demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7506

  1. Kiitos viestistäsi Ano 15.00 ja linkistä Ukkolan kolumniin. Näin siis oli (jo) kymmenen vuotta sitten ? Hyvä kolumni kaiken kaikkiaan.

    Paha sanoa onko nyt paremmin vai huonommin - yleensähän kaikki vaan huononee..))

    Itse olen näkevinäni että sama meno toistuu joka puolella, jopa eduskunnassa. Ei oikein kestä edes kyselytuntia seurata. Ja kun täällä moderointi on olematonta, eikä ylläpito piittaa ilmoituksista niin paljon kirjoittajat ja lukijat joutuvat itse "moderoimaan"- sakinhivusta annetaan tarvittaessa - ja ilman tarvettakin tietysti.

    En kuitenkaan koe, että tämäkään palsta olisi täysin yleispätevä otos siitä, millaisia ko ikäryhmät ovat meillä. Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan - sitä voisi mielestäni soveltaa tännekin - kun kerrankin on "lupa sanoa", puhua suunsa puhtaaksi niin houkuttaahan se, etenkin niitä, joita ei ole aikaisemmin missään kuultu. Heitäkin löytyy ikäryhmistä, uskoisin.

    Missään nimessä tämä ei mielestäni ole mitenkään homogeeninen ryhmä, meitä on moneksi ja siinä piilee tavallaan myös palstan "viehätys" - mikään inhimillinen ei ole täällä vierasta..))
    Tietysti aika ajoin mopo saattaa karata käsistä ja täytyy luottaa siihen, että kun jokin tilanne ajautuu äärimmilleen sillä on taipumus laueta luonnostaan, palsta elää, pyrkii korjaamaan itse itseään.
    Näin tahdon ajatella ja nähdä.
  2. Sopii minulle, Siili25..) )Ihminen on (sittenkin) ihmisen toivo...
    Kunpa me kaikki saisimme sen todeksi elää.
  3. Totta Siili25, minähän tuossa pitkässä viestissäni kysyin, onko toisilla kirjoittajilla kokemusta (läheisten) muistisairaudesta osatakseni itse KOHDATA muistisairaan ystäväni.

    Eli minun syy kun nyt on tapana syyllisiä nimetä. Itse sain todella hyvää informaatiota asiasta ja ainakin minulla se menee niin, että otan vastaan infoa huomattavasti paremmin vuorovaikutussuhteessa kuin wikistä lukien. Bonuksena tulee vielä tuo kokemusasiantuntijuuden ulottuvuus, mitä täydentää tietoa.
  4. Mistä tuo vihamielisyys, edellä kirjoittaneet Anot? Ikävää maalitusta mielestäni täysin asiallisiin ja hyvää informaatiota tarjoaviin Siili25 viesteihin.
    Eikö voi ohittaa vähin äänin ellei asia kiinnosta tai kosketa ? Aina näköjään joku/jotkut tahtovat olla päällepäsmäreitä silloinkin kun tutut maalitettavat ovat hiljaa.








    s
  5. Minä en antaisi noin murskaavaa arvioita ikäryhmissä kirjoittavista kuin annat kirjoituksesi lopussa, Ano 21.50.
    Vakavasti muistisairas tuskin osaisi edes käyttää tietokonetta puhumattakaan oman mielipiteensä ilmaisemisesta. Ehkä kärjistit hiukan ?

    Kuten saattaa tehdä myös sellainen kirjoittaja, joka on "hautonut" asioita mielessään
    pitkään ja vasta nyt päättää niitä ilmaista.

    Minusta tämäkin keskustelu osoittaa, millainen voimavara meillä on toisistamme, vertaisista. Meillä on ammatillistakin tietämystä ja osaamista ja niiden lisäksi arvokasta elämänkokemusta jaettavaksi.
    En väheksyisi niitä. Siitäkään syystä, kuten täälläkin todettiin, vanhushoivaa ajetaan alas kovaa vaihtia, emmekä tiedä mikä meitä odottaa. Hyvät neuvot ovat aina tarpeen, ei oppi ojaan kaada.

    demeter1
  6. Kiitos teillekin Paloma ja Siili, toistamiseen, kokemustenne jakamisesta. Kyllä tällainen kokemusasiantuntijuus antaa paljon: sekä ajattelemisen aihetta että myös rohkaisua ja toivoa. Koskaan ei tiedä milloin vastaavaa tulee omalle kohdalle.
  7. Aamupäivää ! Kiitos Hil-la kokemuksiesi jakamisesta (muistisairaus) ja kiitos Siili25 - ihan verrattomia ohjeita ja - tuli mieleen - että niitä voisi hyvin soveltaa täälläkin, meidän "vähemmän muistisairaiden" kesken...))

    On kai vielä helppoa silloin kun voi omaan unohteluunsa suhtautua viileän asiallisesti tai vaikka naureskellen?

    Hil-lan ja myös minun kohdalla kyseessä on henkilö, joka on ollut aikaisemmin aktiivinen ja osaava. Heidän kohdallaan on varmasti läsnä myös paljon surua kun ymmärtää menetyksen suuruuden. Ymmärsin, että Hil-lan läheinen ei kärsi itse, minun tuttuni kärsii - ainakin tällä hetkellä. Ymmärrän kuitenkin, että kun sairaus etenee, kärsimys usein vähenee.

    Ihan pakko on minunkin tänään päästä ulos. Aamujumppakin jäi väliin kun pikkumies tuli odottelemaan koulun alkamista. Herätys tuli taas aamulla puoli viiden aikaan ja kun pari tuntia olin unta tavoitellut katsoin viisaammaksi nousta jalkeille.

    Olen nyt tämän tapahtumisen runsauden vuoksi joutunut turvautumaan melatoniiniin, se auttaa minua pääsemään syvään uneen, vaikka ei välttämättä kovasti uneen pituutta lisää.
    No. Vanhuuden vaivoja nämä. Hyvää on tietysti se, että särkyjä minulla ei ole, päässä vain pyörii se katkeamaton tajunnanvirta..))

    Hyvää päivää kaikille,
    demeter1

    La Promesaakin pitäisi päästä seuraamaan. Kovin väkisin värkätyltä vaikuttavat nyt nämä tarjolla olevat jaksot, mutta katsoa ne nyt kuitenkin pitää...))
  8. Niin, tuskin tuosta Kantolan asusta olisi numeroa tehty ilman etukäteiskohua. Eikös asua vähän korjailtukin ennen "ulostuloa" ?
    Ajat muuttuvat. Muistan kun Alli Paasikiven hihattomia juhla-leninkejä paheksuttiin, kun vanhan naisen hyllyvät käsivarret näkyivät koko komeudessaan.
    Niistähän tuli meille ihan uudissana: "allit" taitavat olla vanhojen naisten ongelmana tänäkin päivänä..))
  9. Iltapäiväksi venyi minun aamuni, kun aamupäivän hoitelin asioita, sovittelin aikatauluja.

    Meidänkin juhlat ovat sitten takanapäin. 6.12. tuli poikien isän kuolemasta kaksi vuotta - oli sovittu tapaamisesta läheisten kesken, mutta nuoremman pojan perhe poti tätä liikkeellä olevaa sitkeää flunssaa - on ottanut yllättävän koville sen sieto, olen muiltakin kuullut. Pienemmällä joukolla oltiin koolla.

    Vähän verkkaiseksi on käynyt yhteydenpito poikien isän vanhan ja uuden perheen kesken. Kyllä meidän ikäpolvi taitaa kuitenkin olla se, joka vielä sukuyhteyksiä pitää yllä, eivät nuoremmat niinkään - vai onko näin vain meillä ?

    Yllättävän lämminhenkinen tapaamisesta kuitenkin tuli, aina ei ole ollut niin. Jaettu suru voi myös yhdistää, poistaa esteitä ihmisten väliltä - kilpailuasetelma saattaa olla sisäänkirjoitettuna näissä uusperheviritelmissä.

    Telkkarin Ilsenäisyyspäivän vastaanotolle ehdin, kun vieraat olivat lähteneet. Olihan siinä katseltavaa, juhlan tuntua. Pääosin kauniita asuja naisvierailla, toinen olkapää paljaana tuntui olevan "uusi" trendi puvuissa. Erika Wikmanin asuvalinta osoitti mielestäni täydellistä tilannetajun puutetta, häveliäisyydestä puhumattakaan, samaa voi kai sanoa Anu Kantolan asusteesta.
    Onneksi sekä Suzanne Ines-Stubb että Jenni Haukio edustivat kunniakkaasti korkeassa asemassa olevan naisen "hillittyä charmia", ilman itsekorostusta.

    Musiikkivalintoja minäkin ihmettelin. En ole asiantuntija, mutta kovin epävireiseltä kuulostivat kappaleet minunkin korvaani, sen mitä niitä kuuntelin/katselin.
    Presidenttiparin aloitusvalssi sensijaan oli kaunista katseltavaa - liikunnallinen, sopusuhtainen pari minunkin mielestäni.
    Minusta Alexander Stubb on saanut olemukseensa lisää arvokkuutta - sitä häneen alussa kaipasin. "Isä"-Stubbissa sitä oli, oli kuulemma meidän presidenteistä toinen, joka sai tervehtiä omaa poikaansa presidentin vastaanotolla.

    Katri-Helenan Viimeistä iltaa pääsin katsomaan vasta Areenalta. Samaa ihmettelin: nuorten runsasta edustusta konsertissa, ihan kyynelissä, haltioissaan tuntuivat olevan.

    En ole itse ollut Katri-fani, mutta arvostan tietysti hänen mittavaa uraansa ja sitä vahvaa läsnäoloa, mitä hän pystyy välittämään yleisölle, jopa saamaan heidät mukaan omaan voimakenttäänsä.
    Itse spektaakkeli oli kyllä sellaisenaan niin vaikuttava, että siinä jäi vain haukkomaan henkeään kun aavisti sen osaamisen ja ponnistelun määrän, mita hanke on tekijöiltään vaatinut. Hyvä valinta itsenäisyyspaivän ohjelmaksi.

    Sunnuntaina sain vielä yhden vieraan, perhetutun jota olin hankkinut kutsua kylään koko syksyn. Vähän jännittyneissä tunnelmissa olin, kun yhteyksissä ollessa hänen nykytilanteensa: masennus ja/tai muistisairaus ovat tehneet kanssakäymisestä haasteellisen, minulle ainakin. Kauan kesti nytkin ennenkuin löydettiin yhteinen aaltopituus eikä toinen joutunut kaiken aikaa toteamaan "en muista"...
    Yhteiset, varhaiset muistot olivat niitä, jotka sopivat jaettaviksi, onhan meidän ystävyyskin kestänyt yli 50 vuotta.

    Monesti olen miettinyt, millainen etiikka pätee näissä suhteissa, ystävyydessä, joissa toinen tuntuu käyvän yhä vieraammaksi. Pitääkö vaan sitkeästi pitää yhteyttä, kulkea vierellä ?
    Onko muilla kokemusta tällaisesta? Hil-lalla on, sen muistan, muista en täältä tiedä.
    Vain onko niin, ettei aiheesta tahdota puhua, edes anonyymeinä, jollaisena itseänikin täällä pidän. Kuitenkin, mitä pitempään eletään, sen todennäköisempää on,
    että joudumme tekemisiin muistisairauden kanssa, joko omalla tai läheisen kohdalla.

    Pitkää puhetta osaan näköjään tuottaa, mutta en noita taitoja mitä Hil-la ja monet muut täällä osaavat: hoitaa oman kotinsa ja oman ruokataloutensa.

    Aina kun saan vieraita, joudun katsomaan kotiani vieraiden silmin ja saatan jopa tuntea tätä modernia kotihäpeää. Kierrättäjä olen, olen kerronutkin, että ainoat uusina ostetut kalusteet minulla ovat Lundian kirjahyllyt ja nekin ovat tietysti jo kymmeniä vuosia vanhat.
    Muut kalusteet ovat kirpparin löytöjä tai ystävien/tuttujen hylkäämiä.

    En voi oikeastaan väittää, ettei minulla olisi ollut varaa toimia toisin jos sitä olisin tahtonut: minä vaan tykkään kaikesta vanhasta, niistä tarinoista, siitä "hengestä", minkä voi aistia vaikka itse nikkaroidusta kalusteesta tai tutun tai sukulaisen käyttämästä pöydästä tai tuolista.

    Silti tykkään katsella muiden kauniisti sisustettuja, moderneja koteja, en vain itse niitä välttämättä tahdo. Ehkä joskus tulen toisiin ajatuksiin, mistä tietää.

    Voi, voi ! Mitenkähän monta kertaa tämänkin lukija toteaa (ainakin mielessään) EVVK, ei vois vähempää kiinnostaa.

    No. Lukupakkoa ei ole, eikä paperi tiettävästi täältä lopu. Enkä sentään kirjoita ihan joka päivä ! Enkä myöskään osaa chattailla, rupatella...Että seli, seli.

    Hyvää arki-illan jatkoa kaikille,
    Täällä on satanut kolme päivää putkeen. Ei asiaa ulos. Siksi kai sitä tämän koneenkin ääreen juuttuu...
    demeter1
  10. Voi sentään. Kömpelöt sormeni taas hipaisivat jotakin näppäintä, teksti jäi oikolukematta ja väljyyttä tuli enemmän kuin oli tarkoitus...
  11. Minä en kyllä näe kisaa missään, Ano 18.59, yhteensattumia vain, mutta kuten tiedetään:
    lukija kirjoittaa viestin uudelleen omassa päässään, siitähän se "hauskuus" syntyy...
  12. Kiitos vinkistä, Ano 16.46 ! ..)) Juuri noin täällä on käynyt - lähes uusia omakotitaloja on purettu uuden, "tehokkaamman" rakentamisen tieltä...
  13. Iltapäivää ! Kovasti on kirjoittajilla jouluvalmisteluja meneillään, minulla ei edelleenkään mitään.
    Isompi asia tuli yllättäen ajankohtaiseksi talon sähkösaneeraussuunnitelman yhteydessä. Urakan loppusumma oli niin iso, että pisti miettimään kannattaako vanhaan taloon sittenkään investoida kun tällä tietämällä kukaan "tuttu" ei minun jälkeeni tule tähän asumaan, enkä itsestänikään voi mennä takuuseen, miten pitkään pystyn tässä asumaan.

    Trendi on nyt sellainen, että vanhaa ei korjata. Vanha talo, vaikka se olisi peruskorjattu, ei kiinnosta, uutta pitää olla ja kun tonttimaa on arvokasta, se täytyy hyödyntää. Jos/kun omakotitalon saa täällä rakentaa 500 neliön tontille, omalleni pystyisi rakentamaan niitä neljä!

    Minulle, joka asumisessakin arvostan perinnettä, henkeä, tuo linja on kauhistus, eikä julkisuudessakaan enää taida olla ketään, joka puhuisi esim korjausrakentamisen puolesta, Panu Kaila sitä ansiokkaasti teki, ketään muuta en itse ole skarpannut.
    Juhani Pallasmaa taas varoitti liian tiiviistä rakentamisesta vuosikymmeniä sitten.
    Sanoi sen synnyttävän sosiaalisia ongelmia.

    Tiiviin asumisen kielteisistä vaikutuksista ihmisiin ja yleiseen viihtyvyyteen on paljonkin tutkimustietoakin, mutta eipä niistä puhuta eikä haluta nähdä syy-ja seuraussuhteita edes rikostilastoja tarkastellessa.

    No. Tästäpä voisi jauhaa loputtomiin mutta aihe ei taida meidän ikäisille olla kovin ajankohtainen - omatkin tuttuni asuvat pääosin kerros- tai rivitaloissa. Toisaalta, monet heistä kertovat kyllä vaikeuksistaan tottua uuteen asumismuotoon, kuten naapurini maalla; itserakennettu omakotitalo oli koti, kerrostaloasunto on "kortteeri"..))

    Muutakin omaa arkea kuormittavaa järjestelyä on ollut: miniän koiraneitonen oli sterilointileikkauksessa - vai onko sillä jokin hienompi nimi ? - ja oli vähän levoton sen jälkeen. Miniä tekee paljon etätöitä ja tuli tänne, rauhalliseen ympäristöön - muutamiksi tunneiksi. Suljetun oven takana teki töitä, ei minua häirinnyt, mutta kyllähän pienikin poikkeama tutusta rutiinista aina aiheuttaa jonkinlaisen liikahduksen omaan kuvioon.

    Sitten oli taas raskaimpien syystöiden päivä: trampoliinin purku, kaadettujen puiden tuunaaminen klapeiksi...
    Vanha ei noissa töissä nuorru eikä juuri voimaannukaan, ainoastaan väsyy.

    Uusi koetus on kuitenkin edessä viikonlopulla. Pitkään on toivottu, lähinnä poikien äitipuolen taholta, että järjestäisin muistolounaan - itsenäisyyspäivänä tulee kaksi vuotta poikien isän kuolemasta. Tilan vähäisyyden vuoksi leski itse ei sitä järjestä - kai ? -
    Hän muutti yksin jäätyään pieneen asumisoikeusasuntoon. Paljon on sielläkin ongelmia ollut; häätöä vailla oleva narkkariasukas ylemmässä kerroksessa, putkiremontti erityisjärjestelyineen päällä, postinjakelu asuntoihin keskeytetty, postin nouto toisesta kaupuniginosasta...
    130 neliötä oli heidän yhteinen kotinsa, joten paljon oli "perinnönjakoa" ennen muuttoa pienempään asuntoon, minäkin perin kalliin sähköpyörän, mikä on vieläkin koeajamatta...

    Tylsää raportointia - Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa pöytälaatikkoon..)) Mutta kiva oli lukea muiden jouluvalmisteluista, joulumuistoistakin.

    Olihan viestien joukossa tietysti tuttua tylytystäkin. Vaikuttaa vähän siltä, että joku nuorempi tykkää ivata ja halveksia mummoja vai teemmekö me sitä toinen toisillemme?
    Vähän nurinkuriselta tuntuu, että meillä on "oikeus"sanoa, kirjoittaa, mutta ei minkäänlaista velvollisuutta, esim harkita mitä sanomme, punnita seurauksia.

    Ainahan ei sanojaan pysty sovittelemaan kaikille otollisiksi, mutta pystyykö itse näkemään mikä on pahan- mikä hyväntahtoista ? Jos pystyy, niin mikä saa valitsemaan pahantahtoisuuden ? Sitä on kai täällä pohdittu iät ja ajat, mutta mielestäni ainakin Anojen joukossa on ollut niitä, jotka ottavat härkää sarvista: vetävät tylyttäjiä tilille. Hyvä he !
    La Promesassakin päästiin lopulta viettämään Catalinan häitä ! Oli aika jännä seurata häävieraiden ilmeitä. Hyviä näyttelijöitä on sarjassa paljon.
    Ja pappi Samuel on oikein ihmeidentekijä ! On saanut Petrankin pehmenemään - ja aika uskottavasti vielä..))
    Hyvää joulunvalmisteluaikaa kaikille. Teiltä se käy !..))
    demeter1
  14. Otan osaa, Ano 16.11. Niinhän tavataan sanoa - sopiiko se tilanteeseen vai ei. Sinun kohdallasi taitaisi olla paikallaan onnitella arjen sankaruudesta.
    Hyvää jatkoa sinulle. Pysytään onnellisten tähtien alla, vaikka se ei olisikaan meistä kiinni..))
  15. Aloituksessa onkin tuhannen taalan kysymys ja lista häiriökäyttäytymisestä mikä lienee tuttua täälläkin.
    Että mikä mättää kun tällaista ilmenee jopa ikäihmisten keskuudessa ? Keskeneräisiä taidamme olla kaikki, minä ainakin, mutta mikä saa kiusaamaan - sitä onkin pahempi tietää. Veikkaan jotakin varhaista kokemusta vaille jäämisestä - tätä selitystä kai nykytietämyskin tarjoaa ?
    Se ei kuitenkaan taida selittää kaikkea, jos/kun voidaan katsoa, että moni meidän ikäpolvesta kuuluu tuohon samaan, vaillejääneiden sarjaan ?

    Oman kokemukseni mukaan ihmiset tulevat juttuun keskenään jos löytävät jonkin riittävän ison yhteisen kokemuksen tai elämänkohdan. Vanhuus voisi mielestäni hyvin olla sellainen vaikka ei aina siltä tunnu - täällä - elävässä elämässä se tuntuisi luonnostaan alentavan suojausta ja johtavan aitoihin kohtaamisiin ihmisten kesken.
    Niihin kaikki eivät kuitenkaan enää kykene, vertaisseuraa ei välttämättä ole enää helposti saatavilla.
    Siksi voi oikeastaan vaan pahoitella tätä nykytilannetta täällä ja ilmeisesti muillakin somealustoilla. Että myös täällä kilpaillaan: näkyvyydestä, suosiosta, pätevyydestä...
    Minä, minun - ei me, meidän...

    Toivottavasti päättelyni ei ole yleispätevää, että muunkinlaista kokemusta löytyy.
    Kiva olisi kuulla niistä.
  16. Hilla@
    Minusta on häpeällistä, että sinua kohdellaan näin kuin (tällä hetkellä) kohdellaan: kritiikkiä, neuvoja, alentuvaa kohtelua.
    Ilo on kuitenkin nähdä, että sinulla riittää omanarvontuntoa, ja "silmää" nähdä kokonaisuus, kohdata se lannistumatta ja toivon mukaan myös jatkaa "kuin mitään ei olisi tapahtunut"..))

    Se on paljon toivottu, näissä oloissa, mutta ymmärsin, että se olisi sinullekin yksi vaihtoehto. Toivottavasti päädyt siihen. Toivon myös, että ne "hyvät voimat" joita täältäkin mielestäni löytyy, saisivat lisätilaa ja voisimme "kaikessa rauhassa" vaihtaa oman arkemme ja pienen elämämme kuulumisia - ne tuskin ovat keneltäkään pois ?

    Ja onhan nähtävissä, että kannustusta on tarjolla ja se tuntuisi kuitenkin painavan enemmän kuin satunnaiset herjat ja irvimiset, jotka lukijoidenkin on helppo laittaa sanojan piikkiin.

    Tänään joudun selvittämään tämän oman kotini sähköjärjestelmän problematiikkaa - pahimmassa tapauksessa se tietää taas kallista investointia minulle. Turvallisuudesta on kuitenkin kysymys kun tiedetään että suurin osa asuintalojen/asuntojen tulipaloista liittyy sähköjärjestelmään. Se on pidettävä kunnossa, maksoi mitä maksoi...

    Hyvää päivää kaikille ! Kyllä se tästä. Tai sitten ei.
    demeter1
  17. Hyvä pointti, Ano 6.42 ! Jospa täällä pyörii sarja: "Ikäihmisten salatut elämät"..))

    Itse olen sillä tavalla yksoikoinen, että otan ihmiset, ehkä elämänkin, vakavasti. Se palkitsee jos/kun välillä saa kokea ihmisten aitoa kohtaamista, täälläkin.
    "Tuiskussa yhteen jos yhtyvi kaks, käy kulkukin helpommaks" (Eino Leino/Hymyilevä Apollo))
  18. Olipa kiva kuulla, Ano 7.46, että toinenkin "ajopuu" löytyi..)) Saman ihmetyksenkin jaan siitä, että "hyvin" on sittenkin käynyt - ainakin tähän saakka.
    Herrman Hesse puhui sisäisestä johdattajasta, jospa se on korvaan kuiskutellut ?
  19. Sorry, siteerasin Saarikoskea ulkomuistista.
    Tarkka sitaatti: "ihminen ei ole elämänsä valtias. Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän olla siinä uskossa, että meidän itsemme oli valittava polkumme "
  20. Kiitos huolenpidosta, Ano 12.02. Taidat olla oikeassa, mutta "rohkea rokan syö" - eikös sitä niin sanota ?
    Sama toivotus sinulle: mukavaa joulunalusaikaa !
    21. 2 / 376
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt