Näillä nyt kuitenkin mennään, päivä kerrallaan, mukavaa syksyä sinne,
    demeter1
  8. Aivan, Ano 15.11. Puolileikilläni minäkin aina näihin uusiin sanoihin/asioihin suhtaudun, mutta aikani kuluksi voin kokeilla..))
    Onhan sanottu, että jos ihminen uskoo johonkin, hän voi käynnistää itsessään parantavan prosessin, parantaa itse itsensä. Kestääkö vaikutus, siitä ei taida olla näyttöä.

    Tuo armollisuuskin on minusta sellainen asia, jota voi harjoitella..)) Ja sekin voi kai lieventyä pelkästään sillä, että alkaa kiinnittää asiaan huomiota...
  9. Älähän huoli, aloittaja. Nyt on keksitty ja lanseerattu uusi "lääke" meille itseinhoisille: itsemyötätunto !..))
    Vaikka lähes kaikki tässä ketjussa listatut ärsytyksen aiheet ovat tuttuja minullekin, yritän selvitä juuri tuon itsemyötätunnon turvin. Itsesääliksi kai sitä on tähän saakka kutsuttu ?
    Minulle se on oikeastaan surua, kaikesta menetystä ja tietysti huolta tulevastakin ja tahdon uskoa, että jos/kun sitä jaksaa läpikäydä niin valoa voi löytyä tunnelin päästä, ainakin hetkeksi.
    Tietysti on hyvä ajatella näin, jos/kun sattuu olemaan parempi päivä omalla kohdalla, mutta jospa tästä jäisi jotakin talteenkin ? ..))

    Minusta on myös tosiasia, sitähän vastauksissa on sivuttukin, että maailma on muuttunut sellaiseksi, että meidän valmiudet eivät riitä toimimaan täällä. Digiosaamisemme ei koskaan tavoita sitä tasoa, mikä on niillä, jotka siihen maailmaan syntyvät ja jotka tuota osaamista arjessaan jatkuvasti käyttävät.

    Ponnistelemaan me joudumme, kuka milläkin tavalla ja periaatteessa meillä on sittenkin pärjäämisen mahdollisuuksia enemmän kuin ennen - apuvälineitä arkeen,
    tekoniveliä, silmälaseja, kuulolaitteita ja kehittynyt lääketiede apuna, ainakin teoriassa.
    Näin tahdon ajatella ja muistuttaa itseäni näistä -tietäen, että lopulta kaikki on sittenkin "korkeemmas käressä" Tuntematoman Mäkilää lainatakseni...
    Tsemppiä meille kaikille !
  10. Oikein Makriina !..)) Kuolema tekee meidät lopulta tasa-arvoisiksi. Ennen sitä meillä lienee "oikeus" spekuloida sen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi ?
    Joissakin yhteyksissä on myös todettu, että sodissa ei ole voittajia eikä häviäjiä, kaikki ovat uhreja - tavalla tai toisella.
  11. Samoilla linjoilla olen kuin Hil-la ja brinkkala. Arjen askareet kunniaan ! Komennan siis lähinnä itseäni, muilta askareet näyttävät sujuvan.
    Kerhokaveri antoi minulle hyvän siivoojan yhteystiedot, mutta vielä en ole sopimusta tehnyt, kun pohdin , mitä hänellä teettäisin kun vielä pystyn perussiivouksen (minulle riittävän) tekemään.
    Vaikka näitä kodin askareita monet väheksyvät, eivät pidä niitä maininnan arvoisina,
    itse koen, että niissä toimimme oppi-isämme Martti Lutherin ohjeen mukaisesti: "vaikka maailmanloppu tulisi huomenna, istuta tänään omenapuu"..))

    Vaikka lepopäivä on säädetty ja varmasti tarpeenkin välillä, ulkotöihin on syytä mennä, terveisiä vain Neeasalle ja muille niiden parissa askaroiville, kyllä se siitä. Tai sitten ei.

    Yritän tehdä noita töitä ihan harrastuspohjalta, liikunnan ja ulkoilun merkeissä, isommat työt tekevät "palkolliset", nämä vaihtuvat avustajani, joita onneksemme sentään riittää.

    Hyvää viikonloppua kaikille,
    demeter1
  12. Kiva kun sanoit tuon, Ano 10.27..)) Kyllä lauma johtajan tarvitsee ja mitä hienovaraisemmin hän laumaa johtaa, sen paremmin karavaani kulkee... ))
  13. Minulta taitaa mennä Mielenterveyspäivä ohi, brinkkala, on mennyt monena vuonna kuten Kirjamessutkin.

    Sinä taas näyt asettuneen hyvin uuteen ympäristöösi - kuten tapasi on..)) Sienimetsäänkin jo osasit mennä...Mulla taitaa jäädä vähälle sekin, mutta muutamasta herkkutatista sietää silti olla kiitollinen...
  14. Sitähän minäkin, Makriina, tamperelaisittain..)) Koiviston kehotus mielessä, ainakin useimmiten....
  15. Jos on kyse esiintymisestä tila kuuluukin ottaa haltuun, siitä on olemassa
    "hiljainen sopimus". Tuo mainittu kirja kertoo mielestäni siitä.
    Meidän tasavertaisten ihmisten kesken tilan haltuunotto voi mielestäni olla jopa jossain väkivaltainen tapahtuma ja silloin on kyse haltuunottajan itsekorostuksesta, MINÄ on siinä pääroolissa ja ikäänkuin osaavampi ja tietävämpi kuin toiset ja sen vuoksi mielestään oikeutettu tilan hallintaan.
    Sanna Marin oli mielestäni siinä roolissa, missa tila luontaisesti kuuluikin hänelle. Silti muistan, että häntäkin jossain yhteydessä moitittiin siitä, että hän "vei hapen" hallituksen muilta ministereiltä..))
    demeter1
  16. Voi kauhistus ! Olenpas minä suulas tänään. Tällaisiä lörpöttelijöitä meistä "yksinäisistä" pahimmillaan tulee..))
  17. Juuri noin on minunkin jouluni hoitunut, Ano 10.32. Joulupukin tulo ja jouluateria - ei vaivaa jälkeläisille, kun jalan pääsen joulupöytään ja syön mitä tarjotaan...
    demeter1
  18. Oikeassa olit Neeasa kun kannustit minua ulkotöihin: vievät voimia mutta myös antavat niitä.
    Pari päivää olen heilunut kuin heinämies viikatteen kanssa. Kanadan piisku, vieraslaji, on ollut riesana siinä kuin lupiinikin - ja kurtturuusu.
    En niistä kuvittele eroon pääseväni, pitäisi olla kaivuri apuna, mutta kunhan pysyvät pienellä alueella niin pakko niitä on sietää
    Pensaiden ja kuusiaidan leikkuuseen tilasin puutarhurin, 75 euroa tunti ja sama tuntiveloitus matkasta ja leikkuujätteiden poisviennistä.
    demeter1
  19. Samaa mieltä kanssasti, Ano 16.11. Elämyshakuisuus, "värikkyyden" arvostaminen merkitsee minulla aina sitä, että ihminen ei ole tyytyväinen itseensä tai vallitseviin oloihin, hänellä on tarve saada "enemmän".
    Tuo asenne on mielestäni markkinatalouden meihin istuttama, ei siis mitenkään omaehtoinen eikä ainakaan harvinainen.
    demeter1
  20. Päivää ! Pakko käydä toivottamassa brinkkala tervetulleeksi "pitkän" poissaolon jälkeen..))
    On sinua kaivattu !
    Ano 9.34 ehdottikin sinulle osuvaa nimimerkkiä: Valotar ! Kannatetaan ! iloa ja valoa toit taas tullessasi !
    Rohkea ja viitseliäs olet kun tuosta noin vaan muutit "maisemaa".
    Mutta jos saa olla omiaan lähellä, eikö se ole tänä päivänä jo lottovoitto ?

    Kerrohan taas asettumisestasi ! Vaikka en enää mallia tohtisi ottaa, voihan sitä leikitellä ajatuksella: "entä jos.."".
    21. 15 / 370
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt