demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7450

  1. Kiitos kannustuksesta Makriina!..)) Kuinka ollakaan: "Salaisuuksien kartano" on minunkin suosikkisarjani tätä nykyä. Kaunista katsottavaa, riittävästi jännitystä ja historiallista pohjaa. Henkilokuvaus on osuvaa, vaikka juonitteluja riittää, vastapainona on ihmisten keskinäistä ystävyyttä. Hyvän mielen sarjana tätä pidän. Jatketaan katsomista !..))

    Taidamme asua samassa kunnassa, Makriina. Ei ole tuo rokotusrumba oikein toiminut täällä. Itse sain ajan, kun soitin heti kun rokotusnumero julkistettiin. Naapuri havahtui myöhemmin
    eikä ole hänenkään soittoonsa vastattu.
    Terveydenhoito on kyllä nyt kuormittunut. Olen parina päivänä joutunut käymään labrassa ja kyllä oli tupa täynnä. Sairaanhoitaja kertoi, että jono saattaa venyä neljäksikin tunniksi.
    Pysytään erityksessä, pelataan varman päälle - jos mahdolista...
    demeter
  2. Niin, mikä se fakta sitten lopulta on, Ano 15.16 ? Itse en ole edes kärpäsenä katossa noissa neuvotteluissa puhumattakaan päätöksenteosta, joten luotan niihin, jotka arvioin itseäni viisaammaksi ja heitähän riittää, onneksi..))
    Ajattelen myös, että välillä asiat ovat sellaisia, että tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, kuten Isis-naisten kohdalla.
  3. Jaa, Ano 12.13. Eipä noita mainitsemiasi seikkoja juuri pääse unohtamaan, sen verran usein niistä muistutetaan.))
    Entä sitten ? Jos noilla seikoilla ihminen punnitaan: ylioppilas, homopuoliso - niin kyllä punnitsija köykäiseksi havaitaan..))
    Olisitko itse tai joku tuntemasi henkilö osannut noita mainitsemiasi asioita paremmin hoitaa ?
    Ja meillähän noista asioista on vain toisen käden tietoa, jonka me sitten tulkitsemme oman taustamme ja ennakkoluulojemme pohjalta, vai eikö ?
  4. Sanos muuta, Makrina. Aina suurennuslasin alla, haukuttuna, kansakunnan "kusitolppana" kuten Juha Sipilä pääministeriyttä kuvasi.
    Hyvästä työstä ei mainintaa juuri tule. Täytyy olla tosi vahva vakaumus, että noihin tehtäviin vielä joku hakeutuu. Onneksi meillä vielä on heitä - kuten nämä ohjelmassa esitellyt...
  5. Minusta ohjelma oli onnistunut ja viihdyttävä ja kaikki vieraat olivat siinä edukseen.
    Muu sisältö oli myös vertaansa vailla: upeat artistit, mahtava orkesteri, hieno lavastus.

    Ei näkynyt eikä tuntunut jännitteitä "kilpakumppanien" kesken.
    Professori Stubb suorastaan ylisti Jussi Halla-ahoa.. )) Muutenkin Stubb mielestäni varasti shown, mutkattomuudellaan ja sanavalmiudellaan. Jos hänestä tulee presidentti, ehkä hänkin alkaa ravistella presidentti-instituutiota kuten Sanna Marin tahtoi ravistella toista instituutiota..))

    Aaltola, Rehn ja Stubb toivat esiin puolisonsa ja arvostuksensa heitä kohtaan. En voi sille mitään, mutta minusta se oli "vähän noloa", kuten Stubb kuvasi tyttärensä asennetta tällaista julkista "avautumista"kohtaan.
    Pekka Haavisto ei sitä tehnyt - sattuneesta syystä - eikä myöskään Jussi Halla-aho.
    Myös heidän perustelunsa kappalevalinnoista olivat yleisluontoisia - eivät kovin henkilökohtaisia, vaikka toisin toimimalla he olisivat tietysti saattaneet kerätä irtopisteitäkin.

    Kaikki kehuivat esiintyjiä ja oli syytäkin. Taisin ruveta Tero Vesterinen-faniksi minäkin..))
    Cohenin Hallelujaa sopi tosiaan viimeiseksi kappaleeksi ja Pekka Haaviston koskettava
    perustelu omasta valinnastaan sai minut vahvistamaan käsitystäni hänestä: Pekka Haavisto on minun valintani presidentiksi, vaikka eivät muutkaan ehdokkaat "huonoja" ole...
  6. KKP = kiitos kivasta palautteesta, Ano 16.18..))
  7. Kiitos kannustuksesta, Ano 14.02..)) Juuri noin taisi käydä minulle kuin sanot. Pikkumies tuli tänne lauantaina. Oli ollut nuhainen, mutta ei mielestämme ollut enää. Nenä alkoi kuitenkin minulla vuotaa heti illalla ja nenäliinapyykkiä syntyi..))
    Kun varasin aikaa terveysasemalla, kerroin nuhastani. "Kyllä voi tulla, ei ole enää niin tarkkaa" lupasi hoitaja.
  8. Kiitos Ano "osanotosta", Ano 13.31. Kyllä tuo kuumetauti ikävän voimattomuuden jätti jälkeensä.
    Sain onneksi lääkäriajan keskiviikoksi. Saan ainakin valittaa..))

    Tilasin myös kuudennen (!) koronarokotuksen ja kausi-influenssarokotuksen.
    Naapuri, joka ei juuri missään liiku ja käyttää vielä asiointireissullaan maskia, kertoi sairastuneensa koronaan, vaimo myös. Hän oli vain kolmesti rokotettu. Eli kai ne lisärokotukset ovat sittenkin tarpeen, meille riskiryhmäläisille.
  9. Jos minuun ja ohittamisiini viittaat Korppis, pyrin noudattamaan omaa ehdotustasi siitä, että meidän, sinun ja minun, välillä olisi lähestymiskielto.

    En koe, että kohdentaisin viestejäni tietyille kirjoittajille, eikä kai sille voi mitään, että tuttujen, samanhenkisten, kanssa on helpompaa "jutella". Minun ainakin.

    Mitä kehumiseen tulee, siitä on kyllä (aika ajoin) naljailtu niin kauan kuin olen täällä kirjoittanut. Olkoon sitten "lapsellista nuolemista" se on minulle luontaista enkä osaa tai edes halua siitä luopua.
  10. Kiitos Makriina ! Sinä aina jaksat ottaa osaa ja suhtautua rakentavasti ja hienovaraisella huumorilla muihin.
  11. Jospa ei tehtäsi tuosta nyt numeroa. Ano 12.04. Ihan viaton kai tuo SkillaNin ihmettely oli.
    Kun (melko) säännöllisesti kirjoittaa, niin kai sitä ihmettelee, ellei vähään aikaan kuulu.

    Kyllä minun mieltä lämmittää, jos huomaan, että ihmiset pitävät toisistaan huolta, miten se sitten tapahtuukin. Viime kerralla meidän eläkeläiskerhossa oli vieraana 92-vuotias rouva, eräänlainen Aira Samulin hänkin. Yksinään asui omakotitalossa ja pärjäsi ilman apuja. Kaksi naapuria kuitenkin piti häntä "silmällä" kuten naapurit tekivät ennen: katsoivat, oliko verhot avattu aamulla ja suljettu illalla, näkyikö pihamaalla liikettä ja kävivät joskus kysymässä vointia tai vaihtamassa kuulumisia muuten vain.
  12. Heh, Anot 9.58 ja 10.20. Hyvin olette oppineet tapani tuntemaan..))

    Mutta onhan se kiva, että kaivataan. Olen minäkin kaivannut; tuttua väkeä, tuttua puhetta. Eivätkä tuntemattomien puheetkaan ikäviä ole, yleensä..))

    Olen pari kertaa laittanutkin viestiä tänne, mutta koneeni on alkanut oikkuilla uudenlaisesti, pitkät viesit ovat hävinneet, luultavasti jonkin tahattoman hipaisun vuoksi, enkä ole jaksanut uutta kirjoittaa.
    Lukemassa olen pyrkinyt käymään joka päivä, ainakin SkillaNin aamunavaukset..))

    Aika ja voimat ovat nyt menneet tämän "tosielämän" haasteisiin. Lähipiiriin kuuluva sairastelija sai tiedon, että hoidot eivät olleet purreet ja siirrytään palliatiiviseen (oireenmukaiseen) hoitoon. Sairas itse otti tiedon vastaan tyynesti, läheisillä , nuoremmilla, on kai sittenkin vaikeampaa. Elinaikaa on luvattu korkeintaan muutama kuukausi ja onneksi kaikki isot asiat, kuten entisen kodin myynti ja muutto pienempään asuntoon on tehty, eikä tiettävästi muitakaan asioita ole "kesken". On sellainen tunne, että hän voi lähteä "elämästä kyllänsä saaneena".
    Vaikeita aikoja ja päätöksiä on tietysti vielä edessä ja niissä me kaikki voimme ja haluamme olla mukana.
    "Kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä", opetettiin Terho-kodissa.

    Kiva on kuitenkin nähdä, että täällä ollaan "täydessä iskussa", vaikka kuten Neeasa totesi, kai meillä kaikilla jonkinlaista kremppaa on.
    Hurskainenkin näyttää taas kirjoittelevan, yhtä mukavasti kuin ennenkin. Mitenkähän ne Hurskaisen "lemmikit" Martha ja Walter - tulivatkohan nimet oikein - ? Ja kahvin juojaksi Hurskainen näyttää tulleen - eikös se ennen ollut vain kaakao..))

    Ja SkillaNilla ja Eliaanalla on iloista odotettavaa. Kun aikaisin alkaa, ehtii nähdä näitä vauvoja monessa polvessa.. )) Toivottavasti Makriinan pieni sai jo silmät kuntoon.
    Olipa hyvää Infoa tuosta telkkarin kanavanvaihtajasta. Tarpeen minullekin.
    Perin miniältä telkkarin ilman kapulaa..))

    Ramoonallekin jäi onnittelut esittämättä. Hän kertoi jossakin viestissä, ohimennen, että hänellä on syntymäpäivä lokakuussa..)) Hyvää lomaa sinne Kanarialle - taitavat jo olla kotimaassakin.
    Liekko kertoi tuolla toisessa ketjussa "täydestä elämästä"..)) Hyvä kirjoitus, kuvasi hyvin minunkin tuntojani. Eli jos on (riittävän) terve, täyttä elämää voi elää missä vain, ei siihen aina erityisiä puitteita tarvita, minulla ainakaan.

    Tuttuni, joka elää lähes erakkoelämää, kuvaa arkeaan niin, että pakollisten kotitöiden lisäksi hän lähinnä seurailee sitä, mitä hänen ikkunastaan avautuu: tuttu, avara peltomaisena, kylätie ja siellä satunnaiset liikkujat ja linnut, joita on mukava seurata kaikkina vuodenaikoina. Hän lukee päivän lehden, mutta ei juuri kuuntele radiota eikä katso televisiota. Hän kyllä lukee kirjoja, siihen kai meidän pitkä ystävyytemme perustuukin.

    Tylsää hänellä ei mielestään koskaan ole. Kuten ei muillakaan tuntemillani "erakoillla".

    SkillaN pohti tänään näitä avustuskuvioita. MInulla ei ole kuukausiavustettavia muita kuin Itämeri ! Muut avustuskohteet ovat satunnaisia ja tilannekohtaisia: Ukrainaan kerätään nyt monien järjestöjen kautta, lapsille, kotona ja kaukana, samoin. Ja osallistuminen on tehty helpoksi, puhelimellakin sen voi tehdä.

    Aira Samulinia on muisteltu. Minäkin katselin pari ohjelmaa hänestä. Meidän pieni järjestölehti kutsuttiin joskus Hyrsylän Mutkaan johonkin karjalaistapahtumaan.
    Siellä hänet "livenä" tapasin, avoin ja mutkaton hän oli, kulki käsittääkseni aina
    "asia edellä", missä sitten liikkuikin. Määritelmä "narsisti" , mitä hänellekin on tarjottu, ei mielestäni sovi hänelle, Hän ei korosta itseään vaan pikemminkin kutsuu muita samaan tekemisen iloon missä hän itse elää: "jokainen osaa tanssia", hän vakuutti jossakin ohjelmassa..))
    No. Tulipa taas kirjoitettua pitkästi. Mutta ollaanhan me varauduttu, että joskus voi tulla "tuttua" palautetta: EVVK. Minusta se on aika "hyvä" palaute: lyhyt ja ytimekäs..)) Ja sen voi ohittaa helposti, ei tarvi jäädä selittelemään...

    Hyvää alkavaa viikkoa kaikille,
    demeter1
  13. Keskipäivää ! Kiitos kun vahvistit teoriaani noista tasavuosista,SkillaN..)) Jäin eilen oikein muistelemaan näitä, jotka tuota teoriaani vahvistivat. Lähi-ystävistäni yksi kuoli viiskymppisenä, toinen kuusikymppisenä ja kolmas seitsemänkymppisenä.
    Sukulaisille taas 80 vaikuttaa olleen iso kynnys ylitettäväksi: äiti, sisko ja kaksi veljeä sen vaivoin ylittivät, isä ja nuorin veli taas eivät.
    Oli miten oli, vaarallisia vuosia eletään, jos elämää vuosissa mitataan...

    Tuo SkillaNin kertoma, pojan kanssa käymä keskustelu sai minutkin miettimään millä tavoin suhde aikuisiin lapsiin muuttuu kun vanhenee. Ymmärrän, että pojat luonnostaan kohtelevat äitiään kunnioittavasti, ehkä vähän suojelevastikin. Niin ainakin meillä.
    Itse en ole (vielä) joutunut analysoitavaksi - ehkä suojelevuus on vaikuttanut siinäkin.
    Eivät ole kehdanneet sanoa suoria sanoja, ovat punninneet äitinsä "heikoksi", kuten täälläkin on joskus punnittu..))
    Vähän oudolta kuuluu kuitenkin tuo syytös katkeruudesta ja kateudesta, SkillaNin kohdalla...)) Veikkaan, ettei poika oikein löytänyt sanoja ja heitti nuo sanat, joita usein käytetään meitä vanhuksia kuvaamaan..))
    Mutta onhan tuo hienoa, että välit lapseen ovat niin läheiset ja luottamukselliset, että voidaan tuollaista keskustelua käydä. Kun niin paljon on myös näitä suhteita, jotka ovat jähmettyneet tiettyyn kaavaan, joissa ei enää tuntuisi olevan aitoa vuorovaikususta.

    Olipa mukava taas "nähdä" Eliaanaa ja tietää, että hän kirjoittelee taas ahkerammin.
    Eliaanan ja liekon postaukset ovat minulle mukavaa luettavaa, etenkin tässä elämänvaiheessa, kun minussa asunut "pieni erakko" valtaa yhä enemmän alaa vanhenevasssa olemuksessani..))
    Olen luvannut tällä viikolla kutsua tutun päiväkylään. Miten sekin tuntuu olevan ison ponnistuksen takana: laittaa nyt jotakin syötävää ja istua tutussa seurassa..))
    On puhuttu seuralaisista, jotka vievät voimia.. Ehkä tämä tuttu on sellainen. Vastaa kun kysytään, voi joskus puhua enemmänkin, mutta aina olen tuntenut itseni jonkinlaiseksi juontavaksi hänen seurassaan - tätä nykyä. Kun takana on kuitenkin pitkä yhteinen historia, täytyy nähdä, että ei selvästi osata orientoitua näihin muutoksiin, mitä meissä molemmissa on iän myötä tapahtunut.
    Eli puuttuu luultavasti taito hyväksyä epätäydellisyys, keskeneräisyys - sekä itsessä että toisessa..)) Sitä on nyt kuitekin pakko opetella, jos mielii saada iloa ja keveyttä elämäänsä.

    Apteekissakin pitäisi tänään käydä, se tuttu neljän kilsan matka. Ei taida vanha jaksaa..))
    Kun päivittäisiä lääkkeitä on kolme, aina joku niistä loppuu ja taas on nouto edessä.
    Koronan aikaan poika ne toimitti, mutta enää en kehtaa pyytää...
    Mukavaa päivää kaikille,
    demeter1
  14. Ai kiitos, Ano 14.29. Se ei siis ole mikään ammattinimike . Olisihan se pitänyt tietää, tyhmä minä..))
  15. Kiitos valistuksesta, Ano 14.24. Eli vain taivas kattona, kun siihen maailmaan menee..))
    Mutta eikös siellä sentään päde mediapersoona Lenita Airiston vakuutus: "kauneus on lisäarvo" ?
  16. Heh, mainio kuvaus näistä meidän uusista ammattilaisista, Ano 13.24, vaikka se sarkasmiksi oli kai tarkoitettukin..))
    Mutta onhan se tasapuolista ja demokraattista, että kenestä tahansa voi tulla "mediapersoona"..)) Vaan eikös se työstä käy, jos tahtoo säilyttää asemansa, kun sitä menestystä ilmeisesti mitataan "seuraajilla"..))
    Ja jos oikein kovasti ahkeroi niin voi päästä "influensseriksi", vaikuttajaksi (?)..)) Vai olenko väärässä ?
    Mutta mitä tuo mediapersoona virallisesti tarkoittaa vai onko se yleisnimike, jonka alle voi sijoittaa erilaisia ammattilaisia, kiinnostaisi tietää..))
  17. Oletko sitä mieltä, Ano 17.36, että vain "rasistit" ovat ihmisvihaaajia ? Kyllä olen aistivinani ihmisvihaa myös "suvakkien" riveissä..))
    Aika tasapuolisesti sitä on täällä mielestäni osoitettu, puolin ja toisin.
  18. Heh, Kristiina, kerro vain uhallakin ..)) Jos on yksi jota ei kiinnosta, muita voi kiinnostaa - minua ainakin..))
    Meilläkin vanhemmat lapset, -32 ja -34 syntyneet joutuivat tarttumaan töihin pienestä pitäen ja saivat palkakseen sellaisen itseluottamuksen, jota itse jouduin hakemaan kymmeniä vuosia. Siis luottamusta siihen, että oppii ja osaa, on riittävän hyvä kaikessa kun vain rohkenee...
  19. Iltapäivää ! Päivät eivät ole veljeksiä, sanotaan. Sen elin todeksi eilen kun päätin tutustua meidän uuteen kauppakeskukseen. Vähän nihkeältä tuntui jo aamusta, mutta kun ilma oli kaunis, päätin lähteä tarpomaan sinne. Reitin alussa on ylämäkeä ja kun lähdin nousemaan sitä, huomasin, ettei minusta ole !..)) Hengästyin jo puolessa välissä mäkeä ja niinpä päätin olla haastamatta itseäni enempää ja turvautua bussiin.

    En ole mikään markettien ystävä, mutta kun tätä kauppakeskusta oli odotettu viisi vuotta niin pitihän sitä sentaän käydä katsomassa. Onneksi siitä ei tullut sitä "Suomen suurinta"
    vaan tolkullisen kokoinen. Myös terveysasema supistettuine palveluineen tuli sinne, samoin kirjasto ja erilaisia kokoontumistiloja.
    Niinkuin aina, (ruoka)tavaraa tuli vain hamstattua liikaa ja vaikka minulla oli mukana tukeva pyöräkärry, huomasin, ettei sen perässä vetäminen mitenkään kevyttä ollut. Varmasti valikoimaa riittää niissäkin, ehkä omani on vain huono valinta.

    En jäänyt maleksimaan kauppakeskuskukseen vaan lähdin odottelemaan bussia, jonka oli määrä tulla 40 minuuttia myöhemmin..)) Bussipysäkillä oli toinenkin odottaja ja hän teki minulle tilaa penkille. Aloimme jutella niitä näitä ja lopulta olimme kertoneet itsestämme sen oleellisen: asumisen, perhetilanteen, terveystiedot..)) Kun erosimme, kiitimme seurasta ja toivotimme hyvää jatkoa. Hyvä mieli kohtaamisesta jäi, enkä usko, että kumpikaan olisi jäänyt harmittelemaan sitä, kun tuli vieraalle avauduttua, kerrottua omia intiimejäkin asioita..))
    Tämä vähän kuin rohkaisuksi Anolle, 17.07/19.10, joka vähän harmitteli sitä, kun tuli kertoneeksi meille "tuntemattomille" omia asioitaan. Jaan kyllä SkillaNin asenteen: omat tarinat ovat mieluista luettavaa. Minulle ne edustavat vertaisuutta, että ollaan mieluummin ystäviä, ei kilpailijoita eikä vihollisia, ollaan "samassa veneessä".
    Ja tuo omien muistojen jakaminen on minusta parasta "ajanvietettä" näillä vuosin. Sitä minusta täällä eilen tehtiin kun omia vanhempia/sukulaisia muisteltiin.

    Tuo SkillaNin kertomus omasta läheisestään kosketti minuakin. Melkein kaikki kahdeksankymppiset tutut painiskelevat samojen asioiden kanssa: ollaan ehkä leskeydetty eikä asuminen entisessä kodissa enää onnistu. Muutto uuteen kuvioon kysyy voimia ja joustavuutta. Tuskin se onnistuisi minultakaan..)) Jos edessä olisi vielä paikkakunnan vaihto ja tutun "aseman" menettäminen yhteisössä niin vaikeudet ovat varmasti todella isot.
    Kun sanotaan, että nuoremiltakin menee viisitoista (!) vuotta juurtua uuteen asuinympäristöön.
    Tietysti on niitä, joilta se käy helpommin. Oma kälyni juurtui helposti uudelle paikkakunnalle, jossa hän sai heti ystäviä ja lapsenlapset antoivat omalle elämälle sisältöä ja tarkoitusta. Hänellä tosin on vielä entinen kotitalo ja yhteisö siellä tallella, mutta raskas tilanne sekin on - asua kahdella paikkakunnalla. Parin viikon välein pitää matkustaa (julkisilla kulkuneuvoilla) yli parinsadan kilometrin matka ja perillä on tyhjä koti. Veli kuoli viisi vuotta sitten, mutta suru on edelleen läsnä hänen arjessaan.

    On sanottu, että vuosi vanhan vanhentaa, eli nuo loppuelämän asumisjärjestelyt tulevat harkintaan minullakin kun tämän ison vanhan talon ja lapsuudenkodin hallinnointi käyvät ylivoimaisiksi...
    No niin. Tulipa taas "avauduttua"..)) Vetoan siihen, että lukupakkoa ole ..))
    Hyvää viikonloppua kaikille,
    demeter1
  20. Kiitos palautteesta, Ano 19.20. Kerroit koskettavasti äidistäsi ja lapsuudestasi ja olen pahoillani, jos ilmaisin itseäni niin huonosti, ettei tarkoitukseni tullut selväksi.

    En taida osata tarkoitustani paremmin selvittää ja uskon kyllä, että monet nuoret ovat tuossa ahdingossa, mistä kerroit. Eivät kuitenkaan kaikki, ja heihin kritiikkini kohdistui.
    Kuten kaikkeen muuhunkin sosiaaliturvalla keinotteluun.

    Tuota "luuseri" sanaa pitäisi tietysti käyttää varovasti. Luulin, että se, mitä sillä itse tarkoitin, tuli tuli selväksi tuosta tekstistäni. Mutta ei sitten.
    21. 34 / 373
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt